kimmo.j kirjoitti:
Nythän meille ei luvata mitään Natossa olisi ainakin se lupaus auttaa liittolaista hädässä. Se että osa ei usko lupaksia pidettävän on sitten uskonasia ja niistä lienee turha kiistellä.
No ei millään pahalla mutta tuo "uskominen" on ollut Suomen ulkopolitiikan helmasynti jo aivan itsenäistymisen alku ajoista lähtien.
Suomihan uskoi ja luotti siihen, että kansainliitto turvaa pienten valtioiden itsenäisyyden. Osa suomalaisista myös luotti siihen, että voimistuvan Saksan mahti turvaisi Suomen aseman kun kansanliitto horjui ja paljastui paperinpyöritystehtaaksi. Ajatus olin perin pateettinen
"Saksalaiset ja suomalaiset kun olivat olleet aseveljiä suuressa sodassa". Ylipäätänsä koko ajatusmalli osoitti melkoista arvostelukyvyn puutetta- suomalaisen näkivät oman sisällisodan jonain barbarian, slaavilaisuuden ja bolshevismin vastaisena ristiretkenä ja kuvittelivat, että tuo Saksan lilliputtivoimilla hoidettu sivusotatoimi olisi luonut jonkinlaisen voimakkaan kohtalonyhteyden.
Huvittavaa kyllä Suomessa laiminlyötiin sotatalouden suunnittelua - varmuusvarastoista puhumattakaan sen takia, että Suomi oli kansainliitossa ajamassa kansainvälistä rahoitusmallia jonka mukaan puolustussotaan joutuvat valtiot saisivat edullista lainaa.
Nyt aivan samalla tavalla kuuhastellaan ja oletellaan, että "
kyllä sieltä varmasti tulee apua kun vaan ollaan uskossa vahvoja". Siis mitä peeerkelettä??? Yhdysvalloilla ei ole laittaa edes yhtä hävittäjä parvea liittolaisensa avuksi ja tämä siis tapauksessa jossa on kolme sormea perseessä vannottu huolehtia armeijattomaan maan puolustuksesta.
Huomautan myös sellaisesta asiasta, että suomalainen media vääristelee eu:hun liittyviä asioita. Puhutaan suu vaahdossa "yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta" vaikka sokea reettakin näkee ettei se monissa asioissa toimi. Venäjä ei juurikaan tunnusta EU:ta yhteisenä valtiojärjestönä ja se on onnistunut kahdenvälisellä politikoinnilla estämään minkään yhtenäisen eu-politiikan luomisen Venäjän suuntaan. Kannattaa miettiä vaikka sellaisten eu-maiden kuten Saksan ja Viron venäjänpolitiikan eroja.
Eu ja Nato eivät myöskään ole yhteydessä sillä tavoin toisiinsa kuin Suomessa toivotaan. Suomessa toivottiin ja luotettiin Eu:n yhteisen puoluksen syntymiseen mutta jostain syystä Eu nähnyt tälläistä kaksoisjärjestelyä tarpeelliseksi.
Norjasta vuotaneet analyytikoiden arviot joiden mukaan Nato ei tule tarjoamaan apuaan Norjalle mikäli pohjoisen luonnonvaroista tulee kiistoja ovat varmasti ainakin oikean suuntaisia. Suomessa ei tahdota edes myöntää, että "EU:n turvatakuut" ovat poliittista paskapaperia tilanteessa jossa Suomi ajautuu kahdenväliseen kriisiin Venäjän kanssa? Olisiko tosiasioiden tunnustaminen tässäkin asiassa viisauden alku???
Nato option nimellä tunnettu suomessa hellitty aivopieru katosi nopeasti kuvioista Georgian Nato-option osoittauduttua roska-osakkeeksi.
Venäjä on onnistunut poliittis- taloudellisilla keinoilla jo valmiiksi hajoittamaan eu:n yhtenäisyyden sen suuntaan. Suomessa ei vaan voida julkisesti tätä myöntää.
