Suomen sisäinen turvallisuus

Se vasemmalta takaa sokeasta kulmasta tuleva ajaa omaa kaistaansa. Se joka vaihtaa kaistaa, on väistämisvelvollinen ja kuolleita kulmia ei jää kun katsoo peilejä ja kääntää päätä. Tämä riippumatta siitä, loppuuko kaista vai vaihtaako kaistaa esim lähtiessään ohittamaan.
Näitä kuolleen kulman murheita tulee myös silloin, kun olet vaikkapa siirtymässä rampilta motarille esim bussin tai rekan eteen ja samalla takaa syöksyy vasenta kaistaa auto, joka vaihtaa oikealle kaistalle samaan tilaan johon olet menemässä. Vaaran paikkoja vastuukysymyksistä riippumatta.

Ehkä olisi parasta laittaa rampille STOP-kyltti ja lähteä siitä yksitellen liikennevirtaan.
 
Yhtenä omakohtaisena murheena voisi nostaa esiin nollanäkyvyyden risteyksissä yhdistettynä valtavalla tilannenopudella pyörien päällä liikkuviin jalankulkijoihin. Yhteentörmäyksiä tulee joskus väistämättä.

Oma kokemus tilanteesta, jossa risteyksessä näkymä suojatielle parin metrin luokkaa ja kuikuilin kaula pitkällä jalankulkijoita autoa samalla eteenpäin ryömittäen.

PUM! ja konepellillä makasi tilanteeseen kuolemaa halveksuen miljoonaa syöksynyt spandex-rullaluistelija, eli jalankulkija. Ihme kyllä isompia henkilövahinkoja ei tullut, mutta lokasuoja ja konepelti rutussa, sekä tuulilasi hajalla. Taisi sieluunkin tulla pikku kolhu. Lanssi paikalle ja kauniiksi lopuksi poliisi kävi vielä lyömässä sakkolapun käteen. Perusteena esteettömän kulun takaamatta jättäminen.

Autoilijan näkökulmasta kohtuuton tilanne, kun lain noudattaminen ei käytännössä ollut mahdollista edes äärimmäistä varovaisuutta noudattaen. Olisiko syytä vaikkapa laittaa lakiin pykälä, että jalankulkijan tulee aina pysähtyä ennen suojatielle astumista.
 
Parempi pistää spandexit ja ajaa aina, ja täysiä.

Lakia pitää muutta nimenomaan spandex-torpedojen takia.
Eli millä tahansa välineellä, pyörä, skatelauta, rullaluistimet liikuttaessa spandex -asuinen on aina syyllinen liikennetapaturmaan.

Olis selkeetä.

.
 
PUM! ja konepellillä makasi tilanteeseen kuolemaa halveksuen miljoonaa syöksynyt spandex-rullaluistelija ...
Järkevästi ajatellen jalankulkijan status edellyttäisi jalankulkijalle ominaista nopeutta.

Liikennesäännöt on aikanaan suunniteltu sen aikaisten liikennemuotojen järjellisten ja tyypillisten nopeus- ja muiden ominaisuuksien mukaisiksi.

Nyt säännöt ovat pahasti vinkurallaan, kun kevyen liikenteen vauhdit ovat kasvaneet holtittomasti. Sähköpolkupyörillä vedellään mutkiin ja näkemäesteisiin hurjaa vauhtia, kun se on niin helppoa moottorin vetämänä. Esim. muutama päivä sitten 70- ja 80-vuotiaiden pyöräilijöiden yhteentörmäys pyörätiellä. Toinen ajoi sähköfillarilla, toinen kuoli. Kai tämäkin jollain logiikalla saadaan yksityisautoilijoiden syyksi.

Skuuteilla saa ajaa laillisestikin sen 25 km/h ajoneuvolla, joka on täysin kelvoton sellaisiin nopeuksiin, ja samalla kuljettajat uskovat olevansa joka tilanteessa lain ja fysiikan lakien yläpuolella.

Jostain syystä ainoastaan autoliikenteen vauhti on vaarallista, ja sitä pyritään jatkuvasti alentamaan ja entisestään alentamaan. Samaan aikaan innovoidaan uusia tapoja, joilla "kevyt" liikenne pääsee nostamaan vauhtejaan, vaikka sillä ei ole mitään edellytyksiä siihen turvallisesti.

https://tieto.traficom.fi/fi/tilast...a-loukkaantuneet-suhteessa-liikenteen-maaraan
Pyöräilijöitä kuoli 17 henkilöä /mrd henkilökm. Liikennekuolemien aste on paljon alempi henkilöautolla ja linja-autolla kuljettaessa, 2,0 ja 0 kuollutta /mrd henkilökm.
 
Viimeksi muokattu:
Tokiossa on useasti tullut vastaan suojateillä näitä seniorikansalaisia, jotka toimivat liikenteenohjaajina pienellä palkalla/korvauksella joka ilmeisesti maksetaan eläkkeen päälle, saavat myös mielekästä tekemistä. Henkilöt suojaavat pienten koululaisten tien ylitykset ja opastavat tarvittaessa muita, kuten turisteja toimimaan oikein liikenteessä.
Joillain oli pieni tuoli risteyksessä, että saavat lepuuttaa välillä jalkojaan sekä sateenvarjo/sadetakki pienessä korissa lähettyvillä. Kävelevät paikalle saapuvan koululaisryhmän kanssa tien ylitse heiluttaen tuota patukkaa.

Pyöräilijät taluttivat ja autoilijat pysähtyivät säntillisiin jonoihin, tien ylityksen jälkeen seniorikansalainen heilauttaa patukallaan merkin ja silloin autot lähtevät liikkeelle.

Toimisiko härmässä, jos jaetaan myös karvalakit ja otetaan keskimääräisestä iästä vaikka 15 vuotta pois.

 
Järkevästi ajatellen jalankulkijan status edellyttäisi jalankulkijalle ominaista nopeutta.

Liikennesäännöt on aikanaan suunniteltu sen aikaisten liikennemuotojen järjellisten ja tyypillisten nopeus- ja muiden ominaisuuksien mukaisiksi.

Nyt säännöt ovat pahasti vinkurallaan, kun kevyen liikenteen vauhdit ovat kasvaneet holtittomasti. Sähköpolkupyörillä vedellään mutkiin ja näkemäesteisiin hurjaa vauhtia, kun se on niin helppoa moottorin vetämänä. Esim. muutama päivä sitten 70- ja 80-vuotiaiden pyöräilijöiden yhteentörmäys pyörätiellä. Toinen ajoi sähköfillarilla, toinen kuoli. Kai tämäkin jollain logiikalla saadaan yksityisautoilijoiden syyksi.

Skuuteilla saa ajaa laillisestikin sen 25 km/h ajoneuvolla, joka on täysin kelvoton sellaisiin nopeuksiin, ja samalla kuljettajat uskovat olevansa joka tilanteessa lain ja fysiikan lakien yläpuolella.

Jostain syystä ainoastaan autoliikenteen vauhti on vaarallista, ja sitä pyritään jatkuvasti alentamaan ja entisestään alentamaan. Samaan aikaan innovoidaan uusia tapoja, joilla "kevyt" liikenne pääsee nostamaan vauhtejaan, vaikka sillä ei ole mitään edellytyksiä siihen turvallisesti.

https://tieto.traficom.fi/fi/tilast...a-loukkaantuneet-suhteessa-liikenteen-maaraan
Tuossa on tietysti sekin puoli, että törmäyksissä kevyen liikenteen kanssa ei autoilija tyypillisesti loukkaannu kuin enintään henkisesti ja sillähän ei ole väliä.

Järjestelyt joissa pyöräilijät sijoitetaan liikenteessä omaan lokeroonsa ovat askel oikeaan suuntaan. Edellyttäen tietysti että sääntöjä myös noudatetaan. Ettei polkupyöriä ole ajoradalla tai jalkakäytävällä, eikä koirankusettajia pyörätiellä. Vaaratilanteet johtuvat yleensä kunnioituksen puutteesta.

Pysähtyminen ennen suojatielle astumista tai ajamista olisi helppo konsti. Jenkeissä on ok-alueilla tasa-arvoisissa risteyksissä monessa paikassa kaikilla STOP-merkki. Sillä mallilla homma toimii tosi jouhevasti eikä kolareita tule. Ei siellä kyllä ole juuri pyöräilijöitä eikä jankulkijoitakaan, joten sellaisenaan tuo ei meillä olisi taikatemppu.
 
Ei tarvi taluttaa, mutta jos pyörä on jalkojen välissä niin täytyy väistää jos ei ole etuajooikeutettu. Jos hyppää pois pyörän päältä, niin silloin on jalankulkija ja suojatie on suojatie.
Tuo taluttamissääntö on tosiaan selkeä. Jos haluaa jalankulkijan oikeudet pitää kävellä pyörän vieressä. Jos pyörä on jalkojen välissä olet pyöräilijä, vaikka jalat olisivatkin maassa. Tämä on muistaakseni koeponnistettu käräjilläkin.
 
Järkevästi ajatellen jalankulkijan status edellyttäisi jalankulkijalle ominaista nopeutta.

Liikennesäännöt on aikanaan suunniteltu sen aikaisten liikennemuotojen järjellisten ja tyypillisten nopeus- ja muiden ominaisuuksien mukaisiksi.

Nyt säännöt ovat pahasti vinkurallaan, kun kevyen liikenteen vauhdit ovat kasvaneet holtittomasti. Sähköpolkupyörillä vedellään mutkiin ja näkemäesteisiin hurjaa vauhtia, kun se on niin helppoa moottorin vetämänä. Esim. muutama päivä sitten 70- ja 80-vuotiaiden pyöräilijöiden yhteentörmäys pyörätiellä. Toinen ajoi sähköfillarilla, toinen kuoli. Kai tämäkin jollain logiikalla saadaan yksityisautoilijoiden syyksi.

Skuuteilla saa ajaa laillisestikin sen 25 km/h ajoneuvolla, joka on täysin kelvoton sellaisiin nopeuksiin, ja samalla kuljettajat uskovat olevansa joka tilanteessa lain ja fysiikan lakien yläpuolella.

Jostain syystä ainoastaan autoliikenteen vauhti on vaarallista, ja sitä pyritään jatkuvasti alentamaan ja entisestään alentamaan. Samaan aikaan innovoidaan uusia tapoja, joilla "kevyt" liikenne pääsee nostamaan vauhtejaan, vaikka sillä ei ole mitään edellytyksiä siihen turvallisesti.

https://tieto.traficom.fi/fi/tilast...a-loukkaantuneet-suhteessa-liikenteen-maaraan

Aikanaan suojatiet olivat sekä teoriassa että käytännössä vain jalankulkijoita varten. Homma alkoi mennä sekavaksi siinä vaiheessa (70-luvun lopulta alkaen) kun niitä alkoivat käyttää myös pyöräilijät, eräässä vaiheessa jopa mopot ja nyttemmin kevyet sähköajoneuvot.

25 km/h ei sinänsä ole liian kova vauhti ainakaan polkupyörille ja sähköpolkupyörille. Kunhan vaan käytetty väylä on sellainen että se soveltuu kyseiselle nopeudelle. Taajama-alueella ajon tulisi tapahtua joko ajoradalla tai erillisellä leveällä pyörätiellä jossa on hyvä näkyvyys ja joka on kunnolla erotettu jalkakäytävästä.
 
Jos haluaa jalankulkijan oikeudet pitää kävellä pyörän vieressä. Jos pyörä on jalkojen välissä olet pyöräilijä,

Kun alle 18 vuotias haluaa kulkea polkupyörällä, hän haluaa vain pyörän, ei mitään sen kummempia velvollisuuksia tai oikeuksia. Eikä niistä painokkaasti pienelle/nuorelle edes puhuta.

.
 
25 km/h ei sinänsä ole liian kova vauhti ainakaan polkupyörille ja sähköpolkupyörille. Kunhan vaan käytetty väylä on sellainen että se soveltuu kyseiselle nopeudelle.
Juu. Ei sinänsä. Eikä 120 tai 160 km/h sinänsä ole liian kova vauhti nykyaikaiselle henkilöautolle, eikä 220 km/h junalle. Mutta kaikelle on aikansa ja paikkansa. Auto- ja junaliikenteen suunnittelussa tämä on jo aikaa sitten ymmärretty, kevyen liikenteen suunnittelussa ei.

Mitä skuutteihin tulee, niin kyllä se 25 km/h on jo ihan sinänsä liian kova vauhti sille menopelille edes optimioloissa. Postimerkin kokoiset pyörät, kuljettaja seisoo huterasti laudalla, riittävä jarrutus ja ohjaus mahdotonta.

Toki siihen päälle vielä näkemäesteet, kaksi tai kolme ihmistä samalla laudalla, kurvaaminen muun liikenteen seassa sääntöjä tuntematta ja liikennettä tarkkailematta, ja kirsikkana kakun päällä kännykkä toisessa kädessä. Niin se 25 km/h ei ole pelkästään liikaa vaan järjettömän tuolla puolen.
 
Tuo taluttamissääntö on tosiaan selkeä. Jos haluaa jalankulkijan oikeudet pitää kävellä pyörän vieressä. Jos pyörä on jalkojen välissä olet pyöräilijä, vaikka jalat olisivatkin maassa. Tämä on muistaakseni koeponnistettu käräjilläkin.
Omakohtainen kokemus pyöräilystä: jostain syystä ennen oli aina vaikeaa pyöräillä suojateiden yli, ensin hidastin minä ja sitten auto. Parhaimmillaan molemmat pysähtyivät ja huitoivat käsillään, sitten lähdettiin yhtä aikaa origopistettä kohti. Koko ajan pinna kireällä ja muut kanssakulkijat olivat törppöjä juuri minulle. Vitutti järkyttävästi!

Sitten eräänä päivänä huomasin häpeäkseni yhteisen nimittäjän tilanteissa, ja siitä päivästä lähtien olen aina taluttanut konkelin jos autoja on ollut näköpiirissä suojatien kohdalla. Pyöräilykokemus parani huomattavasti, kiireen tuntua ei tule samalla lailla. Suosittelen varauksetta muillekin.
 
Juu. Ei sinänsä. Eikä 120 tai 160 km/h sinänsä ole liian kova vauhti nykyaikaiselle henkilöautolle, eikä 220 km/h junalle. Mutta kaikelle on aikansa ja paikkansa. Auto- ja junaliikenteen suunnittelussa tämä on jo aikaa sitten ymmärretty, kevyen liikenteen suunnittelussa ei.

Virhe tehdään siinä kohtaa jos 25 km/h tai enemmän kulkeviin välineisiin sovelletaan kevyen liikenteen suunnittelua. Noiden pitäisi olla ajoneuvoliikenteen suunnittelun piirissä ainakin taajama-alueilla.

Mitä skuutteihin tulee, niin kyllä se 25 km/h on jo ihan sinänsä liian kova vauhti sille menopelille edes optimioloissa. Postimerkin kokoiset pyörät, kuljettaja seisoo huterasti laudalla, riittävä jarrutus ja ohjaus mahdotonta.

Toki siihen päälle vielä näkemäesteet, kaksi tai kolme ihmistä samalla laudalla, kurvaaminen muun liikenteen seassa sääntöjä tuntematta ja liikennettä tarkkailematta, ja kirsikkana kakun päällä kännykkä toisessa kädessä. Niin se 25 km/h ei ole pelkästään liikaa vaan järjettömän tuolla puolen.

Ihan hyvä sääntö olisi vaikkapa se, että jos kevyen sähköajoneuvon pyörien koko on alle 20 tuumaa tai jos sitä kuljetetaan seisaaltaan niin sen huippunopeus saisi olla korkeintaan 15 km/h.
 
Tokiossa on useasti tullut vastaan suojateillä näitä seniorikansalaisia, jotka toimivat liikenteenohjaajina pienellä palkalla/korvauksella joka ilmeisesti maksetaan eläkkeen päälle, saavat myös mielekästä tekemistä. Henkilöt suojaavat pienten koululaisten tien ylitykset ja opastavat tarvittaessa muita, kuten turisteja toimimaan oikein liikenteessä.
Joillain oli pieni tuoli risteyksessä, että saavat lepuuttaa välillä jalkojaan sekä sateenvarjo/sadetakki pienessä korissa lähettyvillä. Kävelevät paikalle saapuvan koululaisryhmän kanssa tien ylitse heiluttaen tuota patukkaa.

Pyöräilijät taluttivat ja autoilijat pysähtyivät säntillisiin jonoihin, tien ylityksen jälkeen seniorikansalainen heilauttaa patukallaan merkin ja silloin autot lähtevät liikkeelle.

Toimisiko härmässä, jos jaetaan myös karvalakit ja otetaan keskimääräisestä iästä vaikka 15 vuotta pois.

Japanissa noita eläkeläisiä tosiaan näkee tekemessä kaikenmaailman hanttihommia kun eläkkeet ovat niin pienet. Kuka ohjaa autot ulos parkkihallin rampin päästä, kuka vahtii suojateitä jne. Ymmärtääkseni eläkkeet ovat niin niukat ja elinkustannuksen suuret että on pakko olla töissä vielä 90-vuotiaana. Lisäksi Tokiossa ajokortti, parkkipaikka ja auton muut kustannukset maksaa niin hitosti että siellä autot kiltisti noudattaa sääntöjä. Ei ole varaa menettää sitä korttia. Onnettomuuksia sattuukin lähinnä vanhuksille joiden ei enää pitäisi olla ratin takana lainkaan.
 
Omakohtainen kokemus pyöräilystä: jostain syystä ennen oli aina vaikeaa pyöräillä suojateiden yli, ensin hidastin minä ja sitten auto. Parhaimmillaan molemmat pysähtyivät ja huitoivat käsillään, sitten lähdettiin yhtä aikaa origopistettä kohti. Koko ajan pinna kireällä ja muut kanssakulkijat olivat törppöjä juuri minulle. Vitutti järkyttävästi!

Sitten eräänä päivänä huomasin häpeäkseni yhteisen nimittäjän tilanteissa, ja siitä päivästä lähtien olen aina taluttanut konkelin jos autoja on ollut näköpiirissä suojatien kohdalla. Pyöräilykokemus parani huomattavasti, kiireen tuntua ei tule samalla lailla. Suosittelen varauksetta muillekin.
Noita kaksipyöräisiä on skuuttien ja polkupyörien lisäksi vielä Wolt-kuskien suosimat sähkömoottoripyörän kaltaiset menopelit. Eilen sellainen yritti suojatien yli Töölön kirjaston kohdalla, en päästänyt. Välillä ajavat liikenteen seassa ajoradalla ja sitten koukkaavat suojatielle ja jalkakäytävälle. Rinnastan ne itse moottoriajoneuvoihin ominaisuuksien perusteella.
 
Maalaispojasta tuntuu aina kasvukeskuksissa ajaessa, että ihmiset ajavat yksinkertaisesti liian lujaa riippumatta kulkupelistä. Lumisateella vedetään heikossa näkyvyydessä perätouria 110 lasissa. Fillarit hyppivät ajoratojen välillä shoppaillen esteitä väistellen ja sähköpotkurit vetävät 25ttä oli tilaa tai ei.

Luentosarja mr. Darwinista pakolliseksi kaikissa kouluissa, työpaikoilla ja rippikoulussa.
 
Omakohtainen kokemus pyöräilystä: jostain syystä ennen oli aina vaikeaa pyöräillä suojateiden yli, ensin hidastin minä ja sitten auto. Parhaimmillaan molemmat pysähtyivät ja huitoivat käsillään, sitten lähdettiin yhtä aikaa origopistettä kohti. Koko ajan pinna kireällä ja muut kanssakulkijat olivat törppöjä juuri minulle. Vitutti järkyttävästi!

Sitten eräänä päivänä huomasin häpeäkseni yhteisen nimittäjän tilanteissa, ja siitä päivästä lähtien olen aina taluttanut konkelin jos autoja on ollut näköpiirissä suojatien kohdalla. Pyöräilykokemus parani huomattavasti, kiireen tuntua ei tule samalla lailla. Suosittelen varauksetta muillekin.
Joko taluttaa, tai sitten pysähtyy niin kauas ettei jää epäselväksi onko väistämässä vai ei. On kaikille selkeää, kun aikomukset pystyy sivullinenkin tulkitsemaan.
 
**Eurooppalaisen maan ongelmat – Mihail Mokrousov**
**Päivitetty: 11.8.2025 klo 18:38**

Maailma on saapunut vaaralliselle rajalle. Sen tuntevat kaikki, jotka vain voivat tuntea. Lukuisat toimittajat, poliitikot, analyytikot ja politologit toistavat samoja narratiiveja: kaikki paha lähtee tunnetusta "pahan akselista", jota johtaa Venäjä. Tämä pitää paikkansa. Mutta pahuus ei pysy paikallaan. Valitettavasti demokraattinen maailma saa tiedon pahan "uroteoista" viiveellä, koska tilanne muuttuu jatkuvasti. Kuitenkaan tilanteen muutoksia ei huomaa kovinkaan moni.

Omasta näkökulmastani katsoen nykyistä tilannetta kuvaa parhaiten Garri Kasparovin analyysi. Hän näkee, että maailman paluun elämän polulle – pois kuoleman polulta – esteenä ei ole vain hyökkääjän, Venäjän, tappio, vaan myös Euroopan heikkous, huolimatta sen vahvasta potentiaalista. Tästä on vaikea olla eri mieltä.

Ja kuitenkin, pyrkimättä nostamaan itseäni Garri Kasparovin tasolle, haluan esittää omia ajatuksiani Euroopan heikkouksien syistä. Olen toistellut yleisiä sanoja Venäjän hybridisodasta demokratioita vastaan jo 20 vuotta. Viimeisen 10 vuoden aikana kohtalo on kuitenkin pakottanut minut oppimaan asioita, joihin tavallinen poliitikko tuskin uskoisi. Se, mitä kuulin 25 vuotta sitten eräältä silloiselta korkealta virkamieheltä Pietarissa, on nyt toteutunut. Tässä suora lainaus keskustelusta maaliskuulta 2000:

– Mihail! Te toimittehan varmasti Putinin puolesta?
– Ei missään nimessä!
– Te ette ymmärrä mitään! Te, yrittäjät, vain sotkette meitä. Meillä on niin paljon öljyä ja kaasua, että voimme ostaa koko maailman.

Vuonna 2001 olin joutunut lähtemään Venäjältä. Olen ollut Suomen kansalainen viimeiset 17 vuotta. Nyt voin todeta, että olin väärässä, kun en uskonut hänen sanojaan.

Väitän, että viimeisen 10 vuoden aikana Suomessa on demokraattisen valtion merkkejä jäänyt selkeästi vähemmän. Tämä siitäkin huolimatta, että ääntenlaskenta vaaleissa on toistaiseksi täysin rehellistä. Lisäksi kannatan täysin presidentin ja pääministerin ulkopolitiikkaa. Mutta edes he eivät ymmärrä, että hybridisodan seurauksena, jonka pääasiallinen osa on korruption vienti, Suomen talous ja valtiollisuus ovat rappeutumassa. Ja seurauksena tästä on kansalaisten tyytymättömyys.

Suomeen tulevan vakoojien ja Venäjän vaikutusagenttien aaltoa, joka kätkeytyy "pakolaisiksi hallintoa pakoon", ei todellisuudessa kukaan torju. Toisin on Virossa. Luulen, että samanlainen tilanne on muissakin Euroopan maissa.

Ei ole myöskään yllättävää, kuinka Euroopan maat suhtautuvat Gazan alueella olevaan terroristihallintoon. Ei ole ihme myöskään yrittäjäaktiivisuuden väheneminen. Samaan aikaan rajoittavia ja sääteleviä lakeja tuotetaan ällistyttävällä nopeudella. Samalla nopeudella kasvaa virkamiesten määrä. Jos vielä 10 vuotta sitten kansalaisella oli helppo pääsy mihin tahansa viranomaisvastaanotolle (paitsi salaiseen poliisiin), niin nyt se on mahdotonta.

On mahdotonta päästä edes poliisiin tekemään rikosilmoitusta. Ilmoituksen voi toki jättää verkossa – muodollisesti. Kuitenkin kokemukseni mukaan vakavimpiinkin rikoksiin saa parhaimmillaan byrokraattisen vastauksen.

Minä olen optimisti ja tiedän, että ratkaisu on olemassa. Kaikki on vastuullisten journalistien, poliitikkojen ja yhteiskuntaa välittävien ihmisten käsissä. Hyvän ja rehellisen influenssin avulla on luotava sellaista ilmapiiriä, jossa vallassa oleminen ei olisi kannattavaa, vaan pikemminkin kunnioitettavaa ja arvostettua.

Monet sanovat, että olen unelmoija, mutta minä uskon olevani realisti. Tämän olen todistanut menestyksekkäällä yrittäjäelämälläni, jossa olen kieltäytynyt huijaamasta ketään ja hylännyt kaikki Neuvostoliiton entisestä nomenklatuurasta tulleet tarjoukset.

Tehokkaan valtion luomiseksi, jossa sosiaalinen infrastruktuuri on maltillisesti kehittynyt, on tarpeen lisätä kilpailua (rehellistä) kaikilla elämänaloilla: liiketoiminnassa, politiikassa, journalismissa ja hallinnossa. Lisäksi on kiristettävä rangaistuksia hyvä veli -järjestelmästä ja korruptiosta.

Piru piilee yksityiskohdissa, joita huomaavat vain asiantuntijat. Esimerkiksi siellä, missä se on mahdollista, olisi siirryttävä urakkapalkkaukseen (joka on Suomessa kielletty). Yrittäjien kannustaminen uusien työpaikkojen luomiseen, virkamiesten vähentäminen ja ennen kaikkea kilpailuviraston roolin vahvistaminen – ja niin edelleen.

Mihail Mokrousov
 
Back
Top