Suomi NATOn jäseneksi - or not?

Pitäisikö Suomen hakea NATOn jäseneksi


  • Äänestäjiä yhteensä
    883
Keneltä? Eihän ympärillä ollut juuri muita kuin Nato-maita.
Montenegron jäsenyys ei ole kuitenkaan vielä kirkossa kuulutettu, sillä kansan keskuudessa Nato ei ole mitenkään suosittu.

Onhan siellä yksi Serbia, joka on nyt NATO-maiden syleilyssä. Ja jolla on vähän historiaa Venäjän kanssa. Serbian-suhteiden takia Putten täytyi heittää hetkeksi eetteriin vähän paskapuhetta. Tuskinpa Montenegro hirveästi Nato-suojan tarpeessa oli (serbit lienevät tyytyväisiä nykyrajoihinsa), toisaalta kun katsoo lilliputtiarmeijaa niin kyllähän se liittoutumista kylkeensä kiljuu...

https://en.wikipedia.org/wiki/Military_of_Montenegro
 
Nato-keskustelussa onkin ollut hiljaista hetken. Realismin koulukunnan edustaja on tässä maailmantilanteessa kriittisellä linjalla.

Everstiluutnantti Blombergsin mukaan Venäjä kokisi Suomen Nato-jäsenyyden turvallisuusuhkana, koska uskottava pelote edellyttäisi käytännössä Yhdysvaltojen asevoimien pysyvää läsnäoloa Suomessa.

"Kun puolustuksellisen suurvallan (Venäjän) turvallisuus heikkenee, siitä saattaa tulla entistä vaarallisempi hyökkäyksellinen suurvalta", Blombergs kirjoittaa.

Hänen mukaansa Suomi on Venäjälle "puskurivaltio", joka ei saa joutua vihamielisen suurvallan käyttöön.

"Venäjällä ei ole tarvetta hyökätä Suomeen puolustuksellisista syistä, jos siihen ei Suomen alueelta kohdistu toisten suurvaltojen sotilaallisen hyökkäyksen uhkaa. Tästä syystä Suomi kykenee pienentämään Venäjän potentiaalista turvallisuusuhkaa sotilaallisella liittoutumattomuudella ja huolehtimalla alueensa puolustamisesta", Blombergs kirjoittaa.

http://www.ksml.fi/uutiset/kotimaa/...2196995?pwbi=211a0315c29d4b20e5721a733b50cc16
 
Hänen mukaansa Suomen Nato-jäsenyyttä on vaikea perustella Venäjän voimistuneella sotilasuhalla, koska Venäjä ei ole tällä hetkellä laajentumiseen pyrkivä aggressiivinen suurvalta.

Pitää vähän sulatella tätä.
 
Nato-keskustelussa onkin ollut hiljaista hetken. Realismin koulukunnan edustaja on tässä maailmantilanteessa kriittisellä linjalla.

Everstiluutnantti Blombergsin mukaan Venäjä kokisi Suomen Nato-jäsenyyden turvallisuusuhkana, koska uskottava pelote edellyttäisi käytännössä Yhdysvaltojen asevoimien pysyvää läsnäoloa Suomessa.

"Kun puolustuksellisen suurvallan (Venäjän) turvallisuus heikkenee, siitä saattaa tulla entistä vaarallisempi hyökkäyksellinen suurvalta", Blombergs kirjoittaa.

Hänen mukaansa Suomi on Venäjälle "puskurivaltio", joka ei saa joutua vihamielisen suurvallan käyttöön.

"Venäjällä ei ole tarvetta hyökätä Suomeen puolustuksellisista syistä, jos siihen ei Suomen alueelta kohdistu toisten suurvaltojen sotilaallisen hyökkäyksen uhkaa. Tästä syystä Suomi kykenee pienentämään Venäjän potentiaalista turvallisuusuhkaa sotilaallisella liittoutumattomuudella ja huolehtimalla alueensa puolustamisesta", Blombergs kirjoittaa.

http://www.ksml.fi/uutiset/kotimaa/...2196995?pwbi=211a0315c29d4b20e5721a733b50cc16

Hänen mukaansa Suomen Nato-jäsenyyttä on vaikea perustella Venäjän voimistuneella sotilasuhalla, koska Venäjä ei ole tällä hetkellä laajentumiseen pyrkivä aggressiivinen suurvalta.

Pitää vähän sulatella tätä.

Pitää todellakin sulatella sitä, ja pitänee käydä lukemassa kirjastossa Sotilasaikauslehti paremman kokonaiskuvan muodostamiseksi.

Keskisuomalaisen artikkelin perusteella on hyvin vaikea allekirjoittaa Blombergsin ajatuksia, minä en pidä Venäjää - empiiristen havaintojen perusteella - "puolustuksellisena suurvaltana" mutta vielä vähemmän pidän Venäjää suurvaltana "joka ei ole aggressiivisesti laajenemishaluinen". Krimin laiton anneksaatio, sotatoimet Itä-Ukrainassa yhdistettynä muuhun harjoitettuun voimapolitiikkaan osoittavat mielestäni sen, että Venäjä toimii aggressiivisesti ja ennenkaikkea se myös pyrkii laajentamaan alueitaan (Krim).

Keskisuomalaisessa ei tuotu selkeästi esille NATO:n roolia sen ollessa puolustusliitto, mikäli Blomberg ei tähän ole kiinnittänyt riittävästi huomiota, on se mielestäni kohtalainen miinus ja jättää huomiotta NATO:n roolin täysin ts. NATO muodostaa Venäjälle uhan tapauksessa, jossa Venäjä ryhtyy aggressioihin NATO-maata kohtaan eikä toisinpäin. NATO:n laajeneminenkin on tapahtunut vapaaehtoisesti ja siihen liittyneiden maiden vapaasta halusta ja tahdosta ei pakosta eli tässäkään suhteessa asetelma ei ole verrannollinen Venäjän toimintaan.

Seuraavan ajatuksen jaan mutta en hyväksy Venäjän toimia eli "Blombergsin mukaan Venäjän päämääränä on sen sijaan ollut säilyttää etupiirivyöhykkeensä ja estää Yhdysvaltojen ja muiden suurvaltojen vaikutusvallan kasvu entisen Neuvosliiton alueella" mikä on tietenkin totta, tämä on ollut Venäjän tarkoitus mutta Venäjän toimet säilyttää etupiiri väkivalloin eivät ole hyväksyttäviä eikä mielestäni tällaisen verukkeen tähden Suomen tulisi antaa turpo-ratkaisussa liian suurta päätösvaltaa Venäjälle (tai millekään naapurille). Päätös tulisi tehdä Suomen edun mukaisesti, Suomea hyödyttäen ja Suomi on niin syvällä NATO:ssa että tuntuu jollain muotoa absurdilta "riippua loputtomasti välitilassa" tekemättä selkeää päätöstä NATO:on liittymisestä. Suomi luottaa "kultakorttiin" mutta minä en sille kovinkaan kummoisia takeita asettaisi - se todennäköisimmin on todellisuudessa toimimaton kortti. Eli joko NATO:on tai kahdenkeskinen sopimus yhden tai useamman maan kanssa (Yhdysvallat), tai lopetetaan puhuminen "kultakorteista" ja olemattomista illuusioista olemassa olevasta turpo-ratkaisusta.

vlad
 
Minä luin kanssa saman artikkelin, ja hämmästyin.
Ollaanko tässä palaamassa kylmän sodan toimintamalleihin? Suomi on välissä, heittopussina kuten YYA-aikana.
Pidetään Venäjä tyytyväisenä kuin Fennovoima-ratkaisulla konsanaan?
 
Katsotaanpa, mitä Blombergs on aiemmin kirjoittanut. Joudun turvautumaan ajatushautomo Suomen Perustan referaattiin hänen väitöskirjastaan "Euroopan voimatasapainojärjestelmä 1990–2012. Euroopan vakaus rakenteellisen, uusklassisen ja hegemonisen realismin näkökulmasta." Lainaus:

"Puolustusvoimien tutkimuslaitoksen erikoistutkijana nykyisin työskentelevä Fred Blombergs toteaa vuonna 2013 hyväksytyssä väitöskirjassaan, että Euroopan toisen maailmansodan jälkeinen vakaus on perustunut Yhdysvaltojen sotilaalliseen hegemoniaan läntisessä Euroopassa. Yhdysvaltojen hegemonia-asema on kuitenkin heikkenemässä. Kiinan poliittisen, taloudellisen ja sotilaallisen kasvun vuoksi Yhdysvallat joutuu rajallisten kansallisten valtaresurssien vuoksi siirtämään sotilaallista voimaansa Euroopasta Aasiaan. Blombergsin mukaan tämä muuttaa Euroopan voimatasapainojärjestelmän Venäjän johtamaksi yksinapaiseksi järjestelmäksi. Tässä tilanteessa Venäjä saattaa pyrkiä saavuttamaan alueellisen hegemonian Euroopassa, mikä voi tarkoittaa suursotaa.


Venäjällä valta on satojen vuosien ajan keskittynyt vertikaalisesti valtakunnan ylimmälle johdolle. Kun valta on luisunut johdon käsistä, valtakunta on ajautunut tuuliajolle ja lähelle hajoamista. Tästä huolimatta Neuvostoliiton hajoamisen jälkeisinä vuosina eläteltiin toiveita Venäjän demokratisoitumisesta. Venäjän paluu autoritäärisempään johtamistapaan tuotti lännessä suuren pettymyksen. Länsimaiden ja Venäjän suhteet ovatkin viime vuosina viilentyneet."


http://www.suomenperusta.fi/ajatus/venaja-ja-geopolitiikka/

Edit: kys. väitöskirja löytyy täältä:

http://www.doria.fi/handle/10024/90003
 
Katsotaan, kuka ensimmäisenä ehtii lukea Sotilasaikakauslehden eli alkuperäislähteen. Matkalla Keskisuomalaisen sivuille on voinut tulla painotuksia. Mutta periaatteessa näin varmaan on, että nykytilanteessa ollaan vähän hiljaisemmin.

Mutta se oma uskottava juu...

CWhlmpjWEAAmKP3.jpg:large
 
Ei ihan otsikon mukaan mutta ei kai täysin ohikaan.

http://m.iltalehti.fi/uutiset/2015122020861979_uu.shtml

Suomen voidaan tulkita tukeneen Venäjää Yhdysvaltoja vastaan
Tänään klo 19:24


Suomi ei ole enää kansainvälisen politiikan erityistapaus. Suomen kaksikasvoista ulkopolitiikkaa ei enää ymmärretä, kirjoittaa valtiotieteiden tohtori Alpo Rusi.

Suomi on pyrkinyt ylläpitämään perinteisesti hyviä suhteita kaikkiin maihin. Kylmässä sodassa puolueettomalla Suomella oli kuitenkin YYA-sopimukseen nojautunut erityissuhde Neuvostoliittoon. Itänaapuri sai erityiskohtelun. Puolueetttomuudesta oli hieman livettävä Moskovan hyväksi, koska Suomi oli Neuvostoliiton etupiirissä. Suomen asemaa helpotti kuitenkin merkittävästi länsipääkaupungeissa vallalla ollut mielikuva, että Suomi oli ”erityistapaus” idän ja lännen konfliktissa. Lännessä aidosti ihmeteltiin, miksi Neuvostoliitto ei miehittänyt Suomea. Presidentti Urho Kekkonen kutsuttiin 1961 Valkoiseen Taloon antamaan presidentti John F. Kennedylle asiasta taustaselvitys.

Kylmän sodan jälkeen Suomi ei tietenkään halunnut olla enää ”erityistapaus” eikä Venäjän kanssa haluttu jatkaa luottamuksellisia suhteita. Tosin historiankirjoituksella on edelleen paljon selvitettävää, missä määrin Suomen poliittinen eliitti vastusti Neuvostoliiton hajoamista. Merkkinä muutoksesta - ja realiteettien hyväksymisestä- presidentti Mauno Koivisto lopetti yhteydenpidon Neuvostoliiton turvallisuuspoliisin KGB:n residenttiin (tiedustelupalvelun johtajaan) 1992 . Länsimaat eivät yleensä tällaista yhteydenpitoa hyväksyneet, mikä Suomessa oli maan tapa.

EU-jäsenyyden seurauksena mielikuva Suomesta itä-länsi-konfliktin erityistapauksena, mitä termi ”suomettuminen” on myös kielteisellä tavalla kuvannut, alkoi väistyä. Presidentti Martti Ahtisaari toivotettiin tasavertaisesti tervetulleeksi Valkoiseen Taloon sekä Kremliin. Suurvaltajohtajat tapasivat toisensa Helsingissä maaliskuussa 1997, koska Suomi oli molemmille vieraille ystävällinen isäntämaa. Suomi hyödynsi kylmän sodan aikana hankittua luottamuksen pääomaa, mutta oli myös luonut uutta uskottavuutta muuttuneissa oloissa. Suomen vahvistunutta asemaa tosin myös arvosteltiin- kotimaassa. Eduskunnassa 1998 talvella käydyssä keskustelussa penättiin jo aktiivisempaa Venäjän politiikkaa- siis luottamuksellisia erityissuhteita- ja arvosteltiin tasavallan presidenttiä jopa Kekkosen perinnön tärvelemisestä.

Seurauksena oli presidentin vaihdos. Maaliskuussa 2000 presidenttinä aloittanut Tarja Halonen (sd) halusikin tiivistää nimenomaan Venäjän suhteita ja palauttaa luottamuksellisuuden näihin suhteisiin. Kekkosen perintö tuli toisin sanoen elvyttää. Tähän tarjoutui uusia mahdollisuuksia, kun Venäjällä valittiin maaliskuussa 2000 presidentiks KGB-taustainen Vladimir Putin. Hän nousi kansan suosioon ryhdyttyään pääministerinä voimatoimiin ”Venäjän hajoamisen estämiseksi”, kuten hän perusteli vt. presidenttinä suurhyökkäystä Tsetsheniaan helmikuussa 2000.



Halosen valitsemalla Venäjä-politiikalla oli kuitenkin myös ongelmallisia seurausvaikutuksia. Baltian maat ja Suomi alkoivat erkaantua turvallisuuspolitiikassa. Suomi jättäytyi Naton ulkopuolelle syksyllä 2002. Suomen valtiojohto päinvastoin kovisteli baltteja ja korosti, että mitään perusteita ei ollut jäsenyyden hakemiselle. Baltian maat ja Suomi tulkitsivat turvallisuustarpeensa eri tavalla. Tätä voi selittää sekä historialla mutta myös erilaisella arviolla turvallisuuden lähtökohdista. Myöhemmin Venäjän valtion omistaman Gazprom-yhtiön Nordstream- kaasuputkihanketta vastustettiin Baltian maissa mutta kehuttiin Suomessa

”siltana EU:n ja Venäjän välillä". Vielä 2008 Georgian sotakin tulkittiin Helsingissä ”yksittäiseksi tapaukseksi”, kun taas Baltian maissa sota koettiin uhkaksi. Ukrainan kriisi on kuitenkin syksystä 2013 heijastunut Itämeren alueelle, kun Baltian maiden aiemmat turvallisuushuolet jaetaan nyt todellisina myös Suomessa ja Ruotsissa.

On erikseen syytä kysyä, onko Suomen tiivistyneistä Venäjän suhteista 2000-luvulla seurauksena ollut kuihtunut Yhdysvaltain suhde? Vuoden 2002 jälkeen ei Suomen valtiojohdon edustajia ole otettu vastaan Valkoisessa Talossa. Wikileaks-paljastukset nimittäin kielivät, että tapaamisia Valkoiseen Taloon oli kuitenkin pyydetty tuloksetta sekä presidentti Tarja Haloselle että pääministeri Matti Vanhaselle. Presidentti Sauli Niinistö on saattanut joutua kärsimään vuoden 2000 perustuslaista, jonka seurauksena pääministerin ja presidentin toimivaltasuhteet ovat muuttuneet. Ruotsin pääministeri on kuitenkin tavannut 2000-luvulla Valkoisessa Talossa varsin säännöllisesti joko George W. Bushin tai Barack Obaman.

Ruotsi on ehkä tehnyt jotain toisin kuin Suomi, vaikka maat ovat jakaneet saman turvallisuuspoliittisen näkemyksen. Ongelma on saattanut syntyä Suomen ja Venäjän erityissuhteesta, ja suhteiden hoitoon liittyneistä menettelytavoista. Presidentti Halonen arvosteli Yhdysvaltojen Irak-politiikkaa YK:ssa- kuten monet länsijohtajat-, mutta halusi käsitellä ”luottamuksellisesti” eli julkiselta polemiikilta piilossa Venäjän voimapolitiikkaa ja maan sisäisiä ihmisoikeusloukkauksia. Tässä Suomen valtiojohto erosi länsijohtajista ja Ruotsista, koska Tukholma vaikkakin arvosteli Irakin sotaa,arvosteli julkisesti myös Venäjän ihmisoikeusloukkauksia- ja viimeksi Krimin valtausta.

Kiihtyvässä informaatio- ja hybridisodassa Suomen voidaan siten tulkita tukeneen Venäjää Yhdysvaltoja vastaan, vaikka tarkoitus on ollut vain edistää hyviä Venäjän suhteita. Suomelle ei kuitenkaan liikene enää entiseen tapaan ymmärystä kaksikasvoiselle ulkopoliitiikalle, mikä selittää tappion äänestyksessä 2012 YK:n turvallisuusneuvostopaikasta . Suomi ei ole enää kansainvälisen politiikan ”erityistapaus”. Onko Helsingissä tehty muuttuneesta todellisuudesta riittäviä johtopäätöksiä?

ALPO RUSI
 
Kiihtyvässä informaatio- ja hybridisodassa Suomen voidaan siten tulkita tukeneen Venäjää Yhdysvaltoja vastaan, vaikka tarkoitus on ollut vain edistää hyviä Venäjän suhteita. Suomelle ei kuitenkaan liikene enää entiseen tapaan ymmärystä kaksikasvoiselle ulkopoliitiikalle, mikä selittää tappion äänestyksessä 2012 YK:n turvallisuusneuvostopaikasta . Suomi ei ole enää kansainvälisen politiikan ”erityistapaus”. Onko Helsingissä tehty muuttuneesta todellisuudesta riittäviä johtopäätöksiä?
ALPO RUSI

Alpo Rusi heittelee hyviä kysymyksiä..Näihin asioihin Suomen ulkopolitiikan johto ei kykene/halua vastailla julkisesti.

Ikävä sanoa mutta Suomi on juuttunut ikävällä tavalla nykyisen Venäjän ja Putinin diktatuurisen sotapolitiikan peesailijaksi..Venäjä on sitouttanut Suomen erittäin suuriin taloudellisiin hankkeisiin joista Suomen ei ole mahdollista irtaantua muuta kuin erittäin suurin taloudellisten tappioiden kautta. Sellaisiin irtiottoihin maamme poliittinen johto ei ole halukas lähtemään. Sipilä ja Kepu on kiinni hallituksen johdossa, presidentti Niinistö taas haluaa kiillottaa kilpeään uutta kauttaan varten. Heillä ei ole varaa siihen että esim. Fortum hukkaisi Venäjälle investoimansa viisi miljardia. Ja muut suomalaiset valtion omistamat yhtiöt likimain yhtä paljon..Mutta tämäkin voi tulla vastaan jopa pelkästään Venäjän omien talousvaikeuksien vuoksi. Pahimmassa tapauksessa parin vuoden päästä, juuri vaalien alla.

Mutta, toistaiseksi Venäjä käyttää tilannetta hyödykseen poliittisesti, esimerkiksi mainostamalla Suomen ja Venäjän ystävyyttä sekä Rosatomin ydinvoimalahanketta. Jää nähtäväksi mitä tapahtuu kun venäläisten pitää oikein konkreettisesti lyödä ruplia pöytään.

Katsotaan nyt minkälaisia turvallisuuspoliittisia avauksia presidentti Niinistö kertoo uudenvuoden puheessaan..
 
"Asijantuntija" laukoo viisauksia....?


http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1450753863860.html

Everstiluutnantti sotilaslehdessä: ”Nato-jäsenyydestä enemmän haittaa kuin hyötyä”

Puolustusvoimien erikoistutkija pohtii artikkelissaan Suomen Nato-jäsenyyden etuja ja haittoja.

Everstiluutnantti Fred Blombergs palvelee erikoistutkijana Puolustusvoimien tutkimuslaitoksen doktriiniosastolla. Hän pohtii Sotilasaikakausilehteenkirjoittamassaan artikkelissa Suomen Nato-jäsenyyttä realismin näkökulmasta.

– Onko olemassa mitään syytä, miksi Suomen pitäisi muuttaa nykyistä linjaansa ja liittoutua sotilaallisesti etenkään, kun Venäjä on suhteellisesti heikompi kuin Neuvostoliitto oli kylmän sodan aikana, Blombergs kysyy.

Everstiluutnantti myöntää Venäjän muodostavan todennäköisimmän turvallisuusuhan Suomelle realismin näkökulmasta tarkasteltuna.

– Suurvallat ensi sijassa pyrkivät joko laajentumaan lähialueellaan tai vähintään muodostamaan ympärilleen ystävällismielisen etupiirivyöhykkeen, Blombergs kirjoittaa.

Tämä näkemyksen mukaan Suomella ei olisi muuta vaihtoehtoa, kuin liittoutua sotilaallisesti Venäjän uhkaa vastaan. Käytännössä se tarkoittaisi Nato-jäsenyyttä.

Näkemys on everstiluutnantin mukaan kuitenkin liian yksioikoinen.

– Suurvallan sotilaallisesta ylivoimasta suhteessa pieneen valtioon ei voi tehdä sitä johtopäätöstä, että suurvalta väistämättä hyökkää pieneen valtioon.

Yhdysvallat vahvistuu

Blombergs muistuttaa, että Yhdysvallat on kylmän sodan jälkeen pyrkinyt niin sanottuun hegemoniastrategiaan. Sen avulla Yhdysvallat on pyrkinyt säilyttämään sotilaallisen johtoasemansa, sekä sitomaan muiden suurvaltojen valtapoliittista toimintavapautta Euroopassa.

– Hegemoninen realismi tuottaa näkemyksen, jonka mukaan Suomen kannattaa liittoutua Yhdysvaltojen kanssa ja tukea sen hegemoniapolitiikkaa.

Tutkijan mukaan Suomen Nato-jäsenyys ja nimenomaan Yhdysvaltojen sotilaallinen ylivoima toisivat niin voimakkaan pelotteen, ettei Venäjän kannattaisi hyökätä Suomeen.

Vaikka Nato-jäsenyyden edut näyttäytyvät sinänsä loogisina, Blombergs varoittaa, että siihen liittyy monia haittapuolia.

– Päätös Naton laajenemisesta on lisännyt läntisten suurvaltojen ja Venäjän välistä sotilaallista jännitettä ja turvallisuuskilpailua Itä-Euroopassa.

Venäjä on vastustanut Naton laajenemista johdonmukaisesti. Naton laajentuminen heikentää Venäjän turvallisuutta, koska se vahvistaa Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten sotilaallista ylivoimaa suhteessa Venäjään. Venäjän oman alueen puolustaminen vaikeutuu, koska se menettää puskurivyöhykkeensä Itä-Euroopassa.

Vastatoimenaan Venäjä on vahvistanut ja uudistanut asevoimiaan. Lisäksi Venäjä on harjoittanut omaa hegemoniapolitiikkaansa sotilaallisilla interventioilla Georgiaan vuonna 2008 ja Ukrainaan vuonna 2014.

Suurvaltojen valtataistelu

Voimatasapainon puolestapuhujien mukaan Naton laajentuminen Venäjän lähialueelle on heikentänyt Suomen turvallisuuspoliittista vakautta.

– Yhdysvaltojen ja Venäjän välinen valtataistelu Itä-Euroopassa on kiristynyt merkittävästi. Realismin näkökulmasta sotilaallisen jännitteen kasvu on lisännyt suurvaltojen välisen sodan vaaraa Suomen lähialueella. Suomen Nato-jäsenyys ei välttämättä luo riittävän uskottavaa pelotetta Venäjälle.


Venäjällä ei ole tarvetta hyökätä Suomeen puolustuksellisista syistä, jos Venäjään ei kohdistu toisten suurvaltojen sotilaallista hyökkäyksen uhkaa.

Blombergsin mukaan Suomen alue on Venäjälle sotilasstrategisesti tärkeä.

– Venäjälle ei ole lainkaan yhdentekevää, onko Suomi sotilaallisesti liittoutumaton valtio, vai Venäjän potentiaalisen suurvaltavihollisen liittolainen.

Venäjä pelkää erityisesti sitä, että Naton laajentumisen myötä Yhdysvaltojen, Saksan, ranskan ja Britannian sotilaallinen voima tulee pysyvästi lähelle Pietarin ja Moskovan ydinaluetta.

– Suomen Nato-jäsenyys heikentäisi väistämättömästi Suomen turvallisuuspoliittisen toimintaympäristön vakautta. Uskottava pelote vaatisi Yhdysvaltojen asevoimien pysyvää läsnäoloa Suomessa. Venäjän olisi pakko vahvistaa ja lisätä sotilaallista voimaansa Suomen lähialueilla.

Natoon vai ei?


Blombergs ei lopulta ota yksiselitteisesti kantaa Suomen Nato-jäsenyyteen. Hänen mukaansa on mahdotonta antaa yksiselitteistä vastausta, pitäisikö Natoon liittyä Venäjän turvallisuusuhan takia vai ei.

– Nato-jäsenyydestä saattaa olla sittenkin enemmän haittaa kuin hyötyä Suomen turvallisuudelle nykyisessä kansainvälispoliittisessa tilanteessa, hän pohtii.

– Venäjällä ei ole tarvetta hyökätä Suomeen puolustuksellisista syistä, jos Venäjään ei kohdistu toisten suurvaltojen sotilaallista hyökkäyksen uhkaa, hän kuitenkin toteaa.
Mikko Juuti
 
Blombergilla täysin kelvottomia argumentteja.. NATO on puolustusliitto, kaikkien muiden paitsi Venäjän mielestä. Itseasiassa jopa Venäjän oli samaa mieltä pitkälle 2000-luvun puolelle, liittymällä osaksi NATOn rauhanturvajoukkoja..Vasta Putinin politiikan muutos Venäjän sisäpolitiikassa (siis muutos yhden puolueen ja yhden johtajan vallaksi) nosti esille tarpeen löytää ulkoinen vihollinen.

NATO eikä yksikään sen jäsenmaa ole uhkana Venäjälle..paitsi siten että NATO:n jäsenyys estää Venäjää palauttamasta Neuvostoliitosta irtaantuneita kansoja ja valtioita Venäjän alamaisiksi. NATO eikä yksikään sen jäsenmaista hyökkää koskaan Venäjälle. Siihen ei ole koskaan eikä missään tilanteessa valmistauduttu. NATO:n joukot harjoittelevat vain ja ainoastaan puolustautumaan ulkopuolelta tulevaa hyökkäystä vastaan. Jopa NATO:n ohjuskilpihanke on puolustuksellinen. Senkään tarkoituksena ei ole hyökkäys Venäjälle, vaan ainoastaan estää ohjushyökkäys NATO:n jäsenmaita kohtaan.

Kannattaa miettiä ja käyttää myös järkeä..siis kuka maailmassa haluaisi vallata Venäjän ja hallita venäläisiä..ei herrajumala kukaan! Jo, ajatuskin on täysin kelvoton!
Älkääkä kuvitelko että Venäjän luonnonvarat voisivat olla houkuttimina vieraille..tutkikaa ja selvittäkää miksi Venäjä ei ole itse kyennyt niitä hyödyntämään. Aivan samat syyt (yksinkertaiset, loogiset ja helposti ymmärrettävät syyt) estävät muitakaan hyödyntämästä niitä. Niiden takia ei kenenkään kannata sotia..ei todellakaan.

Lukekaa rakkaat ystävät Venäjän historiaa niin selviää mikä on aina (kautta historian) ollut Venäjän poliitikan perustana ja tavoitteena. Aina, muutamaa yksittäistä poikkeusta lukuunottamatta. Mistä ja miten Venäjä on saanut valtaa ja mistä ja miten taloudellista hyötyä. Kaikki nämä historialliset perinteet sekä taustat näkyvät Venäjän nykyisessäkin politiikassa ja nykyistenkin johtajien tavoitteissa.

Blomberg ei näe metsää puilta!
 
NATO eikä yksikään sen jäsenmaa ole uhkana Venäjälle..paitsi siten että NATO:n jäsenyys estää Venäjää palauttamasta Neuvostoliitosta irtaantuneita kansoja ja valtioita Venäjän alamaisiksi. NATO eikä yksikään sen jäsenmaista hyökkää koskaan Venäjälle. Siihen ei ole koskaan eikä missään tilanteessa valmistauduttu. NATO:n joukot harjoittelevat vain ja ainoastaan puolustautumaan ulkopuolelta tulevaa hyökkäystä vastaan. Jopa NATO:n ohjuskilpihanke on puolustuksellinen. Senkään tarkoituksena ei ole hyökkäys Venäjälle, vaan ainoastaan estää ohjushyökkäys NATO:n jäsenmaita kohtaan.
Blomberg ei näe metsää puilta!

Tää heebo on ainakin kovin uhmakkaalla ja positiivisella asenteella liikkellä.... :D

http://awdnews.com/top-news/we-can-occupy-russia-in-seven-days

The Turkish Minister of Foreign Affairs, Mevlüt Cavusoglu, has boasted on Turkish television that Russia should be very scared and wary of Turkey.


“We call on Russia, which is one of our major trading partners, to stay quiet, but we also say that our patience is limited.”


“Since the crash of the Su-24 jet, Russia has taken every conceivable opportunity to undermine Turkey.”


“Certainly my government behaves like a mature and experienced government, but our patience has limits.”


Faced with Russian efforts, we have, no fear, no remorse. We act with moderation, to bring our relations back to normal.”


However, if necessary, I assure you , we can can occupy Russia in less than seven days with NATO and our regional allies,” he warned.


The tension between Russia and Turkey has escalated since the shooting down of the Russian Su-24 plane by the Turkish airforce.





 
"Asijantuntija" laukoo viisauksia....?
Suurvaltojen valtataistelu
Voimatasapainon puolestapuhujien mukaan Naton laajentuminen Venäjän lähialueelle on heikentänyt Suomen turvallisuuspoliittista vakautta.

– Yhdysvaltojen ja Venäjän välinen valtataistelu Itä-Euroopassa on kiristynyt merkittävästi. Realismin näkökulmasta sotilaallisen jännitteen kasvu on lisännyt suurvaltojen välisen sodan vaaraa Suomen lähialueella. Suomen Nato-jäsenyys ei välttämättä luo riittävän uskottavaa pelotetta Venäjälle.

Jotensakin järkyttävän yksisilmäistä näkemystä ja pohdintaa jo lähtökohdiltaan..

Vai että oikein
Yhdysvaltojen ja Venäjän välinen valtataistelu
Siinäkö ovat lähtökohdat?

Vielä Neuvostoliiton aikaan oli oikeasti kysymys ideologisista eroista ja lähtökohdista. Toki jo silloin oli taustalla muitakin yhteiskuntajärjestelmien vastakohtaisuuksia.

Nykyisin on täysin turha edes puhua talousjärjestelmien vastakohtaisuuksista, niitä ei enää ole. Tai jos onkin niin Venäjä edustaa paljon vanhoillisempaa riistokapitalismia kuin USA tai EU-maat..Mutta enää ei näistä kysymyksistä ole riidan aiheeksi. Kannattaisi ehkä huomioida sekin ettei USA, EU-maat ja Venäjä kilpaile keskenään. Ei millään mittarilla. Venäjä ei uhkaa USA:n eikä EU-maiden kaupallisia intressejä maailmalla. Ei todellakaan. Eikä toisinpäinkään ole ongelmia.

Eikä myöskään poliittiset järjestelmät eroa kuin ehkä siinä että Venäjä on nykyisin yksinvaltainen, näennäisesti demokraattinen mutta käytännössä yhden puolueen diktatuuri..se ei sinällään ole mikään erikoisuus..samanlaisia valtioita löytyy maailmalta vaikka hurusmycket ja useimpien kanssa kyetään käymään kauppaa ja elämään rinnakkain.

Venäjällä ei yksinkertaisesti löydy - siis ei todellakaan ole - mitään sellaista jota EU-maat tai USA erityisesti tavoittelisi. Puhumattakaan että EU-maat tai USA edes teoreettisesti olisi valmis tavoittelemaan Venäjältä jotain - Jopa sodan keinon. Siis hyökkäämään Venäjälle ja valloittamaan Venäjän maan. Mitä sellainen voisi olla?
Tutkija saisi nousta pystyyn ja kertoa mitä sellaista Venäjältä löytyy että länsimaat haluaisivat ottaa haltuunsa jopa sodan avulla!!

Tutkijan kuivailemaa valtataistelua USA:n ja Venäjän välillä ei ole olemassakaan..

Käytännössä on olemassa vain yksipuolista vallan ja taloudellisen edun tavoittelua Venäjän puolelta.
Venäjä haluaa palauttaa hallintaansa Neuvostoliiton romahduksen jälkeen siitä irtaantuneet, itsenäistyneet kansat ja valtiot. Todellisuudessa kysymys on
A) Venäjän ja
B) toisella puolella entisestä Neuvostoliitosta irtaantuneiden itsenäisten valtioiden välisestä erimielisyydestä.

Todellisuudessa yksikään näistä itsenäisistä valtioista ei ole ollut hyökkäämässä tai muutenkaan uhkaamassa Venäjän turvallisuutta. Ne eivät yhdessäkään muodosta minkäänlaista uhkaa tai vaaraa Venäjälle, Venäjän kansalle, tai Venäjän valtion koskemattomuudelle. Niillä ei ole minkäänlaisia tavoitteita Venäjän suhteen tai vaatimuksia Venäjältä.
Tutkija saisi nousta pystyyn ja kertoa tarkemmin minkälaisen uhkan ne muodostavat Venäjälle??

Todellisuudessa minkäänlaista uhkaa Venäjään kohtaan ei ole olemassakaan. Minä jopa uskon että Venäjälläkin tämä tiedetään ja ymmärretään erinomaisen hyvin..
..............

Minä myös uskon että nämä B) ryhmän maat eivät ole hakeutuneet NATO:n jäseniksi siitä syystä että haluaisivat hyökätä tai uhata Venäjän itsenäisyyttä, turvallisuutta ja koskemattomuutta sotilaallisesti. Edelleenkin uskon että myös Venäjällä tämä tiedetään.

Väitän ja myös uskon että nämä B)ryhmän maat ovat hakeutuneet NATO:n jäsenyyteen vain turvatakseen oman itsenäisyytensä, kansallisen turvallisuutensa ja valtiollisen koskemattomuutensa ulkopuolisia hyökkääjiä vastaan. Mukaanlukien Venäjän taholta mahdollisesti tulevan uhkan. Siis käytännössä, Itä- Euroopan mailla on tarkoituksena ollut estää Venäjää toteuttamasta samanlaista miehitystä kuin vallitsi Neuvostoliiton aikana.

Siis, todellisuudessa ns. "Venäjän kokema uhka" johtuu siitä että kyseiset itsenäiset valtiot kykenevät NATO-jäsenyyden myötä ja sen avulla estämään omaan valtioonsa mahdollisesti kohdistuvan sotilaallisen hyökkäyksen ja vihollisen toteuttaman miehityksen. "Venäjän (=Putinin ja hänen puolueensa) kokema uhka" on nostettu esille mediassa vain siksi että sillä haetaan perusteluita Venäjän sisäpolitiikkaan ja valtaan liittyvään propagandaan. Tällä valheella puolustellaan armeijalle ja Venäjän sisäiselle turvallisuuskoneistolle kohdistettuja määrärahoja. Käytännössä juuri näiden rahojen sekä propagandan turvin Putin pyrkii (ja on toistaiseksi kyennyt) turvaamaan oman valta-asemansa..Sinällään Putinin käyttämät keinot ovat järkyttäviä, sotaa Georgiassa, Krimillä, Ukrainassa, Syyriassa jne. NATO-maiden kimppuun Putin ei ole iskenyt..ja varmasti hän myös tietää ettei se ole käytännössä edes mahdollista. Mutta, toistaiseksi on hyökkäysten kohteiksi riittänyt puolustusliiton ulkopuolisia maita..

Arvoisalla tutkijalle antaisin viestin ettei kannata lähteä enempää Putinin propagandan vietäväksi. Mediasota on osa politiikkaa...

Muistuttaisin tutkijaa siitäkin ettei asia ole aivan uusi. Jo talvisodan edellä Stalin perusteli aluevaatimuksiaan (balttiassa sekä Suomessa) Venäjän kokemalla turvallisuusuhkalla. Jälkeen päin on selvinnyt että todellisuudessa kysymys oli jo silloinkin itsenäisen naapurivaltion alueellisen koskemattomuuden loukkauksesta (etukäteen suunnitellulla tavalla) ja valmistautumisesta naapurimaan miehittämiseen. Historialla on tapana toistaa itseään. Kysymys on myös siitä toistaako maamme nykyiset poliitikot Cajanderin ja Niukkasen virheet..
 
Hänen mukaansa Suomen Nato-jäsenyyttä on vaikea perustella Venäjän voimistuneella sotilasuhalla, koska Venäjä ei ole tällä hetkellä laajentumiseen pyrkivä aggressiivinen suurvalta.

Pitää vähän sulatella tätä.

Sulatelkaa vaan kinkun ohessa ensi viikkoon asti. Muistakaa>

rautaa OMAAN lahkeeseen. Uskokaa vaan, kun wanha kehottaa. Jostain tai jopa joistain syistä Suomi on nyt ei-niin-pikaraiteella-sinne-niin....haluttiin sitä tai ei. Mitä silloin pitää tehdä? Parasta on hommata isompi rukkanen, kun Venäjästä on kyse. Eikä siinä tarvitse tehdä mitään paniikkiratkaisujakaan. Mutta punainen lanka pitäisi nyt jo olla jokaisen nähtävillä. Tykkäsi siitä tai ei, realin tunnistaminen ja tunnustaminen on wiisaus, joka ei vaan pala edes liekinheittimen puhalluksessa.

Minua ei yllätä lainkaan se ajatus, että Suomen liittoutuminen tarkoittaisi sitä, että amerikkalaisia joukkoja pitäisi olla maassa. On tämä nyt nähty. VAIN amerikkalainen läsnäolo merkkaa jotain. Okei. Haluaako Amerikka tilanteen, jossa se kärrää yhden armeijan uuden "liittolaisen" turvaksi ...... - siirtymäkauden- ajaksi? Kysykäähän amerikkalaisilta.
 
Jos oltaisiin NATO:ssa niin voisimme anoa esim miehittämättömiä koneita valvomaan suomen meri rajaa.
Tänään tullut ilmoitus natolta:
"The first of five NATO Global Hawk Unmanned Aerial Vehicles conducted a successful first flight in California on Saturday 19 December. Taking off from Palmdale Airbase, NATO Alliance Ground Surveillance UAV aircraft successfully soared to 40,000 feet before landing at Edwards Air Force Base 2.5 hours later."
 
Noin asiaan liittyen tai sen vierestä Neuvostoliitolla oli tapana värvätä Ns. vaikuttaja agentteja joiden tehtävä oli vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen hyvinkin hienovaraisesti ja heidän uskottavuuttaan vahvistettiin usein luomalla kuva että Neuvostoliitto olisi heitä jotenkin vastaan tai he olisivat Neuvostoliittoa vastaan.

Tuskinpa nämä ovat mitenkään hiljentyneet vaan aktivoituvat aikaajoin, ilmeisesti vieläkin nyt vain Venäjälle merkittävissä asioissa ja Suomen maanpuolustus on merkittävä asia Venäjälle.
Usein Suomalaiset havaitsivat nämä vaikuttajat lännen nyrpeänä suhtautumisena kyseisiin henkilöihin.

Nykytilanteessa on hyvä havaita että nyt Suomella on länsimaisemmin ajatteleva Hallitus ja Presidentti vuosikymmeniin jolloin idän mielipiteitä ja tavoitteita tullaan tuomaan esiin monelta suunnalta.
Toisaalta nähdään haluaako Suomalaiset katkaista idän napanuoran vaiko jatkaa elämistä kuvitelmissaan idän vaikutusten siunauksellisuudesta.


samasta asiasta eri säikeestä mutta niin samasta aiheesta että pitää vielä nostaa tänne...


Jotensakin järkyttävän yksisilmäistä näkemystä ja pohdintaa jo lähtökohdiltaan..

Vai että oikein Siinäkö ovat lähtökohdat?

Vielä Neuvostoliiton aikaan oli oikeasti kysymys ideologisista eroista ja lähtökohdista. Toki jo silloin oli taustalla muitakin yhteiskuntajärjestelmien vastakohtaisuuksia.

Nykyisin on täysin turha edes puhua talousjärjestelmien vastakohtaisuuksista, niitä ei enää ole. Tai jos onkin niin Venäjä edustaa paljon vanhoillisempaa riistokapitalismia kuin USA tai EU-maat..Mutta enää ei näistä kysymyksistä ole riidan aiheeksi. Kannattaisi ehkä huomioida sekin ettei USA, EU-maat ja Venäjä kilpaile keskenään. Ei millään mittarilla. Venäjä ei uhkaa USA:n eikä EU-maiden kaupallisia intressejä maailmalla. Ei todellakaan. Eikä toisinpäinkään ole ongelmia.

Eikä myöskään poliittiset järjestelmät eroa kuin ehkä siinä että Venäjä on nykyisin yksinvaltainen, näennäisesti demokraattinen mutta käytännössä yhden puolueen diktatuuri..se ei sinällään ole mikään erikoisuus..samanlaisia valtioita löytyy maailmalta vaikka hurusmycket ja useimpien kanssa kyetään käymään kauppaa ja elämään rinnakkain.

Venäjällä ei yksinkertaisesti löydy - siis ei todellakaan ole - mitään sellaista jota EU-maat tai USA erityisesti tavoittelisi. Puhumattakaan että EU-maat tai USA edes teoreettisesti olisi valmis tavoittelemaan Venäjältä jotain - Jopa sodan keinon. Siis hyökkäämään Venäjälle ja valloittamaan Venäjän maan. Mitä sellainen voisi olla?
Tutkija saisi nousta pystyyn ja kertoa mitä sellaista Venäjältä löytyy että länsimaat haluaisivat ottaa haltuunsa jopa sodan avulla!!

Tutkijan kuivailemaa valtataistelua USA:n ja Venäjän välillä ei ole olemassakaan..

Käytännössä on olemassa vain yksipuolista vallan ja taloudellisen edun tavoittelua Venäjän puolelta.
Venäjä haluaa palauttaa hallintaansa Neuvostoliiton romahduksen jälkeen siitä irtaantuneet, itsenäistyneet kansat ja valtiot. Todellisuudessa kysymys on
A) Venäjän ja
B) toisella puolella entisestä Neuvostoliitosta irtaantuneiden itsenäisten valtioiden välisestä erimielisyydestä.

Todellisuudessa yksikään näistä itsenäisistä valtioista ei ole ollut hyökkäämässä tai muutenkaan uhkaamassa Venäjän turvallisuutta. Ne eivät yhdessäkään muodosta minkäänlaista uhkaa tai vaaraa Venäjälle, Venäjän kansalle, tai Venäjän valtion koskemattomuudelle. Niillä ei ole minkäänlaisia tavoitteita Venäjän suhteen tai vaatimuksia Venäjältä.
Tutkija saisi nousta pystyyn ja kertoa tarkemmin minkälaisen uhkan ne muodostavat Venäjälle??

Todellisuudessa minkäänlaista uhkaa Venäjään kohtaan ei ole olemassakaan. Minä jopa uskon että Venäjälläkin tämä tiedetään ja ymmärretään erinomaisen hyvin..
..............

Minä myös uskon että nämä B) ryhmän maat eivät ole hakeutuneet NATO:n jäseniksi siitä syystä että haluaisivat hyökätä tai uhata Venäjän itsenäisyyttä, turvallisuutta ja koskemattomuutta sotilaallisesti. Edelleenkin uskon että myös Venäjällä tämä tiedetään.

Väitän ja myös uskon että nämä B)ryhmän maat ovat hakeutuneet NATO:n jäsenyyteen vain turvatakseen oman itsenäisyytensä, kansallisen turvallisuutensa ja valtiollisen koskemattomuutensa ulkopuolisia hyökkääjiä vastaan. Mukaanlukien Venäjän taholta mahdollisesti tulevan uhkan. Siis käytännössä, Itä- Euroopan mailla on tarkoituksena ollut estää Venäjää toteuttamasta samanlaista miehitystä kuin vallitsi Neuvostoliiton aikana.

Siis, todellisuudessa ns. "Venäjän kokema uhka" johtuu siitä että kyseiset itsenäiset valtiot kykenevät NATO-jäsenyyden myötä ja sen avulla estämään omaan valtioonsa mahdollisesti kohdistuvan sotilaallisen hyökkäyksen ja vihollisen toteuttaman miehityksen. "Venäjän (=Putinin ja hänen puolueensa) kokema uhka" on nostettu esille mediassa vain siksi että sillä haetaan perusteluita Venäjän sisäpolitiikkaan ja valtaan liittyvään propagandaan. Tällä valheella puolustellaan armeijalle ja Venäjän sisäiselle turvallisuuskoneistolle kohdistettuja määrärahoja. Käytännössä juuri näiden rahojen sekä propagandan turvin Putin pyrkii (ja on toistaiseksi kyennyt) turvaamaan oman valta-asemansa..Sinällään Putinin käyttämät keinot ovat järkyttäviä, sotaa Georgiassa, Krimillä, Ukrainassa, Syyriassa jne. NATO-maiden kimppuun Putin ei ole iskenyt..ja varmasti hän myös tietää ettei se ole käytännössä edes mahdollista. Mutta, toistaiseksi on hyökkäysten kohteiksi riittänyt puolustusliiton ulkopuolisia maita..

Arvoisalla tutkijalle antaisin viestin ettei kannata lähteä enempää Putinin propagandan vietäväksi. Mediasota on osa politiikkaa...

Muistuttaisin tutkijaa siitäkin ettei asia ole aivan uusi. Jo talvisodan edellä Stalin perusteli aluevaatimuksiaan (balttiassa sekä Suomessa) Venäjän kokemalla turvallisuusuhkalla. Jälkeen päin on selvinnyt että todellisuudessa kysymys oli jo silloinkin itsenäisen naapurivaltion alueellisen koskemattomuuden loukkauksesta (etukäteen suunnitellulla tavalla) ja valmistautumisesta naapurimaan miehittämiseen. Historialla on tapana toistaa itseään. Kysymys on myös siitä toistaako maamme nykyiset poliitikot Cajanderin ja Niukkasen virheet..
 
Putte jyrähtelee...Mitäs luulette että alkaa Itämerellä ja suomen suunnalla tapahtua..?

Kreml: Naton laajeneminen itään johtaa Venäjän vastatoimiin


http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2015120220767693_ul.shtml

Kremlin varoitus annettiin pian sen jälkeen, kun Nato-maiden ulkoministerit olivat sopineet balkanilaisen Montenegron kutsumisesta Naton jäseneksi.

Pienestä, 650 000 asukkaan Montenegrosta tullee virallisesti Naton jäsen ensi vuonna.

Hieman muistelua historiasta , kuinka Puten suunnasta on jyrähdelty ja mitä on tapahtunut.

Esim.
11.3. 2008 : " jos Georgia tulisi NATO:n jäseneksi , se olisi Georgian loppu suvereenisenä valtiona "
11.10. 2013 : " mahdollisessa Ukrainan liittymisessä NATO:oon , Venäjä vaatii Krimin palauttamista "

Kuten tiedämme , Venäjä on jatkanut diplomatiaa voimakeinoin ja toiminut häikäilettömästi.
Georgia menetti Etelä-Ossetian ja Abhasian lopullisesti , Ukraina Krimin ja ehkä myös osan itä-Ukrainaa.

Jos Suomi aikoo liittyä NATO:oon , se olisi tehtävä salassa nyt heti ja sitten vain ilmoitettava : NATO on hyväksynyt hakemuksen.
Muuten tuo ei minun mielestäni onnistu , Putte ehtii toimia kun asiaa pyöritellään julkisesti kuten Georgiassa ja Ukrainassa.
( jos omistaisin mökin Ahvenanmaalta , niin myisin sen mitä pikimmin )


http://news.liga.net/news/world/367...ya-poteryaet-abkhaziyu-i-yuzhnuyu-osetiyu.htm
http://newsland.com/news/detail/id/1260529/
 
sanoisin että aika "tyhjentävä" kirjoitus aiheesta.... :solthum:

boldaukset oma edit.

Tämän vuoksi Ruotsille ei riitä vain Suomen ja Ruotsin välinen sotilasyhteistyö
http://aripesonen1.puheenvuoro.uusi...in-suomen-ja-ruotsin-valinen-sotilasyhteistyo


lainaus kirjoituksesta:

Mikä tulee olemaan Ruotsin puolustus- ja turvallisuuspoliittinen linja jatkossa?

Ruotsi ja Suomi ovat nyt irtautumassa puolustusasioissa toisistaan selvemmin, vaikka maiden keskinäistä puolustusyhteistyötä tiivistetäänkin.

Ruotsi on suuntaumassa länteen, sen sijaan Suomi on jäämässä paikoilleen. Ruotsi on tiivistämässä vauhdilla yhteistyötään Yhdysvaltojen kanssa, sen sijaan Suomi ei ole tiivistämässä yhteistyötään Yhdysvaltojen kanssa. Valtiotasolla Suomi vetoaa sotilasyhteistyöhön vain Ruotsin kanssa. Ruotsi sen sijaan ei vetoa valtiotasolla sotilasyhteistyöhön vain Suomen kanssa vaan myös Yhdysvaltojen kanssa.

Ruotsi sanoo Suomelle selvästi, että maiden välisessä puolustusyhteistyössä kysymys ei ole puolustusliitosta, ja päätökset käytännön yhteistoiminnasta kriisitilanteissa tehdään erikseen. Ruotsi ei siis sitoudu eikä tule sitoutumaan Suomen suhteen mihinkään etenkään kriisi- tai sotatilanteessa.

Suomi on pyrkinyt ja pyrkii edelleen liittymään kaikkeen siihen läntiseen sotilasyhteistyöhön, joka ei ärsytä Venäjää. Suomi on toistaiseksi antanut Venäjän määrittää ne rajat, mihin Suomi voi sotilaallisesti sitoutua. Puolustusyhteistyö Ruotsin kanssa on sopivaa. Mukana oleminen Nordefcossa on sopivaa. Rauhankumppanuus Natossa on sopivaa. EU-jäsenyys on sopivaa. EU-puolustusyhteistyö turvatakuulausekkeen puitteissa on sopivaa. Sen sijaan Nato-jäsenyys ei ole sopivaa. Suomi tulkitsee myös, ettei tiivis ja näkyvä yhteistyö Yhdysvaltain kanssa Ruotsin tapaan olisi sopivaa.

Suomi haluaa puolustusyhteistyötä Ruotsin kanssa enemmän kuin Ruotsi Suomen kanssa. Suomi näkee aivan liian hyväuskoisesti ja sinisilmäisesti sotilasyhteistyön Ruotsin kanssa, ikään kuin se riittäisi Ruotsille. Ruotsi puolestaan näkee, että sotilasyhteistyöllä Suomi ehkä yrittää sitoa Ruotsia itseensä niin, ettei Ruotsi tekisi turvallisuuspoliittisia ratkaisuja vain omista lähtökohdistaan huomioimatta Suomea.

Ruotsi tietää, että Suomen asema Venäjä-siteiden vuoksi on hankala ja Suomen asemalle kyllä riittää sinänsä ymmärtämystä rauhan aikana. Päinvastoin kuin Ruotsi, Suomi ei uskalla Venäjän pelossa tiivistää sotilasyhteistyötään Yhdysvaltain kanssa.

Ruotsi on analysoinut Itämeren muuttuneen turvallisuustilanteen paremmin kuin Suomi ja on ryhtynyt tilanteen edellyttämiin toimiin.

Suomessa eletään osittain ehkä myös vanhoissa sotilasuhkakuvissa niin, että yhdessä keskeisessä tuvallisuusriskiskenaariossa Venäjä vyöryisi Suomeen itärajan läpi massiivisella armeijalla. Toki tuollaiseenkin uhkakuvaan pitää varautua, mutta tuskin Venäjälläkään on ihan niin tyhmää ammattisotilasta, että hyökkäisi itärajan poikki Suomeen kuten 75 vuotta sitten.

Venäjälle tärkeää Fennoskandiassa ja Itämeren alueella ovat Pietarin turvallisuus ja Itämeren yhteydet manner-Venäjältä Kaliningradiin, ja alueella mahdollisesti tarvittavat sotilastoimet on suunniteltu sen mukaan. Tärkeää ei ole Suomen tai Ruotsin laajojen maa-alueiden valloittaminen ja hallinta. Itämeri ja sen rantavyöhykkeet ovat kaiken avain. Kuolan niemimaa pohjoisessa on taas oma asiansa.

Pelkkä vilkaisu karttaan riittää kertomaan Ruotsin merkityksen Venäjälle Itämeren ympäristössä. Miksi Venäjä hyökkäisi kiertäen Suomen kautta Ruotsiin eikä meren kautta suoraan, jos sotilaallista tarvetta ilmenisi? Ruotsissa Venäjän tuoma suora uhka on jo käsitetty, Suomessa ei niinkään.

Ruotsi tietää, että mikäli Venäjä suorittaisi intervention suoraan Ruotsiin, ei Suomesta olisi taatusti mitään apua, olipa Suomen ja Ruotsin välillä puolustusyhteistyötä ja peräti puolustusliitto tai ei. Suomessa puolustusyhteistyö Ruotsin kanssa nähdään vain Ruotsin mahdollisuutena auttaa Suomea, ei niinkään päinvastoin. Suomessa ei ole ajateltu tilannetta, jossa Ruotsi joutuisi Venäjän intervention kohteeksi, mutta Suomi ei.

Suomella ei riittäisi rohkeutta asettua Venäjää vastaan Ruotsin rinnalla. Suomella ei riittäisi rohkeutta asettua Venäjää vastaan myös minkään muun maan rinnalla, kuten vaikkapa Baltian maiden.

Ruotsi varmistaa nyt siis sotilaallista kyvykkyyttään tiivistyvällä yhteistyöllä Yhdysvaltain kanssa. Venäjän Ruotsiin kohdistaman suoran uhan vuoksi sotilaallinen yhteistyö Suomen kanssa ei ole riittävää. Suomella ei ole sitä luotettavuutta eikä etenkään sitä sotilasvoimaa, mitä kriisi- tai sotatilanteessa tarvitaan ja mikä muodostaisi todellisen ennalta ehkäisevän uhkatekijän Venäjälle. Yhdysvalloilla on sitä tarvittavaa sotilasvoimaa.

Ruotsissa kaikki porvaripuolueet ovat jo ottaneet myönteisen kannan Ruotsin Nato-jäsenyyteen. Ruotsissa myös kansalaisten Nato-kannatus kasvaa vauhdilla. Toukokuisen mielipidemittauksen mukaan jäsenyyden kannattajia oli jo enemmän kuin vastustajia luvuin 42 prosenttia puolesta ja 33 prosenttia vastaan.

Uskallan arvioida, että aikanaan Ruotsi tulee liittymään Natoon, kun tiivistyvä sotilasyhteistyö Yhdysvaltain kanssa on muovautunut konkretiaan ja kun Ruotsissa on uusi hallitus ja Yhdysvalloissa on vaihtunut presidentti.

Ruotsin myötä myös Suomen on liityttävä Natoon, muuten jäisimme yksin sysimustalle harmaalle vyöhykkeelle. Ruotsi tulee siis ratkaisemaan Suomen Nato-jäsenyyden, ei Venäjä.
 
Arto Räty ottaa kantaa:

Puolustusministeriön väistyvä kansliapäällikkö Arto Räty peräänkuuluttaa laaja-alaista tarkastelua Nato-jäsenyyden eduista ja haitoista, mukaan lukien Venäjä. Hallituksen on tarkoitus arvioida tällä vaalikaudella mahdollisen Nato-jäsenyyden vaikutukset Suomelle.

http://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/arto raty nato-44919

Ahaa, jymyulostulo taas. Nyt eikun iteroimaan ja vatuloimaan seuraavaksi neljännesvuosisadaksi asiaa. Eikö tätä esitettyä aihetta olekaan vielä laaja-alaistarkasteltu Suomessa? Mitä ihmettä sitten on puuhailtu? Tarkoittaako kanslia-kenraali sitä, että yleisölle pitäisi paheksuttavasti avata aihetta ihan rehellisen pohjoisen pojan tavoin vai? Mutta eikun laaja-alaistarkastellaan vaan, se on turvallista ja pelottaa Nyky-Venäjää oikein hitokseen. Nato-option kanssa pelaaminen on vaan jo niin mennyttä. Mutta otetaan uusi kierros.......
 
Back
Top