Szczecinissä Puolassa hulmuaa Suomen lippu. Nato-maiden lippujen joukosta erottuu kaksi tuttua ristilippua, Suomen ja Ruotsin.
Naton Itämeren kasarmeilla voisi helposti ajatella, että kuulumme vuonna 1949 perustettuun Pohjois-Atlantin liittoon. Tukikohdan toiminta-alueesta esitetään kartta, jossa Ruotsin ja Suomen ydinalueet ovat kehän sisäpuolella.
Siinä se on: nykyisen Euroopan sotilaallinen shakkilauta.
Vierailu Naton eurooppalaisten joukkojen sisimpään vahvistaa epäilyn. Suomalaisina olemme osa vastakkainasettelun maisemaa, vaikka emme itse sitä haluaisi.
– Tehtäväni on valmistautua tilanteeseen, jossa uhka nousee nopeasti, sanoo saksalainen kenraaliluutnantti Manfred Hofmann, Szczecinin tukikohdan komentaja.
– Kahden vuosikymmenen ajan saimme analyysintekijöiltä vastauksia, joiden mukaan sotatilannetta edeltäisi Euroopassa 10–15 vuoden valmistautuminen. Se oli arvio Berliinin muurin murtumisen jälkeen. Kaikki analyysit romuttuivat yhdessä viikonlopussa, kun Putinpäätti toimia Krimillä, komentaja jatkaa.
Hänen mukaansa kaikkein tärkeintä on nopeus.
– NRF-joukkomme ovat erittäin nopeita.
Suomessa odotetaan keväällä valmistuvaa ulkoministeriön Nato-selvitystä. Selvityksen valmistuttua kotimainen Nato-keskustelu ryöpsähtää uudelleen. Asetelmat ovat kuitenkin pysyneet muuttumattomina vuosia.
Lännen Media pääsi pienen kansainvälisen toimittajaryhmän osana ottamaan selvää, millainen nykyisin on Euroopan vakautta vartioiva Nato ja mitä sen sisällä ajatellaan Suomesta.
Nato-kenraalien puheet olivat konkreettisia. Kotimaisten turvallisuuskeskustelijoiden tapa pitää kieli aina keskellä suuta oli niistä yllättävän kaukana.
Mitä siis selvisi?
Jos Suomi liittyisi Natoon, Helsinkiin perustettaisiin 40 upseerin NFIU (Nato Force Integration Unit). Szczecinin tukikohdan alainen yksikkö tekisi yhteistyötä puolustusvoimien kanssa ja varmistaisi, että Naton monikansallisten NRF-joukkojen (Nato Response Force) saapuminen tapahtuisi kriisitilanteessa jouhevasti.
Suomen kielessä NFIU-lyhenne vääntyisi kätevästi ”nifuksi”, ja puolet sen upseereista olisi suomalaisia.
Vuonna 2002 Natossa päätettiin, että jatkossa liittoumalla olisi viidessä päivässä koossa ”vastajoukko”. NRF-lyhenteen response-sana tarkoittaa ”vastausta” tai ”vastareaktiota”. Nato nosti sen vahvuuden 40 000 sotilaaseen vuonna 2015.
Viikon aikana tapasimme useita Nato-lähteitä ja Nato-kenraaleita eri jäsenmaista. Kaikkien ydinviesti on sama: Nato on länsimaista demokratiaa puolustava liitto, joka ei harjoittele hyökkäystä.
Puolustautumista Natossa harjoitellaan Venäjän Ukrainaan tekemän hyökkäyksen seurauksena sitäkin enemmän – ja etenkin Baltian puolustamista.
– Yhdysvallat on sitoutunut puolustamaan Naton rajoja, ja viides artikla pitää. Kaikki jäsenmaat puolustavat mitä tahansa jäsenmaata. Se on selvää kaikille. Voitte olla varmoja, että Yhdysvaltojen sitoutuminen Eurooppaan jatkuu entisenlaisena, painottaa Yhdysvaltojen Nato-edustuston yhteiskuntasuhteista vastaava Jack Hillmeyer Naton päämajassa Brysselissä.
Natosta tekee Suomelle kiinnostavan viides artikla. Siinä jäsenmaat vakuuttavat, että hyökkäys yhtä liittokunnan jäsentä vastaan katsotaan hyökkäykseksi kaikkia vastaan.
Suomessa elää ajatus, että muut länsimaat auttaisivat Suomea, jos Venäjä painostaisi meitä poliittisesti tai käyttäisi meitä vastaan sotilaallista voimaa. Korkea-arvoisen Nato-lähteen mukaan Suomen hallitukselle on tehty kristallinkirkkaaksi, ettei Naton voima auta tosipaikassa suomalaisia, ellemme ole puolustusliiton jäseniä.
Naton logiikka kulkee Suomen – kuten sodassa olevan Ukrainankin – kohdalla seuraavasti: pelkän kumppanimaan auttaminen asettaisi varsinaisia jäsenmaita vaaralle alttiiksi tai kasvattaisi niiden riskiä. Nato ei vaarantaisi jäsentensä Norjan, Viron, Latvian, Liettuan, Puolan tai Tanskan turvallisuutta Suomen vuoksi.
Moni suomalainen toivoo, että puolueettomana tai liittoutumattomana Suomi voisi pysyä Venäjän mahdollisen sotilaallisen toiminnan synnyttämien jännitteiden ulkopuolella. Korkea-arvoinen Nato-lähde pitää ajatusta Suomen ulkopuolisuudesta epärealistisena.
– Kun ongelma kylmän sodan aikana oli Saksan rajalla – sieltä kolmannen maailmansodan arveltiin todennäköisimmin syttyvän lähes 50 vuoden ajan – sekä Suomi että Ruotsi olivat merkityksettömiä. Ne sijaitsivat periferiassa.
– Jos konflikti Venäjän kanssa tapahtuu Baltian alueella, Suomi ja Ruotsi ovat tosiasiallisen maantieteensä ansiosta keskeisiä alueita konfliktissa.
Hän jatkaa lainaamalla puna-armeijan luojana pidettyä Lev Trotskia, yhtä Neuvostoliiton perustajista: ”Et välttämättä ole kiinnostunut sodasta, mutta sota voi olla kiinnostunut sinusta.”
– Jos Baltian alueen ympärillä on konflikti, sota saattaa tulla Suomeen ja Ruotsiin pelkästään maantieteen takia.
Nato-lähde arvelee, että Helsingissä ja Tukholmassa pohditaan ”tosiasiallisen maantieteen” takia kuumeisesti Natoon liittymistä ja viidennen artiklan turvatakuiden hankkimista.
Jäsenyyspäätös hyödyttäisi myös Natoa, mutta selväksi tehdään, että Natossa ajatellaan Suomen tarvitsevan enemmän Natoa kuin päinvastoin. Gotlanti, Ahvenanmaa ja koko Itämeren ympäristö ovat Natolle strategisesti tärkeitä, mutta eniten puolustusliiton suorituskykyä parantaisi mahdollisuus tukeutua Ruotsin ja Suomen lentokenttiin.
Amerikkalaiset F-15C-koneet tekevät toukokuussa vierailun Karjalan lennoston Rissalan tukikohtaan. Ilmavoimat kutsuu koneita tiedotteessaan ilmaherruushävittäjiksi.
Kun vierailun ottaa esille Natossa, vahvistuu mielikuva, että kyse on amerikkalaisten ja suomalaisten yhteisen taistelukyvyn luomisesta – valmistautumisesta Suomen Nato-jäsenyyteen.
– Olivatpa Ruotsi ja Suomi Natossa tai eivät, pääsy maiden alueelle, satamiin ja lentokentille olisi tärkeää, jos kriisi puhkeaa nopeasti. Ovatko voimankäytön säännöt sekä ilmatilan ja lentokenttien käytön laillisuuskysymykset ratkaistuina? Jos nämä asiat ovat kunnossa, Suomen jäsenyys ei ole meille alkuunkaan ongelma, korkea-arvoinen lähde kertoo.
Nato-kielellä ilmaistuna Suomen jäsenyys olisi ”less than an issue”, mutkaton juttu.
Jos käytössä ei olisi Ruotsin ja Suomen lentokenttiä, Naton hävittäjät joutuisivat turvautumaan vaativaan ja kalliiseen tankkaamiseen ilmassa. Eurooppalaisilla jäsenmailla on rajallisesti ilmatankkauskalustoa, ja sekin on vanhentumassa.
Natolle on tärkeää säilyttää täysi toimintavapaus Itämerellä ja turvata kriisissä vapaa pääsy Puolan ja Baltian satamiin.
Sitten vähän lisää Nato-kieltä. Vuoden 2014 Walesin huippukokouksessa Nato päätti RAP, valmiussuunnitelmasta (Readiness Action Plan). NRF-joukkojen keihäänkärjeksi luotiin 5 000 sotilaan maavoimien VJTF-prikaati (Very High Readiness Joint Task Force), jota tukevat ilma- ja merivoimien sekä erikoisjoukkojen yksiköt.
Szczecinin tukikohta on asetettu pysyvästi korkeaan valmiustilaan, jotta se pystyy johtamaan jäsenmaista saapuvien keihäänkärkijoukkojen sijoittumista minne tahansa Baltian tai itäisen Keski-Euroopan alueelle. Jos Suomi liittyisi Natoon, saisimme tosipaikassa apujoukkoja 48 tunnissa.
Walesissa Szczecinin tukikohdan vahvuus päätettiin kaksinkertaistaa 200:sta 400 upseeriin.
– Olemme pysyvästi valmiudessa, mikä tekee meistä ainutlaatuisia Natossa. Muut joukot ovat korkeassa valmiudessa vuoden kerrallaan, minkä jälkeen jokin toinen joukko siirtyy korkeaan valmiuteen, kenraaliluutnanttiHofmann korostaa.
Baltiaa ollaan valmiita puolustamaan 48 tunnissa. Hofmann ennustaa valmiuden jatkuvan ainakin seuraavan vuosikymmenen.
Vastuu keihäänkärkijoukoista kiertää. Vuonna 2016 VJTF-prikaati rakentuu espanjalaisista maajoukoista. Kriisin uhatessa ne lennätettäisiin Espanjasta C-17-kuljetuskoneilla. Uteliaat voivat matkustaa Szczeciniin, entiseen saksalaiseen Stettiniin, bongausmatkalle 17. toukokuuta, jolloin espanjalaisia joukkoja puretaan laivoista kaupungin satamassa.
Kevään aikana Nato hioo keihäänkärkensä Euroopassa valmiiksi harjoitusrupeamalla.
Sotaharjoitusten nimiä ovat Brilliant Jump I (1.–10.4.), Trident Joust (12.4.–22.4.), Brilliant Jump II Part 1 (2.–6.5.), Brilliant Jump II Part 2 (17.–27.5.) ja Brilliant Capability (30.5.–3.6.).
Suomalaisten kannalta on oleellista, että Nato käyttää Itämerellä skenaarioita, joissa vihollinen uhkaa Nato-maita Ruotsin ja Suomen maa-alueilta. Korkea-arvoinen upseeri huomauttaa, että Kaliningrad ja muut Venäjän alueet merkitään harmaalla. Nato-maiden poliitikot pillastuisivat, jos Venäjä olisi kartoissa uhka – ja ne vuotaisivat julkisuuteen. Valko-Venäjän maa-aluetta venytetään tarvittaessa pohjoiseen kohti Pietaria, jolloin Baltian itärajalla ei harjoituskartoilla ole vastassa Venäjä.
Sotaharjoituksissa alueet nimetään mielikuvituksellisesti ja rajoja piirrellään uusiksi. Suomen alue on jaettu kahtia: toinen puolisko on vihamielinen Nato-maa Viroa kohtaan.
Kartat ovat kaukana kevyistä sotaleikeistä. Natossa halutaan harjoitella Suomestakin operoivaa vihollista vastaan, koska tosipaikassa venäläisten uskotaan yrittävän ottaa haltuunsa Suomenlahden pohjoisrannikon.
Painajaisskenaariona Natossa pidetään sitä, että Venäjä yrittää panssarijoukoilla vyöryä Baltian yli rannikolle asti muutamassa päivässä ja samalla uhkaa länsimaita ydinaseiden käytöllä, elleivät nämä taivu neuvottelupöytään.
– Venäläisten omien arvioiden mukaan he eivät pysty voittamaan Natoa tavanomaisessa sodassa. Rehellisesti sanottuna, ainoa Venäjän tänä päivänä aiheuttama uhka kohdistuu Baltian maihin. Neuvostoliiton aiheuttama uhka kohdistui koko Länsi-Eurooppaan. Elämme hyvin erilaista aikakautta kuin kylmän sodan aikana, korkea-arvoinen Nato-lähde sanoo.
Emme ole kylmässä sodassa, vaan uudessa ajassa, jossa uhkakuvat ovat alueellisia.
Venäjän maavoimien taisteluvahvuudeksi arvioidaan Natossa nyt noin 40 prikaatia. Yhden prikaatin vahvuus on 5 000–6 000 miestä, jolloin yhteisvahvuus olisi 200 000–240 000 sotilasta. Päälle tulevat ohjusjoukot ja muut yksiköt, mutta ne eivät muuta punnusten painoja: Venäjä ei pystyisi laajamittaiseen sodankäyntiin Nato-maita vastaan.
Pohjoismaisen lähteen mukaan Venäjä käytti vuonna 2015 sotilasmenoihinsa noin 69 miljardia euroa, peräti 19,7 prosenttia Venäjän federaation budjetista. Pelkästään Naton eurooppalaisten jäsenmaiden puolustusmenot olivat 235 miljardia dollaria. Yhdysvaltain ja Kanadan puolustusmenot nostivat yhteissumman 900 miljardiin dollariin, nykykurssilla 792 miljardiin euroon.
Rahassa mitattuna Naton hauis on kymmenen kertaa isompi kuin Venäjän.
Nykyinen Kreml ei pysty luomaan kylmän sodan kaltaista globaalia vastakkainasettelua.
Venäjä ja Nato allekirjoittivat vuonna 1997 Pariisissa sopimuksen, jossa osapuolet sopivat olevansa jatkossa yhteistyökumppaneita – ja Venäjälle avattiin pääsy Naton keskustelupöytiin. Venäjällä on Nato-edustusto Brysselissä ja lähettiläs, mutta Nato on jäädyttänyt yhteistyön vastalauseena hyökkäykselle Ukrainaan.
– Venäjä on rikkonut sopimustemme joka ainoan kohdan lukuun ottamatta sitä, että YK:n rauhanturvaamista he ovat toistaiseksi tukeneet, eräs Nato-lähde kuvailee Brysselissä ongelmien syvyyttä.
Suomen ja Naton välisestä suhteesta Hofmann antaa valaisevan vastauksen.
– Alleviivaan sitä, että olemme avanneet tukikohtamme kumppanimaille. Minulla on ollut täällä nyt suomalainen upseeri kolmen–neljän kuukauden ajan. Tapasin juuri Berliinissä puolustusvoimienne komentajan (Jarmo Lindberg) erään kenraalin eläköitymisjuhlissa. Hän kysyi, onko hänen lähettämänsä suomalainen upseeri arvokas. Sanoin, että kyllä on. Hän on yksi tärkeimmistä suunnittelijoistani.
– Tästä huomaatte, että tietomme on avointa kumppaneille. Suomi on ratkaisevan tärkeä maa tällä alueella, enkä halua menettää upseeria, Hofmann hymyilee.
Sotilaallisesti Suomi on jo Natossa, vähintäänkin porstuassa päällystakki riisuttuna, mutta poliittisesti ei. Useissa taustakeskusteluissa Suomen arvioidaan suomettuvan ja jäävän lopulta Venäjän sotilaalliseen etupiiriin, jos emme liity Natoon.
Suomen pelätään jäävän myös Venäjän taloudellisen painostuksen armoille.
Amerikkalaiset tuovat esille näkökohdan, että Nato-jäsenyys vahvistaisi Suomen taloutta ja antaisi valtiolle ja yrityksille selkänojaa Venäjän kanssa käytävään kauppaan.
– Suurin testi teille olisi kestää Venäjän propaganda jäsenyysprosessin aikana. Jäsenyyden jälkeen tilanne rauhoittuu. Venäläiset ovat käyneet paljon kauppaa norjalaisten ja saksalaisten kanssa, vaikka nämä ovat olleet Natossa, eräs lähde huomauttaa.
Riippumatta kansallisuudesta Nato-vaikuttajat ihmettelevät maamme ratkaisua. Suomalaisten historialliset perustelut tunnetaan hyvin, mutta niitä pidetään vanhentuneina, koska Neuvostoliitto lakkasi olemasta 25 vuotta sitten.
Naton ydinasepelote rakentuu Yhdysvaltojen voiman varaan, mutta Itämerellä Nato on leimallisesti EU-demokratioiden yhteinen puolustusliitto.
Szczecinin tukikohdan isäntämaat ovat Puola, Saksa ja Tanska. Puolalaisia upseereita on Baltian kasarmeilla 168, saksalaisia 99 ja tanskalaisia 45 – amerikkalaisia vain 19.
Korkea-arvoinen Nato-lähde arvioi, että suomalaisten ei kannata antaa painoarvoa EU:n solidaarisuuslausekkeelle.
– EU:n vuoden 1999 huippukokouksessa Helsingissä tavoitteeksi asetettiin, että EU:lla olisi koossa 60 000 sotilaan joukko vuoteen 2003 mennessä. Sen oli tarkoitus pystyä melkein mihin tahansa. Historialliset todisteet viittaavat siihen, että solidaarisuuslauseke ei anna sotilaallisia voimavaroja, hän sanoo.
Natoon kuuluva EU-maiden enemmistö ei ole koskaan ollut valmis rakentamaan unionista edes sotilaallista paperitiikeriä.
"Suurin testi teille olisi kestää Venäjän propaganda jäsenyysprosessin aikana. Jäsenyyden jälkeen tilanne rauhoittuu. Venäläiset ovat käyneet paljon kauppaa norjalaisten ja saksalaisten kanssa, vaikka nämä ovat olleet Natossa."
Naton asiantuntija
