Suomi hybridivaikuttamisen kohteena

Hybridivaikuttamisen suhteen kannattaa ensin piirtää karkea kartta lähtökohdista, niin sen jälkeen on helpompi hahmottaa se, että mihin mikäkin sijoittuu.

Yleensä höpisen omiani, mutta nyt teen poikkeuksen ja lainaan Timo Vihavaisen tietämystä ja ymmärrystä teoksesta Vanhan Venäjän paluu. Lisään kuitenkin paljon omia tulkintojani ja näkemyksiäni mukaan. Eli ansio tiedoista ja oivalluksista kuuluu Timolle ja syy kirjoituksen heikkouksista tiedon tiivistäjälle eli minulle.

Ja lähtee...

Osa 1. Moraalijärjestykset karrikoiden

Venäjällä intelligentsia on ollut historiallisesti kompromissihalutonta, meillä taas valikoiden rakentavaa yhteistyötä hakevaa. Venäjällä intelligentsia on uhannut valtaa, meillä tukenut sitä. Venäjällä edistys on tuottanut usein turvattomuutta ja kurjuutta, meillä turvallisuutta ja hyvinvointia.

Venäjällä vanhoista rakenteista otetaan tietoisesti mallia, meillä niistä kasvetaan ja kehitytään ulos. Venäjällä suuruus on liittynyt yksinvaltiuteen ja kansan kunnioitukseen/pelkoon. Meillä suuruus on liittynyt hyvinvointi- ja kansalaisyhteiskuntaan, demokraattisuuteen ja kansalaisten oikeuksiin.

Venäjällä torjutaan ylikansallisten ja kansainvälisten elimien ja sopimusten valta ja sitovuus. Meillä niiden valtaa jopa suurennellaan.

Venäjällä suvereeniuden tärkein tukijalka on pakottava sotilaalinen voima. (Ja sen sisäpoliittiset vastineet.) Meillä suvereeniuden tärkein tukijalka ovat moraalisia ja yhteiskunnallisia absraktioita myös ja etenkin formuloituina. ("Laki ennen mua ollut myös jälkeheni jää...")

Venäläinen logiikka on kyynistä nollasummapelin logiikkaa. Suomalainen logiikka on tuotantotaloudellista ja moraalista logiikkaa.

Venäläisessä kulttuurissa ylimmän johdon juhlalliset lausumat ovat epistolaa jonka epäileminen on taisteluhaaste. Meillä ne ovat kriittisen tarkastelun kohteita.

Venäjä tekee sisäänpäin suuntaututta identiteettityötä. Historiaan, omiin arvoihinsa, kieleensä, kulttuuriinsa, traditioihin... Meitä taas ajetaan ulospäin suuntautuvaan identiteettityöhön kuin käärmettä pyssyyn. Eu, eurooppalainen kulttuuri, monikultturismi, arvorelativismi...

Venäjällä valtio-isänmaa on kaiken epäilyksen, kritiikin ja vastustuksen yläpuolella. Meillä se on jatkuvan vähättelyn, häpäisemisen ja dissaamisen kohde.

Venäjä näkee itsensä valtiosivilisaationa johon kytkeytyy kansalaisidentiteetti. Suomi näkee itsensä sivistysvaltiona jonka jäsenille kuuluu atomisoitunut individualistinen arvorelativistinen identiteetti.

Venäjällä identiteetin keskiössä on valtio ja venäläisyys. Meillä yksilö ja monikultturismi-suomalaisuus -kriisi.

Venäjä vannoo uskollisuutta perinteisille eurooppalaisille arvoille. Suomi taas rakentaa niihin lujaa hajurakoa. Venäjän eliitti ei kuitenkaan noudata niitä arvoja joita syöttää kansalle. Suomen kansa ei kuitenkaan arvosta sitä arvotyhjiötä, jota eliitti syöttää kansalle.

Venäjän eliitti koostuu häikäilemättömistä opportunistisista roistoista, joista on kansalle vahinkoa. Suomen eliitti... ööö... tota... jokainen muodostakoon itse oman individualistisen, atomisoituneen ja arvorelativistisen arvionsa.

Venäjällä virallisen linjan ja todellisuuden välillä on syvä, ammottava kuilu. Sen olemassaolo johtuu johtajien epärehellisyydestä. Suomessa... Kaunis ilma tänään. On muuten aika nättiä ulkona kun on vähän lunta.
 
Osa 2. Dynamiikka karrikoiden

Venäjän hallinnon kumppaneina työskennelleet tahot ovat selvittäneet, että millaisilla arvopaketeilla ja moraalijärjestyksillä Venäjä on selvinnyt vaikeuksista ja millaiset arvopaketit ja moraalijärjestykset ovat vieneet Venäjää ongelmiin.

Se on siis tarkastellut arvoja ja moraalijärjestyksiä hallinnon, yhteiskunnan järjestämisen, johtamisen ja tuotannollisuuden työkaluina - ihan niin kuin kommunismi ennen sitä.

Tulos on aika pitkälle edellä, osassa 1.

Samalla se on tarkastellut myös sitä, että millaiset "antiarvot" ja rapauttavat moraalijärjestykset ovat tuottaneet onnettomuuksia, katastrofeja, epävakautta... Suuri osa tästä tarkastelusta pohjautuu jo neuvostoliiton aikana kerättyyn tietoon. Sitä käytettiin laajalti kylmän sodan aikana länteen ja kehitysmaihin kohdistetun subversion välineenä. Putinin ollessa vallassa tuo subversio on käynnistynyt uudelleen. Jeltsinin kaudella sitä toteuttivat monet tahot itsenäisesti, ilman itäistä ohjausta, ideologioidensa ja tunteidensa ohjaamina.

Venäläisen informaatiosodan keskeisin ydin on siis näiden "antiarvojen" juurruttaminen Venäjän kohdemaihin. Kavalin osa tästä juurruttamisesta tehdään Venäjän vaikuttamisen vastustamisen nimissä. Kerrotaan tarinaa siitä, miten muka vastustetaan Venäjän vaikutusta juurruttamalla juuri niitä "antiarvoja" joita Venäjä pyrkii juurruttamaan.

Valtiollisen ja muun tavoitehakuisen vaikuttamisen ulkopuolella on myös joitain sellaisia mekanismeja, joita ei voi sivuuttaa.

Yksi niistä on se, että aineellisen ja muun hyvinvoinnin lisääntyminen tuottaa arvojen ja moraalijärjestysten muutosta. Siirrytään "eloonjäämisarvoista" "hyvinvointiarvoihin". Tämä arvosiirtymä on samansuuntainen kuin Venäjän "näillä arvoilla ollaan selvitty" arvoista "antiarvoihin" siirtymisen suunta.

Ilmiö on myös käänteinen. Hyvinvoinnista ja ylellisyydestä eloonjäämistaisteluun siirryttäessa tapahtuu arvojen siirtyminen "hyvinvointiarvoista" "eloonjäämisarvoihin".

(Venäläisten ja amerikkalaisten arvodikotomioiden 22 keskeistä esimerkkiä ko. teoksen sivuilla 40-41.)

Venäjä - jonka perustuslaki kieltää valtionideologian rakentamisen - koittaa siis rakentaa hallintonsa tueksi valtionideologiaa - jota sen johto ja eliitti ei noudata. Venäjän jatkuvuus ja tulevaisuus on osin rakennettu tämän perustuslain vastaisen dilemmaattisen tavoitteen varaan. Myös Putinin rooli ja asema on sen varassa.

Kertaus: Venäjä rakentaa tulevaisuuttaan historian varaan. Siinä historiassa on mukana Neuvostoliitto, joka sortui siihen, ettei se toiminut arvojensa mukaan.

Esikuvaksi otettu "Suuri Venäjä" panosti sotilaalliseen voimaan, sisäiseen (ja ulkoiseen) tiedusteluun ja opposition murskaamiseen.

Valta turmelee. Absoluuttinen valta turmelee absoluuttisesti. Venäjällä(kin) valta on muuttunut välineestä itseisarvoiseksi tavoitteeksi.

Venäjällä kansan syvät rivit vaikenevat, sopeutuvat ja keskittyvät odottamaan että joku muu uhraa itsensä liian voimakkaaksi ja itseriittoiseksi paisuneen vallan edessä. Valtaa ei niinkään vastusteta kuin kartetaan sen huomion kohteeksi joutumista.

Venäjällä valta, hyvinvointi ja talous ovat suhteellisia, eivät absoluuttisia käsitteitä. Jos vertailukohteen hyvinvointi tuhotaan, niin oma suhteellinen hyvinvointi on noussut ison harppauksen vaikka absoluuttinen muutos olisi jopa alaspäin.

Venäjän vertauskohtana oleminen on siis usein myös Venäjän vihamielisten toimien kohteena olemista. Eikä niiden kohteeksi joutumista voi estää yksipuolisilla toimilla, myönnytyksillä, nöyristelyllä... kuin johonkin tiettyyn rajaan asti. Se, että kannattaako sellainen, on hyvin tapauskohtaista.
 
Osa 3. Struktuuri, rakenne

Venäjä on keskusjohtoisen imperiumin ideaalille rakentuva. Oligarkit ovat kuin entisajan lääninherrojen vertauskuva. Lääninherran henki ja asema olivat kiinni uskollisuudesta yksinvaltiasta kohtaan.

Suomi on postmoderni demokratia, joka käy parhaillaan rakennemuutosta hyvinvointiyhteiskunnasta kansalaisyhteiskunnaksi.

Venäjällä hallinnolta odotetaan kykyä aavistaa yksinvaltiaan toiveet, tavoitteet, arvot ja ajatukset, ennakoida ne ja toimia niiden mukaan.

Suomessa hallinnolta odotetaan perustus-, hallinto- ja työskentelyalaa koskevan lainsäädännön ja lainsäädännölle alisteisten ylempää tulevien käskyjen ja ohjeiden noudattamista.

Venäjällä valta, raha, hyvinvointi, suhteet sun muu keskittyvät. Meillä ne ovat varsin hajallaan.

Venäjällä oikeuslaitos on yksinvallan apuväline. Meillä sen pitäisi olla itsenäinen, riippumaton ja itseään täydentävä. Ikävä kyllä itänaapuri on saanut kaapattua siitä ison osan Demlan ja sitä lähellä olevien tahojen muodossa.

Venäjällä talous ja elinkeinotoiminta on suuressa määrin keskusjohtoista tai keskittyvää. Pitkäjänteisuus ei ole kannattavaa, koska joku tulee kuitenkin ja kaappaa kannattavan yrityksen pelon tai korruption avulla. Suomessa talous pyörii suuryrityksistä huolimatta paljon PK-yritysten varassa ja niiden parista nousee aina välillä myös suureksi kasvavia yrityksiä.

Venäjän talouden rakenne on luonnonvarakirouksessa elävän talouden rakenne. Suomen talouden rakenne on orgaanisen kasvun mahdollisuuksiin nojaavan talouden rakenne.

Venäjällä hallinnossa sisäiseen ja ulkoiseen turvallisuuteen liittyvät instanssit ovat yliedustettuina. Suomessa sosialidemokraattiseen ylibyrokraattisuuteen ja hyvinvointipalveluita verovaroin tuottavien instanssien määrä ja laatu ovat yliedustettuina.

Venäläinen hallinto toimii kansainvälisesti eniten sotilaallisten ja tiedustelupalveluiden tekemän myyräntyön muodossa. Suomalainen hallinto toimiikansainvälisesti eniten erilaisiin ylikansallisiin ja kansainvälisiin yhteiselimiin osallistumisen muodossa.


Noin... Puuhhh... Tossa on karkea ja karrikoiva kartta. Siinä on kolme kenttää: substanssi, dynamiikka ja struktuuri eli sisältö, toiminta ja rakenne.

Näiden kolmen kentän esille tuomisen päämääränä on tarjota yksi sellainen kokonaiskuva, jossa kartan tutkimattomat ja merkitsemättömät alueet eivät jää niin helposti naapurin vapaasti hyödynnettäviksi.

Jos näistä pitäisi valita yksi muistettava ja tajuttava asia, niin se olisi kakkososan lihavoitu kohta. Mutta jos sen olisi esittänyt ilman siihen liittyviä kehystietoja/-näkemyksiä, niin se olisi ollut pelkkä väite monien muiden väitteiden joukossa. Nyt se toivottavasti sai edes vähän lisäpainoa.

Ja ehkä tämä maratonjaarittelu selittää myös sitä, että miksi olen ollut joistain asioista niin huolissani ja vastustanut niitä niin voimakkasti. Ja ehkä myös sitä, että miksi muutama taho on koittanut mustamaalata tämän vastustamisen keinolla millä hyvänsä.

Erityisesti sen kakkososan lihavoidun kohdan esille tuominen herättää taatusti ärtymystä itäistä agendaa Suomen hallinnossa ja yhteiskunnassa palvelevien tahojen suunnissa.
 
Pihatonttu kirjoitti:
Venäläisen informaatiosodan keskeisin ydin on siis näiden "antiarvojen" juurruttaminen Venäjän kohdemaihin. Kavalin osa tästä juurruttamisesta tehdään Venäjän vaikuttamisen vastustamisen nimissä. Kerrotaan tarinaa siitä, miten muka vastustetaan Venäjän vaikutusta juurruttamalla juuri niitä "antiarvoja" joita Venäjä pyrkii juurruttamaan.
Klikkaa laajentaaksesi...

Lukekaa hyvät miehet oikein tunteella tämä pätkä läpi kahdesti.
 
Tässä on vähemmän asiantuntijaan nojaamista ja enemmän omaa hösellystä mukana, joten suodattimet tiukalle. Trilogian neljäs osa.


Osa 4. Mikä Venäjä?

Kun puhutaan Venäjästä ja sen pyrkimyksestä vaikuttaa, tavoitteista, alueista, kansoista, kulttuureista, historian vaikutuksesta jne. niin pitäisi tietää mistä puhutaan. Ja minä en ainakaan tiedä.

On olemassa Venäjä - kansa ja venäläisten historiallisesti asuttama alue.
On olemassa Venäjä - valtio ja sen rajat.
On olemassa Venäjä - valtiosivilisaatio, joka on enemmän abstraktio kuin todellisuus.
On olemassa Venäjä - kulttuuri- ja sivilisaatio.
jne. jne. jne.

Kun me puhumme Venäjästä, ajattelemme luultavasti valtiota. Venäläiset saattavat ajatella ja puhua vaikka valtiosivilisaatiosta eli aika eri asiasta.

Venäläisyys?

On olemassa
- Isovenäjä (Venäjä - tai osia siitä)
- Valkovenäjä
- Vähävenäjä (Ukraina)
- Punainen Venäjä (Galitsia, Puola-Liettuan entistä aluetta)

Kaikkien näiden historiallisia kansoja voivaan pitää venäläisinä kansoina - venäläisestä näkökulmasta. Kansat ja ihmiset voivat itse olla ihan eri mieltä.

Lisäksi on venäläistettyjä, pakkovenäläistettyjä, venäjän hallinnon alle kuuluvia... Suomalais-ugrilaisia, baltteja, alkuperäiskansoja, tataareja, siperian kansoja, turkmeeneja, mongoleita... Venäläisille nämä voivat olla venäläisiä, mutta eivät tietenkään yhtä venäläisiä kuin iso-, vähä- tai valkovenäläiset.

Sivilisaatiovaltion ideaaliin kuuluu sisäänrakennettuna se, että mitä sisempänä kyseisessä sivilisaatiossa joku kansa, alue tai henkilö on, sitä venäläisempi se on. Alue tai kansa voi siis venäläisestä perspektiivistä olla venäläinen vaikkei haluaisi olla sitä, vaikkei sijaitsisi Venäjän valtion alueella, vaikkei puhuisi venäjää eikä olisi omaksunut venäläistä kulttuuria.

Suomen kannalta on tärkeää tajuta, että Venäjä pelaa näillä lukemattomilla eri Venäjillä maalitolppiensiirtelypeliä - niin sisä-, ulko-, turvallisuus- kuin talouspoliittisestikin.

Lisäksi on tärkeää tajuta, että sivilisaatiovaltion ideaali on tässä tapauksessa aika lähellä siirtomaa-aikaista sivilisaatiovaltion ideaalia. Isovenäläisyys on mallissa tavallaan sivistyksen ja sivilisaation ydin, jota muut ovat velvolliset tukemaan, elättämään, turvaamaan... Valko- ja vähävenäläiset ovat seuraava kerros. Sitten tulevat "punavenäläiset", muut slaavit ja ortodoksit, suomalais-ugrilaiset... Sitten...

Kazahstanin kansoineen venäläiset saattavat mieltää Venäjään kuuluvaksi - tai sitten ei, tilanteen ja asiayhteyden mukaan.

Eli tavallaan... On olemassa ehdottoman tarkka ja selvä Venäjä - paitsi ettei olekaan. On olemassa ehdottoman tarkka ja selvä venäläisyys - paitsi ettei olekaan. On olemassa... joukko erilaisia intressejä, hierarkioita, kilpailuja ja kamppailuja, joissa ydinryhmän etu on aina tärkeämpi kuin kaikkien seuraavien ryhmien etu yhteensä ja se, että keitä kulloinkin lasketaan ytimeen kuuluviksi vaihtelee koko ajan.

Venäjä ja venäläisyys pakenee määritelmiä ja määrittelijöitä. Sillä tavoin voi ulkoistaa vastuut ja vahingot ja imeä ytimeen resurssit, edut, hyödyt ja vallan.

Määrittelyvalta on primääriä valtaa. Venäjä ja venäläisyys hyödyntää sitä ison liikkumavaran avulla.


(Ja tässä on käsitelty vasta käsitteellistä + etnistä Venäjää, ei historiallista, kulttuurillista, poliittista, hallinnollista... Käsitteellinen, abstrakti Venäjä ja venäläisyys antaa analogian tavoin käytettynä kuitenkin hyvän kuvan siitä, millaisen hybridivaikuttamisen ja -sodan lähtökohdan Venäjä ja venäläisyys antaa.)
 
Vonka kirjoitti:
Tämä on mielenkiintoinen, vaikka jäänyt syötteissä ja keskusteluissa jonnekin muiden asioiden taakse. Ehkäpä juuri sen vuoksi, mistä se kertookin!

Harvardin paperi kertoo kiinalaisten satsanneen vaikuttamiseen voimakkaammin kuin ehkä kukaan. Työvoimaa on valtavasti ja 448 miljoonaa somepostausta vuodessa. Päätaktiikkana on vaihtaa aihetta. Olisi outoa, jos noilla volyymeilla ei toimittaisi myös Suomessa. Mutta mitkä olisivat agendat?

http://gking.harvard.edu/files/gking/files/50c.pdf

DOh53BEWAAAmztW.jpg
Klikkaa laajentaaksesi...
什么奇迹？:eek:
 
Miten antiarvot istutetaan?

Suomalaisten arvot on tutkittu vuodesta 1975. Miltei koko ajan sama paletti. Rehellisyys, perheen turvallisuus, terveys, auttavaisuus ja työ. Itse asiassa erot eri maiden välillä kansainvälisissä arvotutkimuksissa ovat hyvin pieniä, paitsi että meillä on tuo työ on ainakin välillä katsottu arvoksi, muualla ei.

On näissä muitakin, kuten suoriutuminen, hyväntahtoisuus, pitkäjänteisyys, säästäväisyys.

Pieniä eroja on sosiaaliluokkien ja sukupuolten välillä. Paremmassa asemassa olevat eivät pidä tasa-arvoa yhtä tärkeänä luin heikommassa asemassa olevat. Valta ja varallisuus on toisille tärkeämpää kuin huolenpito. Ehkä yllättävää on, että mitä tasa-arvoisempi yhteiskunta, sen suuremmat erot miesten ja naisten välillä juuri näissä arvoissa on.

Nämä ovat yleensä kansalaisten arvoja. Sitten on ylhäältä tulevaa syöttöä, kuten kansainvälisyys, monikulttuurisuus, eurooppalaisuus jne. Joskus oli koti, uskonto, isänmaa.
 
Vonka kirjoitti:
Miten antiarvot istutetaan?
Klikkaa laajentaaksesi...

Tekstissä oli dikotominen jako. Venäjän omissa selvityksissään löytämät selviytymisarvot ja niille vastakkaiset "antiarvot".

Selviytymisarvot ovat aika suuressa määrin perinteisiä eurooppalaisia arvoja siltä ajalta kun elämässä piti tukeutua enemmän läheisiin, työhön ja yhteisöllisyyteen. Niiden antiarvot taas ovat arvoliberaalimpia, vähemmän traditionaalisia.

Jossain ketjussa höpisen omaan tyyliini lyhytsanaisesti ja tiiviisti tieteellisestä subversiosta, jolla on isosti itäistä pohjaa. Se on yksi todella merkittävä "antiarvojen" istuttamisen väylä.

Some, media, järjestöt, kirkko, politiika, kulttuuri, akateeminen maailma myös sosiaalisena ympäristönä... Selviytymisarvojen kanssa vastakkaisia tai ristiriitaisia arvoja voidaan syöttää montaa eri kautta ja monella eri tavalla.

Väylästä ja keinoista riippumatta määrittely- ja valmisteluvalta ovat keskiössä.

Yksi tehokkaimmista istuttamisen menetelmistä on se satu, että läntinen demokraattisuus olisi muka kategorisesti (arvo)liberaalia demokraattisuutta. Ei ole historiallisesti. Ei ole kulttuurillisesti. Ei ole tieteellisesti. Ei ole hallinnollisesti - ennen kuin aivan parina viimeisimpänä vuosikymmenenä. Ei ole maantieteellisesti. Ei...

Läntisen demokraattisuuden yksi historiallienn jalka on juutalais-kristillisyydessä ja toinen subsidiariteettiperiaatteessa. Kumpikaan ei ole arvoliberalismin ydintä. Sitten siirryttiin valistuksen kautta tiedon aikakauteen. Tiedon ja rationaalisuuden maailma on loppujen lopuksi aika konservatiivinen. Sitten...

Mä tyrkkään tähän linkin siihen akateemisen subversion puheenvuoroon...

https://maanpuolustus.net/threads/vihapuhe.5583/page-161#post-554645

Tai ehkä video...


Pituusvaroitus. Eikä toi oo kiinnostanut vielä juuri ketään. Alle miljoona katsojaa tähän mennessä.
 
Niin. Oliko se parinkymmenen vuoden aika myös globalisaation riemumarssi, jossa tehtiin valtava tulonsiirto ja syrjäytettäviä kansoja (erityisesti työväkeä) lääkittiin konsulttipuheella, uusilla istutetuilla arvoilla "monikulttuurisuudesta" ja "kansainvälisyydestä" ja "avoimista rajoista"? Tarja Halonen sai istua arvojohtajana koko sen ajan. Olisiko, jos johtaa tätä teoriaa, itäisen kleptokratian keisarille vain ilouutinen, kun uusi pullistuva Euroopan supervaltio vajosi syvälle huttupuheeseen, jossa työväenluokan korvasivat "sorretut vähemmistöryhmät"? Nauttiko hän, kun kristillisiä ydinperheitä vastaan hyökättiin ja sukupuolirooleja heiluteltiin?

Siksikö hän sanoi, että Tarja Halonen on merkittävä poliitikko?

Pitää makustella tätä paleokonservatiivista ajatusta...

Pat Buchanan varmaan loi toivonsa Trumpiin mutta mainitsi Politico-lehdessä, että muutokset olisi Amerikassa pitänyt tehdä 25 vuotta sitten. Tuhannet tehtaat menivät (myös GWB:n kiihdyttämässä) globalisaatiossa, vapaakauppasopimusten seurauksena. Miljoonat laittomat siirtolaiset ovat jo maassa. Dollarit poltettiin hallinnollisiin muutoksiin.

Taloudellisesti, demografisesti ja kulttuurisesti (Buchananin mukaan) vahinko on tehty niin täydelleen kuin olla ja voi. Silti hän visioi, että on viimeinen hetki ideoille.

Mutta vielä soljuu ajatukseni kuumeisena... Eikö tämän teorian mukaan pahuuden ytimessä (antiarvojen ylipapitar valta-asemansa vuoksi) olisi silloin Angela Merkel? Ja toisaalta kulttuurimarxismin vastustaja olisi Trump, joka kuitenkin taas on Venäjän valinta Yhdysvaltain presidentiksi? Miten tämä ristiriita aukeaa?
 
Viimeksi muokattu:
Minua kiinnostaa yksi verraten suuri nuorisovaikuttaja, nimittäin Voima-lehti. Se jakaa vasemmistoanarkistista sanomaa, ja sen päätoimittajana on Suvi Auvinen (kaikkien toimittajien kaveri). Lehteä voi luonnollisesti tilata mutta sitä jaetaan ilmaislehtenä isoina nippuina julkisrakennuksiin ja jopa useisiin kouluihin. Kuka maksaa kaiken ja miksi...

Voimaa julkaisee Voima Kustannus Oy, jonka osakkaina ovat Rosebud Books Oy, Suomen Rauhanpuolustajat, Luonto-Liitto, Maan ystävät, Heikki Hiilamo ja Tuomas Rantanen.

Rauhanpuolustajien omalla verkkosivulla on käsitelty marraskuussa Ukrainaa... siellä on iso juttu siitä, miten Ukrainan armeija tulittaa Donetskissa siviiliasutusta. Venäjän ja separatistien toimista ei halaistua sanaa. :D

Millä oksalla se piru joskus istuukaan?
 
Tutkitaanpa yhtä Voima-lehden osakasta... Voima lehden alkuperäinen toimitus käveli kokonaan ulos kolme vuotta sitten tuntiessaan luottamuspulaa omistajia kohtaan. Sen jälkeen oli vt. päätoimittajana Suomen Rauhanpuolustajien johtaja Teemu Matinpuro, jonka jälkeen nauhoihin astui Suvi Auvinen.

Katsotaanpa Rauhanpuolustajien etusivua. Teemu Matinpuro kirjoittaa:

Suomen satavuotisjuhlan alla suomalaismedia ja monet turvallisuuspoliittiset asiantuntijat ovat osallistuneet ahkerasti omaan ”hybridisotaansa” Venäjän kanssa. Ei ihme, jos kansalaisten huoli kasvaa. Infosodankäynnin tavoitteena lienee kansalaisten tuen hankkiminen uusille asehankinnoille ja Nato-jäsenyydelle.

https://www.rauhanpuolustajat.org/paakirjoitus-hybridisodankaynnin-soturit/?v=f0aa03aaca95

Muita bongauksia:

Verkkosivulle Ukrainan hirmuteoista ja siviilien kärsimyksestä kirjoittaa Oksana Tšelyševa. Hän on venäläinen, nykyisin Suomessa asuva ihmisoikeusasioihin keskittynyt toimittaja.

Rauhanklubin kummi-illassa kummitoimintaa Libanonissa esittelevät Aulikki Ansamaa Arabikansojen ystävyysseurasta ja Sirkku Kivistö Psykologien Sosiaalisesta Vastuusta.

ISRAELIN TUNNUSTAMATTOMIEN KYLIEN SORRETUT ASUKKAAT HAKEVAT OIKEUTTA

Podcastissa vieraana tietysti Oula Silvennoinen, joka kertoo suomalaisista fasisteista.
 
Vonka kirjoitti:
Rauhanpuolustajien omalla verkkosivulla on käsitelty marraskuussa Ukrainaa... siellä on iso juttu siitä, miten Ukrainan armeija tulittaa Donetskissa siviiliasutusta. Venäjän ja separatistien toimista ei halaistua sanaa. :D

Millä oksalla se piru joskus istuukaan?
Klikkaa laajentaaksesi...

Vonka kirjoitti:
Ja näitä suviauvisia sitten kannetaan kepin nenässä ja kuljetetaan Ylen toimituksessa. Veronika Honkasalon hyvä kaveri ja kaikkien performatiivisesti liberaalien toimittajien sometuttu...
Klikkaa laajentaaksesi...

Olen ihmetellyt asiaa pitkin tätä vuotta ja ajatellut mitä yhteyttä samoilla tahoilla on ollut kesän sekä syksyn 2015 tapahtumiin. Kun jotkut ovat varmasti syystäkin huolestuneita "hybridivaikuttamisesta" ja trollaamisesta niin miksi he näkevät vain sen ilmiselvän äärioikealta tulevat toiminnan ja suurempi merkitys on oikeasti sillä joka pysyttelee piilossa.

Entä onko "rauhanliikkeeseen" pesiytynyt uusia myyriä vai eikö niistä vanhoistakaan päästy eroon?
Loukut ja myrkyt eivät auttaneet?

Janne Riiheläinen retweeted
Petri Korhonen Petri Korhonen
@Petri2020
En tykkää sotametaforista, mutta tää Veronikan asenne on sitä samaa millä jengi pärjäsi Kollaalla, Tali-Ihantalassa tai missä vain pommitusten alla. Sisua, uskoa siihen että tekee oikein.
Klikkaa laajentaaksesi...

Pitäisikö ns. #turpojen kiinnittää asiaan enemmänkin huomiota? Varmaankin on sokeita pisteitä?

Edelleen vähälukuinen äärioikeisto natseineen ja liian moneen paikkaan levittäytynyt toisen laidan sienirihmasto. Jälkimmäistä on hankala siivota pois jos koko talo alkaa lahota.
 
Viimeksi muokattu:
PekkaSavo kirjoitti:
Olen ihmetellyt asiaa pitkin tätä vuotta ja ajatellut mitä yhteyttä samoilla tahoilla on ollut kesän sekä syksyn 2015 tapahtumiin. Kun jotkut ovat varmasti syystäkin huolestuneita "hybridivaikuttamisesta" ja trollaamisesta niin miksi he näkevät vain sen ilmiselvän äärioikealta tulevat toiminnan ja suurempi merkitys on oikeasti sillä joka pysyttelee piilossa.

Entä onko "rauhanliikkeeseen" pesiytynyt uusia myyriä vai eikö niistä vanhoistakaan päästy eroon?
Loukut ja myrkyt eivät auttaneet?



Pitäisikö ns. #turpojen kiinnittää asiaan enemmänkin huomiota? Varmaankin on sokeita pisteitä?
Klikkaa laajentaaksesi...

Tätä aspektia pitäisi alka työntää esiin julkisemmaksi.
 
@Vonka todella teräviä huomioita. Semmoinen tunne, että tätä kannattaisi nyt oikeasti alkaa perkaamaan. Tuo toimituksen irtisanoutuminen asettaa monen asian aivan uudenlaiseen valoon.

Vanha Voima oli taattua laatua, eikä siitä jotenkin välittynyt Venäjänymmärryskuvaa, vaan kaikki muu paitsi idut ja hikiset rastat oli paskaa.
 
Secretary of State Rex Tillerson on Tuesday accused Russia of using “malicious tactics” against the United States and European allies, including election interference, poisoning relations to a low reminiscent of the Cold War.

In a speech at the Woodrow Wilson International Center for Scholars in Washington, Tillerson cited a litany of Russia’s bad behavior, including invasions of neighboring Georgia and Ukraine, its energy policy, cyberattacks and disinformation campaigns to undermine democratic elections. He said the country’s actions “are not the behaviors of a responsible nation.”

“Our transatlantic unity is meant to convey to the Russian government that we will not stand for this flagrant violation of democratic norms,” Tillerson said of Russia’s continued support for separatists in eastern Ukraine. U.S. sanctions put in place to punish Russia over annexing Crimea and its involvement in Ukraine, he said, “will remain in place until Russia reverses the actions that triggered them.”

Tillerson called attempts to “reset” relations between Moscow and Washington elusive.
.......
https://www.washingtonpost.com/worl...0a9770d9a3e_story.html?utm_term=.da5144070a0d
 
Vonka kirjoitti:
Minua kiinnostaa yksi verraten suuri nuorisovaikuttaja, nimittäin Voima-lehti. Se jakaa vasemmistoanarkistista sanomaa, ja sen päätoimittajana on Suvi Auvinen (kaikkien toimittajien kaveri). Lehteä voi luonnollisesti tilata mutta sitä jaetaan ilmaislehtenä isoina nippuina julkisrakennuksiin ja jopa useisiin kouluihin. Kuka maksaa kaiken ja miksi...

Voimaa julkaisee Voima Kustannus Oy, jonka osakkaina ovat Rosebud Books Oy, Suomen Rauhanpuolustajat, Luonto-Liitto, Maan ystävät, Heikki Hiilamo ja Tuomas Rantanen.

Rauhanpuolustajien omalla verkkosivulla on käsitelty marraskuussa Ukrainaa... siellä on iso juttu siitä, miten Ukrainan armeija tulittaa Donetskissa siviiliasutusta. Venäjän ja separatistien toimista ei halaistua sanaa. :D

Millä oksalla se piru joskus istuukaan?
Klikkaa laajentaaksesi...

Ei joskus, vaan aina. Aina vasemmiston. Ja joskus oikeistonkin jos vasemmiston kautta tehty vaikuttaminen ei riitä.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top