Tuo lienee asia, josta päätetään liittymissopimuksessa.
Olettaisin, että Suomelta vaadittaisiin jotain vastaavaa, kuin me itse vaatisimme Natolta.
Miksi siis olisi mahdotonta vaikkapa jättää maavoimat ja asevelvolliset reserviläiset kokonaan NATO:n yhteisen puolustuksen ulkopuolelle, jolloin vastaavasti saisimme tositilanteessa apua vain ilma- ja merivoimien osalta. Toki Maavoimien kaluston ja henkilöstön osalta voisi olla erilainen sopimus, sillä toki tarvetta maavoimien kalustotäydennyksille olisi tarvetta jos joutuisimme konfliktiin, ainakin ammusten ja ohjusten osalta. Edellä siis oletetaan, että meri- ja ilmavoimissa olisi riittävästi sellaista toimintakykyistä kalustoa, jonka käyttämisessä ei tarvittaisi muita reserviläisiä kuin sellaisia, joilla olisi allekirjoitettu sitoumus osallistumisesta tarvittaessa myös NATO:n toimintaan tositoimissa. Luonnollisesti sellaisesta sitoumuksesta myös maksettaisiin jotain, mutta oletettavasti kokonaiskulut pysyisivät kurissa, koska tarvittava henkilöstömäärä olisi nykyisen kantahenkilökunnan lisäksi varsin alhainen. Rannikkojoukkojen pienempiä aluksia ja niiden henkilöstöähän ei tarvitsisi ottaa osaksi NATO:n sitoutuneita kalustoa ja joukkoja, vaan ainoastaan niitä isompia laivoja, miinanraivaajat sekä ohjusveneet ja niiden seuraajakalusto. Lisäksi voitaisiin sopia, ettei kaikki Ilma- ja merivoimien kalusto tietenkään missään oloissa poistu NATO:n operaatioihin, vaan vain osa siitä, vastaavasti tietenkään kaikki minkään muunkaan maan koko kalusto ei saavu Suomen avuksi 5.artiklan mukaisessa tilanteessa, jossa Suomi olisi joutunut aseellisen hyökkäyksen kohteeksi. Esim 10% osuus Naton kalustosta toisi ratkaisevan lisän Suomen ilma- ja merikalustoon, muttei ratkaisevasti heikentäisi Suomen puolustuskykyä jos 10% omista Horneteistamme olisi muualla tositoimissa silloin kun täällä vallitsee rauha. Uskoisin myös sitoutumishaluista kantahenkilökuntaa löytyvän helpommin jos vain osan tarvitsisi sitoutua ja siitä saisi korvauksena palkanlisän myös rauhan aikana.
Onko jotain syytä miksei NATO tällaista voisi hyväksyä?
Minusta se vaikuttaisi win/win sopimukselta molemmille osapuolille, sillä kyllähän tällainenkin sopimus parantaisi ratkaisevasti esim NATO:n kykyä puolustaa Viroa jo alueemme käytön sallisimena nopean vasteajan NATO-sitoutuneen hävittäjäkalustomme osan lisäksi.
Näkemykseni mukaan siis tasan nolla maavoimien prikaatia voisi riittää NATO suomessa osaksi NATOjoukkoja.
Tälla tavalla toimien henkilökuntamäärä NATO käyttöön sitoutuneissa joukoissa pysyisi pienenä, jolloin kustannuslisäkään ei kovin suuri Suomelle olisi, eikä ressujen tarvitsisi pelätä joutuvansa sotimaan vieraille maille, ellei sitä itse ole valmis sitoumuksella tekemään. En usko että suomalaisia reserviläisiä sinne edes vaadittaisiin, eikä sellaisiin sopimusehtoihin tule mielestäni suostuakaan. Asevelvollisuus pysyköön edelleenkin ainoastaan kotimaan puolustusvelvollisuutena myös keskustelun aiheena olevassa NATO-Suomessa.
Viimeksi muokattu:
Kyllä, tunnen ja tiedän. PV ei ole tehnyt yhtäkään esitystä, edes salaista jossa kannatettaisiin ammattiarmeijaa. Päinvastoin, lukuisia esityksiä ja laskelmia on tehty jossa puolustetaan yleistä asevelvollisuutta. Siksi toisekseen, ammattiarmeijaan siirtyminen merkitsisi vähemmän kenraalin virkoja ja etenemismahdollisuuksia. Miksi kenraalit sitä tukisivat?
Niinistö ja hänen taustavoimansa tekevät politiikkaa, ja kaikki me tiedämme kuinka paljon poliitikkojen puheisiin voi luottaa.
Vonka
Supreme Leader
Obama käytännössä sanoi, että liittoutumattomat kuuluvat Venäjän etupiiriin. Taas yksi niistä Obaman viesteistä, jotka luetaan hyvin tarkkaan Kremlissä.
Ja toisaalla TACITUS väittää intelligentsiaa jäljitellen, että tussinveto on silkkaa persupropagandaa......minä ainakin luotan Obaman paalutukseen vielä hiukka yli, kun kyseessä on suurvaltojen etupolitiikka.
jurppi
Ylipäällikkö
Hyvin ikävää sanomaa Suomen kannalta..mutta onhan Obaman sympatiat olleet alusta alkaen enemmän Afrikan ja Aasian suunnalla kuin Euroopassa. Hyvää tässä on ainoastaan se että Obaman kausi presidenttinä on käytännössä jo ohitse. Ehkä Obama tarkoituksella ilmoitti ettei hän tule enää loppukautensa aikana asettamaan esteitä Putinille. EU:sta Putinin ei tarvitse välittää.
Venäjällä saattaa taas olla tarvetta järjestää jonkinlaista uutta konfliktia. Duuman vaalit on tulossa syksyllä ja todennäköisesti Putin joutuu aikaistamaan myös (vuodelle 2018 osuvia) presidentinvaaleja. Siksi pieni sota olisi paikallaan nostamaan kannatusta ja luomaan oikeutusta jopa mahdollisille poikkeustoimille kansakunnan sisäisen turvallisuuden johdosta. Esimerkiksi uutisointien sensurointia jne. jos vaikka sattuisi tulemaan tappioita sodassa..tai oppositio koettaisi saada ääntään kuuluville vaalien alla.
Viimeksi muokattu:
krd
Ylipäällikkö
Viron presidentti totesi, että liittyminen ei olisi ehkä kaikkien Nato-maiden mielestä helppoa ja tukea liittymiselle ei ehkä tulisi. Tulkitsen tämän niin, että yhtäaikaa esim. Kreikan ja Turkin äänen saaminen tässä hetkessä voi olla hankalaa.
http://yle.fi/uutiset/viron_presidentin_viesti_suomelle_natoon_ei_marssita_noin_vain/8743908
Nyt tuli todella hurja Suomi-väite Venäjältä – ”Onko tällaista oikeasti päätetty?”
Venäläinen tutkimuslaitos RISI (Russian Institute for Strategic Studies) on pohtinut artikkelityyppisessä tekstissäänSuomen ja Ruotsin suhtautumista puolustusliitto Natoon.
RISIn sivuilla julkaistussa artikkelissa todetaan ykskantaan, että kansanäänestys Natosta saatetaan järjestää molemmissa maissa vuonna 2018. Vielä hurjempi on kuitenkin kirjoituksen väite, jonka mukaan Suomi, Ruotsi ja Viro olisivat tehneet ”tammikuun lopulla” jonkinlaisen sopimuksen keskinäisestä sotilaallisesta avusta.
Tekstissä arvioidaan, että tämä kolmen osapuolen sopimus on kiinnostava siksi, että Viro on Naton jäsen ja siten ikään kuin vetäisi Suomea ja Ruotsia lähemmäs Natoa.
Helsingin yliopiston dosentti, Venäjä-tutkija Arto Luukkanen arvioi Uudelle Suomelle, että teksti tulee ”arvovaltaisesta laitoksesta”. RISI onstrategisen tutkimuksen instituutti, joka toimittaa tutkimustietoa Venäjän hallinnolle. Venäjä-myönteisistä lausunnoistaan tunnetun dosentin Johan Bäckmanin on kerrottu toimivan RISI:n edustajana Suomessa ja Pohjoismaissa.
Luukkanen toteaa myös, että tekstin on kirjoittanut nuorempi tutkija eikä siinä ole lähdeviitteitä. Luukkasta mietityttää muuten loogisen oloisessa tekstissä erityisesti väite Suomen, Ruotsin ja Viron ”sopimuksesta”, joka kerrotaan, kuin se olisi jo tapahtunut.
– Mikä tämän lähde on? Onko tällainen sopimus oikeasti tehty, vai onko tässä vain tutkijan lennokkuutta mukana? Luukkanen pohtii.
Kirjoituksessa arvioidaan myös muun muassa, että poliittinen eliitti on sekä Suomessa että Ruotsissa Nato-jäsenyydelle myönteinen, mutta kansalaiset vastustavat jäsenyyttä. Raportin mukaan Natoa kannatetaan Suomessa selvästi vähemmän kuin Ruotsissa.
Nuorempi tutkija arvioi myös, että Suomi ja Ruotsi liittyvät Natoon yhdessä, jos liittyvät.
– Paljon riippuu mahdollisesta liiton jäsenyyttä koskevasta kansanäänestyksestä, jota on suunniteltu vuodelle 2018, tekstissä sanotaan.
Juha Sipilän (kesk.) hallitus on päättänyt tehdä selvityksen Nato-jäsenyyden hyödyistä ja haitoista. Myös venäläisartikkelissa tämä asia kerrotaan. Hallitusohjelman kanta on se, että Nato-ovea ei ole suljettu, mutta jäsenyyttä ei myöskään ajeta. Edellinen hallitus oli puolestaan linjannut, että Nato-jäsenyys ei ole ajankohtainen.
RISIn tekstissä väitetään, että ilmeisesti sekä Suomessa että Ruotsissa on käynnissä ”Nato-myönteinen” mediakampanja, jossa pyritetään herättämään kansalaisissa huolta Venäjään liittyen.
RISI:n tekstin nosti ensimmäisenä esiinPuheenvuoron bloggaaja Ari Pesonen.
Keskustelua aiheesta Uuden Suomen blogeissa:
Ari Pesonen
Venäjän RISS: Suomen ja Ruotsin Nato-kansanäänestys 2018, jäsenyys 2020
Venäläinen tutkimuslaitos RISI (Russian Institute for Strategic Studies) on pohtinut artikkelityyppisessä tekstissäänSuomen ja Ruotsin suhtautumista puolustusliitto Natoon.
RISIn sivuilla julkaistussa artikkelissa todetaan ykskantaan, että kansanäänestys Natosta saatetaan järjestää molemmissa maissa vuonna 2018. Vielä hurjempi on kuitenkin kirjoituksen väite, jonka mukaan Suomi, Ruotsi ja Viro olisivat tehneet ”tammikuun lopulla” jonkinlaisen sopimuksen keskinäisestä sotilaallisesta avusta.
Tekstissä arvioidaan, että tämä kolmen osapuolen sopimus on kiinnostava siksi, että Viro on Naton jäsen ja siten ikään kuin vetäisi Suomea ja Ruotsia lähemmäs Natoa.
Helsingin yliopiston dosentti, Venäjä-tutkija Arto Luukkanen arvioi Uudelle Suomelle, että teksti tulee ”arvovaltaisesta laitoksesta”. RISI onstrategisen tutkimuksen instituutti, joka toimittaa tutkimustietoa Venäjän hallinnolle. Venäjä-myönteisistä lausunnoistaan tunnetun dosentin Johan Bäckmanin on kerrottu toimivan RISI:n edustajana Suomessa ja Pohjoismaissa.
Luukkanen toteaa myös, että tekstin on kirjoittanut nuorempi tutkija eikä siinä ole lähdeviitteitä. Luukkasta mietityttää muuten loogisen oloisessa tekstissä erityisesti väite Suomen, Ruotsin ja Viron ”sopimuksesta”, joka kerrotaan, kuin se olisi jo tapahtunut.
– Mikä tämän lähde on? Onko tällainen sopimus oikeasti tehty, vai onko tässä vain tutkijan lennokkuutta mukana? Luukkanen pohtii.
Kirjoituksessa arvioidaan myös muun muassa, että poliittinen eliitti on sekä Suomessa että Ruotsissa Nato-jäsenyydelle myönteinen, mutta kansalaiset vastustavat jäsenyyttä. Raportin mukaan Natoa kannatetaan Suomessa selvästi vähemmän kuin Ruotsissa.
Nuorempi tutkija arvioi myös, että Suomi ja Ruotsi liittyvät Natoon yhdessä, jos liittyvät.
– Paljon riippuu mahdollisesta liiton jäsenyyttä koskevasta kansanäänestyksestä, jota on suunniteltu vuodelle 2018, tekstissä sanotaan.
Juha Sipilän (kesk.) hallitus on päättänyt tehdä selvityksen Nato-jäsenyyden hyödyistä ja haitoista. Myös venäläisartikkelissa tämä asia kerrotaan. Hallitusohjelman kanta on se, että Nato-ovea ei ole suljettu, mutta jäsenyyttä ei myöskään ajeta. Edellinen hallitus oli puolestaan linjannut, että Nato-jäsenyys ei ole ajankohtainen.
RISIn tekstissä väitetään, että ilmeisesti sekä Suomessa että Ruotsissa on käynnissä ”Nato-myönteinen” mediakampanja, jossa pyritetään herättämään kansalaisissa huolta Venäjään liittyen.
RISI:n tekstin nosti ensimmäisenä esiinPuheenvuoron bloggaaja Ari Pesonen.
Keskustelua aiheesta Uuden Suomen blogeissa:
Ari Pesonen
Venäjän RISS: Suomen ja Ruotsin Nato-kansanäänestys 2018, jäsenyys 2020
Bushmaster
Greatest Leader
Nyt tuli todella hurja Suomi-väite Venäjältä – ”Onko tällaista oikeasti päätetty?”
Venäläinen tutkimuslaitos RISI (Russian Institute for Strategic Studies) on pohtinut artikkelityyppisessä tekstissäänSuomen ja Ruotsin suhtautumista puolustusliitto Natoon.
RISIn sivuilla julkaistussa artikkelissa todetaan ykskantaan, että kansanäänestys Natosta saatetaan järjestää molemmissa maissa vuonna 2018. Vielä hurjempi on kuitenkin kirjoituksen väite, jonka mukaan Suomi, Ruotsi ja Viro olisivat tehneet ”tammikuun lopulla” jonkinlaisen sopimuksen keskinäisestä sotilaallisesta avusta.
Tekstissä arvioidaan, että tämä kolmen osapuolen sopimus on kiinnostava siksi, että Viro on Naton jäsen ja siten ikään kuin vetäisi Suomea ja Ruotsia lähemmäs Natoa.
Helsingin yliopiston dosentti, Venäjä-tutkija Arto Luukkanen arvioi Uudelle Suomelle, että teksti tulee ”arvovaltaisesta laitoksesta”. RISI onstrategisen tutkimuksen instituutti, joka toimittaa tutkimustietoa Venäjän hallinnolle. Venäjä-myönteisistä lausunnoistaan tunnetun dosentin Johan Bäckmanin on kerrottu toimivan RISI:n edustajana Suomessa ja Pohjoismaissa.
Luukkanen toteaa myös, että tekstin on kirjoittanut nuorempi tutkija eikä siinä ole lähdeviitteitä. Luukkasta mietityttää muuten loogisen oloisessa tekstissä erityisesti väite Suomen, Ruotsin ja Viron ”sopimuksesta”, joka kerrotaan, kuin se olisi jo tapahtunut.
– Mikä tämän lähde on? Onko tällainen sopimus oikeasti tehty, vai onko tässä vain tutkijan lennokkuutta mukana? Luukkanen pohtii.
Kirjoituksessa arvioidaan myös muun muassa, että poliittinen eliitti on sekä Suomessa että Ruotsissa Nato-jäsenyydelle myönteinen, mutta kansalaiset vastustavat jäsenyyttä. Raportin mukaan Natoa kannatetaan Suomessa selvästi vähemmän kuin Ruotsissa.
Nuorempi tutkija arvioi myös, että Suomi ja Ruotsi liittyvät Natoon yhdessä, jos liittyvät.
– Paljon riippuu mahdollisesta liiton jäsenyyttä koskevasta kansanäänestyksestä, jota on suunniteltu vuodelle 2018, tekstissä sanotaan.
Juha Sipilän (kesk.) hallitus on päättänyt tehdä selvityksen Nato-jäsenyyden hyödyistä ja haitoista. Myös venäläisartikkelissa tämä asia kerrotaan. Hallitusohjelman kanta on se, että Nato-ovea ei ole suljettu, mutta jäsenyyttä ei myöskään ajeta. Edellinen hallitus oli puolestaan linjannut, että Nato-jäsenyys ei ole ajankohtainen.
RISIn tekstissä väitetään, että ilmeisesti sekä Suomessa että Ruotsissa on käynnissä ”Nato-myönteinen” mediakampanja, jossa pyritetään herättämään kansalaisissa huolta Venäjään liittyen.
RISI:n tekstin nosti ensimmäisenä esiinPuheenvuoron bloggaaja Ari Pesonen.
Keskustelua aiheesta Uuden Suomen blogeissa:
Ari Pesonen
Venäjän RISS: Suomen ja Ruotsin Nato-kansanäänestys 2018, jäsenyys 2020
Uusi ja päivitetty valvontakomissio...?
Bushmaster
Greatest Leader
Muutama kommentti linkistä
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/581...toksen-suomeen-suora-yhteys-vladimir-putiniin
Viimeksi muokattu:
Bushmaster
Greatest Leader
Vaikka onkin vuodelta 2013 niin tämä pitää suhteuttaa nykyiseen tilanteeseen ja venäjän pitkään agendaa suomen sekä itämeri-balttia suuntaan paljon aikasemmin kuin tämä on ymmärretty ja havaittu vasta vähän aikaa sitten.
Tämä uutinen saa uuden merkityksen nyt...koska tämä on oikeasti huolestuttava uutinen...ei yllättävä mutta huolestuttava ja indikoi sitä kuinka paljon suomessa on venäjää ja sen politiikkaa sympatisoivaa tahoa...?
Lisäksi kertoo edelleen suomen maantieteellisen sijainnin merkityksestä Venäjälle ja sitä kautta venäjän kiinnostuksen tarkkailla suomen ulkopoliittisia suhteita sekä linjauksia länsivaltoihin että Natoon..
Edit.
Tässä Luukkasen pohdintaa Venäjän toiminnasta / suunnitelmista
http://artoluukkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/213685-venajan-vetaytyminen-kaksoisratkaisu
Tämä uutinen saa uuden merkityksen nyt...koska tämä on oikeasti huolestuttava uutinen...ei yllättävä mutta huolestuttava ja indikoi sitä kuinka paljon suomessa on venäjää ja sen politiikkaa sympatisoivaa tahoa...?
Lisäksi kertoo edelleen suomen maantieteellisen sijainnin merkityksestä Venäjälle ja sitä kautta venäjän kiinnostuksen tarkkailla suomen ulkopoliittisia suhteita sekä linjauksia länsivaltoihin että Natoon..
Edit.
Tässä Luukkasen pohdintaa Venäjän toiminnasta / suunnitelmista
http://artoluukkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/213685-venajan-vetaytyminen-kaksoisratkaisu
Venäjän vetäytyminen: kaksoisratkaisu?
15.3.2016 10:37 Arto Luukkanen
6 kommenttia
Venäjän vetäytyminen : kaksoisratkaisu
Venäjän ilmoitus sen joukkojen vetäytymisestä ei yllättänyt asiantuntijoita. Kulissien takana on jo pitkään valmisteltu jonkinlaista kimpparatkaisua niin Syyrian kuin myös Ukrainan suhteen.
Näyttää siltä, että kyseinen ilmoitus oli osa suurta taktista kuviota, jossa USA ja Venäjä liikahtelevat kohti globaalia sovintoa. Nyt ratkaistaan kahta ongelmaa: niin Ukrainaa kuin myös Syyriaa sekä luonnostellaan pohjaa mahdollista yhteistä offensiivia terroristijärjestö ISIS:siä vastaan.
Poliittisesti Venäjä hyötyy eniten tästä zig-zagpolitiikasta: sotilaallisesti vetäytyminen on vielä muodollista eikä suuria voimia vielä vedetä pois. Kyse on siten pr-kampanjasta. Syyriaan jätetään joukkoja mutta ilmoitus oli ennen kaikkea merkki poliittisesta yhteistyötahdosta niin USA:n kuin myös Turkin kanssa.
Syyrian jako alkamassa?
USA:n ja Venäjän kaavailema Syyrian kysymyksen ratkaisu perustuu ilmeisesti siihen, että alueita tullaan jakamaan. Syyriasta tulisi tässä skenaariossa ilmeisesti jonkinlainen konfederaatio, jossa Assadille jäisi Damaskos ja alawiittien alueet. Assad ei voi kuitenkaan jatkaa tämän konfederaation presidenttinä.
Myös Turkki hyötyisi. Turkille Venäjän alueellinen läsnäolo on ollut kivistävä haava; Erdoaganille Venäjän muodollinen ilmoitus lähdöstä on siksi enemmän kuin hyvä poliittinen viesti. Sen jälkeen Turkin poliittinen intressi rajoittuisi lähinnä Aleppoon ja sen lähialueiseen (uskonnollisista syistä). Todellisuudessa Pohjois-Syyriasta tulisi sen protektoraatti.
Suuri sopu jättäisi "rannalle jääjiä". Kurdien itsehallinnon ongelma leijuu tässä kuviossa ilmassa vaikka siihen on etsitty jotain ratkaisua.
Ongelmana on Turkki. Periaatteiden tasolla yhtenäisen ja jakamattoman Turkin idea ei salli kurdeille minkäänlaista elintilaa.
Erdoaganin hallinto pyrki tosin jonkinlaiseen toimivaan yhteisymmärrykseen kurdien kanssa samalla kun se myös kannusti ja organisoi ISIS:in toimintaa. Nyt tilanne on nyt kuitenkin muuttunut: suurvallat ymmärtävät toisiaan.
Toisaalta erityisesti terrori-iskujen jälkeen tilanne on kiristynyt ja Turkki vannoo kostoa. Toisaalta Venäjä on koko ajan alleviivannut sitä, että kurdeille on annettava tunnustusta sen toiminnasta. Kurdit taistelevat – he eivät pakene ISIS:in edessä. USA:n aseistama Irakin armeija ei taistele. Se pakenee.
Ukrainalle sopu merkitsee alueellista jakoa
Ukrainalle suurvaltojen sopu merkitsee ilmeisesti sitä, että se joutuu myöntymään Itä-Ukrainan autonomiaan. Ukrainan ydinalueet pysyvät Kiovan hallussa mutta miehitetyt alueet saisivat ilmeisesti jonkinlaisen itsehallintostatuksen.
Kyseessä tulee olemaan kitkerä pilleri monille ukrainalaisille: länsi petti oikeudenmukaisuuden vaatimukset.
Jotain hyvää olisi kuitenkin tiedossa. Sodan loppumisen myötä se saisi alueelle muodollisen ylivallan. Tosin Ukraina ei hallinnoisi siellä suoraan mutta alueella pitäisi pitää todelliset ja aidot vaalit. Mikäli näin käy, Venäjän marionetit eivät näissä aidoissa vaaleissa menestyisi.
Tällöin voittajaksi tulisi epäilemättä paikallinen teollisuusmagnaatti Rinat Ahmetov ja Donbassista tulisi jonkinlaista geopoliittista ”ei-kenenkään-maata”. Venäjälle Itä-Ukrainan luovuttaminen on epäilemättä tappio ja maan media tekee parhaansa selittääkseen sen voitoksi. Se olisi kuitenkin presidentti Putinille kova isku ja herättäisi kovasti arvostelua "slaavien pettämisestä".
Sovun pieni mahdollisuus ja suuret epäonnistumisen ansat
Suurin ongelma on tietnekin Krimin tilanteen ratkaisu.
USA ja länsi eivät koskaan hyväksy alueliitosta mutta tässä asiassa olisi ehkä mahdollista päästä jonkinlaiseen ”tilapäiseen mätään kompromissiin”. Miten se järjestetään jää vielä nähtäväksi.
Parhaimmillaan tilanne voisi johtaa siihen, että pakotteet olisi mahdollista purkaa jo syksyllä. Venäjän tilanne voisi siten normalisoitua piankin – näin Suomikin pääsisi takaisin Venäjän-vientiin.
Edessä on kuitenkin suuria ongelmia: Krimin kysymyksessä Venäjän on se, jonka on pakko liikahtaa. Sisäpoliittisesti se on kuitenkin mahdotonta ennen syyskuun duuman vaaleja. Turkin ja kurdien väliset suhteet voivat myös kärjistyä.
Pitkällä aikavälillä vetäytyminen Syyriasta on Venäjälle kuitenkin ainoa mahdollisuus päästä irti tästä kaukaisesta sodasta, jolla ei todellisuudessa ole ollut suurtakaan kannatusta väestön keskuudessa. Masinoidut mielipide-tutkimukset tietenkin todistavat mitä tahansa.
Eli – kuten kiinalainen sananlasku sanoo: elämme tulevaisuudessa kiinnostavia aikoja. Toivottavasti pieni rauhan ja ”business as usual” mahdollisuus ei kuole.
Arto Luukkanen
Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen yliopistolehtori
Helsingin yliopisto
Ps. Venäjän Strategisen Tutkimuksen Instituutti julkaisi kiinnostavan nettiartikkelin (http://riss.ru/analitycs/27082/). Ko. Instituutin nuorempi tutkija, Ivan Monkov kirjoitti varsin asiallisen ja vakuuttavan artikkelin Ruotsin ja Suomen tulevasta Nato-valinnasta. Siinä oli lopussa kuitenkin niin tarkkoja vuosilukutietoja, että pitää kysyä: onko niissä perää vain onko kysymyksessä ”nuoremman tutkijan” huti. Mistä ihmeen vuoden 2023 suunnitelmista tai vuoden 2020 Ruotsin ja Suomen armeijoiden yhteistoiminnasta puhutaan? Entä ovatko Eesti, Ruotsi ja Suomi allekirjoittaneet sopimuksen keskinäisestä sotilasavusta? Minä veikkaan, että kyseessä on ankka ja koepallo, jolla testataan a) luetaanko meillä tätä artikkelia ja b) mitä meillä päättäjät sanovat. Siinä mielessä – osui ja upposi))
Viimeksi muokattu:
Bushmaster
Greatest Leader
http://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/heippa nato-48041
Ruotsalainen Nato-puheenvuoro: Onko tullut aika sanoa Suomelle heippa?
JUHA-PEKKA TIKKA
Irtautuminen Suomi-yhteistyöstä tekisi ruotsalaiskirjoittajan mukaan palveluksen Ruotsin Nato-keskustelulle.
Ruotsalaisen ulkopoliittisen ajatuspaja Frivärldenin puheenjohtaja, ex-kansanedustaja Mats Johansson kirjoittaa ravistelevasti Suomi-dilemmasta Svenska Dagbladetissa.
Ruotsissa esitetään irtautumista Suomen kyljestä Nato-debatissa.
(Lehtikuva/Kimmo Mäntylä)
Hän kysyy kirjoituksensa Natodebatten: Dags att säga hejdå, Finland? otsikossa, onko aika sanoa Suomelle hyvästit Nato-keskustelussa.
Kirjoituksessa mainitaan ensin "punavihreiden puolustusministeri" Peter Hultqvistin vierailu Suomessa.
– Se herättää kysymyksen, eikö kuilun Nato-keskustelumme välillä pitäisi johtaa siihen, että toivomme Suomelle onnea omin päin, huolimatta yhteisestä vastustajasta.
Johanssonin mukaan "Wallström-doktriini" on rakentunut sille, että liittolaisuus suojelee hyökkäykseltä. Tätä ajatusta hänen mukaansa vaalivat vasemmistotraditionalistit, joiden mukaan kunhan vain pysymme poissa Nato-yhteistyöstä, pelastumme. "Hultqvist-doktriinissa" sen sijaan on kovempi pohja uskottavasta puolustuksesta.
– Eikä sellaista puolustusta enää ole, vielä vähään aikaan - ja tuskin koskaan Naton ulkopuolella.
Mats Johansson viittaa Viron turvallisuuspalvelun raporttiin siitä, ettei Venäjä kunnioittaisi konfliktin tullen Suomen ja Ruotsin liittoutumattomuutta. Hän mainitsee ensi vuoden suurimman sotilasharjoituksen Ruotsissa 20 vuoteen ja Natoa muistuttavan "musketöörisopimuksen" (yksi kaikkien, kaikki yhden puolesta) eli Lissabonin sopimuksen.
– Vai aikooko Suomen hallitus eripuran tullessa julistaa "neutraliteetin" kaikkia ja kaikkea vastaan? "Suomi puolustaa omaa maataan eikä anna puolustusvelvoitteita kenellekään toiselle" - niin kuuluu Niinistö-doktriini, minkä arvoinen se sitten onkin, Johansson piikittelee.
Hänen mukaansa ruotsalainen näkökulma Venäjän uhkaa kohtaan on toinen, josta kertoivat Hultqvistin puheet Suomessa Venäjän uhasta.
Suomalaisessa turvallisuuspoliittisessa päiväjärjestyksessä ei Peter Hultqvistin mainitsema transatlanttinen yhteistyö ole Mats Johanssonin mielestä korkealla presidenttien Vladimir Putin ja Sauli Niinistökesän tapaamisen jälkeen.
– Sitä vastoin (Suomessa) on syntynyt sisäpoliittinen kiista suomalais-amerikkalaisesta harjoituksesta, Johansson huomauttaa.
– Se siis puheista ruotsalais-suomalaisesta liitosta. Tuli yhä selvemmäksi että irtautuminen Suomesta tekisi ruotsalaiselle Nato-keskustelulle palveluksen; meidän pitää ensi sijassa katsoa omien kansallisten intressiemme perään eikä vetää vastahakoista ja hajallaan olevaa Suomea mukaan laajempaan yhteistyöhön, hän toteaa johtopäätöksekseen.
Kuultavina Yhdysvaltain kongressissa on ollut äskettäin muun muassa merijalkaväen ja maavoimien kenraalit Robert Neller ja Mark Milley, jotka varoittivat heikentyneestä taisteluvalmiudesta sekä esittivät huolensa siitä,
ettei maa pysty käymään yhtä aikaa kahta laajamittaista sotaa ja varautumaan samalla muihin uhkiin nykyisten budjettileikkausten keskellä.
Tietenkin mahdollisena uhkana on Venäjän, Kiinan ja Pohjois-Korean aggressiivisuuden lisääntyminen. Riskit koko ajan kasvat varsinkin, kun USA:n sotilaallinen etumatka kaventuu.
Jos samanaikaisesti USA joutuu sotilaalliseen konfliktiin kahdenkin näiden kanssa, tulee jo riittävän taistelukyvyn nostaminen kestämään kauan itse konfliktista puhumattakaan.
Jos em. riskit toteutuvat ja yhtenä osapuolena on Venäjä, niin Suomen osalta USA:n apuun Naton selkärankana ei voi täysin luottaa, oli Euroopassa nopean toiminnan joukkoja tai ei.
http://www.defensenews.com/story/defense/2016/03/16/army-marines-readiness-war-congress/81876210/
ettei maa pysty käymään yhtä aikaa kahta laajamittaista sotaa ja varautumaan samalla muihin uhkiin nykyisten budjettileikkausten keskellä.
Tietenkin mahdollisena uhkana on Venäjän, Kiinan ja Pohjois-Korean aggressiivisuuden lisääntyminen. Riskit koko ajan kasvat varsinkin, kun USA:n sotilaallinen etumatka kaventuu.
Jos samanaikaisesti USA joutuu sotilaalliseen konfliktiin kahdenkin näiden kanssa, tulee jo riittävän taistelukyvyn nostaminen kestämään kauan itse konfliktista puhumattakaan.
Jos em. riskit toteutuvat ja yhtenä osapuolena on Venäjä, niin Suomen osalta USA:n apuun Naton selkärankana ei voi täysin luottaa, oli Euroopassa nopean toiminnan joukkoja tai ei.
http://www.defensenews.com/story/defense/2016/03/16/army-marines-readiness-war-congress/81876210/
jurppi
Ylipäällikkö
Siirrän tätä aikaisempaan Ukranan Topic'issa käytyä keskustelua tänne NATO-keskustelua alle...
Juuri tällaisia ruotsalaisia mielipiteitä tarkoitin nimim. "Guderianille" vastaamassani viestissä:
Suoraan sanottuna Ruotsissa ollaan tietyllä tavalla huolissaan siitä että Ruotsi jumittuisi mahdollisen NATO:n liittoutumisen osalta kiinni Suomeen. Ruotsilla ei ole mitään erityistä syytä hakea puolustusliiton jäsenyyttä yhdessä (ja yhtä aikaa) Suomen kanssa. Varsinkin porvaripuolella on ajatuksia siitä että Suomen mukanaolo saattaa jopa hankaloittaa Ruotsin pääsyä NATO:n jäseneksi. Vastaavasti Ruotsin oma erillinen jäsenyyshakemus mahdollisesti johtaisi helpommin jäsenyyteen kuin tilanne jossa jäsenyyttä haetaan yhdessä Suomen kanssa. Ruotsi kun ei tunnetusti ole Venäjän rajanaapuri.
Se että Ruotsissa mietitään näitä asioita on täysin ymmärrettävää. Miksi ruotsalaiset lähtisivät peesailemaan ja odottelemaan koska Suomessa mahdollisesti ollaan valmiita hakemaan puolustusliiton jäsenyyttä. Siis antaisivat jäsenyyshakemuksen ajankohdan pienen naapurinsa päätettäväksi? Varsinkin kun Ruotsissa epäillään että Suomen harkintaan ja päätöksiin vaikuttaa myös Venäjän mielipiteet. Kaiken lisäksi Ruotsissakin päätökset NATO:n suhteen täytyy toteuttaa sellaisessa ajoituksessa että poliittinen sekä kansalaisten mielipide on liittymisen tukena.
Toisaalta jos NATO:n nykyisten jäsenmaiden piirissä nähdään että sekä Ruotsin että Suomen jäsenyys edistyy parhaiten yhteisen jäsenhakemuksen avulla niin tilanne on tietenkin siltä osin hyvä molempien kannalta.
Ruotsissa on aikaisemmin nähty Suomi tarpeellisena puskurivaltiona Venäjää vastaan. Se on kuitenkin pitäytynyt virallisesta sitoutumisesta Suomen sotilaallisen puolustuksen. Ehkä tilanne on nyttemmin muuttunut..silti epäilen sitä. Tulevaisuus näyttää minkälaista sotilaallista yhteistyötä Ruotsi ja Suomi ryhtyvät jatkossa harjoittamaan.
*Kerroin vielä syynkin miksi ruotsalaiset ovat juuri tällä hetkellä normaaliakin ystävällisempiä Suomen kohtaan. Ruotsalaisia kiinnostaa kovasti Suomen lähivuosina päätökseen tuleva hävittäjähankinta.
Tällaisessa asiassa on aika vaikea pitää faktoja sekä mielipiteitä erillään, koska faktat joutuu suurelta osaltaan päättelemään poliitikkojen puheista sekä aikaisemmin toteutuneista tapahtumista. Mutta jatketaan tätä keskustelua mieluummin vaikka NATO-topic'in alla..
Juuri tällaisia ruotsalaisia mielipiteitä tarkoitin nimim. "Guderianille" vastaamassani viestissä:
Ehkä ei kannata jäädä kiinni juuri tuohon sanaan "vaivaantuneita". Sillä koetin sanoa sitä että ruotsalaiset ovat kohteliaita ja erittäin myötäeläviä Suomea kohtaan*. Se ei kuitenkaan ole koko totuus.
Suoraan sanottuna Ruotsissa ollaan tietyllä tavalla huolissaan siitä että Ruotsi jumittuisi mahdollisen NATO:n liittoutumisen osalta kiinni Suomeen. Ruotsilla ei ole mitään erityistä syytä hakea puolustusliiton jäsenyyttä yhdessä (ja yhtä aikaa) Suomen kanssa. Varsinkin porvaripuolella on ajatuksia siitä että Suomen mukanaolo saattaa jopa hankaloittaa Ruotsin pääsyä NATO:n jäseneksi. Vastaavasti Ruotsin oma erillinen jäsenyyshakemus mahdollisesti johtaisi helpommin jäsenyyteen kuin tilanne jossa jäsenyyttä haetaan yhdessä Suomen kanssa. Ruotsi kun ei tunnetusti ole Venäjän rajanaapuri.
Se että Ruotsissa mietitään näitä asioita on täysin ymmärrettävää. Miksi ruotsalaiset lähtisivät peesailemaan ja odottelemaan koska Suomessa mahdollisesti ollaan valmiita hakemaan puolustusliiton jäsenyyttä. Siis antaisivat jäsenyyshakemuksen ajankohdan pienen naapurinsa päätettäväksi? Varsinkin kun Ruotsissa epäillään että Suomen harkintaan ja päätöksiin vaikuttaa myös Venäjän mielipiteet. Kaiken lisäksi Ruotsissakin päätökset NATO:n suhteen täytyy toteuttaa sellaisessa ajoituksessa että poliittinen sekä kansalaisten mielipide on liittymisen tukena.
Toisaalta jos NATO:n nykyisten jäsenmaiden piirissä nähdään että sekä Ruotsin että Suomen jäsenyys edistyy parhaiten yhteisen jäsenhakemuksen avulla niin tilanne on tietenkin siltä osin hyvä molempien kannalta.
Ruotsissa on aikaisemmin nähty Suomi tarpeellisena puskurivaltiona Venäjää vastaan. Se on kuitenkin pitäytynyt virallisesta sitoutumisesta Suomen sotilaallisen puolustuksen. Ehkä tilanne on nyttemmin muuttunut..silti epäilen sitä. Tulevaisuus näyttää minkälaista sotilaallista yhteistyötä Ruotsi ja Suomi ryhtyvät jatkossa harjoittamaan.
*Kerroin vielä syynkin miksi ruotsalaiset ovat juuri tällä hetkellä normaaliakin ystävällisempiä Suomen kohtaan. Ruotsalaisia kiinnostaa kovasti Suomen lähivuosina päätökseen tuleva hävittäjähankinta.
Tällaisessa asiassa on aika vaikea pitää faktoja sekä mielipiteitä erillään, koska faktat joutuu suurelta osaltaan päättelemään poliitikkojen puheista sekä aikaisemmin toteutuneista tapahtumista. Mutta jatketaan tätä keskustelua mieluummin vaikka NATO-topic'in alla..
Nomuttapojat. Eivät sen enempää Ruotsi kuin Suomikaan sentään sanele sopimustekstiä VAIN OMISTA LÄHTÖKOHDISTAAN. Olemme toki mahtavia muinaisten skandinaavisotureiden jälkeläisiä ja hurme on lentänyt pitkin Euroopan kenttiä, kun täältä on lähdetty sotaretkille.......Sopimus on käsite, jonka määritelmä löytyy googlella, jos tuntuu hankalalta paijata asioita oman mielen mukaiseen kuosiin.
Benelli
Respected Leader
No olisi tyhmää jos esimerkiksi tiedon välittämisestä ei oltaisi sovittu.Nyt tuli todella hurja Suomi-väite Venäjältä – ”Onko tällaista oikeasti päätetty?”
Venäläinen tutkimuslaitos RISI (Russian Institute for Strategic Studies) on pohtinut artikkelityyppisessä tekstissäänSuomen ja Ruotsin suhtautumista puolustusliitto Natoon.
RISIn sivuilla julkaistussa artikkelissa todetaan ykskantaan, että kansanäänestys Natosta saatetaan järjestää molemmissa maissa vuonna 2018. Vielä hurjempi on kuitenkin kirjoituksen väite, jonka mukaan Suomi, Ruotsi ja Viro olisivat tehneet ”tammikuun lopulla” jonkinlaisen sopimuksen keskinäisestä sotilaallisesta avusta.
Tekstissä arvioidaan, että tämä kolmen osapuolen sopimus on kiinnostava siksi, että Viro on Naton jäsen ja siten ikään kuin vetäisi Suomea ja Ruotsia lähemmäs Natoa.
Helsingin yliopiston dosentti, Venäjä-tutkija Arto Luukkanen arvioi Uudelle Suomelle, että teksti tulee ”arvovaltaisesta laitoksesta”. RISI onstrategisen tutkimuksen instituutti, joka toimittaa tutkimustietoa Venäjän hallinnolle. Venäjä-myönteisistä lausunnoistaan tunnetun dosentin Johan Bäckmanin on kerrottu toimivan RISI:n edustajana Suomessa ja Pohjoismaissa.
Luukkanen toteaa myös, että tekstin on kirjoittanut nuorempi tutkija eikä siinä ole lähdeviitteitä. Luukkasta mietityttää muuten loogisen oloisessa tekstissä erityisesti väite Suomen, Ruotsin ja Viron ”sopimuksesta”, joka kerrotaan, kuin se olisi jo tapahtunut.
– Mikä tämän lähde on? Onko tällainen sopimus oikeasti tehty, vai onko tässä vain tutkijan lennokkuutta mukana? Luukkanen pohtii.
Kirjoituksessa arvioidaan myös muun muassa, että poliittinen eliitti on sekä Suomessa että Ruotsissa Nato-jäsenyydelle myönteinen, mutta kansalaiset vastustavat jäsenyyttä. Raportin mukaan Natoa kannatetaan Suomessa selvästi vähemmän kuin Ruotsissa.
Nuorempi tutkija arvioi myös, että Suomi ja Ruotsi liittyvät Natoon yhdessä, jos liittyvät.
– Paljon riippuu mahdollisesta liiton jäsenyyttä koskevasta kansanäänestyksestä, jota on suunniteltu vuodelle 2018, tekstissä sanotaan.
Juha Sipilän (kesk.) hallitus on päättänyt tehdä selvityksen Nato-jäsenyyden hyödyistä ja haitoista. Myös venäläisartikkelissa tämä asia kerrotaan. Hallitusohjelman kanta on se, että Nato-ovea ei ole suljettu, mutta jäsenyyttä ei myöskään ajeta. Edellinen hallitus oli puolestaan linjannut, että Nato-jäsenyys ei ole ajankohtainen.
RISIn tekstissä väitetään, että ilmeisesti sekä Suomessa että Ruotsissa on käynnissä ”Nato-myönteinen” mediakampanja, jossa pyritetään herättämään kansalaisissa huolta Venäjään liittyen.
RISI:n tekstin nosti ensimmäisenä esiinPuheenvuoron bloggaaja Ari Pesonen.
Keskustelua aiheesta Uuden Suomen blogeissa:
Ari Pesonen
Venäjän RISS: Suomen ja Ruotsin Nato-kansanäänestys 2018, jäsenyys 2020
6 päivän sodassa jordanialaisten tutkat havaitsivat hävittäjät mutta viestiyhteys Egyptiin ei toiminut.
jurppi
Ylipäällikkö
Jos ja kun tarkoitat NATO:n jäsenyyttä niin eipä tietenkään. Nykyiset jäsenmaat päättävät keskenään miten ja millä ehdoilla jäsenyyden hakijat hyväksytään jos hyväksytään. Huomioiden toki sen että esim. USA:n suosituksella on merkitystä jäsenyyspäätöksissä.
Mutta, se mikä tässä eniten kiinnostaa on se ettei Ruotsissakaan olla yksimielisiä siitä minkälaista puolustusyhteistyötä Suomen kanssa voitaisiin harjoitetaan. Eikä siitäkään että pitäisi olla yhteisesti/yhdessä Suomen kanssa hakemassa NATO:n jäsenyyttä. Mielestäni Ruotsi on aina (omalta puoleltaan) tehnyt turvallisuuspoliittiset päätöksensä yksinomaan omista lähtökohdistaan. Eivätkä he ole kovin paljoa kyselleet Suomelta mielipiteitä. Veikkaan että näin tapahtuu jatkossakin.
Mielenkiintoista tästä tekee sekin että joskus aikoinaan, entisen Neuvostoliiton aikoina, Ruotsissa ajateltiin että he ovat kohtuullisen hyvin turvassa Suomen takana. Varsinkin kun vielä Itämerikin oli välissä. Näistä lähtökohdista ja tunnetun historiansakin pohjalta ruotsalaiset ajattelivat pysyvänsä helposti konfliktien ulottumattomissa.
Kaiken lisäksi Neuvostoliiton romahduksen jälkeen Baltian maat ja Puola liittyivät NATO:n puolustusliittoon ja muodostivat vielä uuden turvallisuuspuskurin Venäjän ja Ruotsin välille. Ruotsissa kuviteltiin alkuunsa että se antaisi aikaisempaa paremmat lähtökohdat kansankodin turvallisuudelle. Turvallisuuspoliittisesta muutoksesta ilahtuneena ruotsalaiset päättivät vähentää maanpuolustukseen liittyviä valmiuksia. Tyypilliseen ruotsalaiseen sosiaalidemokraattiseen tapaan haluttiin päästä eroon ikävistä asioista, kuten aseista, varustautumisista, sotilasjoukoista jne. Mikäpä olisikaan kansankodille mukavampaa kuin elää turvassa maailman pahuudelta, ilman vastuita ja velvollisuuksia, puolustusliiton turvallisen selän takana..vapaamatkustajana.
Mutta hieman yllättäen, ilmeisesti Venäjän tapahtumien, Georgian ja Ukrainan sodan jälkeen tilanne on alkanut uudelleen huolestuttaa ruotsalaisia jopa aikaisempaa enemmän. Jäikö pieni Suomi mahdollisesti liian heikoksi lenkiksi Venäjän rajanaapurina? Välttyisikö Ruotsi turvallisuusuhkalta jos se liittoutuisi Suomen kanssa kahden kesken? Vai, joutuisiko se vain suurempaan vaaraan, sitoutumalla Suomen puolustamiseen?
Kaikkein mieluisin vaihtoehto Ruotsille saattaisi olla jos Suomi liittyisi yksinään puolustusliiton jäseneksi. Vaikka siinäkin ehkä jäisi pieni pelko svenssonien persuuksiin...Gotlannin puolustus? Voisiko Venäjä ja Putin yllättäen ottaa Ruotsin kohteekseen kun kaikki muut sotaisan Venäjän naapurimaat ovat NATO:n jäsenyyden suojassa?
Toisaalta sekään ei ehkä olisi ruotsalaisille huono ratkaisu jos sekä Suomi että Ruotsi päätyisivät yhdessä puolustusliiton jäseniksi. Saisihan Ruotsi siinä tapauksessa Suomen (NATO:n jäsenmaan statuksella) pohjoisen alueensa puskuriksi. Toki tässä vaihtoehdossa joutuisivat svenssonitkin sitoutumaan yhteiseen puolustuspolitiikkaan ja varustautumiseen. Ja mikä pahinta, ruotsalaiset eivät voisi enää jatkaa mukavaa turvallisuuspoliittisen vapaamatkustajan elämää.
Tällaisia asioita ruotsalaiset ystävämme fundeeraavat..
Et nähtävästi oikein ole ymmärtänyt mistä on kyse NATO:n yhteisessä puolustuksessa. Ei se tarkoita että sovimme 10 prikaatin lähtemisestä Turkkiin palauttamaan sulttaanikuntaa.
Jos meillä olisi (näillä näkymin, ennen Ukrainan liittymistä) puolet NATO:n rajasta Venäjän kanssa Euroopassa, ei meiltä odoteta mitään Moskovan valtausta a la 1610. Ei tässä ole kyse minkään pääjoukon alistamisesta Natoführerin alle. Puolustussunnitelma Baltialle laadittiin kauan maiden liittymisen jälkeen. Nyt kuitenkin puolustusliitto on viisastunut, ja konkretiasta neuvoteltaisiin todennäköisesti jo liittymisneuvotteluissa. Meidän isolla puolustuskyvyllä on hieman "fleet in being" efekti.
Mahdollisesti suunnitelma olisi entisenlainen. Pohjoinen vahvistettaisiin norjalaisilla, ruotsalaisilla ja mahdollisesti briteillä ja jenkeillä, jota nyt on sijoitettu pääosin Norjaan. Tämä vapauttaisi jonkinverran joukkoja etelämpään ja emme voi sulkea pois, että joku osa joukoistamme olisi Suomenlahden eteläpuolella suunnitelmissa. Kuitenkin etu olisi että olisimme mukana suunnitelmissa, eikä kuten nyt, osa länttä, EU:ta ja joko ison tai ennaltaehkäisevän meihin suuntautuvan hyökkäyksen kohde, olematta lännen sotilaallinen osa.
Satelliittitiedustelun, ilmavoimien ja merivoimien osalta on aivan selvää että meille olisi NATO:sta pirun iso hyöty.
Nämä siis jos mämmi todella osuisi tuulettimeen.
Tärkeämpää on kuitenkn kynnyksen nostoefekti. Putlerin rosvokopla uhittelee NATO:lle, mutta pysyy kaukana. Siirymäajan voi hanskata jenkkien kanssa, edellyttäen että siellä on johto joka ymmärtää NATO:n päälle. Hillary ymmärtää. Kasich ymmärtää. Trump myy meidät ekana päivänä. Cruz on kysymysmerkki sidoksista huolimatta
Toisalta Kremlissä tiedetään ja on todettu myös että "Länsi" ei ole sitoutunut Ukrainaan. Tässä mielessä polittinen EU on eri asia.
Kyseessä on poliittinen kolumnisti, eikä poliittinen toimija. Lisäksi tuo artikkeli referoi virheellisesti kolumnistin artikkelia. Kolumnisti ei ehdota yhteistyön päättämistä, vaan NATO-keskustelun irtikytkemisestä Suomesta. Taustana tälle on, että Alliansin puolueet ovat pitkälle kytkeneet Ruotsin mahdollisen NATO-liittymisen Suomen liittymiseen.
Kirjoittaja tekee useita faktavirheitä referoidessaan mitä Suomessa on vasttuhenkilöiden osalta sanottu, ja kirjoittaja ei ymmärrä että Suomessa poliittisilla toimijoilla on laajempi sananvapaus kuin Ruotsin pitkien listojen järjestelmässä.
Kaikista näistä virheistä huolimatta, kirjoittaja on aivan oikeassa siinä, että loppujen lopuksi valtion tulee tehdä päätökset omassa intressissään.
Ruotsissa jukisessa keskustelussa ovat ihanneperiaatteet usein framilla ja paskanpuhe kasvaa potensseihin. Tiukan paikan tullessa sitten muutetaan kurssia, kuten muutama kk sitten turvapaikanhakijoiden suhteen.
Suomessahan on todettu, että Ruotsilla ei ole veto-oikeutta Suomen päätökseen ja teemme päätökset omista lähtökohdista. Toisaalta, jos Ruotsi hakee jäsenyyttä, ei ole mitään järkeä olla hakematta. Muutoin ollaan Moskovan taskussa.