Benelli
Respected Leader
USA ja EU ovat virallisesti tuominneet kaappauksen. Presidenttien puheet tai prikaatit rajalla tuskin saisivat Venäjää luovuttamaan agentin. Lähinnä lisäpakotteet tulevat mieleen millä voisi ehkä oikeasti painostaa.
- Status
aj77
Greatest Leader
Mutta eihän se agentin luovuttaminen ole asian ydin. Vieköön vaikka siperiaan. Tottakai jos agentti palautuu prosessissa se on aina hyvä,mutta tärkeintä on kuitenkin vetää raja johonkin.
Miten me edes voidaan hakea jäsenyyttä. Antanut ymmärtää että se vaatisi kansan tuen. Politiikot eivät kai voi omin nokkinensa hakea. Millä kansantuki mitataan? Kansanäänestyksen järjestäminen on aikamoista etenkin kun ei ole edes varmaa huolitaanko meitä. Sanoi pääsihteeri mitä tahansa.Merkelin naamasta näki asiasta puhuttaessa että parempi jos nyt ette tulisi.
Me tarvittaisiin kohotettu valmius, ehkä osittainen liikekannallepano natojäsenyyden haun ajaksi.
En näe realistisena ennenkö venäjä romahtaa. Lasse Lehtistä mukaillen. se olisi pitänyt tehdä 90-luvulla. Nyt se juna on jo mennyt.
Benelli
Respected Leader
Nyt en kyllä ymmärrä. Jotain pitäisi tehdä agentin sieppauksen vuoksi mutta agentin takaisin saamisella ei ole niin väliä? Pelkästä kostosta ei saa voittoja.
Kysyn edelleen; Mitä Naton olisi mielestäsi pitänyt tehdä? Siis konkreettisesti?
Edustava demokratia ja kansanäänestys jos sellainen halutaan järjestää voidaan järjestää myös kun ollaan jo Natossa. Lisäksi Suomi voi pyrkiä De Facto jäseneksi ennen De Jure jäsenyyttä.
aj77
Greatest Leader
Nato ja naton jäsenmaat saavat aikaiseksi jos jonkilaista diplomaattista kriisiä , jossa tässä tapuksessa aiheuttajana olisi siis venäjä. Myös sotilaallinen painostus höystettynä edellämainituilla on ainakin ennen ollut normaalia. Nyt annetaan väärää signaalia. Putin ei välitä noista pätkäpolitiikkojen tuomitsemisista.
Benelli
Respected Leader
NATO on sotilaallinen organisaatio ja väärä osoite jos halutaan jotain diplomaattista peliä.
aj77
Greatest Leader
Myös marsiin voidaan mennä. Teoriassa.
Toivon toki olevani väärässä, mutta suomen natoon liittyminen tuntuu täysin epärealistiselta haihattelulta niin kauan kuin maailma on tälläinen itänaapuri tuollainen.
Bushmaster
Greatest Leader
Blomqvistin näkemys Suomen mahdollisesta hakeutumisesta Natoon on yksiselitteinen: se on järkevää vain yhdessä Ruotsin kanssa.
- Me liitymme joko Ruotsin kanssa tai ei lainkaan. Pelkästään Suomi ei ole realistista. Toisaalta, jos Ruotsi hakee, meidänkin pitää tietysti hakea, sehän on selvää. Muuten syntyy jakolinja Pohjanlahdelle ja Ahvenanmerelle. Sitä ei saa missään tapauksessa sallia.
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/886...kari-hammastyi-mita-sauli-niinisto-tarkoittaa
Maailmaa nähnyt konkari hämmästyi: ”Mitä Sauli Niinistö tarkoittaa?”
KOTIMAA
|
NATO-KESKUSTELU
Suomen suurlähettiläänä Lontoossa ja Natossa toiminut Leif Blomqvist arvioi, että lännen tulee olla hyvin yhtenäinen puolustuksensa organisoimisessa. Hän tyrmää esimerkiksi Euroopan komission puheenjohtaja Jean-Claude Junckerin esiin tuoman ajatuksen ”EU-armeijasta”, jos sitä ei olisi asetettu ensisijaisesti puolustusliitto Naton käyttöön.
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on kannattanut julkisesti Junckerin ajatusta EU-armeijasta.
- Jos se rakennetaan sillä tavalla, että se olisi ikään kuin vaihtoehto Natolle, se on erittäin paha ajatus. Se nimenomaan hajottaisi lännen yhtenäisyyttä tavalla, joka olisi kohtalokas. Me emme oikein tiedä, mitä Juncker tarkoittaa, kun hän perään kuuluttaa eurooppalaista armeijaa tai silloin, kun presidentti Niinistö kannattaa lämpimästi tätä ajatusta, suomalainen konkaridiplomaatti sanoi tänään SuomiAreenan keskustelutilaisuudessa Porissa.
Blomqvist kummastelee, että kukaan ei kysy asian perään, että mitä sillä EU-armeijalla oikein tarkoitetaan.
- Ei meidän media kysy tällaisia asioita jostakin syystä. Olisi hyvä vähitellen saada selvyys, onko näissä ajatuksissa jotain substanssia vai onko tämä vain pelkkää huulenheittoa, Blomqvist kyseli paneelissa, johon ottivat osaa myös kansainvälisen politiikan professori Tuomas Forsberg Tampereen yliopistosta, everstiluutnantti Tommi Haapala Porin prikaatista ja puolustuspolitiikkayksikön johtaja Helena Partanen puolustusministeriöstä.
Uusi Suomi jututti Blomqvistia vielä tilaisuuden jälkeen.
Me liitymme joko Ruotsin kanssa tai ei lainkaan.
Mikä on se tärkeä kysymys, joka suomalaiselta medialta jää kysymättä presidentti Niinistöltä tällä hetkellä?
- Esimerkiksi se, että kun hän kannattaa eurooppalaista puolustusta, niin mitä hän tarkoittaa sillä? Mitä merkitsee eurooppalainen puolustus hänelle?
Blomqvistin mukaan Suomen parikymmentä vuotta voimassa ollut niin sanottu Nato-optio on alkanut kulua.
- Totta kai se jollain tavalla kuluu, kun siitä puhutaan jatkuvasti, mutta ei ryhdytä sen perusteella toimenpiteisiin. Toisaalta se, että Venäjä niin ankarasti vastustaa tätä Nato-jäsenyyttämme, sekin osaltaan vaikuttaa samaan suuntaan.
Blomqvistin näkemys Suomen mahdollisesta hakeutumisesta Natoon on yksiselitteinen: se on järkevää vain yhdessä Ruotsin kanssa.
- Me liitymme joko Ruotsin kanssa tai ei lainkaan. Pelkästään Suomi ei ole realistista. Toisaalta, jos Ruotsi hakee, meidänkin pitää tietysti hakea, sehän on selvää. Muuten syntyy jakolinja Pohjanlahdelle ja Ahvenanmerelle. Sitä ei saa missään tapauksessa sallia.
Tässä on siis selkeä kohtalonyhteys Suomen ja Ruotsin välillä?
- Täysin selkeä, aivan yhtä lailla kuin EU-jäsenyyden kohdalla.
- Me liitymme joko Ruotsin kanssa tai ei lainkaan. Pelkästään Suomi ei ole realistista. Toisaalta, jos Ruotsi hakee, meidänkin pitää tietysti hakea, sehän on selvää. Muuten syntyy jakolinja Pohjanlahdelle ja Ahvenanmerelle. Sitä ei saa missään tapauksessa sallia.
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/886...kari-hammastyi-mita-sauli-niinisto-tarkoittaa
Maailmaa nähnyt konkari hämmästyi: ”Mitä Sauli Niinistö tarkoittaa?”
-
Pitkän linjan suomalaisdiplomaatilla Leif Blomqvistilla on selkä näkemys Suomen mahdollisesta Nato-jäsenyydestä: vain Ruotsin kanssa. Kuva Porista SuomiAreenan paneelin jälkeen.
KOTIMAA
|
NATO-KESKUSTELU
Suomen suurlähettiläänä Lontoossa ja Natossa toiminut Leif Blomqvist arvioi, että lännen tulee olla hyvin yhtenäinen puolustuksensa organisoimisessa. Hän tyrmää esimerkiksi Euroopan komission puheenjohtaja Jean-Claude Junckerin esiin tuoman ajatuksen ”EU-armeijasta”, jos sitä ei olisi asetettu ensisijaisesti puolustusliitto Naton käyttöön.
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on kannattanut julkisesti Junckerin ajatusta EU-armeijasta.
- Jos se rakennetaan sillä tavalla, että se olisi ikään kuin vaihtoehto Natolle, se on erittäin paha ajatus. Se nimenomaan hajottaisi lännen yhtenäisyyttä tavalla, joka olisi kohtalokas. Me emme oikein tiedä, mitä Juncker tarkoittaa, kun hän perään kuuluttaa eurooppalaista armeijaa tai silloin, kun presidentti Niinistö kannattaa lämpimästi tätä ajatusta, suomalainen konkaridiplomaatti sanoi tänään SuomiAreenan keskustelutilaisuudessa Porissa.
Blomqvist kummastelee, että kukaan ei kysy asian perään, että mitä sillä EU-armeijalla oikein tarkoitetaan.
- Ei meidän media kysy tällaisia asioita jostakin syystä. Olisi hyvä vähitellen saada selvyys, onko näissä ajatuksissa jotain substanssia vai onko tämä vain pelkkää huulenheittoa, Blomqvist kyseli paneelissa, johon ottivat osaa myös kansainvälisen politiikan professori Tuomas Forsberg Tampereen yliopistosta, everstiluutnantti Tommi Haapala Porin prikaatista ja puolustuspolitiikkayksikön johtaja Helena Partanen puolustusministeriöstä.
Uusi Suomi jututti Blomqvistia vielä tilaisuuden jälkeen.
Me liitymme joko Ruotsin kanssa tai ei lainkaan.
Mikä on se tärkeä kysymys, joka suomalaiselta medialta jää kysymättä presidentti Niinistöltä tällä hetkellä?
- Esimerkiksi se, että kun hän kannattaa eurooppalaista puolustusta, niin mitä hän tarkoittaa sillä? Mitä merkitsee eurooppalainen puolustus hänelle?
Blomqvistin mukaan Suomen parikymmentä vuotta voimassa ollut niin sanottu Nato-optio on alkanut kulua.
- Totta kai se jollain tavalla kuluu, kun siitä puhutaan jatkuvasti, mutta ei ryhdytä sen perusteella toimenpiteisiin. Toisaalta se, että Venäjä niin ankarasti vastustaa tätä Nato-jäsenyyttämme, sekin osaltaan vaikuttaa samaan suuntaan.
Blomqvistin näkemys Suomen mahdollisesta hakeutumisesta Natoon on yksiselitteinen: se on järkevää vain yhdessä Ruotsin kanssa.
- Me liitymme joko Ruotsin kanssa tai ei lainkaan. Pelkästään Suomi ei ole realistista. Toisaalta, jos Ruotsi hakee, meidänkin pitää tietysti hakea, sehän on selvää. Muuten syntyy jakolinja Pohjanlahdelle ja Ahvenanmerelle. Sitä ei saa missään tapauksessa sallia.
Tässä on siis selkeä kohtalonyhteys Suomen ja Ruotsin välillä?
- Täysin selkeä, aivan yhtä lailla kuin EU-jäsenyyden kohdalla.
Benelli
Respected Leader
Helppoa. Se tarkoitaa De Facto NATO jäsenyyttä.Blomqvistin näkemys Suomen mahdollisesta hakeutumisesta Natoon on yksiselitteinen: se on järkevää vain yhdessä Ruotsin kanssa.
- Me liitymme joko Ruotsin kanssa tai ei lainkaan. Pelkästään Suomi ei ole realistista. Toisaalta, jos Ruotsi hakee, meidänkin pitää tietysti hakea, sehän on selvää. Muuten syntyy jakolinja Pohjanlahdelle ja Ahvenanmerelle. Sitä ei saa missään tapauksessa sallia.
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/886...kari-hammastyi-mita-sauli-niinisto-tarkoittaa
Maailmaa nähnyt konkari hämmästyi: ”Mitä Sauli Niinistö tarkoittaa?”
Pitkän linjan suomalaisdiplomaatilla Leif Blomqvistilla on selkä näkemys Suomen mahdollisesta Nato-jäsenyydestä: vain Ruotsin kanssa. Kuva Porista SuomiAreenan paneelin jälkeen.
KOTIMAA
|
NATO-KESKUSTELU
Suomen suurlähettiläänä Lontoossa ja Natossa toiminut Leif Blomqvist arvioi, että lännen tulee olla hyvin yhtenäinen puolustuksensa organisoimisessa. Hän tyrmää esimerkiksi Euroopan komission puheenjohtaja Jean-Claude Junckerin esiin tuoman ajatuksen ”EU-armeijasta”, jos sitä ei olisi asetettu ensisijaisesti puolustusliitto Naton käyttöön.
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on kannattanut julkisesti Junckerin ajatusta EU-armeijasta.
- Jos se rakennetaan sillä tavalla, että se olisi ikään kuin vaihtoehto Natolle, se on erittäin paha ajatus. Se nimenomaan hajottaisi lännen yhtenäisyyttä tavalla, joka olisi kohtalokas. Me emme oikein tiedä, mitä Juncker tarkoittaa, kun hän perään kuuluttaa eurooppalaista armeijaa tai silloin, kun presidentti Niinistö kannattaa lämpimästi tätä ajatusta, suomalainen konkaridiplomaatti sanoi tänään SuomiAreenan keskustelutilaisuudessa Porissa.
Blomqvist kummastelee, että kukaan ei kysy asian perään, että mitä sillä EU-armeijalla oikein tarkoitetaan.
- Ei meidän media kysy tällaisia asioita jostakin syystä. Olisi hyvä vähitellen saada selvyys, onko näissä ajatuksissa jotain substanssia vai onko tämä vain pelkkää huulenheittoa, Blomqvist kyseli paneelissa, johon ottivat osaa myös kansainvälisen politiikan professori Tuomas Forsberg Tampereen yliopistosta, everstiluutnantti Tommi Haapala Porin prikaatista ja puolustuspolitiikkayksikön johtaja Helena Partanen puolustusministeriöstä.
Uusi Suomi jututti Blomqvistia vielä tilaisuuden jälkeen.
Me liitymme joko Ruotsin kanssa tai ei lainkaan.
Mikä on se tärkeä kysymys, joka suomalaiselta medialta jää kysymättä presidentti Niinistöltä tällä hetkellä?
- Esimerkiksi se, että kun hän kannattaa eurooppalaista puolustusta, niin mitä hän tarkoittaa sillä? Mitä merkitsee eurooppalainen puolustus hänelle?
Blomqvistin mukaan Suomen parikymmentä vuotta voimassa ollut niin sanottu Nato-optio on alkanut kulua.
- Totta kai se jollain tavalla kuluu, kun siitä puhutaan jatkuvasti, mutta ei ryhdytä sen perusteella toimenpiteisiin. Toisaalta se, että Venäjä niin ankarasti vastustaa tätä Nato-jäsenyyttämme, sekin osaltaan vaikuttaa samaan suuntaan.
Blomqvistin näkemys Suomen mahdollisesta hakeutumisesta Natoon on yksiselitteinen: se on järkevää vain yhdessä Ruotsin kanssa.
- Me liitymme joko Ruotsin kanssa tai ei lainkaan. Pelkästään Suomi ei ole realistista. Toisaalta, jos Ruotsi hakee, meidänkin pitää tietysti hakea, sehän on selvää. Muuten syntyy jakolinja Pohjanlahdelle ja Ahvenanmerelle. Sitä ei saa missään tapauksessa sallia.
Tässä on siis selkeä kohtalonyhteys Suomen ja Ruotsin välillä?
- Täysin selkeä, aivan yhtä lailla kuin EU-jäsenyyden kohdalla.
Platypi
Luutnantti
Haluaisitko nyt kiltisti selittää miten de facto jäsenyys ja 5. Artiklan suoja ovat mahdollisia ennen de Jure jäsenyyttä
Benelli
Respected Leader
Samat toiminnot kuin NATO jäsenyydessä mutta Naton leiman/symbolin tilalle tulee EU:n vastaava ja De jure liittoutuminen useimpien NATO maiden kanssa Lissabonin sopimuksen myötä.
Se on nyt vähän kyseenalaista tuleeko siinä 5 artiklan suojaa mutta jos ei haluta liittyä suoraan ettei Putin pahoita mieltään...
Bushmaster
Greatest Leader
Mitä tekee Suomi?
Ruotsi laskee Naton avun varaan
Ruotsi ei voi eristäytyä Euroopan jatkuvasti huonontuvassa turvallisuustilanteessa. Jos sota tai kriisi iskee lähialueilla, Ruotsi haluaa olla nopeasti valmis ottamaan vastaan apua Natolta. Tämä käy ilmi Ruotsin puolustusministeriön mietinnöstä, jonka Dagens Nyheter on lukenut.
Ruotsin puolustusministeri Peter Hultqvist katsoo, että Venäjän toiminta on horjuttanut Euroopan turvallisuusjärjestelmää. Tässä tilanteessa tärkeää on hänen mielestään yhteistyö eri tahojen kanssa: Suomi- ensiksi mainittuna, Nato, EU, suora yhteistyö Yhdysvaltain kanssa ja YK.
Ruotsi on solminut Naton kanssa isäntämaasopimuksen avun saannin helpottamiseksi. Se edellyttää nyt pieniä muutoksia Ruotsin lainsäädäntöön.
Naton avun mahdollisuus merkitsee Ruotsille "lisääntyvää toimintavapautta kriisissä tai sodassa," sanoo Hultqvist. "Sellaisessa tilanteessa ei koskaan tiedä etukäteen, mitä tapahtuu. Mutta kaikki, mitä Ruotsin alueella tapahtuu, tapahtuu Ruotsin kutsusta," alleviivaa Hultqvist.
Hultqvist sanoo lähtevänsä Ruotsin "sotilaallisesta liittoutumattomuudesta," mutta puoli tämän päivän eurooppalaisiin kiistoihin on näköjään selvästi valittu.
http://jounisnellman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/198362-ruotsi-laskee-naton-avun-varaan
Nya lagändringar ska ge krishjälp från Nato
http://www.dn.se/nyheter/nya-lagandringar-ska-ge-krishjalp-fran-nato/
Ruotsi laskee Naton avun varaan
Ruotsi ei voi eristäytyä Euroopan jatkuvasti huonontuvassa turvallisuustilanteessa. Jos sota tai kriisi iskee lähialueilla, Ruotsi haluaa olla nopeasti valmis ottamaan vastaan apua Natolta. Tämä käy ilmi Ruotsin puolustusministeriön mietinnöstä, jonka Dagens Nyheter on lukenut.
Ruotsin puolustusministeri Peter Hultqvist katsoo, että Venäjän toiminta on horjuttanut Euroopan turvallisuusjärjestelmää. Tässä tilanteessa tärkeää on hänen mielestään yhteistyö eri tahojen kanssa: Suomi- ensiksi mainittuna, Nato, EU, suora yhteistyö Yhdysvaltain kanssa ja YK.
Ruotsi on solminut Naton kanssa isäntämaasopimuksen avun saannin helpottamiseksi. Se edellyttää nyt pieniä muutoksia Ruotsin lainsäädäntöön.
Naton avun mahdollisuus merkitsee Ruotsille "lisääntyvää toimintavapautta kriisissä tai sodassa," sanoo Hultqvist. "Sellaisessa tilanteessa ei koskaan tiedä etukäteen, mitä tapahtuu. Mutta kaikki, mitä Ruotsin alueella tapahtuu, tapahtuu Ruotsin kutsusta," alleviivaa Hultqvist.
Hultqvist sanoo lähtevänsä Ruotsin "sotilaallisesta liittoutumattomuudesta," mutta puoli tämän päivän eurooppalaisiin kiistoihin on näköjään selvästi valittu.
http://jounisnellman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/198362-ruotsi-laskee-naton-avun-varaan
Nya lagändringar ska ge krishjälp från Nato
http://www.dn.se/nyheter/nya-lagandringar-ska-ge-krishjalp-fran-nato/
Benelli
Respected Leader
Nyt puhutaankin jo liittoutuneista. 
http://cimsec.org/collective-defense-high-north-time-nato-prioritize-arctic/17437
Bushmaster
Greatest Leader
Nyt puhutaankin jo liittoutuneista.
http://cimsec.org/collective-defense-high-north-time-nato-prioritize-arctic/17437
Ei huono
...nyt vaan odotellaan Itäisenmaan "vastinetta" ja "muistutusta" suomelle paikastaan naapurimaana Venäjän kanssa... 
Nyt puhutaankin jo liittoutuneista.
http://cimsec.org/collective-defense-high-north-time-nato-prioritize-arctic/17437
Siis onko tuossa nyt oikeasti mitään epäselvyyttä? Siis siinä, että nato kutsuu Suomea ja Ruotsia liittolaisikseen?
Bushmaster
Greatest Leader
Tällainen tuli vastaan...
https://henriavanhanen.wordpress.com/2015/08/21/nato-vaiettu-kansallinen-intressi/
NATO: Vaiettu kansallinen intressi?
19.8. Yle uutisoi Suomen osallistumisesta ensi syksynä NATOn suureen harjoitukseen Välimerellä. Perinteiseen tapaan uutisessa määritellään tarkoin kenelle operaatioon osallistumisesta on hyötyä ja perustelut osallistumiselle esitetään selkeästi. Uutisen mukaan Suomi osallistuu harjoitukseen kuudella hävittäjällä, joten harjoitusta tietenkin pidetään ”hyödyllisenä etenkin maamme ilmavoimille”. Tämän lisäksi puhutaan erikseen ”suurimmasta syystä” osallistua operaatioon. Lopuksi myös muistutetaan, että osallistuminen on jokavuotista Suomelle – ei siis mitään erityistä. Kyseessä on tietenkin vain yksi uutinen, mutta sillä on tyypillisiä elementtejä Suomen NATO-keskustelulle. Ylen politiikan toimittaja Pekka Ervastitviittasi osuvasti: ”NATO sotaharjoittelee välimerellä, mutta Suomen hornetit ne lähtee vain kriisinhallintaharjoitukseen”.
Globalismin aikakauden huipentumassa kansallisten intressien selkeä määrittely on vaikeampaa ja jossain määrin ongelmallista etenkin monitasoisten suhteiden kannalta, kuten Suomen kolmannen Kreikka tukipaketin kannan muodostaminen osoitti. Poliittisiin linjavetoihin sisältyy myös tietty tulkintoihin sidonnainen arkaluonteisuus, jossa todellisista motiiveista ei haluta puhua ääneen negatiivisten reaktioiden pelossa. Tällöin käytännön politiikka todennäköisesti etsii perimmäisille toiveille tukea epäsuoria väyliä pitkin, toisin sanoen poliittisten selkänojien kautta. Tämän kaltainen politiikka pyrkii pitkäjänteisyyteen ja sen toteuttajat uskovat perimmäisten tavoitteiden saavuttamiseen näiden välietappien myötävaikutuksella. Suomen ulkopolitiikan suhteen Alpo Rusi on nimittänyt tätä myös ”rinnakkaisulkopolitiikaksi”.
Suomen kohdalla tätä ajattelua voidaan soveltaa turvallisuuspoliittisissa ratkaisuissa, varsinkin NATO-jäsenyyden suhteen. Kuten todettua, keskustelua kansallisista intressistä on äärimmäisen vaikea erottaa globalismin raameista. Suomi on EU-jäsen, sekä esimerkiksi kaupallisesti ja arvopohjaltaan vakiintunut osaksi länsimaista maailmaa. Tässä prosessissa Suomi on kiistatta identifioitunut tietynlaisen maailmankuvan edustajaksi ja edistäjäksi. EU:n kautta Suomi kytkeytyy osaksi Euroopan turvallisuuspoliittista järjestelmää, joka tällä hetkellä käsittelee Ukrainan kriisiä ja sanktiopolitiikan myötä Venäjää. Suhteissa sanktioihin Suomi uskollisesti noudattaa EU:n yhteistä linjaa, mutta esimerkiksi NATOn suhteen Suomesta ei löydetä samanlaista poliittista tukea jäsenyydelle. NATO-jäsenyys onkin, kuten NATOstakin on todettu, suomalaisten itsensä päätettävissä. Tässä tuntuukin olevan Suomen NATO-keskustelun heikkous ja vahvuus: toisaalta Suomi korostaa tekevän omat ratkaisunsa, mutta tämä vapaus ei tunnu johtavan myöskään täysivaltaiseen ratkaisuun. Tämä ilmenee Suomen toistuvassa retoriikassa, jonka mukaan jäsenyyttä ei aiota hakea, mutta ovi halutaan pitää auki. Tällainen kielteisen vastauksen takaa paistava NATO-tarveharkinta kielii jonkinlaisesta kiintymyksestä jäsenyyttä kohtaan. On tietenkin selvää, ettei Suomen valtiojohto voi kansan enemmistön vastustuksessa viedä yksin läpi päätöksiä NATO-jäsenyydestä. Kansalaismielipiteen enemmistön vastustus todennäköisesti onkin suurin este aktiivisemmalle edistämiselle valtionjohtotasolla, vaikka Sipilän hallitus on ilmoittanut tekevänsä ns. NATO-selvityksen. NATO-jäsenyyden muodostumisella kansanäänestys-asiaksi on kuitenkin negatiivisia kädet sitovia vaikutuksia turvallisuuspoliittisissa ratkaisuissa, kuten Ilkka Kanerva on aiemminhuomauttanutkin.
Toiminta Suomen NATO rauhankumppanuuden yhteydessä herättää kuitenkin ristiriitaisia tunteita. Suomi on johdonmukaisesti yhtenäistänyt armeijamateriaaliaan NATOn kanssa, osallistuu NATOn säännöllisiin sotaharjoituksiin, sekä osallistuu NATO-johtoisiin operaatioihin. Tätä taustaa vasten Suomen NATO-jäsenyyden pohtiminen saakin uusia ulottuvuuksia: onko kyseessä pyrkimys maltilliseen siirtymiseen kohti ”täysjäsenyyttä”, joka odottaa vain sopivaa tilaisuutta? Toinen kysymys on, onko tämä tietoista? Suomen NATO-optiosta tässä yhteydessä puhuminen on harhaanjohtavaa, sillä liittymisen mahdollisuuden tietoinen ylläpitäminen ja aktiivinen epäsuora toiminta sen helpottamiseksi ovat kaksi eri asiaa. Hyvänä esimerkkinä tällaiselle toiminnalle on Suomen osallistuminen ISAF-operaatioon Afganistanissa. Suomessa osallistumista perusteltiin yleismaailmallisin syin, vedoten muun muassa demokratiaan ja humanitäärisiin oikeuksiin. Charly Salonius-Pasternakin ja Jarno Limnéllin MPKKraportin (2009) mukaan Suomen ulkopoliittinen johto ei tosiasiassa halua todellisuudessa ilmaista Suomen oikeaa perimmäistä syytä osallistumiselle kiteytettynä: ”ISAF vastaavasti kasvattaa Suomen kansainvälistä sotilaallista yhteistoimintakykyä NATOn suuntaan”. Käytännössä siis Suomen osallistuminen ISAF-operaatioon kytkee Suomen yhä tiiviimmin osaksi läntistä maailmaa ja etenkin NATOa. Selkeää kansallista intressiä ISAF-operaatiolle ei tunnu julkisesti löytyvän.
Kysymys Suomen NATO-jäsenyydestä liittynee kuitenkin ennen kaikkea Suomen Venäjä-suhteisiin. Keskustelun juuret ulottuvatkin kylmään sotaan, jonka tasolle keskustelu Suomen NATO-jäsenyydestä onkin jäänyt – NATOsta uhkaa tulla Suomen turvallisuuspolitiikan kylmän sodan reliikki, menneiden mahdollisuuksien symboli. Kansainvälisten suhteiden monitasoisella kentällä tulisi pystyä myös ajattelemaan kansallista intressiä ja keinoja sen toteuttamiseksi. NATOn kohdalla tämä tarkoittaa perinpohjaista pohdintaa siitä, minkälaisen Venäjä-suhteen Suomi haluaa. Oman haasteensa tälle luo Venäjä-suhteiden irrottamisen vaikeus monitasoisista suhteista, joskin tällainen bilateraali lähestymistapa on historiassa osoittautunut ongelmalliseksi kun on menty russofobiasta suomettumiseen. Suomi on kuitenkin osoittanut tässä suhteessa välillä kenties liiankin pitkälle menevää kuuliaisuutta jo usean vuoden ajan ja tekee niin edelleen, joka ilmenee esimerkiksi turvallisuuspoliittisissa ratkaisuissa (kuten Fennovoima ja NATO-jäsenyys). Tämä on kuitenkin Suomi-Venäjä suhteen merkittävä vääristymä, sillä Suomi ei voi olla jatkuvasti tuuliviiren asemassa, eikä Venäjä ei voi olla ainoa suhteen luonteen määrittelevä osapuoli. Kuten the Ulkopolitistin Tomas Wallenius on kirjoittanut, Suomen ei tarvitse hyväksyä Venäjän retoriikkaa NATOsta sotilaallisena uhkana Venäjälle. Toisin sanoen Suomen tulee pystyä kehittämään turvallisuuspolitiikkaansa oma kansallinen intressi etupäässä ja tämä koskee myös Venäjä-suhteita. Tällöin Suomen tulee ennen kaikkea tarttua itse aktiivisen suhteiden muovaajan rooliin. Näissä pyrkimyksissä Suomen pitää ottaa huomioon etenkin viimeaikainen kansainvälinen kehitys ja olla itsellensä toimintansa suhteen rehellinen. Suomen Venäjä-suhteet vaativat pitkäjänteistä ja avointa politiikkaa, jolloin Suomi voi samalla luopua hyssyttelevästä turvallisuuspolitiikasta – täten voidaan harjoittaa monitasoista turvallisuuspolitiikkaa omien kansallisten intressien pohjalta, eikä epäsuorasti toisinpäin tai muiden odotuksia mukaillen.
Yhtenä tärkeänä huomiona on ajatus siitä, että Ruotsin tavoin Suomi todennäköisesti nähdään jo kaikkien osapuolten silmissä länsileirin osapuolena – toinen kysymys on missä Suomi turvallisuuspoliittisesti näkee ja toivoo olevansa ja missä Suomi todellisuudessa on.
Henri Vanhanen
https://henriavanhanen.wordpress.com/2015/08/21/nato-vaiettu-kansallinen-intressi/
NATO: Vaiettu kansallinen intressi?
19.8. Yle uutisoi Suomen osallistumisesta ensi syksynä NATOn suureen harjoitukseen Välimerellä. Perinteiseen tapaan uutisessa määritellään tarkoin kenelle operaatioon osallistumisesta on hyötyä ja perustelut osallistumiselle esitetään selkeästi. Uutisen mukaan Suomi osallistuu harjoitukseen kuudella hävittäjällä, joten harjoitusta tietenkin pidetään ”hyödyllisenä etenkin maamme ilmavoimille”. Tämän lisäksi puhutaan erikseen ”suurimmasta syystä” osallistua operaatioon. Lopuksi myös muistutetaan, että osallistuminen on jokavuotista Suomelle – ei siis mitään erityistä. Kyseessä on tietenkin vain yksi uutinen, mutta sillä on tyypillisiä elementtejä Suomen NATO-keskustelulle. Ylen politiikan toimittaja Pekka Ervastitviittasi osuvasti: ”NATO sotaharjoittelee välimerellä, mutta Suomen hornetit ne lähtee vain kriisinhallintaharjoitukseen”.
Globalismin aikakauden huipentumassa kansallisten intressien selkeä määrittely on vaikeampaa ja jossain määrin ongelmallista etenkin monitasoisten suhteiden kannalta, kuten Suomen kolmannen Kreikka tukipaketin kannan muodostaminen osoitti. Poliittisiin linjavetoihin sisältyy myös tietty tulkintoihin sidonnainen arkaluonteisuus, jossa todellisista motiiveista ei haluta puhua ääneen negatiivisten reaktioiden pelossa. Tällöin käytännön politiikka todennäköisesti etsii perimmäisille toiveille tukea epäsuoria väyliä pitkin, toisin sanoen poliittisten selkänojien kautta. Tämän kaltainen politiikka pyrkii pitkäjänteisyyteen ja sen toteuttajat uskovat perimmäisten tavoitteiden saavuttamiseen näiden välietappien myötävaikutuksella. Suomen ulkopolitiikan suhteen Alpo Rusi on nimittänyt tätä myös ”rinnakkaisulkopolitiikaksi”.
Suomen kohdalla tätä ajattelua voidaan soveltaa turvallisuuspoliittisissa ratkaisuissa, varsinkin NATO-jäsenyyden suhteen. Kuten todettua, keskustelua kansallisista intressistä on äärimmäisen vaikea erottaa globalismin raameista. Suomi on EU-jäsen, sekä esimerkiksi kaupallisesti ja arvopohjaltaan vakiintunut osaksi länsimaista maailmaa. Tässä prosessissa Suomi on kiistatta identifioitunut tietynlaisen maailmankuvan edustajaksi ja edistäjäksi. EU:n kautta Suomi kytkeytyy osaksi Euroopan turvallisuuspoliittista järjestelmää, joka tällä hetkellä käsittelee Ukrainan kriisiä ja sanktiopolitiikan myötä Venäjää. Suhteissa sanktioihin Suomi uskollisesti noudattaa EU:n yhteistä linjaa, mutta esimerkiksi NATOn suhteen Suomesta ei löydetä samanlaista poliittista tukea jäsenyydelle. NATO-jäsenyys onkin, kuten NATOstakin on todettu, suomalaisten itsensä päätettävissä. Tässä tuntuukin olevan Suomen NATO-keskustelun heikkous ja vahvuus: toisaalta Suomi korostaa tekevän omat ratkaisunsa, mutta tämä vapaus ei tunnu johtavan myöskään täysivaltaiseen ratkaisuun. Tämä ilmenee Suomen toistuvassa retoriikassa, jonka mukaan jäsenyyttä ei aiota hakea, mutta ovi halutaan pitää auki. Tällainen kielteisen vastauksen takaa paistava NATO-tarveharkinta kielii jonkinlaisesta kiintymyksestä jäsenyyttä kohtaan. On tietenkin selvää, ettei Suomen valtiojohto voi kansan enemmistön vastustuksessa viedä yksin läpi päätöksiä NATO-jäsenyydestä. Kansalaismielipiteen enemmistön vastustus todennäköisesti onkin suurin este aktiivisemmalle edistämiselle valtionjohtotasolla, vaikka Sipilän hallitus on ilmoittanut tekevänsä ns. NATO-selvityksen. NATO-jäsenyyden muodostumisella kansanäänestys-asiaksi on kuitenkin negatiivisia kädet sitovia vaikutuksia turvallisuuspoliittisissa ratkaisuissa, kuten Ilkka Kanerva on aiemminhuomauttanutkin.
Toiminta Suomen NATO rauhankumppanuuden yhteydessä herättää kuitenkin ristiriitaisia tunteita. Suomi on johdonmukaisesti yhtenäistänyt armeijamateriaaliaan NATOn kanssa, osallistuu NATOn säännöllisiin sotaharjoituksiin, sekä osallistuu NATO-johtoisiin operaatioihin. Tätä taustaa vasten Suomen NATO-jäsenyyden pohtiminen saakin uusia ulottuvuuksia: onko kyseessä pyrkimys maltilliseen siirtymiseen kohti ”täysjäsenyyttä”, joka odottaa vain sopivaa tilaisuutta? Toinen kysymys on, onko tämä tietoista? Suomen NATO-optiosta tässä yhteydessä puhuminen on harhaanjohtavaa, sillä liittymisen mahdollisuuden tietoinen ylläpitäminen ja aktiivinen epäsuora toiminta sen helpottamiseksi ovat kaksi eri asiaa. Hyvänä esimerkkinä tällaiselle toiminnalle on Suomen osallistuminen ISAF-operaatioon Afganistanissa. Suomessa osallistumista perusteltiin yleismaailmallisin syin, vedoten muun muassa demokratiaan ja humanitäärisiin oikeuksiin. Charly Salonius-Pasternakin ja Jarno Limnéllin MPKKraportin (2009) mukaan Suomen ulkopoliittinen johto ei tosiasiassa halua todellisuudessa ilmaista Suomen oikeaa perimmäistä syytä osallistumiselle kiteytettynä: ”ISAF vastaavasti kasvattaa Suomen kansainvälistä sotilaallista yhteistoimintakykyä NATOn suuntaan”. Käytännössä siis Suomen osallistuminen ISAF-operaatioon kytkee Suomen yhä tiiviimmin osaksi läntistä maailmaa ja etenkin NATOa. Selkeää kansallista intressiä ISAF-operaatiolle ei tunnu julkisesti löytyvän.
Kysymys Suomen NATO-jäsenyydestä liittynee kuitenkin ennen kaikkea Suomen Venäjä-suhteisiin. Keskustelun juuret ulottuvatkin kylmään sotaan, jonka tasolle keskustelu Suomen NATO-jäsenyydestä onkin jäänyt – NATOsta uhkaa tulla Suomen turvallisuuspolitiikan kylmän sodan reliikki, menneiden mahdollisuuksien symboli. Kansainvälisten suhteiden monitasoisella kentällä tulisi pystyä myös ajattelemaan kansallista intressiä ja keinoja sen toteuttamiseksi. NATOn kohdalla tämä tarkoittaa perinpohjaista pohdintaa siitä, minkälaisen Venäjä-suhteen Suomi haluaa. Oman haasteensa tälle luo Venäjä-suhteiden irrottamisen vaikeus monitasoisista suhteista, joskin tällainen bilateraali lähestymistapa on historiassa osoittautunut ongelmalliseksi kun on menty russofobiasta suomettumiseen. Suomi on kuitenkin osoittanut tässä suhteessa välillä kenties liiankin pitkälle menevää kuuliaisuutta jo usean vuoden ajan ja tekee niin edelleen, joka ilmenee esimerkiksi turvallisuuspoliittisissa ratkaisuissa (kuten Fennovoima ja NATO-jäsenyys). Tämä on kuitenkin Suomi-Venäjä suhteen merkittävä vääristymä, sillä Suomi ei voi olla jatkuvasti tuuliviiren asemassa, eikä Venäjä ei voi olla ainoa suhteen luonteen määrittelevä osapuoli. Kuten the Ulkopolitistin Tomas Wallenius on kirjoittanut, Suomen ei tarvitse hyväksyä Venäjän retoriikkaa NATOsta sotilaallisena uhkana Venäjälle. Toisin sanoen Suomen tulee pystyä kehittämään turvallisuuspolitiikkaansa oma kansallinen intressi etupäässä ja tämä koskee myös Venäjä-suhteita. Tällöin Suomen tulee ennen kaikkea tarttua itse aktiivisen suhteiden muovaajan rooliin. Näissä pyrkimyksissä Suomen pitää ottaa huomioon etenkin viimeaikainen kansainvälinen kehitys ja olla itsellensä toimintansa suhteen rehellinen. Suomen Venäjä-suhteet vaativat pitkäjänteistä ja avointa politiikkaa, jolloin Suomi voi samalla luopua hyssyttelevästä turvallisuuspolitiikasta – täten voidaan harjoittaa monitasoista turvallisuuspolitiikkaa omien kansallisten intressien pohjalta, eikä epäsuorasti toisinpäin tai muiden odotuksia mukaillen.
Yhtenä tärkeänä huomiona on ajatus siitä, että Ruotsin tavoin Suomi todennäköisesti nähdään jo kaikkien osapuolten silmissä länsileirin osapuolena – toinen kysymys on missä Suomi turvallisuuspoliittisesti näkee ja toivoo olevansa ja missä Suomi todellisuudessa on.
Henri Vanhanen
Mike Romeo
Korpraali
PV on varoittanut poliittista johtoamme luopumaan Nato-puheista toistaiseksi. Pidetään varmana, että Venäjä on tosissaan antamansa strategisen varoituksen kanssa. Mikäli jäsenyytemme eteen ruvettaisiin tosissaan toimimaan olisi seurauksena interventio. Tätä on valmisteltu mm. maakaupoilla ympäri Suomea. Kohteille on tyypillistä majoituskapasiteetti, suuri keittiö ja se, että niitä ei oikeastaan käytetä mihinkään näin rauhan aikana. Kohteista käsin pyrittäisiin kuitenkin estämään joukkojemme perustaminen salassa toimivien erikoisjoukkojen toimin (ei välttämättä sotilaallisin iskuin, mutta sitäkään ei ole poissuljettu) jne.
Venäläisten laajat valmistelut ovat aiheuttaneet sen, että vaikka tiedustelumme pystyikin ennustamaan Krimin operaation n. puoli vuotta sitä ennen, niin nyt se joutuu ilmoittamaan, ettei se pysty antamaan varoitusta kuin muutaman vuorokausi ennen toiminnan alkua. PV on toki reagoinut tähän ja valmiuttamme on pystytty nostamaan ja pyritään nostamaan lisää. Silti on selvää, että joukkojen perustamisemme on vielä aivan liian hidas - nykyisellään se ei estäisi Venäjää toimimasta mikäli ryhtyisimme tosissamme Natoa lähtentelemään. Poliitikkoja onkin varoitettu Nato-puheista - ja ne onkin lopetettu.
Yhteenvetona siis voidaan todeta, että aikaikkunamme Nato-jäsenyyteen on ainakin toistaiseksi sulkeutunut. Maanpuolustushenkistenkin kannattaa toistaiseksi laittaa oma tarmonsa johonkin muuhun kuin Naton lobbaamiseen, vaikkapa vapaaehtoiseen toimintaan.
Venäläisten laajat valmistelut ovat aiheuttaneet sen, että vaikka tiedustelumme pystyikin ennustamaan Krimin operaation n. puoli vuotta sitä ennen, niin nyt se joutuu ilmoittamaan, ettei se pysty antamaan varoitusta kuin muutaman vuorokausi ennen toiminnan alkua. PV on toki reagoinut tähän ja valmiuttamme on pystytty nostamaan ja pyritään nostamaan lisää. Silti on selvää, että joukkojen perustamisemme on vielä aivan liian hidas - nykyisellään se ei estäisi Venäjää toimimasta mikäli ryhtyisimme tosissamme Natoa lähtentelemään. Poliitikkoja onkin varoitettu Nato-puheista - ja ne onkin lopetettu.
Yhteenvetona siis voidaan todeta, että aikaikkunamme Nato-jäsenyyteen on ainakin toistaiseksi sulkeutunut. Maanpuolustushenkistenkin kannattaa toistaiseksi laittaa oma tarmonsa johonkin muuhun kuin Naton lobbaamiseen, vaikkapa vapaaehtoiseen toimintaan.
Viimeksi muokattu:
Bushmaster
Greatest Leader
Tuliko kiertäen Ruotsin kautta suoraan Moskovasta?
V. Levola
Kapteeni
^^ Jos asiat ovat näin, voisi kysyä onko Suomella halua/mahdollisuuksia kehittää minkäänlaista (läntistä) puolustusyhteistyötä, vai koittaako Venäjä torpata kaiken? Ruotsissa ollaan jo tovi valmisteltu syvempää yhteistyötä Yhdysvaltojen kanssa:
http://www.dn.se/nyheter/sverige/sveriges-militara-samarbete-med-usa-utokas/
Mahtoiko Suomi olla tästä kuviosta tietoinen, vai yllätettiinkö taas? Ja ennen kaikkea, kuinka tämä vaikuttaa kaavailtuun puolustusyhteistyöhön Ruotsin kanssa?
http://www.dn.se/nyheter/sverige/sveriges-militara-samarbete-med-usa-utokas/
Mahtoiko Suomi olla tästä kuviosta tietoinen, vai yllätettiinkö taas? Ja ennen kaikkea, kuinka tämä vaikuttaa kaavailtuun puolustusyhteistyöhön Ruotsin kanssa?
Mike Romeo
Korpraali
En usko, että Venäjällä on intressejä estää kaikkea puolustusyhteistyötä. Naton se ei halua laajenevan enään yhtään, mutta tuskin se haluaa vaikkapa Suomen ja Ruotsin puolustusliittoa estää. Itse en ole edes ollenkaan varma uskaltaisiko Venäjä oikeasti toimia, mikäli Suomi jäsenyyttä hakisi, vai bluffaako vain. Oma arvioni on, että se bluffaa, mutta en usko että poliittikot uskaltavat katsoa mitä kortteja kenelläkin oikeasti on. Meillä oli aika, jolloin jäsenyys olisi ollut huomattavan helppoa saavuttaa. Nyt tulisi varmuudella komplikaatiota, mutta ei taida kukaan tietää varmuudella kuinka suuria.
- Status