Tässä koko ajan tunnutaan vain esitettävän kysymys, että olisiko Suomen ja Ruotsin hyvä liittyä Natoon yhtä aikaa kuin eri aikaan, niin asiahan on päivän selvä, että yhtä aikaa.
Toinen yhtä aiheellinen kysymys on myös se, että olisiko parempi, että Suomi pääsisi Natoon ennen Ruotsia kuin se että kumpikaan ei pääsisi. Tästä oli tänään Ruotsin mediassakin juttua ja asiantuntijat olivat sitä mieltä, että se olisi myös Ruotsin turvallisuuden etu jos Suomi liittyisi ensin Natoon kuin se että kumpikaan ei pääsisi Natoon.
Niin kauan kun Turkki ja Unkari eivät ole ratifioineet, koko keskustelu siitä, liitytäänkö ilman Ruotsia vai odotetaanko, on sinänsä turha tai ainakin pelkästään spekulointia. Toki tilanne muuttuu, jos käy niin että Turkki ei ratifioi Ruotsia mutta Suomen kyllä; tästähän Haavistokin puhui, ja oletettavasti Marin käy tänään keskusteluja Pettersonin kanssa.
Näkisin, että Turkin ja Unkarin ratifiointien ottaminen/saaminen olisi pelkästään positiivinen asia, ja sen jälkeen kun nimet on paperissa, tulisi kysymykseen tilanne, odotetaanko Ruotsia vai ei. Eli se, jos puuttuvat maat ratifioisivat pelkästään Suomen, ei vielä tarkoittaisi sitä että Suomi menee ilman Ruotsia, vaan silloin oltaisiin tilanteessa että liittyminen olisi täysin meidän omissa käsissämme. Jos esim Yhdysvaltojen kanta on se, että Suomi ja Ruotsi halutaan pakettina, niin se olisi edelleen mahdollista, mutta Suomella olisi kuitenkin takaportti päästä Natoon myös ilman Ruotsia, mikäli homma alkaisi näyttämään siltä.
Suomihan ei ole Ruotsille tässä Nato-asiassa mitään velkaa, joten sen puolesta meidän ei olisi mikään pakko odottaa. Mutta ei siinäkään mitään vikaa olisi, jos Ruotsi olisi Suomelle velkaa... Ja kun Nato on liittoutuma ja jos liittouman muiden maiden kanta on, että olisi parempi että liitytään yhtä aikaa, niin olisihan se hyvä olla tiimipelaaja. Turkki on tässä näyttänyt, minkälaista on kun joku ei ole tiimipelaaja, ja yleisesti ottaen siitä ei tykätä.
Toki tilanne muuttuu jos Suomea uhkaa jokin akuutti uhka; silloin pitäisi liittyä niin nopeasti kuin mahdollista. Käsittääkseni tällaista akuuttia uhkaa ei kuitenkaan ole näköpiirissä, kun ainoa maa joka voisi sellaisen realistisesti muodostaa, on sitonut itsensä Ukrainaan.
