Kukaan ei kaivannut vainajaa, ja vasta leukamurtuma paljasti, kuka puistosta löytynyt nainen oli – Suomessa elää jopa tuhansia ihmisiä, jotka eivät ole olemassa kenellekään
Keitä ovat ihmiset, jotka ovat kadonneet yhteiskunnan tutkasta ja joita ei löydy tilastoista tai rekistereistä? Etsivää lähityötä tekevän Antti Junttilan työnä on löytää heidät kaduilta ja puistoista.
Tilaajille
Sosiaaliohjaaja Antti Junttila tarkastaa, onko kukaan käynyt ylikulkusillan alla olevalla patjalla viime käynnin jälkeen. (KUVA: KIMMO RÄISÄNEN)
Anne Kantola HS
Julkaistu: 7.6. 2:00 , Päivitetty: 7.6. 6:54
TOUKOKUUN ensimmäisinä päivinä Helsingin Mustavuoren ulkoilualueelta löydettiin ruumis.
Poliisin mukaan vainaja oli kuollut jo edellisenä syksynä.
Vainaja pysyi tuntemattomana kuukauden verran, sillä tuntomerkit eivät sopineet yhteenkään katoamisilmoitukseen. Ainoita vihjeitä hänen henkilöllisyydestään olivat keinonahkainen saapas, ruskea villakangastakki ja kallosta löytynyt vanha leukamurtuma.
Lopulta poliisi tiedotti saaneensa naisen henkilöllisyyden selville. Vanha murtuma ja hammastutkimus ratkaisivat asian,
HS uutisoi toukokuun lopussa.
Naisen kuolemaan ei epäillä liittyvän rikosta. Poliisin tutkimusten mukaan läheisen kuusen alta on löytynyt paikka, jossa nainen on mahdollisesti leiriytynyt.
Nainen eli yksin, eikä hän pitänyt yhteyttä sukulaisiinsa tai läheisiinsä.
Katoamisilmoitusta ei ollut tehnyt kukaan.
NÄIN äärimmäiset tapaukset ovat harvinaisia. Suomessa on kuitenkin tuhansia ihmisiä, jotka ovat jääneet yksin ja muuttuneet näkymättömiksi. Mutta keitä he ovat?
SYRJÄYTYNEIDEN määrästä ei ole tarkkaa tilastotietoa, koska tilastoissa heitä ei ole olemassa.
Asiaa voi kuitenkin arvioida muiden tilastojen avulla. Esimerkiksi asunnottomia arvioidaan olevan Suomessa runsaat 7 000.
Tulottomia ihmisiä on yli 40 000. Se tarkoittaa, että he eivät saa mitään ensisijaista etuutta, kuten sairauspäivärahaa tai työttömyyspäivärahaa.
Toimeentulotuen saajien määrä on kymmenkertainen heihin verrattuna.
Jossain näiden lukujen sisällä ovat myös täysin palveluiden ulkopuolella olevat ihmiset.
He voivat olla esimerkiksi yksinäisiä vanhuksia, vakavasti mielenterveysongelmaisia tai päihteiden ongelmakäyttäjiä.
HUONO-OSAISUUTTA ei voida määritellä mitenkään tarkasti, sillä ihmisten kirjo on hyvin moninainen. Yhdistävinä tekijöinä on kuitenkin usein varattomuus ja toimintakyvyn heikkeneminen. Omia asioitaan ei jaksa tai pysty hoitamaan.
Huono-osaisimpien ihmisten tavoittaminen on haasteellista, sillä heillä ei välttämättä ole kotiosoitetta tai toimivaa puhelinnumeroa.
Samaan aikaan he ovat eniten avun ja ohjauksen tarpeessa.
Osa esimerkiksi asunnottomista tai tulottomista haluaa kadota rekistereistä omasta tahdostaan. Kyse on yksilönvapaudesta. Kenenkään ei ole pakko omistaa osoitetta tai pankkitiliä.
Moni kuitenkin ajautuu näkymättömiin jatkuvien takaiskujen ja pettymysten kautta. Luottamuksen menettäminen kanssaihmisiin ja yhteiskuntaan on yleistä.
HELSINGIN kaupungin etsivän lähityön raporteissa kerrotaan esimerkiksi
Karista, joka oli asunut metsässä itserakentamassaan majassa vuosia.
”Kari ei osannut kertoa missä kunnassa hän on kirjoilla, hänellä ei ollut henkkareita, ei pankkitiliä, ei tuloja, eikä yhteyksiä omaisiin. Hän oli elättänyt itsensä dyykkaamalla ruuat ja vaatteet sekä keräämällä pulloja radioparistojen ja sätkä- purujen ostoa varten”, raportissa kirjoitetaan.
TÄYSIN palveluiden ulkopuolella olevien ihmisten kohtaamiset ovat sosiaaliohjaajana Helsingin kaupungin etsivässä lähityössä työskentelevälle
Antti Junttilalle yksittäistapauksia, mutta eivät täysin harvinaisia.
Antti Junttila on kiertänyt Itä-Helsingin katuja vuoden ajan. ”Asunnottomien määrä kohdatuissa ihmisissä on kasvanut”, hän kertoo. (KUVA: KIMMO RÄISÄNEN)
Noin yksi kolmasosa heidän työssään kohtaamista ihmisistä on asunnottomia. Heistä noin joka kolmas asuu raporttien mukaan ulkona.
”Asunnottomuus vahvistaa kaikkia ongelmia. Kun menetät kodin, niin kaikki vaikeutuu”, Junttila sanoo.
Junttilan ja hänen työparinsa tehtävänä on kulkea Itä-Helsingin alueella paikoissa, joissa mahdollisia asiakkaita voisi tavoittaa: kaduilla, kauppakeskuksissa ja päiväkeskuksissa.
Toisinaan he saavat ilmoituksia muilta viranomaisilta, vartijoilta ja yksityishenkilöiltä, jotka ovat nähneet esimerkiksi puistossa nukkuvan ihmisen.
Silloin työpari lähtee tarkistamaan, onko joku paikalla ja onko kaikki hyvin. Jos ketään ei näy, he jättävät lapun, jossa kertovat käyneensä ja milloin tulevat seuraavan kerran.
Etsivän lähityön tehtävänä on löytää apua tarvitsevat. (KUVA: KIMMO RÄISÄNEN)
Välillä heitä pyydetään käymään katsomassa kaveria, jota ei ole moneen päivään nähty. Silloin Junttila lähtee parinsa kanssa koputtelemaan ovelle ja kyselemään onko kaikki hyvin.
HUONO-OSAISUUDEN kierre, joka voi rajuimmillaan johtaa totaaliseen eristäytymiseen, ei ole seurausta yksittäisestä tapahtumasta tai ongelmasta, sanovat HS:n haastattelemat asiantuntijat.
Erikoistutkija
Paula Saikkonen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta (THL) listaa riskitekijöiksi muun muassa pitkäaikaissairaudet, mielenterveysongelmat, avioerot ja yksin elämisen.
Noidankehä syntyy helposti. Sairastuminen voi johtaa työuran päättymiseen, tulot pienenevät, elämänmuutos voi aiheuttaa masennusta, päihteiden käyttö voi voimistua tai alkaa. Jos vielä parisuhde kaatuu, on monella voimavarat jo kulutettu loppuun.
Tässä kohtaa ihmisen tulee itse aktiivisesti etsiä palveluita ja tukia. Vastassa on lomakkeita, sähköisiä palveluita ja byrokratiaa.
Kun esimerkiksi aiemmin kuntien kontolla ollut toimeentulotuki siirrettiin Kelaan viime vuoden alussa, muuttui asiointi vähemmän henkilökohtaiseksi, Saikkonen sanoo.
Neuvontaa saa toki Kelastakin, mutta neuvoja ja tukihakemuksen käsittelijä on aina eri ihminen. Kenellekään ei muodostu kokonaiskuvaa ihmisestä, vaan yhden ihmisen asioita käsittelee useampi käsipari.
Saikkosen mielestä käytössä olevilla resursseilla pystyttäisiin parempaankin.
”Nykyinen malli palvelee heitä, jotka asuvat kasvukeskuksissa ja tarvitsevat toimeentulotukea kattamaan esimerkiksi asumiskuluja. He osaavat käyttää järjestelmiä ja valittaa päätöksistä. Heikoimmassa asemassa oleville pelkkä ohjaus ei riitä. Tarvitaan sitä, että joku ottaa ihmisen asiat hoitaakseen.”
SAMANTAPAISIA ajatuksia on myös yksinäisyyttä tutkivalla apulaisprofessori
Niina Junttilalla.
Hän kiinnittäisi huomiota jo siihen, miten ihminen otetaan palveluissa vastaan. Katsotaanko silmiin, puhutaanko muustakin kuin diagnooseista ja lomakkeen rukseista.
”Sosiaalihuollolla ja palveluita tarjoavilla tahoilla on syrjäytymisen kannalta iso rooli. Jos palvelut ovat vaikeasti saavutettavissa, tai ihminen kokee olevansa yhteiskunnan silmissä näkymätön, hänestä tulee helposti varautunut ja kuoreensa vetäytyvä”, Junttila sanoo.
Syrjäytymisen kierteen voi katkaista, jos asiakas saadaan kiinnittymään johonkin palveluun. Se voi olla tuettua asumista, päihdetukea tai vaikka rahallista tukea.
Junttila korostaa, että ihmisten läsnäolo ja tuki on erittäin arvokasta myös heikommassa asemassa oleville. Tukena voivat olla ystävät ja toisilla perhe. Kaikilla ei kuitenkaan ole kumpaakaan.
”Tutkimuksen mukaan muualla Euroopassa haetaan useammin apua sukulaisilta, mutta suomalaiset erottautuvat tukeutumalla ystäviin ja kavereihin. Jos vanhoja kaverisuhteita ei enää ole, ei välttämättä ole ketään. On vain minä vastaan muu maailma.”
Kyselytutkimusten mukaan viidennes Suomen väestöstä kokee olevansa yksinäisiä. Luku perustuu professori
Juho Saaren vuonna 2016 tekemään Yksinäisten Suomi -tutkimukseen.
Erityisesti tällainen ajattelu näkyy yksinäisillä miehillä. Heidän taustojaan ja syitä syrjäytymiselle on kuitenkin vaikeaa selvittää akateemisen tutkimuksen keinoin, sillä huomattava osa jättää vastaamasta kyselyihin.
Asunnottomuuden taustalla voi olla esimerkiksi erotilanne, työttömyys tai päihdeongelma. (KUVA: KIMMO RÄISÄNEN)
TYÖKSEEN ihmisiä etsivä Antti Junttila kuitenkin osaa antaa jotain selityksiä miehien ahdingolle: avioerot, päihteet ja työttömyys.
”Erosta johtuvaa masennusta ei haluta myöntää eikä mies hae apua. Sitten toimintakyky heikkenee ja lopuksi ollaan yksin. Miehillä parisuhteiden päättymiset johtavat yllättävän usein asunnottomuuteen.”
Kriisitilanteissa toistetaan siis ikiaikaista myyttiä siitä, että suomalainen mies ei puhu ongelmistaan muille. Itse pärjätään ja kestetään. Vaikka menee koti, perhe, työt ja lopulta mielenterveys.
ETSIVÄN lähityön viime vuoden kevään aikana kohtaamista ihmisistä miehiä oli yli 60 prosenttia.
Kohtaamisissa korostuvat asunnottomuuden lisäksi päihde- ja mielenterveysongelmat sekä taloudellinen ahdinko.
”Jokaisen ihmisen kanssa lähdemme liikkeelle hänen omista toiveistaan. Meidän tarkoituksena ei ole pakottaa mihinkään. Voimme kannustaa ja olla tukena tai ihan vain jutella”, Junttila kertoo.
Kaikki eivät halua jutella, ja silloin Junttila ja työpari jättävät ihmisen rauhaan.
Osa asiakkaista kaipaa enemmän apua ja tukea. Junttila kertoo olleensa mukana esimerkiksi poliisikuulusteluissa. Yleisempää kuitenkin on lähteä yhdessä esimerkiksi päihdehoitoon tai Kelan tapaamiseen.
Tälläkin kerralla tehtiin jo yhden asiakkaan kanssa suunnitelma, että seuraavana päivänä tullaan autolla hakemaan kotoa ja mennään yhdessä päihdehoitoon.
”Ihmiset eivät välttämättä itsekseen saa lähdettyä sovittuihin tapaamisiin. Pitkät odotteluajat voivat aiheuttaa kärsimättömyyttä ja hermostuttaa”, Junttila kertoo.
Silloin on hyvä, että vieressä on ihminen, joka rauhoittelee ja kertoo mitä seuraavaksi tapahtuu.
8,6 prosenttia väestöstä tuntee olonsa yksinäiseksi melko usein tai jatkuvasti.
7 112 suomalaista oli asunnottomana viime vuoden lopussa.
60 prosenttia etsivän lähityön viime vuoden kevään aikana kohtaamista ihmisistä oli miehiä.
