Miksi vastustan Suomen nato-jäsenyyttä?
Siitä ajetaan käärmeenä piippuun kuin eu-päätöstä 20v sitten; peloittelemalla hirvittävällä uhkapeikolla joka on yöllä sankysi alla piileskelevä Venäjä.
-jos ei nyt liitytä niin Venäjä valloittaa meidät, jos ei jo tänä yönä niin kohtapuoleen kuitenkin.
-median tasapuolettomuus on melkoisen oksettavaa, aivan kuten se oli 20v sitten (Zhirinovskilla uhkailu).
Perusteena rahallisen lisäpanostuksen minimaalisuus natoon liityttäessä/jäsenyyden myötä
-jälleen hälytyskellot soivat päässäni: jo eu:n myötä piti tulla sen seitsemän hyvää ja 10 kaunista = nettomaksajia ollaan.
-mihin nuo naton jäsenmaksut muuten menevät? Kenen taskuun ne kilahtaa? FtM on hyvä journalistiikan sekä kansantutkimuksenkin perusjohtoajatus.
2010-luvun nato on kaukainen irvikuva 1980-luvun natosta.
Lähes jokainen nato-maa on resurssoinut kansallisen puolustuksen mittaristoissaan melko matalalle tai jopa pohjapaikalle.
Tässä kv-puuhasteluun keskittyneessä yhteisössä sen ra`an raudan osuus on muuttunut lähes kadonneeksi kansanperinteeksi.
Kun kaksi pers`aukista heittäytyy yksiin, ei siitä synny yhtä vahvaa yksikköä vaan sokea taluttaa rampaa -kombinaatio.
Etenkin maavoimien raskas kalusto sekä miehistö on supistettu pääosassa nato-maita alle kaiken arvostelun.
Mitä ihmeellistä materiaaliapua tai edes sotilaita moiset miniarmeijat voivat avuksemme toimittaa?
Se, että Suomi on "nato-kelpoisempi" kuin moni nato-maa, kertoo vain surullista tarinaansa siitä ettei nato-2010 ole sitä kuin nato-1980.
Suomeen ei tule naton tukikohtia saati sotilaita. Kummallinen perustelu naton puolesta. Usea nato-maa vaatii nyt liittolaistensa paikallaoloa maidensa turvaksi. Miksi? Heillähän on jäsenyys sekä -valmius vastaanottaa- jo turvanaan? Olisikohan kuitenkin niin, että mm Virossa tiedetään jotain mistä meillä ei edes puhuta? Viitteitä tähän antaa myös kyseisen Viron toive siitä, että Suomi ja Ruotsi liittyisivät naton jäseniksi sekä asettaisivat Viroon kalustoaan ja sotilaita.
Nato menetti legiimin toiminta-ajatuksensa Varsovan liiton, itäblokin sekä Neuvostoliiton romahtamisen yhteydessä.
"Onneksi" sotavarustusteollisuuskompleksi "alkoi löytää" uusia uhkakuvia ja sai lobattua maailmanpoliisi -ajatuksensa niin länsimaiden poliitikoille kuin korkea-arvoisille upseereillekin. Jälkimmäisen porukan virkamääriin eivät kansalliset asevoimien leikkausohjelmat ole muuten kajonneet.
Pahimpia skenaarioita edustaa se, että Suomen puolustuvoimien toimnta-alue kasvaa suhteettoman suureksi:
-Merivoimat partioivat maailman merillä (alustyypit hankitaan jo nyt muu kuin kansallinen puolustus valintakriteerinään)
-Ilmavoimat joutuvat asettamaan hävittäjiään Islantiin ja Baltian maihin "airpolicing" -tehtäviin
-sekä muutaman koneen ollessa jossain kehitysmaassa pommittamassa savimajoja, vielä niillä viimeisintä huutoa olevilla JASSM-ohjuksilla
-Maavoimat sitten osallistuvat entistä tiiviimmin kv-toimintaan, ja takaan etteivät ne tehtävät tule enää olemaan yhtä riskittömiä kuin nyt puolueettomuuden varjolla asetetut klausuulit mahdollistavat = aktiivinen tst-toimintaan osallistuminen on edessä, aivan kuten muillakin nato-maiden sotilailla.
Resurssit ovat jo nyt pienet. Terävin kärki tästä pois edellämainitun mukaisesti niin kokonaismaanpuolustus vahvistuu?
Kaupantekijäisiksi sitten liuta uusia uhkakuvia esim. ilmavoimiemme suorittamien täsmäpommitusten uhrien johdosta.
Itäinen katsantokanta kannattaa koettaa ymmärtää vaikka hyväksyä sitä ei tarvitse.
Nato on puristamassa saartorengastaan Venäjän ympärille. Miksi? Mitä tällä haetaan?
Pienten itäblokin, entisten VL/SEV-maiden, kiihkeyden löytää läntinen turva/tae ja siihen ripustautuminen on ymmärrettävää. Osa näistä maistakin vain on unohtanut näin tehdessään ripustautuneensa Saksaan, valtioon joka heidän ylitseen marssi kahteen otteeseen 2. Maailmansodassa sekä ennen sotaa jakoi heitä sulle-mulle -periaatteella Neuvostoliiton kanssa. Samoin länsiliittoutuneet antoivat nuo samaiset maat Stalinille hänen niitä vaadittuaan.
Venäjä ei ole unohtanut: ei Napoleonin eikä Hitlerin valloitussotia eikä tämän politiikkaa slaavilaisista ali-ihmisistä. Samaan syyllistyi myös Neuvostoliitto, mutta heitä ei tuomittu sodan jälkeen sotarikollisina, joten siinä mielessä he ovat toimineet legiimsiti, ainakin omasta mielestään.
Yhdysvaltain ohjuspuolustusjärjestelmä ja sen leviäinen Venäjää ympäröiväksi. Ydinaseet pitävät kauhun tasapainoa yllä (muuhun niistä ei olekaan), ja venäläiset katsovat, että eristämällä heidän iskukykynsä avaa se amerikkalaisille "first strike" -mahdollisuuden. Muistetaan myös, että USA on ainoa valtio maailmassa joka on käyttänyt ydinasetta (jo lyödyn vihollisensa) pommittamiseen. Yhdysvaltain vakuuttelu, että ohjuskilpi on suunnattu vain "roistovaltioita" vastaan ei vakuuta venäläisiä, semminkin kun osa näistä amerikkalaisten nimeämistä roistovaltioista on Venäjän liittolaisia.
Aspekti maailman dominanssista: Vaikka virallisesti Iso-Britannia on menettänyt suuruutensa ajat sekä aseman, on se englannin kielen avulla jopa kasvattanut "imperiuminsa" kokoa, ollen suurempi kuin koskaan aiemmin. This is all fine and dandy. Puhutaan kuinka urpoja ryssät ovat koska he eivät osaa maailman valtakieltä englantia. Miksi pitäisi? Etenkään tavan kansalaisen, jonka harrastuksiin ei kuulu ulkomaan turismi. Samoinhan meillä naureskellaan "maalaistolloille", jotka eivät puhu tai ymmärrä englantia. Miksi pitäisikään? Maahanmuuttajan on syytä opiskella uuden kotimaansa valtakieli, eikä olettaa että kaikki puhuvat englantia tai pahimmoilleen, että tämän uuden "kotimaan" on järjestettävä hänelle 24/7 -tulkkauspalvelu. Ei näin! Kieli on vallan väline. Ei riitä, että Suomessa 5% vähemmistö vaatii ja lakiteitse asettaa itsensä etuoikeutettuun asemaan valtaväestöön nähden, mutta sen lisäksi Suomen valtio on jossain kohtaa 2000-lukua muuttunut myös englanninkieliseksi. Tämän voitte todeta esim googlettamalla valtionlaitosten nettisivuja. Englanti jyrää "virallisena" 3:na kielenä.
Missä äänestyksessä näin päätettiin? Eihän vain tähän asetelmaan ole luiskahdettu ilman perustuslain vaatimaa lainmuutosjärjestystä?
Kielitaito on rikkaus. Uskon vakaasti näin, mutta kansallisvaltioiden identiteetti rakentuu palasista, yhtenä tärkeimpinä näistä äidinkieli. Niin meillä kuin muuallakin.
Kieli on myös vallan väline (huomioikaa tämä kun keskusteltavana on ruotsin kielen asema Suomessa). Englannin kieli on ottanut maailmassa ylivertaisen aseman muihin kieliin nähden. Sillä kautta historian valloittajat ovat aina vaatineet uusilta alamaisiltaan yhteiseksi kommunikaatiokieleksi oman äidinkielensä.
Tämä auttanee myös ymmärtämään venäläsiten vastahakoisuutta englannin kieltä kohtaan. Identiteettikysymys kuten kyrilliset kirjaimetkin.
Ensimmäinen ja samalla suurin työnsarka aseellisen konfliktin syntymisen ehkäsiemiseksi Venäjän kanssa ei synny Naton turvatakuista.
Se syntyy ja muodostuu niiden suhteiden kautta, jotka meillä kahdella valtiolla on keskenämme. Ulkopolitiikka on työkalu jolla asiassa operoidaan. Ei nato.
Itsenäinen puolustuskyky on kuin palovakuutus talonomistajalle. Ikävähän siitä on maksaa, mutta varmuus ennen kaikkea. Vakuutus on syytä pitää ajantasalla sekä maksettuna eräpäivämäärään mennessä. Sitä ei voi ulkoistaa kolmannelle osapuolelle kuvitellen sen tarjoavan säästöä, samalla ylläpitäen harhaluuloa jonkinlaisesta valmiudesta lunastaa se vasta tarvittaessa eli silloin jos tuli jostain syystä pääseekin irti.
Puolustusvoimamme ovat olemassa sitä varten, että jos maidemme välinen poliitikointi ajautuu sellaiseen umpikujaan, josta suurvalta ei kasvojaan menettämättä pääse irti. Silloin oma puolustuskyky ja tahto nousevat arvoon arvaamattomaan, tarjoten karrikoidusti kansakunnan palovakuutuksen.
Onko tilanne muuttunut olennaisesti Kekkosen ajoista? Naapurissamme oli silloinkin öykkäröivä suurvalta ja maanpuolustuksemme oli ajoittain suorastaan ala-arvoisessa kunnossa. Olemassa se oli silti ja koska emme ajautuneet kriisiin tai sotaan Neuvostoliiton kanssa, täytyi Urkin suomettuessaankin tehdä jotain oikein... Edelleenkin: natoa turvatakuineen tärkeämpää on ylläpitää hyviä itäsuhteita. Onneksi Sauli Niinistö pitää tästä periaatteesta kiinni, eikä ole ulkoistanut idänsuhteitamme eu:n hallinnoitavaksi. Näin ovat toimineet myös suuret eu-maat, mm Saksan Merkel neuvottelee/kommunikoi suoraan Venäjän Putinin kanssa.
Riku Rantala esitti aivan erinomaisen kysymyksen : mitä nato haluaa? Rauhaa sekä rakkautta ja varmasti aivan pyytettömästi...
Liittoutumisessa (olkoon vaikka avo-/avioliitto) on aina kysymys kahden (tai useamman) osapuolen haluista. Molemmilla osapuolilla on omat halunsa ja liittoutumalla näitä haluja voidaan yhdistää lisäämällä resursseja aseitetun tavoitteen saavuttamiseksi. Päättyvätkö sitten kaikki liitot onnellsesti? Eivät.
Välirikkoja ja eroja tapahtuu vääjäämättömästi kun yhteinen tavoite muuttuu, ei ole realistinen saavuttaa (oliko sitä alunperinkään sitten), liitolta loppuu resurssit (aika ja raha etupäässä) ja kun kuvioihin asteleekin jokin ulkopuolinen taho, joka houkuttelee liiton hajoamaan esittämällä ns. paremman tarjouksen.
Luottamus, luottamuspula sekä epäluottamus (yleensä petoksen seurauksena) tuhoaa liittoja niin ihmisten arkielämässä kuin valtioita maailmanhistoriassa.
Natoa ei ole koskaan koeteltu ns kovassa paikassa. Kaikki artikla 5:stä lähtien ovat vain kirjoitusta paperilla. Kautta maailmanhistorian on ollut erinäisiä sotilas- ja valtioliittoja sekä -sopimuksia. Kaikki imperiumitkin sortuvat vuorollaan, mutta onko nato nyt SE liitto joka vain pysyy ja paranoo? Uskon asia, mutta kaikki osatekijät sekä historian meille antamat opetukset osoittavat, että väliaikaista kaikki on vaan. Suoranaista lapsenuskoa on tarrautua näihin nato-jäsenyyden turvatakuisiin. Pienet kansallisvaltiot ovat aina olleet pelkkiä pelinappuloita silloin kun suurvallat ovat alkaneet heittää ns. sodan arpaa.
Myönnetään, yksikään eurooppalainen nato-maa ei ole liiton olemassaolon aikana joutunut sotilasliiton ulkopuolisen valtion hyökkäyksen kohteeksi, mutta sama tilannehan on ollut myös natoon kuulumattomien valtioiden osana: Suomi, Ruotsi, Itävalta, Sveitsi ja Irlanti ovat myöskin nauttineet rauhasta 2.MS:sta lähtien.
Yhtälailla maidemme harjoittama ulkopolitiikka on ollut rauhanomaista ja täten taannut rauhantilan säilymisen euroopassa. Vai onko joku toista mieltä?
Ergo: Kreikka ja Turkki ovat ottaneet yhteen. Neuvostoliitto kävi pöllyttämässä Itä-Saksan, Unkarin sekä Tsekkoslovakin Varsovan liitosta huolimatta.
Euroopan karttaa on piirretty ahkerasti uusiksi 1990-luvulta lähtien: kansakunnat ovat itsenästyneet suuremmista emävaltioistaan. Toisaalla tämä on tapahtunut sangen rauhanomaisesti (Tshekki ja Slovakia) mutta esimerkiksi Jugoslavian hajoaminen oli erittäin verinen ja brutaali sisällissota. Venäjä ei ole tehnyt (taistelutoiminnallista) interventiota näiden tapahtumien aikana, mutta nato on. Naton kiihkeys päästä pommittamaan ulkojäsenistöään on merkille pantavaa, tapahtui se sitten Balkanilla, Pohjois-Afrikassa tai Afganistanissa. poislukien viimeksimainittu on Suomi voinut ei-jäsenenä toimia puolueettomana sivustatarkkailijana sekä rauhanturvaajina, ja tämä ei suinkaan ole heikentänyt asemaamme euroopassa, eu:ssa, maailmalla, yk:ssa ja ennen kaikkea suurimman naapurimaamme silmissä.
Naton rauhanomaisuudesta muuten: kannattaa tutustua operaatio Gladioon...
Geopoliittiselle asemallemme emme voi mitään. Fakta joka ei koskaan saa unohtua. Reaalipolitiikkaa, jota joudumme noudattamaan asemamme ymmärtäen.
Naton jäsenyys on aiheuttanut kansallisen maanpuolustuksen alasajon jokaisessa siihen liittyneessä valtiossa. Voitte olla VARMOJA, että sen se tulee tekemään myös Suomessa. Poliitikolle nato-jäsenyys "turvatakuineen" on se kortti, johon vedoten omasta maanpuolustuksta voidaan leikata ja tinkiä. Aivan! Sitähän ne tekevät jo nyt! Mutta jäsenyyden myötä jokaikinen maanpuolustuksen lisäleikkaus, supistus sekä lakkautus saa entistä helpommin hyväksymisleiman "nato hoitaa!" Sen verran allekirjoittanut on jo oppinut politiikasta, että hyväksikin kehuttua asiaa voidaan ja käytetään keppihevosena tehdessä lehmänkauppoja.
Kun jo pelkkä "NATO-OPTIO" tuntuu olevan sellainen poliittinen pelimerkki, että se oikeuttaa leikkuuohjelmia niin mitä temppuja varsinaisena nato-jäsenenä meidän armokkaat poliitikkomme voivat sen nojalla perustella ja toteuttaa..?
Eräs aspekti vielä: koska puolustusvoimat on kykenemätön korjaamaan täysin vinoutunutta henkilöstöjärjestelmäänsä, tulee yleinen asevelvollisuus olemaan se asia joka katoaa nato-jäsenyyden mukana. Aivan turha vakuutella muuta. Tämä taas aiheuttaa kansan syvien rivien vieraantumisen maanpuolustus-myönteisyydestä, joka meillä onkin ellei maailman, niin euroopan ykkösluokkaa! Valikoiva asevelvollisuus -> ammattiarmeija -> ei enää "yhteinen asia" -> maanpuolustustahdon nopea heikkeneminen -> poliitikkojen halukkuus leikata budjettia (kansa välinpitämätöntä/nato hoitaa) -> loputon suo...
Paljon pointteja, osa varmasti unohtui mainitakin sekä paljon pitkälti sivujuonteista tarinaa, mutta vastaus kysymykseen perusteluineni on ei.