Irakissa suojaikäraja on 18 vuotta. Vanhoillisessa Bahrainissa se on 21 vuotta. Saudi-Arabiassa taas ei ole laissa suojaikärajaa ollenkaan. Monessa katolisessa maassa on alhaiset suojaikärajat (Meksiko, Brasilia 12 vuotta) mutta keskustelupalstojen kouhot ovat harvemmin kohkaamassa latinalais-amerikkalaisista pedofiileista. Miksi lienee.
Läntisen maailman juhlituimmassa rakkaustarinassa pannaan 12-vuotiasta tyttöä, enkä ole koskaan nähnyt kenenkään sanovan Shakespearea pedofiilinäytelmäkirjailijaksi.
Otan kantaa tietoon, jossa Irak harkitsee 9-vuotiaiden tyttöjen avioliittoja. Se on
valtiopedofiliaa. Irakista on myös haettu lapsivaimo Suomeen. Olisiko suojaikäraja siellä päin kuin suojatie? Suurin osa jalankulkijoista jää alle valkoisten raitojen päällä. Ne kun eivät suojaa ketään.
Taitaapa avioliitto olla se juttu tässä. Saksan sisäministeriön keväisen arvion mukaan Saksassa on noin 1475 avioliiton solminutta alaikäistä, 361 heistä on alle 14-vuotiaita. Monet ovat tulleet maahan turvapaikka-aallon myötä. Saksassa valmisteltiin vielä keväällä lapsiavioliitot mitätöivää lakia, jossa alle 16-vuotiaiden avioliitot voitaisiin purkaa.
Maailmalla lapsivaimoja otetaan usein kulttuureissa, joissa islam esiintyy tärkeässä roolissa. Useimpien maiden lainsäädäntö kieltää tämän – lukuunottamattamatta Saudi-Arabiaa ja Jemeniä, joissa naimaiälle ei ole alaikärajaa. Usein ikärajaa kuitenkin rikotaan maan lainsäädännöstä huolimatta. Hyvä esimerkki tästä on Irak, jossa naitetaan usein alaikäisiä tyttöjä.
Vertaat fiktiota, resessanssidraamaa, elävään elämään. Ideologinen vasuri varmaan laskee pulttuun tuollaisesta, mutta loogikko harvemmin. Lisäksi voisimme hiukan kalibroida kirjallisuustieteellistä osaamistasi. Julia, Capuletin tytär, on kaksi viikkoa vaille 14-vuotias, kun vanhemmat painostavat häntä avioliittoon kreivi Parisin kanssa. 1500-luvun Eurooppa siis kulkee draaman poluilla samassa kellossa siellä missä monet arabimaat ovat nyt vuonna 2017! Tosin Shakespearen aihio tulee jo 1400-luvun italialaisesta huvinäytelmästä...
Romeo ja Julia eivät oikeastaan ehdi millekään, kun onnettomat sattumukset järjestävät heidät kuolemaan. Mutta rakkaus jää juuri siksi elämään puhtaana ja suurena. Ah ja voih, kyynel. Onneksi on vain sepitettä.
Hypätään siis taas todelliseen elämään... Kiitos vielä, että muistutit latinalaisesta kulttuurista. Täällä on käsitelty myös Tampereen latinotanssijat ja kuubalaiset lentopallojoukkueet. Sitten kun he tulevat tänne kymmenin tuhansin, voi tulla aika nopeasti lisää puhuttavaa.