Suomalainen poliisi on Pohjoismaiden varustelluin – Voimankäyttöä on seurattu tarkasti alle kaksi vuotta
Norjan ja Ruotsin poliisit ryhtyvät vasta koekäyttämään etälamautinta. Virka-asetta Norjan poliisi säilyttää lukitussa lokerossa autossa.
Teemu Perhiö
Kotimaa 15.9.2017 07:28
Riittävä määrä.
Sen verran Suomen viranomaisilla heidän mukaansa on aseita ja muita voimankäyttöön tarkoitettuja välineitä. Tarkkoja määriä ei haluta kertoa.
Konepistooleja, etälamauttimia ja kaasusumuttimia. Viranomaiset ovat ottaneet käyttöön erilaisia voimankäyttövälineitä tarpeen mukaan tai kun turvallisuustilanne ja uhkien laatu ovat muuttuneet.
Turun
puukkoiskun jälkimainingeissa huomiota herätti poliisien kouluttaminen MP5-konepistoolien käyttämiseen. Päätös oli kuitenkin tehty
ennen iskua. Lentokentällä poliisit ovat jo jonkin aikaa kulkeneet
konepistooli repussa.
Viranomaisten varustuksesta ja sen oikeutetusta käytöstä keskustellaan varsinkin joukkojenhallinnan yhteydessä. Esimerkiksi 4. syyskuuta poliisi
sumutti paprikakaasulla pakkopalautusta vastustaneita mielenosoittajia, jotka estivät virkavallan kulkemista tiellä.
Perusvirkavarustukseen niin poliisissa, rajavartiolaitoksessa kuin tullissakin kuuluvat virka-ase, teleskooppipamppu, kaasusumutin ja käsiraudat.
Tullissa asetta kannetaan tosin vain operatiivisissa tehtävissä.
Muihin Pohjoismaihin verrattuna Suomen poliisilla on laajin varustus.
Myös naapurimaassa Ruotsissa poliisi kantaa virka-asetta vyöllään, mutta Norjassa asetta säilytetään lataamattomana lukitussa lokerossa autossa. Sieltä sen saa pois vain esimiehen päätöksellä. Etälamautin on toistaiseksi vain Suomen poliisin käytössä.
Virossa poliisien ja rajavartijoiden varustus on sama kuin Suomessa.
Poliisit kantoivat Norjassa asetta
tilapäisesti noin vuoden ajan, mutta aseet otettiin taas pois viime vuoden alussa, kun uhka-arviota päivitettiin. Norjassa käydään paraikaa suurkäräjillä keskustelua siitä, tulisiko norjalaisten poliisien olla jatkuvasti aseistettuja.
Ampuma-aseen käytössä suomalainen poliisi on pidättäytyvä. Vuosina 1996–2006 Suomessa kuoli vuosittain miljoonaa asukasta kohti 0,04 ihmistä poliisin luotiin, Ruotsissa yli kaksi kertaa enemmän. Yhdysvalloissa vastaava luku oli samalla ajanjaksolla 1,24.
Vuoden 2006 jälkeen Suomen poliisi on ampunut kuusi ihmistä kuoliaaksi, joista neljä kahden edellisen vuoden aikana.
Poliisi pyrkii käyttämään ampuma-asetta viimeisenä keinona. Yhtenä perusteluna etälamauttimen käyttämiselle on ollut sen soveltuvuus
ampua-aseen korvaajana.
On kuitenkin kyseenalaista, olisiko poliisi käyttänyt ampuma-asetta kaikissa niissä tapauksissa, joissa se on käyttänyt etälamautinta. Keskustelua on herättänyt, käyttääkö poliisi etälamautinta liiankin herkästi.
Etälamauttimella ammuttaan kohdehenkilöön kaksi metallista piikkiä, joiden kautta johdetaan 50 00 voltin jännite lihasten lamauttamiseksi. Uhri lysähtää maahan. Laitteessa on myös kosketustoiminto, joka ei lamauta lihaksia mutta aiheuttaa kipua.
Erityisesti ihmisoikeusjärjestö Amnesty on pelännyt, että jo laitteen olemassaolo keinovalikoimassa lisää poliisin voimankäyttöä.
Järjestön mukaan etälamautinta tulisi käyttää vain silloin, kun käytettäisiin ampuma-asetta.
YK on todennut laitteen olevan
kidutusväline, ja Yhdysvalloissa sen käyttö on yhdistetty
useisiin kuolemantapauksiin.
Etälamauttimen käyttöönotosta käydään vilkasta keskustelua Ruotsissa ja Norjassa – molemmissa maissa on alkamassa laitteiden hyödyntämiseen liittyvä kokeilu ja tutkimus.
Samankaltainen keskustelu on käynnissä myös Belgiassa, Alankomaissa ja Saksassa. Virossa etälamauttimet ovat tulossa jokaiseen poliisiautoon ensi vuoden alusta alkaen.
Uusin voimankäyttöväline Suomen poliisilla on projektiililaukaisin FN 303. Paineilmalla toimiva ase laukaisee muovisen projektiilin, joka hajoaa osuessaan kohteeseensa. Tällä hetkellä väline on operatiivisessa käytössä, mikä tarkoittaa, että sitä kuljetetaan poliisiauton kyydissä ja otetaan käyttöön tarpeen mukaan.
Joukkojenhallinnassa sitä käytettiin
ensi kerran vuoden 2015 itsenäisyyspäivän mielenosoituksissa.
Välineitä käytetään, ainakin kun on syy käyttää. Rikosilmoitustilastojen mukaan poliisin väkivaltainen vastustaminen on lisääntynyt. Poliisiammattikorkeakoulun komisario
Henri Rikander olettaa, että vastaavasti myös poliisin voimankäyttö on lisääntynyt samassa suhteessa.
Vuosittain poliisilla on noin miljoona tehtävää, joista kiinniottotapauksia on 85 765. Noin joka sadannessa kiinniotossa poliisi käytti voimakeinoja.
Rikoslaissa on erikseen määritelty virkavallan väkivaltainen vastustaminen ja sen lievempi muoto vastustaminen.
Vastustamiseksi voisi tulkita esimerkiksi tilanteen, jossa nuori henkilö lyö poliisia ilman kivun tai vammojen aiheuttamista. Väkivaltaiseen vastustamiseen verrattuna rikos on lievempi väkivallan laadun, määrän ja olosuhteiden osalta. Myös sanalliset uhkaukset voidaan laskea vastustamiseen.
”On poliisista kiinni, miten tilanteeseen reagoidaan ja minkälainen painoarvo viestille annetaan”, Rikander kertoo.
Poliisin väkivaltainen vastustaminen, sekä vakavammassa että lievemmässä muodossaan, on kaksinkertaistunut 2000-luvulla.
Rikoksen vakavampi muoto on pysynyt samoissa luvuissa kautta 2000-luvun, hieman yli 400 tapauksessa vuosittain. Vastustaminen kuitenkin kolminkertaistui vuosina 1999–2008, ja se on pysynyt noin 1 155 vuosittaisessa tapauksessa tähän päivään asti. Mikä voi olla syynä?
”En ole vielä ehtinyt perehtyä ilmiön syihin, mutta aihe on itselläni tutkimusjonossa”, Rikander kertoo.
Rikander olettaa, että prosessin nopeuttamiseksi poliisi saattaa kirjata joitakin väkivaltaisia vastustamisia pelkkinä vastustamisina, sillä ensimmäinen vaatii aina esitutkinnan suorittamisen ja jälkimmäinen on hoidettavissa sakolla.
Ennen vuotta 2016 poliisi teki voimankäytöstään vain merkinnän hätäkeskustietojärjestelmään.
Jokainen suorite, kuten fyysinen voimankäyttö tai etälamauttimen käyttö, tuli kirjata erikseen – näin yhdestä tilanteesta saattoi tulla useampi merkintä. Suoritteita ei pysty jälkikäteen yhdistämään tapauksiin eivätkä merkinnät kerro niiden syitä ja seurauksia.
Järjestelmän puutteet ovat olleet tiedossa, ja vuoden 2016 alusta lähtien voimankäyttöä
on seurattu tarkemmin.
Konepistooleja on ollut poliisilla käytössä 1990-luvulta lähtien.
Pitkäpiippuinen ase näyttää kuvissa astetta hurjemmalta kuin perus virka-ase, ja pikaisella vilkaisulla sen voi sekoittaa sarjatuliaseeseen. Kyseessä on kuitenkin puoliautomaattinen ase, jolla ammutaan kertatulta. Aseessa on sama kaliiberi kuin pistoolissa, mutta pidemmän piipun ansiosta se on pistoolia tarkempi ja antaa pidemmän kantaman.
Konepistooleja on myös Viron poliisin käytössä. Autoissaan Viron poliisilla on sen lisäksi automaattikivääri.
Heinäkuussa 2017 mahdollisuus konepistoolien käyttöön annettiin rajavartiolaitokselle. Samalla laajennettiin rynnäkkökiväärien käyttömahdollisuutta myös aluevalvonnan ja sotilaallisten maanpuolustustehtävien ulkopuolella.
Tarvetta
perusteltiin turvallisuustilanteen muutoksella, ”joka edellyttää Rajavartiolaitoksen varautumista nykyistä tehokkaampaan voimankäyttöön”.
Rajavartiolaitoksella ei kuitenkaan vielä ole konepistooleja, vaan niiden hankintaa vasta valmistellaan.
Myös rajavartiolaitoksella voimankäyttötilanteiden määrä on hivenen kasvanut. Vuosittain tilanteita on noin 50 kappaletta, everstiluutnantti
Jussi Napola rajavartiolaitokselta kertoo. Luku ei sisällä kansainvälisissä tehtävissä tapahtuvaa voimankäyttöä tai siihen varautumista.
Napolan mukaan voimankäytön lisääntymiseen ovat vaikuttaneet monet tekijät, kuten tehtävien monimuotoistuminen ja niihin liittyvien riskien määrän kasvaminen.
Tiettyjen erityisaseiden käyttöön koulutettujen rajavartiomiesten määrä on kasvanut. Suojavälineitä on parannettu ja uhkissa tapahtuneet muutokset on huomioitu myös rajavartiomiesten voimankäyttökoulutuksessa.
”Varustus ja sen käyttövalmius vastaa arvioitua riskiä”, Napola toteaa.
