Suomi ei selviytyisi strategisista iskuista

Enkä uskalla yrittää olla aliarvioimatta Venäjän asevoimien parantuneen tilan aiheuttamaa voiman tunnetta sen kansalaisissa.

Tuota olen itsekin miettinyt paljon. Kansahan sitä ei tiedä, mikä asevoimien todellinen tila ja kyky on - eikä välttämättä tiedä suurin osa armeijastakaan.. Wehrmacht on aika hyvä esimerkki tästä. Se kun lähti Ranskan sotaretkelle, se ei todellakaan ollut lähellekään niin vahva kuin mitä kansa sen todennäköisesti uskoi olevan - myöskin useissa muistelmissa on todettu, että sotilaat uskoivat olevansa osa voittamatonta armeijaa - ja vain ylin johto saattoi olla hiukan epävarma Wehrmachtin todellisesta kyvystä..koska tiesi panssariaseen todellisen määrän ja laadun..nykyaikaisia panssarijoukkojahan heillä oli siinä vaiheessa tosiasiassa melko vähän..kuten panssarijoukkoja ylipäätään - mutta usko oli sitäkin vahvempi.
Samanlainen ilmiö olisi aika helppo nähdä tapahtuvan Venäjän asevoimissa..
 
Hyviä pointteja - en minäkään näe NATO:a automaattisesti turvallisuutemme takaajana..toisaalta jäsenyys VOI lisätä kynnystä toimia Suomea vastaan - toisaalta se voi myös lisätä halua toimia Suomea vastaan - riippuu loppujenlopuksi paljolti siitä, miten vahvaksi Venäjä itsensä kokee.. Viimeisimmässä isossa kahinassa Saksa lähti loppujenlopuksi suhteettoman heikkona esim Ranskaa valtaamaan - Ranskan silloisia asevoimiahan pidettiin hyvin nykyaikaisina ja vahvana armeijana..Euroopan vahvimpana..

Toisen maailmansodan ensikuukaudet ovatkin mielenkiintoisia. Erityisesti, kun miettii miten Englanti ja Ranska ajattelivat sotaa käyvänsä ja miten olivat liittolaisia hankkineet. Tuosta ajasta ja sen hetken näkymistä olisi saatu kirjoittaa enemmänkin.

En ole oikein löytänyt hyvää selitystä sille, miksi liitoutuneet uskoivat ajan olevan puolellaan tai miksi eivät ottaneet aloitetta käsiinsä hyökkäämällä Saksaan. Hyökkäys olisi saattanut olla tuloksekas riittävän määrätietoisesti tehtynä vielä varsin myöhäisessäkin ajankohdassa (kevät-40).

Churchill ainakin tarkoituksella pyrki saartamaan Saksan ja sotimaan sitä vastaan muiden joukoilla Puolassa ja Skandinaviassa. Tämä ajattelu jatkui vielä Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen tultua mukaan. Nämä vaativat maihinnousun tekemistä Ranskaan mahdollisimman aikaisin ja etenemistä Saksaan suorinta mahdollista reittiä, kun taas Churchill halusi avata uusia rintamia ympäri Välimerta ja Balkania.
 
Toisen maailmansodan ensikuukaudet ovatkin mielenkiintoisia. Erityisesti, kun miettii miten Englanti ja Ranska ajattelivat sotaa käyvänsä ja miten olivat liittolaisia hankkineet. Tuosta ajasta ja sen hetken näkymistä olisi saatu kirjoittaa enemmänkin.

En ole oikein löytänyt hyvää selitystä sille, miksi liitoutuneet uskoivat ajan olevan puolellaan tai miksi eivät ottaneet aloitetta käsiinsä hyökkäämällä Saksaan. Hyökkäys olisi saattanut olla tuloksekas riittävän määrätietoisesti tehtynä vielä varsin myöhäisessäkin ajankohdassa (kevät-40).

Menee sotahistorian puolelle, mutta menkööt hetkellisesti koska aihe on kiintoisa..
Olet oikeassa - Wehrmacht ei tosiaankaan ollut tuolloin lähellekään niin vahva ja moderni kuin mitä sen monesti on ajateltu olevan. Toki se oli osaltaan myös Saksan onnistuneen propagandan tulosta, ettei Wehrmachtin todellinen tila ehkä sittenkään ollut kovin laajassa tiedossa. Lieneekö Brittien ja Ranskalaisen passiivisuus sitten ollut Chamberlainen "munattomuutta" tai sitten vain toivorikkautta sen suhteen, ettei sota sittenkään leimahtaisi ilmiliekkeihin. Ymmärrettävää sinänsä sekin, että suursotaa haluttiin viimeiseen saakka välttää, eikä toisaalta suostuttu uskomaan että sellainen todella olisi ovella?!
Churchill sensijaan tosiaan toimi alusta saakka suht agressiivisesti - mutta hänhän tuli pääministeriksi toukokuussa -40, eli ehkä aavistuksen liian myöhään saadakseen aikaiseksi ennaltaehkäisevän hyökkäyksen?!
 
Churchill ainakin tarkoituksella pyrki saartamaan Saksan ja sotimaan sitä vastaan muiden joukoilla Puolassa ja Skandinaviassa. Tämä ajattelu jatkui vielä Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen tultua mukaan. Nämä vaativat maihinnousun tekemistä Ranskaan mahdollisimman aikaisin ja etenemistä Saksaan suorinta mahdollista reittiä, kun taas Churchill halusi avata uusia rintamia ympäri Välimerta ja Balkania.

Tähän vaikuttaa mielestäni kaksi asiaa:
1. ensimmäisen maailmansodan traumat. Aika harva englantilainen kenraali olisi halunnut palata Sommelle ja Ypresiin.
2. meritiet ja huoltovarmuus. Vaikka ne ovat kaukana Englannista, Egypti ja Suezin kanava olivat brittiläisen siirtomaaimperiumin kannalta keskeisellä paikalla.

Isoimpana pelkona perseessä herra W.C:llä tuntui olevan Atlantin taistelu, eli Saksan sukellusvenesaarto joka olisi vähän isommilla panostuksilla vuonna -41 saattanut ajaa Britannian erillisrauhaan Saksan kanssa. Kun oman kansan ruokkiminen oli kaikkea muuta kuin varmaa niin ajatus siitä että joku muu hoitaa maasodan likaisen työn on ollut ihan kelvollinen. Maihinnousuvalmisteluja toki alettiin tehdä heti Dunkirkin jälkeen ja niitä kokeiltiinkin kesällä 1942 Dieppessä mutta jo ennen sitä farssia oli selvää että ilman USA:n vahvaa osallistumista ei tehdä isoa maihinnousua Ranskaan. USA:lta taas meni pari vuotta sotateollisuuden ja jokkotuotannon organisoimiseen - joka kyllä on hämmästyttävän lyhyt aika sinällään.
 
Toisen maailmansodan ensikuukaudet ovatkin mielenkiintoisia. Erityisesti, kun miettii miten Englanti ja Ranska ajattelivat sotaa käyvänsä ja miten olivat liittolaisia hankkineet. Tuosta ajasta ja sen hetken näkymistä olisi saatu kirjoittaa enemmänkin.

En ole oikein löytänyt hyvää selitystä sille, miksi liitoutuneet uskoivat ajan olevan puolellaan tai miksi eivät ottaneet aloitetta käsiinsä hyökkäämällä Saksaan. Hyökkäys olisi saattanut olla tuloksekas riittävän määrätietoisesti tehtynä vielä varsin myöhäisessäkin ajankohdassa (kevät-40).

Saksa kaatui ensimmäisessä maailmansodassa pitkälti taloussaartoon ja sen suoriin ja epäsuoriin vaikutuksiin (mm. Yhdysvaltain mukaantulo). Liittoutuneet ilman muuta toivoivat historian toistavan itseään. Suora hyökkäys Saksaa vastaan oli epäonnistunut katastrofaalisesti 1914 eikä ollut juurikaan haluja toistaa tapahtunutta, etenkään Ranskassa.
 
En ole oikein löytänyt hyvää selitystä sille, miksi liitoutuneet uskoivat ajan olevan puolellaan tai miksi eivät ottaneet aloitetta käsiinsä hyökkäämällä Saksaan. Hyökkäys olisi saattanut olla tuloksekas riittävän määrätietoisesti tehtynä vielä varsin myöhäisessäkin ajankohdassa (kevät-40).

Ranskan asevoimien taktiikka nojasi ensimmäisen maailmansodan periaatteisiin, joten he eivät uskoneet hyökkäyksellä olevan mitään saavutettavissa. Ranskalaiset valmistautuivat pitkälliseen asemasotaan Maginot-linjan suojissa. Briteillä puolestaan ei ollut joukkoja mihinkään merkittävään operaatioon. Tosin myös taktiikka oli briteillä vielä vuosia pielessä, joten hyökkäys olisi epäonnistunut joka tapauksessa.
 
Ranskan asevoimien taktiikka nojasi ensimmäisen maailmansodan periaatteisiin, joten he eivät uskoneet hyökkäyksellä olevan mitään saavutettavissa. Ranskalaiset valmistautuivat pitkälliseen asemasotaan Maginot-linjan suojissa. Briteillä puolestaan ei ollut joukkoja mihinkään merkittävään operaatioon. Tosin myös taktiikka oli briteillä vielä vuosia pielessä, joten hyökkäys olisi epäonnistunut joka tapauksessa.

Tuo on itseasiassa varmasti hyvinkin totta!
Ranskan armeija oli tuolloin hyvin puolustukselliseksi organisoitu ja Maginot-linjaa pidettiin läpäisemättömänä, joten heillä ei varmaankaan noista kahdesta syystä ollut haluja tai koettua tarvetta lähteä hyökkäyksellisiin operaatioihin tilanteen ratkaisemiseksi.
Brittien armeija taasen oli tuohon aikaan pienehkö ammattiarmeija, joka toimi ikäänkuin palokuntana imperiumin kaikissa kolkissa - joten sekään ei olisi tuolloin ollut kovinkaan soveltuva sen kaltaisiin operaatioihin kuin mitä hyökkäyksellinen toiminta olisi edellyttänyt. Tuolloinen Brittiarmeija oli oikeastan eräänlainen tuon ajan KRIHA-armeija - eikä sellaisella tuolloinkaan olisi kyetty yhtään laajempiin hyökkäysoperaatioihin.
 
Brittien ja ranskalaisten vastahyökkäyksissä oli saksalaisille pitelemistä painopisteen ollessa näitä vastaan. Vastahyökkäys saksaan pääjoukon ollessa Puolassa olisi edennyt kunnes tarpeeksi joukkoja oltaisiin saatu siirrettyä Puolan rintamalta takaisin eikä olisi antanut wehrmachtille hengähdystaukoa.
 
Brittien ja ranskalaisten vastahyökkäyksissä oli saksalaisille pitelemistä painopisteen ollessa näitä vastaan. Vastahyökkäys saksaan pääjoukon ollessa Puolassa olisi edennyt kunnes tarpeeksi joukkoja oltaisiin saatu siirrettyä Puolan rintamalta takaisin eikä olisi antanut wehrmachtille hengähdystaukoa.

Liittoutuneilla oli Saksan vastaisella rajalla 110 divisioonaa saksalaisten 23:a vastaan Puolan hyökkäyksen aikaan. Saksalaiset olivat myös tukalassa asemassa sikäli, että ampumatarviketilanne oli Puolan sotaretken aikana ja jälkeen heikko.

Luin taas kerran Wikipedian "Phoney War" -artikkelin, herätti enemmän kysymyksiä kuin antoi vastauksia. Se ei ole kovinkaan pitkä ja yksityiskohtainen Wikipedian historia-artikkeliksi. Ehkä aihe on jollain tavoin sokea piste sotahistorian tutkimuksessa. Se lienee selvää, että sotatapahtumat eivät menneet niin kuin oli ennalta ajateltu, mutta nyt on unohdettu, miten sotaa oli ajatus käydä.
 
Viimeksi muokattu:
Liittoutuneilla oli Saksan vastaisella rajalla 110 divisioonaa saksalaisten 23:a vastaan Puolan hyökkäyksen aikaan. Saksalaiset, olivat myös tukalassa asemassa sikäli, että ampumatarviketilanne oli Puolan sotaretken aikana ja jälkeen heikko.

Olisiko ollut niin, että länsiliittoutuneilla oli niin suuri usko kaikesta huolimatta siihen, ettei sotaa tule/Saksa tyytyy Puolaan ja niihin alueisiin jotka se oli saanut hallintaansa ilman varsinaisia sotatoimia? Sotaan ei ensimmäisen maailmansodan jäljiltä yksinkertaisesti vain lännessä uskottu, Saksan asevoiman uskottiin olevan I maailmansodan rauhanehtojen ansiosta heikko ja erityisesti Ranskan armeijan uskottiin olevan puolustustaistelussa lyömätön - joten sitä taustaa vasten on ymmärrettävää, ettei lännessä sodan mahdollisuuteen tosiasiassa uskottu - ja jos se kaikesta huolimatta syttyisi, se olisi 100% varmuudella Saksalle tappiollinen..
 
Olisiko ollut niin, että länsiliittoutuneilla oli niin suuri usko kaikesta huolimatta siihen, ettei sotaa tule/Saksa tyytyy Puolaan ja niihin alueisiin jotka se oli saanut hallintaansa ilman varsinaisia sotatoimia? Sotaan ei ensimmäisen maailmansodan jäljiltä yksinkertaisesti vain lännessä uskottu, Saksan asevoiman uskottiin olevan I maailmansodan rauhanehtojen ansiosta heikko ja erityisesti Ranskan armeijan uskottiin olevan puolustustaistelussa lyömätön - joten sitä taustaa vasten on ymmärrettävää, ettei lännessä sodan mahdollisuuteen tosiasiassa uskottu - ja jos se kaikesta huolimatta syttyisi, se olisi 100% varmuudella Saksalle tappiollinen..


Epäilemättä noin. Nuohan olivat juuri allekirjoittaneet rauhansopimuksen ensimmäisen maailmansodan jäljiltä. Kaikenlaista toiveajattelua oli liikkeellä. Muistuttaa itseasiassa tämän päivän tiettyjä poliittisia ajatussuuntia.
 
Epäilemättä noin. Nuohan olivat juuri allekirjoittaneet rauhansopimuksen ensimmäisen maailmansodan jäljiltä. Kaikenlaista toiveajattelua oli liikkeellä. Muistuttaa itseasiassa tämän päivän tiettyjä poliittisia ajatussuuntia.

Sehän muistuttaa käytännössä Euroopan Unionin ajatussuuntaa nyt vuonna 2013. Ja ettei tuo ajatussuunta ole jäänyt pelkäksi kuvitteluksi, on tehtykin jotain kuin miehet: on alasajettu sotaan kykenevät armeijat kohtsillään.
 
Kaikenlaista toiveajattelua oli liikkeellä. Muistuttaa itseasiassa tämän päivän tiettyjä poliittisia ajatussuuntia.

Ehdottomasti näin!
Henkilökohtaisesti minua on jo useamman vuoden mietityttänyt se fakta, että läntisen Euroopan valtioiden uhkakuvat ovat muokkaantuneet tiettyyn suuntaan, niiden asevoimia on luonnollisesti lähdetty aikamoisella tahdilla muokkaamaan näihin uhkiin. Samaan aikaan idässä tapahtuu vähintään yhtä voimakasta kehitystä - täysin päinvastaiseen suuntaan. Lännessä valtaa koko ajan lisää alaa ajatus "ei meitä mikään uhkaa, sota Euroopassa ei ole mahdollinen..."
Toisinaan mietin miten niin moni Suomalainen ja Eurooppalainen voi olla niin hemmetin sokea ettei muka näe tuota kehitystä lännessä ja idässä..ja ennenkaikkea niiden epäsuhtaa toisiinsa nähden?!?!
 
Sehän muistuttaa käytännössä Euroopan Unionin ajatussuuntaa nyt vuonna 2013. Ja ettei tuo ajatussuunta ole jäänyt pelkäksi kuvitteluksi, on tehtykin jotain kuin miehet: on alasajettu sotaan kykenevät armeijat kohtsillään.

Eikä se ole rajoittunut pelkästään Eurooppaan. Jenkit syyllistyvät tuohon myös, joskin heillä on asiassa vähemmän menetettävää.
 
Tuota olen itsekin miettinyt paljon. Kansahan sitä ei tiedä, mikä asevoimien todellinen tila ja kyky on - eikä välttämättä tiedä suurin osa armeijastakaan.. Wehrmacht on aika hyvä esimerkki tästä. Se kun lähti Ranskan sotaretkelle, se ei todellakaan ollut lähellekään niin vahva kuin mitä kansa sen todennäköisesti uskoi olevan - myöskin useissa muistelmissa on todettu, että sotilaat uskoivat olevansa osa voittamatonta armeijaa - ja vain ylin johto saattoi olla hiukan epävarma Wehrmachtin todellisesta kyvystä..koska tiesi panssariaseen todellisen määrän ja laadun..nykyaikaisia panssarijoukkojahan heillä oli siinä vaiheessa tosiasiassa melko vähän..kuten panssarijoukkoja ylipäätään - mutta usko oli sitäkin vahvempi.
Samanlainen ilmiö olisi aika helppo nähdä tapahtuvan Venäjän asevoimissa..

Eli toisen maailmansodan alussa osapuolilla oli hyvinkin epätäydellinen ymmärrys toistensa vahvuuksista ja heikkouksista. Ranska oli kaikinpuolin vahva ja se yleisesti tiedostettiin. Saksalaiset osasivat käyttää panssariasetta operatiivisesti oikein ja tunsivat ranskan heikkoudet tässä suhteessa. Tämän takia uskalsivat ottaa riskin ja hyökätä, vaikka tiesivät Ranskalla olevan määrällisen ja laadullisen ylivoiman panssareissa. Britannian taisteluun he lähtivät puutteellisella ymmärryksellä RAFin hävittäjäilmavoimien toimintatavasta ja huonostihan siinä kävi. Saksan heikkouksia sotaa edeltävinä vuosina tai sodan alussa ei ymmärretty, eikä osattu käyttää hyväksi. Panssarikaluston ja raskaiden ampumatarvikkeiden tuotanto oli aika hidasta ensimmäisenä sotavuotena, joten saksa ei olisi kestänyt jatkuvaa korkean intensiteetin sotaa.

Neuvostoliiton ja Venäjän sotilaalliset kyvyt on historiassa säännöllisesti joko yli- tai aliarvioitu, myös itse Venäjällä - huonoin seurauksin.
 
Viimeksi muokattu:
Ranska oli kaikinpuolin vahva ja se yleisesti tiedostettiin. Saksalaiset osasivat käyttää panssariasetta operatiivisesti oikein ja tunsivat ranskan heikkoudet tässä suhteessa.

Ainakin osittain näin - tosin on sekin tunnustettava, että kyllähän Saksalaiset ottivat aikamoisia riskejä Ranskan sotaretkellään. Koko suunnitelmahan oli yhtä suurta riskiä ja uhkapeliä - tosin merkittävä osa riskeistä oli varmasti tiedossa ja laskettu tarkoin että riskit voidaan ottaa. Mutta siitä huolimatta operaatiossa oli paljon todella riskialttiita yksityiskohtia, joissa riskien realisoituminen olisi voinut olla lähes katastrofaalista. Kokonaisuutena sinänsä kuitenkin hieno operaatio: vastustajan heikkoudet ja vahvuudet analysoitu oikein, oma suunnitelma rakennettu siihen että omilla vahvuuksilla isketään selvästi itseä vahvemman vastustajan heikkouksiin, isoja mutta laskelmoituja riskejä ottaen...hieno kuvio kaikenkaikkiaan.
 
Britannian taisteluun he lähtivät puutteellisella ymmärryksellä RAFin hävittäjäilmavoimien toimintatavasta ja huonostihan siinä kävi.

Sinällään ei mikään ihme, koska systeemi oli briteillekin ihan uusi. Ja silloinkin taistelun ratkaisi Hitlerin sekaantuminen asiaan. Joskus olen nähnyt sanontoja ja opinnuoria joiden sisältö on: Muista tehtävä ja tavoitteet ja tuossa taistelussa Hitler sotki kaiken, kuten muutamaa kuukautta aikaisemmin pysäyttäessään armeijansa meren rantaan. Itseasiassa Dunkirk oli myöskin Hitlerin moka, kun antoi maavoimien istua perseellään ja jättää homman ilmavaivoille.

Joskus mietin sellaista teoriaa, että Saksalaiset hävisivät sodan kahden sodan erolla: He eivät saaneet vallattua Englantia ja he eivät saaneet vallattua Maltaa. Englannin valtauksen vaikutukset lienevät selvät. Malta taas olisi ollut tärkeä, koska silloin Saksalaiset ja Italialaiset olisivat saaneet vallattua Egyptin ja Suezin kanavan. Jos "Torch" -maihinnousu olisi tapahtunutkin, niin ainakaan taistelu ei olisi mennyt kahden rintaman sodaksi afrikassa, ja jenkit olivat sodan tuossa vaiheessa aika heikoilla joten ne olisi ehkä saatu karkoitettua Afrikasta. Ja kun Egypti olisi hallussa, niin siitä olisi helppo matka persianlahdelle ja öljykentille.
 
Uskaltaisin väittää, että Maltaa merkittävämpi ongelma Saksalaisille ja Italialaisille oli tarpeeksi suurien satamien niukkuus mitä edemmäksi Rommel eteni, sekä Regia Marinan kyvyttömyys. Huoltovarmuuteen vaikutti idässä jo merkittävästi välimatkat ja vaikka huolto tuli pääosin perille, niin sitä tuli liian vähän ja hitaasti. Ts. Britit olisivat voittaneet joka tapauksessa, koska heillä oli parempi huoltovarmuus, täydennys ja myöhemmässä vaiheessa kalusto, eivätkä akselivallat kyenneet huoltamaan tarpeeksi suurta joukkoa Egyptin puolustuksen murskaamiseen. Brittien asemia paransi myös amerikkalaisten lähettämä tuki materiaalin muodossa. Itseasiassa Britit voittivat Pohjois-Afrikassa pitkälti juuri Montgomeryn ohjaamalla aggressiivisella kulutussodalla, johon akselivallat eivät välimatkoista ja Alexandriasta toimineen välimeren laivaston muodostamasta uhasta johtuen kyenneet vastaamaan.

Ranskan valtauksesta sen verran, että analogioita on kohtalaisen suoraan vedettävissä Suomi-Venäjä potentiaaliseen uusintaotteluun. Venäläiset kykenisivät tällä hetkellä oikenalaisella tilanteen kehittämisellä toteuttamaan "dekapitaatioiskun" ennen kuin täällä saataisi tarvittavia joukkoja liikekannalle. Riskejähän tuossakin olisi, varsinkin jos homma alkaisi jostain syystä takkuamaan ennen Kymijokea, tai valtiovaltaa ei saataisikaan murennettua tarpeeksi ajoissa. Venäläisillä tuskin on muita intressejä Etelä-Suomea kohtaan muuta kuin alueen pitäminen poissa tieltä jatko-operaatioita varten pohjoisessa ja meistä etelään. Miehitysyrityksessä ei nähdäkseni olisi riskeihin nähden mitään järkeä. Olisiko naapurilla edes resursseja käydä hankalaa ja kuluttavaa sotaa tärkeimpien strategisten suuntien ulkopuolella? Venäjä kyllä kykenee kehittämään tilannetta nopeasti, mutta kuinka kauan se kykenee ylläpitämään painetta ennen kuin kone alkaa yskimään?
 
Uskaltaisin väittää, että Maltaa merkittävämpi ongelma Saksalaisille ja Italialaisille oli tarpeeksi suurien satamien niukkuus mitä edemmäksi Rommel eteni, sekä Regia Marinan kyvyttömyys. Huoltovarmuuteen vaikutti idässä jo merkittävästi välimatkat ja vaikka huolto tuli pääosin perille, niin sitä tuli liian vähän ja hitaasti. Ts. Britit olisivat voittaneet joka tapauksessa, koska heillä oli parempi huoltovarmuus, täydennys ja myöhemmässä vaiheessa kalusto, eivätkä akselivallat kyenneet huoltamaan tarpeeksi suurta joukkoa Egyptin puolustuksen murskaamiseen. Brittien asemia paransi myös amerikkalaisten lähettämä tuki materiaalin muodossa. Itseasiassa Britit voittivat Pohjois-Afrikassa pitkälti juuri Montgomeryn ohjaamalla aggressiivisella kulutussodalla, johon akselivallat eivät välimatkoista ja Alexandriasta toimineen välimeren laivaston muodostamasta uhasta johtuen kyenneet vastaamaan.

Ranskan valtauksesta sen verran, että analogioita on kohtalaisen suoraan vedettävissä Suomi-Venäjä potentiaaliseen uusintaotteluun. Venäläiset kykenisivät tällä hetkellä oikenalaisella tilanteen kehittämisellä toteuttamaan "dekapitaatioiskun" ennen kuin täällä saataisi tarvittavia joukkoja liikekannalle. Riskejähän tuossakin olisi, varsinkin jos homma alkaisi jostain syystä takkuamaan ennen Kymijokea, tai valtiovaltaa ei saataisikaan murennettua tarpeeksi ajoissa. Venäläisillä tuskin on muita intressejä Etelä-Suomea kohtaan muuta kuin alueen pitäminen poissa tieltä jatko-operaatioita varten pohjoisessa ja meistä etelään. Miehitysyrityksessä ei nähdäkseni olisi riskeihin nähden mitään järkeä. Olisiko naapurilla edes resursseja käydä hankalaa ja kuluttavaa sotaa tärkeimpien strategisten suuntien ulkopuolella? Venäjä kyllä kykenee kehittämään tilannetta nopeasti, mutta kuinka kauan se kykenee ylläpitämään painetta ennen kuin kone alkaa yskimään?

Joo, minusta asia on täysin selvä: jos Venäjä hyökkäisi Suomea vastaan, kv-tilanne yms. tekijät aiheuttaisivat tietyn rajoitteen sille, paljonko aikaa olisi käytettävissä, noihin tekijöihin kuuluisi myös se, että ei heidänkään potentiaalinsa ole rajaton, eikä sellaiseksi koskaan edes tule. Nyrkin vierailu kohteen puolustuksen murtamiseksi ei voine olla viikkoja-luokkaa pitempi. Sama koskee mm. Ilmavoiman keskittämistä ja tärkeiden järjestelmien asettamista tehtävään. Totta Mooses, jos koko potentiaali on pantavissa peliin rajoittamattomaksi ajaksi - se on haitulijallaa meidän osaltamme. Tässäkin mielessä kenraali Aholan teesirynnäkkö yskii pahasti, mielestäni. Hän puhuu puolustuksen kestämisestä luokkaa viikkoja ja minusta sen enempää ei tarvitse kovaa vaihetta kestääkään, kun hyökkääjän toiminta kulminoituu. Ja jos ei kulminoidu, se tarkoittaa, että potentiaalia on kehissä niin paljon, ettei sitten riitä enää mikään käytössä oleva puolustajan voima ja keinot.
 
Siitä huolimatta pitäisin valmiuden tasolla "kuukausia", ihan sillä, että kukaan ei sano etteikö tilanne voi uusiutua tai pitkittyä matalamman intensiteetin konfliktina ja palautuminen voisi olla kriisin jälkeen vaikeaa. Myöskin pitää muistaa, että mikäli ollaan varauduttu pitemmäksi aikaa, niin sillä täytyy olla ainakin jonkinlainen ennaltaehkäisevä vaikutus.
 
Back
Top