[...]Olette monen miehen voimin onnistuneet vakuuttamaan toinen toisenne sitä, ettei mikään liittouma, mukaan lukien Nato, USA:n kanssa tai ilman, kykene puolustamaan Suomea Venäjän hypoteettista hyökkäystä vastaan.[...]
Sikäli, kun ylipäätään tarkoitit minua, vastaan omasta puolestani.
Nyt on ollut jossain päässä tulkintavirhe, tai siltä ainakin vaikuttaa. Se, mitä itse olen yrittänyt ajaa takaa on, että NATO ei oman arvostelmani mukaan ole taikapilleri joka yksinään turvaa tasavaltamme tulevaisuuden. Tämä johtuu useista seikoista joista tärkeimmät ovat:
- Euroopan suunnan painoarvon lasku Yhdysvaltain strategisessa ajattelussa
- Euroopan asevoimien laadulliset ja määrälliset muutokset
- Venäjän asevoimien ja yhteiskunnan kehitystrendit
- Suomen alueen strateginen merkitys toisaalta eurooppalaisille valtioille ja toisaalta Venäjälle
- Se miten Venäjällä tyypillisesti näitä asioita ovat käsitelleet ne, joilla siellä tämän asian suhteen on jotain väliä
Asevoiman ylläpidon tarkoitus ei nähdäkseni ole toimia kriisissä kaikkitorjuvana kilpenä, koska sellaisen rakentaminen on mahdotonta. Asevoimien on tarkoitus toimia järjestelmänä, joka pystyy
haastamaan realistiset sotilaalliset uhat tasavallallemme. Tähän riskienhallintaongelmaan vastaavan järjestelmän pystymme kyllä rakentamaan, itseasiassa meillä sellainen jo on.
En ole väittänyt, enkä tule helpolla väittämään, että puolustautuminen NATO:lla tai ilman olisi mahdotonta. Päinvastoin uskon, että voimme - ja meidän tulee - rakentaa ja ylläpitää joka tapauksessa
ihan itse järjestelmä jolla voimme haastaa realistiset sotilaalliset uhat tasavaltamme tulevaisuudelle. Tästä päästään niihin kysymyksiin siitä millainen järjestelmä meidän tulisi rakentaa, joita jo toisessa ketjussa esitin. NATO tulee kuvioon ylipäätään vasta tämän kynnyksen jälkeen.
NATOn kohdalla kysymys on, kuten moni muukin keskustelija on todennut, siitä tuoko jäsenyys meille
nettoturvallisuutta. Olkoon NATO millaisessa jamassa vain sieltä löytyy sellaisia suorituskykyjä joita meidän ei ole järkevää edes yrittää rakentaa. Tämä on selvää kaikille asioita seuraaville. Ne kohdat missä kannat NATOn nettohyödyistä alkavat eroamaan ovat kokemukseni mukaan seuraavia: (Lista lienee kaukana täydellisestä mutta kelvannee)
- Mikä olisi se tilanne jossa Yhdysvallat todella heittäytyy sotaan Venäjää vastaan Suomen takia? (Olettaen, että olisimme jäsen)
- Mitkä NATOn eurooppalaiset maat, ja missä tilanteessa, todella ryhtyisivät sotaan Venäjää vastaan Suomen takia? (Olettaen, että olisimme jäsen)
- Olisiko meillä mahdollisuutta (jossa suotuisan vaihtoehdon todennäköisyys olisi edes 0,01) pysyä sivussa NATOn ja Venäjän potentiaalisesta konfliktista? (Olettaen, että olisimme jäsen tai sitten ei)
- Entä jos nostamme tai laskemme edellisen kohdan todennäköisyyttä?
- Mitä suorituskykyjä NATO:lta todennäköiseti käyttöömme realisoituisi mahdollisessa sotilaallisessa konfliktissa? (Olettaen, että olisimme jäsen)
- Voisimmeko saada meiltä puuttuva suorituskykyjä käyttöön joka tapauksessa tiskin alta ja jos niin mitä, mistä, missä tilanteissa ja kuinka paljon? (Jos emme olisi jäseniä)
- Paljonko, ja mihin suuntaan, edellisten kohtien suorituskyvyt tosiasiassa muuttavat Venäjällä kynnystä käyttää sotilaallista voimaa työkaluna tasavaltaamme vastaan mahdollisessa kriisitilanteessa?
- Kuinka paljon NATO-jäsenyys todella muuttaisi venäläisten tilanneanalyysiä? (Olettaen, että olisimme jäsen)
- Kuinka paljon NATO-jäsenyys todella muuttaisi venäläisten suunnittelua? (Olettaen, että olisimme jäsen)
- Kuinka NATO-jäsenyys todennäköisesti vaikuttaisi omaan järjestelmäämme sen kulttuuri-, poliittiseen- ja resurssiperustaan?
- Miten nämä vaikutukset omaan järjestelmäämme vaikuttaisivat venäläisten tilanneanalyysiin ja suunnitteluun ja miten tämä vaikuttaisi yleiseen turvallisuuspoliittiseen tilanteeseemme?
Nämä kysymykset ovat aika avoimia mutta ratkaisevia monen ihmisen NATO-kannan suhteen. Ennen kuin kunnollinen keskustelu NATO:sta saadaan käyntiin pitäisi kaikkien keskustelijoiden vastata omasta puolestaan muiden muassa noihin kysymyksiin kunnolla argumentoiden.
Sitä ennen pitäisi kuitenkin saada vielä se keskustelu omasta järjestelmästämme ja sen suhteesta realistisiin sotilaallisiin uhkiin tasavaltaamme kohtaan loppuun.