Vaihdettu toiseen ketjuun.
http://maanpuolustus.net/threads/lu...turvallisuuspolitiikka.527/page-8#post-308333
http://maanpuolustus.net/threads/lu...turvallisuuspolitiikka.527/page-8#post-308333
Viimeksi muokattu:
Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: This feature may not be available in some browsers.
Olet valitettavan oikeassa, mutta saanen esittää pienen huomion.
Asemamme on nyt juurikin tuo kuvaamasi pelinappula ja vaihtotavara. Mikäli olisimme NATO;n jäsen olisi kynnys käyttää liittolaista pelinappulana ja vaihtotavarana pienempi.
Tämän perustelen sillä, että tuhoaisi NATO. Kehoitan myös katsomaan kuinka USA on toiminut Balttian maiden kohdalla. Niiden puolustusta on tuettu tavalla joka ei ole ihan ilmainen.
Eli riski joutumisesta myydyksi, ei häviä sillä, että olemme yksin sotilaallisesti.
Joudun jälleen toistamaan itseäni, jättämällä liittymättä NATO;n emme estä mitään esitettyä uhkaa.
Liittymällä saamme jotain, mutta sekään ei ole täydellistä, eikä synny ilman omaa panostamme.
Se maamme oma panos tuntuu kuitenkin olevan nytkin ongelma.
No, tässä ne mielipiteemme menevät ristiin.
Omalta puoleltani näen että Suomen Nato-jäsenyydessä on ensisijaisesti kysymys Suomen puolustuksesta ja meidän varautumisestamme puolustaa maatamme Venäjää vastaan. Aivan samalla tavalla olen ymmärtänyt Baltian maiden osuuden. Heillä on myös tarkoituksena saada turvaa Venäjän mahdollisia revanssihaaveita vastaan. Aivan sama syy puolustusliiton jäsenyydelle on kaikilla muillakin entisillä Neuvostoliiton alusmailla.
Koskaan ja milloinkaan en ole uskonut siihen että USA lähtisi hyökkäämään Venäjää vastaan. Eikä myöskään usko Venäjä hyökkäisi amerikkalaisia vastaan. Minulla on syytä uskoa että molempien maiden johto tietää ja kunnioittaa tätä lähtökohtaa. Lisäksi tiedämme kaikki senkin että ydinasevaltojen sota johtaisi käytännössä sellaisiin tuhoihin ettei meidän eikä oikeastaan kenenkään muunkaan tarvitsisi enää miettiä maanpuolustusta..ei missään koko maailmassa.
Lähtökohtaisesti en pidä varmana etteikö Venäjä voisi loukata tulevaisuudessa Suomen itsenäisyyttä. Historiamme, lyhyen itsenäisyytemme aikana käydyt puolustussodat, Venäjän tämän hetkinen sotavoimin toteutettu laajentumispolitiikka, tukikohtien laajentaminen itärajamme takana jne. vahvistaa epäilyjä siitä että olemme Venäjän sotilaallisen uhkan kohteena. Koen että Suomella on oikeus itsenäisesti päättää omasta puolustuspolitiikasta ilman Venäjältä saatua hyväksyntää.
USA:n etu ja intressit tulevat siitä että NATO:n pienetkin jäsenmaat estävat Venäjää (ja muita diktatuureja) laajentamasta omaa valtiotaan muiden kustannuksella. NATO jäsenyyden myötä saman suojan alla ovat muutkin Euroopan vapaat markkinatalousvaltiot. Tottahan kaikkien jäsenvaltioiden yhteinen etu on siinä että puolustusliitossa on jäseniä mahdollisimman paljon. USA:lle on erittäin tärkeää rauhan säilyminen Euroopassa. Sillä on ratkaisevan tärkeä merkitys USA:n omalle taloudelle. Viime vuosisadalla USA joutui kahteen kertaan lähettämään omia sotilaitaan Eurooppaan sotimaan. Taloudelliset ja inhimilliset tappiot olivat hirvittävän suuria myös amerikkalaisille. Jos edellä mainitut (tietysti monien muiden ohella) seikat eivät riitä Sinulle ymmärtämään Euroopan maiden itsenäisyyden (jopa niiden pientenkin valtioiden) merkitystä sekä hyötyä USA:lle niin asialle ei ole mitään tehtävissä.
Ymmärrän toki mainosti sen että monet suomalaiset peilaavat Suomen mahdollista NATO-jäsenyyttä Venäjän intressien kautta. Suomen historia kertoo siihen konkreettiset syyt. Oma näkemykseni on erilainen. Katson että Suomen valtiolla on oikeus ja velvollisuus turvata ensisijaisesti oman maamme itsenäisyys..omien kansallisten intressiemme pohjalta. Emme tarvitse Venäjän lupaa turvallisuuttamme koskevissa päätöksissä. Emmekä saa asettaa Venäjän etuja omien kansalaistemme etujen yläpuolelle. Siitäkään huolimatta että olemme joutuneet olosuhteiden pakosta tekemään näin aikaisemman Neuvostoliiton ja YYA:n aikoina.
Suomen geopoliittisten etujen mukaista on, ettei turvallisuustilanne Itämeren alueella kiristyisi eikä sen kehityksen ruokkimisesta Suomi hyödy yhtään mitään. Vaikka Suomi ei olekaan pelipöydässä mukana, niin sen verran pelivaraa kuitenkin on, että voi käyttää hyväksi Yhdysvaltojen geopoliittisia intressejä Itämeren alueella ja tiukassa pakottavassa tarpeessa asettua todennäköisen voittajan puolelle. Pienen valtion on tarvittaessa toimittava hyvinkin häikäilemättömästi.
Etukäteen ei kannata isojen poikien pelissä sitoutua yhtään mihinkään, ettei käy kuten viime kerralla Saksan kanssa liittouduttaessa, minkä oli tarkoitus olla varma lopullinen voitto. Sekään päätös ei ollut helppo ja sitä syystäkin kypsyteltiin rauhassa niin pitkään kuin oli suinkin mahdollista. Tällä hetkellä samanlaista akuuttia tilannetta osapuolen valitsemiselle ei ole edes näköpiirissä, joten asia ei ole ajankohtainen ja Suomi voi olla aivan rauhassa vähintään niin kauan kuin sotilaallisessa voimatasapainossa säilyy nykyinen status quo.
Oleellista on pystyä tunnistamaan ne skenaariot ja mekanismit, joissa Venäjälle muodostuisi motiivi sotilaallisen voiman käyttämiseen Suomea vastaan - toisinsanoen, miksi ja minkälaisessa maailmanpoliittisessa tilanteessa kynnys ylittyisi ja Venäjä oikeasti hyökkäisi Suomeen? Minkälaisessa tilanteessa Suomeen hyökkäämisen riskit ja hintalappu muodostuisivat kannattavaksi investoinniksi? Perinteisesti Venäjä on doktriininsa mukaisesti ollut valmis käyttämään sotilaallista voimaa ulkopolitiikkansa jatkeena vain silloin kun se arvioi sen kannattavaksi, mikä on suorastaan ihailtavan pragmaattinen käsitys.
Kirjoituksesi logiikan perusteella uskot ilmeisesti vilpittömästi Yhdysvaltojen olevan hyvänteväisyysjärjestö ja Venäjän demoninen absoluuttinen pahuus suoraan Hollywoodin sankaritaruelokuvasta. Lisäksi Neuvostoliiton ja YYA-sopimuksen aikana rakennettiin suomalainen hyvinvointi ja vauraus, joten mistään mädännäisyyden ja pimeyden ajanjaksosta ei voi olla kysymys. Sen sijaan viimeisen 20 vuoden aikana syrjäisen EU-provinssin roolissa ne ovat uusliberalististen oppien mukaisesti järjestelmällisen määrätietoisesti ajettu alas. Omaisuus on myyty ulkomaille ja rahat juotu.
Toistan hieman itseäni, mutta yhä edelleen pelkkien paperille painettujen feelgood-sopimusten sijaan painopisteen SE juttu ovat geopolitiikka ja reaalipoliittinen näkökulma asian keskeisen problematiikan lähestymiseen, koska niiden perusteella päästään käsiksi aihepiirin syy-seuraus-suhteisiin. Tämä auttaa hahmottamaan suurvaltojen intressejä ja motiiveja sekä arvioimaan todennäköisiä keinoja näiden edistämiseen. Samalla voidaan arvioida, että missä kulkee se maaginen raja, jonka jälkeen keskeiset toimijat (Venäjä, Yhdysvallat ja Nato) ovat valmiita harkitsemaan sotilaallisen voiman käyttämistä politiikan jatkokappaleena. Hyvä peruskysymys onkin, että mistä tekijöistä tulee se pakottava tarve sotilaallisen voiman käyttämiseen? Siltä varalta, että ensimmäinen vasta-argumentti käsittelee Putinin salaista ja äärimmäisen ovelaa maailmanvalloitussuunnitelmaa, totean jo etupainotteisesti, että höpöhöpö.
Reaalipolitiikan näkökulmasta on tärkeää hahmottaa suurten toimijoiden geopoliittiset tarpeet. Ne ovat pääosin säilyneet hyvin samanlaisina jo satoja vuosia, vaikka yhteiskunnat ja teknologia ovatkin kehittyneet merkittävästi. Turvallisuuspolitiikan näkökulmasta erityisesti Venäjän geopoliittiset tarpeet kannattaa tunnistaa sekä Suomen kokoisen talous- ja sotilasmahdin on hyvä myös tunnustaa niiden merkitys. Ne kun ovat tämän isojen poikien strategiapelin lähtökohta ja moottori, jonka perusteella määräytyvät toimenpiteet ja niiden käyttökynnys. Järkevä realisti ei lähde nakkikioskin jonossa kiusallaan tallomaan äkkipikaisen, joskin muuten joviaalin karpaasin varpaille.
Kiinnostava seikka on, mikä on suuren toimijan näkökulmasta kriittinen tarve ja miksi. Oliko esimerkiksi Krimin laivastotukikohdan ja sinne kulkevan maayhteyden säilymisen varmistaminen Venäjän mielestä kriittinen tekijä? Jälkikäteen voidaan todeta, että kyllä varmasti oli, sillä Venäjä oli valmis käyttämään sotilaallista voimaa tavoitteensa saavuttamiseksi. Pikaisen historiankatsauksen perusteella Krimin tukikohta on ollut tärkeä jo ainakin Krimin sodassa 1850-luvulla ja toisessa maailmansodassa. Molemmissa konflikteissa Krimin omistuksesta on tapeltu ja rajusti. Seuraava bonuskysymys onkin, että mitä Krimin laivastotukikohdan menettäminen olisi merkinnyt Venäjän geopoliittisten etujen kannalta? Olisiko tappio mahdollisesti ollut täysin sietämätön?
Tästä tilanteen kiristymisestä emme ole erimieltä, samoin häikäilemättömyydestä.
Sinä ilmeisesti oletat, että liittoutuminen kiristäisi tilannetta automaattisesti. Olen myös erimeltä siitä ettemme olisi pelipöydässä mukana. Olemme, mutta emme pelaajana, vaan nappulana. Meillä voi pelata, Virolla ei voi, ainakaan samalla tavalla. Pelaaminen tuhoaisi USA;n ja NATO;n uskottavuuden.
Pelivaraakin meillä on vain mahdollisesti, aivan yhtähyvin sitä ei jää lainkaan.
Viimeksi kävi juurikin niin, että Saksa myi meidät osana isompaa diilia. Vasta kun tuo diili oli rikottu, meistä tuli Saksan liittolainen. Talvisota meni siksi yksin ja Saksa valittiin koska ei ollut vaihtoehtoja.
Liittoutuminen pitää tehdä ajoissa, silloin kun tilanne on vakaa, onko edes sitä nyt, mutta kun tilanne on päällä, on helposti myöhäistä, tai ainakin voimme joutua tyytymään huonoon vaihtoehtoon pakon edessä.
Huomaatko, että pidän esittämääsi vaihtoehtoa pelkkänä toiveiden tynnyrinä joka perustuu toiveelle, ettei mitään satu. Olet toki oikeutettu siihen, mutta omasta mielestäni aktiivisempi ote ajopuuna olemisen sijasta, olisi parempi vaihtoehto. Ei sillä vaihtoehtosi on perinteistä Suomalaista turvallisuuspolitiikkaa.
Viime vuosien kehitys on mielestäni näyttänyt että riski Venäjän hyökkäykselle naapurimaihinsa on kasvanut..Sitä mukaan kun niitä on konkreettisesti toteutettu. Siitäkin huolimatta että ne ovat osoittautuneet äärimmäisen tuhoisiksi Venäjän taloudelle. Eli, hyökkäyksillä ei tavoitella taloudellista kannattavuutta tai tai Venäjä on erehtynyt arvioissaan.. Monet arviot lähtevät siitä että Venäjän sotatoimilla tavoitellaan ensisijaisesti sisäpoliittisia vaikutuksia. Lähinnä Putinin hallinnon suosion lisäämistä. Siinä on onnistuttu.
Putinilla ei ole tavoitteena minkäänlainen maailman valloitus. siihen ei Venäjän asevoimilla ole riittävää suorituskykyä.Toisaalta entiset Neuvostoliiton alusmaat eivät ole halukkaita alistumaan uudelleen Venäjän vallan alaisiksi. Juuri siksi ne ovat hakeutuneet NATO:n jäseniksi. Siis turvatakseen oman itsenäisyytensä suhteessa Venäjään. Eivät suinkaan halusta hyökätä Venäjälle. Eivätkä ne ole puolustusliiton myötä myöskään toteuttamassa mitään USA:n sotilaallisia intressejä Venäjän suhteen. Mutta, ovat tietenkin osa yhteistä länsimaista vapaata markkinataloutta ja osa myös EU:n jäseniä. Sellaisina ne haluavat pysyä myös tulevaisuudessa.
Olet tulkinnut täysin väärin näkemykseni USA:n merkityksestä (pyydän anteeksi että olen kirjoittanut huonosti näkemyksestäni). USA toimii ulkopolitiikkansa osalta omien etujensa ja tarpeidensa mukaisista lähtökohdista. Näin tekevät kaikki maailman valtiot. Suomella on EU:n jäsenmaana ja muutenkin länsimaisena demokratiana erittäin paljon yhteisiä etuja USA:n kanssa. Ne hyödyttävät molempia osapuolia ja ovat välttämättömiä Suomelle. Enkä ole koskaan pitänyt Venäjää erityisemmin pahana valtiona. Neuvostoliiton romahduksen jälkeen Venäjä kehittyi erittäin hyvään suuntaan poliittisesti. Ikävä kyllä Putin katkaisi Venäjälle monella tavalla suotuisan kansainvälisen ja maansa sisäisen kehityksen omien valtapyrkimyksiensä vuoksi. Kehitys Venäjällä on johtanut siihen että Putinin ja hänen puolueensa väkivaltaan perustuva diktatuurihallinto on suureksi vaaraksi venäläisille itselleen ja kaikille Venäjän naapurimaille. Se on näkynyt myös konkreettisesti niin Tsetseniassa, Georgiassa, Ukrainassa kun monin paikoin muuallakin.
Olen myös täysin eri mieltä suhteessa EU:in jäsenyyden myötä tapahtuneeseen suomalaisen yhteiskunnan kehitykseen. Suurin virhe suomalaisten EU-politiikassa on ollut jättäytyminen yhteisen puolustusliiton ulkopuolelle. Suomen talouden tilaan vaikuttaneet huonot päätökset ovat täysin omien poliitikkojemme tekemiä, niistä on turha vierittää syytä EU:lle.. Mutta tästä aiheesta jatkaminen kuuluu jo toiseen topic'iin.
Reaalipolitiikka ja geopolitiikka ovat täysin eri käsitteitä eikä niillä ole lähtökohtaisesti mitään tekemistä keskenään.
Väite että olisi jotain tiettyjä ikuisia geopoliittisa tarpeita, niin sekin lienee hieman hataralla pohjalla. Jos sellaisia tarpeita on niin ne ovat varmaankin juuri sellaisia yleisluontoisia välttämättömyykskiä joita valtiot ja niiden kansalaiset kokevat tärkeiksi.
On olemassa reaalipoliittisia strategiavaihtoehtoja, jotka eivät ole mitenkään geopoliittisia strategioita, ja lisäksi sellaisia geopoliittisia strategioita jotka eivät ole kovinkaan reaalipoliittisia (ajattele vaikkapa natsi-Saksaa nyt esimerkiksi)
Lisäksi saksan keisarikunnan strategia 1.ms vaikuttaa olleen lähinnä geopoliittinen (eritoten itärintaman suhteen), muttta ei reaalipoliittinen. Myös saksan siirtomaaunelmat ja idän suunnan lebensraum jutut ovat olleet lähinnä geopoliittisia tavoitteita. Turpaan kuitenkin tuli heille lopulta.
Niinkö? Kuten onko pääsy yhteiseen data pooliin? No ei ole. Onko sopimusta yhteisestä puolustuksesta? No ei ole.Käytännössä nyt viime vuosina Natosta maanpuolustukselle mahdollisesti saatava merkittävin lisäarvo on jo saatu, joten varsinainen kiire on ohi.
Mikä tekee Kaliningradista itsessään niin kriittisen? Jos Venäläiset pyrkivät Atlantille niin GIUK Gap on se mistä ne menevät.Itämeri muodostuisi käytännössä Naton sisämereksi ja Venäjä suljettaisiin sen perimpään nurkkaan, jolloin meritie olisi suljettu sekä Pietarin kaupunki ja Kaliningradin meriyhteys uhattuina.
Voitko hieman selventää tätä? Meinaatko että valtaus voidaan hoitaa ilman avoimia sotatoimia?Jos Venäjä tai joku muu päättää yllättäen nopealla mereltä suuntautuvalla hyökkäysoperaatiolla vallata Ahvenanmaan satamineen ja lentokenttineen, niin siinä tilanteessa ei auta edes Nato-paperille painettu 5. artikla.
Ensinnäkin todennäköinen voittaja vaikuttaa tällä hetkellä olevan liittoutuneet ja toisekseen mieluummin tilaan napalm iskun omiin asemiin kuin lähden Putinin kanssa ajamaan federalistien etua.Suomen geopoliittisten etujen mukaista on, ettei turvallisuustilanne Itämeren alueella kiristyisi eikä sen kehityksen ruokkimisesta Suomi hyödy yhtään mitään. Vaikka Suomi ei olekaan pelipöydässä mukana, niin sen verran pelivaraa kuitenkin on, että voi käyttää hyväksi Yhdysvaltojen geopoliittisia intressejä Itämeren alueella ja tiukassa pakottavassa tarpeessa asettua todennäköisen voittajan puolelle. Pienen valtion on tarvittaessa toimittava hyvinkin häikäilemättömästi.
Etukäteen ei kannata isojen poikien pelissä sitoutua yhtään mihinkään, ettei käy kuten viime kerralla Saksan kanssa liittouduttaessa, minkä oli tarkoitus olla varma lopullinen voitto. Sekään päätös ei ollut helppo ja sitä syystäkin kypsyteltiin rauhassa niin pitkään kuin oli suinkin mahdollista. Tällä hetkellä samanlaista akuuttia tilannetta osapuolen valitsemiselle ei ole edes näköpiirissä, joten asia ei ole ajankohtainen ja Suomi voi olla aivan rauhassa vähintään niin kauan kuin sotilaallisessa voimatasapainossa säilyy nykyinen status quo.
Tosin maayhteyttä ei olla saavutettu ainakaan toistaiseksi.Kiinnostava seikka on, mikä on suuren toimijan näkökulmasta kriittinen tarve ja miksi. Oliko esimerkiksi Krimin laivastotukikohdan ja sinne kulkevan maayhteyden säilymisen varmistaminen Venäjän mielestä kriittinen tekijä? Jälkikäteen voidaan todeta, että kyllä varmasti oli, sillä Venäjä oli valmis käyttämään sotilaallista voimaa tavoitteensa saavuttamiseksi.
Tässä lähestymme jälleen erästä synkintä perisuomalaista helmasyntiä, mikä on usko paperisten sopimusten kaikkivoipaisuuteen ja kansainvälisten toimijoiden ehdottomaan rehellisyyteen. Se on jo useaan otteeseen kalliin hintalapun aiheuttanut patenttimallinen virhearvio, mihin hieman naiivit suomalaiset maailmalla kerta toisensa jälkeen kapsahtavat. Suurvallaksi itsensä kokeva pettää pienemmän kumppaninsa varmasti, mikäli kokee sen palvelevan omia etujaan. Jälkikäteen voidaan sitten diplomaattisella tasolla selitellä, että "kun oli pakko eikä muuta voitu". Tätä Adolf Hitlerkin kuuluisassa keskustelussaan selitteli Mannerheimille, miksi ei puuttunut talvisodan kulkuun, vaikka olisi kuinka halunnut. Saksa petti Suomen salaisessa Molotov - Ribbentrop sopimuksessa omien etujensa vuoksi, mikä oli suomalaisille tietysti karvas pettymys. Mitähän salaisia sopimuksia nykyaikana on tehty tai tekeillä ja ketä niiden maksumiehiksi on kaavailtu?
Geopolitiikan tunnustaminen ei ole toiveiden tynnyri tai ajopuuna olemista, vaan realistinen lähtökohta turvallisuuspolitiikalle. Oleellista on hahmottaa aktiivisten toimijoiden intressit ja "tarpeet", joiden perusteella voidaan arvioida niiden toimintaa, tehdä ennusteet ja tunnistaa kriittiset tekijät, pelikentän ollessa globaali. Erityisen tärkeää on myös huomioida Suomen alueen geopoliittinen merkitys eri toimijoiden näkökulmasta, koska se on lähtökohta Suomen tulevan historian kirjoitukselle. Sieltä nimittäin löytyvät syyt, miksi Venäjä hyökkäisi Suomeen ja mitkä olisivat sen todennäköiset tavoitteet.
Seuraava kysymys (karttaan sidottu): Onko Natolla varaa jättää Suomi Venäjän haltuun ja pidättäytyä Suomen auttamisesta, koska Suomi ei ole sotilasliiton jäsen? Mitä esimerkiksi Suomen etelärannikon ja Ahvenanmaan joutuminen tai siirtyminen Venäjän leiriin merkitsisi Naton (Yhdysvallat) omille toimintaedellytyksille Itämeren alueella? Vai onko Naton kannalta kuitenkin edullista tehdä kaikkensa Suomen ja myös Ruotsin tukemiseksi?
Niinkö? Kuten onko pääsy yhteiseen data pooliin? No ei ole. Onko sopimusta yhteisestä puolustuksesta? No ei ole.
Onko Putinille tehty selväksi että Suomeen hyökkäämisestä seuraisi ikäviä Naton toimesta? No ei ole.
Ollaanko kyvyssä yhteistoimintaan jo kiitettävällä tasolla? Käsi sydämmellä kuka teistä tietäisi mitä kertoa jos radiosta pyydetään "METHANE report" ilman että otatte selvää? Jne.
Mikä tekee Kaliningradista itsessään niin kriittisen? Jos Venäläiset pyrkivät Atlantille niin GIUK Gap on se mistä ne menevät.
Voitko hieman selventää tätä? Meinaatko että valtaus voidaan hoitaa ilman avoimia sotatoimia?
Ensinnäkin todennäköinen voittaja vaikuttaa tällä hetkellä olevan liittoutuneet ja toisekseen mieluummin tilaan napalm iskun omiin asemiin kuin lähden Putinin kanssa ajamaan federalistien etua.
Tosin maayhteyttä ei olla saavutettu ainakaan toistaiseksi.
Kuten huomaat, ole jo perutellut miksi USA ja NATO eivät voisi myydä pientä jäsentään kovin heppoisin perutein. Tuo kuuluisa Molotov - Ribbentorp sopimus jossa Saksa myi Suomen NL;lle, on mielestäni hyvä esimerkki. Suomi ja Saksa eivät olleet liittolaisia sopimuksen allekirjoitushetkellä. Korkeintaa olimme kumppaneita, kuulostaako tutulta?
Geopolitiikka on toki tärkeää, mutta omasta mielestäni se on tässä kirjoituksessasi selitys passivisuudelle. Suomen pitäisi olla aktiivinen omassa asemassaan. Nykyinen linja edustaa odottamista, itse pelkään, että jossain vaiheessa huomaamme joutuneemme suurvaltojen pelinappulaksi. Toki myönnän olevani julkisen materiaalin varassa ja on täysin mahdollista, että kabineteissa on tehty peliliikkeitä.
Sen sijaan et ole vastannut kysymykseeni geopilitiikasta. Eli oletko sitä mieltä, että olemalla sotilaallisesti heikko ja/tai kykenemätön sulkemaan Suomelahtea, emme päädy Venäjän kakkalistalle?
Eli niin kauan kun Venäjä arvelee kykenevänsä toimimaan Itämerellä kaikki on hyvin?
Itse koen paremmaksi vaihtoehdoksi pyrkiä aktiivisesti liittoutumaan hyvän sään aikan ja toimimaan sitten aktiivisesti diplomatian kentällä. Näin Venäjän painostus mahdollisuudet jäisivät pinemmälle. Koenkin mallisi vievän meitä lähemmäs venäjän sateliittivaltiota, jossa Venäjällä on veto-oikeus päätöksiimme. Mitä olet mieltä ajatuksestani?
Sitä vastoin tuo uskosi USA;n ja NATO;n avusta ilman sopimuksia perustuu toiveisiin. Apu nimittäin voi tulla A/ myöhässä ja B/ Pääkäaupunkiseudun pommituksina. Kun Etelä-Suomen rannikko on vallattu saattaa takaisin valtaus jäädä tekemättä, tyydytään vain pommittamaan paikat kivikaudelle.
Oletetaan, että Helsinki ja Kreml joutuvat konfliktiin. Kreml ratkaisee konfliktin suoraan pudottamalla ydinpommin Helsinkiin ja Suomi joutuu antautumaan samalla tavalla kuin Japani teki Yhdysvaltojen räjäytettyä atomipommit Hiroshimassa ja Nagasakissa. Kun Suomi ei ole natossa Kreml voi ratkaista sotilaallisen konfliktin ja pudottaa ydinpommin Helsinkiin tarvitsematta pelätä Suomen kykenevän minkäänlaiseen vastaiskuun.
Suomen ainoa vaihtoehto välttyä siltä, että Kreml käyttää ydinlatauksen Suomen kukistamiseen on hankkia ydinase sillä tavalla, että Suomi liittyy natoon. Suomihan ei siis itse sillä tavalla hanki ydinasetta vaan se pääsee eräänlaiseen ydinasepooliin allekirjoittamalla liittymyssopimuksen naton kanssa tarvitsematta itse sillä tavalla alkaa rikastamaan uraania torjuakseen sen, että Kreml edes harkitsisi pudottaa ydinasetta Helsinkiin.
Kun Suomi on natossa on Kremlillä aivan toisenlaiset riskit edes harkita ydinpommin pudottamista Helsinkiin, siitähän voisi olla vastauksena vastaavan kokoisen kaupungin tuhoaminen itäpuolella rajaa. Toisaalta se on valkoiselta talolta kova päätös vastaako valkoinen talo ydinaseella tilanteessa, että Kreml olisi pudottanut ydinpommin Helsinkiin. Sehän voisi maksaa Yhdysvalloille kymmeniä miljoonia ihmishenkiä. Voisiko käydä niin, että Yhdysvallat ei uskalla kostaa naton jäsenmaahan tehtyä ydinaseiskua koska sen hinta Yhdysvalloille olisi liian kova. Jos Yhdysvallat nimittäin vastaisi niin seuraava Kremlin ydinaselataus lähtisi johonkin Yhdysvaltalaiseen kaupunkiin.
Pääpointti tässä oli kertoa se, että tällä hetkellä, kun Suomi ei ole natossa Kremlillä ei ole mitään riskejä tai vastaiskun pelkoa, jos se pudottaa ydinpommin Helsinkiin. Jos Suomi olisi natossa Kreml joutuisi ottamaan huomioon vastaiskun ydinaseilla. Se on selvää, että ydinasetta käytetään vain sellaisia maita vastaan, jotka eivät pysty vastaiskuun. Ydinasevaltiota vastaan ei varmaan uskalleta käyttää ydinasetta.
Hupsista. Paljastin vahingossa suuren osan Putinin salaisesta juonesta, eli maayhteyden avaamisesta Krimille. Asia on vielä vaiheessa, mutta toteutuessaan se olisi hyödyllinen. Mikä tekee Kaliningradista Venäjälle niin tärkeän? Sitä kannattaa varmaan kysyä heiltä itseltään ja pyytää samalla ystävällisesti poistumaan alueelta.
Naton ja Yhdysvaltojen reaktiota hyökkäyksellä Suomeen Putin voi vain arvailla. Venäjä kuitenkin ymmärtänee Suomen alueen geopoliittisen merkityksen Natolle ja Yhdysvalloille, minkä perusteella se tekee asiasta omat päätelmänsä. Koska Venäjän hyökkäys ei suurella todennäköisyydellä kuitenkaan kohdistuisi yksistään Suomea vastaan, vaan painopiste olisi todennäköisesti Baltiassa, on varsin helposti pääteltävissä, että heidän skenaarioissaan Nato on jo lähtökohtaisesti yhtenä osapuolena. Myös viime vuosien sotaharjoitukset Itämeren alueella¨ tukevat tätä päätelmää.
Mikä on Suomen alueen ja Ahvenanmaan hallinnan merkitys Naton ja Venäjän näkökulmasta jos painopistesuunnaksi muodostuu Baltia? Niinpä niin. Nopein käsi tai paras tarjous voittaa, sillä molemmat varmasti haluavat Suomen alueen osia omaan hallintaansa. Bonuksena vielä Pietarin alueen läheisyys, mikä ei sekään ole kuin tykistöohjuksen kantaman päässä Suomesta. Tämähän on Suomelle mahdollsuus - geopolitiikan Nokia!
Miksi Saksa halusi tukea Suomen itsenäistymistä ja valkoisen armeijan perustamista 1915 - 18? Hyvää hyvyyttään vai oliko hankkeella kenties jokin suurempi tavoite? Silloin geopolitiikan Nokia tuotti suomalaisille varsinaisen kultamunan - itsenäisen tasavallan.
Pienet maat jyrätään ja pelataan vaihtokortteina armotta, jos sillä katsotaan saavutettavan hyötyä. Paperille painetut sopimukset ovat vain pelkkää paperia, joiden kaikkivoipaiseen velvoittavuuteen ei kukaan muu, paitsi suomalaiset.
Missään vaiheessa en ole esittänyt, että Suomen pitäisi olla passiivinen ja heikko osapuoli. Päinvastoin! Suomen tulee olla aktiivinen sekä taloudellisesti ja sotilaallisesti vahva toimija, joka ajaa täysin häikäilemättömästi omaa kansallista etuaan. Suomen on ensisijaisesti seistävä omalla maallaan ja pidettävä tonttinsa puhtaana, koska se on Suomelle parasta. Sotilaallisen yhteistyön kumppanit ja äärimmäisessä pakkotilanteessa konfliktin osapuoli on valittava puhtaan pragmaattisesti kansallisen edun lähtökohdasta ilman minkään värisiä laseja tai sympatioita johonkin tiettyyn ilmansuuntaan. Tarvittaessa on oltava myös valmis kääntämään takkia, mikäli se on etujen mukaista. Vieraiden sotiin ja tavoitteisiin ei tule sitoutua.
Kommenttini Naton todennäköisestä avusta ei ollut toive, vaan Naton ja Yhdysvaltojen intresseihin perustuva toteamus. Naton ja Yhdysvaltojen Itämeren suunnan toimintaedellytysten kannalta on tärkeää, että Suomen alue ja Ahvenanmaa säilyvät suomalaisten hallinnassa ja Suomen poliittinen johto Natolle myötämielisenä eikä esimerkiksi siirry Venäjän puolelle, mikä Naton näkökulmasta tarkoittaisi käytännössä Suomen menettämistä. Apua tulee kyllä varmasti, vaikka väkisin ja pyytämättä. Muussa tapauksessa Baltian puolustaminen vaikeutuu entisestään ja Naton toimintaedellytykset Itämeren alueella heikentyvät merkittävästi verrattuna nykyiseen tilanteeseen. Se ei ole Naton tai Yhdysvaltojen etujen mukaista.
Tällä hetkellä tai tulevaisuudessa ei kuitenkaan näytä siltä, että Venäjä olisi muodostumassa Suomelle sotilaalliseksi uhkaksi. Täten myöskään Nato-jäsenyys ei ole edes rajusti yksinkertaistettunakaan ajankohtainen kysymys eikä sen osalta ole tarpeellista tehdä päätöksiä. Hereillä on kuitenkin oltava ja seurattava tilannetta, kuten tähänkin asti on toimittu.
Bonuskysymyksenä pohdittavaksi: Entä sitten kun Suomen valtionvelka mahdollisesti erääntyy aikanaan maksettavaksi ja velkojat saapuvat perimään saataviaan esimerkiksi Suomen pohjavesivarojen muodossa? Jos Suomi ei tähän suostu, niin tuleeko joku pakottamaan?
Pienet maat jyrätään ja pelataan vaihtokortteina armotta, jos sillä katsotaan saavutettavan hyötyä. Paperille painetut sopimukset ovat vain pelkkää paperia, joiden kaikkivoipaiseen velvoittavuuteen ei kukaan muu, paitsi suomalaiset.
Missään vaiheessa en ole esittänyt, että Suomen pitäisi olla passiivinen ja heikko osapuoli. Päinvastoin! Suomen tulee olla aktiivinen sekä taloudellisesti ja sotilaallisesti vahva toimija, joka ajaa täysin häikäilemättömästi omaa kansallista etuaan. Suomen on ensisijaisesti seistävä omalla maallaan ja pidettävä tonttinsa puhtaana, koska se on Suomelle parasta. Sotilaallisen yhteistyön kumppanit ja äärimmäisessä pakkotilanteessa konfliktin osapuoli on valittava puhtaan pragmaattisesti kansallisen edun lähtökohdasta ilman minkään värisiä laseja tai sympatioita johonkin tiettyyn ilmansuuntaan. Tarvittaessa on oltava myös valmis kääntämään takkia, mikäli se on etujen mukaista. Vieraiden sotiin ja tavoitteisiin ei tule sitoutua.
Kommenttini Naton todennäköisestä avusta ei ollut toive, vaan Naton ja Yhdysvaltojen intresseihin perustuva toteamus. Naton ja Yhdysvaltojen Itämeren suunnan toimintaedellytysten kannalta on tärkeää, että Suomen alue ja Ahvenanmaa säilyvät suomalaisten hallinnassa ja Suomen poliittinen johto Natolle myötämielisenä eikä esimerkiksi siirry Venäjän puolelle, mikä Naton näkökulmasta tarkoittaisi käytännössä Suomen menettämistä. Apua tulee kyllä varmasti, vaikka väkisin ja pyytämättä. Muussa tapauksessa Baltian puolustaminen vaikeutuu entisestään ja Naton toimintaedellytykset Itämeren alueella heikentyvät merkittävästi verrattuna nykyiseen tilanteeseen. Se ei ole Naton tai Yhdysvaltojen etujen mukaista.
Tällä hetkellä tai tulevaisuudessa ei kuitenkaan näytä siltä, että Venäjä olisi muodostumassa Suomelle sotilaalliseksi uhkaksi. Täten myöskään Nato-jäsenyys ei ole edes rajusti yksinkertaistettunakaan ajankohtainen kysymys eikä sen osalta ole tarpeellista tehdä päätöksiä. Hereillä on kuitenkin oltava ja seurattava tilannetta, kuten tähänkin asti on toimittu.
Bonuskysymyksenä pohdittavaksi: Entä sitten kun Suomen valtionvelka mahdollisesti erääntyy aikanaan maksettavaksi ja velkojat saapuvat perimään saataviaan esimerkiksi Suomen pohjavesivarojen muodossa? Jos Suomi ei tähän suostu, niin tuleeko joku pakottamaan?
Taas koko juttu lähtee siitä että USA ja NATO haluaa hyökätä Venäjälle..ja että USA:lla tai NATO:lla olisi jotain erityisiä sotilaallisia etuja puolustettavana Itämeren osalta. Miksi on niin vaikea nähdä sitä että kysymys on vain Baltianmaiden halusta säilyä itsenäisinä valtioina. Siksi he ovat hakeutuneet niin EU:n kuin puolustusliitokin jäseniksi. Tottakai on kaikkien länsimaisten markkinatalouksien yhteinen etu ja hyöty säilyä ja kehittyä vapaina demokraattisina yhteiskuntina. Se on kaikkien länsimaiden yhteinen taloudellinen, sosiaalinen, ulkoiseen sekä sisäiseen rauhaan perustuva poliittinen tavoite, tulevaisuuden suhteen.
Ikävä kyllä Venäjä on jättäytynyt vapaan demokratian ja kansainvälisen yhteistyön ulkopuolelle. Putin ja hänen puolueensa haluaa kehittää omaa valtiotaan omista lähtökohdistaan. Venäjä on myös konkreettisesti osoittanut aikomuksiaan ottaa asevoimin takaisin Stalinin aikaisen Neuvostoliiton miehittämät ja myöhemmin NL:n hajotessa itsenäistyneet Itä-Euroopan valtiot. Ei ole montaa päivää siitä kun Putin julkisesti ilmoitti saksalaisen sanomalehti Spiegel'in haastattelussa ettei Venäjä kunnioita itsenäisten valtioiden rajoja.. Eikä Suomen osaltakaan herätä erityistä luottamusta Venäjän asevoimien varustautuminen välittömästi itärajan takana..mitä muuta se voisi olla kuin lisääntyvä uhka?
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1421303249451.html
Toistat itseäsi sopimusten osalta. Koskeeko tämä mielestäsi koko NATO;a, vain pelkästään Suomea? En oikein ymmärrä miten NATO;n ja USA;n paradoksaalinen apu on perusteltavissa. Eli jos olemme jäsen, meitä ei auteta, vaan myydään, mutta kun emme ole jäseniä, apua kyllä tulee. Haluaisitko avata tätä?
Jos NATO myy pienet jäsenensä, miksi se edes puolustaisi Balttian maita?
Mitä tulee taloudellisesti ja sotilallisesti vahvaan Suomeen, hieno tavoite, mutta ei taida onnistua yksin. Jo nyt maavoimien kalustouhkaa vanheta käsiin. Silti tulevaisuus vaatii entistä tehokkaampia ja kalliimpia aseita ja järjestelmiä. NATO;n jäsenenä ihan kaikkea ei tarvitse olla omasta takaa. Toisaalta vaatimus puolustusbudjetin koosta ei olisi pahitteeksi sekään.
@Laamanator voisitko ystävällisesti selventää esiin nostamaani paradoksia skenaariossasi.
Eli jos NATO myy meidät, kun olemme liittyneet siihen, miksi se puolustaisi Balttian maita?
Meidän ja Balttian maiden kohtalo on sodassa sidottu toisiinsa. Halusimme sitä, tai ei. Se että emme kuulu mihinkään liittoumaan, ei pelasta meitä sodalta jos Balttiassa aletaan sotimaan. Tosin siinä tilanteessa voi NATO todeta, ettei se kykene/kannata vallata etelä rannikkoamme takaisin, vaan se tyytyy pommittamaan meidät kivikaudelle tuhotessaan Venäjän joukkoja alueellamme. Toisaalta mikäli olisimme NATO;n jäsen Venäjä joutuisi ottamaan Balttian suunnan huomioon hyökkäyssuunnitelmissaan.
Lisäksi herää kysymys, mihin NATO sitten perustaisi puolustuslinjansa jos ei Balttiaan, Puolaan, vai Saksaan?
Mitä tulee arvioosi, ettei Venäjä nyt, tai lähitulevaisuudessa muodosta uhkaa meille, on hiukan optimistinen. Venäjä on hyökännyt kahden naapurinsa kimppuun lähiaikoina. Se on mielestäni aika vahva esimerkki Venäjän halukkuudesta käyttää sotilaallista voimaa kurittomia naapureita vastaan. Itse en halua olla jatkuvasti myöntyväinen naapuri, jonka intressejä tallotaan jatkuvasti, vaan itsenäinen naapuri, jolla on hyvät suhteet naapurin isoon ryöstömurhaajaan. Entisen puolustusministerin sanoin ”Suomen tämän päivän kolme pääasiallista turvallisuushaastetta ovat Venäjä, Venäjä ja Venäjä”
Mielestäni Laamanatorin edustama kanta kuullostaa YYA-kauden toistolta.
En toki syytä Laamanatoria vihollisen kätyriksi, vaan haluan todeta, ettei meidän tarvitse olla tossun alla, keinoja löytyy. On vain uskallettava poistua ison ryöstömurhaajan varjosta.
Missä näin on sanottu? Venäjää kutsuttu viholliseksi tässä puheessa, vai mitä tarkoitat?YYA-ajan haamu henkii nyt vahvana, mutta silti Venäjän kutsuminen viholliseksi on aika radikaalia. Suomi ei ole tällä hetkellä sotatilassa, sellaista ei ole edes näköpiirissä eikä Suomella ole täten myöskään vihollisia. Ainakaan toistaiseksi.