Maailman vakaimmassa valtiossa sisällissota on sadan vuoden päässä menneisyydessä. Jos Suomessa joskus vielä syttyisi sisällissota, hyvin monen asian olisi mentävä pieleen.
2.4.2018 klo 12:13
Matti Koivisto
Helsingin keskustassa vuonna 2068 on vaarallista. Kodittomia parveilee kadulla ja ihmisillä on nälkä.
Maalla on periaatteessa hallitus, mutta kukaan ei ole enää varma pystyykö se pitämään järjestystä yllä. Huhutaan, että pommi-iskuja jo vuosien ajan tehneet kapinalliset suunnittelisivat hallintorakennusten valtaamista.
Sisällissodan syttyminen ei tule yllätyksenä.
Se on seuraus kehityksestä, jossa kasvava osa kansasta kokee tilanteensa niin epätoivoiseksi, että lailliset keinot eivät enää riitä. Samalla valtion ote kansalaisista heikkenee. Voi syntyä valtatyhjiö, jota kilpailevat aseistautuneet ryhmät pyrkivät täyttämään.
Jos Suomessa joskus vielä syttyisi sisällissota, hyvin monen asian olisi mentävä pieleen.
Oikeushistorian ja roomalaisen oikeuden professori Jukka Kekkonen tuntee poliittisen väkivallan mekanismin tarkkaan. Sisällissodan mittaluokat saavan konfliktin syntymiselle on korkea kynnys.
– Sisällissota tarkoittaa suuren luokan yhteiskunnallista konfliktia, joka jakaa väestön valtion alueella ja jossa syntyy paljon uhreja. Ne ovat yleensä poikkeuksellisen raakoja ja verisiä verrattuna valtioiden välisiin sotiin, Kekkonen kuvailee.
Helsingin yliopistossa professorina toimiva Kekkonen on tutkinut Espanjan ja Suomen sisällissotia. Jokainen sisällissota syntyy omassa ainutlaatuisessa tilanteessaan, mutta kaikilla sisällissodilla on myös omat yhdistävät tekijänsä.
Taustalla on aina vallankäytön vääristymä. Yleensä sisällissodiksi laajenevat kapinat syntyvät tilanteessa, jossa pieni osa väestöstä pitää valtaa ja taloudellisia resursseja hallussaan, ja samalla suuri joukko on alistetussa asemassa.
Tyypillinen esimerkki on myöhäiskeskiajan Eurooppa, jossa syntyi talonpoikaiskapinoita vastustamaan feodaalijärjestelmän äärimmäistä eriarvoisuutta. Valta oli kasautunut pienelle eliitille ja suuri osa väestöstä eli kurjuudessa.
Pelkkä äärimmäinen köyhyys ei itsessään riitä sytyttämään kapinaa. 1860-luvun nälkävuosien aikaan suuri osa suomalaisista kuoli nälkään, mutta köyhä ja alistunut kansa ei kapinoinut keisarinvallan virkakoneistoa vastaan.
Kapinaan ryhtyvillä on oltava tiettyjä resursseja ja jokin ajatus siitä, miten he voivat muuttaa asioita parempaan suuntaan. Ideologia . Väkivallan laukaisee vahva kokemus siitä, että käytettävissä olevat lailliset keinot eivät enää riitä parantamaan tilannetta.
– Aseisiin tarttuminen on kaiken historiallisen kokemuksen mukaan se viimeinen keino. Kukaan ei lähde siihen pelkästään väkivallan ilosta, vaan kyseessä on äärimmäinen tilanne, jossa muita vaihtoehtoja ei ole, Kekkonen sanoo.
Millainen sitten voisi olla se äärimmäinen tilanne, joissa väkivalta voi leimahtaa?
– Tilanne, missä esimerkiksi omat lapsemme kuolevat nälkään tai näemme äärimmäistä väkivaltaa ja sortoa, joka kohdistuu meidän perheenjäseniimme, sukulaisiimme ja kanssaihmisiimme. Näissä tilanteissa se sytyke on olemassa.
Sata vuotta sisällissodan jälkeen maailman onnellisimmaksi valtioksi tilastoidussa Suomessa ajatuskin sisällissodasta on tietysti kaukana. Hallinto toimii, korruptio on vähäistä ja
maa on kärkisijoilla.
Yhdysvaltalainen ajatushautomo Fund for Peace pitää yllä niin sanottua hauraiden valtioiden indeksiä. Mittauksen mukaan Suomi
maailman vakain valtio. Sen perusteella Suomen voi sanoa olevan kaikista maailman maista kauimpana sisällissodan kaltaisesta tilanteesta.
Jos tulevaisuutta haarukoi muutaman vuosikymmenen päähän, on sisällissodaksi luokiteltavan laajan konfliktin todennäköisyys Suomessa lähes olematon, Helsingin yliopiston Kekkonen arvioi.
Pidemmälle tulevaisuuteen katsottaessa mukaan tulee kuitenkin niin monta mahdollista muuttujaa ekosysteemin järkkymisestä teknologisiin murroksiin, että ennustaminen muuttuu lähes mahdottomaksi.
– Koskaanhan ei voida täysin varmasti sanoa, että sisällissotaa ei koskaan syttyisi. Esimerkiksi Jugoslavian hajoamissota osoitti, että sivistyksen pintakuori on lopulta aika hauras.
Täysimittaisen sisällissodan sijaan Kekkonen näkee Suomessa ja muissa länsimaissa todennäköisempänä uhkana väkivaltaisten levottomuuksien ja erilaisten ääriliikkeiden syntymisen.
Poliittista väkivaltaa tavoitteidensa ajamiseen käyttävät ryhmittymät voisivat kerätä laajaakin kannatusta, jos yhteiskunnallinen tilanne tulehtuu. Pommit paukkuisivat Helsingissä, mutta osa kansasta pitäisi toimintaa oikeutettuna.
Tällaista kehityskulkua ruokkisi yhteiskunnallisen eriarvoisuuden syveneminen entisestään. Kekkonen pitää syrjäytyneiden määrän lisääntymistä viimeisten vuosikymmenten aikana huolestuttavana piirteenä Suomessa.
– Jos kuilu yhteiskunnan alimpien kerrosten ja yläluokan välillä syvenee, se koventaa yhteiskunnallista kontrollia, eli rangaistuksia ja muuta valvontaa. Siitä voi syntyä kierre, joka on hyvin vaarallinen, Kekkonen sanoo.
Hallinnon otteet kovenisivat ja samalla heikossa asemassa olevat tuntisivat olevansa entistä ahtaammalla, mikä johtaisi puolestaan aiempaa väkivaltaisempaan vastaukseen.
Väkivaltaisia tekoja edeltävät kovenevat puheet. Suomen ja Espanjan sisällissodissa jyrkästä retoriikasta vastasi omille kannattajilleen paasannut puoluelehdistö. Tänä päivänä oman samanmielisten kuplan voi löytää sosiaalisesta mediasta.
– Ero maatyöläisen ja kartanonherran todellisuuden välillä oli tietysti paljon rajumpi kuin erot tämän päivän kuplissa, mutta tunnistan ilmiön. Se on ongelma, jos puhumme toistemme ohi ja emme pysty samaistumaan vastapuoleen.
Suomessa demokratian keskeinen tukipilari on 50-luvulta lähtien ollut laaja ja hyvinvoiva keskiluokka. Ongelmia on Kekkosen mukaan odotettavissa, jos keskiluokka murenee köyhien ja erittäin rikkaiden välistä.
– Länsimaisten demokratioiden suurin haaste on tämän prosessin pysäyttäminen.
Tulevaisuutta ei voi ennustaa, mutta vaihtoehtoisia kehityskulkuja voidaan yrittää hahmottaa.
Se ei ole helppoa. Tulevaisuudentutkimuksen parissa työskentelevillä on Yhdysvaltain puolustusministerinä toimineelta Donald Rumsfeldiltä lainattu termi yllättäville kehityskuluille: "unknown unknowns", eli tuntemattomat tuntemattomat. Se kuvaa jatkuvasti monimutkaistuvan yhteiskunnan muutoksia, joita ei tässä vaiheessa pystytä ennakoimaan.
Skenaario sisällissodasta Suomessa kuuluu näihin ”tuntemattomiin tuntemattomiin”, kertoo tulevaisuudentutkimuksen professori
Markku Wilenius Turun yliopistosta.
– Voidaan ajatella, että juuri tämän yhteiskunnan monimutkaisuuden johdosta voi lähteä liikkeelle kehityskulkuja, jotka yllättäisivät meidät kaikki ja johtaisivat jyrkkään vastakkainasetteluun.
Professori Kekkosen tapaan myös Wilenius nostaa eriarvoisuuden kasvun yhdeksi kipinäksi, josta sisällissota voisi Suomessa jälleen roihahtaa.
– Yksi vaihtoehto voisi olla sellainen, että me lähtisimme ajamaan äärilibertaristista politiikkaa, jossa rikkaiden ja köyhien erot kasvaisivat eksponentiaalisesti. Nehän kasvavat nytkin, mutta hyvin maltillisesti.
Uhka voi tulla myös Suomen poliittisen järjestelmän ulkopuolelta. Wilenius työskentelee hankkeessa, jonka tarkoituksena on kehittää Suomen päättäjille sopeutumistapoja odottamattomiin kriiseihin.
Uhkakuvia voisivat olla esimerkiksi joka puolelle infrastruktuuriin yltävät sähkönjakelun häiriöt, ilmastonmuutoksen aiheuttama hallitsematon maahanmuutto tai vakava pandemia. Niillä olisi kaikilla vaikutuksensa myös Suomen poliittiseen vakauteen.
Pahimmillaan jokin vielä vaikeasti hahmotettava kriisi voisi johtaa valtatyhjiön syntymiseen.
– Mustan surman kaltainen epidemia ajaisi yhteiskunnan kaaoksen partaalle. Nämä skenaariot ovat erittäin epätodennäköisiä, mutta silti mahdollisia. Sen takia meidän pitää käydä läpi mitä tällaisissa tilanteissa voidaan tehdä ja miten niihin voidaan varautua, Wilenius sanoo.
Presidentti Martti Ahtisaaren perustama konfliktinratkaisujärjestö CMI tekee päivittäin työtä maissa, joissa käydään sisällissotaa tälläkin hetkellä. Tänä vuonna CMI on aloittanut Suomen sisällissotaan ja sitä seuranneeseen yhteiskunnan rakentamiseen liittyvien opetusten keräämisen.
Tarkoituksena on, että konfliktiosapuolet voisivat miettiä omaan yhteiskuntaansa sopivia ratkaisuja Suomen kokemusten pohjalta, kertoo neuvonantaja
Emmi Hänninen CMI:stä.
– Sisällissodat ovat aina tietyn ajan ja paikan tuotteita, mutta niissä on myös yhdistäviä tekijöitä. Esimerkiksi Libyassa on tällä hetkellä samankaltainen valtatyhjiö kuin Suomessa oli sisällissodan aikaan.
Libyassa valtatyhjiön aiheutti diktaattori
Muammar Gaddafin kaatuminen. Suomen sisällissotaa Venäjän keisari ja Suomen suuriruhtinaan
Nikolai II:n kaatuminen. Molemmissa maissa aseistautuneet ryhmät nousivat kilpailemaan vallasta.
Suomen paras vakuutus sisällissodan tapahtumien toistumista vastaan on vahva demokraattinen järjestelmä. Yhteiskunnissa, joissa CMI työskentelee, ei usein ole toimivaa tapaa ratkaista kiistakysymyksiä politiikan keinoin.
Sillä, että kansalaisille tarjotaan tasapuoliset poliittiset ja taloudelliset mahdollisuudet, on merkittävä vaikutus valtioiden vakauteen. Jokaisella pitää olla ainakin mahdollisuus tavoitella vaurautta ja mahdollisuus vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon.
Konflikteissa itsessään ei ole mitään pahaa. Erimielisyydet ja kiistat ovat välttämätön osa demokratian toimintaa.
– Kun konfliktien ratkaisemiseen on vaihtoehtoisia väyliä kuin aseellinen yhteenotto, ongelmiin voidaan puuttua ennen kuin niistä muodostuu yhteiskuntaa halkovia jakolinjoja. Kiistat ratkaistaan poliittisin keinoin olemassa olevan järjestelmän puitteissa
Tämän päivän Suomessa tyytymättömän kansan vallankumous näkyy vaalien lopputuloksessa, ei väkivaltaisena kansannousuna.
Kun oppositio haastaa hallitusta, se tapahtuu eduskunnan täysistunnossa, ei aseellisena vallankaappauksena. Hallitus vastaa opposition kritiikkiin kyselytunnilla, ei pommittamalla opposition kannatusalueita maan tasalle.
Tänään se tuntuu Suomessa itsestään selvältä. Monissa maissa se ei sitä ole.
https://yle.fi/uutiset/3-10127038?utm_campaign=yleuutiset