Suomi NATOn jäseneksi - or not?

[Torrakko]

Suurvaltapolitikointi EI tule loppumaan lähialueilla vielä pitkään aikaan ja meidän mielipiteet ei taida kiinnostaa sen suhteen. En vittu luota Venäjään pätkääkään että täällä saadaan kivasti rauhassa asustella kun maailmanmeno on mitä on. Ennemmin vaikka sota kuin naapurin tossun alla "harmaalla alueella" suomettumassa. Katsokaa noita Karjalan hökkelikyliä, siinä on venäläisen sivilisaation suuret saavutukset. Kaikki murenee käsiin.

Sanoisin että NATOlle on vielä yksi hyvä asia Suomessa. Meidän armeija ja sen taso. Jos meidät hukuttaa sotaromuun niin se riittää. Tuollasen aseapupaketin läpi saaminen poliittisesti on paljon helpompaa kun kansalaisille ei tarvitse myydä sotilaiden lähettämistä ja toisaalta aseteollisuus varmasti suostuisi tollasta lobbaamaan meidän puolesta jos vain suhteet sinne olisi. Että jos yllättäen olisi reilusti ammuksia MLRS heittimiin, Hornetteihin, PST- ja IT-ohjuksia yms.

 

[Benelli]

Ukraina esim joutui konfliktin alettua asevienti kieltoon, niin mekin joudumme.

En olisi tästä niin varma kuten meillä on tiettyjä soppareita joita Ukrainalla ei ole ja Ukrainakaan ei ole asevienti kiellossa.
Menihän tuonne mm Saksasta koneet
AR-10 kivääreiden valmistukseen.

 

[Laamanator]

Kun tutustuu lähemmin Saksan hyökkäykseen Neuvostoliittoon viime suursodan alkuhetkillä, ymmärtää, ettei Natossa edes haaveilla mistään vastaavassa. Miljoonia miehiä, kymmeniätuhansia panssarivaunuja ja tykkejä ja tuhansia pommittajia ja hävittäjiä. Nato on puolustusliitto, jolla toki on käytössään ydinase, mutta ei sitä voi käyttää hyökkäykseen, sillä sen jälkeen ei "millään olisi mitään väliä". Jos taas Venäjä lähtee hyökkäämään on Suomen valittava puolensa ja se on länsi. Kuka täysjärkinen haluaisi elää Venäjän vallan alaisuudessa.

Kirjoitettuani tämän totean (jälleen kerran), että en usko Venäjän lähtevän hyökkäämään Eurooppaan, en nyt enkä myöhemmin! Paitsi, jos maa alkaa hajota sisäisesti ja johto joutuu paniikkiin!

Käsittääkseni en ole puhunut mistään panssarilauttoja Pälkäneellä tai Moskovan porteilla skenaariosta. Venäjä ei muodosta Suomelle sotilaallista uhkaa, mutta sen sijaan maan hajoaminen on potentiaalinen uhka, kuten viimeksi 90-luvun alussa. Sekään ei välttämättä ole ensisijaisesti sotilaallinen uhka, vaan humanitaarinen.

En vihjaile, meillä ei olisi varaa jättää sitoumustamme noudattamatta, eikä ole muillakaan mailla. Siksi Nato toimii.

Ymmärrättehän, että strategisen ja operatiivisen tason kartoilla Yhdysvaltojen ja Naton on käytännössä pakko auttaa ja tukea Suomea ja Ruotsia näiden jäsenyyden statuksesta riippumatta, koska muussa tapauksessa Baltian maiden puolustaminen vaikeutuu merkittävästi tai muuttuu jopa mahdottomaksi. Tämä on Yhdysvaltojen ja Naton kannalta kestämätön tilanne, mikä avaa kuitenkin Suomelle ja Ruotsille mahdollisuuden nettohyötyjän asemaan. Voidaan olla aivan rauhassa ja näennäisen passiivisina noukkien samalla herkullisia kalifornian rusinoita ameriikan pullasta.

Suomella on varaa ajaa vain ja ainoastaan omaa kansallista etuaan, mikä ei automaattisesti ole läheskään yhtenevä vaikka nyt esimerkiksi Yhdysvaltojen suurvaltapoliittisten etujen kanssa. Oliko Suomella varaa vuonna -44 tehdä yllättäen erillisrauha Neuvostoliiton kanssa ja pettää entinen liittolaismaa Saksa? Kaikesta sen antamasta avusta huolimatta. Joka tapauksessa ratkaisullaan Suomi vältti kansallisen itsemurhan, mikä olisi Saksan rinnalla häämöttänyt väistämättömänä edessä.

Onko Suomella seuraavassa mahdollisessa sodassa varaa tarpeen ja kansallisten etujen niin vaatiessa pettää Yhdysvallat ja Nato? Ehdottomasti on! Tätä Yhdysvallat ja Natokin pelkää, koska Suomi on niille kääntämätön kortti ja pelikierroksen mustapekka on vielä nostamatta.

Suomen ei tule missään tapauksessa tehdä mitään sitoumuksia Yhdysvaltojen suurvaltapoliittisiin tavoitteisiin. Varsinkaan kun ei ole edes mitään todellista tietoa näiden tosiasiallisesta sisällöstä. Sikaa ei kannata ostaa säkissä, vaikka siinä olisikin tähtilippu päällä.

 

[Bushmaster]

Onko presidentti Niinistö enää tehtäviensä tasalla?

lainaus kommenteista:
Matti Villikari 17.6.2016 11:27

Pasi, nyt vasta ymmärrän, että käyttäjäprofiilissasi oleva mietelause koskee sitä, kuinka Venäjän johto käsittelee suomalaisia.

Niinistöjen lausunnoista ei voi tulla muuhun johtopäätökseen, että ulko ja -turvallisuuspolitiikasta vastaavilla poliitikoilla on sellaista salaista tietoa (uhkaa), jota ei voi kertoa julkisuuteen.

Turvallisuuspoliittisessa selonteossa kerrotaan, että Suomi "ylläpitää mahdollisuutta" hakea Naton jäsenyyttä ja että jäsenyyttä ei haeta juuri "nyt".

Nämä ovat suurimmassa määrin turpojargonia, jolla tyynnytellään Venäjää ja omaa kansaa, sanomatta mitään. "Mahdollisuuden ylläpitäminen" ei ole selväjärkistä tekstiä ja se, ettei jäsenyyttä jaeta ”nyt”, kertoo itsestään selvän tilanteen tällä hetkellä siis nyt, huomenna tilanne voi olla jo toinen.

Yhtä itsestään selvää olisi sanoa, että emme ole hakeneet jäsenyyttä tähän päivään mennessä.

Olen monissa yhteyksissä kysynyt, mitä jäsenhakemuksen jättämisen mahdollisuuden ylläpitoon kuuluu? Kukaan ei ole osannut tai halunnut kertoa.


Onko presidentti Niinistö enää tehtäviensä tasalla?
17.6.2016 09:56 pasi majuri

http://majuripasi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/218608-onko-presidentti-niinisto-enaa-tehtaviensa-tasalla

Dagens Nyheterin tämänpäiväisessä jutussa Niinistö antaa haastattelussa niin eriskummallisia lausumia, että herää vahva epäilys Niinistön kyvystä enää ymmärtää turvallisuuspoliittisia tapahtumia ympärillämme.

Ruotsalaislehden toimittaja tivaa jutussaan Niinistöltä näkemyksiä aivan eri malliin kuin toimittajat koskaan uskaltavat tehdä täällä Suomessa. Niinistö on joutunut vastailemaan tosissaan ja järkytys on varmasti ollut kova presidentillä, kun hermostuneisuus on ollut silminhavaittavaa.

Niinistön mukaan on tärkeä yrittää käsittää, miten venäläiset ajattelevat ja mitä he yrittävät kertoa meille toimillaan. Eikö viesti ole tullut Niinistölle vielä selväksi? Venäjä on hyökännyt itsenäisiin maihin ja vallannut niistä alueita. Venäjä miehittää kolmea itsenäistä valtiota tälläkin hetkellä ja luo tukikohtia Syyriaan. Itämeren alueella Venäjä aiheuttaa vakavia välikohtauksia ja jopa Suomen rajan takana varustautuu ennennäkemättömällä tavalla sotaan länsimaita vastaan. Venäjä on luvannut olla hyökkäämättä Nato-maihin, mutta Suomi ja Ruotsi eivät saaneet vastaavia takuita.

On suuri virhe yrittää "ymmärtää" tai "käsittää", mitä venäläiset sotatoimillaan hakevat. Kyllä venäläiset sen itse tietävät parhaiten ja takuuvarmasti Venäjän toimet sen kyllä kertovat meille riittävällä varmuudella. Euroopassa ja Ruotsissa asia on jo tajuttu, mutta täällä asiaa yritetään "käsittää". On yhtä suuri virhe ajatella, mikä tilanteessa on Venäjän etu. Näitäkin ajattelijoita Suomessa löytyy. Venäläiset tietävät senkin suomalaisia paremmin.

Niinistö kertoo, että ei usko siihen, että Venäjä hyökkäisi Suomeen tai Ruotsiin. Peruste? Koska kukaan vakavasti otettava henkilö ei tähän usko. Sotilasasiantuntijat tai tutkijat eivät liene vakavasti otettavia? Omaan järjenkäyttöönkään ei tarvitse luottaa? Niin, Suomellahan ei ole mitään turvallisuuspoliittista merkitystä lähialueella eikä Ruotsilla sen enempää? Kun maat ovat Itämeren-Pietarin-Muurmanskin alueella ainoat, joita Nato ei toistaiseksi suojele, ainakaan virallisesti, Venäjällä ei liene kiusausta kokeilla laajentaa turva-alueitaan. Nato-maat saivat juuri äsken Lavrovilta turvatakuut, eli Venäjä lupasi olla hyökkäämättä niihin. Valitettavasti Suomi ja Ruotsi eivät saaneet Venäjän "takuita".

Niinistölle taisi tulla freudilainen lipsahdus, kun toimittaja kysyi Suomen peloista Ruotsin Nato-hakemusta kohtaan ja siitä, että Ruotsi voisi hakea jäsenyyttä salaa Suomelta. Niinistöltä oli meinannut tässä vaiheessa pudota kahvikuppi ja hän oli silminnähden hermostunut. Näkee, että asia pelottaa suomalaisia.

Pahin ongelma Niinistöllä on häneen iskostunut virheellinen juuttuma Nato-optiosta, jota hän sitkeästi näyttää pitävän Suomen pelastuksena. Niinistö on optio-ajatuksissaan pudonnut pahasti lännen kelkasta eikä hän pystynyt vastaamaan mitään järkevää toimittajan kysymykseen siitä, eikö ole paha ottaa palovakuutusta tilanteessa, jossa talo palaa. Kun Nato on moneen otteeseen tuonut virallisella tasolla julki, ettei se ota jäseniä kriisitilanteessa, Niinistö hokee juuri päinvastaista. Niinistö ilmoittaa, että jos tilanne äityy todella pahaksi, Suomi voisi harkita jäsenyyttä. Voiko pahempaa ajatusmaailmaa olla presidenttitasoiselta henkilöltä, jonka pitäisi johtaa Suomen ulkoturvallisuuspolitiikkaa? Ja kuin kruununa kaiken päälle: Niinistön mielestä vielä tuolloinkin kansalta pitää kysyä asiassa neuvoa. Missä on se vastuunkanto, presidentti Niinistö?

Ruotsalaistoimittajan artikkeli osoittaa vakavia puutteita maamme ylijohdon ajatuskuvioissa. En itse enää pidä johtavia poliitikkojamme kummempina kuin Venäjän edun ajajina Suomessa. Niinistö on jo vanha mies ja hänen ajatuskantansa tulee vahvasti Neuvostoliiton ajoilta. Tässä on yksi syy, miksi Ruotsi tekee vauhdilla pesäeroa Suomeen tällä hetkellä ja jättää Suomen jopa aivan lähitulevaisuudessa yksin piehtaroimaan harhoissaan Venäjän etupiiriin.

 

[Rajajääkäri]

Kyllä tuo TP:n lausunto kummeksuttaa siinämäärin, etten voi välttyä ajatukselta, että Suomella on mahdollisesti jonkinlaiset turvatakuut Natolta tai USA:lta, tilanteen kiristyessä. Muuten pidän jättäytymistä, odottelemaan yksin tilanteen muuttumista suuntaa tai toiseen, vähintään kummallisena, jopa idioottimaisena.

 

[Rajajääkäri]

Suora lähetys: Ulkoministeri Timo Soini julkistaa kello 12 ulko- ja turvallispoliittisen selonteon. Nato-linjauksia odotetaan.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000001202063.html

 

[Nargö]

Venäjän lupaus olla hyökkäämättä Naton kimppuun ei viime kädessä taida painaa ainakaan yhtään sen enempää, kuin Saksan lupaus olla hyökkäämättä Neuvostoliittoon. Se todellinen turvallisuuden paraneminen tai heikkeneminen tulee ihan muusta kuin tuon tyyppisistä lupauksista.

 

[Quixote]

Taisipa Venäjä olla allekirjoittamassa sopimusta, jossa taattiin myös Ukrainan koskemattomuus, jos Ukraina luopuu ydinaseistaan. Venäjä noudattaa sopimuksiaan vain, jos siitä on heille hyötyä.

 

[Nargö]

Kyllä tuo TP:n lausunto kummeksuttaa siinämäärin, etten voi välttyä ajatukselta, että Suomella on mahdollisesti jonkinlaiset turvatakuut Natolta tai USA:lta, tilanteen kiristyessä. Muuten pidän jättäytymistä, odottelemaan yksin tilanteen muuttumista suuntaa tai toiseen, vähintään kummallisena, jopa idioottimaisena.

Taustalla lienee se, että liittoutuminen on Suomessa laajalti tabu. Tabuaiheet taas tuottavat tarkemmassa tarkastelussa järjettömiä lausuntoja sekä pitkäjänteisesti perusteltujen poliittisten päätösten puutetta. Sitten kun katastrofi on kynnyksellä ja poliitikot ahdistettu selkä seinää vasten alkaa päätöksiä toki syntyä, mutta ne päätökset ovat paniikinomaisia ja lyhytjänteisiä sekä tulevat paljolti myöhässä.

 

[tulikomento]

Pääministeripuolueen kansanedustajat Antti Kaikkonen ja Seppo Kääriäinen ovat sitä mieltä, että Suomen ja Ruotsin sotilaallinen liittoutumattomuus sen kun vahvistavat Pohjolan turvallisuuspoliittista vakautta.

http://www.verkkouutiset.fi/politiikka/kaikkonen_ulkopolitiikka-51890

Kepun ulostulo on kuin "raikas" tuulahdus suoraan 70-luvulta Kekkoslovakian vuosilta.

– Venäjän ja lännen välit ovat kiristyneet, joka heijastuu myös Itämeren alueelle. Negatiivisten toimien ja vastatoimien kierre on katkaistava neuvotteluteitse. On palattava liennytyksen ja vakauden tielle. Suomen on oltava tässä työssä aktiivinen sillanrakentaja, Kaikkonen ja Kääriäinen toteavat tiedotteessaan.

Lisäksi laaja turvallisuuspoliittinen konsensus on heidän mielestään kaiken a ja o. Venettä ei saa heiluttaa, vaan on pysyttävä Paula Lehtomäen, Risto Volasen ym. Venäjän ymmärtäjien viitoittamalla tiellä. Kiäriäisen Sepi voisi vielä lähettää Putinille vanhasta muistista multaa Lepikon Torpan pihamaalta.

 

[kimmo.j]

Käsittääkseni en ole puhunut mistään panssarilauttoja Pälkäneellä tai Moskovan porteilla skenaariosta. Venäjä ei muodosta Suomelle sotilaallista uhkaa, mutta sen sijaan maan hajoaminen on potentiaalinen uhka, kuten viimeksi 90-luvun alussa. Sekään ei välttämättä ole ensisijaisesti sotilaallinen uhka, vaan humanitaarinen.





Ymmärrättehän, että strategisen ja operatiivisen tason kartoilla Yhdysvaltojen ja Naton on käytännössä pakko auttaa ja tukea Suomea ja Ruotsia näiden jäsenyyden statuksesta riippumatta, koska muussa tapauksessa Baltian maiden puolustaminen vaikeutuu merkittävästi tai muuttuu jopa mahdottomaksi. Tämä on Yhdysvaltojen ja Naton kannalta kestämätön tilanne, mikä avaa kuitenkin Suomelle ja Ruotsille mahdollisuuden nettohyötyjän asemaan. Voidaan olla aivan rauhassa ja näennäisen passiivisina noukkien samalla herkullisia kalifornian rusinoita ameriikan pullasta.

Suomella on varaa ajaa vain ja ainoastaan omaa kansallista etuaan, mikä ei automaattisesti ole läheskään yhtenevä vaikka nyt esimerkiksi Yhdysvaltojen suurvaltapoliittisten etujen kanssa. Oliko Suomella varaa vuonna -44 tehdä yllättäen erillisrauha Neuvostoliiton kanssa ja pettää entinen liittolaismaa Saksa? Kaikesta sen antamasta avusta huolimatta. Joka tapauksessa ratkaisullaan Suomi vältti kansallisen itsemurhan, mikä olisi Saksan rinnalla häämöttänyt väistämättömänä edessä.

Onko Suomella seuraavassa mahdollisessa sodassa varaa tarpeen ja kansallisten etujen niin vaatiessa pettää Yhdysvallat ja Nato? Ehdottomasti on! Tätä Yhdysvallat ja Natokin pelkää, koska Suomi on niille kääntämätön kortti ja pelikierroksen mustapekka on vielä nostamatta.

Suomen ei tule missään tapauksessa tehdä mitään sitoumuksia Yhdysvaltojen suurvaltapoliittisiin tavoitteisiin. Varsinkaan kun ei ole edes mitään todellista tietoa näiden tosiasiallisesta sisällöstä. Sikaa ei kannata ostaa säkissä, vaikka siinä olisikin tähtilippu päällä.

Ymmärtähän, että Nato, tai USA voi käydä meillä kauppaa kun emme ole sen liittolaisia, sellaista on käynyt ennenkin. Juurikin siksi, ettei valtioilla ole ystäviä, vain etuja. Olet oikeassa tuosta strategisesta ja operatiivisesta näkökulmasta, mutta asian voi hoitaa monella tavalla. Yksi tapa on liittoutua ja avustaa perinteisesti, toinen on pommittaa alue ja kaikki siellä oleva kivikaudelle.

Tuo "paha USA" ajatus on tuttua nuoruudesta, jollon sitä sai kuulla valistuneilta piireiltä.
Vaikka olet tietyllä tavalla oikeassakin kun sanot, että Suomen pitää ajatella itseään. Tunnut kuitenkin jotenkin olettavan perinteisen vasemmistolaispropakandan tavoin, etä joudumme Yhdysvaltojen suurpoliittisten pelinappulaksi. Muistatko "Poikamme joutuvat kuolemaan Vietnamiin" ja muut höpinät. Unohdat, että olemme kuitenkin jo mukana tuossa pelissä. Sodimme vuosia Afganistanissa Yhdysvaltojen johtamassa liittoumassa. Kotimaassa puhuttiin rauhanturvaamisesta ja väisteltiin kysymyksiä viholliselle aiheutettuista tappioista. Omia tappioitakin tuli, onneksi vähän. Eli mitä ovat nämä Yhdysvaltojen suurpoliittiset edut, jotka ovat meille pahoja, mutta joihin meidän on pakko lähteä mukaan?

Jos Suomi kykeni pettämään Saksan, miksei se kykene pettämäänYhdysvaltoja, tai Natoa jos se on ehdottoman välttämätöntä?

 

[JR49]

Suurvaltapolitikointi EI tule loppumaan lähialueilla vielä pitkään aikaan ja meidän mielipiteet ei taida kiinnostaa sen suhteen. En vittu luota Venäjään pätkääkään että täällä saadaan kivasti rauhassa asustella kun maailmanmeno on mitä on. Ennemmin vaikka sota kuin naapurin tossun alla "harmaalla alueella" suomettumassa. Katsokaa noita Karjalan hökkelikyliä, siinä on venäläisen sivilisaation suuret saavutukset. Kaikki murenee käsiin.

Sanoisin että NATOlle on vielä yksi hyvä asia Suomessa. Meidän armeija ja sen taso. Jos meidät hukuttaa sotaromuun niin se riittää. Tuollasen aseapupaketin läpi saaminen poliittisesti on paljon helpompaa kun kansalaisille ei tarvitse myydä sotilaiden lähettämistä ja toisaalta aseteollisuus varmasti suostuisi tollasta lobbaamaan meidän puolesta jos vain suhteet sinne olisi. Että jos yllättäen olisi reilusti ammuksia MLRS heittimiin, Hornetteihin, PST- ja IT-ohjuksia yms.

Samaa mieltä ikuisesti ensimmäisestä kappaleesta.
Toisessa kappaleessa myös hyvä huomio. Toisin kuin esim. Ukrainan armeija, meitä ei tarttis opettaa sotimaan. Henki ja ammattitaito olisi jo olemassa, riittää tosiaan kun pistävät tulemaan tappovermettä solkenaan. Outokin ase pystyttäisiin omaksumaan nopeasti.
Ukrainassa yksikin meikäläiseen tapaan toimiva taisteluosasto taktiikan ja aseiden käyttötaitoineen olisi rittänyt heilauttamaan vaakan kieltä.

 

[jak]

USA varmaankin hyväksyisi Suomen Natoon mutta mitä tekisi vanha ystävämme Kreikka. Olen miettinyt että mahtaako Kreikan pelko olla syynä ettei Suomi uskalla laittaa hakemusta eteenpäin koska kielteisen päätöksen jälkeen olisimme aika yksin.

 

[tiedotusosasto]

Minä en kyllä usko, että S. Niinistö oli tyhmä eikä tajuaisi, että Natoon ei voi pyrkiä silloin kun ns talo palaa. Niin kuin keskustelu eteni. Kyllä Niinistö tietää asian laidan mutta tämä koko Nato-optio on tähdättykin Venäjän päättäjille. Jos ette ole meille kiltisti niin liitymme tähän niin ikävään Nato-seuraan. Nato-optio niin kyseenalainen kuin sana onkin on tämä rauhanajan pato Venäjän suuruudenhulluudelle. Samoin on yhteistyö Ruotsin kanssa. Venäjä ei tiedä onko täällä vastassa härmäläisiä, vai lisäksi ruotsalaisia vai koko helvetin Nato.

Samaa tarkoitusta palvelee tämä kansanäänestysfarssi. Ei Venäjä - olkaa huoleti (lue: vastatoimitta, varustautumatta), ei me Natoon voida demokratiassa mennä kuin piiitkän prosessin kanssa - se on tämä länsimaahössötys tämmöistä tehotonta touhua. Olkaa huoleti.

Samaan aikaan maasopimus tehtiin heittämällä parlamenttia sillä liiemmin vaivaamatta. Tehtiin yhteisiä harjoituspäätöksiä ja hankintoja ja palaveerataan viikoittain Naton ja Ruotsin kanssa.

Suomella on varaa jauhaa kansanäänestyskiemuroita ja Nato-optioita koska asioita on jo pitkälle sovittuna, armeija on Natompi kuin Nato itse, Ruotsiin on suorat salatut yhteydet ja USA:n kanssa on sovittu, että saatana tämä reuna pitää. Eihän Suomi tarvitse mitään rauhan ajan vakuuksia. Täällä ollaan helvetin tietoisia mitä itärajan takana on.

Mutta. Sodan aikana apua tarvitaan. Ja sitä ajatellen kaikki onkin jo sovittu. Nato voi nyt keskittyä Baltiaan ja Pohjola on jo hallussa ja suunniteltu. Vähän vain harjoitusta vaille.

 

[Laamanator]

Ymmärtähän, että Nato, tai USA voi käydä meillä kauppaa kun emme ole sen liittolaisia, sellaista on käynyt ennenkin. Juurikin siksi, ettei valtioilla ole ystäviä, vain etuja. Olet oikeassa tuosta strategisesta ja operatiivisesta näkökulmasta, mutta asian voi hoitaa monella tavalla. Yksi tapa on liittoutua ja avustaa perinteisesti, toinen on pommittaa alue ja kaikki siellä oleva kivikaudelle.

Tuo "paha USA" ajatus on tuttua nuoruudesta, jollon sitä sai kuulla valistuneilta piireiltä.
Vaikka olet tietyllä tavalla oikeassakin kun sanot, että Suomen pitää ajatella itseään. Tunnut kuitenkin jotenkin olettavan perinteisen vasemmistolaispropakandan tavoin, etä joudumme Yhdysvaltojen suurpoliittisten pelinappulaksi. Muistatko "Poikamme joutuvat kuolemaan Vietnamiin" ja muut höpinät. Unohdat, että olemme kuitenkin jo mukana tuossa pelissä. Sodimme vuosia Afganistanissa Yhdysvaltojen johtamassa liittoumassa. Kotimaassa puhuttiin rauhanturvaamisesta ja väisteltiin kysymyksiä viholliselle aiheutettuista tappioista. Omia tappioitakin tuli, onneksi vähän. Eli mitä ovat nämä Yhdysvaltojen suurpoliittiset edut, jotka ovat meille pahoja, mutta joihin meidän on pakko lähteä mukaan?

Jos Suomi kykeni pettämään Saksan, miksei se kykene pettämäänYhdysvaltoja, tai Natoa jos se on ehdottoman välttämätöntä?

Yhdysvallat ei tule käymään Suomella kauppaa, koska se tarvitsee Suomen alueen omaan hallintaansa ja sen merkitys on Baltian maiden puolustamisen sekä itämerellä operoimisen kannalta kriittinen. Sen kannalta paras ratkaisu olisi saada Suomi runnottua Naton jäseneksi vaikka väkisin ja toiseksi paras ratkaisu on vähintään Suomen poliittisen johdon sitouttaminen kahdenvälisiin sopimuksiin Yhdysvaltojen kanssa. Ei ole mikään ihmekään, että läntinen informaatiosota on käynyt Suomessa viime aikoina niin kiivaana ja Nato-propagandaa tunkee joka tuutista.

Äärimmäisessä tilanteessa Yhdysvallat voivat jopa hyökätä Suomeen "auttamaan" tavoitteenaan alueen hallinnan varmistaminen itselleen, mikäli Suomen johto ryhtyy kumartelemaan liikaa itään päin, lipeämään "yhteisestä rintamasta" tai suhmuroimaan kahdenvälisiä sopimuksia Venäjän kanssa, mitkä saattaisivatkin tapauskohtaisesti palvella Suomen kansallisia etuja paremmin. Yhdysvaltojen ja Naton riskiarvioinnin suurimpana pelkona on Suomen ajautuminen Venäjän leiriin ja sen myötä alueen Venäjän hallintaan, jolloin Baltian maiden puolustuksen kohtalo olisi käytännössä sinetöity. Tämän merkitys on Yhdysvalloille ja Natolle kriittinen eivätkä ne tule tinkimään siitä tuumaakaan. Voimme helposti kuvitella, miten esimerkiksi nykyisen hallituksen kaatuminen ja uudet vaalit uudella tuloksella voisivat vaikuttaa asetelmaan Yhdysvaltojen näkökulmasta.

Tämän perusteella voidaan ennustaa, että vaikka Nato-propagandan saturaatiopiste onkin saavutettu ja se on kääntynyt jo hyvän aikaa sitten itseään vastaan, on sen huippupiste silti vielä näkemättä. Tässä tilanteessa kysytään nyt sitä kansan henkistä kriisinsietokykyä eli paksunahkaisuutta kaikenmualiman helppoheikkien höpötyksiä vastaan. Vanhoilla taistolaisten hokemilla "pojat vietnamiin", "rauhanohjukset" tai "jäähyväiset aseille" iskulauseilla ei ole mitään tekemistä tämän kanssa. Tällä kierroksella informaatiovaikuttamisen hallitseva suunta on länsi, mutta ei suomalaisten enemistö tule siihen sortumaan, kuten eivät sortuneet aikanaan "rauhanohjus"-hömppäänkään.

 

[kimmo.j]

Yhdysvallat ei tule käymään Suomella kauppaa, koska se tarvitsee Suomen alueen omaan hallintaansa ja sen merkitys on Baltian maiden puolustamisen sekä itämerellä operoimisen kannalta kriittinen. Sen kannalta paras ratkaisu olisi saada Suomi runnottua Naton jäseneksi vaikka väkisin ja toiseksi paras ratkaisu on vähintään Suomen poliittisen johdon sitouttaminen kahdenvälisiin sopimuksiin Yhdysvaltojen kanssa. Ei ole mikään ihmekään, että läntinen informaatiosota on käynyt Suomessa viime aikoina niin kiivaana ja Nato-propagandaa tunkee joka tuutista.

Äärimmäisessä tilanteessa Yhdysvallat voivat jopa hyökätä Suomeen "auttamaan" tavoitteenaan alueen hallinnan varmistaminen itselleen, mikäli Suomen johto ryhtyy kumartelemaan liikaa itään päin, lipeämään "yhteisestä rintamasta" tai suhmuroimaan kahdenvälisiä sopimuksia Venäjän kanssa, mitkä saattaisivatkin tapauskohtaisesti palvella Suomen kansallisia etuja paremmin. Yhdysvaltojen ja Naton riskiarvioinnin suurimpana pelkona on Suomen ajautuminen Venäjän leiriin ja sen myötä alueen Venäjän hallintaan, jolloin Baltian maiden puolustuksen kohtalo olisi käytännössä sinetöity. Tämän merkitys on Yhdysvalloille ja Natolle kriittinen eivätkä ne tule tinkimään siitä tuumaakaan. Voimme helposti kuvitella, miten esimerkiksi nykyisen hallituksen kaatuminen ja uudet vaalit uudella tuloksella voisivat vaikuttaa asetelmaan Yhdysvaltojen näkökulmasta.

Tämän perusteella voidaan ennustaa, että vaikka Nato-propagandan saturaatiopiste onkin saavutettu ja se on kääntynyt jo hyvän aikaa sitten itseään vastaan, on sen huippupiste silti vielä näkemättä. Tässä tilanteessa kysytään nyt sitä kansan henkistä kriisinsietokykyä eli paksunahkaisuutta kaikenmualiman helppoheikkien höpötyksiä vastaan. Vanhoilla taistolaisten hokemilla "pojat vietnamiin", "rauhanohjukset" tai "jäähyväiset aseille" iskulauseilla ei ole mitään tekemistä tämän kanssa. Tällä kierroksella informaatiovaikuttamisen hallitseva suunta on länsi, mutta ei suomalaisten enemistö tule siihen sortumaan, kuten eivät sortuneet aikanaan "rauhanohjus"-hömppäänkään.

Et sitten vastannut kysymyksiini.

 

[jurppi]

Samaa mieltä ikuisesti ensimmäisestä kappaleesta.
Toisessa kappaleessa myös hyvä huomio. Toisin kuin esim. Ukrainan armeija, meitä ei tarttis opettaa sotimaan. Henki ja ammattitaito olisi jo olemassa, riittää tosiaan kun pistävät tulemaan tappovermettä solkenaan. Outokin ase pystyttäisiin omaksumaan nopeasti.
Ukrainassa yksikin meikäläiseen tapaan toimiva taisteluosasto taktiikan ja aseiden käyttötaitoineen olisi rittänyt heilauttamaan vaakan kieltä.

Liittoutumattoman Suomen suurin puute puolustuskyvyn osalta Venäjää vastaan on massatuhoaseiden puute. Venäjällä niitä on Suomella ei. Venäjä on lisäksi julkisesti ilmoittanut että se voi tarpeen tullen käyttää mm. taktisia ydinaseita myös ns. ensi-iskuun. Siis Venäjä voi aloittaa sodankäynnin kyseisillä aseilla. Kysymys ei ole siitä voisiko Venäjä käyttää kyseisiä aseita nykyisin vallitsevissa olosuhteissa. Poliittinen tilanne voi muuttua nopeastikin. Varsinkin kun niitä tarkoituksella pyritään muuttamaan omien tavoitteiden mukaisiksi. Tästä on mm. Ukrainan ja Krimin tapaus hyvänä esimerkkinä.

Suomella on varmasti tehokas armeija ja runsaasti puolustuskykyä mahdollisesti maahan tunkeutuvaa hyökkääjää vastaan. Tämä varmasti tiedetään myös naapurissa. Siksi on epävarmaa lähtisikö Venäjä samalla tavalla vyöryttämään massa-armeijalla Suomen puolustusta kuin vielä Talvisodan aikoina. Hyökkääjällä kun voi hyvinkin olla mielessä toisenlaisia taktiikoita ja suunnitelmia. Jopa sellaisia ettei hyökkäyksen ja miehityksen osalta tarvita perinteisiä sotatoimia.

Suomella ei jää minkäänlaisia mahdollisuuksia puolustautumiseen jos Venäjä esittäisi riittävän uskottavalla tavalla uhkauksen taktisen ydinaseen käyttämisestä Suomea vastaan. Kysymys on lähinnä siitä mikä ja mikä on tuo - riittävän uskottava tapa - uhkauksessa. Tällaiset uhkaukset esitetään valtion korkeimman poliittisen johdon tasolla. Kansalaiset eivät tule niistä tietämään missään vaiheessa. Lopputulos jää nähtäväksi. Jokainen voi itse miettiä mitä johtajamme mahdollisesti päättävät.

Totta kai Suomi voi toimia juuri niin kuin Suomen johto on eilen julkistamassaan puolustusselonteossa kertonut. Siis jättää NATO:n jäsenhakemuksen jos/kun "turvallisuustilanne muuttuu ratkaisevasti huonommaksi" Itämeren alueella. Ehkä johtajamme ovat jo etukäteen sopineet nykyisten NATO:n jäsenmaiden kanssa jonkinlaisesta nopeutetusta jäsenyyskäsittelystä. Tämä mahdollisuus NATO-optiosta jäi ilmeisesti epähuomiossa pois selonteon tekstistä. Nimittäin olosuhteet voivat muuttua varsin nopeastikin. Eihän niistä ole aikaisemminkaan kerrottu etukäteen.

Suomi sijaitsee Venäjän rajanaapurina ja käytännössä meren takana ajatellen eurooppalaisia liittolaisiaan. Ilman NATO-jäsenyyttä sekä puolustusliiton asejärjestelmiä emme kykene koskaan luomaan/ylläpitämään riittävän uskottavaa puolustuskykyä Venäjää vastaan. Suomi on tässä aivan samassa rintamassa Baltian maiden kanssa. Heidän johtajansa kuitenkin osasivat suomalaisia paremmin ennakoida tulevaisuutta Venäjän naapurina.

Käytännössä Baltian maiden jäsenyys Puolustusliitossa korvaa omat puolustus-/asejärjestelmät - mutta ei tee sitä toisin päin.
Suomen omat puolustusjärjestelmät eivät kykene korvaamaan Puolustusliiton jäsenyyden puutetta.

 

[YliKoo]

Yhdysvallat ei tule käymään Suomella kauppaa, koska se tarvitsee Suomen alueen omaan hallintaansa ja sen merkitys on Baltian maiden puolustamisen sekä itämerellä operoimisen kannalta kriittinen. Sen kannalta paras ratkaisu olisi saada Suomi runnottua Naton jäseneksi vaikka väkisin ja toiseksi paras ratkaisu on vähintään Suomen poliittisen johdon sitouttaminen kahdenvälisiin sopimuksiin Yhdysvaltojen kanssa. Ei ole mikään ihmekään, että läntinen informaatiosota on käynyt Suomessa viime aikoina niin kiivaana ja Nato-propagandaa tunkee joka tuutista.

Äärimmäisessä tilanteessa Yhdysvallat voivat jopa hyökätä Suomeen "auttamaan" tavoitteenaan alueen hallinnan varmistaminen itselleen, mikäli Suomen johto ryhtyy kumartelemaan liikaa itään päin, lipeämään "yhteisestä rintamasta" tai suhmuroimaan kahdenvälisiä sopimuksia Venäjän kanssa, mitkä saattaisivatkin tapauskohtaisesti palvella Suomen kansallisia etuja paremmin. Yhdysvaltojen ja Naton riskiarvioinnin suurimpana pelkona on Suomen ajautuminen Venäjän leiriin ja sen myötä alueen Venäjän hallintaan, jolloin Baltian maiden puolustuksen kohtalo olisi käytännössä sinetöity. Tämän merkitys on Yhdysvalloille ja Natolle kriittinen eivätkä ne tule tinkimään siitä tuumaakaan. Voimme helposti kuvitella, miten esimerkiksi nykyisen hallituksen kaatuminen ja uudet vaalit uudella tuloksella voisivat vaikuttaa asetelmaan Yhdysvaltojen näkökulmasta.

Tämän perusteella voidaan ennustaa, että vaikka Nato-propagandan saturaatiopiste onkin saavutettu ja se on kääntynyt jo hyvän aikaa sitten itseään vastaan, on sen huippupiste silti vielä näkemättä. Tässä tilanteessa kysytään nyt sitä kansan henkistä kriisinsietokykyä eli paksunahkaisuutta kaikenmualiman helppoheikkien höpötyksiä vastaan. Vanhoilla taistolaisten hokemilla "pojat vietnamiin", "rauhanohjukset" tai "jäähyväiset aseille" iskulauseilla ei ole mitään tekemistä tämän kanssa. Tällä kierroksella informaatiovaikuttamisen hallitseva suunta on länsi, mutta ei suomalaisten enemistö tule siihen sortumaan, kuten eivät sortuneet aikanaan "rauhanohjus"-hömppäänkään.

Kaikki skenaariosi lähtevät siitä olettamuksesta että Baltia on ensisijainen kohde. Entä jos ei ole. Entä jos se on Suomi.

Putin tarvitsee sisäpoliittisista syistä voiton NATOsta mutta uskaltaako se haastaa sen? NATO on helpompi haastaa valtiossa jolla ei ole turvatakuita mutta jonka voidaan väittää tarjoavan alueensa käyttöön hyökkäystä varten.

Aseellinen konflikti on helppo provosoida alkamaan jonkun harjoituksen yhteydessä, pidetään kriisi yllä ja Suomparka vakuuttaa rauhantahtoaan. Kansalle kerrotaan että nyt lännen invaasio on torjuttu. Suomi on nöyrää neitoa ja Putin johtaa rauhanneuvotteluja menestyksekkäästi, kiitollinen kansa valitsee uuden presidentin 99,99 prosentin äänisaaliilla.

 

[Bushmaster]

Kaikki skenaariosi lähtevät siitä olettamuksesta että Baltia on ensisijainen kohde. Entä jos ei ole. Entä jos se on Suomi.

Putin tarvitsee sisäpoliittisista syistä voiton NATOsta mutta uskaltaako se haastaa sen? NATO on helpompi haastaa valtiossa jolla ei ole turvatakuita mutta jonka voidaan väittää tarjoavan alueensa käyttöön hyökkäystä varten.

Aseellinen konflikti on helppo provosoida alkamaan jonkun harjoituksen yhteydessä, pidetään kriisi yllä ja Suomparka vakuuttaa rauhantahtoaan. Kansalle kerrotaan että nyt lännen invaasio on torjuttu. Suomi on nöyrää neitoa ja Putin johtaa rauhanneuvotteluja menestyksekkäästi, kiitollinen kansa valitsee uuden presidentin 99,99 prosentin äänisaaliilla.

Niin tai suomen isänmaallinen poliittinen johto päästää rajojensa sisäpuollelle Venäjän "rauhanturvajoukot" turvaamaan maailmanrauhaa....? Ihan niinkuin siinä Norjalaisessa "fantasia leffassa" tapahtui...?

 

[Laamanator]

Et sitten vastannut kysymyksiini.

Seuraava kysymys onkin, että kenen etuja Yhdysvallat pyrkivät omalla toiminnallaan ajamaan? Tavallisen average joen, vai?

Kaikki skenaariosi lähtevät siitä olettamuksesta että Baltia on ensisijainen kohde. Entä jos ei ole. Entä jos se on Suomi.

Putin tarvitsee sisäpoliittisista syistä voiton NATOsta mutta uskaltaako se haastaa sen? NATO on helpompi haastaa valtiossa jolla ei ole turvatakuita mutta jonka voidaan väittää tarjoavan alueensa käyttöön hyökkäystä varten.

Aseellinen konflikti on helppo provosoida alkamaan jonkun harjoituksen yhteydessä, pidetään kriisi yllä ja Suomparka vakuuttaa rauhantahtoaan. Kansalle kerrotaan että nyt lännen invaasio on torjuttu. Suomi on nöyrää neitoa ja Putin johtaa rauhanneuvotteluja menestyksekkäästi, kiitollinen kansa valitsee uuden presidentin 99,99 prosentin äänisaaliilla.

Tähän nimenomaan kätkeytyy koko tilanteen suurin haaste, mikä edellyttää Suomen ulkopoliittiselta johdolta taitavaa toimintaa sekä riittävän uskottavaa omaa puolustusta eli niitä usein peräänkuulutettuja rautahousuja. Venäjälle ensiarvoisen tärkeää on, ettei Yhdysvallat tai Nato pääse käyttämään Suomen aluetta hyökkäykseen Venäjää vastaan ja tämä on epäilemättä valmis vastaamaan Suomen kautta tulevaan uhkaan tarvittaessa hyvinkin rajusti jo konfliktin alkuvaiheessa. Huonossa tapauksessa tämä voi tarkoittaa jopa taktisten ydinaseiden käyttöä uhkaksi katsottuja suomalaisia ja Naton joukkoja vastaan.

Yhdysvaltojen ja Naton kannalta Suomen alue ei saa joutua Venäjän hallintaan eikä Suomi saa ryhtyä suhmuroimaan kahdenvälisiä sopimuksia Venäjän kanssa, koska se heikentäisi Naton toimintadellytyksiä Itämerellä ja vaarantaisi koko Baltian maiden puolustuksen. Tämän vuoksi Yhdysvallat ja Nato eivät tingi Suomen alueen hallinnasta eivätkä ryhdy tekemään Suomella kauppaa.

Suomen kannalta tilanne on siitä edullinen, että konfliktin kärjistymistä edistävää aktiivista roolia ei tarvitse ottaa eikä antaa epämääräisiä sitoumuksia etukäteen esimerkiksi Baltian maiden puolustamisen osalta, mutta siitä huolimatta Suomi ei ole tilanteessa täysin yksin, vaan sillä on vahva geopoliittisiin intresseihin perustuva poliittinen selkänoja taustalla, mikä tasapainottaa muuten kiikkerää tilannetta. Suomen kansallisten etujen mukaista on kuitenkin vastakkainasettelun liennyttäminen, rauhanomainen ratkaisu ja suhteiden mahdollisimman nopea normalisoituminen. Tästä intressistä Suomen ei tule tinkiä tuumaakaan. Ei edes Yhdysvaltojen suurvaltapoliittisten pyrkimysten hyväksi.

Kieltämättä Yhdysvalloille ja Natolle tekisi kyllä kunnon perusteellinen turpasauna ja nöyryytys Itämeren alueella oikein hyvää. Jos tilanne vielä siihen asti kärjistyy.