Panssari Salama
Respected Leader
Minua kiinnostaa eniten liittokunnassa sen SOTAA ESTÄVÄ voima. Ei se kuulkaa paljon lohduta, jos liittoutumisesta huolimatta tulee sota ja Suomi on sen etulinjassa. Ei minua ainakaan kiinnosta hankkia uuttaa sotilaallista kunniaa ja glooriaa, parasta olisi jäädä tuota kokemusta vaille. Tätä kannattaa miettiä voimakkaasti siviilien näkökulmasta. Katsokaa nykysotia ja pohtikaa hetki, miltä ne maistuvat siviilien näkökulmasta.
Otetaans esimerkki: Suomeen kohdistuu rankka hyökkäys, johon liittyy taisteluita sotilaiden välillä ja sitten tulee siviileihin kohdistunut kuorma, jonka mitta on täysi arvoitus. Foorumin eetoksen mukaan so what, kunhan tulee se ystävien vastahyökkäys, joka normalisoi tilanteen.....hienoa, Suomi on kolattu kahteen kertaan läpi ja glooriaa riittää. Jälkipolvien harrastama muistelu- ja perinnetoiminta ei lohduta ajassa eläviä pätkääkään.
Venäjä ei pelkää liittokuntaa, johon Usa ei kuulu. Ei se irrallisia ranskaa saksaa italiaa britanniaa pelkää, vaikka ne laatisivat millaisia julkilausumia tahansa. Mikä on niiden tosioleva sotaa estävä potentiaali? Aivan hengetön niin poliittisesti kuin sotilaallisesti vs. Venäjä.
Ihan aikuisten oikeasti Lamis on oikeassa siinä, että nyt on aika, kun noukitaan rusinaa pullasta ja hengaillaan jenkkien kanssa sitomatta itseään mihinkään sellaiseen, mihin omat tekovärkit eivät tule riittämään. Onhan Suomella foorumin eetoksen mukaan ihan jumalaton Jumalan miekka armeijaksi, mutta ei se ihan sellainen Herodesvärkki ole, että sillä kannattaa lähteä kimpoilemaan sinne minne joku miekka näyttää....siitä on kokemuksia historiassa varsin tarpeeksi. Oman tontin säilyttäminen SODAN ULKOPUOLELLA niin paljon kuin mahdollista on SE juttu. Tällä haavaa amerikkalaisten kanssa lespaaminen tuottaa hyvää. Ei Suomen päättäjät ole aivan taitamattomia, kunhan paneutuvat johonkin asiaan niin huolella kuin turvallisuuspolitiikkaan.
Vastuullinen ulko-ja turvallisuuspolitiikka on sitä, että pyritään pitämään Suomi asemassa, jossa ei sidota liikaa omia käsiä ja hyökkäyksen kohteeksi joutumisen kynnys on mahdollisimman korkea. Kaikki muu on lopulta epäonnistumista ja todella typerää. Tässä hetkessä elävät päättäjät eivät voi foorumin kommentoijien tapaan heittäytyä selälleen ja itkeä sitä, että kun ei liitytty -90-luvulla yääää ja buhuu. He joutuvat etsimään ratkaisuja tässä kohtaa ja kaivamaan framille ne työkalut, jotka käytössä ovat. Eivätkä päättäjät voi vyöryttää tätä päivää sivuun ja todeta: Natoon on liityttävä, muuten ei tule mitään. Tällainen kommentointi on ylipäätään lähinnä säälittävää.
Niin Naton kannattajissa kuin vastustajissa on ollut ääntä, josta näkee sen suomettuneen pettymyksen, kun Lavrov ei luvannut suomalaisille entisten liturgioiden mukaista asemaa....odotettiin lupausta, joka ei ole yhtään minkään arvoinen. Housukaupoille, mars.
Kaikesta tästä mitä kirjoitat, Ruotsi näyttää tällä hetkellä mallia miten asia hoidetaan. TP Niinistö joko esittää hidasta ja harkitsevaa, tai jahkailee ja on päättämätön, miten asiaa halutaankin ajatella. Juristina Niinistön erityisesti luulisi arvostavan valtiosopimuksia, mutta mistään sellaisesta ei ole merkkiäkään, ei edes Ruotsin kanssa.
Suu puhuu, mutta kädet eivät tee mitään.