Islamilaiset koulut olisvat hyvä ratkaisu, kaikki olisivat tyytyväisiä, mikä voisi edes mennä pieleen?
Suomen Pisa menestys perustui.
https://suomenkuvalehti.fi/jutut/ko...ilina-gusatinsky/?shared=1016723-7649cdb1-500”On luotava suomalaista venäläisyyttä” – kotouttaminen voi olla väärä tavoite, sanoo Eilina Gusatinsky
Suomen venäläiset luottavat viranomaisiin enemmän kuin suomalaiset. Yhteiskunnan keskusteluun he eivät juuri osallistu.
Venäjän lippu Venäjän Helsingin-suurlähetystön edessä. © JUSSI NUKARI / LEHTIKUVA
Anne Kuorsalo
KOTIMAA 17.4.2018 20:51
SUOMEN venäläiset äänestivät vilkkaammin kuin koskaan, kun Venäjällä järjestettiin presidentinvaalit maaliskuussa 2018: Suomessa äänesti 5 341 henkilöä, ja heistä 73,5 prosenttia tuki Putinia.
Kuusi vuotta sitten Venäjän presidentinvaaleissa äänesti Suomessa vain 3 000 henkilöä. Putin sai heiltä 43 prosentin tuen.
Silloin oli enemmän uskoa siihen, että Venäjällä vaalit ovat vaaleja, arvioi Eilina Gusatinsky, joka työskentelee hankejohtajana Cultura-säätiössä. Hänet tunnetaan myös urasta venäjänkielisen Spektr-lehden päätoimittajana vuosina 1998–2017.
Cultura-säätiön tavoitteena on edistää Suomen venäjänkielisten osallisuutta Suomessa.
Tämänvuotisissa vaaleissa Venäjän lähetystö teki aikaisemmasta poiketen aktiivista vaalityötä, Gusatinsky kertoo. Kotiin tuli kirje ja puhelimeen kaksi tekstiviestiä.
Äänestää sai muuallakin kuin konsulaateissa, ja näiden uusien äänestyspaikkojen järjestämiseen osallistui urheiluseuroja.
Gusatinskyn mukaan Venäjän presidentinvaaleja tärkeämmät ja Suomen venäjänkielisten tunnelmia paremmin kuvaavat vaalit pidettiin kuitenkin jo tämän vuoden tammikuussa. Ne olivat Suomen presidentinvaalit.
Silloin äänesti 40 prosenttia venäjänkielisistä, kun kunnallisvaaleihin 2017 osallistui vain 19 prosenttia.
”Ihmiset ovat alkaneet ymmärtää, mitkä ovat oikeat vaalit”, Gusatinsky sanoo.
”Olen optimistinen tulevien eduskuntavaalien osalta.”
SUOMEEN muuttaa joka vuosi kolmisentuhatta venäjänkielistä.
Maassa asuu täällä hetkellä 77 177 henkilöä, joiden tausta on entisessä Neuvostoliitossa. Venäjän ja Suomen kaksoiskansalaisuus oli vuoden 2017 lopussa 30 088 ihmisellä.
Cultura julkaisi helmikuussa raportin, joka kartoittaa Suomen venäjänkielisten tämän hetken tilannetta. Yksi iso kysymys on, kuinka kasvava vähemmistö kokisi olevansa osa suomalaista yhteiskuntaa.
Gusatinskyn mukaan monille päätavoite on muutto Suomeen, ei suinkaan kotoutuminen.
Aiemmin hän uskoi, että Suomeen muuttavien tavoite on kotoutua ja tulla osaksi maata. Hän tunnustaa erehtyneensä.
Vastaava harha leimaa Gusatinskyn mielestä myös kotouttamisoppaiden näkökulmaa.
”Lähdetään siitä, että on itsestäänselvyys kotoutua. Minäkin olin pitkään tätä mieltä, koska ympärillä oli samalla tavalla ajattelevia ihmisiä.”
Nyt hän määrittelee tavoitteensa Cultura-säätiössä niin, että ”on luotava suomalaista venäläisyyttä”, kuten on vaikkapa suomalaista juutalaisuutta.
Käytännön tasolla päämäärä tarkoittaa sitä, että venäjänkielisillä nuorilla olisi mahdollisuus elää tasavertaisena osana suomalaista yhteiskuntaa.
”Tarvitaan vuorovaikutteista dialogia, jossa venäläiset lähtisivät rakentamaan paikkaansa osana yhteiskuntaa säilyttäen oman kielen ja kulttuurin.”
CULTURAN raportissa on yllättävä taulukko. Se on alkujaan peräisin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vuosina 2014–2015 tekemästä kyselystä.
Taulukko kertoo, että Venäjän ja Neuvostoliiton alueelta Suomeen muuttaneet luottavat julkiseen terveydenhuoltoon, sosiaalihuoltoon, oikeuslaitokseen ja poliisiin huomattavasti enemmän kuin Suomen väestö keskimäärin.
Kun suomalaisista ylipäätään esimerkiksi julkiseen sosiaalihuoltoon luottaa 36,7 prosenttia, Venäjä-taustaisista näin tekee 74,8 prosenttia. Näin siitä huolimatta, että Venäjä on jo kymmenisen vuotta käyttänyt Suomen vastaisessa informaatiosodassa aseena venäjänkielisissä perheissä tapahtuneita lasten huostaanottoja.
Gusatinskyn mielestä suuri luottamus ei välttämättä kerro kotoutumisesta. Enemmänkin se voi kertoa siitä, että Venäjän ja Neuvostoliiton alueelta muuttaneet kokevat olevansa Suomessa ikään kuin kylässä, vieraina.
Lisäksi hän epäilee ihmisten vastanneen ”oikeaksi” kokemallaan tavalla.
”Luotetaan siihen, että Suomi järjestää palvelut ja suomalaiset osaavat hallinnon. Ollaan kiitollisia, että saadaan asua täällä ja kaikki on hyvin.”
Tämä ajattelutapa sopii myös kantaväestölle.
Gusatinsky itse on suomalaisen äidin ja Neuvostoliitossa syntyneen isän tytär. Hän muutti Suomeen 28 vuotta sitten, mutta oli jo koulu- ja opiskeluaikoinaan viettänyt kesiä täällä.
Suomalaisten asennevinoumasta kertoo kokemus rajakaupungista, jonka väestöstä neljä prosenttia on venäjänkielisiä.
”Meille kerrottiin, että Viipurista vierailee teatteri ja Petroskoista orkesteri”, Gusatinsky kertoo.
Näin hyvää tarkoittavat suomalaiset tukevat mallia, jossa Suomessa asuvat venäjänkieliset pysyvät venäläisinä ja myös pitävät Suomen oman kotinsa seinien ulkopuolella.
VENÄJÄNKIELISTEN ja muiden suomalaisten jakolinjat tulivat aikaisempaa näkyvimmiksi 2014, kun Venäjä liitti Krimin itseensä ja aloitti sodan Ukrainassa.
Samalla kiihtyi informaatiosota.
Suomessa asuvien venäjänkielisten joutumista infosodan keskelle on selvitetty Itä-Suomen yliopiston tutkimuksessa 2016. Raportin keskeinen johtopäätös oli, että stressi lisääntyi, kun Venäjän media kertoi tapahtumista täysin toisin kuin asuinmaan tiedotusvälineet.
Venäjänkieliset seuraavat Venäjän mediaa, koska Suomessa tuotettu venäjänkielinen uutistarjonta on vähäistä.
Selvityksen mukaan osa venäjänkielisistä oli ratkaissut ristiriitatilanteen lopettamalla uutisten katsomisen.
Gusatinsky arvelee, että nyt suurin osa Suomen venäjänkielisistä on sulkenut Venäjän television, mutta eivät kaikki.
”Jotkut elävät uskossa, että heillä on totuus halussaan. Suomen median sisällön he näkevät niin, että Suomi on luopunut omasta itsenäisyydestään ja on pelkkää Yhdysvaltain jatketta. He ovat marginaaliryhmä, mutta heille jopa Ylen venäjänkieliset uutiset ovat tätä propagandaa.”
Gusatinsky muistuttaa, että Venäjän televisio ei tällä hetkellä mitenkään peittele pyrkimystään sotkea eurooppalaisissa yhteiskunnissa vallitsevaa luottamusta. Sen tavoitteena on länsimaisten instituutioiden kyseenalaistaminen.
Hän harmittelee, että Ylen venäjänkielinen sisältö on riittämätöntä ja eikä viestinnän ammattilaisen näkökulmasta puhuttele kohderyhmäänsä.
Parhaan venäjänkielisen kattauksen päivän tapahtumiin Suomessa tarjoilee hänen mielestään Pietarissa toimivan verkkolehden Fontankan Suomi-sivusto.
”Entä jos sen toimituspoliittinen linja muuttuu”, Gusatinsky kysyy.
KUN GUSATINSKY vieraili espoolaisessa lukiossa, hänelle kerrottiin koulun aiemmasta venäjän kielen opettajasta: tämä oli luvannut arvosanaksi kympin, jos oppilas tuo tunnille myönteisen, Suomen mediassa ilmestyneen jutun Venäjästä.
Venäjänkielisille yksi suomalaiseen mediaan liittyvä kipupiste on juuri kriittisyys Venäjää kohtaan.
”Ei hyväksytä, että joku näkee Venäjän sellaisena, jona me emme halua nähdä. Se satuttaa”, Gusatinsky muotoilee.
Hän viittaa Venäjän kansallisrunoilijan Aleksandr Puškiniin (1799–1837), joka aikanaan totesi, että minä voin kritisoida Venäjää, mutta en anna ulkomaalaisen tehdä sitä.
”Näihin Pushkinin sanoihin vetoaa jopa 30 vuotta Suomessa asunut venäläinen.”
Kenenkään ei Gusatinskyn mukaan ole pakko nähdä Venäjää hyvänä mutta hän myös ymmärtää joukkoa, jolle Venäjä on pelkästään ”hyvä”.
”Me olemme kasvaneet olemaan puhumatta ja puuttumatta.”
Gusatinsky sanoo Krimin liittämisen ja Ukrainan sodan pakottaneen hänet käymään läpi oman maailmankuvansa.
”Se oli kivulias prosessi, mutta se oli pakko tehdä, jos haluaa katsoa tulevaisuuteen.”
Hän viittaa siihen, miten Saksa on joutunut perkaamaan historiansa toisen maailmansodan jälkeen, mutta Venäjällä on ohitettu kaikki alkaen maaorjuudesta, jonka tsaari Aleksanteri II lopetti vuonna 1861.
GUSATINSKY haluaa rakentaa venäjänkielisille ohjelmaa, joka auttaa ymmärtämään maailmaa ympärillä ja helpottaa oman paikan löytämistä. Reseptissä perustaksi otetaan Euroopan vahvuudet.
”Tehtävä ei ole helppo eikä nopeita ratkaisuja ole, mutta myös venäjänkielinen väestö pitää ottaa mukaan keskusteluun siitä, mihin perustuu Euroopan tulevaisuus”, Gusatinsky sanoo.
”Tarvitaan avointa mielipiteitten vaihtoa arvoista. Demokratia ja sanavapaus eivät ole itsestäänselvyyksiä Suomessakaan, kuten perussuomalaisten puheet ovat näyttäneet.”
Nykyisessä tehtävässään Gusatinsky on etsinyt aktiiveja, jotka lähtisivät mukaan tähän keskusteluun. Hän on törmännyt virheiden pelkoon ja haluun olla hiljaa. Moni ajattelee, että ”meillä ei ole oikeutta keskustella, pysykää hiljaa”.
Hänestä pelkoa on jopa osassa Suomen vanhaa venäjänkielistä väestöä, joiden perheet ja suvut ovat asuneet Suomessa vuodesta 1917 lähtien ja aikaisemminkin. Venäläisten historia Suomessa on pitkä.
”Joillakin harvoilla on edelleen pelkoa, että heidät ajetaan täältä pois. Toisaalta tässä joukossa voi olla myös ylemmyyden tunnetta, miten ollaan ison kulttuurin edustajia, joita ei osata täällä arvostaa.”
VENÄJÄNKIELISTEN vähäinen into osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun ja toimintaan näkyy kyselytutkimuksissa.
Vaikka venäjänkieliset luottavat instituutioihin keskimääräistä enemmän ja valittavat ongelmista monia muita vähemmän, he ovat mukana järjestöissä muita ulkomaalaistaustaisia ja suomalaisia vähemmän.
Cultura-säätiön raportti sisältää venäjänkielisen järjestökentän perusteellisen kartoituksen. Yhdistystoiminta on ja on ollut monenlaisten virtausten ja taistelujen kenttää.
Vuonna 2000 perustettiin Suomen venäjänkielisten yhdistysten liitto, Faro. Sen aktivistit Eugen Novitski ja Kirill Gluschkoff saavat kiitokset Gusatinskyltä.
”He myönsivät perinteisen venäläisväestön ongelmaksi sen, ettei lähdetty tekemään yhteistyötä Suomen viranomaisten kanssa ongelmien ratkaisemiseksi ja suomalaisen venäläisyyden rakentamiseksi. Lisäksi he osasivat ennakoida, että Venäjä saattaa käyttää omassa maanmiespolitiikassaan hyväkseen Suomen venäjänkielisten tilannetta, jos ratkaisuja ei etsitä Suomen sisällä.”
Kun Faro vietti 10-vuotisjuhlia, paikalla oli kaksi ministeriäkin.
Nyt järjestön toiminta on hiipunut olemattomiin.
Tyhjiötä täyttää Gusatinskyn mukaan 2014 syntynyt Suomen venäjänkielisten keskusjärjestö.
”Sen vahvuutena on lähteä rakentamaan yhteistyötä Suomen viranomaisiin. Samalla se hakee keskusteluun vuorovaikutusta.”
Cultura lähetti kyselynsä 145 venäjänkieliselle järjestölle, joista 57 vastasi. Osa yhdistyksistä on pieniä kuten lasten kerhoja. Gusatinsky kiinnittää huomiota urheilujärjestöihin ja arvelee niistä osan lähtevän mukaan Venäjän maanmiesorganisaation toimintaan.
”Se tarjoaa kilpailuja ja leirejä eikä osata ajatella, että samalla ollaan mukana jossain muussakin.”
Tämä muu toiminta näkyi siinä, miten vilkkaasti Suomessa äänestettiin tämänvuotisissa Venäjän presidentinvaaleissa.
MARRASKUUSSA Suomen eduskunta hyväksyi virkamieslakiin uusia pykäliä koskien kaksoiskansalaisia.
”Pitääkö nyt sanoa lapsille, että älä luule, että pystyt tekemään uran Suomessa, ei sinuun luoteta?”
Vaikka laki koskee virkoja, Gusantinsky uskoo myös yksityisen puolen ottavan siitä mallia.
”Henkilöstöpäällikkö saattaa miettiä, ovatko kaksoiskansalaiset epäilyttäviä. Voiko ottaa sellaisen siivoojaksi?”
Kuka tahansahan voidaan leimata epäluotettavaksi.
Gusatinskyn mielestä venäjänkielisiä nuoria pidetään edelleen toisina, ei tervetulleina, mikä tekee oman paikan löytämisen vaikeaksi. Asennoituminen näkyy joskus esimerkiksi opettajissa: venäjänkielisiä ei osata ottaa huomioon tunneilla eivätkä opettajat täysin oivalla, miten heikko suomen taito joillakin voi olla.
Toiseuden kokemusta on helppo hyödyntää.
Miten keskustelu kaksoiskansalaisuuden riskeistä ja Venäjän uusi geopolitiikka ovat vaikuttaneet, siitä tarvittaisiin Gusatisnkyn mielestä tuoretta haastatteluaineistoa. Hänestä vuonna 2012 tehty maahanmuuttobarometripitäisi päivittää.
”Olisi todella tärkeä selvittää, miten Venäjän propaganda on vaikuttanut venäjänkielisten näkemyksiin.”
https://yle.fi/uutiset/3-10164412?origin=rssUusi piirre jengiytymisessä Suomessa – paperittomia rekrytoidaan yhä enemmän
Suomessa toimii 89 poliisin tunnistamaa rikollisjengiä. Ruotsissa niitä on vain 76, mutta jäseniä on enemmän.
Järjestäytynyt rikollisuus
17.4.2018 klo 23:15
Ari LahtelaYle
Hanna Asikainen
Tiistain A-studiossa esitettiin raportti siinä, miten Etelä-Ruotsin Malmössä kitketään kaupungin surullisen kuuluisaa jengiväkivaltaa.
Parinkymmen vuoden uran keskusrikospoliisissa järjestäytyneen rikollisuuden tutkinnan parissa tehnyt rikostarkastaja Ari Lahtela kertoi jengiytymisen kasvaneen myös Suomessa 90-luvun puolivälistä lähtien.
Ruotsista Suomeen on levinnyt ainakin kaksi jengiä, Satudarah ja No Surrender.
– Myös ulkomaalaistaustaisia, ei-kantasuomalaisia toimijoita on siellä näkyvillä. Se on meille uutta.
Ruotsissa tämä on paljon tunnetumpaa.
Suomessakin paperittomia ulkomaalaistaustaisia on pyritty rekrytoimaan jengeihin.
– Näillä olemassa olevilla jengeillä on ollut kiinnostuista. He ovat lähestyneet näitä laittomasti maassa olevia henkilöitä, Lahtela kuvailee.
89 jengiä Suomessa
Tällä hetkellä Suomessa on yhteensä 89 poliisin tunnistamaa jengiä. Ruotsissa vastaava luku on pienempi, vain 76. Lahtela muistuttaa, ettei suomalaisten jengien vaikuttavuus kuitenkaan ole samaa luokkaa naapurimaan kanssa.
– Täytyy tarkastella sitä, paljonko jengeissä on jäseniä, Lahtela muistuttaa.
Suurimpia ovat edelleen moottoripyöräjengit. Jengien vaikutus näkyy koko maassa, vaikka näkyvyys on suurinta kaupungeissa.
– Huumausaineita meillä saa Hangosta Utsjoelle.
Kartta suurimmista moottoripyöräjengeistä Suomessa, muutos vuodesta 2002.
Huumeiden lisäksi jengirikollisuuteen kuuluu erilaisia talousrikoksia sekä asekauppaa ja rahanpesua.
– Rakennusala on yksi tyypillinen. Siellä alihankintakejujen ihan alapäähän päätyy tällaisia toimijoita, Lahtela kertoo.
Ruotsin tyyppistä, asuinalueiden eriytymistä ja sitä kautta jengiytymistä ei Suomessa ole samalla tavalla havaittavissa.
– Kyllä meillä on tähän koko ajan kiinnitetty huomiota.
Katso koko keskustelu Areenasta
Tässä jutussa särähti pahiten korvaan tämä venäjän maanmiesorganisaation "urheiluseurat" ja heidän käyttäminen vaalien äänestyspisteiden järjestäjinä...samalla Putinin kannatus pomppasi täälläkin "hyville diktatuurin" prosenteille..
https://www.verkkouutiset.fi/liettu...ireille-turvallisuuspalvelu-huolissaan-38401/
https://www.helsinginuutiset.fi/art...ron-korvausvaatimukset-tekija-ilmaisi-somessaViikin poltetusta gorillasta 85 000 euron korvausvaatimukset – tekijä ilmaisi somessa vihamielisyyttä yhteiskuntaa vastaan
Täysin tuhoutuneen gorillan tilalle ei ole tulossa uutta teosta.
Poliisi
Viikin palanutta gorillaveistosta koskeva esitutkinta on valmistunut.
Helsingin yliopiston Viikin kampuskirjaston edustalla ollut Kaikki on mahdollista -veistos poltettiin tammikuussa palanut maan tasalle. Gorillaa esittänyt veistos oli rakennettu autonrenkaista.
Poliisi tiedotti asiasta 10.1. ja julkaisi seuraavana päivänä videon, jolla näkyi, kuinka rikoksesta epäilty mies kävelee veistoksen ohi, palaa takaisin ja vain sekunteja myöhemmin veistos syttyy palamaan. Rikoksesta epäilty tunnistettiin yleisöltä tulleiden vihjetietojen ja poliisin omien tutkintatoimien avulla.
Poliisi otti miehen kiinni torstaina 1. helmikuuta. Epäily miehen osallisuudesta vahvistui poliisin löytäessä aiheesta tietoteknisiä todisteita. Mies vangittiin todennäköisin syin törkeästä vahingonteosta epäiltynä sunnuntaina 4. helmikuuta. Mies on vapautettu tutkintavankeudesta odottamaan asian käräjäoikeuskäsittelyä.
Poliisi on nyt saanut valmiiksi tapausta koskevan esitutkinnan, ja asia siirtyy syyttäjälle. Rikoksesta epäilty ei ole myöntänyt poliisille tekoa, eikä teon tarkka motiivi ole selvinnyt.
– Esitutkinnan aikana selvisi, että mies on tehnyt sosiaalisessa mediassa useita tulta, polttamista, tuhoamista tai yhteiskunnan rakenteisiin kohdistuvia antipatioita ilmentäviä julkaisuja, kertoo tutkinnanjohtaja, rikoskomisario Anne Hietala Helsingin poliisilaitokselta.
– Kaikki on mahdollista -veistoksen omistanut Kansallisgalleria on esittänyt 60 000 euron vahingonkorvausvaatimuksen. Veistos sijaitsi noin seitsemän metrin etäisyydellä kampuskirjastosta, ja kirjaston lasiset ikkunat vaurioituivat palon seurauksena. Helsingin yliopisto on esittänyt tästä johtuen noin 25 000 euron vahingonkorvausvaatimuksen, Hietala jatkaa.
OLLI VIRTANEN
–
Turun Sanomien toimittaja Rebekka Härkönen esitti 22.3. ilmestyneessä kolumnissaan ”Terrorismi on ihmisyyttä ja ihmisen valintoja”, että Turun elokuinen terrori-isku olisi ollut estettävissä ”pienelläkin määrällä oikein kohdistettua hyvyyttä”. Härkönen uskoo meidän vieläpä pystyvän lopettamaan terrorismin kokonaan, jos vain kykenemme hyvyydellämme ”kumoamaan pahuuden sisällämme”.
Härkönen ei ole yltiöhumaaneine mielipiteineen yksin; samanlaisia älynväläyksiä saa lukea mediasta harva se päivä. Milloin ISIS-taistelijoita ollaan kotouttamassa sosiaalipalveluilla, milloin väkivaltarikollisten karkotusta vastustetaan lähtömaan ankeiden olojen perusteella. Mikä saa jotkut toimimaan näin räikeästi maalaisjärkeä ja omaa etuaan vastaan?
Olen tullut siihen tulokseen, että tällainen naiivi idealismi maailman pahuuden edessä kumpuaa ainakin osaltaan halusta säilyttää kontrollin tunne. Ihmiskunnan moraalinen mädännäisyys kauhistuttaa maailmansyleilijöitä pohjattomasti, mutta vieläkin enemmän heitä hirvittää ajatus siitä, että he ovat tämän pahuuden edessä täysin aseettomia. Tätä avuttomuuden tunnetta lievittääkseen moderni Gutmensch ottaa syyn maailman mädännäisyydestä omille, toisin sanoen oman sivilisaationsa, niskoille. Jos Afrikan alennustilaan ovat syyllisiä afrikkalaiset ja muslimimaiden sekasorto johtuu muslimeista, länsimainen maailmanparantaja on täysin voimaton; mugabet ja ahmadinežadit eivät lotkauta meikäläisen ihmisoikeusväen valituksille korvaansakaan. Mutta jos syyllisiä olemmekin me, toivo asioiden saattamisesta oikeille urille pysyy elossa. Meidän valintoihimme ja tekemisiimme he nimittäin pystyvät vaikuttamaan.
Tämä asenne näkyy kaikessa vasemmistolaisessa yhteiskunta-analyysissä: oli ongelma mikä tahansa, syyllisiä ovat aina länkkärit. Maahanmuuttajien rikollisuus johtuu kantaväestön rasismista. Afrikan krooninen kurjuus johtuu siirtomaamenneisyydestä. Lähi-idän loputon väkivaltakierre johtuu joko siitä, että länsi on sekaantunut asioihin liikaa, tai siitä, ettei se ole sekaantunut niihin tarpeeksi, ja niin edelleen. Suvaitsevaiset uskovat silmät, korvat ja aivot ummessa, että kunhan vain me teemme jotain, kaikki ongelmat ratkeavat. Sellaista vaihtoehtoa, että afrikkalaiset ja muhamettilaiset ovat ryssineet asiansa itse, vasemmistohumanisti ei voi tunnustaa, koska se tarkoittaisi kontrollin luovuttamista ulkopuolisten käsiin ja hänen utopianhuuruisen maailmankuvansa särkymistä.
Samaa perua on vasemmiston haluttomuus tunnustaa muiden kulttuurien vikoja, olivat ne miten ilmeisiä tahansa. Liberaalit väittävät kritisoivansa uskontoa, patriarkaattia, ”taantumuksellisuutta” ja tiesmitävielä, mutta tosiasiassa he arvostelevat näitä piirteitä ainoastaan läntisessä kulttuurissa. Ei heidän (tavallisesti huomattavan infantiili) kritiikkinsä uskontoihin kohdistu, vaan kristinuskoon. Eivät he patriarkaattia tuomitse, vaan valkoisen, länsimaisen miehen. Eikä heitä taantumuksellisuus häiritse, kunhan se ei ole läntistä taantumuksellisuutta. Ne piirteet, joita he meidän kulttuurissamme vastustavat maanisella raivolla, saavat toisissa kulttuureissa esiintyessään heiltä täyden synninpäästön, koska ne ovat kaiken heidän vaikutusvaltansa ulottumattomissa. Niiden olemassaolo kielletään, tai ne selitetään parhain päin vaikka miten epätoivoisesti.
Härkösen kolumni antaa hyvän esimerkin myös siitä jokseenkin häkellyttävästä kaksoisstandardista, joka vallitsee suvaitsevaisten suhtautumisessa kehitysmaalaisiin ja kotoperäisiin väärintekijöihin. Turun iskuihin syyllistynyt Abderrahman Bouanane on Härköselle ”köyhyyttä ja surkeutta karkuun lähtenyt marokkolaismies”, joka tällä hetkellä ”istuu Saramäen vankilan eristyssellin yksinäisyydessä”. Näitä voi pitää aika lempeän surkuttelevina sanoina sellaisesta henkilöstä, joka täydessä ymmärryksessä ja omien sanojensakin mukaan terroristisessa tarkoituksessa tappoi ja haavoitti useita ihmisiä keskellä päivää julkisella paikalla. On mielenkiintoista verrata tätä ymmärtäväisyyttä esimerkiksi viime aikoina paljon näkyvyyttä saaneisiin #metoo-paljastuksiin; vastaavanlaista suopeutta ei liiemmin ole herunut kampanjan tikun nokkaan nostamille nilkeille. Heille ei ehdoteta lääkkeeksi minkäänlaista määrää hyvyyttä tai ymmärrystä, vaan ratkaisuksi näyttää kelpaavan ainoastaan julkinen häpäiseminen. Se, onko tämä oikein tai kohtuullista, on sitten oma kysymyksensä, mutta epäsuhta on joka tapauksessa melkoisen räikeä. Ahdistelijoita mitenkään puolustelematta olen kyllä varsin vakaasti sitä mieltä, että ihmisten teurastaminen Allahin nimeen on pahempi rikos kuin naisten takapuolten taputtelu sopimattomissa tilanteissa.
Rebekkahärkösten asennoituminen ulkomaalaisiin rikollisiin tuo mieleen klassisen sinisilmäisen naisen, joka uskottelee itselleen pystyvänsä omalla käytöksellään muuttamaan väkivaltaisen kumppaninsa. Jokainen tietää, miten hyvin tällainen tapaa onnistua, eikä sivilisaatioiden törmäys tässä suhteessa eroa yksityisistä ihmissuhdekuvioista. Samoin kuin esimerkkimme hyväuskoinen nainen, suvaitsevaisetkaan eivät ymmärrä, että väkivaltaisen käytöksen juuret sijaitsevat paljon syvemmällä kuin huolenpidon puutteessa. Maailman epätäydellisyyden myöntäminen tekee ehkä kipeää, mutta ihmisluonnolle emme mahda mitään. Oikea suhtautuminen verta janoaviin terroristeihin ei ole yrittää rakastaa heitä ehjäksi vaan sulkea ovi heidän edestään.
Olli Virtanen on nykymenoon kriittisesti suhtautuva nojatuolifilosofi.
https://sarastuslehti.com/2018/04/18/hyvan-ihmisen-syndrooma/
Lukeeko tuossa vas.anarkisti?
https://www.helsinginuutiset.fi/art...ron-korvausvaatimukset-tekija-ilmaisi-somessa
https://elinatuomiblog.wordpress.co...ua-kuulla-sita/amp/?__twitter_impression=true
Edit: kyllähän kirjoituksessa "tietty" vire on selkeästi havaittavissa...ja lisää löytyy...
Kovasti toivotaan neutraalia mediaa, mutta kyllä opetuskin sitä saisi olla ja toivottavasti on.. opettajien henk.koht. mieltymistä riippumatta..
https://mobile.twitter.com/elinatuomiart?lang=fi
https://www.helsinginuutiset.fi/art...ohusta-helsingissa-ei-ole-yhtaan-koulua-jonneApulaispormestari Itä-Helsingin koulukohusta: "Helsingissä ei ole yhtään koulua, jonne en omaa lastani laittaisi"
Apulaispormestari Pia Pakarinen aikoo vierailla opettajan blogi-kirjoituksen pohjalta kontulalaiskoulussa ensi viikolla. Opettajan mukaan tasa-arvoinen peruskoulu on jo vitsi.
Anton Soinne
PERUSKOULU Apulaispormestari Pia Pakarinen on ensi viikolla menossa tapaamaan blogikirjoituksen kirjoittanutta itähelsinkiläiskoulun opettajaa ja muita opettajia sekä keskustelemaan koulun määrärahojen riittävyydestä.
Kasvatuksen ja koulutuksen apulaispormestari Pia Pakarinen aikoo vierailla kontulalaisella ala-asteella ensi viikolla. Tapaaminen sovittiin sen jälkeen, kun koulun erityisluokanopettaja Elina Tuomi, 31 oli, avautunut blogissaan sekä Helsingin Uutisten haastattelussa koulun rankasta arjesta.
– Löysin blogikirjoituksen jo viime viikonlopun aikana. Otin saman tien yhteyttä opettajaan ja kysyin, että voinko tulla käymään, Pakarinen selvittää.
Tapaaminen koulussa on sovittu ensi viikon tiistaille.
– Ei tässä toimintatavassa mitään dramaattista ole. Minulla on tapana ottaa yhteyttä ja mennä paikan päälle, jos huoli on esitetty, Pakarinen jatkaa.
Pakarinen sanoo viime kesänä tapahtuneen nimityksensä jälkeen käyneensä tutustumassa yli 80 helsinkiläiskoulun ja päiväkodin arkeen.
Yhteensä 7 vuotta kouluissa työskennelleen Elina Nummen mukaan kouluissa ollaan nyt valtavissa paineissa.
Osa oppilaista ei opi edes perusasioita, opettajat repivät itsestään viimeisiä jaksamisen rippeitä, ja opetusmateriaaleista ja työntekijöiden määrästä nipistetään jatkuvasti.
– Huolettaa, Pakarinen toteaa luettuaan opettajan ajatuksia.
– Siksi onkin tärkeää kuulla nyt niitä, jotka ovat tilanteiden päällä ja mennä ruohonjuuritasolle. En mene tapaamiseen valmiiden ajatusten kanssa, vaan oletan, että heillä on konkreettisia ajatuksia, mitä pitäisi tehdä toisin.
Kasvatuksen ja koulutuksen
toimiala jakaa tänä vuonna helsinkiläiskouluille positiivisen diskriminaation rahaa yhteensä viisi miljoonaa euroa.
Eriytymistä vastaan suunnattua rahaa jaetaan kouluille, jotka toimivat keskimääräistä haastavammilla alueilla. Tämän lisäksi oppilashuollolle ja erityistä tukea tarvitseville oppilaille osoitetaan reilut 2 miljoonaa euroa. Myös valtio jakaa tasa-arvorahaa.
Yhteensä erityistä tukea tarvitsevien tukemiseen (oma lisäys:miksi termi muuttui pos.diskr. "erityistä tukea tarvitsevien"?) jaetaan Helsingissä tänä vuonna 7,7 miljoonaa euroa. Määrärahalla palkataan kouluihin muun muassa resurssiopettajia ja koulunkäyntiavustajia.
Pakarinen vahvistaa, että myös kyseessä oleva kontulalaiskoulu on saanut pd-rahaa. Eikö se kuitenkaan riitä?
– Se täytyy katsoa ja myös se, mitä tukiresursseja siellä kaivattaisin. Pd-rahan jakaminen on osoittautunut tutkimusten perusteella toimivaksi. Joudumme pohtimaan myös sitä, onko se kaiken kaikkiaan riittävä, Pakarinen pyörittelee.
Pakarisen mukaan nyt on oikea hetki käydä keskusteluita tukien ja määrärahojen riittävyydestä, kun kaupunki on parhaillaan laatimassa ensi vuoden budjettia.
Ajattelen, että Helsingissä ei ole yhtään koulua, jonne en voisi omaa lastani laittaa."Helsinkiläisopettaja Tuomi kirjoittaa blogissaan, että tasa-arvoisesta peruskoulusta on tullut vitsi.
– En ajattele, että siitä on tullut vitsi. Ajattelen edelleen, että Helsingissä ei ole yhtään koulua, jonne en voisi omaa lastani laittaa. Pd-rahalla tasataan eroja, Pia Pakarinen sanoo.
Entä mitä koulutuksesta vastaava apulaispormestari sanoo opettajien väsymiseen?
– Se on valtavan haasteellinen tehtävä ja hätähuuto kentältä. Siihen täytyy nyt vastata. Täytyy selvittää, mitä voidaan tehdä ja resurssoida paremmin.
Pakarinen lupaa, että myös poistettaviksi suunniteltujen dokumenttikameroiden säilyttämistä harkitaan.
– On puhuttu, että kamerat korvattaisiin uudella tekniikalla. Kameroista on selvästi tullut symboli, että kenttää ei ole kuultu riittävästi. Niistä on tullut valtavasti palautetta.
Nummi kertoo blogissaan halunneensa avata myös koulumaailman haasteita sen jälkeen, kun Helsingin Uutiset kertoi(HU 7.4.) itähelsinkiläisen päiväkodin eskariryhmässä tapahtuneesta lasten häiriökäyttäytymisestä ja vanhempien huolesta.
