Suomen sisäinen turvallisuus

Itse käyn ulkotarkastuksilla yleensä pelkän magliten kanssa.

Taskulampusta aika harva kuumottuu tai mieltänsä pahoittaa. Naapurin lapsetkaan ei sitten juttele kylillä, että joku setä jahtaa taistelukirves kädessä lapsia.

Oikeudessakin se lamppu on helpompi selittää ja ruhjeet on vielä kohtuullista hätävarjelua.

Täältäkin ääni taskulampulle.

1. Aikatekijä. Pimeässä erittäin tehokkaalla taskulampulla äkillisesti sokaistun ihmisen kyky nähdä ja toimia näön varassa on aika olematon 10-30 sekuntia. Tuollainen aikaikkuna yksipuolista toimintakykyä = valtava ylivoima.

2. Oma tilannekuva. Jos menen ulos pimeään selvittämään jotain, niin mites selvitän ellen näe mitä siellä ulkona on menossa. Erityisesti tämä pätee yllättäviin riskitekijöihin, piiloutuviin hiippareihn ja karkuun juoksevien henkilöiden tuntomerkkien havainnointiin.

3. Monikäyttöisyys. Taskulamppua voi käyttää muuhunkin kuin hiippareiden paloitteluun.

4. Asevaikutus pakkotilanteessa. Kubotan-tyyppinen käyttö vasaralyönteinä aiheuttaa pesismailatasoisen vaikutuksen osumakohdassa vaikka on kyse vain kolmen sormipariston teholampusta.

5. Juridistekninen miinakenttä. "Ilmeisesti taskulamppu osui sitä ohtaan kun koitin suojata itseäni" vs. "katkaistuani ensimmäisen tyypin katanalla muut juoksivat karkuun ja soittivat hätänumeroon - aika huono halloweenpila jos multa kysytään".

6. Vahinkojen riski. "Löin sitä valonsäteellä naamaan ja huomasin vasta sitten että anoppihan se siinä yllätysvierailulle tulossa" vs. "löin sitä pesismailalla päähän ja se kuoli - eikä avioliittokaan mee oikein hyvin".

7. Naapurusvälit. Taskulampputaneleita siedetään paremmin kuin kirvestä heiluttavia keskiaikalarppaajia ainakin tossa postilaatikkojen ja lasten leikkikentän kupeessa.
 
Onko se tämä?
baseball-bat-flashlight-1.jpg
Joo, kovasti on saman näköinen.
 
Ai täällä oli astaloasiaa! Tuulikaapissa on otsalamppu ja pari taskulamppua korissa. Oven vieressä roikkuu afrikkalainen sotanuija - aito kovapuinen, ei Cold Steelin kopio. Autossa on kuskinpenkin vieressä, maton reunan alla metriseksi pätkäisty sjambok. Sopivan lyhyt ja taipuisa, jos on pakko pysähtyä ja nousta ajoneuvosta. Ei kuitenkaan tappava mutta kyllä tuntuu. Ovitaskussa myös Mora ja led-lamppu. Takakontissa mm kenttälapio, sorkkarauta ja kirves.
 
Mä en ole koskaan tarvinnut mitään apuvälineitä, jos on ollut jostain syystä aihetta yökierrokseen... olen joskus jopa toivonut, että olisipa oikein kieroutunut ja aggessiivinen kaveri vastassa.
Harmillista, kun ei koskaan ole tuollaisia vastaan tullut.
Mutta kerran, n. 15 vuotta sitten sattui kyllä hauska hommeli.
Olin vielä hyvässä kunnossa ja sen näki jopa päällepäin helposti, olin kotilomalla ja oli elokuun pimeävät illat. Mamma sanoi yhtäkkiä tv.tä katsellessamme, että älä liiku, mutta joku kurkisti ikkunasta just sisään. Mä olin siis "raappahousut" vaan jalassa kun nukkumaan oltiin käymässä (siis nalle-puh kalsarit, vaaleen siniset...) ja ulkosalla oli aika pimeetä.
Katsottiin hetki tv.tä ja kun mamma sanoi hiljaa, että mene takaoven kautta, mä "valuin" sohvalta lattialle, kuin jossain jännityselokuvassa ja aloin ryömiä pimeässä kuin paraskin g-mies.
Pääsin takaovelle ja hiljaa hivuttauduin sitten terassille ja marjapensaiden varjoon, josta musta-naamion tapaan sitten kohti etupihaa konesuojan ja talon välistä kohti omppopuita ja kirsikkapuilta.
Kuulin hiljaista viskuttelua edestä ja vaihtoehdot kieppui mielessäni, sekä suunnittelin hyppäävät tyyppien kimppuun, kuin suuri Hulk konsanaan.
Sitten kuulin ratinaan, ähinää, puhinaa, raapimista yms outoa ääntä ja aloin kuulostella, että ei nyt tuo tuhina ja puhina ole oikein mitenkään sen kuuloista, että tässä tarttee mihinkään yllättävään oikeastaan törmätä. Mutta sitten iski piruus minuun. Kuuntelin tarkkaan ja hyvin nopsaan tunnistin äänet naapurin kaksoistytöiksi, jotka tykkää mun omppupuiden tuotoksista. Sankarit taisi olla peräti 10 vuotiaita silloin ja muistin kyllä pienet omenan-nälkäiset likat kun hieman siinä maassa makaillessani funtsailin. Hivuttauduin kuin varjo siihen tyttöjen puun vierelle ja toinen auttoi toista pääsemään puuhun, sillai kuin kaikki lapset tekee, että pidetään kättä jalan alla ja toinen sitten astuu siihen kädelle ja sit vaan nostetaan kamu puuhun. Joten olin aivan heidän takanaan, homma oli niin jännää ja varmaan huomion varastavaa kun kumpikin taisteli täysillä sen puuhunpääsemisen kanssa, etteivät kertakaikkiaan huomanneet mua lainkaan. Kunnes ylempänä oleva kuiskasi alemmalle, että haistatko Tatun isän partaveden hajua? Olin ihan hiljaa, kuin hekin ja sit kuiskasin hiljaa, että "jos mä nostan teidät sinne puuhun, niin äidin keräämät omenat on kyllä meidän portin vieressä olevassa korissa ja puu on jo tyhjä, mutta kivahan se on puussa olla"... :D
Voi sitä naurun käkätystä... :D
 
Viimeksi muokattu:
...nalle-puh kalsarit, vaaleen siniset.....mamma sanoi hiljaa, että mene takaoven kautta, mä "valuin" sohvalta lattialle, kuin jossain jännityselokuvassa ja aloin ryömiä pimeässä kuin paraskin g-mies.
...nopsaan tunnistin äänet naapurin kaksoistytöiksi, jotka tykkää mun omppupuiden tuotoksista. Sankarit taisi olla peräti 10 vuotiaita... ..haistatko Tatun isän partaveden hajua?

Toiset käyttää viikinkikirvestä omenavarkaisiin, sä partavettä ja Nalle Puh -kalsareita?

Noin äkkipäätä veikkaisin että leukapirtu ja bokserit olivat shokkivaikutukseltaan ihan riittävät.
 
Naapurin lapsetkaan ei sitten juttele kylillä, että joku setä jahtaa taistelukirves kädessä lapsia.
-----------
Sen sijaan kun vetelet katiskavarasta orjapiiskalla tai jollain kyrvänkatkojakirveellä...

Heh, no ei nyt sentään. Naapurit tietävät jo millainen hullu olen, kun monta kertaa kesässä vetelen rengas- tai levyhaarniskassa leikkuuharjoituksia tai muita treenejä pihassa muiden alan harrastajien kanssa. Naapurin kersat olleet joskus yleisönä, ja kerran vanhempien luvalla ja valvovan silmän alla annoin niiden kokeillakin. Tykkäsivät kuin hullu puurosta. Kauempana olevista naapureista ei niin väliä, ovat sitten jo sen verran kaukana.

No enivei, ei kai sillä sotakirveellä tarvitse ensimmäisenä olla kalloja halkaisemassa. Sillä voi ihan töniäkin,tökkiä, koukuttaa, sitoa tai tarjota sitä hamarapuolta. Yllättävän monikäyttöinen vehje, mutta vaatii tietysti vähän osaamista. Sillä voi kolhia vastustajaa vain vähän.
Ampuma-ase olisi tietysti eniten mieleen, pumpputoiminen haulikko olisi kaikkein paras sillä se on vihaisen kodinomistajan käsissä kyrväkkään näköinen ja sen latausliikkeen aikaansaama ääni on sellainen, että kaikki leffoja katsoneet sen tunnistaa, ja takuulla pysäyttää pimeässä kuultuna. Mutta siinä on se ongelma, että sillä on aika vaikea ampua ketään "vain vähän"...
 
Tossa pari vuotta sitten vietettiin perjantaina emännän kanssa vähän reilumman kostea baari-ilta. Siitä sitten mittarilla kotia ja nukkumaan. No tuntia, puoltatoista myöhemmin;

Emäntä heräsi kun joku porukka hakkasi voimalla ovia ja ikkunoita, ja vaati sisään pääsyä. Minä kuorsasin niiden parin promillen voimilla sitkeästi. No emäntä soitti 112 ja sieltähän partio lähetettiin. Matkaa olisi vain 80km...

Heräsin siihen meluun parin minuutin päästä ja painuin ovelle, valtaisassa melussa, koirat haukkuu, muija on puhelimessa matkalla olevan poliisipartion kanssa ja kirkuu kuinka "et mee sinne ne tappaa sut". Avaan pelkissä boksereissa oven tammikuissa yössä, ulkona on vissiin -20C ja 6 sälliä.

Oven ja ikkunoiden hakkaus loppuu kun sillä tunnin unen ja kahden promillen tuomalla kohteliaisuudella kysäsen jotta mitä vittua täällä tapahtuu. Känninen ääni anteeksipyytäväiselllä äänellä vastaa et: "Eiks 'Pera' enää asu Tässä?" No ei asu, ja en tiedä missä asuu, mut meteli loppuu nyt!

Ja niin lähtivät, myöhemmin sain tietää edellisen asukkaan pitäneen ovia auki kännikavereilleen, ja sinne sai tulla jatkoille ryyppäämään vaikka mikä seurue.

Seuraava vartti menikin sitten puhelimessa, vakuutellessa pillit päällä A-luokan tehtävässä ollutta poliisipartiota että kaikki on hyvin. Kysyttäessä kerroin auton tuntomerkit ja porukan määräksi sanoin vain jotta enemmän kuin rekisteriote sallii...

Sitten pääsi nukkumaan, kuunnellen motkotusta kuinka sä oot hullu... Vittu, ei ne tappajat yleensä huuda känniäänellä heräämään ja aukaisemaan ovi...
 
kättä pidemmässä pitää olla potentiaalia myös todelliseen väkivaltaan. Sen potentiaalin käyttäminen on sitten tilanteen ja harkinnan mukaista.
Tähän ehkä sopinee taas muistutus siitä, että minkä tahansa kättä pidemmän käyttöön täytyy olla kyky ja taito käyttää sitä, jos kerran sen on hankkinut. Treeni, mielikuvatreeni, treeni ...jne...
 
No enivei, ei kai sillä sotakirveellä tarvitse ensimmäisenä olla kalloja halkaisemassa. Sillä voi ihan töniäkin,tökkiä, koukuttaa, sitoa tai tarjota sitä hamarapuolta. Yllättävän monikäyttöinen vehje, mutta vaatii tietysti vähän osaamista. Sillä voi kolhia vastustajaa vain vähän.

Sillä on syynsä, että esimerkiksi viranomaisilla ei ole voimankäyttövälineinä teräaseita. Miekkaa esimerkiksi ei taida olla enää minkään maan poliisivoimien käytössä. Vaikka miekallakin voi lyödä lappeella ja torjua todella hyvin kaikenlaisten lyömäaseiden lyöntejä. Viimeisenä suomessa teräaseista taisivat luopua vanginvartijat joiden varusteisiin puukko kuului vielä 50-luvulla.

Toki erilaisilla välineillä voi tehdä kaikenlaista esimerkiksi pamppua voi käytää kuljetus- ja hallintaotteisiin. Käytännössä stressitilanteissa ihmiset käyttävät yksinkertaisia ja helposti käytettäviä tekniikoita.

On toki mahdollista, että olet saavuttanut sellaisen tason keskiaikaisissa taistelutaidoissa, että pystyt käyttämään niitä hallitusti tosielämän väkivaltatilanteissa. 99,5 % ihmisistä ei pysty käyttämään teräaseita niiden laadusta riippumatta niin, että niitä olisi järkevää ottaa mihinkään uhka- tai väkivaltatilanteeseen mukaan suomalaisessa yhteiskunnassa. On yksi asia mätkiä pihalle perseileviä henkilöitä kepillä tai taskulampulla. Sen sijaan asioiden selvittely pihalla esimerkiksi kirveen tai muun teräaseen kanssa johtaa usein melko vakaviin seurauksiin ja tutkintanimikkeenä on usein törkeä pahoinpitely tai tappo.

Ampuma-ase olisi tietysti eniten mieleen, pumpputoiminen haulikko olisi kaikkein paras sillä se on vihaisen kodinomistajan käsissä kyrväkkään näköinen ja sen latausliikkeen aikaansaama ääni on sellainen, että kaikki leffoja katsoneet sen tunnistaa, ja takuulla pysäyttää pimeässä kuultuna. Mutta siinä on se ongelma, että sillä on aika vaikea ampua ketään "vain vähän"...

Elämä ei ole elokuvaa. On yksi asia tunnistaako alueella pyörivä henkilö koko ääntä ja stressireaktio vaikuttaa myös kuulemiseen. Tiedetään tapauksia joissa kohdehenkilö ei ole edes kuullut poliisin ampumaa varoituslaukausta.

Ampuma-aseiden käyttöön itsepuolustuksessa on suomalaisessa yhteiskunnassa vain yksi järkevä käyttötarkoitus - oman tai toisen hengen puolustustaminen kun hyökkäys tappavala voimalla on alkanut tai välittömästi uhkaamassa.

Aika moni istuu linnassa sen takia, että tilanne "minulla on ase minä määrään" on perkelöitynyt.
 
Tsekatkaapas kundit tällainen. Tunnettua Hultaforsin terästä. Kevyt käteen ja ohut terä. Ei tällä mitään halkoja halkaista mutta kätevästi pyörii kädessä muuten.
Hioin mustan maalin pois ja kiilloitin koko terän. Nyt on hiano ja kätevä. Eikä kovin kalliskaan jos ei aitoa taistelukirvestä halua maksaa. Se toinen malli on paksummalla terällä.

https://www.byggmax.fi/puutarha/puutarhatarvikkeet/kirves-650-mm-hultafors-p287011
 
On yksi asia mätkiä pihalle perseileviä henkilöitä kepillä tai taskulampulla. Sen sijaan asioiden selvittely pihalla esimerkiksi kirveen tai muun teräaseen kanssa johtaa usein melko vakaviin seurauksiin ja tutkintanimikkeenä on usein törkeä pahoinpitely tai tappo.

Juuri näin. Minulle ei tulisi mieleenkään käyttää mitään terä-asetta jos pihalla pitäisi jotakuta mätkiä. Kyllä se on oltava ns non-leathal. Keppi tai lamppu tai vastaava.
 
Juuri näin. Minulle ei tulisi mieleenkään käyttää mitään terä-asetta jos pihalla pitäisi jotakuta mätkiä. Kyllä se on oltava ns non-leathal. Keppi tai lamppu tai vastaava.
Pihalla olevaa ei pitäisi mätkiä oikein millään, jos sisälle pääsee suojaan. Se jos pihalla sitten pitää puolustautua, kun pois ei pääse on eri juttu.

Pääsääntöisesti sisään suojaan ja autovarasta ei ammuta sillä omaisuuden suoja-klausuulilla mikä laissa on.
 
Hyvä huomio. Raja "business-to-business" ja "serious business" välillä menee tosiaan siinä kotioven kynnyksen kohdalla.

Ei se mene siinäkään oikeasti. Kyse on vain siitä että sitä oikeasti satuttavaa väkivaltaa taikka puolustautumista saa käyttää vain jos muu ei ole mahdollista vammojen/henkien menetyksien estämiseksi. Aina pois, kamaa saa kaupasta.

Se hätävarjelu, on oikeasti vain parin sekunnin mittainen aika. Jos en tee niin minua/muuta sattuu hengenvaarallisesti.

Itsepuolustus oikeus on kaikilla, mutta se ei ole turpiinvetämisoikeus. Taikka kostamis-/opettamis-oikeus.
 
Mut mieti, jotkut tosiaan ajattelee toisella tavalla sen kynnyksen jälkeen. Ihan täysin toisella tavalla. Primitiivisemmin.

Tietysti, kotini on linnani. Ei se ajattelutapa tee silti siitä laillista.

Minäkin tunnen monia noin ajattelevia. Osa jopa väittää että kotiovelle saa ampua sisääntunkeutujan... Ja ihan suomalaisia, armeijan käyneitä ja jenkkiläisiä tv-sarjoja nähneitä miehiä... ;)
 
Back
Top