Uskaltaisin väittää, että Maltaa merkittävämpi ongelma Saksalaisille ja Italialaisille oli tarpeeksi suurien satamien niukkuus mitä edemmäksi Rommel eteni, sekä Regia Marinan kyvyttömyys. Huoltovarmuuteen vaikutti idässä jo merkittävästi välimatkat ja vaikka huolto tuli pääosin perille, niin sitä tuli liian vähän ja hitaasti. Ts. Britit olisivat voittaneet joka tapauksessa, koska heillä oli parempi huoltovarmuus, täydennys ja myöhemmässä vaiheessa kalusto, eivätkä akselivallat kyenneet huoltamaan tarpeeksi suurta joukkoa Egyptin puolustuksen murskaamiseen. Brittien asemia paransi myös amerikkalaisten lähettämä tuki materiaalin muodossa. Itseasiassa Britit voittivat Pohjois-Afrikassa pitkälti juuri Montgomeryn ohjaamalla aggressiivisella kulutussodalla, johon akselivallat eivät välimatkoista ja Alexandriasta toimineen välimeren laivaston muodostamasta uhasta johtuen kyenneet vastaamaan.
Ranskan valtauksesta sen verran, että analogioita on kohtalaisen suoraan vedettävissä Suomi-Venäjä potentiaaliseen uusintaotteluun. Venäläiset kykenisivät tällä hetkellä oikenalaisella tilanteen kehittämisellä toteuttamaan "dekapitaatioiskun" ennen kuin täällä saataisi tarvittavia joukkoja liikekannalle. Riskejähän tuossakin olisi, varsinkin jos homma alkaisi jostain syystä takkuamaan ennen Kymijokea, tai valtiovaltaa ei saataisikaan murennettua tarpeeksi ajoissa. Venäläisillä tuskin on muita intressejä Etelä-Suomea kohtaan muuta kuin alueen pitäminen poissa tieltä jatko-operaatioita varten pohjoisessa ja meistä etelään. Miehitysyrityksessä ei nähdäkseni olisi riskeihin nähden mitään järkeä. Olisiko naapurilla edes resursseja käydä hankalaa ja kuluttavaa sotaa tärkeimpien strategisten suuntien ulkopuolella? Venäjä kyllä kykenee kehittämään tilannetta nopeasti, mutta kuinka kauan se kykenee ylläpitämään painetta ennen kuin kone alkaa yskimään?
