Suomi NATOn jäseneksi - or not?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja RPG83
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
  • Tagit Tagit
    nato

Pitäisikö Suomen hakea NATOn jäseneksi


  • Äänestäjiä yhteensä
    885
Status
Suljettu uusilta vastauksilta.
Tällöin luulisi että Kaikkonen ja Häkkänen olisivat vastanneet eri tavalla mitä artikkelissa on.
Juu, no tulee varmasti uusia muotoja myös. Baltic Air Policing -vastuut nyt ihan varmasti. Siihen toki varmasti tarvittaisiin varusmiehiä tai reserviläisiä apumekaanikoiksi jne - tuo vaatii varmasti lainsäädäntömuutoksen.
 
Juu, no tulee varmasti uusia muotoja myös. Baltic Air Policing -vastuut nyt ihan varmasti. Siihen toki varmasti tarvittaisiin varusmiehiä tai reserviläisiä apumekaanikoiksi jne - tuo vaatii varmasti lainsäädäntömuutoksen.
Harmi kun suorituskyky vaatimuksesta ei ole mitään julkista listaa. Tietysti ymmärrettävistä syistä.

Vahva epäilys että nykyiset kriisinhallintajoukot Naton yhteistyökumppanina ovat hyvin pientä siihen verrattuna mitä suunnitellaan.

Joka tapauksessa yllätyn suuresti jos reserviläiset kelpaavat Natolle ns. vahvuuteen jos ajatellaan ns. nopean toiminnan joukkoja.
 
Olen eri mieltä. Ruotsalaiset auttoivat eniten talvisodassa. Niillä on todella hyvä puolustusteollisuus ja niiden ammattisotilaat on ammattitaitoisia.
Suomi ja Ruotsi tarvitsevat toisiaan.

Ja auttaisivat nytkin:

”Me harjoittelemme Uudenmaan prikaatin avuksi tulemista tai Uudenmaan prikaati Tukholman saaristoon saapumista niin nopeasti kuin mahdollista. Puhutaan tunneista, Bydén kertoi Iltalehden tammikuisessa haastattelussa”

”…Meillä on ihan ehdoton kielto puhua näistä operatiivisista yhteissuunnitelmista Ruotsin kanssa. Ruotsin komentaja kertoo sen, että ruotsalainen prikaati tulisi Lappiin sotimaan venäläisiä vastaan, Nurmi kertaa asiaa kauhistelleen upseerin vastausta.

Samalla upseeri vahvisti, että Bydénin kertomat suunnitelmat pitivät paikkansa.”


 
En muuten ylläty yhtään jos ruotsin homma ns. jumahtaa ja jää lopulta toteutumatta.
En ihmettele minäkään. Siinä on taustalla Turkilla vuosikymmenien antipatiat Ruotsia kohtaan ihan sieltä 1960-luvulta alkaen. Ei niitä pyyhitä pois vuodessa eikä kahdessa. Varsinkaan kun Ruotsi ei näytä aidosti haluavan muuttaa asennettaan ja lainsäädäntöään. Tästä kertoo hyvin se, että sitä koraanin polttomielenosoitusta ei haluttu estää, vaikka siitä oli tieto etukäteen ja samaan aikaan Nato-prosessi Turkin kanssa levällään.

Enkä usko, että tämän jälkeenkään, kun Suomi menee Natoon ja Ruotsi ei, kurdien mielenosoituksia poliisi hajottaisi Tukholmassa tai takavarikoisi kurdien lippuja, jne.
 
Monikin varmasti spekuloi, miksi Erdogan ensin viivytti ja sitten päätti. Siitä kuullaan teorioita, joista yksikään ei välttämättä ole totta. Naton painostus? Ehkä osin, mutta nythän Erdo pääsi sillekin näyttämään, kuka on isäntä. Yksi motiivi voi olla myös Ruotsin kiusaaminen. Voihan näitä keksiä.

Kyllä siinä oli vanha kunnon basaaritinkaus motivaationa. Yllättäen lukko aukesi kun riittävän pitkään hieroivat jenkkien kanssa, Turkin päädiplomaatithan siellä ravasivat jatkuvalla syötöllä.

Todennäköisesti Joe-setä vihjaili Erdolle että Turkin maine on kovaa vauhtia romahtamassa Natossa ja kohta voi olla hankala myydä mitään teknologiaa, mutta tarjosi myös jotain pientä porkkanaa että nyt vielä ennen kesää kerkeäisi kauppoja tehdä halutessaan.

Saulin reissu jenkkilään oli tämän ruljanssin vahvistaminen ja kuittaus Bideniltä itseltään että kyllä tämä on nyt sovittu näin. Yhteiskuvat otettiin vielä muistutuksena Erdolle että kuka on Suomen kummisetänä. Salelle voisi vielä vittuilla, mutta Joelle ei.

Ruotsi taas on sisäpoliittinen vaaliase Erdolle, katsotaan nyt miten tinkaus tässä päättyy. Mielenkiinnolla odotan että minkä tekosyyn Orban keksii Ruotsin viivyttelylle, jos Suomi ratifioidaan ensin Unkarin päässä.
 
Mielenkiinnolla odotan että minkä tekosyyn Orban keksii Ruotsin viivyttelylle, jos Suomi ratifioidaan ensin Unkarin päässä.

Kyllä tämä mielestäni näyttää siltä, että Orban on Erdoganin sylikoira. Orban vetoaa vaikka seksilomaan etelämantereella, mutta laittaa vauhtia rattaisiin heti kun käsky käy.
 
Kyllä siinä oli vanha kunnon basaaritinkaus motivaationa. Yllättäen lukko aukesi kun riittävän pitkään hieroivat jenkkien kanssa, Turkin päädiplomaatithan siellä ravasivat jatkuvalla syötöllä.

Todennäköisesti Joe-setä vihjaili Erdolle että Turkin maine on kovaa vauhtia romahtamassa Natossa ja kohta voi olla hankala myydä mitään teknologiaa, mutta tarjosi myös jotain pientä porkkanaa että nyt vielä ennen kesää kerkeäisi kauppoja tehdä halutessaan.

Saulin reissu jenkkilään oli tämän ruljanssin vahvistaminen ja kuittaus Bideniltä itseltään että kyllä tämä on nyt sovittu näin. Yhteiskuvat otettiin vielä muistutuksena Erdolle että kuka on Suomen kummisetänä. Salelle voisi vielä vittuilla, mutta Joelle ei.

Ruotsi taas on sisäpoliittinen vaaliase Erdolle, katsotaan nyt miten tinkaus tässä päättyy. Mielenkiinnolla odotan että minkä tekosyyn Orban keksii Ruotsin viivyttelylle, jos Suomi ratifioidaan ensin Unkarin päässä.

Tämä on lähimpänä sitä kuvitelmaa, mikä minullakin on, mutta edelleenkään emme tiedä kaikkea.
 
Niinistö tervehti turkkilaissotilaita turkin kielellä "Merhaba asker" (terve, sotilas). Se levisi kaikkiin Turkin lehtiin.

Lievästi aiheen vierestä, mutta pointti jonka olen huomannut aiemminkin. Niinistöllä on kyllä jonkinlaista tilannetajua. Muistan kun tämä oli joskus vajaa kymmenen vuotta takaperin valtiovierailulla Puolassa. Tarkasti kunniakomppanian ja isäntien yllätykseksi tervehti sotilaita puolaksi. Siinä meni hetkellisesti sekä Puolan presidentti että kunniakomppanian päällikkö hämilleen. Mutta vaikutus oli positiivinen, koska puolalaiset hymyilivät tämän jälkeen kuin Naantalin aurinko. Pienet eleet merkkaavat joissain tilanteissa yllättävän paljon.
 
Unkari myös erottaa Suomen ja Ruotsin
Pelkuruutta Orbanilta.

Olevinaan kuin suurikin päällikkö, mutta täysin sulttaanin hännystelijä. Tietää itsekin, ettei omia kortteja kannata katsoa pitemmälle.

Unkarilla ei ole yhtään mitään annettavaa lännelle, eikä näin ollen ole mitään millä neuvotella saati kiristää.
 
Lievästi aiheen vierestä, mutta pointti jonka olen huomannut aiemminkin. Niinistöllä on kyllä jonkinlaista tilannetajua. Muistan kun tämä oli joskus vajaa kymmenen vuotta takaperin valtiovierailulla Puolassa. Tarkasti kunniakomppanian ja isäntien yllätykseksi tervehti sotilaita puolaksi. Siinä meni hetkellisesti sekä Puolan presidentti että kunniakomppanian päällikkö hämilleen. Mutta vaikutus oli positiivinen, koska puolalaiset hymyilivät tämän jälkeen kuin Naantalin aurinko. Pienet eleet merkkaavat joissain tilanteissa yllättävän paljon.
Sama kun Turkin maanjäristyksessä niin Suomen reagointi oli nopeaa. Antaa hyvän kuvan tukea tulevaa liittolaista tämän hädän hetkellä.
 
Pieni kevennys. Suosikkikommarini Rauno Lintunen pohtii jo tulevaa.



Nato-prosesseista ja ratifioinneista riippumatta rauhanrakentajat ja sodanvastustajat joutuvat jatkossa aloittamaan Naton sotilaskolonnien, tukikohtien rakentamisen ja ydinaseiden tuonnin vastustamisen.

Hyvää oppia on saatavissa Saksan ja Britannian Natoa ja sotaa vastustavien aktivistien kokemuksesta ja työstä.
 
Olen eri mieltä. Ruotsalaiset auttoivat eniten talvisodassa. Niillä on todella hyvä puolustusteollisuus ja niiden ammattisotilaat on ammattitaitoisia.
Suomi ja Ruotsi tarvitsevat toisiaan.

Ruotsi sekä auttoi että veti aluksi ja ihan lopuksi vähän mattoa jalan alta, omista ymmärrettävistä intresseistään johtuen. Mutta kyllä se lopulta silti oli suurin tukija kaikista.

18. lokakuuta Ruotsin pääministeri Per Albin Hansson ilmoitti Suomen presidentti Kyösti Kalliolle ja ulkoministeri Eero Erkolle, ettei Ruotsi tulisi Suomen avuksi Neuvostoliiton hyökätessä. En tiedä, menikö se Stalinin tietoon, mutta myöhemmin Ruotsin kuningas julisti oikein lehti-ilmoituksessa, että Ruotsi pysyy sodan ulkopuolella ja että Suomi on varmasti yksin. Siellä painettiin paniikkinappulaa.

Talvisodan sytyttyä 30. marraskuuta Ruotsi ajautui hallituskriisiin. Ulkoministeri Richard Sandler olisi halunnut liittyä sotaan Suomen puolelle, minkä vuoksi hänet pakotettiin eroamaan. Uusi hallitus koottiin kaikista demokraattisista puolueista, mikä esti Ruotsin sotaan liittymistä kannattaneita aktivisteja saamasta vahvan aseman valtiopäivillä. Uusi hallitus suunnitteli puolueettomaksi julistusta, mutta tästä pidättäydyttiin, koska se olisi vaikeuttanut Suomen aseidenostoa Ruotsista ja sen kautta. Sen sijaan Ruotsi julisti, ettei se ollut sotaa käyvä maa. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että Ruotsi epävirallisesti oli Suomen puolella

Hanssonin hallitus lähetti lopulta Suomeen 84 000 kivääriä, 575 konekivääriä, 300 tykkiä, 25 lentokonetta, 30 000 tykinammusta ja 50 miljoonaa patruunaa. Apu oli niin suuri, että se vaikutti Ruotsin puolustuslaitoksen resursseihin.

Lisäksi hallitus tuki vaivihkaa vapaaehtoiskaartia, joka kasvoi lopulta noin 12 000 miehen kokoiseksi. Näistä noin 8 000 päätyi rintamalle, missä he hoitivat oman osansa kunnialla. Myös Ruotsin kansa tuki Suomea. ”Suomen asia on meidän asiamme” oli Suomea tukevien motto. Erinäiset yritykset, yksityishenkilöt ja yhdistykset keräsivät ja lähettivät Suomelle rahaa, ruokaa ja tarvikkeita yli puolen miljardin Ruotsin kruunun arvosta. Tämä oli enemmän kun Suomen vuotuinen valtiobudjetti. Ruotsalaiset ottivat vastaan myös 63 000 sotalasta.

Ruotsilta nähtiin reaalipolitiikkaa. Sotaan ei haluttu mukaan, mutta toisaalta myöskään Neuvostoliittoa ei haluttu rajanaapuriksi. Max Jakobsonin mukaan vakavin virhe Ruotsilta oli panikoida alussa ja lopussa. Koska Ruotsi sähläsi välimiehenä rauhanneuvotteluihin johtavalla tiellä (Kollontay-kontakti) se myös hätäpäissään haittasi Suomen kannalta päättäväisen datan kulkua jo tammikuussa, koska länsimaiden intervention pelossa se halusi rauhan heti. Ruotsille oli ihan sama, vaikka ehdot saneltaisiin Moskovassa. Jo 1950-luvulle mennessä diplomaateillemme neukeilta selvisi, että Stalin oli oikeasti huolissaan ja valmis parempiinkin rauhanehtoihin kuin sitten tuli. Ruotsin ulkoministeri Günther suorastaan painosti Suomen asiainhoitajaa. Ruotsalaiset paljastivat suoraan Moskovaan suomalaisten kortteja ja tilannetta.

Meilläkin Viipurinlahdella tilanne oli kriittinen, mutta haluttiin tietysti puristaa enemmän kuin sitten pystyttiin.

Osataan sitä itsekin munata, ei siinä mitään. Rauhanneuvottelujen viidentenä päivänä STT, jonka toimittaja oli korva hörössä eduskunnan kuppilassa, välitti Tidningarnas Telegrambyrålle (TT) Tukholmaan ennenaikaisen uutisen, jonka mukaan eduskunnan ulkoasiainvaliokunta oli hyväksynyt Neuvostoliiton asettamat rauhanehdot. Suomen valtuuskuntaa Moskovassa johtanut pääministeri Risto Ryti kertoi Helsinkiin palattuaan olevansa varma siitä, että Neuvostoliiton hallitus ei suostunut suomalaisten viime hetkellä esittämiin muutoksiin Suomen uuden itärajan suhteen juuri kyseisen uutisen vuoksi.

Eipä siitä kaikesta tietenkään ollut sen kauaskantoisempaa seurausta kuin jatkosota. Molemmat kutsuivat koko rauhaa sen vielä kestäessä välirauhaksi. Se ei siis ole jälkikäteen keksitty nimitys!

Tarkemmin tämä rauhanprosessi ja ruotsalaisten jekut on selvitetty Jakobsonin teoksessa Diplomaattien talvisota: Suomi maailmanpolitiikassa 1938-40 (1955).
 
Lievästi aiheen vierestä, mutta pointti jonka olen huomannut aiemminkin. Niinistöllä on kyllä jonkinlaista tilannetajua. Muistan kun tämä oli joskus vajaa kymmenen vuotta takaperin valtiovierailulla Puolassa. Tarkasti kunniakomppanian ja isäntien yllätykseksi tervehti sotilaita puolaksi. Siinä meni hetkellisesti sekä Puolan presidentti että kunniakomppanian päällikkö hämilleen. Mutta vaikutus oli positiivinen, koska puolalaiset hymyilivät tämän jälkeen kuin Naantalin aurinko. Pienet eleet merkkaavat joissain tilanteissa yllättävän paljon.

Diplomatiaa.
 
Pieni kevennys. Suosikkikommarini Rauno Lintunen pohtii jo tulevaa.



Nato-prosesseista ja ratifioinneista riippumatta rauhanrakentajat ja sodanvastustajat joutuvat jatkossa aloittamaan Naton sotilaskolonnien, tukikohtien rakentamisen ja ydinaseiden tuonnin vastustamisen.

Hyvää oppia on saatavissa Saksan ja Britannian Natoa ja sotaa vastustavien aktivistien kokemuksesta ja työstä.


Pekka " CIA" Toveri ja Mika "marsalkka" Aaltola.

Onko tuo Lintula ihan oikea olemassa oleva ihminen vai FSB:n luoma Tamagotchi ?

Työkansan Sanomat. Tuon "lehden" rahoittajista ei ainakaan liene epäselvyyttä.
 
Pekka " CIA" Toveri ja Mika "marsalkka" Aaltola.

Onko tuo Lintula ihan oikea olemassa oleva ihminen vai FSB:n luoma Tamagotchi ?

Työkansan Sanomat. Tuon "lehden" rahoittajista ei ainakaan liene epäselvyyttä.
Olen Lintusen suuri fani, se ei yllätä koskaan. Aina on hyvällä päällä, kun on tarinansa lukenut:solthum:

Jos sen plokeja viittis kommentoida niin kyllä kai se vitutukseen kuolemisesta pitäisi varoitella?

Toistan itseäni, mutta nautin kuunnellessani näiden reliikkien aatemaailman kuolinkorahtelua. Suomi kääntyy uuteen asentoon ja saranoista kuuluu narahtelua.
Ja meidän huoneista kilistysjuomien narskautuksia.
 
Status
Suljettu uusilta vastauksilta.
Back
Top