Suomi NATOn jäseneksi - or not?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja RPG83
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
  • Tagit Tagit
    nato

Pitäisikö Suomen hakea NATOn jäseneksi


  • Äänestäjiä yhteensä
    885
Status
Suljettu uusilta vastauksilta.
Pitäisikö Suomen mielestänne liittyä nykyiseen Nato 1.1:n vai odottaa 2.0 versiota tulevaksi? Pidättekö todennäköisenä, että mikäli Suomi ei liity nykyiseen Natoon, niin se liittyisi Nato 2.0:n jäseneksi?

Ensimmäiseen kysymykseen en ota kantaa. Jälkimmäiseen kysymykseen sen sijaan vastaan kyllä. Jos emme liittyisi uuteen Natoon, niin se olisi kyllä kaikkien emämunauksien äiti! Baltia ei olisi enää jäsenyyden tuoma rasite, ja suomalaisilla päättäjillä olisi konkreettinen esimerkki siitä, mitä voi tapahtua - ei vain kaukana, vaan 100 kilometrin päässä Suomesta. Miksi Nato 2.0:n ei pitäisi liittyä?
Pitäisi liittyä.
Tässä oletuksessa ajattelin kuitenkin, että 2.0 luotaisiin jopa taistelujen keskellä, jossa osa entisen NATO:n jäsenmaista olisi kieltäytynyt täyttämästä velvoitettaan. Mutta missä joku Puola, itäisen Euroopan maat, britit, USA yms. olisivat kahinaan osallisina. Ja me.
Fokus on siinä, että uhkaa vastaan, tässä tapauksessa realisoitunutta, on aina sotilasliitto Euroopassa. Mikä Venäjän pitää ottaa huomioon tehdessään peliliikkeitään nykyistä puolustusliittoa vastaan.
 
Lisää SDP:stä ja Natosta.

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000001182886.html

SDP ja Nato

Turvallisuuspolitiikka on luku sinänsä. Sillä alueella SDP on etääntynyt kauimmaksi länsimaisesta sosialidemokratiasta. Puolustusliitto Nato syntyi vuonna 1949 luomaan turvallisuutta ja varjelemaan läntistä demokratiaa. Monet johtavat sosialidemokraatit olivat sitä perustamassa, etenkin Britannian Ernest Bevin ja Norjan Trygve Lie.

Naton pääsihteereinä ovat toimineet sosialidemokraatit Paul Henri Spaak BelgiastajaJavier Solana Espanjasta. Toissa vuonna virkaan valittiin Norjan entinen sosialidemokraattinen pääministeri Jens Stoltenberg.

Naton idea yhdisti Euroopan sosialidemokraattisten puolueiden oikeiston ja vasemmiston, eikä keskusteluun sotkettu muita aatteellisia riitoja. Suhtautumisesta Natoon ei myöskään lyöty sellaista leimaa, kun siitä on Suomessa tehty SDP:n jäsenten välille. Jäsenyydestä puhuminen on tuomiojalaisten toimesta julistettu ikään kuin periaateohjelmien vastaiseksi.

Ajatushan on sinänsä merkillinen. Natoon liittyminen olisi itse asiassa vain liittymistä arvopohjaltaan sosialidemokraattisen yhteisön jäseneksi. Nykyisellä puoluejohdolla tuskin pyrittäisiin edes EU:n jäseneksi.
 
Missäs nämä "työn sankarit" nyt ovat ja vaikuttavat ja ketkä seuraavat heidän "työnsä" jalanjäljissä...?

Venäjän vaikutusvalta Suomessa
21.5.2016 13:34 Janne Suuronen


http://jannesuuronen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/217247-venajan-vaikutusvalta-suomessa


Veikko Saksin uusimmassa Karjalan Kuvalehdessä oli hyvä Alpo Rusin kirjoitus Venäjän hybridisodankäynnistä.

Olen itsekin muutamaan otteeseen kirjoitellut länteen loikanneesta KGB:n entisestä upseerista Vasili Mitrokhinista tärkeänä tiedonlähteenä.

Alpo Rusi kirjoittaa:

"Mitrokhinin KGB-arkistojen perusteella esimerkiksi vuosina 1972-1984 oli ehkä noin 100 KGB:n agenttia Suomen poliittisissa puolueissa, ammattiliitoissa, ulkoministeriössä, muussa julkisessa hallinnossa, kaupallisissa yhtiöissä, mediassa ja poliisissa".

"Sen lisäksi Itä-Saksan sotilastiedustelulla (BA/NVA) oli esimerkiksi Helsinki-pohjaisesti vuonna 1987 yli 12 luotettua suomalaista kontaktia."

"Arvelen, että joukko entisiä KGB- ja Stasi-lähteitä tai jopa rekrytoituja agentteja tai luotettavia kontakteja, on voinut jopa tänä päivänä palauttaa yhteistyönsä FSB:n, GRU:n tai SVR:n kanssa."

"Tänä päivänä venäläisten tiedusteludiplomaattien - vakoojien - tehtävänä on luoda painetta suomalaisiin poliitikoihin, jotta

1. ei rohkaistaisi minkäänlaista positiivista keskustelua NATO-jäsenyydestä

2. ei kritisoitaisi tylysti Venäjää ihmisoikeusloukkauksista

3. taloudellisia siteitä kehitettäisiin

4. vahvistettaisiin bilateraalisia suhteita Suomen kanssa sen kustannuksella, että Suomi kehittäisi luotettavuuttaan EU:n sisällä"

"Siinä määrin kuin olen informoitu, Venäjän tiedustelu on myyöskin toimelias, poliittisesti aktiivisissa operaatioissa, joiden tavoitteena on toisaalta tukea joitakin poliitikkoa, jotka ovat valmiita läheisempään yhteistyöhön ja toisaalta horjuttaa uskoa niihin, jotka esimerkiksi ovat ilmaisseet kriittisiä näkemyksiä ihmisoikeusloukkauksista Venäjällä tai tukeneet NATO-jäsenyyttä."

Asiaa hieman konkretisoiden aiemmilta vuosilta:

"Muistan hyvin parlamenttivaalit maaliskuussa 2003, kun kansanedustaja Jaakko Laakso (vasemmistoliitto) oli johtava ääni kampanjassa, jonka tavoitteena oli estää tai tehdä naurunalaiseksi mikä tahansa keskustelu Suomen NATO-jäsenyydestä."

Eihän tässä Alpo Rusin kirjoituksessa sinänsä ole monellekaan mitään uutta. Mutta aihepiiri on hyvä aika-ajoin palauttaa mieleen mediaa ja joidenkin poliitikkojen kannanottoja seuratessa.

 
“Nordic duo should stay together” -- study on NATO membership published in Finland
A four-person panel commissioned by the Finnish government to assess the effects of potential Finnish membership in NATO has completed its work. Its central finding is that whether in or out of NATO, Finland and Sweden should stick together.




Ever since Russia’s illegal occupation and ‘annexation’ of Crimea and its military intervention in eastern Ukraine, part of the Finnish political elite has been living in a strange state of denial.



It is generally accepted that Russia has violated international law and the Helsinki Final Act. It is also accepted that, as a member of the European Union, Finland should follow the sanction regime agreed upon in Brussels. But does this mean that Finland should also draw some new conclusions in her bilateral relations with Russia? No.



Why an expert opinion?





This is probably the reason why the Finnish government wanted to have an independent expert assessment on the most delicate and difficult question of the nation’s foreign and security policy. This is probably also the reason why within the four-person panel there was not a single representative of the Finnish political elite.


The panel of experts presents its findings: (L-R) Mats Bergquist, François Heisbourg, Timo Soini, René Nyberg and Teija Tiilikainen. Photo: Outi Ylitalo / Ministry of Foreign Affairs of Finland.

Instead, two foreigners were invited – a Frenchman, François Heisbourg, and a Swede, Mats Bergquist – both known and widely respected experts on foreign affairs. The panel was completed by two Finns – a former ambassador, René Nyberg, and the director of the Finnish Institute of International Affairs, Teija Tiilikainen.



When receiving the panel's report of some 60 pages, Finnish Foreign Minister Timo Soini appeared to be very satisfied, publicly thanking the group for the work well done at a press conference on 29 April 2016. But when politicians got hold of the paper, the first comments were not promising.



“There is nothing new”



Immediately, critical voices were raised: There is nothing new in the document, we have known all of this all the time; there is nothing in it that would make us change our minds. Those who had commissioned the report claimed it proves that “the official Finnish line has been correct all the way” – that is, the policy of staying militarily non-allied, developing close cooperation with NATO and keeping open the option to apply for membership.



In fact, there are a lot of new elements in the report. And if it proves anything, it testifies to the fact that the public Finnish debate on NATO membership has so far been very amateurish: strong emotions have replaced facts, baseless assumptions have replaced serious study and certainty of opinions has hidden lack of knowledge.



Extending the mandate



The panel was not entrusted with voicing a preference for or against NATO membership. Nor was it requested to provide a pro-and-con balance-sheet type approach.





The task was simply to try to provide an evaluation of the potential effects of membership in the most clinical manner possible. The final conclusions will be drawn by the Finnish government, following a comprehensive Report on Foreign and Security Policy due later this year.


The inscrutable and unpredictable Russian President Vladimir Putin has had a destabilising effect on the international order. © Foreign Policy Association

The panel adhered to a strict interpretation of its mandate, with one substantive exception. It became immediately apparent that the choices made by Finland and Sweden (or vice versa) to join or not to join NATO, separately or together, could lead to different effects for the security and defence of Finland.



So, the group decided on its own initiative to extend its analysis to include a hypothesis whereby Sweden would join NATO but Finland would not, since this would change the regional strategic and military status quo for Finland.



Back to the balance of power?



The longest chapter of the document deals with the changing strategic environment. It is divided into two parts – one on Russia and one on the state of the collective security frameworks in Europe.



The report states clearly that Russia as a dynamic and unsatisfied power – a country ruled by man, not by law – has set in motion significant negative changes in Europe. Its policy is ambiguous and it even takes pride in a decision-making process which is as inscrutable and unpredictable as possible. Furthermore, Russia's ability to make strategic decisions quickly and to implement them militarily and politically with great speed and agility sets Russia apart from the tsarist Empire or the Soviet Union.



In Europe, the vision for cooperative security has faded due to strengthened Russian assertiveness and power politics. The model of international order promoted by Russia is based on the balance of power between the main actors consolidating their right to spheres of interest.



Russia’s blatant disregard for the established system of norms and confidence-building measures has increased distrust. As a consequence, political confrontation and military tension have increased also within the Baltic Sea region. With the growing risk of military accidents and the escalation of military activities, the security of Finland is seen to have become vulnerable.



Securing the North



At the same time, it is of strategic significance for Finland and Sweden that the southern coast of the Gulf of Finland and the eastern coast of the Baltic Sea remain free. Therefore, it is in both countries' interests that the security of the Baltic states is enhanced through adequate military means.




(L-R) Russian navy corvette Steregushchy, destroyer Nastoichivy and frigate Admiral Gorshkov are anchored at the Russian fleet base in Kaliningrad, July 2015. © REUTERS

From NATO’s standpoint, a joint entry by Finland and Sweden (or indeed by Sweden alone) would be convenient. Circumventing the anti-access/area denial (‘A2AD’) challenges posed by the Russian enclave of Kaliningrad and support for the defence of the Baltic states would presumably transit via Sweden. It is taken for granted by the panel that, in case of a serious crisis or a military conflict, Finland and Sweden would become involved.



In light of the changed Russian posture and military activity, Sweden is re-building its territorial defence. The Finnish defence posture – based on territorial defence, universal male conscription and a well-trained reserve army of 230,000 men – remains a policy of deterrence by denial.



Another result of the changed military environment following the occupation of Crimea is the unprecedented joint undertaking to deepen Finnish and Swedish defence efforts, including preparations for military cooperation under crisis conditions.



Mapping out alternatives



The assessors have done a great job by mapping out in detail the meaning of membership. They describe both NATO's basic purpose as well as full membership options.



The extension of the panel’s mandate has made it possible to study logically all four possible alternatives open to the two countries:



● Both Finland and Sweden stay outside the Alliance

● Finnish ‘Alleingang’: only Finland joins NATO

● Swedish ‘Alleingang’: only Sweden joins NATO

● Both countries join NATO.



In the report, however, only the three latter scenarios are discussed in detail. It is assumed – quite correctly – that neither of the two incumbent governments, barring some very dramatic occurrence in our neighbourhood, will act before the general elections in 2018 (Sweden) and 2019 (Finland) respectively.



Is there a fast track?



In addition to studying the implications of membership from the perspectives of both the applicant countries and NATO – with detailed analysis of administrative, technical and budgetary matters – the panel has also studied a fast-track option. This means a procedure whereby Article 5 commitments would be declared to operate even before Finland (and/or Sweden) had become full members.


A Finnish Marine takes part in NATO exercise BALTOPS 2015.

This would be the first time such a procedure would be used by NATO. The high degree of overall military interoperability between NATO and Finland and Sweden would make this technically a straightforward option. But politically it would encounter great problems and uncertainties. Such an option has never been addressed in the internal Finnish debate.



Russia's reaction



What then would be Russia's reaction to an eventual application and/or membership?



According to the panel, Fenno-Russian relations would take a beating and the political reaction would be harsh. The unexpected and unprovoked breach of the border regime in northern Finland in late 2015 – when Russia allowed 2000 third-country nationals without proper visas to cross through two northern checkpoints – is mentioned as an example of Russia’s propensity to create a problem, then leverage it and offer to manage it without necessarily solving it.



During the accession process, which could be shortened by an eventual fast-track procedure, the atmosphere would be poisoned and trade could be badly hit. The traditional Finnish bilateral agenda would be in a shambles.



The question of a first strike



The panel reminds, however, that more often than not, Russia’s track record towards successive NATO enlargements has followed a similar sequence: first, opposition, sometimes strident opposition and political and economic pressure; then tacit acquiescence and eventually a return to the diplomatic and economic status quo ante, once enlargement has taken place.



According to the panel a direct military reaction by Russia would be higly unlikely since Russia would not want to risk an Article 5 retaliation. Such an eventuality is not even seriously discussed in the report. This, however, is the very centrepiece of the Finnish internal discussion.



A former prime minister, Matti Vanhanen, implied, in a serious essay, that membership would almost automatically make Finland a target of a military first strike by Russia. A former foreign minister, Erkki Tuomioja, even indicated in a blog that such a strike could be made with nuclear weapons.



“There is a limit”



At the panel's press conference, François Heisbourg assured that his discussions with interlocutors in Moscow had shown that there is a clear difference between the case of Finland and that of Georgia and Ukraine. He emphasised that there clearly “is a limit to the irrationality of the Russian foreign policy decision making.”


Swedish Marines land on Ravlunda, Sweden, during NATO exercise BALTOPS 2015. Photo by Swedish COMCAM

When discussing Russian reactions, the panel makes an important observation, which it calls a paradox: Russia is trying to prevent Finnish and/or Swedish membership of the Alliance by intimidation rather than by reassurance. This aspect of Russian behavior, or its deeper implications, have never been publicly discussed in Finland.



A sea change in the making?



Time and again the group stresses, that a decision to join the North Atlantic Alliance and be covered by its Article 5 collective defence commitment would represent a sea change, transforming Finland’s security policy overall and its relationship with Russia in particular.



The deepest effects would not be in the sphere of military policy and dispositions but rather geopolitical and strategic in nature - and it would be a long term commitment.



Also timing is of the essence. On the one hand, decisions should not be rushed; on the other, applying for membership could be difficult once serious trouble breaks out in the Baltic region.



Finland is currently using the possibility to apply for NATO membership as an implicit threat in an attempt to master the inescapable geopolitical dilemma posed by its unpredictable neighbour. By choosing not to act on her own, Finland, however, leaves the keys of her own security to Moscow, Stockholm or to Brussels.


Lähde: NATO:n facebook sivu ja Naton nettisivut
 
http://themess.net/forum/military-discussion/150244-u-s-to-provide-fewer-troops-to-nato’s-eastern-europe-force

Kun tuostakin ketjusta lukee millaisia vaikeuksia NATO:lla on saada kerättyä 4000 sotilaan "lipunnäyttöjoukko" Baltian maihin, niin tälläisen vankkumattoman NATO-jäsenyyden kannattajankin mielen sopukoihin hiipii ajatus siitä, että ehkä on kuitenkin parempi kun me itse hommaamme lisää "rautaa lahkeeseen" ja huolehdimme hyvistä kahdenvälisistä USA-suhteista.

Luulen, että yhteistyö on jopa kaikin puolin helpompaa ja tehokkaampaa kun teemme sitä suoraan USA:n kanssa ottamatta mukaan näitä kaiken maailman pöhöttyneitä ja laiskanpulskeita eurooppalaisia NATO-maita. Ei joku belgialainen komppania kuitenkaan ratkaise Suomen kohtaloa suuntaan tai toiseen, jos se"iso pökäle osuu tuulettimeen", vaan kyllä se on tasan se yksi NATO:n jäsenmaa, jolla on kykyä ja mahdollisesti myös halua auttaa meitä tosipaikassa.

Valitettavasti nykyisellään ilman USA:n panosta, ja ennen kaikkea johtajuutta, NATO on ihan höpöhöpö-liitto, jolla on arvoa vain paperilla. Tilanne näyttää pahasti siltä, että jonkun nykyisen NATO-maan täytyy joutua Venäjän Karhun syömäksi ennen kuin NATO:n eurooppalaiset jäsenet tajuavat ottaa tilanteen tarpeeksi vakavasti...
 
http://themess.net/forum/military-discussion/150244-u-s-to-provide-fewer-troops-to-nato’s-eastern-europe-force

Kun tuostakin ketjusta lukee millaisia vaikeuksia NATO:lla on saada kerättyä 4000 sotilaan "lipunnäyttöjoukko" Baltian maihin, niin tälläisen vankkumattoman NATO-jäsenyyden kannattajankin mielen sopukoihin hiipii ajatus siitä, että ehkä on kuitenkin parempi kun me itse hommaamme lisää "rautaa lahkeeseen" ja huolehdimme hyvistä kahdenvälisistä USA-suhteista.

Luulen, että yhteistyö on jopa kaikin puolin helpompaa ja tehokkaampaa kun teemme sitä suoraan USA:n kanssa ottamatta mukaan näitä kaiken maailman pöhöttyneitä ja laiskanpulskeita eurooppalaisia NATO-maita. Ei joku belgialainen komppania kuitenkaan ratkaise Suomen kohtaloa suuntaan tai toiseen, jos se"iso pökäle osuu tuulettimeen", vaan kyllä se on tasan se yksi NATO:n jäsenmaa, jolla on kykyä ja mahdollisesti myös halua auttaa meitä tosipaikassa.

Valitettavasti nykyisellään ilman USA:n panosta, ja ennen kaikkea johtajuutta, NATO on ihan höpöhöpö-liitto, jolla on arvoa vain paperilla. Tilanne näyttää pahasti siltä, että jonkun nykyisen NATO-maan täytyy joutua Venäjän Karhun syömäksi ennen kuin NATO:n eurooppalaiset jäsenet tajuavat ottaa tilanteen tarpeeksi vakavasti...

Mielestäni olet täysin oikeassa.
 
Lisää SDP:stä ja Natosta.

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000001182886.html

SDP ja Nato

Turvallisuuspolitiikka on luku sinänsä. Sillä alueella SDP on etääntynyt kauimmaksi länsimaisesta sosialidemokratiasta. Puolustusliitto Nato syntyi vuonna 1949 luomaan turvallisuutta ja varjelemaan läntistä demokratiaa. Monet johtavat sosialidemokraatit olivat sitä perustamassa, etenkin Britannian Ernest Bevin ja Norjan Trygve Lie.

Naton pääsihteereinä ovat toimineet sosialidemokraatit Paul Henri Spaak BelgiastajaJavier Solana Espanjasta. Toissa vuonna virkaan valittiin Norjan entinen sosialidemokraattinen pääministeri Jens Stoltenberg.

Naton idea yhdisti Euroopan sosialidemokraattisten puolueiden oikeiston ja vasemmiston, eikä keskusteluun sotkettu muita aatteellisia riitoja. Suhtautumisesta Natoon ei myöskään lyöty sellaista leimaa, kun siitä on Suomessa tehty SDP:n jäsenten välille. Jäsenyydestä puhuminen on tuomiojalaisten toimesta julistettu ikään kuin periaateohjelmien vastaiseksi.

Ajatushan on sinänsä merkillinen. Natoon liittyminen olisi itse asiassa vain liittymistä arvopohjaltaan sosialidemokraattisen yhteisön jäseneksi. Nykyisellä puoluejohdolla tuskin pyrittäisiin edes EU:n jäseneksi.

Mitä ja kenen ääniä Sos.Demi kuvittelee kalastavansa nykyisellä tavalla suhtautua Asiaan? Ko. puolueelta puuttuu johto, siis oikeasti, ja sitten tuloksena on höttöä.
 
Mitä ja kenen ääniä Sos.Demi kuvittelee kalastavansa nykyisellä tavalla suhtautua Asiaan? Ko. puolueelta puuttuu johto, siis oikeasti, ja sitten tuloksena on höttöä.
Varmaan tälläisten ääniä.

http://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/vyoryminen-50896

Sdp:n Maarit Feldt-Ranta: USA:n panssarivaunujen vyöryminen Suomeen horjuttanut turvallisuudentunnetta

JUHA-PEKKA TIKKA
eilen klo 17:55 (päivitetty eilen klo 21:22)
Sdp:n kansanedustaja valitteli eduskunnassa Hankoniemeen vyöryviä amerikkalaisia panssarivaunuja.

Kansanedustaja Maarit Feldt-Ranta (sd.) puhui eduskunnassa tiistaina sisäisen turvallisuuden selonteon käsittelyssä. Hän syytti ensin ulkoministeri Timo Soinin (ps.) naureskelleen, kun poliisimiesten määrän vähenemisestä esitettiin huoli.

– Toinen asia, jonka haluan nostaa esille, joka on lisännyt suomalaisten turvattomuutta, on tieto siitä, että lähiaikoina kotiseudulleni Hankoniemelle vyöryy amerikkalaisia panssarivaunuja. Myönnän suoraan, että tieto tästä on horjuttanut myös omaa turvallisuudentunnettani, Maarit Feldt-Ranta sanoi.

– Pienen maan on syytä edistää rauhaa, ei kalistella aseita. Hallituksen ei tulisi ylenkatsoa turvallisuudentunteen merkitystä suomalaisten hyvinvoinnille, hän jatkoi.

Kansanedustajalle vastasi hallituksen puolesta ulkoministeri Timo Soini.

– Edustaja Feldt-Ranta täällä kysyi tankeista Hangossa. En kyllä oikein ymmärrä, miten se tähän liittyy, mutta olisin kysynyt häneltä tai puheenjohtaja(Antti) Rinteeltä, vastustaako Sdp kansainvälistä harjoitustoimintaa, koska se olisi minulle uusi uutinen, Timo Soini sanoi.

– Uskon, että näin ei ole.
 
Viimeksi muokattu:
@baikal @Tetra

Viimeksi kun tarkistin, niin suurin osa suomalaisista oli NATO-vastaisia. Vaikka itse on kuinka the Asian kannattaja, pitää muistaa, että tämä on yksi niistä asioista, joka ei pyöri käytännössä lainkaan kansalaisten ajatuksissa.

Valitettavasti.

Edit: Liittyen vielä siihen, miksi NATO ja SDP eivät voi elää Suomessa kimpassa:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_Sosialidemokraattinen_Puolue#J.C3.A4sen-_ja_kannattajakunta

Jäsenten keski-ikä: 65 vuotta!

Vahvensin. Tämä on ilman muuta totta ja se on ihan tervettäkin. Tottakai tällainen varsin homogeenisestä jäsenkunnasta muodostuva saitti on eräänlainen varjotodellisuus, hieman kikkelinnäköinen miniatyyri yhteiskunnasta.

Pitääkö katajaisen kansan syvien rivien käsityksiä aliarvioida tai jopa halveksia? Osa niin tekee ja aika näyttää, oliko siihen varsinaista oikeaa aihetta. Kannattaa muistaa sekin, että nimenomaan asiantuntijavetoinen, kaikenmaailman konsultteihin rajattomasti uskova Suomi on ajanut monet asiansa seinille. Tottakai päättäjät mielellään sälyttäisivät kaiken kuonan "kansan" niskaan, ikäänkuin se kansa olisi suorastaan savuava ase uhaten tehnyt sitä politiikkaa, joka on autuaasti maalannut Suomen nurkkaan.....

Kumpi on lopulta tärkeämpi ja polttavampi aihe nostaa keskusteluun: EU vai Nato? Kumpi näistä tekijöistä de facto vaikuttaa jatkuvasti ja yhä enemmän elämäämme, kumpi on asia, jossa kansalaismielipiteen pitäisi näkyä ja kuulua? Turvallisuuspolitiikka ja Nato ovat aiheet sinänsä, EU on vaikuttavuudessaan 24/7/365 niin hywinä kuin waikeina aikoina. Pohtikaas.

Päättäjät tekevät selvästi Natolla politiikkaakin. Seuratkaahan. Ikäänkuin kaikki turvallisuusasiat olisivat niputettavissa teemaan Nato. Varsin aloitteelliseksi ryhtynyt Venäjä paljasti tarkalle havainnoitsijalle karulla tavalla yhteiskunnan valmiuden kohdata rankkojakin temppuja.
 
Kun tästä asiasta keskustelee "normaalien ihmisten" kanssa, olen pyrkinyt muun ohella haistelemaan onko NATO-kammon taustalla oikeasti NATO vai esimerkiksi USA tai Venäjä. Tätä on hankala pistää prosenteiksi mutta kyllä niitä amerikkalaisvastaisia fundamentalistejakin valitettavasti joukossa on. Eli syy on puhtaasti, koska #usa. Ja tarkemmin sitten yleensä se, että "joudutaan sotimaan jenkkien sodat" tai vaikkapa "ei haluta amerikkalaisten sotajoukkoja suomeen". Tähän minä sitten, että ei ole pakko jos ei halua, minkä jälkeen vastapuolen korvat sulkeutuvat.

Ja sanonpahan vaan, että nuo ajatukset ovat näiden herrasmiesten päässä paljon tiukemmassa kuin se kuuluisa paska junttilan tuvan seinässä.

Eivät siis ole viitsineet (ymmärrettävää) pohtia NATO-kysymystä kovin pitkälle, vaan menneet siitä kohtaa mistä aita on matalin. Pätevämpiäkin NATOn vastaisia argumentteja kyllä riittäisi.

Edit: Tässä mielessä siis olen jonkin verran skeptinen saisiko kansan "syvissä riveissä" kovin paljoa kannatusta sotilasliiton tai vastaavan hakeminen suoraan USA:n kanssa.
 
Minun NATO-kammoni takana on suomettumisen pitkä ja kunniakas perinne. Kokemuksesta tiedämme että suomalainen poliitikko uhraa kansallisen edun oman etunsa eteen. Se on sama onko isäntänä EU, Nato, USA tai Venäjä jokainen pyrkyri yrittää hännystellä isompaansa kilpailijoitaan tehokkaammin. Pahinta on se että yritetään ennakoida ja ylittää ison veljen toiveet kun tiedossa on palkkiovirkoja, kivoja kekkereitä, matkoja, mitaleita ja ihan riihikuivaa rahaa. Suomi ja suomalaiset saavat tässä leikissä aisaa.
 
Minun NATO-kammoni takana on suomettumisen pitkä ja kunniakas perinne. Kokemuksesta tiedämme että suomalainen poliitikko uhraa kansallisen edun oman etunsa eteen. Se on sama onko isäntänä EU, Nato, USA tai Venäjä jokainen pyrkyri yrittää hännystellä isompaansa kilpailijoitaan tehokkaammin.

Tää on kyllä outoa koska se ei ole yhtään sama, ei sitten vähääkään. Suomettuminen ja Venäjän etupiirissä olo oli asia johon meidät pakotettiin. Jos olemme EU:n, USA:n tai NATOn kumppaneita niin se perustuu vapaaehtoisuuteen. Asia on ihan täydellisesti eri.
 
Tää on kyllä outoa koska se ei ole yhtään sama, ei sitten vähääkään. Suomettuminen ja Venäjän etupiirissä olo oli asia johon meidät pakotettiin. Jos olemme EU:n, USA:n tai NATOn kumppaneita niin se perustuu vapaaehtoisuuteen. Asia on ihan täydellisesti eri.

On itsepetosta kuvitella että Suomi ja suomalaiset vaikuttajat vain pakotettiin suomettumiseen eli tosiasialliseen venäläismielisyyteen. Venäläismielisyys Suomessa lienee jo tsaarin aikojen perua ja se elää vahvana tänäkin päivänä. Valitettavasti länsimielisten voitto sisällissodassa ei ollut lopullinen.
 
On itsepetosta kuvitella että Suomi ja suomalaiset vaikuttajat vain pakotettiin suomettumiseen eli tosiasialliseen venäläismielisyyteen. Venäläismielisyys Suomessa lienee jo tsaarin aikojen perua ja se elää vahvana tänäkin päivänä. Valitettavasti länsimielisten voitto sisällissodassa ei ollut lopullinen.

Mahtoikohan vapaussodan aikaan suurin osa kummallakaan puolella olla mitään mieltä. Historiankirjoitus on sitten jälkikäteen sepittänyt loput laittaen sekaan puolet ruuneperkia ja ripauksen kumpujen yötä.
 
Mahtoikohan vapaussodan aikaan suurin osa kummallakaan puolella olla mitään mieltä. Historiankirjoitus on sitten jälkikäteen sepittänyt loput laittaen sekaan puolet ruuneperkia ja ripauksen kumpujen yötä.

Niinkin eeppisestä tapahtumasta kuin Yhdysvaltojen vapaussodasta on myöhemmin historioitsijat kaivelleet mielenkiintoisia tietoja. Itsenäistymisen kannattaminen ei ollut mitenkään selvää ja osa tutkijoista on väittänyt, että itsenäisyyttä kannatti vain 1/3 siirtokuntien väestöstä, noin 1/3 vastusti ja 1/3 oli väliinpitämätöntä. Paljon oli myös paikallista kiistaa ja paikalliset riidat ja voimasuhteet vaikuttivat puolen valintaan. Esimerkiksi joillakin alueilla vuokraviljelijät olivat lojalisteja kruunulle ja suurmaanomistajat taas olivat itsenäisyysmiehiä. Hesseniläisistä palkkasoturi verikoirista on myöhemmin kirjoitettu kuin meillä kirkkojen häpäisijöistä. Se, että hesseniläiset olivat asevelvollisia, jotka heidän oma ruhtinaansa oli vuokrannut rahaa vastaa briteille ei tietenkään muisteltu.

Eikä sen valkoisen osapuolen riveihin mitään vapaaehtoisten ryntäystä ollut. Sodan loppupuolella joukoista oli 2/3 asevelvollisia ja niiden lisäksi oli rahalla palkattuja miehiä krenatööreinä ja ratsuväessä. Puhtaan valkeita suojeluskuntalaisia oli siis ehkä vain 10 000 - 15 000 miestä ja muutama jääkäri päälle. Ei siis mikään massiivinen kansanliike barbariaa vastaan.

Voittajat kirjoittavat historian ja se näkyy.
 
POLITIIKKA
Kokoomus tarkentaa Nato-kantaansa: Puolustusliittoon "lähivuosina"
SATU SCHAUMAN
4 tuntia ja 38 minuuttia sitten (päivitetty 4 tuntia ja 1 minuutti sitten)
Kannanotto menee puoluekokouksen käsiteltäväksi.


  • Nato ei ota jäseniä kriisitilanteessa.

    (Jussi Nukari/Lehtikuva)
Kokoomuksen tuoreessa ulko- ja turvallisuuspoliittisessa kannanotossa esitetään, että Suomen kannattaa hakea Nato-jäsenyyttä "lähivuosina".

Nato ei ota jäseniä kriisitilanteessa ja kyse on prosessista, joka vaatii huolellista poliittista ja diplomaattista valmistelua ja avointa keskustelua sekä kotimaassa että kansainvälisten kumppanien kanssa, arvioidaan kannanotossa.

Kokoomuksen puoluehallitus hyväksyi kannanoton tänään torstaina. Seuraavaksi se menee Lappeenrannan puoluekokouksen käsittelyyn.

Kokoomuksen mielestä Nato-jäsenyyden arviointi olisi perusteltua tehdä "tiiviissä yhteistyössä Ruotsin kanssa". Suomen ja Ruotsin tiivistyvää puolustusyhteistyötä tulee jatkaa, ja se tulee ulottaa myös kriisiajan yhteistyöhön.


"Mahdollinen valtiosopimus syvemmästä puolustusyhteistyöstä Ruotsin kanssa olisi Suomen ja Itämeren turvallisuutta täydentävä, mutta ei Nato-jäsenyyttä korvaava vaihtoehto", painotetaan kuitenkin kannanotossa.

Kokoomuksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen kannanotto on valmisteltu kansanedustaja Ilkka Kanervan ja europarlamentaarikko Henna Virkkusenjohdolla.

Kokoomuksen aiemmassa Nato-kannassa ei ole määritelty tarkemmin jäsenyyden ajankohtaa. Puolue on katsonut vuodesta 2006 alkaen, että jäsenyys Natossa vahvistaisi Suomen turvallisuutta ja kansainvälistä asemaa.

EU:sta ei tule puolustusliittoa
Kokoomuksen mielestä Euroopan unionin keskinäisen avunannon velvoitteen laaja ja kattava tulkinta on Suomen etu. "Samalla on pidettävä kirkkaana mielessä, ettei EU ole puolustusliitto", todetaan tuoreessa kannanotossa. EU:lla ei ole uskottavan, yhteisen puolustuksen vaatimaa sotilaallista suunnittelu- ja johtokykyä eikä tällaista tulla luomaan, koska 28 unionimaasta 22 kuuluu Natoon.

Yhdysvallat on "Ruotsin ohella Suomen kahdenvälisistä kumppaneista tärkein". Laajaa ulko-, turvallisuus- ja puolustuspoliittista yhteistyöstä tulisi tiivistää Yhdysvaltojen kanssa.

Kannanotossa korostetaan myös, että turvallisuusympäristön nopeat muutokset ovat kiihdyttäneet prosessia, jossa sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden raja-aidat ovat hämärtyneet. Terrorismin lisäksi turvallisuutta heikentävät muun muassa yhä kehittyneempi verkkovakoilu ja kyberhyökkäykset sekä informaatiovaikuttaminen.

Kokoomuksen mielestä Suomeen tulee luoda mahdollisimman nopeasti kattava siviili- ja sotilaskomponentit sisältävä tiedustelujärjestelmä.
 
@baikal @Tetra

Viimeksi kun tarkistin, niin suurin osa suomalaisista oli NATO-vastaisia.
En nyt tiedä onko tämä yleinen huomautus vai luulitko etten tiedä tuota, kun minut tägäsit, mutta tämähän on tietysti ihan selvä asia. Olen tästä vähän väliä puhunut täällä, taisinpa pari viikkoa sitten sinullekkin mainita asiasta.
 
Suomalaiset saattavat olla nato vastaisia koska siitä on paljon vääriä luuloja ja toisaalta oikeaa tietoa ei ole haluttu jakaa. Monet näkevät, että suomi joutuisi lähettämään mahdollisessa kriisissä omia "poikiaan" kuolemaan jonnekin kauas. Näin saattaa olla, että sitä Suomelta odotettaisiin. Mitään pakko kuitenkaan ei olisi ja toisaalta nämä samat ihmiset toivovat, että joku kriisin sattuessa suomen kohdalle auttaisi suomea. Vähän sellainen mentaliteetti että halutaan ottaa vastaan mutta ei haluta antaa.
 
Status
Suljettu uusilta vastauksilta.
Back
Top