Suomi hybridivaikuttamisen kohteena

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja scip10
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Oletteko muuten panneet merkille miten kohudesantin asema on viime aikoina muuttunut? Siinä missä herraa ennen pidettiin jokseenkin kajahtaneena raivopäänä jonka motiiveistä ei ottanut selvää itse luojakaan, nykyään hänen tekemisiään seurataan tarkkaan.

Bätmänin somessa antamilla kehuilla tai haukuilla on merkitystä, samoin sillä että hän istui ETYJ:in Kanervan vieressä ja sillä kuka häntä kaveeraa ja seuraa Twitterissä ja FB:ssä.

Tämä on tietynlaista vaikutusvaltaa jota en miehen historian tuntien hänelle soisi. Ennakkotieto Väyrysen puoluehankkeesta tuskin oli vahinko, vaan se tarkoittaa että jatkossa JB:n sanomisia ja menemisiä seurataan entistä tarkemmin.

Itse ainakin seuraan "herraa" karnevalistisessa hengessä. Uskon että useimmat muutkin.
 
Tää oli paras kohta ;)

Suomeen ei enää koskaan Kataisen valtakaudella nähtyä Eu:lle alistumista. Avainsanoja, kuten apatia, valehtelu, kulissit, itsesensuuri ja erimieltä oleville valtioille naureskelu sekä halveksinta Suomelle. Brysselin etujen ajaminen maailmalla.

"Mut ku se on ainoa vaihtoehto sille että alistutaan Moskovalle".

Tuota joskus on kuullut, äärimmäistä orjakansan asennetta. Asiassa on hauskaa se ettei sitä tarvitse perustella, kuulisin esimerkiksi mieluusti miksei vaihtoehto "EUssa itsevarmoin ottein ja matelematta" ole olemassa. Yleensä kyse ei ole mistään juridisesta rajoitteesta vaan munan puuttumisesta. Britannia on yksi esimerkki mutta myös pieni Slovakia jättäytyi ulos Kreikka-paketeista jossain vaiheessa (ei hyvää rahaa huonon perään) ja samoin nämä Itä-Euroopan maat eivät elintasopakolaisia vedä.
 
Oletteko muuten panneet merkille miten kohudesantin asema on viime aikoina muuttunut? Siinä missä herraa ennen pidettiin jokseenkin kajahtaneena raivopäänä jonka motiiveistä ei ottanut selvää itse luojakaan, nykyään hänen tekemisiään seurataan tarkkaan.

Bätmänin somessa antamilla kehuilla tai haukuilla on merkitystä, samoin sillä että hän istui ETYJ:in Kanervan vieressä ja sillä kuka häntä kaveeraa ja seuraa Twitterissä ja FB:ssä.

Tämä on tietynlaista vaikutusvaltaa jota en miehen historian tuntien hänelle soisi. Ennakkotieto Väyrysen puoluehankkeesta tuskin oli vahinko, vaan se tarkoittaa että jatkossa JB:n sanomisia ja menemisiä seurataan entistä tarkemmin.

Toisaalta missä määrin tämä johtuu sitten siiten, että Venäjän toiminta myös Suomea kohtaan on muuttanut muotoaan ja samalla myös mediaväelle on avattu tarkemmin ermejä "hybridisota" ja "infosota", josta sitten on mahdollisesti seurannut se, että Bäckmania ei enää katsota samalla tapaa kieroon kuin ennen. Hän ei ole enää paasaava höyrypää josta on parempi olla hiljaa ja joka on jossain marginaalissa Venäjällä - medialle on viimeistään nyt avautunut se, että hänen roolinsa on paljon muutakin kuin "räksyttävä rakkikoira".

Ja tätä sitten täydentävät nämä pienet eleet, joita nostitkin esille - aitiopaikka Kanervan vieressä ja kun selkeästi olemuksesta oli nähtävissä se, ettei Kanerva erityisemmin pitänyt tilanteesta kun taas Bäckmanille se oli varmasti eräänlainen voitto (ja edelleen olen sillä kannalla, että ajatus asetelmalle oli JB:n itsensä - se ei ollut sattumaa).

Mitä olen erään toimittajan kanssa keskustellut, niin ehkäpä suuri virhe Suomessa toimittajakunnassa on ollut se, että Bäckman oli painettuna jonnekin marginaaliin, asia jota hän itsekin ihmetteli. Bäckmaniin oli isketty "rakkikoiran" leima ja häneen suhtauduttiin väheksyen. Kuitenkin Venäjällä Bäckman sai tukijoidensa avulla liikkeelle hyvinkin nopeasti merkittäviäkin medioita aina niitä maan ykköstason medioita (vaikuttavuudessaan). Nyt kun eri termejä on avattu Suomessa ja kun Venäjän vaikutus on monella tasolla lisääntynyt, enää JB:tä ei voi ohittaa niin helposti. Etenkin kun hän ilmeisen selvästi päästää ilmoille säännöllisesti täkyjä, joilla voi olla vaikutusta sisäpolitiikkaankin Suomessa (esim. päivitys Väyrysen puolueideasta ja sen erinomaisuudesta viikkoa ennen Väyrysen ilmoitusta).

vlad
 
Jep. JBn merkitys on Venäjällä, ei niinkään Suomessa. Sieltä hän varmasti saakin rahoitusta elintasolleen. Jotenkin en usko että mies itsekään suoranaisesti uskoo siihen mitä tekee, haluaa vain olla "suurmies" vaikka peruste olisi täysin valheellinen. Aika tyypillinen pyrkyri, joka on saanut - ja ottanut - paljon ilmatilaa naapurissa.

Janus Putkonen tuntuu erehtymättömän ihmistuntemukseni perusteella hieman toisenlaiselta eläimeltä. Hän ilmiselvästi uskoo ihan eri tasolla asiaansa ja tekevänsä ns. oikein, vaikka luonnollisesti tietääkin kirjoituksiensa ja muiden juttujensa olevan suurimmaksi osaksi valhetta ja puolitotuuksia. Samalla äijän Talvisota-fanitus ym on ilmeisen aitoa. Todellinen outo lintu. En osaa inhota häntä vaikka pidänkin haitallisena, tietyssä mielessä jopa vaarallisena. Bätmäniä toisaalta on hyvinkin helppo vihata.
 
Jep. JBn merkitys on Venäjällä, ei niinkään Suomessa. Sieltä hän varmasti saakin rahoitusta elintasolleen. Jotenkin en usko että mies itsekään suoranaisesti uskoo siihen mitä tekee, haluaa vain olla "suurmies" vaikka peruste olisi täysin valheellinen. Aika tyypillinen pyrkyri, joka on saanut - ja ottanut - paljon ilmatilaa naapurissa.

Janus Putkonen tuntuu erehtymättömän ihmistuntemukseni perusteella hieman toisenlaiselta eläimeltä. Hän ilmiselvästi uskoo ihan eri tasolla asiaansa ja tekevänsä ns. oikein, vaikka luonnollisesti tietääkin kirjoituksiensa ja muiden juttujensa olevan suurimmaksi osaksi valhetta ja puolitotuuksia. Samalla äijän Talvisota-fanitus ym on ilmeisen aitoa. Todellinen outo lintu. En osaa inhota häntä vaikka pidänkin haitallisena, tietyssä mielessä jopa vaarallisena. Bätmäniä toisaalta on hyvinkin helppo vihata.

Punaisella. Asia, jota olen ihmetellyt. Ja varmaan moni muukin.
 
Joo. Kun katsoo esim. henkilön käyttäytymistä tv-kuvissa jne. tai lukee tekstejään niin voi vain sanoa, ettei Donbassinkaan avohoito mairittele laadullaan. Kehonkielen kontrasti puheeseen on hämmentävää, hyvin hämmentävää.

Täytyypä muuten katsoa, olen ainoastaan yltiömutkikkaita Verkkomedian tekstipläjäyksiä läpikäynyt kiintiöni täyteen.
 
Mikäli Suomi ei ryhdy erityisjärjestelyihin, niin kuvailemallasi tavalla suomen on toimittava, mikäli tarkoituksena on noudattaa kansainvälisiä sopimuksia (tai sitä "sopimussoppaa"). Ja mikäli Suomi ei ryhdy erityisjärjestelyihin, on ensiarvoisen tärkeää saada aikaan Venäjän kanssa sopimus siitä, että aiemmin vallinnut järjestelmä palautuu ennalleen - kuitenkin siten ettei Venäjälle ryhdytä tekemään mitään myönnytyksiä tai käymään sen kanssa epätoivoista kauppaa.

Mutta mikäli Venäjältä alkaa tulla Suomeen bussilasteittain pakolaisia päivässä, asetelma alkaa kyllä muuttua toiseksi ja tuolloin hallituksen on reagoitava hyvinkin nopealla tahdilla - viimeinen keino on tietenkin rajan sulkeminen. Mutta on niitä muitakin keinoja olemassa eli tarvittaessa perustaa vaikka jokaiselle raja-asemalle tilapais-VOK (käytännössä teltta-/konttimajoitus), jossa käsitellään jokainen tulija ja käännytetään tarvittaessa vaikka jokainen kielteisen päätöksen saaneena takaisin. Tai jokainen joka tulee turvallisesta maasta tai on oleskellut Venäjällä vuosia, näin pakolaismääriä voidaan hallita ja ohjailla ja kääntää nopeassa tahdissa porukkaa takaisin Venäjälle. Sen jälkeen he ovat Venäjän ongelma.

Viimeisin mitä voi tehdä on luottaa Venäjän hyväntahtoisuuteen.

vlad

Asia ei ole ihan näin yksinkertainen. Tuo malli ei toimi.

Ensinnäkään, ei-kenenkään maalle ei mitään telttakyliä voi perustaa.

Toisekseen valtion rajassa on kaksi puolta. Jos henkilö tulee Suomen raja-asemalle ja ilmaisee olevansa pakolaisen asemassa, Suomen olemassa olevien valtiosopimusten mukaan, henkilö on päästettävä Suomen rajojen sisäpuolelle. Nuo sopimukset eivät ole Suomen ja Venäjän välisiä, vaan Suomen ja käytännössä kaikkien YK:n jäsenmaiden välisiä. Edelleen, olemassa olevien raja- ja valtiosopimusten mukaan, Suomi ei voi palauttaa henkilöä takaisin, jos vastaanottava osapuoli ei ole ilmaissut ottavansa henkilöitä vastaan. Venäjän tapauksessa, jos Venäjä ilmaisee että Venäjää olemassa olevat sopimukset eivät enää koske, käytännössä Suomen pitäisi palauttaa henkilöt takaisin kotimaahansa. Mutta voi olla, että henkilöt eivät ole enää tervetulleita sinnekään.

Tässä on Suomen itärajan ongelma tällä hetkellä: Venäjä valtiona joko tieten tai tietämättään rikkoo olemassa olevia sopimuksiaan kumpaankin suuntaan.

Tässä ei ole viime kädessä kysymys muutamasta tai edes muutamasta tuhannesta pakolaisesta jossain Kainuun korvessa. Jos Venäjä tarkoituksellisesti rikkoo sopimuksia, kyseessä on EU:n ja Venäjän välisten suhteiden eskalaatio. Tämä on itseasiassa todella vakava asia. Viime kädessä sodan aloituksessa on kyse siitä, että valtioiden välisiin sopimuksiin ei voi enää luottaa ja niitä tarkoituksellisesti rikotaan yksi kerrallaan. Uskoisin, että tällaista sopimusrikkomuspolkua sekä Suomi että EU haluaa välttää viimeiseen saakka. Mielenkiintoista, että julkisuudessa ei tästä ole kovinkaan paljoa ollut juttua.

Toisaalta on heitetty kommentteja, että EU -tasolla pitäisi tehdä jotain. Itse näen asian niin, että on todennäköistä, että viranomaistasolla on sovittu, että tätä ei ihan heti nosteta esille EU:n ulkorajaongelmana vaan Suomi yrittää selvittää tilannetta kahdenkeskisesti Venäjän kanssa. Jos EU voimallisesti sekaantuu asiaan, käytännössä ainoa keino käsitellä asiaa EU -valtioiden parlamenteissa on keskustelu Venäjän eskalaatiosta.

On tietenkin helppoa todeta, että onpas pirullinen Putinin juoni. Kun Venäjän toimia katsoo siellä ja täällä, niin en ole ollenkaan niin varma, onko Kremlillä enää kaikki langat käsissään. Ehkä armeijaan liittyen kyllä, mutta muuten ehkä ei. Ei ole tavatonta, että raharuhtinaisiin perustuvassa yhteiskunnassa, ruhtinaat toimivat miten toimivat välittämättä siitä, mikä on vaikutus koko valtakunnan imagoon. EU:n kannalta kumpikin vaihtoehto on vaikea.

On mielenkiintoista nähdä joskus tulevaisuudessa, kun arkistoja tältäkin kohtaa avataan ja muistelmia kirjoitellaan, mitä kaikkea tähän liittyen on taustalla pelätty tai sovittu.

Johannes
 
Onko Väyrysen puolue hybridivaikuttamisen keino?
8.2.2016 Mikko Laakso

Suomessa on viime aikoina pohdittu paljon yhteiskuntarauhan merkitystä, eikä täysin syyttä - näyttää siltä, että erilaiset enemmän ja vähemmän demokraattisesti toimivat uudet liikkeet kasvattavat kannatustaan.

Toimivaan demokratiaan kuuluu myös olennaisesti se, että niin kilpailijat kuin äänestäjätkin voivat arvostella ja esittää kysymyksiä. Paavo Väyrysen uusi puoluehanke herättää niitä enemmän kuin muutaman.

Ns. hybridisota sisältää olennaisena osana poliittisen elementin, johon kuuluu demokraattiseen järjestelmään vaikuttaminen muun muassa verkostojen ja yhteydenpidon avulla, maineenmustausoperaatioilla, kiristyksellä sekä painostuksella. Voisiko uusi puolue toimia tilaisuuden tullen jopa bulvaanina tällaisissa operaatioissa?

Seuraavassa muutamia huomionarvoisia tekijöitä:

1. Johan Bäckmanin hankkeelle esittämä tuki

Kohudosenttina tunnettu Bäckman on toistuvasti ilmaissut hankkeelle tukensa. Erikoista on, että ainakin yksi julkinen tuenilmaisu tapahtui Facebookissa jo 25.1. eli huomattavasti ennen kuin puoluehanke tuli julkisuuteen.

2. Ajoitus

Merkittävä osa keskustan ja perussuomalaisten kannattajista lienee kannattanut Väyrysen EU- ja eurokriittistä linjaa jo vuosikaudet. Hanke, joka voi horjuttaa pääministeripuoluetta perustuksiaan myöten, on kuitenkin perusteilla nimenomaan tässä herkässä kansainvälispoliittisessa tilanteessa.

3. Kylmän sodan ajan yhteydet ja Venäjän kertomus Euroopasta

Suomessa Neuvostoliitto tuli kylmän sodan aikana tutuksi poliittisille vaikuttajille ns. kotiryssäinstituution kautta. Tätä yhteydenpitoa ei ole koskaan kunnolla avattu, ja tiedetään ainakin osan tuolloisista vaikuttajista de facto torjuneen asian kriittisen tarkastelun. Kaikki yhteydet tuskin ovat katkenneet, ja ystävyyksiä lienee siirtynyt myös poliittisille oppipojille ja -tytöille. Puolueessa tulee todennäköisesti toimimaan useita tällaisen menneisyyden omaavia henkilöitä.

Vanhoista puolueista hankkeen erottaa selkeästi yhteneväiset tavoitteet Kremlin kanssa keskeisissä kysymyksissä: Nato- ja EU-vastaisuus. Ainakaan minkään muun merkittävän puolueen keskilinja ei ole yhtä herkullinen putinismin edistymisen kannalta.

4. Painostava luonne

Puolueen poikkeuksellinen rakenne viittaa siihen, että Väyrynen pyrkii hankkeellaan luomaan painetta muita puolueita kohtaan, joissa toimii eurokriittisiä henkilöitä. Tämä poikkeuksellinen painostusluonne näkyy siinä, että Väyrynen sallisi puolueen tukijoiden pysyä muiden puolueiden jäseniniä. Itse asiassa hän suoraan kehottaa jopa siihen.

Ensisijaisesti uhka koskee Keskustaa, mutta vähintään välillisesti myös muita puolueita. Olisi ihme, jos pääministeri Juha Sipilä ei olisi hiukan peloissaan - mahdollisista konflikteista on oman näkemyksensä kertonut mm. ex-puoluesihteeri Jarmo Korhonen (http://yle.fi/uutiset/ex-puoluesihteeri_korhonen_vayryselta_nerokas_mutta_pirullinen_veto/8651485).

5. Verkoston ulottaminen muihin poliittisiin liikkeisiin

Puolueen erikoinen rakenne mahdollistaa vaikuttamisen de facto kahdessa puolueessa ja on siten potentiaalinen vaikutuskanava moneen suuntaan. Jos puolue tai jokin sen toimija saavuttaa tärkeän aseman suuren kontaktiverkoston haltijana, voi sen vaikutusvalta kasvaa huomattavasti liikkeen kokoa suuremmaksi.
Kyseessä ei olisi tilanne vailla historiallista vertailukohtaa - taistolaisvaikuttaja Jaakko Laaksolla oli maassamme melkoisen vaikutusvaltainen asema, koska hän esitteli useat suomalaispoliitikot itäkontakteilleen aikana, jolloin ne olivat välttämättömyys urakehityksen kannalta.

6. Elitistinen rakenne

Puolueen järjestörakenteen kääntöpuolena on myös se, että päätöksentekoa eivät liiemmin rasita demokraattisen prosessit, kun jäseninä ovat vain puolueen kansanedustajat ja mepit. Yllättävät ratkaisut, asioiden valmistelu salassa ja kentän pikainen mobilisointi sujuvat helpommin tällaisessa yhdistyksessä.

7. Keskustelun keskilinjan siirtäminen

Usein kylmän sodan ajasta muistutetaan vähemmistökommunistien kannatuksen olleen suomalaisten keskuudessa pientä, mikä pitääkin paikkansa. Samalla tavoin esimerkiksi yllä mainittuun dosentti Bäckmaniin on helppo suhtautua ajatuksella, ettei herran tarinoihin kukaan usko.

Vahinko, jota tällaiset liikkeet saavat aikaiseksi, ei kuitenkaan ole näin suoraviivainen. Heidän rinnallaan maltillisemmin esiintyvät propagaattorit jäävät vähemmälle huomiolle saaden tavoitteitaan helpommin lävitse. Ääripäitä muokkaamalla voidaan vaikuttaa keskustelun keskilinjaan. Tällöin informaatiosodankäynti on jo saavuttanut tavoitteensa.

Näyttää siltä, että Väyrysen puolue tulee murtamaan suomalaisen politiikan vakiintuneita käytäntöjä.

Mitä tästä sitten tulisi ajatella?

Puolueen tekemisiä tulee seurata eikä hanketta ohittaa olankohautuksella. Asioista pitää puhua avoimesti ja niiden oikeilla nimillä.

Jarmo Korhonen arvoi Venäjän tulevan olemaan politiikan uusjaossa samanlainen kohtalon kysymys kuin vuonna 1944 (http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1454900593834.html). Mikäli emme halua joutua uuteen suomettumisen aikaan, on ensimmäisen suomettumisen synty, toimintamekanismit ja itäyhteydet avattava viimeistä piirtoa myöten (https://www.facebook.com/groups/lustraatio/).

------------------
Disclaimer:

Väärinkäsitysten välttämiseksi on vielä erikseen todettava, että en esitä puolueen saaneen "toimeksiantoja" mistään tai että sen johtajat olisivat minkään vieraan valtion palkkalistoilla. Kyse on siitä, ovatko liikkeen tavoitteet yhteneväisiä esimerkiksi Kremlin kanssa ja onko liikkeeseen mahdollista vaikuttaa sopivan tilaisuuden tullen.


http://mikkolaakso.puheenvuoro.uusisuomi.fi/211542-onko-vayrysen-puolue-hybridivaikuttamisen-keino


Paavolta uusi puolue - Desantti onnittelee.webp


Suomettuminen on valtakorruptiota - http://maanpuolustus.net/posts/302414/

Puhdistautuminen vieraan vaikutusvallasta - http://maanpuolustus.net/posts/302063/

Moskovauskollisuus yhdistää yli puoluerajojen - http://maanpuolustus.net/posts/302944/

Kremlin vaikutusmenetelmä maan sisällä: Aiheuttaa ja hyödyntää poliittista heikkoutta -http://maanpuolustus.net/threads/valmistautuuko-venäjä-suursotaan.3842/page-135#post-312899


 
Viimeksi muokattu:
Onko Väyrysen puolue hybridivaikuttamisen keino?
8.2.2016 Mikko Laakso

Suomessa on viime aikoina pohdittu paljon yhteiskuntarauhan merkitystä, eikä täysin syyttä - näyttää siltä, että erilaiset enemmän ja vähemmän demokraattisesti toimivat uudet liikkeet kasvattavat kannatustaan.

Toimivaan demokratiaan kuuluu myös olennaisesti se, että niin kilpailijat kuin äänestäjätkin voivat arvostella ja esittää kysymyksiä. Paavo Väyrysen uusi puoluehanke herättää niitä enemmän kuin muutaman.

Ns. hybridisota sisältää olennaisena osana poliittisen elementin, johon kuuluu demokraattiseen järjestelmään vaikuttaminen muun muassa verkostojen ja yhteydenpidon avulla, maineenmustausoperaatioilla, kiristyksellä sekä painostuksella. Voisiko uusi puolue toimia tilaisuuden tullen jopa bulvaanina tällaisissa operaatioissa?

Seuraavassa muutamia huomionarvoisia tekijöitä:
1. Johan Bäckmanin hankkeelle esittämä tuki

Kohudosenttina tunnettu Bäckman on toistuvasti ilmaissut hankkeelle tukensa. Erikoista on, että ainakin yksi julkinen tuenilmaisu tapahtui Facebookissa jo 25.1. eli huomattavasti ennen kuin puoluehanke tuli julkisuuteen.

2. Ajoitus

Merkittävä osa keskustan ja perussuomalaisten kannattajista lienee kannattanut Väyrysen EU- ja eurokriittistä linjaa jo vuosikaudet. Hanke, joka voi horjuttaa pääministeripuoluetta perustuksiaan myöten, on kuitenkin perusteilla nimenomaan tässä herkässä kansainvälispoliittisessa tilanteessa.

3. Kylmän sodan ajan yhteydet ja Venäjän kertomus Euroopasta

Suomessa Neuvostoliitto tuli kylmän sodan aikana tutuksi poliittisille vaikuttajille ns. kotiryssäinstituution kautta. Tätä yhteydenpitoa ei ole koskaan kunnolla avattu, ja tiedetään ainakin osan tuolloisista vaikuttajista de facto torjuneen asian kriittisen tarkastelun. Kaikki yhteydet tuskin ovat katkenneet, ja ystävyyksiä lienee siirtynyt myös poliittisille oppipojille ja -tytöille. Puolueessa tulee todennäköisesti toimimaan useita tällaisen menneisyyden omaavia henkilöitä.

Vanhoista puolueista hankkeen erottaa selkeästi yhteneväiset tavoitteet Kremlin kanssa keskeisissä kysymyksissä: Nato- ja EU-vastaisuus. Ainakaan minkään muun merkittävän puolueen keskilinja ei ole yhtä herkullinen putinismin edistymisen kannalta.

4. Painostava luonne

Puolueen poikkeuksellinen rakenne viittaa siihen, että Väyrynen pyrkii hankkeellaan luomaan painetta muita puolueita kohtaan, joissa toimii eurokriittisiä henkilöitä. Tämä poikkeuksellinen painostusluonne näkyy siinä, että Väyrynen sallisi puolueen tukijoiden pysyä muiden puolueiden jäseniniä. Itse asiassa hän suoraan kehottaa jopa siihen.

Ensisijaisesti uhka koskee Keskustaa, mutta vähintään välillisesti myös muita puolueita. Olisi ihme, jos pääministeri Juha Sipilä ei olisi hiukan peloissaan - mahdollisista konflikteista on oman näkemyksensä kertonut mm. ex-puoluesihteeri Jarmo Korhonen (http://yle.fi/uutiset/ex-puoluesihteeri_korhonen_vayryselta_nerokas_mutta_pirullinen_veto/8651485).

5. Verkoston ulottaminen muihin poliittisiin liikkeisiin

Puolueen erikoinen rakenne mahdollistaa vaikuttamisen de facto kahdessa puolueessa ja on siten potentiaalinen vaikutuskanava moneen suuntaan. Jos puolue tai jokin sen toimija saavuttaa tärkeän aseman suuren kontaktiverkoston haltijana, voi sen vaikutusvalta kasvaa huomattavasti liikkeen kokoa suuremmaksi.
Kyseessä ei olisi tilanne vailla historiallista vertailukohtaa - taistolaisvaikuttaja Jaakko Laaksolla oli maassamme melkoisen vaikutusvaltainen asema, koska hän esitteli useat suomalaispoliitikot itäkontakteilleen aikana, jolloin ne olivat välttämättömyys urakehityksen kannalta.

6. Elitistinen rakenne

Puolueen järjestörakenteen kääntöpuolena on myös se, että päätöksentekoa eivät liiemmin rasita demokraattisen prosessit, kun jäseninä ovat vain puolueen kansanedustajat ja mepit. Yllättävät ratkaisut, asioiden valmistelu salassa ja kentän pikainen mobilisointi sujuvat helpommin tällaisessa yhdistyksessä.

7. Keskustelun keskilinjan siirtäminen

Usein kylmän sodan ajasta muistutetaan vähemmistökommunistien kannatuksen olleen suomalaisten keskuudessa pientä, mikä pitääkin paikkansa. Samalla tavoin esimerkiksi yllä mainittuun dosentti Bäckmaniin on helppo suhtautua ajatuksella, ettei herran tarinoihin kukaan usko.

Vahinko, jota tällaiset liikkeet saavat aikaiseksi, ei kuitenkaan ole näin suoraviivainen. Heidän rinnallaan maltillisemmin esiintyvät propagaattorit jäävät vähemmälle huomiolle saaden tavoitteitaan helpommin lävitse. Ääripäitä muokkaamalla voidaan vaikuttaa keskustelun keskilinjaan. Tällöin informaatiosodankäynti on jo saavuttanut tavoitteensa.

Näyttää siltä, että Väyrysen puolue tulee murtamaan suomalaisen politiikan vakiintuneita käytäntöjä.

Mitä tästä sitten tulisi ajatella?

Puolueen tekemisiä tulee seurata eikä hanketta ohittaa olankohautuksella. Asioista pitää puhua avoimesti ja niiden oikeilla nimillä.

Jarmo Korhonen arvoi Venäjän tulevan olemaan politiikan uusjaossa samanlainen kohtalon kysymys kuin vuonna 1944 (http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1454900593834.html). Mikäli emme halua joutua uuteen suomettumisen aikaan, on ensimmäisen suomettumisen synty, toimintamekanismit ja itäyhteydet avattava viimeistä piirtoa myöten (https://www.facebook.com/groups/lustraatio/).

------------------
Disclaimer:

Väärinkäsitysten välttämiseksi on vielä erikseen todettava, että en esitä puolueen saaneen "toimeksiantoja" mistään tai että sen johtajat olisivat minkään vieraan valtion palkkalistoilla. Kyse on siitä, ovatko liikkeen tavoitteet yhteneväisiä esimerkiksi Kremlin kanssa ja onko liikkeeseen mahdollista vaikuttaa sopivan tilaisuuden tullen.


http://mikkolaakso.puheenvuoro.uusisuomi.fi/211542-onko-vayrysen-puolue-hybridivaikuttamisen-keino




Kyllä.
 
Onko Väyrysen puolue hybridivaikuttamisen keino?
8.2.2016 Mikko Laakso

Suomessa on viime aikoina pohdittu paljon yhteiskuntarauhan merkitystä, eikä täysin syyttä - näyttää siltä, että erilaiset enemmän ja vähemmän demokraattisesti toimivat uudet liikkeet kasvattavat kannatustaan.

Toimivaan demokratiaan kuuluu myös olennaisesti se, että niin kilpailijat kuin äänestäjätkin voivat arvostella ja esittää kysymyksiä. Paavo Väyrysen uusi puoluehanke herättää niitä enemmän kuin muutaman.

Ns. hybridisota sisältää olennaisena osana poliittisen elementin, johon kuuluu demokraattiseen järjestelmään vaikuttaminen muun muassa verkostojen ja yhteydenpidon avulla, maineenmustausoperaatioilla, kiristyksellä sekä painostuksella. Voisiko uusi puolue toimia tilaisuuden tullen jopa bulvaanina tällaisissa operaatioissa?

Seuraavassa muutamia huomionarvoisia tekijöitä:
1. Johan Bäckmanin hankkeelle esittämä tuki

Kohudosenttina tunnettu Bäckman on toistuvasti ilmaissut hankkeelle tukensa. Erikoista on, että ainakin yksi julkinen tuenilmaisu tapahtui Facebookissa jo 25.1. eli huomattavasti ennen kuin puoluehanke tuli julkisuuteen.

2. Ajoitus

Merkittävä osa keskustan ja perussuomalaisten kannattajista lienee kannattanut Väyrysen EU- ja eurokriittistä linjaa jo vuosikaudet. Hanke, joka voi horjuttaa pääministeripuoluetta perustuksiaan myöten, on kuitenkin perusteilla nimenomaan tässä herkässä kansainvälispoliittisessa tilanteessa.

3. Kylmän sodan ajan yhteydet ja Venäjän kertomus Euroopasta

Suomessa Neuvostoliitto tuli kylmän sodan aikana tutuksi poliittisille vaikuttajille ns. kotiryssäinstituution kautta. Tätä yhteydenpitoa ei ole koskaan kunnolla avattu, ja tiedetään ainakin osan tuolloisista vaikuttajista de facto torjuneen asian kriittisen tarkastelun. Kaikki yhteydet tuskin ovat katkenneet, ja ystävyyksiä lienee siirtynyt myös poliittisille oppipojille ja -tytöille. Puolueessa tulee todennäköisesti toimimaan useita tällaisen menneisyyden omaavia henkilöitä.

Vanhoista puolueista hankkeen erottaa selkeästi yhteneväiset tavoitteet Kremlin kanssa keskeisissä kysymyksissä: Nato- ja EU-vastaisuus. Ainakaan minkään muun merkittävän puolueen keskilinja ei ole yhtä herkullinen putinismin edistymisen kannalta.

4. Painostava luonne

Puolueen poikkeuksellinen rakenne viittaa siihen, että Väyrynen pyrkii hankkeellaan luomaan painetta muita puolueita kohtaan, joissa toimii eurokriittisiä henkilöitä. Tämä poikkeuksellinen painostusluonne näkyy siinä, että Väyrynen sallisi puolueen tukijoiden pysyä muiden puolueiden jäseniniä. Itse asiassa hän suoraan kehottaa jopa siihen.

Ensisijaisesti uhka koskee Keskustaa, mutta vähintään välillisesti myös muita puolueita. Olisi ihme, jos pääministeri Juha Sipilä ei olisi hiukan peloissaan - mahdollisista konflikteista on oman näkemyksensä kertonut mm. ex-puoluesihteeri Jarmo Korhonen (http://yle.fi/uutiset/ex-puoluesihteeri_korhonen_vayryselta_nerokas_mutta_pirullinen_veto/8651485).

5. Verkoston ulottaminen muihin poliittisiin liikkeisiin

Puolueen erikoinen rakenne mahdollistaa vaikuttamisen de facto kahdessa puolueessa ja on siten potentiaalinen vaikutuskanava moneen suuntaan. Jos puolue tai jokin sen toimija saavuttaa tärkeän aseman suuren kontaktiverkoston haltijana, voi sen vaikutusvalta kasvaa huomattavasti liikkeen kokoa suuremmaksi.
Kyseessä ei olisi tilanne vailla historiallista vertailukohtaa - taistolaisvaikuttaja Jaakko Laaksolla oli maassamme melkoisen vaikutusvaltainen asema, koska hän esitteli useat suomalaispoliitikot itäkontakteilleen aikana, jolloin ne olivat välttämättömyys urakehityksen kannalta.

6. Elitistinen rakenne

Puolueen järjestörakenteen kääntöpuolena on myös se, että päätöksentekoa eivät liiemmin rasita demokraattisen prosessit, kun jäseninä ovat vain puolueen kansanedustajat ja mepit. Yllättävät ratkaisut, asioiden valmistelu salassa ja kentän pikainen mobilisointi sujuvat helpommin tällaisessa yhdistyksessä.

7. Keskustelun keskilinjan siirtäminen

Usein kylmän sodan ajasta muistutetaan vähemmistökommunistien kannatuksen olleen suomalaisten keskuudessa pientä, mikä pitääkin paikkansa. Samalla tavoin esimerkiksi yllä mainittuun dosentti Bäckmaniin on helppo suhtautua ajatuksella, ettei herran tarinoihin kukaan usko.

Vahinko, jota tällaiset liikkeet saavat aikaiseksi, ei kuitenkaan ole näin suoraviivainen. Heidän rinnallaan maltillisemmin esiintyvät propagaattorit jäävät vähemmälle huomiolle saaden tavoitteitaan helpommin lävitse. Ääripäitä muokkaamalla voidaan vaikuttaa keskustelun keskilinjaan. Tällöin informaatiosodankäynti on jo saavuttanut tavoitteensa.

Näyttää siltä, että Väyrysen puolue tulee murtamaan suomalaisen politiikan vakiintuneita käytäntöjä.

Mitä tästä sitten tulisi ajatella?

Puolueen tekemisiä tulee seurata eikä hanketta ohittaa olankohautuksella. Asioista pitää puhua avoimesti ja niiden oikeilla nimillä.

Jarmo Korhonen arvoi Venäjän tulevan olemaan politiikan uusjaossa samanlainen kohtalon kysymys kuin vuonna 1944 (http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1454900593834.html). Mikäli emme halua joutua uuteen suomettumisen aikaan, on ensimmäisen suomettumisen synty, toimintamekanismit ja itäyhteydet avattava viimeistä piirtoa myöten (https://www.facebook.com/groups/lustraatio/).

------------------
Disclaimer:

Väärinkäsitysten välttämiseksi on vielä erikseen todettava, että en esitä puolueen saaneen "toimeksiantoja" mistään tai että sen johtajat olisivat minkään vieraan valtion palkkalistoilla. Kyse on siitä, ovatko liikkeen tavoitteet yhteneväisiä esimerkiksi Kremlin kanssa ja onko liikkeeseen mahdollista vaikuttaa sopivan tilaisuuden tullen.


http://mikkolaakso.puheenvuoro.uusisuomi.fi/211542-onko-vayrysen-puolue-hybridivaikuttamisen-keino



Kyllä.
 
Jep. JBn merkitys on Venäjällä, ei niinkään Suomessa. Sieltä hän varmasti saakin rahoitusta elintasolleen. Jotenkin en usko että mies itsekään suoranaisesti uskoo siihen mitä tekee, haluaa vain olla "suurmies" vaikka peruste olisi täysin valheellinen. Aika tyypillinen pyrkyri, joka on saanut - ja ottanut - paljon ilmatilaa naapurissa.

Janus Putkonen tuntuu erehtymättömän ihmistuntemukseni perusteella hieman toisenlaiselta eläimeltä. Hän ilmiselvästi uskoo ihan eri tasolla asiaansa ja tekevänsä ns. oikein, vaikka luonnollisesti tietääkin kirjoituksiensa ja muiden juttujensa olevan suurimmaksi osaksi valhetta ja puolitotuuksia. Samalla äijän Talvisota-fanitus ym on ilmeisen aitoa. Todellinen outo lintu. En osaa inhota häntä vaikka pidänkin haitallisena, tietyssä mielessä jopa vaarallisena. Bätmäniä toisaalta on hyvinkin helppo vihata.
Andrey Piontkovskilla oli mainio kirjoitus miten toimii Putinin propaganda. NL propaganda jää varjon sen verrattuna, Putinin propagandassa ennen näkemättömiä piirteita - ennen kaikkea asioiden tarkoituksellinen SOTKEMINEN keskenään, ihan skitsofreeniselle tasolle, koska tälläinen ennen kaikkea HÄMMENTÄÄ ja pitemmän päälle tuntuu ihan fyysiselta pahoinpitelyltä, koska normaalin ihmisen aivot eivät suostuu vastaanottamaan tälläistä hämmentävä sotkua ristiriittoineen.

Mutta tälläisellä on tarkoitus - väkivalta, psyykkinen väkivalta, mitä on myös sodan käynnin uusin keino. KGB:ssa oltiin aina mestareita murtamaan ihmisiä, tämä täytyy muistaa.

Kyllä tälläisten menetelmien keksinyt on pirullinen ihminen (ihmiset), mutta KGB n ei hyviä ja jaloja ihmisiä päästettykään. Kriteerit olivat aivan päinvastaiset. Ja joukko toinen toista huonompi ihmisiä lyötäytyi yhteen juonnittelemaan toisten pääiden menoksi varastamisen oheella.

Venäjän trolleissa ja trollavissa sivustoissa tälläisiä sotkeviä tapauksia on pilven pimein, kun yrittänyt ymmärttää, menin niin sekaisin, että olin itsekin sairastua rasituksesta. Mutta ne ovat tehneet sitä mitä piti - hämmentäneet, raivostuttaneet ja myös tavallaan sairastuttaneet, ainakin uuvuttaneet. Pitää olla vahva, valpas ja pitää TIETÄÄ tästä.
 
Viimeksi muokattu:
Erittäin tärkeä kirjoitus, jota referoin hiukan. Adam Herring laskee, että olemme viidennen sukupolven sodankäynnissä. Nykyaikainen monipuolinen vaikuttaminen on sen keino.

Antti Paronen tekee ensin Herringin ja Abbotin teoriat tutuiksi:

Ensimmäisellä sodan sukupolvella tarkoitetaan aikaa, jolloin suurten jalkaväkiosastojen pääaseena olivat sileäpiippuiset suustaladattavat muskettikiväärit. Toisen sukupolven katsotaan eroavan ensimmäisestä ennen kaikkea teknologisen kehityksen ansiosta. Rihlatut kiväärit, konekiväärin keksiminen ja epäsuorantulen aseiden kehittyminen ovat luontaisia elementtejä tämän sukupolven sodankäynnin syntymisessä.

Kolmannen sodankäynnillisen sukupolven katsotaan olleen vastaus taistelukentän kasvaneelle tulenkäytölle ja staattisuudelle. Materiaalisen alivoiman vuoksi saksalaiset loivat aivanuudenlaisen mallin vihollisen voittamiseksi. Tavoitteena oli liikkeellä kiertää tai tunkeutua vihollisen puolustavien joukkojen läpi ja romahduttaa joukkojen taistelukyky paremminkin kuin kohdata vihollinen suorassa taistelussa pyrkimyksenä sen tuhoaminen.

Adam Herringin mukaan viidennen sukupolven sodankäynti on] manipulaatioon keskittynyt sodankäynnillinen teoria, jossa tarkoituksena on vaikuttaa monin eri taloudellisin, poliittisin, sosiaalisin ja sotilaallisin keinoin aikaansaaden muutokset kohteina olevissa systeemeissä ja saavuttaa tavoitteeseen pääsemiseksi mahdollistavat olosuhteet.

Siinä missä neljännen sukupolven sodankävijä ja sen vastapuoli koettavat vaikuttaa toistensa moraaliin tai poliittiseen päätöksentekokykyyn, viidennen sukupolven sodankäynnissä pyrkimyksenä on manipulatiivisesti päästä molempia osapuolia tyydyttävään ratkaisuun. Herring lausuukin julki kysymyksen, mihin jokaisen sotilaallista toimintaa tuntevan lukijan on helppo yhtyä: onko viidennen sukupolven sodankäynti itse asiassa sotaa ollenkaan?

- - - -

Viidennen sukupolven sodankäynnin keinojen tavoitteena on estää vihollista tiedostamasta omaa tilannettaan, sen todellista luonnetta ja vastaamaan vastustajansa tekemiin iskuihin ja vaikutukseen riittävällä tasolla. Onnistuessaan viidennen sukupolven sodan kävijä pystyy osoittamaan vastustajalle, että se on itse asiassa edelleen rauhantilassa ja kiistämään siltä poliisiviranomaisen tehostetun tai sotilaallisen voimankäytön mahdollisuudet liiallisina ylilyönteinä.

Viidennen sukupolven sodankäynti on siis sotaa. Vaikka tavoitteeseen pyrkiessä ei välttämättä tarvittaisikaan väkivallan käyttöä, se todistaa itsensä sodankäynniksi, koska viidennen sukupolven sodankävijä ei kuitenkaan epäröi käyttää väkivaltaa suurissakaan määrin mikäli se mahdollistaa tavoitteeseen pääsemisen. Sekä neljännen, että viidennen sodan sukupolvimaisen sodankäynnin mallin erottaa juuri rauhantilasta väkivallan käytön mahdollisuus.



http://ulkopolitist.fi/2016/02/10/onko-suomi-sodassa-sodankaynnin-viides-sukupolvi/
 
Antti Parosen sovellusesimerkki:

Oletetaan, että suomalaiskansallinen nationalistiseksi tunnustautuva pieni ja tiiviisti organisoitu liike, joka julkisuudessa leimataan muukalaisvihamieliseksi lausuntojensa perusteella, alkaisi olla kasvavan huolestunut maamme länsimielisestä ja EU-myönteisestä poliittisesta suuntautuneisuudesta samalla kun huoli Lähi-idän konflikteista johtuvasta pakolaisvirrasta ja sen vaikutuksesta suomalaiseen elämäntapaan ja ”rodulliseen puhtauteen” kasvaa. Liike ei voi ottaa oikeutta omiin käsiinsä pyrkiessään poistamaan uhan, eikä voi vaikuttaa positiivissävyisesti valtionhallintoon poliittisen linjan muutokseksi tai lisätäkseen rajaturvallisuuteen, tulliviranomaiselle ja poliisille suunnattujen määrärahojen kasvattamista, sillä sen estää julkisuudessa liikkeelle annettu muukalaisvihamielinen leima.

Niinpä liikkeen johtajat tilannetta uudelleen arvioidessaan tulevat johtopäätökseen, että muukalaisviha ja sen kasvanut vastustus ovat yhtä aikaa käytettyinä avain tavoitteeseen pääsemiseksi. Liike mobilisoi kannattajakuntansa karrikoivilla lausunnoilla ja käyttää asiantuntijoiden lausuntoja tukemaan omaa viestiään perustellessaan maahan suuntautuvan, islamilaisista maista tulevan siirtolaisliikehdinnän uhkaa. Näin tehden se kerää poliittisen kentän äärilaidat mukaan sekä vastustamaan, että puolustamaan sanomaansa. Samalla liike pyrkii suututtamaan Suomen islamilaisen yhteisön mitä mielikuvituksellisimmilla keinoilla aina sosiaalisen median lokakampanjoista sananvapauteen vetoaviin julkaisuihin.

Kun kaikki kansalaispiirit on saatu herätettyä kiihkeään julkiseen keskusteluun ja mahdollisesti avoimiin mielenilmaisuihin marssien, julkisten rukousten ja julkisuuskampanjoiden myötä käyttäen islamia ja muslimeja halventavaa kieltä, tapahtuu Suomessa historian ensimmäinen ääri-islamilainen terrori-isku. Isku on tietenkin liikkeen itsensä suunnittelema, organisoima ja koordinoima, mutta sitä ei koskaan kyetä yhdistämään itse liikkeeseen, vaan iskun tekijäksi tunnustautuu Twitterissä passivapauden turvin esimerkiksi Belgiasta Suomeen tullut ja täällä oleskellut, islamin halventamisesta ärtynyt muslimi. Tärkeää on, että iskun mahdollistaneiden materiaalien tai aseistuksen alkuperä voidaan jäljittää rajamuodollisuuksien poistumisesta hyötyviin ja siirtolaisten operoimiin eurooppalaisiin salakuljetusorganisaatioihin.

Kiihkeän kansalaiskeskustelun nopeasti räjähtäessä käsiin liike ujuttaa sekaan arvovaltaisten kansalaispiirien ja vaikuttajien vaatimuksia Euroopan unionista eroamiseksi ja rajojen sulkemiseksi välittömästi. Onkin ennakoitavissa, että koko suomalaisen turvallisuusjärjestelmän valmiustasoa nostettaisiin tällaisessa tilanteessa. Näin päästyään tavoitteeseensa turvallisuusviranomaisten toimintavalmiuden kohottamisesta ja siitä välillisesti aiheutuvasta maahanmuuton ja pakolaispolitiikan kiristämisestä ja kontrollista, on liike suorittanut viidennen sukupolven sodankäynnillisen operaation. Se on onnistunut harhauttamaan valtionhallintoa ja salaamaan oman tarkoitusperänsä ja itse asiassa kieltämään Suomen valtiolta vaikutelman sisäisessä sodantilassa olemisesta. Samalla se on kätkeytynyt taustameluun ja parantanut omaa julkisuuskuvaansa kansallisen turvallisuuden vaatimusten lisäämisestä aiheellisesti vaatineena organisaationa. Mikäli tähän vielä liitetään liikettä mahdollisesti tukeva ulkopuolinen valtiollinen toimija, joka pyrkii hyötymään suomalaisen yhteiskunnan sisäisestä hajaannustilasta, ollaan todellisessa viidennen sukupolven sodassa.

http://ulkopolitist.fi/2016/02/10/onko-suomi-sodassa-sodankaynnin-viides-sukupolvi/
 
Sale on Äijä!

Niinistö Medvedeville: Turvapaikanhakijoilla ei tulisi olla oikeutta valita Suomen ja Venäjän väliltä
1455262132029.jpg

Suomen presidentti Sauli Niinistö (2. vas.) ja Venäjän pääministeri Dmitri Medvedev keskustelivat tapaamisessaan Münchenin turvallisuuskonferenssissa Saksassa tänään perjantaina. (KUVA: Anniina Luotonen / Lehtikuva)
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö tapasi Venäjän pääministerin Dmitri Medvedevin Münchenissä ja otti heti tapaamisen aluksi keskustelun ohjat omiin käsiinsä.
Presidentti Sauli Niinistö käytti tilaisuutta hyväkseen ja käytti ensimmäisen puheenvoron siinä vaiheessa, kun lehdistön sallittiin olla vielä läsnä tapaamisen alussa.

Ensimmäisten kohteliaisuuksien jälkeen Niinistö meni heti suoraan asiaan.

– Pääministeri on antanut haastattelun koskien pakolaisasioita, ja se on herättänyt myös Suomessakin keskustelua, Niinistö totesi omaan ”kuivansuoraan” tapaansa.

Samaa aloitustapaa Niinistö käytti aikanaan silloin, kun kenraali Nikolai Makarov oli pitänyt Suomessa kohua herättäneen puheensa.

Tuolloin Niinistö totesi Makaroville: ”Kenraali on pitänyt puheen...”


NIINISTÖN mukaan Suomi ei ole voinut olla havaitsematta Venäjän ja Suomen rajalla turvapaikanhakijoihin liittyvää ilmiötä, joka on uusi.

– Meillä aikaisemmin toimi vastavuoroisuus, että ilman viisumia ei ollut rajalle asiaa, Niinistö huomautti.

Niinistö totesi myös sen, että kansainvälisten periaatteiden mukaan turvapaikanhakijoiden pitäisi voida hakea turvaa nimenomaan Venäjältä.

– Ja mitä tulee turvapaikkaa hakeviin, niin sekä Venäjä että Suomi ovat turvallisia maita. Näin ollen turvapaikanhakijalla ei tulisi olla tällaista oikeutta valita, Niinistö esitelmöi Dmitri Medvedeville.


MEDVEDEV kuunteli Niinistön pitkää ja suoraa puhetulvaa selvästi hieman yllättyneenä. Yleensä suomalais-venäläisissä korkean tason tapaamisissa on tapana, että lehdistön edessä vaihdetaan vain muutamat korulauseet, eikä mennä aivan niin syvälle eikä niin pitkäpuheisesti asioihin, kuten Niinistö nyt teki.

Medvedev huomautti puolestaan suunvuoron saatuaan Niinistölle, että hänen mielestään myöskään Euroopan unionin maahanmuuttopolitiikkaa ei voi sanoa tyydyttäväksi viime vuosien ajalta. Lisäksi hänen mielestään pitäisi ensin ratkaista ne ongelmat, jotka aiheuttavat pakolaisten liikehdintää.

Tämän jälkeen Medvedev kuitenkin väläytti ratkaisumallia, joka voisi hänen mielestään sopia Suomen ja Venäjän välillä olevaan turvapaikanhakijavirtaan.

– Suomen ja Venäjän on noudatettava yleissopimuksia, joissa me olemme osallisina. Mutta toisaalta voisimme mahdollisesti etsiä ratkaisua kahdenvälisesti, nojaten vuoden 1994 sopimukseemme rajanylityspaikoista, Medvedev väläytti.

– Kollegamme jatkavat keskusteluja näistä asioista, Medvedev lupasi.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1455262133783.html
 
Talous 15.2.2016 klo 12:04 | päivitetty 15.2.2016 klo 12:11
Nordealla taas vikaa verkkopankissa
Nordealla oli viimeksi häiriöitä järjestelmissään viikko sitten. Tuolloin pankin maksut olivat myöhässä.


Nordea-pankin verkko- ja mobiilipankki reistailee jälleen. Vika huomattiin maanantaiaamulla.

Nordeasta kerrotaan, että asiakkaat eivät pääse välillä kirjautumaan tililleen.

Pankin mukaan kyse on keskuslaitehäiriöstä, ja vikaa selvitellään ja korjataan parhaillaan.

Viimeksi Nordealla oli häiriö verkkopankissaan viikko sitten. Tuolloin pankin maksuliikenteessä oli viivästyksiä.

http://yle.fi/uutiset/nordealla_taas_vikaa_verkkopankissa/8673714
 
Back
Top