- Status
Sen verran haluaisin ottaa kantaa tähän väittelyyn Israelin ja Yhdysvaltain armeijan paremmuudesta, että vaikka sotilaskoulutuksen laatu Israelissa onkin korkealla tasolla, niin valtaosa Israelin armeijasta koostuu kuitenkin reserviläisistä verrattuna lähes täysin ammattisotilaista koostuvaan US Army:yn.
Lisäksi vaikka israelilaisilla on käytössään varsin korkeankin tason sotilasteknologiaa yksiköissään, varsinkin ns. "toisen portaan" joukot ovat varustettuja osittain jo varsin iäkkäällä kalustolla. US Armyllä taas kalusto on keskimäärin huomattavasti tasalaatuisempaa, eikä suuria eroja eri yksiköiden välillä ole. Vaikka IDF ja US Army käyttävät suurelta osin jopa samoja asejärjestelmiä, on näitten järjestelmien käyttöperiaatteissa suuriakin eroja. Liitin tähän viestiin kaksi näitä eroja havainnollistavaa organisaatiokaaviota US Army:n ja IDF:n osalta:
Katso liite: 3968 Katso liite: 3969
Kuten näistä organisaatiokaavioista näemme IDF on edelleen organisoitu pääosin taistelemaan divisioona kokoonpanossa, kun taas US Army on lähes täysin organisoitu itsenäiseen taistelutoimintaan kykenevien prikaatien (Brigade Combat Team, BCT) ympärille. Esim. IDF:n 36. Panssariprikaati sisältää kaksi raskasta panssariprikaatia, yhden kevyen jalkaväkiprikaatin ja koko divisioonaa tukeva tykistörykmentin. Huomionarvoista on, että edellämainitut 7. ja 188. Panssariprikaati sisältävät varsinaisten taistelevien panssaripataljoonien lisäksi orgaanisina tukiosina vain "panssaripioneeripataljoonan" (Armor Engineer Battalion), panssaritiedustelukomppanian ja viestikomppanian. Ne siis tarvitsevat käytännössä aina taistelutoimintaansa divisioonatasoisten tukiyksiköiden tukea.
Sen sijaan US Army:n raskas panssariprikaati (Armored Brigade Combat Team, ABCT) sisältää prikaatin pääasiallisten taistelevien osien lisäksi orgaanisena oman pioneeripataljoonan, ratsuväkipataljoonan, tykistöpataljoonan ja huoltopataljoonan. Kuten organisaatiokaaviosta voimme nähdä, US Army:n raskas panssariprikaati sisältää orgaanisena lähes kaikki itsenäistä taistelutoimintaa varten tarvittavat yksiköt (ilmatorjuntaa voidaan pitää poikkeuksena tästä, aikaisemmin sekin oli organisoitu prikaatien alle, ilmauhan vähennyttyä 2000-luvulla ja pidempikantamaisten IT-järjestelmien tullessa käyttöön IT organisoitiin omiksi itsenäisiksi yksiköikseen).
On sitten hieman makuasia kumpaa mallia pitää parempana, voidaan kuitenkin todeta ettei varsinkaan US Army lähes koskaan taistele tyhjiössä yksinään, vaan sillä on yleensä aina käytössä omien helikoptereidensa lisäksi vähintäänkin USAF:n ja tarvittaessa myös muiden puolustushaarojen ilmatuki. Tästähän jo 1980-luvulla lanseeratussa AirLand Battle -doktriinissa oli pitkälti kyse. Tämä on nyttemmin jo päivitetty uuteen eri puolustushaarojen yhteistoimintaa entisestään korostavaan doktriiniin. Jokainen US Army:n prikaati sisältää siis varsin vahvan orgaanisen epäsuoren tulen komponentin, joka vastaa tulivoimaltaa IDF:n prikaatista löytyvää tykistön tulivoimaa. Tähän kun lätkäistään päälle vielä divisioonatason tukikomponentit, kuten erilliset tykistöprikaatit (kalustona MLRS, HIMARS, M109, M777 jne...) ja helikopteriprikaatit taistelu- ja kuljetuskoptereineen, voidaan todeta että US Army:n yksittäisen raskaan prikaatin tai divisioonan tulivoima ja muut kyvyt ovat vertaansa vailla.
Sitä paitsi tällainen vertailu on sinänsä mieletön, koska lähtökohtaisesti US Army ja IDF eivät taistele koskaan toisiaan vastaan. Silti on joskus mielenkiintoista tehdä tällaisia vertailuja eri maiden asevoimien kokoonpanojen välillä. Tämä tällaisena lyhyenä katsauksena sinänsä ihan mielenkiintoiseen aiheeseen. @Sardaukar voi varmaan halutessaan syventää näitä tietoja erityisesti IDF:n osalta...
Lisäksi vaikka israelilaisilla on käytössään varsin korkeankin tason sotilasteknologiaa yksiköissään, varsinkin ns. "toisen portaan" joukot ovat varustettuja osittain jo varsin iäkkäällä kalustolla. US Armyllä taas kalusto on keskimäärin huomattavasti tasalaatuisempaa, eikä suuria eroja eri yksiköiden välillä ole. Vaikka IDF ja US Army käyttävät suurelta osin jopa samoja asejärjestelmiä, on näitten järjestelmien käyttöperiaatteissa suuriakin eroja. Liitin tähän viestiin kaksi näitä eroja havainnollistavaa organisaatiokaaviota US Army:n ja IDF:n osalta:
Katso liite: 3968 Katso liite: 3969
Kuten näistä organisaatiokaavioista näemme IDF on edelleen organisoitu pääosin taistelemaan divisioona kokoonpanossa, kun taas US Army on lähes täysin organisoitu itsenäiseen taistelutoimintaan kykenevien prikaatien (Brigade Combat Team, BCT) ympärille. Esim. IDF:n 36. Panssariprikaati sisältää kaksi raskasta panssariprikaatia, yhden kevyen jalkaväkiprikaatin ja koko divisioonaa tukeva tykistörykmentin. Huomionarvoista on, että edellämainitut 7. ja 188. Panssariprikaati sisältävät varsinaisten taistelevien panssaripataljoonien lisäksi orgaanisina tukiosina vain "panssaripioneeripataljoonan" (Armor Engineer Battalion), panssaritiedustelukomppanian ja viestikomppanian. Ne siis tarvitsevat käytännössä aina taistelutoimintaansa divisioonatasoisten tukiyksiköiden tukea.
Sen sijaan US Army:n raskas panssariprikaati (Armored Brigade Combat Team, ABCT) sisältää prikaatin pääasiallisten taistelevien osien lisäksi orgaanisena oman pioneeripataljoonan, ratsuväkipataljoonan, tykistöpataljoonan ja huoltopataljoonan. Kuten organisaatiokaaviosta voimme nähdä, US Army:n raskas panssariprikaati sisältää orgaanisena lähes kaikki itsenäistä taistelutoimintaa varten tarvittavat yksiköt (ilmatorjuntaa voidaan pitää poikkeuksena tästä, aikaisemmin sekin oli organisoitu prikaatien alle, ilmauhan vähennyttyä 2000-luvulla ja pidempikantamaisten IT-järjestelmien tullessa käyttöön IT organisoitiin omiksi itsenäisiksi yksiköikseen).
On sitten hieman makuasia kumpaa mallia pitää parempana, voidaan kuitenkin todeta ettei varsinkaan US Army lähes koskaan taistele tyhjiössä yksinään, vaan sillä on yleensä aina käytössä omien helikoptereidensa lisäksi vähintäänkin USAF:n ja tarvittaessa myös muiden puolustushaarojen ilmatuki. Tästähän jo 1980-luvulla lanseeratussa AirLand Battle -doktriinissa oli pitkälti kyse. Tämä on nyttemmin jo päivitetty uuteen eri puolustushaarojen yhteistoimintaa entisestään korostavaan doktriiniin. Jokainen US Army:n prikaati sisältää siis varsin vahvan orgaanisen epäsuoren tulen komponentin, joka vastaa tulivoimaltaa IDF:n prikaatista löytyvää tykistön tulivoimaa. Tähän kun lätkäistään päälle vielä divisioonatason tukikomponentit, kuten erilliset tykistöprikaatit (kalustona MLRS, HIMARS, M109, M777 jne...) ja helikopteriprikaatit taistelu- ja kuljetuskoptereineen, voidaan todeta että US Army:n yksittäisen raskaan prikaatin tai divisioonan tulivoima ja muut kyvyt ovat vertaansa vailla.
Sitä paitsi tällainen vertailu on sinänsä mieletön, koska lähtökohtaisesti US Army ja IDF eivät taistele koskaan toisiaan vastaan. Silti on joskus mielenkiintoista tehdä tällaisia vertailuja eri maiden asevoimien kokoonpanojen välillä. Tämä tällaisena lyhyenä katsauksena sinänsä ihan mielenkiintoiseen aiheeseen. @Sardaukar voi varmaan halutessaan syventää näitä tietoja erityisesti IDF:n osalta...
IDF on pärjännyt varsin hyvin säännöllisissä Israelissa tapahtuvissa harjoituksissa US Armyn ja USMC:n kanssa. Käytännössä pitkä palvelusaika (24-48 kk) mahdollistaa melko lailla yhtä hyvän koulutustason, kuin ns. ammattisotilailla.
Israelin yksiköiden kokoonpanot ovat varsin "eläviä" eikä taistelu divisioonakokoonpanossa ole kovin tavallista. Yleisesti prikaateja käytetään "rakennuspalikkoina" joista luodaan vaihtelevan koostumuksen omaavia yhtymiä tarpeen mukaan. Tästä syystä esim. panssariprikaatin rakenne saattaa vaikuttaa kevyeltä, koska käytännössä sitä tuetaan muilla yksiköillä. Joten itse asiassa rakenne on joustavampi tältä osin, kuin esim. tuo ABCT, johon on pyritty yhdistämään kaikki tarvittava saman yksikön yhteyteen. Tämä johtunee siitä, että ABCT siirtyy ja taistelee varsin kaukana kotimaastaan ja tarvitsee samaan yhteyteen logistisista ja muista syistä orgaaniset tukijoukot. Israelin maavoimat taas on luotu taistelemaan hyvin lähellä tukialuettaan ja kotimaata, joten organisaatio on myös sen mukainen.
Israelin yksiköiden kokoonpanot ovat varsin "eläviä" eikä taistelu divisioonakokoonpanossa ole kovin tavallista. Yleisesti prikaateja käytetään "rakennuspalikkoina" joista luodaan vaihtelevan koostumuksen omaavia yhtymiä tarpeen mukaan. Tästä syystä esim. panssariprikaatin rakenne saattaa vaikuttaa kevyeltä, koska käytännössä sitä tuetaan muilla yksiköillä. Joten itse asiassa rakenne on joustavampi tältä osin, kuin esim. tuo ABCT, johon on pyritty yhdistämään kaikki tarvittava saman yksikön yhteyteen. Tämä johtunee siitä, että ABCT siirtyy ja taistelee varsin kaukana kotimaastaan ja tarvitsee samaan yhteyteen logistisista ja muista syistä orgaaniset tukijoukot. Israelin maavoimat taas on luotu taistelemaan hyvin lähellä tukialuettaan ja kotimaata, joten organisaatio on myös sen mukainen.
Viimeksi muokattu:
taktinen taistelumajava
Kapteeni
No mitä mahdat tarkoittaa intresseillä?
Noin esimerkin vuoksi Yhdysvaltain ulkoministeriö ilmoittaa, että Yhdysvallat pyrkii pitämään suurlähetystöjä kaikissa maailman valtioissa eli jonkinlaisia intressejä on kaikkialle.
Öljyn saantia, yritysten omaisuutta ,tukikohtia ja muuta merkittävää. Suomella kun ei muuta merkitystä taida olla kuin tukialueena Baltian puolustuksessa ja Suomen lahden sulkemisessa.
ANZUS-sopimus USA:n, Australian ja Uuden-Seelannin välillä taitaa olla ollut lähinnä tuollaista. Se on nykyuisin korvattu kahdenvälisillä sopimuksilla.
In 2010, the United States and New Zealand signed the Wellington Declaration in Wellington, New Zealand, during a three-day visit by US Secretary of State Hillary Clinton. The signing of the declaration ended the ANZUS dispute of the past 25 years, and it was later revealed the US and New Zealand had resumed military co-operation in eight areas in 2007.
In 2010, the United States and New Zealand signed the Wellington Declaration in Wellington, New Zealand, during a three-day visit by US Secretary of State Hillary Clinton. The signing of the declaration ended the ANZUS dispute of the past 25 years, and it was later revealed the US and New Zealand had resumed military co-operation in eight areas in 2007.
PSJ-Ukko
Kersantti
http://yle.fi/uutiset/reservilaisli...et_eivat_oikeasti_tieda_missa_mennaan/7922846
Kotimaa 11.4.2015 klo 13:30 | päivitetty 11.4.2015 klo 13:35
Reserviläisliitto: Nato-kannastaan epävarmojen määrä lisääntynyt – "Ihmiset eivät oikeasti tiedä, missä mennään"
Reserviläisliiton teettämässä kyselyssä lähes kolmasosa vastaajista ei osannut kertoa, pitäisikö Suomen pyrkiä puolustusliitto Natoon vai ei. Erityisen epävarmoja kannastaan olivat naiset sekä nuoret. Reserviläisten keskuudessa Naton kannatus on kasvanut nopeasti ja on muita suomalaisia vahvempaa.
Kuva: S. Sabawoon / EPA
Mistä on kyse?
Nato-kantaansa empii entistä useampi suomalainen. Tämä käy ilmi Reserviläisliiton teettämästä tutkimuksesta, joka tehtiin maaliskuussa internet-paneelilla.
Reserviläisliiton selvityksessä lähes kolmasosa vastaajista ei osannut kertoa mielipidettään siitä, pitäisikö Suomen pyrkiä Naton jäseneksi vai ei. Kannastaan epävarmimpia olivat naiset sekä 15–22-vuotiaat nuoret. Varmimpia kannastaan puolestaan olivat yli 50-vuotiaat. Nuorten osuus voi korostua tuloksissa tutkimusmenetelmän vuoksi.
Reserviläisliiton toiminnanjohtaja Olli Nyberg arvioi kannastaan epävarmojen kasvun kertovan siitä, että monet suomalaiset miettivät tällä hetkellä Nato-kantaansa hyvin vakavasti.
– Kyllä tämä varmaan johtuu näistä päivittäin vaihtelevista tilanteista. Ihmiset eivät oikeasti oikein tiedä, missä mennään. Siltä pohjalta kannat ovat epävarmempia kuin ne ovat olleet joskus aikaisemmin.
Reserviläisliiton tutkimuksessa Suomen Nato-jäsenyyttä vastusti 40 prosenttia suomalaisista ja kannatti 28 prosenttia. Miehistä jäseneksi pyrkimisen kannattajia on lähes 40 prosenttia, kun taas naisista vain vajaa viidesosa. Nato-myönteisyyttä on eniten Etelä-Suomessa sekä 56–70-vuotiaiden joukossa. Reserviläisliiton tutkimukseen osallistui runsaat tuhat henkilöä.
Kuva: Yle Uutisgrafiikka
Reserviläisten Nato-kannatus muita vahvempaa
Suomalaisten Nato-kannat ovat vaihdelleet viimeaikaisissa mielipidemittauksissa.
– Jos vaikkapa venäläiset tekevät ilmatilaloukkauksen Suomenlahdella, niin se varmasti saman tien heijastuu tuloksissa. Jos taas on rauhallisempaa, tulee toisenlaiset tulokset, Reserviläisliiton toiminnanjohtaja Olli Nyberg sanoo.
Reserviläisten keskuudessa Nato-kannatus on vahvistunut nopeasti ja on selkeästi muuta väestöä vankempaa. Reserviläisliiton ja Suomen Reserviupseeriliiton jäsenkyselyyn vastanneista runsaasta 8 000 reserviläisestä yli puolet kannatti liittymistä. Erityisen korkealla oli upseerien Nato-kannatus. Olli Nyberg arvioi reserviläisten korkean kannatuksen syytä.
– Näissä gallupeissahan näkyy se, että miehet kannattavat jäsenyyttä aika paljon suuremmalla joukolla kuin naiset. Reserviläisten koostumus kun on melko miesvaltainen – meillä on 900 000 reserviläistä, joista valtaosa on miehiä – se on eniten selittävä tekijä.
Kotimaa 11.4.2015 klo 13:30 | päivitetty 11.4.2015 klo 13:35
Reserviläisliitto: Nato-kannastaan epävarmojen määrä lisääntynyt – "Ihmiset eivät oikeasti tiedä, missä mennään"
Reserviläisliiton teettämässä kyselyssä lähes kolmasosa vastaajista ei osannut kertoa, pitäisikö Suomen pyrkiä puolustusliitto Natoon vai ei. Erityisen epävarmoja kannastaan olivat naiset sekä nuoret. Reserviläisten keskuudessa Naton kannatus on kasvanut nopeasti ja on muita suomalaisia vahvempaa.
Kuva: S. Sabawoon / EPA
Mistä on kyse?
- Reserviläisliiton tutkimuksen mukaan Nato-kannastaan epävarmojen suomalaisten määrä on lisääntynyt
- Nato-jäsenyyttä kannatti Reserviläisliiton tutkimuksessa 28 prosenttia ja vastusti 40 prosenttia vastaajista
- Epävarmimipia Nato-kannastaan olivat Reserviläisliiton kyselyssä naiset ja nuoret
- Reserviläisten keskuudessa Suomen Nato-jäsenyyden kannatus oli kyselyssä muita vahvempaa
Nato-kantaansa empii entistä useampi suomalainen. Tämä käy ilmi Reserviläisliiton teettämästä tutkimuksesta, joka tehtiin maaliskuussa internet-paneelilla.
Reserviläisliiton selvityksessä lähes kolmasosa vastaajista ei osannut kertoa mielipidettään siitä, pitäisikö Suomen pyrkiä Naton jäseneksi vai ei. Kannastaan epävarmimpia olivat naiset sekä 15–22-vuotiaat nuoret. Varmimpia kannastaan puolestaan olivat yli 50-vuotiaat. Nuorten osuus voi korostua tuloksissa tutkimusmenetelmän vuoksi.
Reserviläisliiton toiminnanjohtaja Olli Nyberg arvioi kannastaan epävarmojen kasvun kertovan siitä, että monet suomalaiset miettivät tällä hetkellä Nato-kantaansa hyvin vakavasti.
– Kyllä tämä varmaan johtuu näistä päivittäin vaihtelevista tilanteista. Ihmiset eivät oikeasti oikein tiedä, missä mennään. Siltä pohjalta kannat ovat epävarmempia kuin ne ovat olleet joskus aikaisemmin.
Reserviläisliiton tutkimuksessa Suomen Nato-jäsenyyttä vastusti 40 prosenttia suomalaisista ja kannatti 28 prosenttia. Miehistä jäseneksi pyrkimisen kannattajia on lähes 40 prosenttia, kun taas naisista vain vajaa viidesosa. Nato-myönteisyyttä on eniten Etelä-Suomessa sekä 56–70-vuotiaiden joukossa. Reserviläisliiton tutkimukseen osallistui runsaat tuhat henkilöä.
Kuva: Yle Uutisgrafiikka
Reserviläisten Nato-kannatus muita vahvempaa
Suomalaisten Nato-kannat ovat vaihdelleet viimeaikaisissa mielipidemittauksissa.
– Jos vaikkapa venäläiset tekevät ilmatilaloukkauksen Suomenlahdella, niin se varmasti saman tien heijastuu tuloksissa. Jos taas on rauhallisempaa, tulee toisenlaiset tulokset, Reserviläisliiton toiminnanjohtaja Olli Nyberg sanoo.
Reserviläisten keskuudessa Nato-kannatus on vahvistunut nopeasti ja on selkeästi muuta väestöä vankempaa. Reserviläisliiton ja Suomen Reserviupseeriliiton jäsenkyselyyn vastanneista runsaasta 8 000 reserviläisestä yli puolet kannatti liittymistä. Erityisen korkealla oli upseerien Nato-kannatus. Olli Nyberg arvioi reserviläisten korkean kannatuksen syytä.
– Näissä gallupeissahan näkyy se, että miehet kannattavat jäsenyyttä aika paljon suuremmalla joukolla kuin naiset. Reserviläisten koostumus kun on melko miesvaltainen – meillä on 900 000 reserviläistä, joista valtaosa on miehiä – se on eniten selittävä tekijä.
Israeliin liittyvän sivujuonteen osalta huomauttaisin Israelin puolustusbudjetin ja asepalveluksen pituuden vastaavan täysimittaista sotaa käyvää maata. Israelissa pitkä palvelusaika kertoo joukkojen tarpeesta varsinaisessa sotilaallisessa toiminnassa, ei suinkaan perusteellisesta koulutuksesta.
Ei nyt aivan pidä paikkaansa, mutta osittain. Asevelvollisuutensa loppuosassa olevat osallistuvat operatiiviseen toimintaan. Kannattaa muistaa, että aselajista riippuen pelkkä alokaskoulutus kestää 4-6 kk, jonka jälkeen tulee aselaji- ja yksikkökoulutus (usein vähintään saman kestoinen tai enemmän). Loppuvaiheen touhua voi osittain verrata "työharjoitteluun"...
Suurin osa niin varusmies- kuin reservipalveluksesta käytetään kuitenkin koulutukseen. Joukkojen tarve sotilaalliseen toimintaan kun ei normaalisti ole aivan kauhean suuri ja niihin osallistuminen riippuu suuresti koulutushaarasta ja yksiköstä. Suuremmat operaatiot ja sotatoimet, kuten viimeisin Gazan rähinä ovat sitten erikseen ja yksiköt mobilisoidaan niihin yleisesti sodanajan kokoonpanoissa mutta tilanteen mukaisesti soveltaen. Esim. v. 2014 Operation Protective Edge olisi suomalaisessa terminologiassa tarkoittanut osittaista sodan ajan joukkojen liikekannallepanoa.Peruskoulutuskaudet ovat nykyisin (alokaskoulutus ja peruskoulutus):
The army organizes basic training groups using a numbered scale. You will receive a number known as your Rovaeii, רובאי (level of training). The numbers classify you as follows:
- 02 training is for non-combat soldiers and could involve a 1 month course or longer
- 05 and 07 training is for Kravi units and involves 7 months of basic and advanced training
- 08 training is for individuals who finish the commanders course for Kravi
- 12 training is the officers course for Kravi
- 13 training is for the pilots course
Viimeksi muokattu:
Perde
Luutnantti
HS-haastattelu
Nato-hakemusta seuraisi kriisi Venäjän kanssa
Suomen pitää suojautua Venäjän hybridiuhkalta, sanoo ulkopolitiikan asiantuntija Hiski Haukkala
Kotimaa 12.4.2015 7:19
Anna-Liina Kauhanen
Helsingin Sanomat
Rio Gandara / HS
Hiski Haukkala työskentelee ulkoministeriön erikoistutkijana ja Venäjä-asiantuntijana.
Nato-hakemusta seuraisi kriisi Venäjän kanssa
Suomen pitää suojautua Venäjän hybridiuhkalta, sanoo ulkopolitiikan asiantuntija Hiski Haukkala
Kotimaa 12.4.2015 7:19
Anna-Liina Kauhanen
Helsingin Sanomat
Rio Gandara / HS
Hiski Haukkala työskentelee ulkoministeriön erikoistutkijana ja Venäjä-asiantuntijana.
Eurooppa on joutunut vapaaseen pudotukseen Krimin miehityksen jälkeen, sanoo ulkoministeriön erikoistutkijana ja Venäjä-asiantuntijana parhaillaan työskentelevä Tampereen yliopiston kansainvälisen politiikan professori Hiski Haukkala.
Kuka?
Hiski Haukkala
Työskentelee erikoistutkijana ulkoasiainministeriön suunnittelu- ja tutkimusyksikössä.
Virkavapaalla Tampereen yliopiston kansainvälisen politiikan professuurista.
Aikaisemmin työskennellyt muun muassa Alexander Stubbin neuvonantajana ulkoministeriössä ja tutkijana Ulkopoliittisessa instituutissa.
Kriisi haastoi myös Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan peruslähtökohdat.
Toistaiseksi Suomen tärkein ulkopoliittinen toimi on ollut havahtuminen siihen, että suhde Venäjään mullistui, Haukkala sanoo. Turvallisuusympäristö muuttui, ja Venäjän hybridiuhka myös Suomelle on todellinen.
Venäjä katsoo olevansa pitkään kestävässä konfliktissa lännen kanssa. Erityisesti Venäjä haastaa Yhdysvaltoja, mutta myös EU:n kanssa välit ovat hyvin kireät. Suomi ei jää tästä vastakkainasettelusta osattomaksi.
Pääministeri Alexander Stubb (kok) ehdotti lauantaina blogissaan, että Suomen mahdollista Nato-jäsenyyttä asetettaisiin arvioimaan "viisasten ryhmä".
Stubbin mukaan olisi tärkeää muun muassa selvittää, nostaisiko Nato-jäsenyys Suomen riskiä ajautua osapuoleksi konflikteihin ja millainen olisi liittoutumattoman Suomen asema eurooppalaisessa konfliktissa.
Juuri nyt Nato-jäsenyyden hakeminen olisi kohtalokkain virhe, jonka Suomi voisi tehdä ulko- ja turvallisuuspolitiikassaan, Haukkala arvioi.
Venäjä vastaisi Suomen Nato-jäsenyyteen hyvin ikävillä tavoilla, Haukkala uskoo.
"Venäjällä on paljon keinoja panna meihin paine, joka ei kuitenkaan aktivoisi Naton artikla vitosta, sitä, että muut Nato-maat reagoisivat."
Kun Venäjä alkaisi tehdä Suomen oloa tukalaksi, puhuttaisiin toisen mittaluokan asioista kuin siitä, millaisen keskustelun sai aikaan konkariliikemies Seppo Remeksen karkotus Venäjältä.
Haukkalan mukaan Venäjä voisi puuttua halutessaan monin tavoin myös Suomen sisäiseen turvallisuuteen.
Itärajan toimivuus voisi heikentyä. Venäjä saattaisi katkaista ydinturvallisuusyhteistyön. Nyt Sosnovyi Borin ydinvoimalasta on punainen linja Suomen säteilyturvakeskukseen.
"Venäjä on mobilisoitunut ja mobilisoitavissa. Se pystyisi nopeasti pistämään ison sirkuksen pystyyn alueellisesti."
Sekin haitta Nato-jäsenyyshakemuksen jättämisestä juuri nyt olisi, että kaikki Nato-tohina olisi pois siitä, mikä oikeasti on Suomen vallassa – sisäisen turvallisuuden vahvistaminen.
Toisaalta tämänhetkinen, tasavallan presidentin Sauli Niinistön johdolla yhteenvedetty konsensus kuuluu, ettei Suomi juuri nyt hae Natoon. Hallitusohjelmaan tosin halutaan kirjaus, että se on mahdollista.
"Nykyinen oli onneton kirjaus. Mitä järkeä olisi linjata, mitä ei tehdä. Kaikkien valtioiden pitää maksimoida toimintavapautensa kansainvälisissä suhteissa, Suomenkin", Haukkala sanoo.
Seuraavan hallituksen tärkein ulkopolitiikan tehtävä on vahvistaa Suomen suhteellista turvallisuutta. "Tehtävä tässä on kaksiosainen: talous kuntoon ja talo kuntoon", Haukkala sanoo.
Huono taloustilanne rapauttaa Suomen kansainvälistä ja turvallisuuspoliittista asemaa.
"Venäjän uuteen toimintatapaan, hybridiuhkaan, vastaamisessa talouden terveys ja yhteiskunnan vakaus ovat relevanttia kamaa."
Suomen sisäistä turvallisuutta pitää vahvistaa. Se on oikeusvarmuudesta huolehtimista ja yhteiskunnan rakenteiden integriteetin varjelua.
"Suomella ei ole ikäviltä asioilta suojelevaa erikoisasemaa. Siksi pitää varmistaa, ettei Venäjä voi käyttää meitä hyväksi."
Haukkala puhuu binäärifunktiosta, jota Suomi tarvitsee suojautuakseen Venäjän vaikuttamisyrityksiltä. "Ensinnäkin tarvitaan nollafunktiota eli systeemitason hyljeksintää, sitä, että Suomi on mahdollisimman vaikea ja hankala toimintaympäristö kaikelle hämärälle toiminnalle. Samanaikaisesti tarvitsemme ykkösfunktion. Se on hyvistä suhteista kiinnipitäminen."
Hyvien suhteiden vaaliminen ei tosin riipu vain Suomesta. Venäjä voi aina halutessaan romuttaa kaiken.
"Venäjä-suhteen positiivisista puolista täytyy yrittää pitää kiinni, ja puolueista etenkin keskusta on painottanut tätä aika voimakkaasti. Osin se on tehnyt sitä siksi, että se on tarjonnut keinon profiloitua. Samalla pitää olla ymmärrys siitä, että se ei voi tapahtua EU:n yhtenäisyyden kustannuksella."
Venäjä käyttää hyväkseen erilaisia tilaisuuksia. Se myös toimii luodakseen näitä tilaisuuksia, Haukkala selittää.
Siksi Venäjän tilaa vaikuttaa Suomen sisäisiin asioihin pitää aktiivisesti kaventaa. Suhmuroinnille ja harmaille vyöhykkeille ei saa antaa tilaa.
"Ei se, että täällä on oligarkkien rahaa, ole ongelma, jos siinä ei ole mitään hämärää. Ei venäläistä rahaa tai venäläisiä tarvitse demonisoida, se on väärä viesti. Mutta toimintaan, joka yrittää kovertaa järjestelmäämme ontoksi, pitää puuttua."
Sisäiseen turvallisuuteen kuuluu myös huolehtiminen siitä, ettei Suomen omien viranomaisten toiminta herätä kysymyksiä. Varsinkin jos ja kun Suomi on rakentamassa tiedustelulainsäädäntöä, jolla lisätään huomattavasti suojelupoliisin ja Puolustusvoimien tiedusteluoikeuksia, poliisilla ei ole varaa rekisterisähellyksiin ja uusiin tapaus Aarnioihin, Haukkala sanoo.
Oma puolustus on pidettävä kunnossa, mutta tämä on jo oikeastaan valittu linja, Haukkala sanoo. Seuraava hallitus luultavasti nostaa puolustusmäärärahoja. Edessä on satsaukset maavoimien nopeaan iskukykyyn sekä megaluokan hävittäjähankinnat, joille seuraavan hallituksen on löydettävä rahoitus. Kriisi Venäjän kanssa raamittaa tätä päätöksentekoa.
"Tietysti puolustuksen tarpeet tulevat olemaan isoja. En kuitenkaan ymmärrä rutinaa rahasta, vaikka hävittäjäkaupan rahoittamisesta tulee kivuliasta tilanteessa, jossa Suomi on jo valmiiksi alijäämäinen", Haukkala sanoo.
Suomi ei voi vaikuttaa Venäjään kuin oman toimintansa kautta, Haukkala sanoo. Suomen ei pidä olla sellainen toimintaympäristö, jossa Venäjän vaikuttamisyrityksiä suvaitaan.
"Jos ja kun venäläiset ovat rationaalisia – mitä he minusta kuitenkin ovat – heidän pitäisi kyetä tulkitsemaan Suomen signaalit oikein ja niitä myös arvostamaan."
Joka tapauksessa uusi hallitus on pääsemättömissä Venäjästä ja Ukrainan kriisistä. EU-mailla ei ole yhteistä linjaa siitä, mitä Ukrainan ja Venäjän kanssa pitäisi tehdä. Venäjä ei myöskään ole EU:n ainoa ongelma.
Britannia sooloilee, samoin Kreikka. Eteläinen naapurusto on liekeissä, ja Isis sysii Eurooppaan niin terroristeja, palaavia taistelijoita kuin pakolaisiakin.
Uudella hallituksella ei tule olemaan helppoa. Sikäli Suomen johto on Haukkalan mielestä kuitenkin kuivilla, että tilannekuva on kaikilla pitkälti sama.
"Meidän täytyy ottaa vakavasti myös sen mahdollisuus, että edessä on iso kriisi."
Benelli
Respected Leader
Tällainen vihjailu sen sijaan että asiat sanotaan suoraan on yksi niistä asioista joista en pidä tässä keskustelussa. Vihjaako Haukkala että meidän ei pidä liittyä Natoon koska Venäjä voisi aiheuttaa tahallisesti laskeumia Suomen puolelle? Kuinka paljon meidän pitäisi ylipäätänsä antaa Putinin mahdollisen kiristyksen vaikuttaa meidän päätöksien tekoon?
Vonka
Supreme Leader
En ihmettele. Reserviläisliiton johdon... öh... Paasikiven linjan kaltainen ote vaikuttaa myös.
Benelli
Respected Leader
Voisit pistää linkkiä tai lyhyen tiivistelmän mikä on mennyt huonosti? En nyt itse löytänyt muuta kuin että Stubb on vähätellyt Venäjän uhoamista.
http://yle.fi/uutiset/stubb_ylelle_sapelinkalistelua_ei_kannata_hatkahtaa/7923887
Rajajääkäri
Ylipäällikkö
Tuo filmi missä Stubb puhui, oli mielestäni äärettömän hyvä selonteko tilanteesta. Sanokaa mitä haluatte, mutta minä annan puheesta kouluarvosteluasteikolla 10 pistettä.
Perde
Luutnantti
Ja multa täysi nolla pistettä. Täysin hoitamattomasta ulkopolitiikasta, maan työttömyyden hoitamatta jättämisestä, valtion rahojen hukkaamisesta eurostoliittoon, huh, lista on liian pitkä tähän kirjoitettavaksi...mutta kansa on näin äänestänyt ja äänesti edellisenkin kerran. Kymmenisen vuotta on hukattu ja ollaan tilanteessa, josta ei ole enää ulospääsyä osaajienkaan avulla. Hyvä Suomi!
Rajajääkäri
Ylipäällikkö
Tuossa puheessa käsiteltiin vain turvallisuuspolitiikkaa, jos et huomannut.
- Status