Tieto on yhä keskeisempi osa puolustusta – esittelyssä Puolustusvoimien johtamisjärjestelmä
Tero Tuominen
Moderni johtopaikkaympäristö Morehouse Comm7 -kontissa. Työaseman näyttöjen ohella käytössä on kaikille yhteiset suuremmat näytöt. Kuvassa on johtamispaikan esittelyversio.
Tero Tuominen
Julkisuudessa esiintyvät monitoimihävittäjät, ohjusveneet tai vaikkapa raskaat raketinheittimet ovat valokuvauksellisia ja tehokkaita puolustuksen kynnysasejärjestelmiä. Silti niistä ei olisi kovinkaan paljon hyötyä, jos käyttäjiltä puuttuisi ajantasainen tilannekuva eivätkä käskyt löytäisi perille.
Nykyaikainen digitalisoitunut taistelukenttä näkyy ulospäin lähinnä erilaisina päätelaitteina, joista johtokeskuksissa käytettävät eivät juuri eroa siviilimaailmassa nähtävistä. Työasemat monine näyttöineen voisivat yhtä hyvin olla medioiden uutishuoneissa tai pörssimeklarien toimipisteissä.
Se, miten maanpuolustukselle kriittinen tieto liikkuu ja turvataan, on pitkälti piilossa ohjelmistoissa, eriytetyissä valokaapeliverkoissa maan alla ja hajautetuissa turvaluokitelluissa datakeskuksissa. Tästä ympäristöstä vastaa Johtamisjärjestelmäkeskus, jolla on liityntäpinta lähes kaikkeen, mitä Puolustusvoimissa tehdään.
Lyhenteellä PVJJK tunnettu tiedon ja johtamisen valmiusyhtymä huolehtii alihankkijoidensa kanssa Puolustusvoimien tietoteknisistä palveluista, joita on yli 200 erilaista. Keskus toimii 17:lla paikkakunnalla.
Työntekijöitä on noin 400, heistä suuri osa siviilejä. PVJJK:n muodostavat esikunta, palveluosasto, viisi verkko-osastoa sekä kyberosasto.
Viimeksi mainittu suojaa Puolustusvoimien tietoverkkoja ja kehittää kyberpuolustusta valmistautuen myös vaikuttamaan vastustajan verkkoihin ja järjestelmiin. Samalla yksikkö ylläpitää PV:n kybertilannekuvaa.
Morehousen Comm7 -johtopaikkakontin modulaariset työasemat taittuvat kokoon siirtojen ajaksi. Kuva: Tero Tuominen
Fyysisesti eriytetty TUVE
Sotilastietoliikenteessäkin hyödynnetään soveltuvissa määrin normaaleja kanavia kuten kaupallisia matkapuhelinverkkoja ja internetyhteyksiä. Kriittiseksi turvaluokiteltu data liikkuu kuitenkin TUVE-turvallisuusverkossa, joka on fyysisesti eriytetty omaksi kokonaisuudekseen.
Sitä operoiva Suomen Turvallisuusverkko oy on valtionyhtiö Suomen Erillisverkot oy:n tytäryhtiö. Se tarjoaa palvelujaan Puolustusvoimien ohella valtion johdolle, ministeriöille ja viranomaisille. Esimerkiksi hätäkeskukset hyödyntävät verkkoa.
Aiemmin yhteyksiin käytettiin kaapelin ohella myös radiolinkkejä. Nykyisin data liikkuu suurimmaksi osaksi TUVE:n omassa kahdennetussa valokaapeliverkossa, jonka pituus on noin 5 000 kilometriä. Osa siitä on eriytettyä valokuitua, joka on vuokrattu kaupallisilta toimijoilta.
Viranomaisten käyttämä Tetra-teknologiaan perustuva Virve-puhelinverkko liittyy myös kokonaisuuteen. Sitä hyödyntävät myös YLE, Ilmatieteen laitos ja muut huoltovarmuuteen liittyvät toimijat.
TUVE-verkko parantaa turvallisuutta esimerkiksi hybridiuhkatilanteessa, jossa on kyettävä nopeisiin toimiin. Tällainen pitkälle viety eri viranomaisten yhteistoiminta on kansainvälisesti katsoen erittäin harvinaista.
Normaalin merikontin kokoinen Comm7 avautuu kuljetusasennosta muutamissa minuuteissa lähes automaattisesti pinta-alaltaan kolminkertaiseksi. Kuva: Tero Tuominen
Oikea tieto, paikka ja aika
Tietoliikenne suojatuissa kanavissa perustuu hajautettuun verkostorakenteeseen, jossa sensorit, asejärjestelmälavetit ja päätöksentekijät yhdistetään teknisellä ratkaisulla. Toimiva johtamisjärjestelmä tuottaa päätösten tueksi oikean tiedon oikeaan paikkaan oikeaan aikaan.
Integroitu tiedustelun, valvonnan ja johtamisen järjestelmä ITVJ on yleisnimi Puolustusvoimien tietojenkäsittelyn operatiiviselle ympäristölle. ITVJ käsittää verkon ohella käytettävät järjestelmät ja palvelut.
Liikkuvat johtamispaikat voidaan nykyisin viedä maastoon kontteihin tai ajoneuvoihin sijoitettuna valmiina kokonaisuuksina. Niille on esivalmisteltu liittymispisteitä, joissa on valmiina kytkennät sähkövirralle ja Turvallisuusverkkoon valokuituyhteydelle. Vaihtoehtoisesti voidaan toimia aggregaatin ja radiotaajuisen yhteyden varassa.
Toisin kuin edeltäjänsä, uusi KEVA 2010 -keskivalvontatutka on nopeasti siirrettävissä uuteen esivalmisteltuun mittauspisteeseen. Niihin on asennettu liittymät johtamisjärjestelmiin. Kuva: Tero Tuominen
Sensorifuusio keskeisessä roolissa
Turvallisuusverkon päällä rinnakkaisena ajettava operatiivisen tason Leijona-johtamisjärjestelmä jakautuu räätälöidyiksi alaversioiksi. Siten Merivoimilla on käytössään Merileijona ja Ilmavoimilla luonnollisesti Ilmaleijona.
Puolustushaarojen JOINT-hengessä kaikki toimivat kuitenkin yhdessä. NATO-yhteensopivuus järjestelmien rajapinnoissa on myös nykyisin oletusarvona.
Olennainen osa nykyaikaista johtamisjärjestelmää on sensorifuusio. Sen avulla yhdistetään eri lähteistä saatavaa dataa (Multi Sensor Tracking, MST).
Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että useiden eri puolilla maata mittaavien ilmavalvontatutkien tuottamasta datasta muodostetaan yhtenäinen koko valtakunnan kattava ilmatilannekuva yhdelle näytölle. Siihen voidaan liittää myös vaikkapa Merivoimien alusten tutkien tai aisti-ilmavalvontaverkoston tuottamaa tietoa.
Mittaava tutka on aina havaittavissa ja siten alttiina vastatoimille kuten säteilyyn hakeutuville ohjuksille. Suuri osa nykyisistä tutkajärjestelmistä onkin liikkuvia. Esimerkiksi uudet KEVA 2010 -keskivalvontatutkat (Thales Groundmaster 403) on sijoitettu ajoneuvoalustalle. Vaihtamalla joustavasti toimintapaikkaa voidaan tutkien taistelunkestävyyttä parantaa.
Verkottunutta järjestelmää ei haittaa, vaikka sensoreista osa on koko ajan liikkeessä eikä mittaamassa. Samaten jos verkko joistain kohtaa vaurioituu, tieto ohjautuu perille vaihtoehtoista reittiä.
Järjestelmän luomaa maalitilannekuvaa voidaan verkon kautta jakaa kaikille tarvitsijoille, kuten ilmapuolustuksen johtokeskuksille ja ylimmälle johdolle. Näin asejärjestelmien vaikutusta voidaan hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti.
Tieto liikkuu myös suoraan taistelukentälle. Esimerkiksi ammunnanhallintaa varten on TASP-tuliasemapääte tykistölle tai ilmatorjunnalle. Tulevaisuudessa yleistyvät myös yksittäisten taistelijoiden päätelaitteet, joilla uuden taistelutavan mukaista hajautettua ja liikkuvaa toimintaa voidaan johtaa.
Merivoimien alukset voivat hyödyntää yhteistä tilannekuvaa. Kuvassa miinalautta Porkkalan komentosilta. Kuva: Tero Tuominen
Häirinnänsieto oletusarvona
Nykyaikaisella taistelukentällä elektroninen sodankäynti on keskeinen osa ympäristöä. Tämä on nähty esimerkiksi itäisessä Ukrainassa. Siksi radiotaajuuksia käyttävät johtamisjärjestelmät suunnitellaan jo lähtökohtaisesti kestämään häirintää.
Lisäksi PVJJK:lla on valmius estää ja torjua erilaisia kyberhyökkäyksiä. Keskeinen osa suojausta on muusta ympäristöstä eriytetty monikertaisesti silmukoitu tietoverkko.
Järjestelmä havaitsee, mikäli siihen pyritään fyysisesti kytkeytymään ilman valtuutusta. Laitteistoja hankittaessa pyritään mahdollisuuksien mukaan turvautumaan kotimaisiin ratkaisuihin.
Kyberpuolustuksen osia ovat tiedustelu, vaikuttaminen ja suojaaminen. Ohjelmistojen koodi on testattu poikkeamien varalta. Lisäksi on valmistauduttu varajärjestelmien käyttöön. Ääritilanteessa turvaudutaan perinteisiin keinoihin eli lähetteihin.
Uusi kotimainen konsepti
Koska Puolustusvoimien johtamisjärjestelmään liittyvät laitetilat ovat pääosin kuvauskiellossa olevia turvaluokiteltuja alueita, jutun kuvitus on Morehousen Comm7 -johtamispaikan esittelyversiosta. Se edustaa uusinta suomalaista osaamista alalla. Johtamisjärjestelmän on toimittanut Navielekro.
Morehouse on erikoistunut standardimittaisiin 20 jalan merikontteihin, jotka laajenevat sivusuunnassa kolminkertaisiksi käyttöön otettaessa. Yhtiön aiempia kontteja on käytössä muun muassa Ilmavoimissa.
Comm7 esitteli uutuutena modulaariset kokoontaittuvat More7-työpisteet näyttöineen. Irrallisia tarvikkeita ei ole, joten nopeissa väistötilanteissa johtamispaikka saadaan siirrettyä entistä nopeammin. Osaa työpisteistä voidaan käyttää kontin kuljetuksenkin aikana.
Artikkeli on julkaistu myös Reserviläisen numerossa 1/2017.