Ottamatta mitään ansioita Niinistöltä pois, niin kyllä Suomen hiljainen liittyminen länsimaisiin turvallisuuselemetteihin ja Natoon on ollut jo pitemmän ajan määrätietoinen suuntaus. Eniten asiassa ovat aktiivisia olleet itse sotilaat mutta vahvasti poliitikkojen hyväksynnällä.
Nyt jo muutama vuosi sitten on päästy tilanteeseen, että teknisesti emme voi olla tämän enempää Nato-yhteensopivia. Olemme jo monessa edellä Naton omaa yhdenmukaisuutta. Seuraava vaihe on muuttaa itse armeijan toimintamalleja ja kulttuuria ja sovitella se miten armeijamme toimii nyt siihen miten se toimisi Nato-komennossa.
No tätä ei voida tehdä ilman perusteellista puolustusvoimiemme toimintatapojen remonttia ja toisaalta remonttia ei voida tehdä ilman siihen kuuluvia Natokumppanuuden elemettejä. Niinpä nykyisin tehdäänkin niin, että toimintamalleja harjoitellaan, tutkitaan ja ajetaan sisään tekemällä sotaharjoituksia osana Natoa. Brittien ja USA:n kanssa tehtevät yhteistyösopimukset tuovat näiden maiden joukkoja harjoittelemaan meidän hyvissä harjoitusolosuhteissa ja yhdessä meidän kanssa. Win win! Toisaalta se on varsin mairittelevaa: harjoittelu Suomessa yhdessä hieman eksoottisten suomalaissoturien kanssa on yllättävän kovassa kurssissa.
Samaa integroitumista tehdään myös muilla yhteiskuntajärjestystä huolehtivilla aloilla: poliisissa, rajavalvonnassa jne.
Eli aivan kuten Honcho edellä kirjoitti: pala palalta olemme lännessä ja Natossa ja valtiojohtomme pyrkii tekemään se niin, että pienten palasten liittyminen tapahtuu kyllin ääneti jotta Venäjä ei saa niistä sisäpolitiikalleen välineitä. Kuitenkin niin, että Venäjän asevoimat tiedostavat nousevan valmiutemme. Lähes miljoona reserviläiskirjettä, nopean toiminnan joukot ja erityisvalmiudet kertausharjoituskutsuntoihin ovat hyvä esimerkki "vuoropuhelustamme" Venäjän kanssa.
