Samaa mieltä, jos puhutaan pöytäliinalle kaatuvasta kynttilästä tai muutoin silmien alla syttyvästä pienestä palosta. Toisaalta alkusammutukseen liittyen pitäisi myös kyetä tunnistamaan, missä vaiheessa perääntyä. Sillä jos se perheen ainoa, kotona oleva aikuinen keskittyy alkusammutukseen liiankin innokkaasti eikä saa toivottuja tuloksia aikaan, niin alkusammutukseen käytetty aika on osaltaan pois mm. perheen pienimpien huolehtimisesta ulos talosta ja hätäilmoituksen tekemisestä.
Ja mitä tulee vesivahinkoihin, niin yritin lainaamassasi viestissäni kommentoida sitä väitettä
@SJ :n kirjoituksessa, että alkusammutus ostaa minuutteja, vaikka palo ei sammuisikaan. Jos palo ei sammu alkusammutuksella, niin se on helposti sitä luokkaa ammattilaisten saapuessa, että sinne pusketaan tuhansia litroja vettä, jolloin edessä on remppa tai muutto, vaikka vain osa talosta olisi palanut. Käytännössä sama vaikka torppa palaisi kivijalkaan asti alkusammutuksen puutteessa. Poikkeuksiakin tietysti on, esim. jos palo tukahtuu suljetun oven taakse tai miehitetty paloasema on melkein vieressä.
Palo lähti parin neliön varastokopin sisäpuolelta, joten se sai siis vähän etumatkaa ennen kuin se edes oli ulkopuolelta mahdollista havaita. Jos käytettävissä olisi ollut riittävän järeää alkusammutuskalustoa, niin naapuri olisi mahdollisesti päässyt pienemmillä vahingoilla. Toisaalta palopeitteellä tai parin kilon jauhesammuttimella ei olisi tehnyt yhtään mitään, vaan puutarhaletku (sähköiskuvaara!) tai useampi kuusikiloinen käsisammutin olisi varmaan ollut minimiedellytys palon sammuttamiselle tai huomattavalle hidastamiselle.
Vesivahinkojen osalta, kts. yläpuolinen vastaukseni Kimmolle.