Suomi NATOn jäseneksi - or not?

[Panssari Salama]

Iltalehti kertoo, mitä täälläkin jo keskusteltu:


Uuden Nato-arvion tekijät vastustivat jäsenyyttä 2014

Maanantai 25.4.2016 klo 21.27


Presidentti Sauli Niinistö kävi Naton huippukokouksessa syksyllä 2014. (KREETA KARVALA)
Neljän asiantuntijan uusi arvio Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden vaikutuksista luovutetaan ulkoministeri Timo Soinille (ps) perjantaina.

Arvion ovat laatineet eläkkeellä olevat suurlähettiläät Mats Bergquist jaRené Nyberg, Ulkopoliittisen instituutin johtaja Teija Tiilikainen sekä ranskalainen diplomaatti ja tutkija François Heisbourg.

Arvion sisällöstä ei ole tietoja tihkunut, mutta ruotsalainen ex-suurlähettiläs Bergquist ja hänen suomalainen kollegansa Nyberg vastustivat Nato jäsenyyttä ainakin vielä marraskuussa 2014.

- Lähitulevaisuudessa Suomen ja Ruotsin tulisi luopua Nato-jäsenyyden hakemisesta. Miksi muuttaa strategista päälinjaa, joka on Ruotsissa 200 vuotta vanha ja Suomessakin lujasti ankkuroitu, Nyberg ja Bergquist kysyivät artikkelissaan Helsingin Sanomissa 22. marraskuuta 2014.

Heidän mielestään Nato-jäsenyys haastaisi tarpeettomasti Venäjän. Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys synnyttäisi Venäjän ja läntisen sotilasliiton välille hyvin pitkän rajan Pohjolassa. Itämerestä tulisi käytännössä Naton sisämeri.

Suurlähettiläät pitivät parempana ratkaisuna yhteistyön syventämisen sekä Naton kanssa että Suomen ja Ruotsin kesken.

Nykyisen hallituksen linja on pitkälle suurlähettiläiden neuvon mukainen.

- Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa, joka toteuttaa käytännönläheistä kumppanuutta Naton kanssa ja ylläpitää mahdollisuutta hakea Nato-jäsenyyttä, linjataan Juha Sipilän (kesk) hallituksen ohjelmassa.

Äänestysongelma

Suurlähettiläät nostivat pari vuotta sitten esiin myös kansanäänestysten ongelman. Sekä Suomessa että Ruotsissa Natoon liittymisen katsotaan edellyttävän kansanäänestystä. Suurlähettiläät varoittavat tilanteesta, jossa Nato-jäsenyys kaatuisi jommassa kummassa maassa tai peräti molemmissa.

Samasta varoitti myös ex-suurlähettiläs Jaakko Iloniemi viime vuonna.

- Jos kansa hylkäisi sopimuksen, Suomen asema olisi selvästi heikompi kuin jos jäseneksi ei olisi lainkaan pyritty, Iloniemi kirjoitti kirjassaan Maantieteelle emme mahda mitään.

Ovi raollaan

Presidentiksi pyrkivä ex-pääministeri Matti Vanhanen (kesk) paalutti Nato-linjaa helmikuussa julkistetussa kirjassaan. Hänkin kannattaa Suomen ja Ruotsin pysyttäytymistä sotilasliiton ulkopuolella.

Toisaalta hän pitää Nato-ovea raollaan.

- Jos lähialueemme vakaus järkkyy Venäjän toimesta, kääntyy viisari täällä - ei Venäjän, vaan Naton suuntaan, Vanhanen arvioi kirjassaan Ulkopolitiikkaa.

PEKKA TIINANEN
[email protected]

 

[Bushmaster]

Iltalehti kertoo, mitä täälläkin jo keskusteltu:


Uuden Nato-arvion tekijät vastustivat jäsenyyttä 2014

Maanantai 25.4.2016 klo 21.27


Presidentti Sauli Niinistö kävi Naton huippukokouksessa syksyllä 2014. (KREETA KARVALA)
Neljän asiantuntijan uusi arvio Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden vaikutuksista luovutetaan ulkoministeri Timo Soinille (ps) perjantaina.

Arvion ovat laatineet eläkkeellä olevat suurlähettiläät Mats Bergquist jaRené Nyberg, Ulkopoliittisen instituutin johtaja Teija Tiilikainen sekä ranskalainen diplomaatti ja tutkija François Heisbourg.

Arvion sisällöstä ei ole tietoja tihkunut, mutta ruotsalainen ex-suurlähettiläs Bergquist ja hänen suomalainen kollegansa Nyberg vastustivat Nato jäsenyyttä ainakin vielä marraskuussa 2014.

- Lähitulevaisuudessa Suomen ja Ruotsin tulisi luopua Nato-jäsenyyden hakemisesta. Miksi muuttaa strategista päälinjaa, joka on Ruotsissa 200 vuotta vanha ja Suomessakin lujasti ankkuroitu, Nyberg ja Bergquist kysyivät artikkelissaan Helsingin Sanomissa 22. marraskuuta 2014.

Heidän mielestään Nato-jäsenyys haastaisi tarpeettomasti Venäjän. Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys synnyttäisi Venäjän ja läntisen sotilasliiton välille hyvin pitkän rajan Pohjolassa. Itämerestä tulisi käytännössä Naton sisämeri.

Suurlähettiläät pitivät parempana ratkaisuna yhteistyön syventämisen sekä Naton kanssa että Suomen ja Ruotsin kesken.

Nykyisen hallituksen linja on pitkälle suurlähettiläiden neuvon mukainen.

- Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa, joka toteuttaa käytännönläheistä kumppanuutta Naton kanssa ja ylläpitää mahdollisuutta hakea Nato-jäsenyyttä, linjataan Juha Sipilän (kesk) hallituksen ohjelmassa.

Äänestysongelma

Suurlähettiläät nostivat pari vuotta sitten esiin myös kansanäänestysten ongelman. Sekä Suomessa että Ruotsissa Natoon liittymisen katsotaan edellyttävän kansanäänestystä. Suurlähettiläät varoittavat tilanteesta, jossa Nato-jäsenyys kaatuisi jommassa kummassa maassa tai peräti molemmissa.

Samasta varoitti myös ex-suurlähettiläs Jaakko Iloniemi viime vuonna.

- Jos kansa hylkäisi sopimuksen, Suomen asema olisi selvästi heikompi kuin jos jäseneksi ei olisi lainkaan pyritty, Iloniemi kirjoitti kirjassaan Maantieteelle emme mahda mitään.

Ovi raollaan

Presidentiksi pyrkivä ex-pääministeri Matti Vanhanen (kesk) paalutti Nato-linjaa helmikuussa julkistetussa kirjassaan. Hänkin kannattaa Suomen ja Ruotsin pysyttäytymistä sotilasliiton ulkopuolella.

Toisaalta hän pitää Nato-ovea raollaan.

- Jos lähialueemme vakaus järkkyy Venäjän toimesta, kääntyy viisari täällä - ei Venäjän, vaan Naton suuntaan, Vanhanen arvioi kirjassaan Ulkopolitiikkaa.

PEKKA TIINANEN
[email protected]

Eli ei edelleenkän jännitä ...

 

[baroni]

1) Ketkä ovat "valtiomiehiä" joita tarkoitat? Tällä hetkellä näen vain politiikkoja Suomen johdossa Valtiomiehiä kaivataan!
.

Vaikka pressa, ulkoministeri, ja liuta nohevia kansanedustajia. Ongelmahan on juuri se, ettei synny keskustelua joka johtaisi nato-äänestykseen. Aika monella tuntuu olevan ajatus, että "pidetään nato-ovi auki jos vaikka sitten tulevaisuudessa Venäjä uhkaa aseellisesti". Siis kun rajalta alkaa kuulua pauketta niin soitetaan nato paikalle? Ei se niin toimi.

 

[Panssari Salama]

Tässäpä NATO-selvityksen tekijöiksi valittujen ex-suurlähettiläiden yhteinen artikkeli Suomen ja Ruotsin lehdille.

Olisi voinut olla prosessin kannalta parempi, että kortit eivät olisi olleet jo esille tekijöitä valittaessa?

Lainaan: "LÄHITULEVAISUUDESSA Suomen ja Ruotsin tulisi luopua Nato-jäsenyyden hakemisesta. Miksi muuttaa strategista päälinjaa, joka on Ruotsissa 200 vuotta vanha ja Suomessakin lujasti ankkuroitu."

Että tällainen puolueeton selvitys.



http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1416547583533


VIERASKYNÄ
Suomen ja Ruotsin on syytä pysyä nyt Naton ulkopuolella
PÄÄKIRJOITUS 22.11.2014 1:59
Mats Bergquist ja René Nyberg

Turvallisuuspolitiikan perinteisestä linjasta poikkeaminen muuttaisi strategista asetelmaa Euroopassa ja haastaisi tarpeettomasti Venäjän.


Pienet valtiot eivät hevin muuta turvallisuuspoliittista peruslinjaansa. Niiden tavoitteena on rakentaa luottamusta pitkällä aikavälillä.

Monien mielestä sota Ukrainassa on tehnyt Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyydestä ajankohtaisen. Nato-keskustelu lähtee usein toteamuksesta, ettei pienillä valtioilla ole enää varaa yksin puolustaa itseään.

Nato-kysymykseen liittyy kuitenkin laajempi geopoliittinen ulottuvuus. Jos pinta-alaltaan Euroopan suurimpiin valtioihin kuuluvat Suomi ja Ruotsi muuttaisivat suurstrategista suuntaustaan, Naton ja Venäjän välille syntyisi Pohjolassa hyvin pitkä raja. Itämerestä tulisi käytännössä Naton sisämeri. Sekä me että suurvallat halusimme välttää tätä kylmän sodan aikana.

Suomen ja Ruotsin strateginen asema on Varsovan liiton hajoamisen jälkeen parantunut. Suomenlahdella ja Itämerellä vastarannan valtiot ovat nyt vapaita.

Luopuminen nykyisestä linjasta merkitsisi huomattavaa strategista muutosta Euroopassa ja haastaisi tarpeettomasti Venäjän.

VENÄJÄ haluaa estää Suomen ja Ruotsin liittymisen Natoon. Ukrainan sota on kuitenkin osoittanut, ettei strateginen ajattelu ole Venäjän vahvuuksia. Se, mitä jotkut venäläiset ylpeästi kutsuvat "nopeaksi kyvyksi käyttää voimaa", on hätiköityä ja harkitsematonta aseellisen voiman käyttöä.

Ukrainan sodassa Venäjän geopoliittisen ajattelun ensisijaisuus sivuuttaa taloudelliset realiteetit. Sota voi romuttaa Venäjän makrotaloudellisen tasapainon.

Suomessa ja Ruotsissa Nato-jäsenyyden kannattajat viittaavat usein muun muassa rauhankumppanuuteen. Jäsenyyden ei uskota muuttavan nykytilannetta, koska Naton kanssa on tehty läheistä yhteistyötä. Naton edustajat korostavat kuitenkin perussopimuksen artiklaan 5 kirjattua kollektiivista puolustusvelvoitetta.

Toisaalta jäsenyyden hakemisen optiollakin on strategista arvoa – Nato-optioon voidaan turvautua, jos tilanne sitä vaatii.

SUOMESSA JA RUOTSISSA lähdetään siitä, että Nato-hakemusta edeltää kansanäänestys.

Turhien spekulaatioiden välttämiseksi äänestykset tulisi pitää samanaikaisesti.

Kansanäänestyksen tulosta on vaikea ennakoida. Mielipideilmasto voi muuttua kansanäänestyksestä päättämisen ja äänestyspäivän välillä. Äänestys voi olla hyvin tasainen, kuten EU-jäsenyydestä vuonna 1994 järjestetty kansanäänestys osoitti.

Yhtäaikainen äänestys Suomessa ja Ruotsissa voi tuottaa kaksi eri tulosta. Se olisi onnetonta. Jos Nato-jäsenyys hylätään jommassakummassa maassa ja hyväksytään toisessa, se heikentäisi lähialueidemme turvallisuuspoliittista tilannetta – kuten sekin, jos molemmat maat äänestävät jäsenyyttä vastaan.

Mikäli niin ratkaisevasta kysymyksestä kuin Nato-jäsenyys järjestetään kansanäänestys, on syytä olla etukäteen varma, että äänestystulos puoltaa jäsenyyttä.

LÄHITULEVAISUUDESSA Suomen ja Ruotsin tulisi luopua Nato-jäsenyyden hakemisesta. Miksi muuttaa strategista päälinjaa, joka on Ruotsissa 200 vuotta vanha ja Suomessakin lujasti ankkuroitu.

Uusi suuntaus herättäisi enemmän kysymyksiä kuin kykenisi ratkaisemaan.

On parempi syventää yhteistyötä Naton kanssa sekä kehittää edelleen myös Suomen ja Ruotsin kahdenkeskistä yhteistyötä – se on viime aikoina on edennyt pidemmälle kuin kukaan olisi 20 vuota sitten voinut kuvitella.

Asiaan kuuluu, että maidemme puolustusvoimille taataan riittävät resurssit alueidemme koskemattomuuden takaamiseksi.

NYKYISIN on entistä tärkeämpää kyetä analysoimaan Venäjän sotilaallista kykyä ja aikeita, sillä Venäjä käyttäytyy arvaamattomammin kuin Neuvostoliitto.

Autoritaarisen Venäjän nopea kyky tehdä päätöksiä vaikeuttaa analyysia, sillä se lisää laskelmien epävarmuustekijöitä. Siksi sotilastiedustelun ja erityisesti signaalitiedustelun merkitys kasvaa.

Mats Bergquist ja René Nyberg
Bergquist on entinen Ruotsin Helsingin- ja Lontoon-suurlähettiläs. Nyberg on entinen Suomen Moskovan- ja Berliininsuurlähettiläs.

 

[Panssari Salama]

Enpä muistanutkaan, että Bergquist ja Nyberg näin suoraan olivat ottaneet kantaa asiaan jo ennen NATO-selvityksen tekemisen aloittamista.

 

[Bushmaster]

Tässäpä NATO-selvityksen tekijöiksi valittujen ex-suurlähettiläiden yhteinen artikkeli Suomen ja Ruotsin lehdille.

Olisi voinut olla prosessin kannalta parempi, että kortit eivät olisi olleet jo esille tekijöitä valittaessa?

Lainaan: "LÄHITULEVAISUUDESSA Suomen ja Ruotsin tulisi luopua Nato-jäsenyyden hakemisesta. Miksi muuttaa strategista päälinjaa, joka on Ruotsissa 200 vuotta vanha ja Suomessakin lujasti ankkuroitu."

Että tällainen puolueeton selvitys.



http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1416547583533


VIERASKYNÄ
Suomen ja Ruotsin on syytä pysyä nyt Naton ulkopuolella
PÄÄKIRJOITUS 22.11.2014 1:59
Mats Bergquist ja René Nyberg

Turvallisuuspolitiikan perinteisestä linjasta poikkeaminen muuttaisi strategista asetelmaa Euroopassa ja haastaisi tarpeettomasti Venäjän.


Pienet valtiot eivät hevin muuta turvallisuuspoliittista peruslinjaansa. Niiden tavoitteena on rakentaa luottamusta pitkällä aikavälillä.

Monien mielestä sota Ukrainassa on tehnyt Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyydestä ajankohtaisen. Nato-keskustelu lähtee usein toteamuksesta, ettei pienillä valtioilla ole enää varaa yksin puolustaa itseään.

Nato-kysymykseen liittyy kuitenkin laajempi geopoliittinen ulottuvuus. Jos pinta-alaltaan Euroopan suurimpiin valtioihin kuuluvat Suomi ja Ruotsi muuttaisivat suurstrategista suuntaustaan, Naton ja Venäjän välille syntyisi Pohjolassa hyvin pitkä raja. Itämerestä tulisi käytännössä Naton sisämeri. Sekä me että suurvallat halusimme välttää tätä kylmän sodan aikana.

Suomen ja Ruotsin strateginen asema on Varsovan liiton hajoamisen jälkeen parantunut. Suomenlahdella ja Itämerellä vastarannan valtiot ovat nyt vapaita.

Luopuminen nykyisestä linjasta merkitsisi huomattavaa strategista muutosta Euroopassa ja haastaisi tarpeettomasti Venäjän.

VENÄJÄ haluaa estää Suomen ja Ruotsin liittymisen Natoon. Ukrainan sota on kuitenkin osoittanut, ettei strateginen ajattelu ole Venäjän vahvuuksia. Se, mitä jotkut venäläiset ylpeästi kutsuvat "nopeaksi kyvyksi käyttää voimaa", on hätiköityä ja harkitsematonta aseellisen voiman käyttöä.

Ukrainan sodassa Venäjän geopoliittisen ajattelun ensisijaisuus sivuuttaa taloudelliset realiteetit. Sota voi romuttaa Venäjän makrotaloudellisen tasapainon.

Suomessa ja Ruotsissa Nato-jäsenyyden kannattajat viittaavat usein muun muassa rauhankumppanuuteen. Jäsenyyden ei uskota muuttavan nykytilannetta, koska Naton kanssa on tehty läheistä yhteistyötä. Naton edustajat korostavat kuitenkin perussopimuksen artiklaan 5 kirjattua kollektiivista puolustusvelvoitetta.

Toisaalta jäsenyyden hakemisen optiollakin on strategista arvoa – Nato-optioon voidaan turvautua, jos tilanne sitä vaatii.

SUOMESSA JA RUOTSISSA lähdetään siitä, että Nato-hakemusta edeltää kansanäänestys.

Turhien spekulaatioiden välttämiseksi äänestykset tulisi pitää samanaikaisesti.

Kansanäänestyksen tulosta on vaikea ennakoida. Mielipideilmasto voi muuttua kansanäänestyksestä päättämisen ja äänestyspäivän välillä. Äänestys voi olla hyvin tasainen, kuten EU-jäsenyydestä vuonna 1994 järjestetty kansanäänestys osoitti.

Yhtäaikainen äänestys Suomessa ja Ruotsissa voi tuottaa kaksi eri tulosta. Se olisi onnetonta. Jos Nato-jäsenyys hylätään jommassakummassa maassa ja hyväksytään toisessa, se heikentäisi lähialueidemme turvallisuuspoliittista tilannetta – kuten sekin, jos molemmat maat äänestävät jäsenyyttä vastaan.

Mikäli niin ratkaisevasta kysymyksestä kuin Nato-jäsenyys järjestetään kansanäänestys, on syytä olla etukäteen varma, että äänestystulos puoltaa jäsenyyttä.

LÄHITULEVAISUUDESSA Suomen ja Ruotsin tulisi luopua Nato-jäsenyyden hakemisesta. Miksi muuttaa strategista päälinjaa, joka on Ruotsissa 200 vuotta vanha ja Suomessakin lujasti ankkuroitu.

Uusi suuntaus herättäisi enemmän kysymyksiä kuin kykenisi ratkaisemaan.

On parempi syventää yhteistyötä Naton kanssa sekä kehittää edelleen myös Suomen ja Ruotsin kahdenkeskistä yhteistyötä – se on viime aikoina on edennyt pidemmälle kuin kukaan olisi 20 vuota sitten voinut kuvitella.

Asiaan kuuluu, että maidemme puolustusvoimille taataan riittävät resurssit alueidemme koskemattomuuden takaamiseksi.

NYKYISIN on entistä tärkeämpää kyetä analysoimaan Venäjän sotilaallista kykyä ja aikeita, sillä Venäjä käyttäytyy arvaamattomammin kuin Neuvostoliitto.

Autoritaarisen Venäjän nopea kyky tehdä päätöksiä vaikeuttaa analyysia, sillä se lisää laskelmien epävarmuustekijöitä. Siksi sotilastiedustelun ja erityisesti signaalitiedustelun merkitys kasvaa.

Mats Bergquist ja René Nyberg
Bergquist on entinen Ruotsin Helsingin- ja Lontoon-suurlähettiläs. Nyberg on entinen Suomen Moskovan- ja Berliininsuurlähettiläs.

tämä oli tiedossa heti lähdössä mikä on näiden valmis asenne...

 

[Laamanator]

Tässäpä NATO-selvityksen tekijöiksi valittujen ex-suurlähettiläiden yhteinen artikkeli Suomen ja Ruotsin lehdille.

Olisi voinut olla prosessin kannalta parempi, että kortit eivät olisi olleet jo esille tekijöitä valittaessa?

Lainaan: "LÄHITULEVAISUUDESSA Suomen ja Ruotsin tulisi luopua Nato-jäsenyyden hakemisesta. Miksi muuttaa strategista päälinjaa, joka on Ruotsissa 200 vuotta vanha ja Suomessakin lujasti ankkuroitu."

Että tällainen puolueeton selvitys.



http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1416547583533


VIERASKYNÄ
Suomen ja Ruotsin on syytä pysyä nyt Naton ulkopuolella
PÄÄKIRJOITUS 22.11.2014 1:59
Mats Bergquist ja René Nyberg

Turvallisuuspolitiikan perinteisestä linjasta poikkeaminen muuttaisi strategista asetelmaa Euroopassa ja haastaisi tarpeettomasti Venäjän.


Pienet valtiot eivät hevin muuta turvallisuuspoliittista peruslinjaansa. Niiden tavoitteena on rakentaa luottamusta pitkällä aikavälillä.

Monien mielestä sota Ukrainassa on tehnyt Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyydestä ajankohtaisen. Nato-keskustelu lähtee usein toteamuksesta, ettei pienillä valtioilla ole enää varaa yksin puolustaa itseään.

Nato-kysymykseen liittyy kuitenkin laajempi geopoliittinen ulottuvuus. Jos pinta-alaltaan Euroopan suurimpiin valtioihin kuuluvat Suomi ja Ruotsi muuttaisivat suurstrategista suuntaustaan, Naton ja Venäjän välille syntyisi Pohjolassa hyvin pitkä raja. Itämerestä tulisi käytännössä Naton sisämeri. Sekä me että suurvallat halusimme välttää tätä kylmän sodan aikana.

Suomen ja Ruotsin strateginen asema on Varsovan liiton hajoamisen jälkeen parantunut. Suomenlahdella ja Itämerellä vastarannan valtiot ovat nyt vapaita.

Luopuminen nykyisestä linjasta merkitsisi huomattavaa strategista muutosta Euroopassa ja haastaisi tarpeettomasti Venäjän.

VENÄJÄ haluaa estää Suomen ja Ruotsin liittymisen Natoon. Ukrainan sota on kuitenkin osoittanut, ettei strateginen ajattelu ole Venäjän vahvuuksia. Se, mitä jotkut venäläiset ylpeästi kutsuvat "nopeaksi kyvyksi käyttää voimaa", on hätiköityä ja harkitsematonta aseellisen voiman käyttöä.

Ukrainan sodassa Venäjän geopoliittisen ajattelun ensisijaisuus sivuuttaa taloudelliset realiteetit. Sota voi romuttaa Venäjän makrotaloudellisen tasapainon.

Suomessa ja Ruotsissa Nato-jäsenyyden kannattajat viittaavat usein muun muassa rauhankumppanuuteen. Jäsenyyden ei uskota muuttavan nykytilannetta, koska Naton kanssa on tehty läheistä yhteistyötä. Naton edustajat korostavat kuitenkin perussopimuksen artiklaan 5 kirjattua kollektiivista puolustusvelvoitetta.

Toisaalta jäsenyyden hakemisen optiollakin on strategista arvoa – Nato-optioon voidaan turvautua, jos tilanne sitä vaatii.

SUOMESSA JA RUOTSISSA lähdetään siitä, että Nato-hakemusta edeltää kansanäänestys.

Turhien spekulaatioiden välttämiseksi äänestykset tulisi pitää samanaikaisesti.

Kansanäänestyksen tulosta on vaikea ennakoida. Mielipideilmasto voi muuttua kansanäänestyksestä päättämisen ja äänestyspäivän välillä. Äänestys voi olla hyvin tasainen, kuten EU-jäsenyydestä vuonna 1994 järjestetty kansanäänestys osoitti.

Yhtäaikainen äänestys Suomessa ja Ruotsissa voi tuottaa kaksi eri tulosta. Se olisi onnetonta. Jos Nato-jäsenyys hylätään jommassakummassa maassa ja hyväksytään toisessa, se heikentäisi lähialueidemme turvallisuuspoliittista tilannetta – kuten sekin, jos molemmat maat äänestävät jäsenyyttä vastaan.

Mikäli niin ratkaisevasta kysymyksestä kuin Nato-jäsenyys järjestetään kansanäänestys, on syytä olla etukäteen varma, että äänestystulos puoltaa jäsenyyttä.

LÄHITULEVAISUUDESSA Suomen ja Ruotsin tulisi luopua Nato-jäsenyyden hakemisesta. Miksi muuttaa strategista päälinjaa, joka on Ruotsissa 200 vuotta vanha ja Suomessakin lujasti ankkuroitu.

Uusi suuntaus herättäisi enemmän kysymyksiä kuin kykenisi ratkaisemaan.

On parempi syventää yhteistyötä Naton kanssa sekä kehittää edelleen myös Suomen ja Ruotsin kahdenkeskistä yhteistyötä – se on viime aikoina on edennyt pidemmälle kuin kukaan olisi 20 vuota sitten voinut kuvitella.

Asiaan kuuluu, että maidemme puolustusvoimille taataan riittävät resurssit alueidemme koskemattomuuden takaamiseksi.

NYKYISIN on entistä tärkeämpää kyetä analysoimaan Venäjän sotilaallista kykyä ja aikeita, sillä Venäjä käyttäytyy arvaamattomammin kuin Neuvostoliitto.

Autoritaarisen Venäjän nopea kyky tehdä päätöksiä vaikeuttaa analyysia, sillä se lisää laskelmien epävarmuustekijöitä. Siksi sotilastiedustelun ja erityisesti signaalitiedustelun merkitys kasvaa.

Mats Bergquist ja René Nyberg
Bergquist on entinen Ruotsin Helsingin- ja Lontoon-suurlähettiläs. Nyberg on entinen Suomen Moskovan- ja Berliininsuurlähettiläs.

Suurähettiläät kirjoittavat viisaasti ja heillä varmasti on kompentenssia strategisen tason ulkopoliittisten ratkaisujen vaikutusten arviointiin eikä hysteerinen ärrän pelkokaan sumenna arvostelukykyä.

Suomen ja Ruotsin ei ole mitään järkeä lyhytnäköisesti sitouttaa itseään maksumiehen asemaan Baltian puolustuksessa sekä siten Yhdysvaltojen ja Naton eturintamaksi Venäjää vastaan mahdollisessa konfliktissa Itämeren suunnalla. Tässä vaiheessa kannattaa jo ryhtyä tähyilemään Putinin hallinnon jälkeiseen aikaan ja muistaa myös Yhdysvaltojen intressien tilapäisyys. Yhdysvallat voivat vielä siirtää painopisteensä kokonaan pois Euroopasta ja jättää hyvin kehkeytyneet vastakkainasettelut Euroopan valtioiden itsensä hoidettavaksi. Venäjä ei joka tapauksessa tule katoamaan yhtään mihinkään, kuten se ei ole tehnyt viimeisten vuosisatojenkaan aikana. Venäjä on ja pysyy Suomen naapurina myös tulevaisuudessa ja siihen on myös suomalaisten sopeuduttava.

Suomi ja Ruotsi saavat jo nyt ilman jäsenyyttä sen tosiasiallisen poliittisen ja sotilaallisen hyödyn, mikä Natosta on saatavilla, koska Suomen ja Ruotsin tukeminen on sekä Naton, että Yhdysvaltojen etujen mukaista - itseasiassa jopa kriittistä, mikäli nämä aikovat puolustaa Baltiaa tai ylipäätään operoida Itämerellä. Siihen liittyen kannattaa tarkastella myös sitä, miltä kartta näyttäisikään Yhdysvaltojen näkökulmasta siinä hypoteettisessa tilanteessa, missä Suomi ja Ruotsi asettautuisivat tukemaan Venäjää tai ainakin vastustamaan Natoa.

Muuten olisi pohjoismaiden etujen kannalta parempi, että Itämeren alue jätettäisiin kokonaan rauhaan ja vastakkainasettelua kärjistettäisiin mieluummin vaikka Vladivostokissa tai missä tahansa mahdollisimman kaukana.

 

[Panssari Salama]

Suurähettiläät kirjoittavat viisaasti ja heillä varmasti on kompentenssia strategisen tason ulkopoliittisten ratkaisujen vaikutusten arviointiin eikä hysteerinen ärrän pelkokaan sumenna arvostelukykyä.

Suomen ja Ruotsin ei ole mitään järkeä lyhytnäköisesti sitouttaa itseään maksumiehen asemaan Baltian puolustuksessa sekä siten Yhdysvaltojen ja Naton eturintamaksi Venäjää vastaan mahdollisessa konfliktissa Itämeren suunnalla. Tässä vaiheessa kannattaa jo ryhtyä tähyilemään Putinin hallinnon jälkeiseen aikaan ja muistaa myös Yhdysvaltojen intressien tilapäisyys. Yhdysvallat voivat vielä siirtää painopisteensä kokonaan pois Euroopasta ja jättää hyvin kehkeytyneet vastakkainasettelut Euroopan valtioiden itsensä hoidettavaksi. Venäjä ei joka tapauksessa tule katoamaan yhtään mihinkään, kuten se ei ole tehnyt viimeisten vuosisatojenkaan aikana. Venäjä on ja pysyy Suomen naapurina myös tulevaisuudessa ja siihen on myös suomalaisten sopeuduttava.

Suomi ja Ruotsi saavat jo nyt ilman jäsenyyttä sen tosiasiallisen poliittisen ja sotilaallisen hyödyn, mikä Natosta on saatavilla, koska Suomen ja Ruotsin tukeminen on sekä Naton, että Yhdysvaltojen etujen mukaista - itseasiassa jopa kriittistä, mikäli nämä aikovat puolustaa Baltiaa tai ylipäätään operoida Itämerellä. Siihen liittyen kannattaa tarkastella myös sitä, miltä kartta näyttäisikään Yhdysvaltojen näkökulmasta siinä hypoteettisessa tilanteessa, missä Suomi ja Ruotsi asettautuisivat tukemaan Venäjää tai ainakin vastustamaan Natoa.

Muuten olisi pohjoismaiden etujen kannalta parempi, että Itämeren alue jätettäisiin kokonaan rauhaan ja vastakkainasettelua kärjistettäisiin mieluummin vaikka Vladivostokissa tai missä tahansa mahdollisimman kaukana.

Lähetäpä tämä viesti Putinille. Ei täällä Euroopassa kukaan muu tällä hetkellä häiriköi.

 

[sotaylijumala]

Mielenkiintoista seurata mitä torstain raportin julkistamistilaisuudesta seuraa, kun tähän mennessä kaikki poliittinen keskustelu aiheesta on ollut käytännössä kuollutta tai oikeastaan voisi sanoa, että tapettu. Viimeisimmät kannanotot suomalaispoliitikoilta naton suhteen taitavat olla viime hallituskaudelta ja nekin Haglundilta (tosin taisi Kanerva tossa jotain mumista vastikään, muttei uskalatanut edes lausua NATO:a nimeltä)...

Pari vaihtoehtoa, veikkauksia otetaan vastaan:

a) Raportista ei käytännössä selviä mitään todellisia hyötyjä eikä haittoja ja se ohitetaan turhana -> aiheesta vaikeneminen jatkuu

b) Raportista selviää jotain hyvin räikeitä totuuksia ja niitä lähtevät poliitikot sitten kilvan vähättelemään ja aihetta hyssyttelemään, jotta saataisiin keskustelu mahdollisimman nopeasti tukahdutettua -> jotain lisäselvityksiä vaaditaan ja vastuu siiretään seuraavalle hallituskaudelle

c) Raportin sisällön pohjalta kehkeytyy vilkas ja kiihkeä eipäs juupas Venäjä-Usa väittely, jossa keskitytään käytännössä kilpaa uhkakuvien maalaamiseen -> hallitus siirtä asian käsittelyn seuraavan halliutksen kontolle

d) Raportin sisällön pohjalta kehityy aidosti rakentava ja syvääluotaavaa pohdintaa NATO:n liittymisen hinnasta, vaikutuksista maanpuolustukseen jne. -> hallitus sopii kansanäänestyksestä vuonna 2017

Torstainahan tuo julkisestetaan, joten viikonloppuun menessä varmaan tiedetään mikä on homman nimi. Pahoin pelkään että kun nämä henkilöt ovat valittu raportaasia tekemään, niin tulos on lähellä sinun a tai b vaihtoehtoa. Nooo odotetaan mielenkiinnolla.

 

[Laamanator]

Lähetäpä tämä viesti Putinille. Ei täällä Euroopassa kukaan muu tällä hetkellä häiriköi.

Ei Putinikaan enää kauan häiriköi kun ruplat loppuvat kesken ja korttitalo alkaa huojumaan. Putin lähti mukaan uhkapeliin, jota hän ei hallitse eikä pelimerkit riittäneet alkujaankaan pöydän putsaamiseen.

 

[YliKoo]

Ei Putinikaan enää kauan häiriköi kun ruplat loppuvat kesken ja korttitalo alkaa huojumaan. Putin lähti mukaan uhkapeliin, jota hän ei hallitse eikä pelimerkit riittäneet alkujaankaan pöydän putsaamiseen.

Ja tämmöisen kaverin kanssa meidän pitäisi liittoutua?

 

[Laamanator]

Ja tämmöisen kaverin kanssa meidän pitäisi liittoutua?

En käsittääkseni ole kehoittanut Suomea liittoutumaan sotilaallisesti kenenkään kanssa, vaan pysyttelemään erossa vastakkainasettelusta muun muassa samoista syistä kuin edellä mainitut suurlähettiläät Bergqvist ja Nyberg.

 

[YliKoo]

En käsittääkseni ole kehoittanut Suomea liittoutumaan sotilaallisesti kenenkään kanssa, vaan pysyttelemään erossa vastakkainasettelusta muun muassa samoista syistä kuin edellä mainitut suurlähettiläät Bergqvist ja Nyberg.

Vaikka Suomi onkin asemoinut itsensä selvästi lännen puolelle, niin jos sukset menevät Yhdysvaltojen ja Naton kanssa yllättäen ristiin, niin aina voi kääntää takkia ja ottaa kilpaileva yhteistyötarjous Venäjältä, jonka etujen mukaisesti on tärkeää, että Suomen alue ei ainakaan joudu Naton tai Yhdysvaltojen haltuun.

Jos Nato uhkailee syöttävänsä Suomen susille, niin mikäs siinä - käännetään tappio voitoksi. Ryhdytään tekemään Venäjän kanssa kahdenvälistä sotilaallista yhteistyötä ja laaditaan sopimus Baltian maiden valtaamisesta sopivaa kompensaatiota vastaan, mikä voisi olla esimerkiksi Petsamon ja Jäämerenyhteyden palauttaminen takaisin Suomelle. Mahdollisesti myös Pohjois-Norjan rannikon omistussuhteiden uusjaon järjestelyt ovat tarvittaessa neuvoteltavissa.

Ok. Jäänyt vain mielikuva että veli venäläinenkin kelpaisi taistelupariksi.

 

[BlackFox]

"Jos Nato uhkailee syöttävänsä Suomen susille, niin mikäs siinä - käännetään tappio voitoksi. Ryhdytään tekemään Venäjän kanssa kahdenvälistä sotilaallista yhteistyötä ja laaditaan sopimus Baltian maiden valtaamisesta sopivaa kompensaatiota vastaan, mikä voisi olla esimerkiksi Petsamon ja Jäämerenyhteyden palauttaminen takaisin Suomelle. Mahdollisesti myös Pohjois-Norjan rannikon omistussuhteiden uusjaon järjestelyt ovat tarvittaessa neuvoteltavissa."

 

[adam7]

Enpä muistanutkaan, että Bergquist ja Nyberg näin suoraan olivat ottaneet kantaa asiaan jo ennen NATO-selvityksen tekemisen aloittamista.

Olen rähjännyt tuosta jo tammikuussa. Laitan tähän kohta linkin.

Edit:

Eli tässä kehotin näitä eroamaan

https://twitter.com/x/status/693393594791641088

"Koska ovat jo ottaneet kantaa, on heidän syytä erota"

 

[adam7]

Siitä Naton ovien sulkeutumisesta:

https://twitter.com/x/status/725304860602732544

Eli häränpaskaa koko väite.

 

[adam7]

Suurähettiläät kirjoittavat viisaasti ja heillä varmasti on kompentenssia strategisen tason ulkopoliittisten ratkaisujen vaikutusten arviointiin eikä hysteerinen ärrän pelkokaan sumenna arvostelukykyä.

Suomen ja Ruotsin ei ole mitään järkeä lyhytnäköisesti sitouttaa itseään maksumiehen asemaan Baltian puolustuksessa sekä siten Yhdysvaltojen ja Naton eturintamaksi Venäjää vastaan mahdollisessa konfliktissa Itämeren suunnalla. Tässä vaiheessa kannattaa jo ryhtyä tähyilemään Putinin hallinnon jälkeiseen aikaan ja muistaa myös Yhdysvaltojen intressien tilapäisyys. Yhdysvallat voivat vielä siirtää painopisteensä kokonaan pois Euroopasta ja jättää hyvin kehkeytyneet vastakkainasettelut Euroopan valtioiden itsensä hoidettavaksi. Venäjä ei joka tapauksessa tule katoamaan yhtään mihinkään, kuten se ei ole tehnyt viimeisten vuosisatojenkaan aikana. Venäjä on ja pysyy Suomen naapurina myös tulevaisuudessa ja siihen on myös suomalaisten sopeuduttava.

Suomi ja Ruotsi saavat jo nyt ilman jäsenyyttä sen tosiasiallisen poliittisen ja sotilaallisen hyödyn, mikä Natosta on saatavilla, koska Suomen ja Ruotsin tukeminen on sekä Naton, että Yhdysvaltojen etujen mukaista - itseasiassa jopa kriittistä, mikäli nämä aikovat puolustaa Baltiaa tai ylipäätään operoida Itämerellä. Siihen liittyen kannattaa tarkastella myös sitä, miltä kartta näyttäisikään Yhdysvaltojen näkökulmasta siinä hypoteettisessa tilanteessa, missä Suomi ja Ruotsi asettautuisivat tukemaan Venäjää tai ainakin vastustamaan Natoa.

Muuten olisi pohjoismaiden etujen kannalta parempi, että Itämeren alue jätettäisiin kokonaan rauhaan ja vastakkainasettelua kärjistettäisiin mieluummin vaikka Vladivostokissa tai missä tahansa mahdollisimman kaukana.

Moskovasta tuli nyt ns. auktoriteettiargumentointia, eli perustellaan että nämä jäbät ovat niin kokeneita ja osaavia etteivät voi olla väärässä.

Pöh! sanon minä.

Ihmettelen ihan kauhiastie että jotkut diplomaatitt alkavat Moskovan komennuksen jälkeen laulamaan Kremlin lauluja. Eihän keikalla vaan ole käynyt mitään elokuvarooleihin rinnastettavaa? Ja vaikka ei olisi, niin siistimpi selitys on ns. Tukholman syndrooma.

Pääosa Kremlin syövän kanssa tekemisissä olleet eivät ole laittaneet ulokkeita hunajapurkkeihin ja ulosanti on aivan erilaista. Mutta sitähän sinä et juuri mainosta.

Suomi ja Ruotsi eivät saa mitään Naton V artiklaan liittyvää liittoutuneiden suojæ vaan olemme todennäköisesti Volodjan kansansuosion hiipuessa pahmmillaan seuraava "pieni sota", joka meille on iso. Nato turvaa vain jäseniään. Onko tämä niin helvetin vaikeata?

Ja "vastakkainasettelusta" Itämerellä on vain yksi vastuussa. Kremlin imperialisttinen fasstiklikki tekee samaa jonka Stalin ja kätyrinsä aikanan. Noin 20 -30 vuotta "imperiumin" menetyksen jälkeen äijät jotka kokivat nöyryytyksen haluavat päästä historiaan ja haluavat saada menetetyt alueet korkoineen takaisin.

Siinä sulle rauhanmerta..

 

[Nuijamies]

Suurähettiläät kirjoittavat viisaasti ja heillä varmasti on kompentenssia strategisen tason ulkopoliittisten ratkaisujen vaikutusten arviointiin eikä hysteerinen ärrän pelkokaan sumenna arvostelukykyä.

Suomen ja Ruotsin ei ole mitään järkeä lyhytnäköisesti sitouttaa itseään maksumiehen asemaan Baltian puolustuksessa sekä siten Yhdysvaltojen ja Naton eturintamaksi Venäjää vastaan mahdollisessa konfliktissa Itämeren suunnalla. Tässä vaiheessa kannattaa jo ryhtyä tähyilemään Putinin hallinnon jälkeiseen aikaan ja muistaa myös Yhdysvaltojen intressien tilapäisyys. Yhdysvallat voivat vielä siirtää painopisteensä kokonaan pois Euroopasta ja jättää hyvin kehkeytyneet vastakkainasettelut Euroopan valtioiden itsensä hoidettavaksi. Venäjä ei joka tapauksessa tule katoamaan yhtään mihinkään, kuten se ei ole tehnyt viimeisten vuosisatojenkaan aikana. Venäjä on ja pysyy Suomen naapurina myös tulevaisuudessa ja siihen on myös suomalaisten sopeuduttava.

Suomi ja Ruotsi saavat jo nyt ilman jäsenyyttä sen tosiasiallisen poliittisen ja sotilaallisen hyödyn, mikä Natosta on saatavilla, koska Suomen ja Ruotsin tukeminen on sekä Naton, että Yhdysvaltojen etujen mukaista - itseasiassa jopa kriittistä, mikäli nämä aikovat puolustaa Baltiaa tai ylipäätään operoida Itämerellä. Siihen liittyen kannattaa tarkastella myös sitä, miltä kartta näyttäisikään Yhdysvaltojen näkökulmasta siinä hypoteettisessa tilanteessa, missä Suomi ja Ruotsi asettautuisivat tukemaan Venäjää tai ainakin vastustamaan Natoa.

Muuten olisi pohjoismaiden etujen kannalta parempi, että Itämeren alue jätettäisiin kokonaan rauhaan ja vastakkainasettelua kärjistettäisiin mieluummin vaikka Vladivostokissa tai missä tahansa mahdollisimman kaukana.

Suomen Natojäsenyys lähenee ja Laaman paniikki kasvaa...

 

[John Hilly]

Suomen Natojäsenyys lähenee ja Laaman paniikki kasvaa...

Ei tässä mitään paniikkia ole. Jäsenyys Natossa on niin monipiippuinen juttu, että kyllä tässä muutkin kuin @Laamanator miettivät tosissaan jäsenyyden haittoja ja hyötyjä.

 

[Panssari Salama]

Ei tässä mitään paniikkia ole. Jäsenyys Natossa on niin monipiippuinen juttu, että kyllä tässä muutkin kuin @Laamanator miettivät tosissaan jäsenyyden haittoja ja hyötyjä.

Kuten kaikki tietävät, NATO on puhdas puolustusliitto, jonka jäseniä ovat suurin osa EU:n jäsenistä. Hyökkäysliittoa siitä ei saa tekemälläkään.

Asia on monipiippuinen koska, kuten esimerkiksi Jukka Tarkka on todennut, Suomen ulkopoliittinen johto näyttäisi tekevän kaikkensa rajoittaakseen omaa liikkumisvaraa, ja antamalla Kremlille veto-oikeuden asiaan.

Nyt ilmeisesti ollaan heräämässä, huomataan muuttunut turvallisuustilanne jossa Venäjä ahdistelee heikkoja lähiulkomaitaan yksi kerrallaan ja suunnitelmallisesti. Nyt sitten toivotaan Ruotsista apua tilanteeseen yhteisen NATO-hakemuksen muodossa, kun yksin ei uskalleta hakea, kuten Kanervan kommentit tuoreessa kirjoituksessaan antaisivat ymmärtää.