Honcho
SMLNKO M/83
IL kirjoittaa liikuttavaan ja hellyttävään sävyyn elinkautisvanki "Japesta", joka on istunut kokonaiset kolme vuotta, saanut valkolakin ja kovasti nyt jo kaipailee siihen, että vapauteen pääsisi, tai ainakin avovankilaan. Rakkaus kukoistaa puolison kanssa ja lapset ovat toivottaneet hyvää koulupäivää puhelimessa.
Hyvä kai se on, että jotain yrittää tehdä sen sijaan että vain kaivaisi napaansa 10+ vuotta. Ja Japen lapsille sympatiat. Mutta tässä nyt vain on se, että Jape istuu tätä elinkautista tuomiotaan MURHASTA. Tekstissä vilisee kautta-rantain-tyyliset viittaukset vääriin kaveripiireihin ja jotain siihen suuntaan, että haluaa olla muuttunut mies, tai ainakin soimaa että kaikki eivät halua. Murha on tuomiona Suomessa kuitenkin sellainen, että se joko edellyttää erittäin selkeää tietoista harkintaa ja/tai äärimmäistä raakuutta muutenkin raa'an rikoksen tekemisessä. Moniko lapsi jäi suremaan Japen uhria? Vähintäänkin Jape riisti tällä hirveällä teollaan uhriltaan mahdollisuuden ikinä kokea näitä onnellisia asioita. Uhri ei vapaudu koskaan, ei ainakaan tässä ulottuvuudessa, ja syyllinen on tämä Jape, ei huonot kaveripiirit eikä pahan yhteiskunnan aiheuttamat rankat vaikeudet väärinymmärretylle nuorelle miehelle.
Itselleni jää tästä jutusta jälkimaku, että ns. pitäisi ajatella että onhan se Jape ihan mukava vaikka hieman huonoille teille erehtynyt kaveri, mutta tässä ei ihan onnistuta kun päällimmäinen ajatus on, että vasta 3 vuotta istunut Jape on ihan hyvästä syystä siellä kiven sisässä ja kaiken kaikkiaan taitaa olla parasta, että siellä pysyykin tuomion lopulle saakka. Murhamieskin voi muuttua mutta ei tämän jutun perusteella synny kuvaa syvästi katuvasta ihmisestä - ajatukset akselilla MUN elämä, MUN perhe, MUN vapaus. Raskaista rikoksista pitää istua edes tämä Demla-järjestelmämme langettama keskiraskas tuomio - ja mielestäni murhasta tai taposta jo vankilassa istunut pitäisi mahdollisen seuraavan henkirikoksen yhteydessä lukita loppuelämäkseen vankilaan. Yhden teon jälkeen voi vielä muuttua, mutta jos toistaa samoja hirmutekoja vielä toiseen kertaan, on viimeistään todettava henkilö yhteiskuntakelvottomaksi. Rangaistus ei tuo ketään takaisin mutta onhan tässä sentään vähän kynnystä paatuneellekin murhamiehelle tai -naiselle ja toisaalta - jossain on se raja missä muiden oikeus elää turvallisesti ylittää jo erittäin rikolliset taipumuksensa osoittaneen yksilön oikeuden liikuskella vapaasti potentiaalisten uhrien seassa.
t. "Itäkeskus", mutta en tod tatuoi sitä käteeni.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/201805242200920220_u0.shtml
Murhasta elinkautiseen tuomittu Jape, 32, kirjoitti ylioppilaaksi vankilassa - puhelimesta kuului aamuisin: ”Hyvää koulupäivää sullekin iskä”
Japen mielestä vaarallisin on tunne siitä, ettei ole mitään menetettävää. Vaikka tuomiota on jäljellä vuosia, hän tahtoo jo valmistautua elämään vapaudessa.
Hyvä kai se on, että jotain yrittää tehdä sen sijaan että vain kaivaisi napaansa 10+ vuotta. Ja Japen lapsille sympatiat. Mutta tässä nyt vain on se, että Jape istuu tätä elinkautista tuomiotaan MURHASTA. Tekstissä vilisee kautta-rantain-tyyliset viittaukset vääriin kaveripiireihin ja jotain siihen suuntaan, että haluaa olla muuttunut mies, tai ainakin soimaa että kaikki eivät halua. Murha on tuomiona Suomessa kuitenkin sellainen, että se joko edellyttää erittäin selkeää tietoista harkintaa ja/tai äärimmäistä raakuutta muutenkin raa'an rikoksen tekemisessä. Moniko lapsi jäi suremaan Japen uhria? Vähintäänkin Jape riisti tällä hirveällä teollaan uhriltaan mahdollisuuden ikinä kokea näitä onnellisia asioita. Uhri ei vapaudu koskaan, ei ainakaan tässä ulottuvuudessa, ja syyllinen on tämä Jape, ei huonot kaveripiirit eikä pahan yhteiskunnan aiheuttamat rankat vaikeudet väärinymmärretylle nuorelle miehelle.
Itselleni jää tästä jutusta jälkimaku, että ns. pitäisi ajatella että onhan se Jape ihan mukava vaikka hieman huonoille teille erehtynyt kaveri, mutta tässä ei ihan onnistuta kun päällimmäinen ajatus on, että vasta 3 vuotta istunut Jape on ihan hyvästä syystä siellä kiven sisässä ja kaiken kaikkiaan taitaa olla parasta, että siellä pysyykin tuomion lopulle saakka. Murhamieskin voi muuttua mutta ei tämän jutun perusteella synny kuvaa syvästi katuvasta ihmisestä - ajatukset akselilla MUN elämä, MUN perhe, MUN vapaus. Raskaista rikoksista pitää istua edes tämä Demla-järjestelmämme langettama keskiraskas tuomio - ja mielestäni murhasta tai taposta jo vankilassa istunut pitäisi mahdollisen seuraavan henkirikoksen yhteydessä lukita loppuelämäkseen vankilaan. Yhden teon jälkeen voi vielä muuttua, mutta jos toistaa samoja hirmutekoja vielä toiseen kertaan, on viimeistään todettava henkilö yhteiskuntakelvottomaksi. Rangaistus ei tuo ketään takaisin mutta onhan tässä sentään vähän kynnystä paatuneellekin murhamiehelle tai -naiselle ja toisaalta - jossain on se raja missä muiden oikeus elää turvallisesti ylittää jo erittäin rikolliset taipumuksensa osoittaneen yksilön oikeuden liikuskella vapaasti potentiaalisten uhrien seassa.
t. "Itäkeskus", mutta en tod tatuoi sitä käteeni.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/201805242200920220_u0.shtml
Murhasta elinkautiseen tuomittu Jape, 32, kirjoitti ylioppilaaksi vankilassa - puhelimesta kuului aamuisin: ”Hyvää koulupäivää sullekin iskä”
Japen mielestä vaarallisin on tunne siitä, ettei ole mitään menetettävää. Vaikka tuomiota on jäljellä vuosia, hän tahtoo jo valmistautua elämään vapaudessa.