Suomi NATOn jäseneksi - or not?

[tulikomento]

Kysypä virolaisilta tuota.

Ei EU:ta tai NATO:a tarvitse kannattaa, mutta jonkinlainen suhteellisuudentaju olisi tarpeen. Se parantaisi esittäjän muidenkin puheenvuorojen uskottavuutta.

No no... kyllä tämän ovat muutkin huomanneet kuin minä...? EU on ottanut sellaisen roolin joka ei kansallisille valtioille oikeen tahdo mennä jakeluun ja sen vuoksi Brexitistäkin äänestetään...

Eivät vissiin virolaiset ole vielä huomanneet EU:n olevan suoraan perkeleestä ja kaiken pahan alku ja juuri kun kerran toteavat, että jäsenyys NATOssa ja Euroopan Unionissa turvaavat Viron turvallisuuden paremmin kuin milloinkaan aikaisemmin.

http://www.estemb.fi/viro/viro_ja_nato

EU-jäsenyyden kannatuslukemia en onnistunut googlettamalla löytämään, mutta oletan että kannatus on NATO-jäsenyyden tavoin korkealla.

 

[Laamanator]

Eivät vissiin virolaiset ole vielä huomanneet EU:n olevan suoraan perkeleestä ja kaiken pahan alku ja juuri kun kerran toteavat, että jäsenyys NATOssa ja Euroopan Unionissa turvaavat Viron turvallisuuden paremmin kuin milloinkaan aikaisemmin.

http://www.estemb.fi/viro/viro_ja_nato

EU-jäsenyyden kannatuslukemia en onnistunut googlettamalla löytämään, mutta oletan että kannatus on NATO-jäsenyyden tavoin korkealla.

Viro ja muut Baltian maat ovat EUrostoliitossa taloudellisesti ja poliittisesti vielä nettosaajan asemassa, toisin kuin vauraammat jäsenmaat Suomi mukaanlukien. Siten EU-jäsenyys on näiden kannalta ollut edullinen diili. Lisäksi sotilaallisesti kyvyttöminä, mutta kuitenkin geopoliittisesti merkittävässä sijainnissa heidän vaihtehtonsa on täyttää sotilaallinen tyhjiönsä joko Naton tai Venäjän joukoilla, joista tällä kierroksella ovat päätyneet jälleen länsimaiseen vaihtoehtoon. Omia joukkoja Baltian mailla ei käytännössä ole.

Suomen tilanne on onneksi merkittävästi erilainen, vaikka nykyisenkin suvereniteetin rippeiden takuuksi tarvitaankin se usein peräänkuulutettu rautahousujen vahvistaminen. Mitä enemmän, sitä parempi.

Geopoliittisten intressien ansiosta tällä hetkellä Suomi saa Natolta jo sen hyödyn, mitä sieltä on saatavilla, mutta ilman poliittisia sitoumuksia vieraiden intresseihin ja siitä seuraavaa ulkopoliittisen liikkumavaran kaventumista, joten Nato-jäsenyys ei ole tällä hetkellä Suomelle tarpeellinen tai muutenkaan yhteiskunnallisten kysymysten asialistan kärkipäässä. On myös huomioitava, että Venäjäkin haluaisi mielellään Suomelta itselleen edullisia sitoumuksia ja kaventaa siten Suomen liikkumavaraa. Näiden välillä on luovittava ja vältettävä aktiivisen roolin ottamista siinä tapauksessa, ettei se ole kansallisten etujen mukaista. Näin Suomi on tähän mennessä kohtalaisen onnistuneesti toiminutkin jo Kekkosen ajoilta lähtien.

Joskus kannattaa jättää mustapekkakortti nostamatta, vaikka kuinka haluaisi kantaa vastuuta tai osoittaa solidaarisuutta.

 

[baikal]

Tätä presidentti Niinistöä minäkin olen miettinyt. Yksi varhainen sykäys tapahtui kun vaalikamppailun aikana ehdokas Lipponen tyylilleen uskollisena ilmoitti että jos äänestät Niinistöä niin hän vie Suomen saman tien Natoon. Pelkään pahoin että tämä heitto osui Saulia herkkään alavatsaan. Edellinen vaali kun hänen osaltaan analysoitiin hävityksi Haloselle juuri tuon Nato asian takia.

Ulkopolitiikan ehdoton julkinen osa on voimakkaasti roolitettu. Ei siinä muuta selitystä ole.

 

[Tetra]

Se on sentään positiivista ettei virolaisilla ole mitään erityisempää huolta asioiden kehittymisestä..He kun ovat NATO:n jäseniä.

Yllättävän paljon Baltiasta kantautuu uutisia joissa ollaan huolestuneita Venäjän sotaisuudesta. Varmaan vaan suomalaisia varoittelevat siis.

 

[Laamanator]

Eduskunta puhuu Nato-jäsenyydestä ennen juhannusta – selonteko vie Suomea selkeämmin länteen
HALLITUS antaa ulko- ja turvallisuuspoliittisen selontekonsa eduskunnalle todennäköisesti ensi viikolla. Eduskunnan puhemiesneuvosto päätti keskiviikkona, että lähetekeskustelu salissa käydään juhannuksen alusviikon tiistaina.

HS:n tietojen mukaan muun muassa suurin oppositiopuolue Sdp olisi halunnut lykätä koko selonteon syksyyn. Myös hallituksen sisällä on ollut aikataulusta erilaisia mielipiteitä.

ALLE 30-sivuisesta selonteosta on tihkunut vain niukasti tietoja. HS:n tietojen mukaan selonteko suuntaisi Suomea aiempaa selkeämmin länteen päin, ja Yhdysvaltain suhteet korostuvat selvästi.

Nato-linjaus on säilymässä jokseenkin ennallaan. Sävy, jolla Nato-jäsenyydestä puhutaan, olisi kuitenkin aiempaa myönteisempi. Selonteko myös selkeästi käy HS:n tietojen mukaan läpi, miksi Suomella olisi hyvät syyt liittyä Natoon.

Johtopäätös on silti lähes entisenlainen, eli Suomi säilyttää avoimen mahdollisuuden liittyä Naton jäseneksi.
http://www.hs.fi/politiikka/a1465360043246

Voi näitä suomettuneisuuden syövereitä. Tässä tilanteessa on geopoliittinen peliliike tehdä kahdenvälistä yhteistyötä Naton ainoan vakavasti otettavan sotilasmahdin Yhdysvaltojen kanssa ja noukkia siltä suunnalta jokainen irtoava rusina omaan suuhun. Niitä on tarjolla tasan niin kauan kuin Yhdysvalloilla on jokin outo kiinnostus Itämeren alueen tapahtumiin. Sen jälkeen kalifornian rusinat loppuvat kokonaan.

Yhdysvalloista tulee kuitenkin tällä hetkellä koko ilmavoimien aseistus ja varaosat, joiden runsaudensarvea ei ole syytä sulkea, vaikka varsinaiset poliittiset sitoumukset ja aktiivinen rooli esimerkiksi Baltian maiden puolustamisessa eivät palvele Suomen kansallisia etuja.

Vähimmäistavoitteena ja kompromissina Yhdysvalloille saattaa riittää se, että Suomi huolehtii oman alueensa koskemattomuudesta, vaikka ei välttämättä edes osallistuisi mihinkään sotatoimiin. Tällöin riittäisi, ettei Venäjä saa Suomen alueita käyttöönsä Natoa ja Baltian maita vastaan. Tässäkin tapauksessa Suomen aseistaminen on Yhdysvaltojen etujen mukaista.

Pahinta Naton ja Yhdysvaltojen kannalta olisi Suomen lipsuminen "yhteisestä rintamasta" ja ryhtyminen omien ratkaisujensa, eli kahdenvälisten sopimusten tai Baltiaa koskevassa sotatilanteessa jopa erillisrauhan tekemiseen Venäjän kanssa. Yhdysvaltojen näkökulmasta "Suomen investointiin" liittyy ilman Nato-jäsenyyden poliittisia sitoumuksia suuri riski, mikä sen on kuitenkin tässä geopoliittisessa tilanteessa edullista hyväksyä. Toinen vaihtoehto kun on Suomen lipsahtaminen jo lähtökohtaisesti kokonaan vastapuolen leiriin, mikä hankaloittaisi Baltian maiden puolustamisen edellytyksiä merkittävästi eikä Natolla ole siihen varaa.

 

[skärdis]

Geopoliittisten intressien ansiosta tällä hetkellä Suomi saa Natolta jo sen hyödyn, mitä sieltä on saatavilla, mutta ilman poliittisia sitoumuksia vieraiden intresseihin ja siitä seuraavaa ulkopoliittisen liikkumavaran kaventumista, joten Nato-jäsenyys ei ole tällä hetkellä Suomelle tarpeellinen tai muutenkaan yhteiskunnallisten kysymysten asialistan kärkipäässä.

Ai todellako?

Miten Suomi saa NATO:lta turvatakuut?

Oliko sattumaa, että ministeri Lavrovkin painotti, ettei Venäjä tule milloinkaan hyökkäämään NATO:a vastaan. Miksei hän vakuuttanut samaa liittoutumattomien puskurivaltioiden kohdalta? Ihan vaan vahingossako unohti asian?

 

[adam7]

Voi näitä suomettuneisuuden syövereitä. Tässä tilanteessa on geopoliittinen peliliike tehdä kahdenvälistä yhteistyötä Naton ainoan vakavasti otettavan sotilasmahdin Yhdysvaltojen kanssa ja noukkia siltä suunnalta jokainen irtoava rusina omaan suuhun. Niitä on tarjolla tasan niin kauan kuin Yhdysvalloilla on jokin outo kiinnostus Itämeren alueen tapahtumiin. Sen jälkeen kalifornian rusinat loppuvat kokonaan.

Yhdysvalloista tulee kuitenkin tällä hetkellä koko ilmavoimien aseistus ja varaosat, joiden runsaudensarvea ei ole syytä sulkea, vaikka varsinaiset poliittiset sitoumukset ja aktiivinen rooli esimerkiksi Baltian maiden puolustamisessa eivät palvele Suomen kansallisia etuja.

Vähimmäistavoitteena ja kompromissina Yhdysvalloille saattaa riittää se, että Suomi huolehtii oman alueensa koskemattomuudesta, vaikka ei välttämättä edes osallistuisi mihinkään sotatoimiin. Tällöin riittäisi, ettei Venäjä saa Suomen alueita käyttöönsä Natoa ja Baltian maita vastaan. Tässäkin tapauksessa Suomen aseistaminen on Yhdysvaltojen etujen mukaista.

Pahinta Naton ja Yhdysvaltojen kannalta olisi Suomen lipsuminen "yhteisestä rintamasta" ja ryhtyminen omien ratkaisujensa, eli kahdenvälisten sopimusten tai Baltiaa koskevassa sotatilanteessa jopa erillisrauhan tekemiseen Venäjän kanssa. Yhdysvaltojen näkökulmasta "Suomen investointiin" liittyy ilman Nato-jäsenyyden poliittisia sitoumuksia suuri riski, mikä sen on kuitenkin tässä geopoliittisessa tilanteessa edullista hyväksyä. Toinen vaihtoehto kun on Suomen lipsahtaminen jo lähtökohtaisesti kokonaan vastapuolen leiriin, mikä hankaloittaisi Baltian maiden puolustamisen edellytyksiä merkittävästi eikä Natolla ole siihen varaa.

Pohdi nytt taas mitä sun moskovaviesti sisältää.

Tiedät hyvin että 28 maan hallinnot, kohta 29, eivät saa aikaiseksi mitään hyökkäyssotaa Venäjää vastaan.Sota NATO:n ja Venäjän välillä olisi siis Kremlin rikolliskoplan seikkailupolitiikan aiheuttama. Suomi on Lissabonin sopimuksen 42.7 artiklan mukaan sitoutunut antamaan apua EU-maalle joka joutuu hyökkäyksen kohteeksi. Apu on bilateraalista ja ad hoc tyyppistä.

Esitätä siis että tavoitteemme tulisi olla livetä tällaisesta avusta ja solmia liitto varkaiden ja sotarikollisten muodostaman regiimin kanssa.

Sputnikistako kirjoitat?

 

[Ingsoc]

Oliko sattumaa, että ministeri Lavrovkin painotti, ettei Venäjä tule milloinkaan hyökkäämään NATO:a vastaan. Miksei hän vakuuttanut samaa liittoutumattomien puskurivaltioiden kohdalta? Ihan vaan vahingossako unohti asian?

Tietenkin Sergei Lavrov kertoo aina totuuden.

Lavrovin mukaanhan Venäjä ei ole sodan osapuoli Ukrainassa?

Ymmärrän kyllä, että NATO on monien mielestä tosi maistuva keitto lusikoitavaksi, mutta kannattaa vähän ajatella kenen puheita uskoo.

Eihän Neuvostoliittokaan koskaan myöntänyt hyökänneensä yhtään mihinkään.

Napoleon muistaakseni totesi, että hyökkääjä on aina rauhan mies, jonka inhoittava puolustautuja pakottaa sotaan.

 

[jurppi]

Ai todellako?

Miten Suomi saa NATO:lta turvatakuut?

Oliko sattumaa, että ministeri Lavrovkin painotti, ettei Venäjä tule milloinkaan hyökkäämään NATO:a vastaan. Miksei hän vakuuttanut samaa liittoutumattomien puskurivaltioiden kohdalta? Ihan vaan vahingossako unohti asian?

Lavrov tietää että NATO:n jäsenmaahan voi hyökätä vain yhden kerran. Diplomaatin puheessa kannattaa aina kiinnittää huomiota erityisesti siihen mitä hän jättää sanomatta.

Kun Putin ilmoitti kuukausi sitten perustavansa Venäjälle uudet 400.000 tuhannen miehen sisäisen turvallisuuden joukot hän ei yksilöinyt missä ja minkä vuoksi on syntynyt tarvetta näin suurelle organisaatiolle. Terrorismin torjuntaan, sanoi Putin.

Putin perusti kansalliskaartin – entinen henkivartija saa johdettavakseen yli 400 000 hengen armeijan
Ulkomaat 6.4.2016 13:09 Päivitetty: 7.4.2016 13:27

Pekka Hakala


Helsingin Sanomat

Kirill Kudrjavtsev / Reuters

Presidentti Vladimir Putin perusteli uudistusta erityisesti terrorismin torjunnalla.

Venäjän parlamentin alahuone duuma sai keskiviikkona pohdittavakseen presidentin esityksen kansalliskaartin perustamisesta. Esityksen mukaan kaartiin yhdistetään nykyiset sisäministeriön joukot.

Kyseessä on Venäjän sisäisen turvallisuuden joukkojen suurin uudelleenjärjestely sitten 1990-luvun alun. Uutta kansalliskaartia johtaa kenraali Viktor Zolotov, joka toimi aiemmin vuosikausia presidentin henkivartioston päällikkönä.

Sisäministeriön aseellisiin joukkoihin kuuluu 170 000 sotilasta. Mellakkapoliisi Omonin ja aseistautuneiden rikollisryhmien vangitsemiseen erikoistuneiden Sobr-joukkojen yhteisvahvuus on 20 000 henkeä.

Kansalliskaartiin yhdistetään lisäksi sisäministeriön alaisuudessa toimivan valtion turvallisuusyrityksen Ohranan työntekijät sekä samaa työtä lisenssillä sisäministeriölle tekevien yritysten väki. Heitä on yhteensä noin 200 000.

Useissa maissa kansalliskaartilla tarkoitetaan vapaaehtois- tai reserviläisyksiköitä, mutta Venäjän tapauksessa asia on toisin: valtion palveluksessa olevan henkilöstön tehtäviä järjestetään uudelleen.

Presidentti Vladimir Putin perusteli uudistusta erityisesti terrorismin torjunnalla. Tarkkailijat yhdistivät uudistuksen lisäksi vaalivuosien ja talouskriisin mukanaan mahdollisesti tuomiin levottomuuksiin. Politiikan tutkija Jevgeni Mintšenko arvioi Vedomosti-sanomalehdelle, että kaartin perustaminen antaa asiasta vahvan signaalin.

”Heristämme mahtavaa nyrkkiä, joka tulee nitistämään sisäiset yritykset horjuttaa tilannetta”, Mintšenko arvioi.

Toinen uudistuksen tulos ja tavoite on kenraali Zolotovin aseman vahvistuminen. Zolotov vastasi Putinin turvallisuudesta tämän Pietarin-vuosista lähtien. Hänet nimitettiin sisäministeriön joukkojen päälliköksi kaksi vuotta sitten.

Uudistuksen jälkeen sisäministeriölle käy ilmeisesti samoin kuin aiemmin syyttäjävirastolle: se saa uuden, vahvan ”kakkosjohtajan”, josta tulee todellisuudessa ykkösjohtaja. Presidentin lehdistöpäällikkö Dmitri Peskov vastasikin jo toimittajien kysymyksiin, että sisäministeri Vladimir Kolokoltsevin erottamista ”ei suunnitella”.

Huumeviraston nykyinen johtaja, Putinin pietarilaisiin KGB-liittolaisiin lukeutuva Viktor Ivanov jatkaa virkamieslähteiden mukaan tehtävissään, vaikka virasto siirtyy Zolotovin kaartin alaisuuteen. Maahanmuuttoviraston päällikön Konstantin Romodanovskin sen sijaan veikkaillaan jäävän eläkkeelle.

Oikaisu 7.4. kello 13.25: Jutussa väitettiin alun perin Venäjän huume- ja siirtolaisvirastojen siirtyvän osaksi uutta kansalliskaartia. Esityksen mukaan virastot sijoitetaan suoraan sisäministeriön alaisuuteen.

 

[Rajajääkäri]

Lavrov tietää että NATO:n jäsenmaahan voi hyökätä vain yhden kerran. Diplomaatin puheessa kannattaa aina kiinnittää huomiota erityisesti siihen mitä hän jättää sanomatta.

Kun Putin ilmoitti kuukausi sitten perustavansa Venäjälle uudet 400.000 tuhannen miehen sisäisen turvallisuuden joukot hän ei yksilöinyt missä ja minkä vuoksi on syntynyt tarvetta näin suurelle organisaatiolle. Terrorismin torjuntaan, sanoi Putin.

Eiköhän noita joukkoja tarvita mahdolliseen sisäiseen kapinaan ja epäjärjestykseen venäjän talouden mahdollisesti romahdettua täysin. Jos tarkoituksesi on vihjailla , että tarvetta olisi esim. Suomen sisäisen järjestyksen ylläpitoon, siihen en usko. Vaikka ajatuskin siitä värisyttää.
Mutta tuossa skenaariossa on vaan yksi mutta, nimittäin Suomen rajat ylittäessä saa pataan ja siinä tulee tukemaan länsi, minkä kanssa harjoitellaan jatkuvasti. Huolimatta siitä, että ettei Suomella vielä(ikävä kyllä) ole suojanaan 5:ttä artiklaa.
Tämä on minun vaatimaton, pienessä mielessäni oleva näkemys asiasta.

 

[skärdis]

Tietenkin Sergei Lavrov kertoo aina totuuden.

Lavrovin mukaanhan Venäjä ei ole sodan osapuoli Ukrainassa?

Ukraina ei olekaan NATO:n jäsen.

Ymmärrän kyllä, että NATO on monien mielestä tosi maistuva keitto lusikoitavaksi, mutta kannattaa vähän ajatella kenen puheita uskoo.

Eihän Neuvostoliittokaan koskaan myöntänyt hyökänneensä yhtään mihinkään.

Eipä hyökännyt NATO:a vastaan Neuvostoliittokaan.

NATO on tältä osin ollut 100 % onnistuminen jäsenmailleen, eikä mikään anna aihetta epäillä tilanteen muuttuneen. Jopa Lavrov sen tunnusti.

 

[Geronimo]

Tässä mielipide suoraan Moskovasta, "kas käymme teit isoäidin astumaan".


http://www.talouselama.fi/uutiset/t...loitteisesti-ilmoittautua-konfliktiin-6557923

Tuomiojalta piikki Stubbille: Haluaako Suomi "oma-aloitteisesti ilmoittautua konfliktiin"?

 

[skärdis]

Tässä mielipide suoraan Moskovasta, "kas käymme teit isoäidin astumaan".


http://www.talouselama.fi/uutiset/t...loitteisesti-ilmoittautua-konfliktiin-6557923

Tuomiojalta piikki Stubbille: Haluaako Suomi "oma-aloitteisesti ilmoittautua konfliktiin"?

Isäntämaasopimuksella, rauhankumppanuudella, EU-jäsenyyden turvalausekkeilla jne jne emme sitten ole ilmoittaneet haluavamme kuulua länsiliittoumaan? Vai eikö näitä kenties ole huomattu Kremlissä?

Sehän se Tuomiojaa juilii, kun on menetetty vanhat hyvät ajat, jolloin olimme ilmoittaneet tiukassa paikassa olevamme Neuvostoliiton liittolainen. Sille Tuomiojankin suvussa on kyllä huudettu kolminkertaista eläköötä ja annettu slaavilaisia suudelmia.

 

[baikal]

Oliko sattumaa, että ministeri Lavrovkin painotti, ettei Venäjä tule milloinkaan hyökkäämään NATO:a vastaan

Venäjän ulkoministerin lupaus tässä asiassa varmasti tyynnyttää esim. baltien mieltä.....historian valossa venäläinen lupaus hyökkäämättömyydestä on ollut hieman tulkinnanvarainen juttu.

Tosin en usko Venäjän hyökkäävän sellaiseen maahan, jolla on Usan tuki. Jos Usan tuki vedetään leikisti Natosta veks, niin puolustusliitto on suhteessa Venäjään silkka tuhnu. Usa on tässä SE juttu, noin niinkuin viime kädessä.

 

[Laamanator]

Ai todellako?

Miten Suomi saa NATO:lta turvatakuut?

Oliko sattumaa, että ministeri Lavrovkin painotti, ettei Venäjä tule milloinkaan hyökkäämään NATO:a vastaan. Miksei hän vakuuttanut samaa liittoutumattomien puskurivaltioiden kohdalta? Ihan vaan vahingossako unohti asian?

Kun Suomen tukeminen on Natolle Baltian maiden puolustamisen ja tähän liittyvien geopoliittisten intressien kannalta kriittinen tekijä, niin mihin ihmeeseen tässä enää mitään paperista sopimusta tarvitaan? Olipa tämä millainen kaikkivoipa jumalpaperi tahansa.

Sitäpaitsi sehän tarkoittaisi myös Suomen turvatakuita esimerkiksi Baltian maille ja ne ovat Suomen tapauksessa samanlainen nougou kuin Ruotsissa turvatakuut Suomelle.

Tässä mielipide suoraan Moskovasta, "kas käymme teit isoäidin astumaan".


http://www.talouselama.fi/uutiset/t...loitteisesti-ilmoittautua-konfliktiin-6557923

Tuomiojalta piikki Stubbille: Haluaako Suomi "oma-aloitteisesti ilmoittautua konfliktiin"?

Vuosikymmenten aikana olen päässyt toteamaan Tuomiojan olevan suurin piirtein jäljillä noin yhden käden sormilla laskettavissa olevien kertojen lukumäärän verran. Ehkä hänkin on lukenut tätä ketjua?

Tästä tässä on nimenomaan Suomen näkökulmasta kysymys. Etukäteen ei tässä geopoliittisessa tilanteessa kannata tehdä sitoumuksia eikä varsinkaan ottaa aktiivista roolia kummallakaan osapuolella konfliktissa. Jos konfliktiin joutuisikin osallistumaan, niin all-in tilannetta on vältettävä viimeiseen asti.

Ainoa Naton todella operoimaan kykenevä ja merkityksellinen jäsenmaa on Yhdysvallat, joka näyttää haluavan tukea Suomea, koska se on sen kannalta edullista. Sen kanssa on hyvä tehdä yhteistyötä, kuten nyt onkin pari vuosikymmentä tehty ja Suomen linja on paria harkitsematonta irtiottoa lukuunottamatta ollut tässä kohtalaisen hyvä. Muista jäsenmaista, kuten Belgiasta, luxempurkista ja Hollannista ei niin suurta lukua, paitsi surplus-hankintojen osalta näiden ajettua alas asevoimansa.

Ajatelkaa tilannetta, jossa Venäjä hyökkäisi Baltiaan ja varoittaisi Naton jäsenmaita sekaantumasta tilanteeseen tehostaen viestiään uhkauksella ydinaseiden käytöstä. Miten reagoisivat 27 Euroopan jäsenmaata? Alkaisiko belgialaisten sotatorvien törinän sijaan eripurainen riita ja kiivas pohdinta keinoista, joilla voisi pestä kätensä koko liittoumasta? Siinä tilanteessa esimerkiksi luxempurkin ja Belgian näkökulmasta Nato muodostuisi kivasta "yhteisten länsimaisten arvojen kerhosta" ylimääräiseksi ja ulkopoliittisesti erittäin kiusalliseksi rasitteeksi. Kuka feidaa ensimmäisenä kelkasta?

 

[Ingsoc]

Venäjän ulkoministerin lupaus tässä asiassa varmasti tyynnyttää esim. baltien mieltä.....historian valossa venäläinen lupaus hyökkäämättömyydestä on ollut hieman tulkinnanvarainen juttu.

Tosin en usko Venäjän hyökkäävän sellaiseen maahan, jolla on Usan tuki. Jos Usan tuki vedetään leikisti Natosta veks, niin puolustusliitto on suhteessa Venäjään silkka tuhnu. Usa on tässä SE juttu, noin niinkuin viime kädessä.

Foorumin Nato keskustelussa suurin puute on se, että tarkastelu pitäisi ulottaa pitkälle tulevaisuuteen.

Näin ei todellakaan tehdä, vaan hyvin suomalaiskansalliseen tyyliin vannotaan jonkun hallituksen joskus allekirjoittaman paperin kaikkivoipaisuuteen ja ikuiseen voimassaoloon. Se nyt vaan sattuu olemaan tässä ihmisten maailmassa niin, että mikään ihmisen luoma ei ole pysyvää. Kymmenen käskyäkin tulkitaan ja jopa kirjoitetaan eri tavalla kuin lapsuudessani ja se on sentään hyvin vanha ja pysyväisluontoinen asiakirja ja vieläpä melko arvovaltaiselta ja luotettavaksi mielletyltä taholta.

Kun on oikein vakuuttunut asiansa oikeellisuudesta ei ole minkäänlaista kritiikkiä päällä. Lavrovin lausunnon siteeraaminen selvästi osoittaa, että osa suomalaisista on samassa veneessä venäläisten kanssa, jotka ovat perinteisesti kunnostautuneet siinä, että sivulause irroitetaan asiayhteydestään ja nostetaan tikun nokkaan "todisteeksi".

Luonnollisesti asiaan kuuluu, että kaikki sellaiset uutiset, teoriat ja faktat jotka eivät sovi omaan maailmankuvaan ohitetaan.

Ihmeissään saa seurata foorumilaisten profeetan etsintää. Ensin oli Katainen, sitten Stubb ja tietenkin suuri valkoinen vapauttaja S. Niinistö. Nyt Saulikin on julistettu vääräksi profeetaksi, kun ei suinpäin syöksy ikuista verivihollistamme päin. Pienempiä kihoja kuten puolustusministerejä on nostettu ihailtavaksi säännöllisesti, mutta niin vain ovat nekin osoittautuneet poliitikoiksi ja ihmisiksi. Henkinen ahdinko on joillakin kirjoittajilla niin kova, että koko kansa toivotetaan helvettiin ja itselleen toivotaan lokoisia lepopäiviä palmun alla.

Kannattaisiko sittenkin olla vähän enemmän uskoa? Totesihan, eräs saksalainen valtionpäämies aikoinaan, että "hallituksen tehtävä on estää se, ettei kansa marssi sankarillisesti tuhoonsa". Maailma on katala paikka ja pyyteetön auttaminen perin harvinaista. Organisaatioiden julkisia asiakirjoja ei kannata ottaa lopullisena totuutena. Jos joku vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta, niin se ei todennäköisesti ole totta. Tämän tietää jopa puolivallaton maalaislakimies.

 

[Geronimo]

Kun Suomen tukeminen on Natolle Baltian maiden puolustamisen ja tähän liittyvien geopoliittisten intressien kannalta kriittinen tekijä, niin mihin ihmeeseen tässä enää mitään paperista sopimusta tarvitaan? Olipa tämä millainen kaikkivoipa jumalpaperi tahansa.

Sitäpaitsi sehän tarkoittaisi myös Suomen turvatakuita esimerkiksi Baltian maille ja ne ovat Suomen tapauksessa samanlainen nougou kuin Ruotsissa turvatakuut Suomelle.




Vuosikymmenten aikana olen päässyt toteamaan Tuomiojan olevan suurin piirtein jäljillä noin yhden käden sormilla laskettavissa olevien kertojen lukumäärän verran. Ehkä hänkin on lukenut tätä ketjua?

Tästä tässä on nimenomaan Suomen näkökulmasta kysymys. Etukäteen ei tässä geopoliittisessa tilanteessa kannata tehdä sitoumuksia eikä varsinkaan ottaa aktiivista roolia kummallakaan osapuolella konfliktissa. Jos konfliktiin joutuisikin osallistumaan, niin all-in tilannetta on vältettävä viimeiseen asti.

Ainoa Naton todella operoimaan kykenevä ja merkityksellinen jäsenmaa on Yhdysvallat, joka näyttää haluavan tukea Suomea, koska se on sen kannalta edullista. Sen kanssa on hyvä tehdä yhteistyötä, kuten nyt onkin pari vuosikymmentä tehty ja Suomen linja on paria harkitsematonta irtiottoa lukuunottamatta ollut tässä kohtalaisen hyvä. Muista jäsenmaista, kuten Belgiasta, luxempurkista ja Hollannista ei niin suurta lukua, paitsi surplus-hankintojen osalta näiden ajettua alas asevoimansa.

Ajatelkaa tilannetta, jossa Venäjä hyökkäisi Baltiaan ja varoittaisi Naton jäsenmaita sekaantumasta tilanteeseen tehostaen viestiään uhkauksella ydinaseiden käytöstä. Miten reagoisivat 27 Euroopan jäsenmaata? Alkaisiko belgialaisten sotatorvien törinän sijaan eripurainen riita ja kiivas pohdinta keinoista, joilla voisi pestä kätensä koko liittoumasta? Siinä tilanteessa esimerkiksi luxempurkin ja Belgian näkökulmasta Nato muodostuisi kivasta "yhteisten länsimaisten arvojen kerhosta" ylimääräiseksi ja ulkopoliittisesti erittäin kiusalliseksi rasitteeksi. Kuka feidaa ensimmäisenä kelkasta?

Hyväksikäytetty tuskin asiaa edes huiómaa ellei joku ulkopuolinen sitä sano.

http://www.hs.fi/paivanlehti/08062016/a1465270916176

Venäjälle Suomi on hyvä väline
Suomi ei ole Venäjän informaatiosodan sivunäyttämö vaan tärkeä peliväline. Lisäksi Putinin lähipiirillä on jalansija Suomessa.

 

[Creidiki]

Mutta jos NATO:n 5. artikla suojaa jo pelkällä olemassaolollaan Venäjän sotilaallista uhkaa vastaan, niin miksi Baltian maat pyytävät maaperälleen NATO:n joukkoja ja aseita?

Vai oisko kuitenkin niin että Venäjän hyökkäyksen sattuessa muutama sata jenkkisotilasta ruumispussissa tuo USA:n tuen varmemmin kuin muste paperilla?
Saammeko me NATO:n panttipataljoonan itärajalle? Mitä me joudumme siitä vaihdossa antamaan?
Mitkä ovat ne sotilaalliset, poliittiset ja taloudelliset edut Suomessa, joita Britannia, Ranska, Saksa ja USA ovat valmiita puolustamaan?

 

[baikal]

Minua kiinnostaa eniten liittokunnassa sen SOTAA ESTÄVÄ voima. Ei se kuulkaa paljon lohduta, jos liittoutumisesta huolimatta tulee sota ja Suomi on sen etulinjassa. Ei minua ainakaan kiinnosta hankkia uuttaa sotilaallista kunniaa ja glooriaa, parasta olisi jäädä tuota kokemusta vaille. Tätä kannattaa miettiä voimakkaasti siviilien näkökulmasta. Katsokaa nykysotia ja pohtikaa hetki, miltä ne maistuvat siviilien näkökulmasta.

Otetaans esimerkki: Suomeen kohdistuu rankka hyökkäys, johon liittyy taisteluita sotilaiden välillä ja sitten tulee siviileihin kohdistunut kuorma, jonka mitta on täysi arvoitus. Foorumin eetoksen mukaan so what, kunhan tulee se ystävien vastahyökkäys, joka normalisoi tilanteen.....hienoa, Suomi on kolattu kahteen kertaan läpi ja glooriaa riittää. Jälkipolvien harrastama muistelu- ja perinnetoiminta ei lohduta ajassa eläviä pätkääkään.

Venäjä ei pelkää liittokuntaa, johon Usa ei kuulu. Ei se irrallisia ranskaa saksaa italiaa britanniaa pelkää, vaikka ne laatisivat millaisia julkilausumia tahansa. Mikä on niiden tosioleva sotaa estävä potentiaali? Aivan hengetön niin poliittisesti kuin sotilaallisesti vs. Venäjä.

Ihan aikuisten oikeasti Lamis on oikeassa siinä, että nyt on aika, kun noukitaan rusinaa pullasta ja hengaillaan jenkkien kanssa sitomatta itseään mihinkään sellaiseen, mihin omat tekovärkit eivät tule riittämään. Onhan Suomella foorumin eetoksen mukaan ihan jumalaton Jumalan miekka armeijaksi, mutta ei se ihan sellainen Herodesvärkki ole, että sillä kannattaa lähteä kimpoilemaan sinne minne joku miekka näyttää....siitä on kokemuksia historiassa varsin tarpeeksi. Oman tontin säilyttäminen SODAN ULKOPUOLELLA niin paljon kuin mahdollista on SE juttu. Tällä haavaa amerikkalaisten kanssa lespaaminen tuottaa hyvää. Ei Suomen päättäjät ole aivan taitamattomia, kunhan paneutuvat johonkin asiaan niin huolella kuin turvallisuuspolitiikkaan.

Vastuullinen ulko-ja turvallisuuspolitiikka on sitä, että pyritään pitämään Suomi asemassa, jossa ei sidota liikaa omia käsiä ja hyökkäyksen kohteeksi joutumisen kynnys on mahdollisimman korkea. Kaikki muu on lopulta epäonnistumista ja todella typerää. Tässä hetkessä elävät päättäjät eivät voi foorumin kommentoijien tapaan heittäytyä selälleen ja itkeä sitä, että kun ei liitytty -90-luvulla yääää ja buhuu. He joutuvat etsimään ratkaisuja tässä kohtaa ja kaivamaan framille ne työkalut, jotka käytössä ovat. Eivätkä päättäjät voi vyöryttää tätä päivää sivuun ja todeta: Natoon on liityttävä, muuten ei tule mitään. Tällainen kommentointi on ylipäätään lähinnä säälittävää.

Niin Naton kannattajissa kuin vastustajissa on ollut ääntä, josta näkee sen suomettuneen pettymyksen, kun Lavrov ei luvannut suomalaisille entisten liturgioiden mukaista asemaa....odotettiin lupausta, joka ei ole yhtään minkään arvoinen. Housukaupoille, mars.

 

[Panssari Salama]

Ruotsi pyrkii mukaan sekä NATO:n korkean valmiuden joukkoihin, että Brittien valmiusjoukkoihin. Suomen poliittisen eliitin TP Niinistön johdolla elättämä toive (harha) ja päättämättömyys on johtamassa tilanteeseen, jossa olemme jäämässä todella yksin oman erityissuhteemme kanssa.

Ruotsilla on NATO-hakemus sisällä parin kolmen vuoden sisällä. Jo sitä ennen ovat erittäin aktiivisesti tekemässä valtioiden välisiä sopimuksia johtavien NATO-maiden kanssa.

Suomi jatkaa päänsä työntämistä päättämättömyyden pensaaseen.

Ari Pesosen erinomainen puheenvuoro, käykääpä lukemassa. Lainasin tämän kokonaisuudessaan "Turvallisuuspoliittinen ympäristö elää" ketjuun.