Honcho
SMLNKO M/83
Tuo oli isi käsittääkseni SE ratkaisu, joka oli isi mahdollinen ja suomalaisten päättäjien nieltävissä. Mihinkään "tosisalaisiin" kahdenvälisiin sopimuksiin en luotta isi pätkääkään. Kyllä lähtökohtana on oltava Usan jykevä ja julkinen paalutus. Orpo on tilanne, jossa syystä tai toisesta "salainen sopimus" osoittautu isi aivan tyhjäksi kirjaimeksi. Nyt näyttää siltä, että Nato tarvitsee enemmän Suomea ja Ruotsia kuin nämä Natoa....mutta asiat voivat muuttua ja vähä äkkiä. Ei ole tarjolla rusinapullaa ja lounaatkin joutuu itse maksamaan.
Samaa mieltä. USAn julkinen paalutus eikä sen tarvitse tulla NATOn kautta - joskus tuntuu että olisi parempi ettei se tulisi NATOn kautta, koska monilla on niin epäterveitä luuloja tuhannesta lentokoneesta ja seitsemästä NATO-prikaatista, jotka voidaan vahvistaa divisiooniksi. Meille jää siis juomanjakelijan ja lentokenttävahdin rooli. Paradoksaalisesti kahdenvälinen sopimus USAn kanssa ei välttämättä aiheuttaisi samoja luuloja, vaikka siinä "28 maan liitossa" tämä 1 maa lienee tärkeämpi meille kuin ne 27 muuta. Toki kylkeen ei pidä unohtaa vahvoja suhteita muihinkin keskeisiin toimijoihin, joilla on kanssamme luontaisia yhteneviä intressejä. Viro, Puola, Ruotsi, Norja ym. Eikä täysjäsenyys NATOssa sitten ole kovin kaukana tulevaisuudessa, kun ajatukseen ensin totutaan.
Kaikkea NATOn ulkopuolista on nimitetty täälläkin "satuliitoksi", mutta katsokaa nyt hitto vieköön USAn näkökulmasta, ei NATO heille ole mikään ainoa asia maailmassa vaan yhden maailmankolkan tapa hoitaa asia monien muiden joukossa. Ovatko Australia, Japani, Etelä-Korea NATOssa? No eivät, mutta silti USA puolustaisi näistä jokaista vähintään yhtä suurella intensiteetillä kuin jotain NATO-maata, ellei kovemmin. Ehkä jopa ydinasein tarvittaessa.
USAlle Suomen rautahousujen tukeminen vaikkapa kohtuuhintaisin asein olisi tässä tilanteessa monella tavoin sekä taloudellisesti että poliittisesti hyödyllistä. Suorastaan win-win-tilanne, kun maa on jo sitoutunut puolustamaan vaikeasti puolustettavia ja meitä paljon heikompia Baltian maita ja asekauppa tuo mukavasti vaahterasiirappia lettujen päälle, vaikka hieman sopuhintaankin.
Lisäksi yksi perimmäinen totuus - sellaista joka tekee itse kaikkensa, ollaan valmiimpia auttamaan. Riippumatta siitä miten kukin täällä suhtautuu Baltian auttamiseen, niin esitetäämpä tarkempi kysymys - kumman edestä mieluummin laittaisitte oman henkenne likoon:
A) Viro, jossa maan oma miesväestö mobilisoitaisiin hyökkääjää vastaan tekemään vastarintaa niillä suppeilla, mutta kasvavilla voimavaroilla joita siihen on? Jätetään kohteliaasti huomiotta rusettikaulaisten presidenttien möläykset puolustuksen romahtamisesta neljässä tunnissa, joihin en usko hitunvinkulan verran vaikka joutuisivat taistelemaan yksin koko Leningradin sotilaspiiriä vastaan.
B) Liettua ja Latvia, joissa käytännössä on prikaati ammattiväkeä, joista todellisuudessa ehkä pataljoona tai kaksi modernisti kunnon sotaan varustettua, ja kun Liettuassa otettiin osittainen asevelvollisuus käyttöön niin nuoret miehet "itkivät" lehdessä miten heidän maansa puolustaminen on NATOn homma, ei heidän.
Veikkaan että useimmat Teistä vastaisivat että A. Ja ei se amerikkalainenkaan meistä niin paljoa eroa, kyllä heitäkin sekä poliitikko- että etenkin sotilastasolla v-ttaa puolustaa vässyjä jotka kyyristelevät valittamassa ja vaatimassa turvaa äiteen makkarin nurkassa, verraten siihen "ulkomuseo"-nimityksilläkin mollattuun tilanteeseen että sadat tuhannet miehet ovat valmiita kaatumaan saappaat jalassa isänmaansa eteen, kuten he ovat vieraalla maalla. Veikkaanpa että ulkomuseo-juttelijoillekin olisi tositilanteessa rauhoittavaa että heidän ja vihamielisen väkivaltakoneiston välissä olisi kuusinumeroinen määrä karun päättäväisiä miehiä (edit: ja naisia!) ja nykymittapuulla aika paljon kalustoakin. Tuota Viron fotoa katsoessa miettii, miltä näyttäisikään suomalainen MEKSTOS ryhmäkuvassa. Tai vaikkapa Karjalan Prikaati...
Viimeksi muokattu: