Suomen sisäinen turvallisuus

http://artoluukkanen.puheenvuoro.uu...peratiivinen-agentti-sorsa-vaikuttaja-agentti

Tuomioja operatiivinen agentti - Sorsa vaikuttaja-agentti?
25.11.2017 12:57 Arto Luukkanen
46 kommenttia
Alpo Rusin ja Jarmo Korhosen uusin kirja ” Kremlin jalanjäljet - Suomettuminen ja vuoden 2002 vakoilukohun tausta -kirja (Docendo 2017)” on ehtinyt herättää jo kansainvälistä huomiota. (http://upnorth.eu/finnish-historians-former-finnish-foreign-minister-operative-russian-intelligence/).

Kirjasta julkisuudessa annettujen väitteiden (en ole vielä lukenut sitä) mukaan Erkki Tuomioja oli KGB:n operatiivinen agentti (http://www.suomensotilas.fi/uutuuskirja-erkki-tuomioja-on-venajan-tiedustelun-operatiivi/).

Kalevi Sorsa taas oli kirjan mukaan vaikuttaja-agentti, joka toimi NKP:n keskuskomitean antamien ohjeiden mukaisesti (http://www.suomensotilas.fi/kalevi-sorsa-sai-ohjeita-suoraan-neuvostoliiton-politbyroolta/).

Väitteet ovat mielenkiintoisia ja niitä kannattaa tutkia tarkasti. Olen itse käsitellyt Kalevi Sorsan tapausta – kaunokirjallisessa muodossa romaanissa ”Todellinen Sorsa”(Nordbooks 2017), ja näyttää siltä, että niin Stasin kuin myös neuvostolähteiden valossa Sorsalla oli hyvin intiimi ja ainutlaatuinen suhde itäiseen tiedusteluun.

Todettakoon, että Kalevi Sorsa rakettimainen nousu puoluesihteeriksi vuonna 1969 oli hämmästyttävä suoritus – mutta tulee ymmärrettäväksi mikäli hänellä oli ”kumminaan” KGB.

Vaikuttaja-agentti vs. operatiivinen agentti

Ottamatta kantaa tähän enempää kannattaa hieman tarkastella sitä miten ulkomaalaiset joutuivat tai pääsivät neuvostotiedustelun verkkoihin.

Ensin hieman käyttämistäni arkistolähteistä, joita käytän käynnissä olevassa tutkimuksessani ja tässä artikkelissa.

Kaikkea Neuvostoliiton salaisen poliisiin (Tšeka, GPU, MVD, NKVD, KGB) toimintaan liittyvää aitoa materiaalia verhoaa yleensä salaisuuden varjo. Siihen liittyvä arkistomateriaali on Venäjällä nyt suljettu ulkomaalaisilta tutkijoilta. Ukrainassa kaikki on toisin; vuodesta 2014 paikallisen KGB:n arkistofiliaali (GDA- SBU) on ollut avoinna myös läntisille tutkijoille.

Tämä KGB:n arkisto Kiovassa oli Neuvostoliiton kolmanneksi tärkein alue-arkisto ja sisältää materiaalia aina vuodesta 1917 vuoteen 1991 saakka. Työnteko Ukrainan turvallisuuspalvelun (ukrainaksi: Služba Bespeki Ukraini, venäjäksi: Služba Bezopasnosti Ukrainy) arkistossa ei ole vaivatonta, syy on siinä, että sitä ei ole alun perin tehty tutkimusta varten, vaan pelkästään dokumenttien säilytykseen ja turvallisuuspoliisin omaan virkakäyttöön.

Kuten tiedämme, KGB:n keskusarkisto Moskovassa on läntisiltä tutkijoilta nyt periaatteessa suljettu sopimuspohjaisia poikkeuksia lukuunottamatta ja muutenkin Venäjän arkistolaitos ei uusissa poliittisissa oloissa ole enää niin yhteistyöhaluinen.

Neuvostotiedustelun pitkäjänteisyys: psykologinen luotaus

Ensiksi on hyvä muistaa se miten pitkäjänteisesti KGB toimi ulkomaalaisten toimijoiden kanssa. Se otti tarkkailuunsa nuoria, jo uransa alussa olevia ihmisiä, joista tehtiin omat kansionsa ja joille annettiin nimi: ” объект разработки” – ”kehitettävä kohde”.

Lubjankan ja myöhemmin Jasenevon (alue Moskovan lähellä) toimiva ”Keskus” tutki näitä kohteita ja niiden mahdollisuuksia vuosikausia. Olisiko joku kohde mahdollinen ”vaikutusagentti” ts. poliittinen toimija, jota olisi mahdollista ohjailla tai pitäisikö jostain kohteesta luoda peräti ”operatiivinen agentti” ts. suoraan käskysuhteessa oleva toimija.

Nämä kohteet valittiin jo nuorisopoliitikko-ajoilta. Ennen kaikkea heitä tarkkailtiin ja heidän psykologisia ominaisuuksiaan tutkittiin. Tärkeintä oli tietenkin käyttökelpoisuus ja sen selvittäminen mikä oli ko. kohteen tärkein motivaatio.

Miten saada joku ihminen yhteistyöhön ja miten paljon tätä suhdetta kannatti kehittää. Kohteiden tarkkailuun matkat Neuvostoliittoon olivat hedelmällisiä; kohteita salakuunneltiin ja heidän toimintaansa tutkittiin. Harrastiko joku mahdollisesti valuutansalakauppaa tai spekulaatiota, tai maksettuja naisia?

On huomattava, että Suomessa näitä kohteita oli epäilemättä niin runsaasti, että KGB kohdisti huomionsaainoastaan tärkeimpiin ja lupaavimpiin kohteisiin.

Värväys!

Jokaisen kohteen kanssa Keskus antoi huolellisen suunnittelun jälkeen ohjeensa paikalliselle toimijalle. Toiminnan lähtökohtana oli se, että jokaisella oli oma heikko kohtansa. Kuten esimerkiksi USA:n tiedustelun jäsenten värväykseen keskittyneessä KGB:n oppikirjassa todettiin: ”jokaisella amerikkalaisella tiedustelijalla on heikko kohtansa; he ovat kasvatettu porvarillisessa yhteiskunnassa ja tämä on heidän suurin heikkoutensa” (KGB:n oppikirja: Amerikkalainen tiedustelu”. Tekijät: A.M. Gorbatenko, P.N. Zaharov, V.M. Kovshuk, S.M. Fedosejev. 1960).

Tätä varten värvättävää varten tehtiin ns. psykologinen kartoitus, jossa näitä heikkouksia tutkittiin. Mihinkä kategoriaan tutkittava kohde kelpasi: “vaikuttaja-agentti, agentti, luottamuksellinen lähde, epävirallinen kontakti, vai peräti operatiivinen agentti”.

Paperityö oli vaikuttavaa ja kehiteltävän kohteen "papkat" (kansiot) saattoivat olla valtavia (niitä on muuten haastavaa lukea kun ovat niin paksuja). Niissä tutkittiin nimen, ammatin, perhesuhteiden ja taloudellisen tilanteen lisäksi ennen kaikkea ”karakteristiikkaa” ts. minkälainen ihminen oli.

Henkilötiedutelu on KGB:n tärkein ala. Oliko ihminen luotettava, kunnollinen vai epärehellinen? Miten hän suhtautui perheeseensä? Juopotteliko? Miten suhtautui alaisiin? Oliko muita suhteita? Paheita: uhkapeli, perversiot, seksi, raha? Entä oliko ihmisellä taipumus ylpeyteen, itsekkyyteen, entä mitkä olivat hänen ambitionsa, tai muut kyvyt?

Tärkein kysymys oli kuitenkin seuraava: oliko tällä henkilöllä mahdollisuus päästä poliittisesti määräävään asemaan? KGB:n toimijoiden taktiikkana oli manipulointi, "ego-massage" ja luottamuksen herättäminen.

CIA:n agentit etusijalla

KGB:n toimijoille oli itsestään selvää se, että kapitalistisessa yhteiskunnassa syntynyt ihminen asetti omat etunsa ”korkeammalle kuin yhteiskunnan edut”. Samoin oletettiin, että ihmiset olivat henkilökohtaisten saavutusten takia valmiita unohtamaan palvelusvelvollisuutensa.

Varsinainen työ alkoi hienovaraisella ”psykologisella tiedustelulla”, jossa esimerkiksi USA:n agenttia pyrittiin tutkimaan aina hänen henkilökohtaisista papereistaan tai päiväkirjoista lähtien. Tiedustelun päämääränä oli selvittää oliko henkilöllä henkilökohtaisia heikkouksia. Kirjan mukaan nämä ovat: seksuaalinen suuntautuneisuus (homoseksualismi) tai ”voimakas halu naisiin, alkoholiin, huumeisiin, uhkapeliin”.

Näiden perusteella KGB sitten pyrki luomaan ”kompromaatteja” ts. raskauttavia todisteita, joiden avulla olisi mahdollista kiristää amerikkalaista. Kohteeksi sopivat esimerkiksi lomalle Mustanmeren rannalle tulevat amerikkalaisdiplomaatit, joita varten Moskovasta tuli erikoisryhmä kuvaamaan mahdollisia moraalisia paheita tai skandaaleja.

Oppikirja mainitsee myös parhaan mahdollisen motiivin: ideologian. Käytännössä tärkein oli kuitenkin kompromaatti, jonka tarkoituksena oli herättää ”kauhua” agentissa.

Sen luomisessa piti olla huolellinen ja tarkka. Mikäli kohde suostui tähän kauppaan, oli seuraavana askeleena kirjallisen värväyksen (verbovanie) järjestäminen. KGB:n piti saada varma ote uudesta agentista.

Tämä prosedyyri päti myös suomalaisiin värvättäviin.

Kompromaatin jälkeen vakiinnuttaminen

Tiedustelutyötä tehtiin kärsivällisesti. Joskus ns. luottamuksellisen kontaktin luomiseen käytettiin vuosia. Tiedustelijoiden oli siksi voitettava rekrytoitavan luottamus. Tässä vaiheessa tuotiin esille myös nais/miestiedustelija, joka tulee ”sattumalta” USA:n agentin tielle. Yleensä tässä vaiheessa luotiin sitten vahva psykologinen riippuvuus, jossa ei kaihdettu käyttää seksiä, toisen sukupuolen edustajia ja ns. ”aitoja tunteita”. Intiimit seksuaaliset hetket kuvattiin tarkasti ja näin saatiin materiaalia, jonka paljastuminen aiheuttaisi skandaalin.

Varsinainen rekrytoiminen alkoi kompromaatin luomisen jälkeen yhteydenotolla, jossa USA:n agentille kerrotaan tilanne, ja ilmoitettiin se, että hänen olisi hyvä taipua yhteistyöhön. Mikäli näin tapahtui, käynnistettiin ns. toinen vaihe, jossa suhde KGB:hen vakiinnutettiin.

Neuvostotiedustelun oli tässä vaiheessa tarkasti varmistettava värväämisen reaalisuus, selvitettävä värväämäisen todelliset motiivit ja johdatettava USA:n agentti syvemmälle salaiseen yhteistyöhön. Hankittu agentti piti näin varmistaa.

Motivaation varmistamiseksi uuteen saaliiseen oli myös vaikutettava ajatusten ja ideologian tasolla. Oliko mahdollista luoda vielä syvempi riippuvuus? Vasta sitten on mahdollista mennä eteenpäin: kirjallisesti värvätylle agentille organisoitiin ”koetehtäviä”, jossa selvitettiin kuinka tehokkaasti ja halukkaasti hän toimii KGB:n asialla.

Mikäli tietolähde onnistui, häntä pyrittiin myös vaivihkaa asettamaan arkaluonteisimpiin ja tärkeämpiin tehtäviin. Tämä ”ohjailu” vaati tiivistä yhteistyötä operatiivisien upseerien ja Moskovan KGB:n ”Keskuksen” välillä.

Jos ja mikäli kohde oli erittäin hyvä tuli KGB:stä hänen ”kummisetänsä”. Se auttoi omien verkostojensa ja voimavarojensa avulla omaa miestä eteenpäin. Samaan aikaan se pyrki ohjaamaan marginaaliin ja unohdukseen niitä kohteita, jotka olivat ”vihamielisiä Neuvostoliitolle”.

Tässä toiminnassa Suomi oli edullinen kohde: meillä NL:n verkostot ja lonkerot ulottuivat jokapuolelle ja se ei epäröinyt käyttää ”disinformaation” keinoja sen vihollisten tuhoamisessa. Omat oli saatava hyville paikoille ja väärät ihmiset tuhottava tai työnnettävä marginaaliin. Disinformaatio ja huhut olivat tässä toiminnassa käypää valuuttaa.

Kuten tiedetään, näissä operaatioissa KGB onnistui joskus loistavasti. Neuvostovallan loppumisen jälkeen nämä yhteydet jäivät oman onnensa nojaa ja vasta vuodesta 2000 näitä on ”rekrytointeja” on alettu lämmittelemään uudelleen. Tehtävä ei ole kuitenkaan yhtä helppoa kuin syvän suomettumisen vuosina.

Miten Suomessa?

Ottamatta kantaa Rusin ja Korhosen kirjaan – jonka tietysti mielihyvin luen – on hyvä pitää mielessä se, että ellei meillä ole selvää ”verbovkaa” esimerkiksi Erkki Tuomiojasta – me emme voi täysin varmasti määritellä hänen suhdettaan itäiseen tiedusteluun.

Aihetodisteet ovat olemassa mutta eivät ole varmat. Antaa Erkin kertoa oma mielipiteensä asiasta.

Sorsan kohdalla näyttää olleen kyse ”vaikuttaja-agentti” toiminnasta, joka lienee alkanut jo varsin varhain.

MIksi tärkeää Suomessa?

Miksi asian selvittäminen on kuitenkin tärkeää?

Siksi, että meillä oli pilvin pimein näitä ”suhteita”. Useat näistä henkilöistä ovat vieläkin politiikassa mukana. Kuka kävi lounailla? Entä kenestä tuli ”epävirallinen tietolähde”? Entä kuka ”värvättiin”? On mahdollista, että meillä on nykyisessä presidentinvaalikampanjassa mukana tällaisia kohteita?

On hyvä muistaa, että Neuvostoliiton toiminta suuntautui suomalaista demokratiaa vastaan. Se tuhosi oikeasti ihmisten uria ja nosti esille niitä, joilla ei ollut puhtaita motiiveja poliittiseen vaikuttamiseen. On hyvin mahdollista, että tällainen toiminta jatkuu. Korkeimmalla taholla?

Kaikki nämä kysymykset jäävät auki siihen saakka kunnes nämä lähteet tongitaan esille. Koodinimien selvittäminen on vaikeaa sillä tätä ns. oikean henkilöllisyyden ja koodinimen välistä tietoa KGB pyrki salaamaan viimeiseen saakka.

Tiitisen lista

Meillä on kuitenkin tällainen lista, jossa tämä "salaisista salaisin" on purettu auki.

Ongelman on se, että Tiitisen listaa ei ole julkistettu sillä nykyinen poliittinen eliitti pelkää oman poliittisen tulevaisuutensa puolesta.

En kuitenkaan usko, että sillä olisi niin pahoja seurauksia. Suomen kansa ei enää tarvitse tällaista holhousta, herra Tiitisen menneisyyden hallinnan ajat ovat ohitse. Toisaalta, entä jos osa näistä listan ihmisistä toimi Suomen ”kaksoisagentteina” ts. syötti KGB:lle väärää informaatiota? Kuka petti kenet?

Jokatapauksessa: julkaistaa se lista!

Arto Luukkanen

Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen yliopistolehtori

Helsingin yliopisto

Luin kirjan ahneesti ja pari kertaa. Samoin myös Helsingin Sanomien arvostelun. Pari sanaa: kirjaa tarvitaan. On totta, että siellä on typoja, toistoa ja syyttelyä. Mutta - onhan se ymmärrettävää. Rusista tehtiin tietentahtoen "suurvakooja". Se mikä on erityisen oksettavaa siitä on se helppous miten se tehtiin ja se, että media riensi kuin susi haaskalle kun heille vuodettiin "syyllisestä". Hesarin arvostelu oli valkopesua ja Rusin "epäilyttämistä". Leppänen ei noussut tavanomaisen toimittajatasonsa yläpuolelle. Onneksi kaikki Suomen lehdet eivät ole näin "sitoutuneita" ja serviilejä omiin sidosryhmiinsä.

 
ja Kanerva tuskin on ainoa? ...Se miksi "Tiitisen-listaa" pidetään jemmassa hamaan maailman loppuunasti (jos ei sattumlta häviä tai pala poroksi kuten suomessa on tapan ollut ikäviä salaisuuksia hävittää) johtuu melkovarmaan siitä, että se paljastaisi kuinka laajaa ja jokaisen Suomessa olevaan poliittiseen puolueeseen ja näiden johtoon on N-liitto / nykyinen FSB saanut itsensä sisään...?

Miksi suomessa vain ylistettiin Lehtomäen ja Heinäluoman kunnianosoitukset Venäjältä? :rolleyes:

Ei niitä joka paikassa ylistetty.

Minusta esimerkiksi Stasi-listan piilottamisesta on jo enemmän haittaa kuin hyötyä. DDR-vakoilu on pienempi juttu kuin KGB-vakoilu ja operaatiot. DDR-vaikuttajia oli joitakin kymmeniä ja KGB-kontakteja useita satoja.
 
Ei niitä joka paikassa ylistetty.

Minusta esimerkiksi Stasi-listan piilottamisesta on jo enemmän haittaa kuin hyötyä. DDR-vakoilu on pienempi juttu kuin KGB-vakoilu ja operaatiot. DDR-vaikuttajia oli joitakin kymmeniä ja KGB-kontakteja useita satoja.

Jep...Niillä kun oli yhteinen "isäntä" Moskovassa... eli KGB ja se vain muutti nimensä ja on hyvinkin voimissaan sekä aktiivinen..
 
Kun kuulen nimen Kanerva, piippaa vakoojatutkani kuin miinaharava Angolassa.

Kanerva oli 70-luvun alussa yksi Kokoomuksen "remonttimiehistä", jotka olivat muokkaamassa puoluetta salonkikelpoiseksi. Asialistalla oli Kekkosen ja tähän liittyen myös Neuvostoliiton myötäily. Katsoivat että muussa tapauksessa puolueen korpivaellus olisi jatkunut loputtomiin. Kanervan lisäksi muita tähän ryhmään kuuluneita olivat mm. Pertti Salolainen ja Ilkka Suominen. Oletan, että tähän hetkeen voidaan ajoittaa Kanervan neuvostokontaktien syntyhistoria. Ikellä oli varmasti myös omat yhteytensä Tehtaankadun KGB-miehiin.

Silti, Kokoomuksen tuolloinen puheenjohtaja Juha Rihtniemi, joka johdatti puolueen suurvoittoon 1970 vaaleissa, sai kylmän vastaanoton Kekkoselta. Presidentti totesi puoluejohtajalle ettei Neuvostoliitto tulisi hyväksymään Kokoomusta hallituspuolueena. Juha Rihtniemi menehtyi jo seuraavana vuonna. Tämän jälkeen läpi 70-luvun Kokoomus pyrki tekemään kaikkensa päästäkseen pois paitsioasemastaan. Onnistui vasta sitten Harri Holkerin puoluejohtajakaudella.
 
@Lepukki

Otetaan taustaksi ensin se 1970-luku.

Kokoomusnuorten KNL:ssä vaikuttivat nykypoliitikoista 1970-luvulla Ilkka Kanerva, Ben Zyskowicz ja Kimmo Sasi. Kanerva ajoi KNL:n johtoa neuvostomyönteiseksi parantaakseen puolueen mahdollisuuksia päästä hallitukseen.

”Kanerva pyrkii kilpailemaan kommunistien kanssa siitä, kumpi on enemmän samaa mieltä neuvostoliittolaisten kanssa”, Ben Zyskowicz kirjoitti päiväkirjaansa joulukuussa 1973. Hän pelkäsi kokoomuksen kaventavan omaa sananvapauttaan hyväksymällä kommunistien tulkinnan neuvostovastaisuudesta, jolloin siihen sisältyisi kaikki Neuvostoliiton ja sosialismin arvostelu. Sasi oli tuolloin Zyskowiczin linjoilla.

Kanerva ajoi kokoomuksen nuoriso-organisaatioiden liittymistä kommunistien peitejärjestönä tunnettuun Suomen Rauhanpuolustajiin. KNL vetäytyi lopulta hankkeesta.

Ilkka Kanerva analysoi vuonna 1979 Suomen kommunistiselle puolueelle juuri valitun kokoomuksen eduskuntaryhmän jäseniä. SKP:n pääsihteeri Sulo Vainionpää laati muistion aiheesta. Todennäköisesti raportti meni myös Neuvostoliiton kommunistiselle puolueelle. Osallistuessaan muistion laatimiseen Kanerva toimi aivan kirjaimellisesti NKP:n asialla.

Erkki Aho kertoo:

Kanerva oli Kokoomuksen nuorten liiton puheenjohtaja vuonna 1972. Kanervan KGB-kontakti oli Anatoli Vasin. Kanerva kertoili 4.10.1972 laveasti Kokoomuksen halukkuudesta yhteistyöhön Neuvostoliiton kanssa ja omasta suuresta kunnioituksestaan Neuvostoliiton kansaa kohtaan. Kanerva ja Vasintapasivat ravintola Elitessä 22.5.1975. Vasin poistui maasta 20.5.1976. Tilalle tuli Valeri Silov. Kanerva järjesti Kokoomuksen nuorten liiton kanssa tilaisuuden 31.3.1977 ravintola Rivolissa, jonne Kanerva oli kutsunut Juri Hramtskovin. Kanerva oli noussut kansanedustajaksi ja palkitsi Hramtskovin hyökkäämällä kansanedustaja Tuure Junnilaa vastaan. Kanervan kontaktipinnan laajuus KGB:hen on selviö.

Ilkka Kylävaara kertoo:

Ilkka-Christian Björklund johti Suomen valtuuskuntaa maailman nuorisofestivaaleilla 1973 Itä-Berliinissä. Björklund kertoo, kuinka Ilkka Kanerva käytti kaikkia keinoja ulkopoliittisen kelpoisuuden saavuttamiseksi. Kun oikeistopuolueiden ryhmät, joita kokoomuksen ohella tuli muun muassa Länsi-Saksan kristillisdemokraateista, pitivät festivaaleilla omia kokouksiaan, Kanerva näki päätehtäväkseen tietojen raportoinnin venäläisille. Huvittuneena neuvostoliittolaiset tulivat Björklundin luokse nauramaan Kanervan palvelualttiudelle. Hänen touhuamisensa oli säälittävää. Ihmetyttää kuinka pitkälle hän olisi ollut valmis menemään. Siinä määrin selkärangattomalta hänen toimintansa näytti.

Ilkka Kanerva luovutti vielä 23.3. vuonna 1979 muistionsa kokoomuksen sisällä vallitsevista käsityksistä ns. idänsuhteiden suhteen Suomen kommunistiselle puolueelle.

http://www.punatahdet.com/YYA-kalenterjMAA.html

Ulkopolitiikassa kunnostautui erityisesti turkulainen Ilkka Kanerva. Kanerva toimi Kokoomuksen Nuorten Liiton puheenjohtajana 1972 -76 ja valittiin eduskuntaan vuoden 1975 vaaleissa. Jo syksyllä 1972 Kanerva teki matkan suomalaisneuvostoliittolaiselle ystävyysleirille Odessaan, ja pyrki määrätietoisesti solmimaan Kokoomukselle suhteita NKP:n nuorisojärjestöihin. Kanerva osallistui myös aktiivisesti Itä-Berliinissä järjestetyille nuorisofestivaaleille 1973, mikä ärsytti monia kokoomuslaisia.197 Festivaalit olivat periaatteessa Neuvostoliiton propagandanäyttämö kylmän sodan aikana, ja ne järjestettiin myös Helsingissä 1962.

helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/19531/kokoomus.pdf;sequence=1
 
Olen muuten ihmetellyt miksi tuo "Tiitisen lista" on piilotettu SUPO`n kassakaappiin, eikö SUPO olekkaan se laitos poliisiorganisaatiossa jonka tehtävä on tutkia maapetoksia ja paljastaa vakoilijoita eikä suojella vieraanvallan agentteja, tosin tässä on syy miksi mikään läntinen tiedusteluorganisaatio ei tee todellista yhteistyötä Supon kanssa sen sijaan Sotilastiedustelun kanssa yhteistyö toimii lännen suuntaan.
 
Ulkoministeriön virkamiehille tuotti äärimmäisiä vaikeuksia selittää uskottavasti ulkomaisille kollegoilleen, miten 70-luvun neuvostoajan vaikuttaja oikein pääsi linjaamaan Suomen ulkopolitiikkaa 2010-luvulle ja saa linjata edelleen. Tosin olihan Paavo Väyrynenkin vielä tehtävissä, kunnes Sipilällä tuli mitta täyteen.

En hetkeäkään ole ajatellut, että Kanerva olisi muuta kuin kuvaannollinen takinkääntäjä.
 
Festivaalit olivat periaatteessa Neuvostoliiton propagandanäyttämö kylmän sodan aikana, ja ne järjestettiin myös Helsingissä 1962.
Suomessa oli näitä festivaaleja vastustavia mielenosoituksia ja monet niihin osallistuneet joutuivat muuttamaan pois Suomesta kun poliittinen painostus ja uhkailu teki elämästä varsin hankalaa, tämäkin olisi tutkimisen arvoinen juttu ja mahdollista niinkauan kuin näitä henkilöitä on hengissä.
 
@Vonka tuossa linkkaamassasi gradussa on todettu osuvasti suomettumisesta näin:

Suomettumisen kausi ja siihen liittyvä poliittinen peli kaikkine sivujuonteineen ansaitsee perusteellista tutkimusta. Monet jo 1970-luvulla keskeisillä paikoilla vaikuttaneet henkilöt ovat edelleen mukana yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Suomettumisen aikaiset poliittiset ylilyönnit on usein selitetty vetoamalla maan tapaan, vaikka tätä tapaa ovat itse olleet luomassa samat henkilöt.

Voisiko tuon paremmin asiaa enää ilmaista ? Tuosta selviää heti myös se, miksei aihetta ole loppuunkäsitelty. Niin kauan kuin nämä YYA-fossiilit ovat aktiivisesti mukana päätöksenteossa, on mitään tilintekoa turha odottaa tapahtuvaksi.
 
Olen muuten ihmetellyt miksi tuo "Tiitisen lista" on piilotettu SUPO`n kassakaappiin, eikö SUPO olekkaan se laitos poliisiorganisaatiossa jonka tehtävä on tutkia maapetoksia ja paljastaa vakoilijoita eikä suojella vieraanvallan agentteja, tosin tässä on syy miksi mikään läntinen tiedusteluorganisaatio ei tee todellista yhteistyötä Supon kanssa sen sijaan Sotilastiedustelun kanssa yhteistyö toimii lännen suuntaan.
Se, että lista ei ole julkinen ei tarkoita sitä että se olisi hyödyntämättömänä kassakaapissa.
Se, ettei SUPO:n tai TIEDL:n työ näy kovin paljoa ulospäin ei tarkoita sitä ettei siellä tehtäisi mitään.

Toki tämä kyseinen lista alkaisi olla jo historiantutkimuksenkin kannalta tärkeätä julkaista.
 
Se, että lista ei ole julkinen ei tarkoita sitä että se olisi hyödyntämättömänä kassakaapissa.
Se, ettei SUPO:n tai TIEDL:n työ näy kovin paljoa ulospäin ei tarkoita sitä ettei siellä tehtäisi mitään.

Toki tämä kyseinen lista alkaisi olla jo historiantutkimuksenkin kannalta tärkeätä julkaista.

Minun käsittääkseni lista tuli vapaaksi tutkimuskäyttöön jo kesällä 2015. Eli nimet eivät ole julkisia, mutta listaan pääee jo käsiksi. Viime vuonna suojelupoliisista sanottiin, että yhtään tutkimuspyyntöä ei ole tullut, joten niitä ei ole voitu myöntääkään.

Ovatko tutkijat varovaisia tarttumaan koko aiheeseen mahdollisesti tuntien yhteiskunnan yläportaan kollaboraattorien vaikutusvallan?
 
Supon arkisto on kyllä tutkijakäytössä. Lähtökohtaisesti tutkimuslupia myönnetään tieteelliseen jatkotutkimukseen ja 25 vuotta vanhempaan aineistoon. Eli tällä hetkellä takaraja olisi siinä 90-luvun alun materiaalissa. Tarveharkintaa kuitenkin noudattavat. Luvat haetaan oikeusministeriön kautta.

http://www.supo.fi/tutkijoille
 
Se, että lista ei ole julkinen ei tarkoita sitä että se olisi hyödyntämättömänä kassakaapissa.
Se, ettei SUPO:n tai TIEDL:n työ näy kovin paljoa ulospäin ei tarkoita sitä ettei siellä tehtäisi mitään.

Toki tämä kyseinen lista alkaisi olla jo historiantutkimuksenkin kannalta tärkeätä julkaista.
Kovasti on ollut ruuhkaa oikeuksissa kun SUPO on vakoilijoita Tiitisen listan perusteella vakoilujuttuja paljastanut eikä sitä kuuluisaa Bulgaariaista vävypoikaa edes kuulusteltu, toki SUPO on toiminut aktiivisesti.

Helsingissä vakoillaan samaantahtiin kuin kylmänsodan aikana tiedoittaa SUPO mutta jostainsyystä vakoilijoita ei silloin kylmänsodanaikana eikä nytkään tunnu löytyvän.

TEROJA seurataan kuulemma ennätystahtiin ja uhkakuvat eivät ole sanottavammin lisääntyneet, mitä nyt Turussa vähän Suomalasten lehtienmukaan joukkopuukotetaan ja onhan siellä ennenkin kantikset puukottaneet toteavat lehdet, mutta muualla ne puhuvat terrori iskusta, ja vaikka vihjeitä tulee niin ei SUPO nähnyt lisäätynyttä uhkaa Turussa, vaan esitettiin pikku näytelmä kansalaisille Temppeliaukion kirkolla joka on jälkeenpäin todettu ihan joksikin muuksi kuin todelliseksi uhaksi.
 
Seuraavat vanhat poliitikot ovat itäkompromettoituja:

- Lipponen
- Kanerva
- Kääriäinen
- Heinäluoma
- Väyrynen
- Vanhanen
- Halonen

Nuoremmista ainakin seuraavat:

- Sirpa Paatero
- Mika Kari
- Markus Mustajärvi
- Paula Lehtomäki
- Merja Kyllönen

Miettäkkäs miksi Mika Kari oli ehdolla reserviläisliiton puheenjohtajaksi...?

Olisko näitä "Isänmaan miehii" ? :rolleyes:
 
@Lepukki

Otetaan taustaksi ensin se 1970-luku.

Kokoomusnuorten KNL:ssä vaikuttivat nykypoliitikoista 1970-luvulla Ilkka Kanerva, Ben Zyskowicz ja Kimmo Sasi. Kanerva ajoi KNL:n johtoa neuvostomyönteiseksi parantaakseen puolueen mahdollisuuksia päästä hallitukseen.

”Kanerva pyrkii kilpailemaan kommunistien kanssa siitä, kumpi on enemmän samaa mieltä neuvostoliittolaisten kanssa”, Ben Zyskowicz kirjoitti päiväkirjaansa joulukuussa 1973. Hän pelkäsi kokoomuksen kaventavan omaa sananvapauttaan hyväksymällä kommunistien tulkinnan neuvostovastaisuudesta, jolloin siihen sisältyisi kaikki Neuvostoliiton ja sosialismin arvostelu. Sasi oli tuolloin Zyskowiczin linjoilla.

Kanerva ajoi kokoomuksen nuoriso-organisaatioiden liittymistä kommunistien peitejärjestönä tunnettuun Suomen Rauhanpuolustajiin. KNL vetäytyi lopulta hankkeesta.

Ilkka Kanerva analysoi vuonna 1979 Suomen kommunistiselle puolueelle juuri valitun kokoomuksen eduskuntaryhmän jäseniä. SKP:n pääsihteeri Sulo Vainionpää laati muistion aiheesta. Todennäköisesti raportti meni myös Neuvostoliiton kommunistiselle puolueelle. Osallistuessaan muistion laatimiseen Kanerva toimi aivan kirjaimellisesti NKP:n asialla.

Erkki Aho kertoo:

Kanerva oli Kokoomuksen nuorten liiton puheenjohtaja vuonna 1972. Kanervan KGB-kontakti oli Anatoli Vasin. Kanerva kertoili 4.10.1972 laveasti Kokoomuksen halukkuudesta yhteistyöhön Neuvostoliiton kanssa ja omasta suuresta kunnioituksestaan Neuvostoliiton kansaa kohtaan. Kanerva ja Vasintapasivat ravintola Elitessä 22.5.1975. Vasin poistui maasta 20.5.1976. Tilalle tuli Valeri Silov. Kanerva järjesti Kokoomuksen nuorten liiton kanssa tilaisuuden 31.3.1977 ravintola Rivolissa, jonne Kanerva oli kutsunut Juri Hramtskovin. Kanerva oli noussut kansanedustajaksi ja palkitsi Hramtskovin hyökkäämällä kansanedustaja Tuure Junnilaa vastaan. Kanervan kontaktipinnan laajuus KGB:hen on selviö.

Ilkka Kylävaara kertoo:

Ilkka-Christian Björklund johti Suomen valtuuskuntaa maailman nuorisofestivaaleilla 1973 Itä-Berliinissä. Björklund kertoo, kuinka Ilkka Kanerva käytti kaikkia keinoja ulkopoliittisen kelpoisuuden saavuttamiseksi. Kun oikeistopuolueiden ryhmät, joita kokoomuksen ohella tuli muun muassa Länsi-Saksan kristillisdemokraateista, pitivät festivaaleilla omia kokouksiaan, Kanerva näki päätehtäväkseen tietojen raportoinnin venäläisille. Huvittuneena neuvostoliittolaiset tulivat Björklundin luokse nauramaan Kanervan palvelualttiudelle. Hänen touhuamisensa oli säälittävää. Ihmetyttää kuinka pitkälle hän olisi ollut valmis menemään. Siinä määrin selkärangattomalta hänen toimintansa näytti.

Ilkka Kanerva luovutti vielä 23.3. vuonna 1979 muistionsa kokoomuksen sisällä vallitsevista käsityksistä ns. idänsuhteiden suhteen Suomen kommunistiselle puolueelle.

http://www.punatahdet.com/YYA-kalenterjMAA.html

Ulkopolitiikassa kunnostautui erityisesti turkulainen Ilkka Kanerva. Kanerva toimi Kokoomuksen Nuorten Liiton puheenjohtajana 1972 -76 ja valittiin eduskuntaan vuoden 1975 vaaleissa. Jo syksyllä 1972 Kanerva teki matkan suomalaisneuvostoliittolaiselle ystävyysleirille Odessaan, ja pyrki määrätietoisesti solmimaan Kokoomukselle suhteita NKP:n nuorisojärjestöihin. Kanerva osallistui myös aktiivisesti Itä-Berliinissä järjestetyille nuorisofestivaaleille 1973, mikä ärsytti monia kokoomuslaisia.197 Festivaalit olivat periaatteessa Neuvostoliiton propagandanäyttämö kylmän sodan aikana, ja ne järjestettiin myös Helsingissä 1962.

helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/19531/kokoomus.pdf;sequence=1
90-luvun alun lapsena en tiennyt näistä yhtikäs mitään, tuntuu käsittämättömältä... Kiitoksia @Vonka ! Nyt näyttäytyy Kanerva minulle aivan uudessa valossa - punaisessa kajastuksessa.
 
Kovasti on ollut ruuhkaa oikeuksissa kun SUPO on vakoilijoita Tiitisen listan perusteella vakoilujuttuja paljastanut eikä sitä kuuluisaa Bulgaariaista vävypoikaa edes kuulusteltu, toki SUPO on toiminut aktiivisesti.

Helsingissä vakoillaan samaantahtiin kuin kylmänsodan aikana tiedoittaa SUPO mutta jostainsyystä vakoilijoita ei silloin kylmänsodanaikana eikä nytkään tunnu löytyvän.

TEROJA seurataan kuulemma ennätystahtiin ja uhkakuvat eivät ole sanottavammin lisääntyneet, mitä nyt Turussa vähän Suomalasten lehtienmukaan joukkopuukotetaan ja onhan siellä ennenkin kantikset puukottaneet toteavat lehdet, mutta muualla ne puhuvat terrori iskusta, ja vaikka vihjeitä tulee niin ei SUPO nähnyt lisäätynyttä uhkaa Turussa, vaan esitettiin pikku näytelmä kansalaisille Temppeliaukion kirkolla joka on jälkeenpäin todettu ihan joksikin muuksi kuin todelliseksi uhaksi.


Niip nii... näiden valossa tulee selväksi se että viranomaisten pitää ANSAITA kansalaisten kunnoitus eikä niin, että jättävät sen työn tekemisen miksi kyseinen virasto on tehty, eli SUOMEN ja SUOMALAISTEN turvallisuuden puolustaminen .... Vai onko muka niin että viraston toimintaa määrää muut tahot kuin Suomen valtio ? Ja jos ei, niin mitä kys. viraston nykyisestä toiminnasta ja myös valtiohallinosta kertoo se jos se on (niinkuin pitäisikin) Suomen valtion johdossa?
 
Niip nii... näiden valossa tulee selväksi se että viranomaisten pitää ANSAITA kansalaisten kunnoitus eikä niin, että jättävät sen työn tekemisen miksi kyseinen virasto on tehty, eli SUOMEN ja SUOMALAISTEN turvallisuuden puolustaminen .... Vai onko muka niin että viraston toimintaa määrää muut tahot kuin Suomen valtio ? Ja jos ei, niin mitä kys. viraston nykyisestä toiminnasta ja myös valtiohallinosta kertoo se jos se on (niinkuin pitäisikin) Suomen valtion johdossa?

Todistettava tapaus on sellainen, kun joku paljastuu annettuaan turvaluokiteltua materiaalia. Muusta vakoilusta tiedetään, mutta todistustaakka on syyttäjien.
 
Todistettava tapaus on sellainen, kun joku paljastuu annettuaan turvaluokiteltua materiaalia. Muusta vakoilusta tiedetään, mutta todistustaakka on syyttäjien.


Näin sen pitäisikin....niiku olla länsimaisessa oikeusvaltiossa, mutta kun Suomessa on vallalla miten syytetyn pitää todistaa olevansa syytön siihen mitä "riippumaton" poliisiviranomainen on rikostutkinassa selvittänyt/esittänyt ja mihin Suomen "riippumaton oikeuslaitos" päätöksensä perustaa..?

Suomessa näitä "näytösoikeudenkäyntejä" järjestetään milloin mistäkin syystä...perinteet ovat pitkät...:confused:

Suomesta puuttuu täysin todellinen ja riippumaton viranomais ja oikeusjärjestelmä...
 
Back
Top