**Eurooppalaisen maan ongelmat – Mihail Mokrousov**
**Päivitetty: 11.8.2025 klo 18:38**
Maailma on saapunut vaaralliselle rajalle. Sen tuntevat kaikki, jotka vain voivat tuntea. Lukuisat toimittajat, poliitikot, analyytikot ja politologit toistavat samoja narratiiveja: kaikki paha lähtee tunnetusta "pahan akselista", jota johtaa Venäjä. Tämä pitää paikkansa. Mutta pahuus ei pysy paikallaan. Valitettavasti demokraattinen maailma saa tiedon pahan "uroteoista" viiveellä, koska tilanne muuttuu jatkuvasti. Kuitenkaan tilanteen muutoksia ei huomaa kovinkaan moni.
Omasta näkökulmastani katsoen nykyistä tilannetta kuvaa parhaiten Garri Kasparovin analyysi. Hän näkee, että maailman paluun elämän polulle – pois kuoleman polulta – esteenä ei ole vain hyökkääjän, Venäjän, tappio, vaan myös Euroopan heikkous, huolimatta sen vahvasta potentiaalista. Tästä on vaikea olla eri mieltä.
Ja kuitenkin, pyrkimättä nostamaan itseäni Garri Kasparovin tasolle, haluan esittää omia ajatuksiani Euroopan heikkouksien syistä. Olen toistellut yleisiä sanoja Venäjän hybridisodasta demokratioita vastaan jo 20 vuotta. Viimeisen 10 vuoden aikana kohtalo on kuitenkin pakottanut minut oppimaan asioita, joihin tavallinen poliitikko tuskin uskoisi. Se, mitä kuulin 25 vuotta sitten eräältä silloiselta korkealta virkamieheltä Pietarissa, on nyt toteutunut. Tässä suora lainaus keskustelusta maaliskuulta 2000:
– Mihail! Te toimittehan varmasti Putinin puolesta?
– Ei missään nimessä!
– Te ette ymmärrä mitään! Te, yrittäjät, vain sotkette meitä. Meillä on niin paljon öljyä ja kaasua, että voimme ostaa koko maailman.
Vuonna 2001 olin joutunut lähtemään Venäjältä. Olen ollut Suomen kansalainen viimeiset 17 vuotta. Nyt voin todeta, että olin väärässä, kun en uskonut hänen sanojaan.
Väitän, että viimeisen 10 vuoden aikana Suomessa on demokraattisen valtion merkkejä jäänyt selkeästi vähemmän. Tämä siitäkin huolimatta, että ääntenlaskenta vaaleissa on toistaiseksi täysin rehellistä. Lisäksi kannatan täysin presidentin ja pääministerin ulkopolitiikkaa. Mutta edes he eivät ymmärrä, että hybridisodan seurauksena, jonka pääasiallinen osa on korruption vienti, Suomen talous ja valtiollisuus ovat rappeutumassa. Ja seurauksena tästä on kansalaisten tyytymättömyys.
Suomeen tulevan vakoojien ja Venäjän vaikutusagenttien aaltoa, joka kätkeytyy "pakolaisiksi hallintoa pakoon", ei todellisuudessa kukaan torju. Toisin on Virossa. Luulen, että samanlainen tilanne on muissakin Euroopan maissa.
Ei ole myöskään yllättävää, kuinka Euroopan maat suhtautuvat Gazan alueella olevaan terroristihallintoon. Ei ole ihme myöskään yrittäjäaktiivisuuden väheneminen. Samaan aikaan rajoittavia ja sääteleviä lakeja tuotetaan ällistyttävällä nopeudella. Samalla nopeudella kasvaa virkamiesten määrä. Jos vielä 10 vuotta sitten kansalaisella oli helppo pääsy mihin tahansa viranomaisvastaanotolle (paitsi salaiseen poliisiin), niin nyt se on mahdotonta.
On mahdotonta päästä edes poliisiin tekemään rikosilmoitusta. Ilmoituksen voi toki jättää verkossa – muodollisesti. Kuitenkin kokemukseni mukaan vakavimpiinkin rikoksiin saa parhaimmillaan byrokraattisen vastauksen.
Minä olen optimisti ja tiedän, että ratkaisu on olemassa. Kaikki on vastuullisten journalistien, poliitikkojen ja yhteiskuntaa välittävien ihmisten käsissä. Hyvän ja rehellisen influenssin avulla on luotava sellaista ilmapiiriä, jossa vallassa oleminen ei olisi kannattavaa, vaan pikemminkin kunnioitettavaa ja arvostettua.
Monet sanovat, että olen unelmoija, mutta minä uskon olevani realisti. Tämän olen todistanut menestyksekkäällä yrittäjäelämälläni, jossa olen kieltäytynyt huijaamasta ketään ja hylännyt kaikki Neuvostoliiton entisestä nomenklatuurasta tulleet tarjoukset.
Tehokkaan valtion luomiseksi, jossa sosiaalinen infrastruktuuri on maltillisesti kehittynyt, on tarpeen lisätä kilpailua (rehellistä) kaikilla elämänaloilla: liiketoiminnassa, politiikassa, journalismissa ja hallinnossa. Lisäksi on kiristettävä rangaistuksia hyvä veli -järjestelmästä ja korruptiosta.
Piru piilee yksityiskohdissa, joita huomaavat vain asiantuntijat. Esimerkiksi siellä, missä se on mahdollista, olisi siirryttävä urakkapalkkaukseen (joka on Suomessa kielletty). Yrittäjien kannustaminen uusien työpaikkojen luomiseen, virkamiesten vähentäminen ja ennen kaikkea kilpailuviraston roolin vahvistaminen – ja niin edelleen.
Mihail Mokrousov
