Pihatonttu
Respected Leader
Hybridivaikuttamisen suhteen kannattaa ensin piirtää karkea kartta lähtökohdista, niin sen jälkeen on helpompi hahmottaa se, että mihin mikäkin sijoittuu.
Yleensä höpisen omiani, mutta nyt teen poikkeuksen ja lainaan Timo Vihavaisen tietämystä ja ymmärrystä teoksesta Vanhan Venäjän paluu. Lisään kuitenkin paljon omia tulkintojani ja näkemyksiäni mukaan. Eli ansio tiedoista ja oivalluksista kuuluu Timolle ja syy kirjoituksen heikkouksista tiedon tiivistäjälle eli minulle.
Ja lähtee...
Osa 1. Moraalijärjestykset karrikoiden
Venäjällä intelligentsia on ollut historiallisesti kompromissihalutonta, meillä taas valikoiden rakentavaa yhteistyötä hakevaa. Venäjällä intelligentsia on uhannut valtaa, meillä tukenut sitä. Venäjällä edistys on tuottanut usein turvattomuutta ja kurjuutta, meillä turvallisuutta ja hyvinvointia.
Venäjällä vanhoista rakenteista otetaan tietoisesti mallia, meillä niistä kasvetaan ja kehitytään ulos. Venäjällä suuruus on liittynyt yksinvaltiuteen ja kansan kunnioitukseen/pelkoon. Meillä suuruus on liittynyt hyvinvointi- ja kansalaisyhteiskuntaan, demokraattisuuteen ja kansalaisten oikeuksiin.
Venäjällä torjutaan ylikansallisten ja kansainvälisten elimien ja sopimusten valta ja sitovuus. Meillä niiden valtaa jopa suurennellaan.
Venäjällä suvereeniuden tärkein tukijalka on pakottava sotilaalinen voima. (Ja sen sisäpoliittiset vastineet.) Meillä suvereeniuden tärkein tukijalka ovat moraalisia ja yhteiskunnallisia absraktioita myös ja etenkin formuloituina. ("Laki ennen mua ollut myös jälkeheni jää...")
Venäläinen logiikka on kyynistä nollasummapelin logiikkaa. Suomalainen logiikka on tuotantotaloudellista ja moraalista logiikkaa.
Venäläisessä kulttuurissa ylimmän johdon juhlalliset lausumat ovat epistolaa jonka epäileminen on taisteluhaaste. Meillä ne ovat kriittisen tarkastelun kohteita.
Venäjä tekee sisäänpäin suuntaututta identiteettityötä. Historiaan, omiin arvoihinsa, kieleensä, kulttuuriinsa, traditioihin... Meitä taas ajetaan ulospäin suuntautuvaan identiteettityöhön kuin käärmettä pyssyyn. Eu, eurooppalainen kulttuuri, monikultturismi, arvorelativismi...
Venäjällä valtio-isänmaa on kaiken epäilyksen, kritiikin ja vastustuksen yläpuolella. Meillä se on jatkuvan vähättelyn, häpäisemisen ja dissaamisen kohde.
Venäjä näkee itsensä valtiosivilisaationa johon kytkeytyy kansalaisidentiteetti. Suomi näkee itsensä sivistysvaltiona jonka jäsenille kuuluu atomisoitunut individualistinen arvorelativistinen identiteetti.
Venäjällä identiteetin keskiössä on valtio ja venäläisyys. Meillä yksilö ja monikultturismi-suomalaisuus -kriisi.
Venäjä vannoo uskollisuutta perinteisille eurooppalaisille arvoille. Suomi taas rakentaa niihin lujaa hajurakoa. Venäjän eliitti ei kuitenkaan noudata niitä arvoja joita syöttää kansalle. Suomen kansa ei kuitenkaan arvosta sitä arvotyhjiötä, jota eliitti syöttää kansalle.
Venäjän eliitti koostuu häikäilemättömistä opportunistisista roistoista, joista on kansalle vahinkoa. Suomen eliitti... ööö... tota... jokainen muodostakoon itse oman individualistisen, atomisoituneen ja arvorelativistisen arvionsa.
Venäjällä virallisen linjan ja todellisuuden välillä on syvä, ammottava kuilu. Sen olemassaolo johtuu johtajien epärehellisyydestä. Suomessa... Kaunis ilma tänään. On muuten aika nättiä ulkona kun on vähän lunta.
Yleensä höpisen omiani, mutta nyt teen poikkeuksen ja lainaan Timo Vihavaisen tietämystä ja ymmärrystä teoksesta Vanhan Venäjän paluu. Lisään kuitenkin paljon omia tulkintojani ja näkemyksiäni mukaan. Eli ansio tiedoista ja oivalluksista kuuluu Timolle ja syy kirjoituksen heikkouksista tiedon tiivistäjälle eli minulle.
Ja lähtee...
Osa 1. Moraalijärjestykset karrikoiden
Venäjällä intelligentsia on ollut historiallisesti kompromissihalutonta, meillä taas valikoiden rakentavaa yhteistyötä hakevaa. Venäjällä intelligentsia on uhannut valtaa, meillä tukenut sitä. Venäjällä edistys on tuottanut usein turvattomuutta ja kurjuutta, meillä turvallisuutta ja hyvinvointia.
Venäjällä vanhoista rakenteista otetaan tietoisesti mallia, meillä niistä kasvetaan ja kehitytään ulos. Venäjällä suuruus on liittynyt yksinvaltiuteen ja kansan kunnioitukseen/pelkoon. Meillä suuruus on liittynyt hyvinvointi- ja kansalaisyhteiskuntaan, demokraattisuuteen ja kansalaisten oikeuksiin.
Venäjällä torjutaan ylikansallisten ja kansainvälisten elimien ja sopimusten valta ja sitovuus. Meillä niiden valtaa jopa suurennellaan.
Venäjällä suvereeniuden tärkein tukijalka on pakottava sotilaalinen voima. (Ja sen sisäpoliittiset vastineet.) Meillä suvereeniuden tärkein tukijalka ovat moraalisia ja yhteiskunnallisia absraktioita myös ja etenkin formuloituina. ("Laki ennen mua ollut myös jälkeheni jää...")
Venäläinen logiikka on kyynistä nollasummapelin logiikkaa. Suomalainen logiikka on tuotantotaloudellista ja moraalista logiikkaa.
Venäläisessä kulttuurissa ylimmän johdon juhlalliset lausumat ovat epistolaa jonka epäileminen on taisteluhaaste. Meillä ne ovat kriittisen tarkastelun kohteita.
Venäjä tekee sisäänpäin suuntaututta identiteettityötä. Historiaan, omiin arvoihinsa, kieleensä, kulttuuriinsa, traditioihin... Meitä taas ajetaan ulospäin suuntautuvaan identiteettityöhön kuin käärmettä pyssyyn. Eu, eurooppalainen kulttuuri, monikultturismi, arvorelativismi...
Venäjällä valtio-isänmaa on kaiken epäilyksen, kritiikin ja vastustuksen yläpuolella. Meillä se on jatkuvan vähättelyn, häpäisemisen ja dissaamisen kohde.
Venäjä näkee itsensä valtiosivilisaationa johon kytkeytyy kansalaisidentiteetti. Suomi näkee itsensä sivistysvaltiona jonka jäsenille kuuluu atomisoitunut individualistinen arvorelativistinen identiteetti.
Venäjällä identiteetin keskiössä on valtio ja venäläisyys. Meillä yksilö ja monikultturismi-suomalaisuus -kriisi.
Venäjä vannoo uskollisuutta perinteisille eurooppalaisille arvoille. Suomi taas rakentaa niihin lujaa hajurakoa. Venäjän eliitti ei kuitenkaan noudata niitä arvoja joita syöttää kansalle. Suomen kansa ei kuitenkaan arvosta sitä arvotyhjiötä, jota eliitti syöttää kansalle.
Venäjän eliitti koostuu häikäilemättömistä opportunistisista roistoista, joista on kansalle vahinkoa. Suomen eliitti... ööö... tota... jokainen muodostakoon itse oman individualistisen, atomisoituneen ja arvorelativistisen arvionsa.
Venäjällä virallisen linjan ja todellisuuden välillä on syvä, ammottava kuilu. Sen olemassaolo johtuu johtajien epärehellisyydestä. Suomessa... Kaunis ilma tänään. On muuten aika nättiä ulkona kun on vähän lunta.