Ruotsalaiset ovat ihan oikealla asialla..Sielläkin on yhä enemmän saanut ymmärrystä ajatus että Ruotsin pitää päättää omista turvallisuustoimistaan itsenäisesti ja vain Ruotsin omien tarpeiden pohjalta. Eikä pidä kiinnittää huomiota Venäjän haluun säilyttää ympärillään hajanainen ja pelkästään omiin resursseihinsa tukeutuvia puskurivaltioita. Venäjän politiikasta paistaa läpi että se haluaa säilyttää/pitää kiinni mahdollisuudesta vaikuttamiseen (=poliittiseen, taloudeliseen ja jopa sotilaalliseen painostukseen) naapurivaltioidensa suhteen.
Ruotsalaiset eivät ole samanlaisia kuin suomalaiset, jotka katsovat suurvallalla olevan oikeus pitää naapurimaita etupiirinään. Tai oikeastaan, meillä on sodanjälkeisen politiikan myötä totuttu siihen että kaikkien keskeisimmistä ulko- ja turvallisuuspoliittisista päätöksistämme keskustellaan aina Venäjän (aikaiemmin Neuvostoliiton) kanssa.
Nyt on vain mielenkiintoista miten ruotsalaiset näkevät Suomen osuuden mahdollisessa NATO-jäsenyydessä. Lisäksi se miten mahdolliseti NATO:n nykyiset suuret jäsenmaat suhtautuvat A) Ruotsin jäsenhakemukseen? B) Ruotsin ja Suomen yhtäaikaiseen jäsenhakemukseen?
Itämeren ympärillä varmasti kaikki (ehkä poislukien Saksa) kannattavat sekä Ruotsin että Suomen jäsenyyttä. Huolimatta kaikesta Venäjän painostuksesta ja pyrkimyksistä vaikuttaa yksittäisiin jäsenmaihin jottei Ruotsin ja Suomen jäsenyydelle annettaisi tarvittavaa yksimielistä hyväksyntää. Saksalle varmasti kelpaisi Ruotsin NATO-jäsenyys, mutta mitä Saksa ja Venäjä olisivat mieltä Suomen jäsenyydestä?
Toisekseen Suomen osalta tilanne lienee jo se että meillä ainoa mahdollisuus päästä NATO:n jäseneksi avautuu vain yhdessä Ruotsin kanssa. Voi olla että Venäjä kykenee vaikuttamaan taustalla niin ettei Suomea hyväksytä, mutta Ruotsi yksinään voisi ikäänkuin "pienempänä pahana" saada muiden NATO:n jäsenmaiden hyväksynnän. Euroopassa on muutamia NATO:n jäsenmaita jotka huomioivat yllättävän paljon Putinin/Venäjän näkemyksiä jopa osana yhteistä EU-politiikkaa. NATO:ssa on onneksi erityisasemassa USA, jonka mielipide todennäköisesti vaikuttaa ratkaisevasti jäsenhakemusten käsittelyyn.
Juuri näistä asioista olisi hyvä keskustella julkisesti Suomessa. Siihen ei kenelläkään poliitikolla ole kuitenkaan halua. Presidentti Niinistökin pysyi asiasta täysin tuppisuuna itsenäisyyspuheessaan.
Laske ihan huviksesi konditionaalien määrät kirjoituksessasi. Lienee, voi olla, ehkä, voisi, olisi, ei ole, jne.
En moiti lainkaan. Mutta haluan vain huomauttaa, millaisilla argumenteilla joudumme keskustelemaan tästä asiasta. Kukin vuorollamme esitämme omat ryppäämme konditionaaleja.
Oletko täysin varma, että Usa sanoo "tahdon"? Ja vielä sellaisella avioehdolla, joka on meillä nieltävissä? Tässä reippaassa konditionaalien täyttämässä keskustelussa tuota "usa kyllä tukee" - pidetään varmana. Onko se? Ja jos, niin millä ehdoin? Täällä on esitetty, että Usa -voisi- räätälöidä suomalaisille oman ja ihan kivan paketin, jota voidaan hoidella katajapuskissa. Entäs jos tämä onkin aivan tuulihatuista vedettyä toiveisiin, haaveisiin ja saunapuheisiin liittyvää " de factoa"? Niin minä vähän pahoin pelkään. Joku kiva kotu:n ev.lut. res. on pojat liian pieni joppari sanomaan näistä asioista yhtään mitään varmaa.