Melko harva on lopultakin tietoinen asioiden vihoviimeisestä laidasta. Ei kaikkea jaeta politiikan toveripiiriinkään.
- Status
Melko harva on lopultakin tietoinen asioiden vihoviimeisestä laidasta. Ei kaikkea jaeta politiikan toveripiiriinkään.
Panssari Salama
Respected Leader
Näin, tai sitten Ainola oli jäljillä, mutta teki johtopäätökset väärään suuntaan.
Kun muistelen mitä julkisuudessa kerrottiin tästä "karttaharjoituksesta" eli Naton sotapelistä silloin, niin eikö silloin todettu jo ihan samaa kuin mitä Ainola kertoi: Ruotsi antoi alueensa käyttöön, Suomi keskittyi pitämään alueensa puhtaana. Ei siis mitään uutta.
Mutta eikö tuo Suomen alueen puhtaana pitäminen ja Ruotsin suunnan turvaaminen ole melkoinen savotta sekin. Olettaisin, että sotapeleissä testattiin sitäkin, miten Venäjä yrittäisi hyödyntää laajasti myös Suomen ilmatilaa ja merialueita, ellei peräti koittaisi miehittää Suomenlahden pohjoisrantaakin? Näin kai voisi venäläisen olettaa tekevän, jos Baltiassa rähinä päällä.
Olisi luontevaa, näin ajattelen, että Suomea tässä tuettaisiin. Tässä mielessä nämä Hangon BALTOPS-maihinnousut ja Rissalan ilmaherrushävittäjäharjoitukset asettuvat mielenkiintoiseen valoon.
Näin sota alkaa Euroopassa 2017: entisen Nato-kenraalin hyytävä ennuste
KASPERI SUMMANEN
15 minuuttia sitten
Uusi leimahdus Ukrainassa voisi kenraali Sir Richard Shirreffin mukaan vetää Naton ja Venäjän sotaan.
Venäjän sotalaivoja Krimin Sevastopolissa.(Lehtikuva/Jussi Nukari)
– Tämä ei ole pelkkää fiktiota. Tämä on tosiseikkoihin perustuva ennuste, joka pohjautuu hyvin tarkasti siihen, mitä tiedän asemassani erittäin korkeana asevoimien sisäpiiriläisenä kaikkein korkeimmalla ja parhaiten informoidulla tasolla, Sir Richard Shirreff kirjoittaa tuoreessa 2017: War with Russia -kirjassaan.
Naton toiseksi ylintä sotilasvirkaa vuosina 2011–2014 pitänyt ja sitä ennen puolustusliiton nopean toiminnan joukkoja johtanut brittikenraali maalaa lohduttoman kuvan eskaloituvasta kriisistä Itä-Euroopassa ja Baltiassa sekä Naton kyvyttömyydessä vastata siihen.
Sekä Economistin että Financial Timesin Venäjän toimituksen päällikkönä työskennellyt Robert Cottrell käsittelee teosta tässä New York Review of Booksinartikkelissaan. Hän huomauttaa tosielämän tapahtumien ajaneen tänä vuonna jopa Shirreffin kauhukuvien ohi.
Britannian ero Euroopan unionista, Turkin vallankaappaussotku ja Donald Trumpin valinta Yhdysvaltojen presidentiksi ovat kaikki nakertaneet kuvaa Nato-maista vahvana ja yhtenäisenä rintamana.
– Donald Trumpin kampanjansa aikana esittämä väite siitä, että Yhdysvaltojen varakkaimpien liittolaisten tulisi maksaa riittävästi suojelusta, oli periaatteessa hyvä argumentti, mutta tappava asia sanoa julkisesti. Se teki selväksi, ettei Yhdysvaltojen sitoutuminen Natoon olisi ehdotonta presidentti Trumpin aikana. Jos Yhdysvaltojen sitoutuminen ei ole ehdotonta, ei se selvästikään ulotu ydinsotaan asti. Kissa on nostettu pöydälle. Länsi ei ole ollut yhtä houkuttelevassa sekaannuksessa sitten vuoden 1956 Suezin kriisin, Cottrell arvioi.
Ukrainassa leimahtaa
Sir Richard Shirreffin ennusteessa Venäjä aloittaa hyökkäyksen Itä-Ukrainassa. Muutamassa päivässä sen armeija on vallannut maatien Krimille ja ottanut puolet Ukrainasta Venäjän haltuun. Entisen Nato-johtajan mukaan puolustusliitto ei vastaisi tekoon mitenkään.
Seuraava käänne tapahtuu jo siinä vaiheessa, kun Naton jäsenvaltiot vasta kiistelevät siitä, kuka mokasi Ukrainan kanssa.
Latvian Riikassa puhkeaa venäjänkielisen väestön mielenosoitus vain tunteja Ukrainan tapahtumien alkamisen jälkeen. Mielenosoittajien joukkoon solutetut venäläiset erikoisjoukkojen sotilaat alkavat lietsoa väkivaltaisuuksia. Sitten venäläiset tarkka-ampujat surmaavat kolme mielenosoittajaa ja Venäjä saa syyn puuttua tilanteeseen.
Maahanlaskujoukot iskevät reilussa tunnissa Riikaan Pihkovasta. Panssarit seuraavat perässä muutamaa tuntia myöhemmin. Sama toistuu Virossa ja Liettuassa.
Sir Richard Shirreffin skenaariossa kaikki tapahtuu vuorokaudessa eivätkä Belgiaan kokoontuneet Nato-johtajat pääse yksimielisyyteen siitä, miten tilanteeseen tulisi reagoida. Lopulta Itämerellä harjoittelemassa olleet saksalainen ja brittiläinen miinanraivausalus lähetetään Riikan satamaan solidaarisuuden osoituksena. Venäläiset sotilaskoneet upottavat molemmat.
Tässä vaiheessa Euroopan johtavat valtiot joutuvat myöntämään, että Venäjän kanssa ollaan sodassa. Baltia on kuitenkin jo menetetty ja Venäjä tekee selväksi, että se on valmis käyttämään ydinaseita, jos tilanne eskaloituu entisestään.
Shirreffin ennustus voi vaikuttaa kaukaa haetulta. Se kuvastaa kuitenkin melko tarkasti muidenkin asiantuntijoiden huolia siitä, kuinka hankalaa Baltiaa olisi puolustaa. Ydinaseilla uhkaaminen eskaloitumisen välttämiseksi vastaa myös Venäjän nykyistä sotilasdoktriinia.
RAND Corporation -ajatushautomon alkuvuodesta julkaisemassa sotapeliselvityksessä tultiin siihen tulokseen, että Venäjän joukot saavuttaisivat Viron ja Latvian pääkaupungit hitaimmillaankin 60 tunnissa.
Raportin mukaan Nato voisi aloittaa Baltian vapauttamiseksi verisen vastahyökkäyksen, johon sisältyisi tilanteen eskaloitumisen riski, eskaloida tilanteen heti itse tai tyytyä ainakin tilapäiseen tappioon.
Viimeisellä vaihtoehdolla olisi RAND Corporationin mukaan kuitenkin todennäköisesti tuhoisat seuraukset koko puolustusliitolle ja myös Baltian asukkaille.
Keskeisimmät syyt Venäjän nopeaan voittoon löytyvät raportin mukaan yksinkertaisesti sen joukkojen ylivoimaisesta määrästä ja tulivoimasta Baltiassa ja sen lähistöllä sijaitseviin Naton joukkoihin nähden. Toinen merkittävä tekijä on Venäjää suosiva maasto ja lyhyet etäisyydet Venäjän ja keskeisten Baltian kohteiden kuten maiden pääkaupunkien välillä.
Nato on sittemmin pyrkinyt kasvattamaan pelotevaikutustaan lisäämällä alueella kiertävien joukkojen määrää. Varsinaista puolustusarmeijaa Baltiassa ei ole.
Entä hyökkäys Ukrainassa?
Venäjä on kerännyt Ukrainan vastaiselle rajalleen suuret määrät joukkoja sodan alkamisen jälkeen. Rajan lähelle on myös perustettu uusia tukikohtia. Itä-Ukrainan separatistialueilla on myös runsaasti Venäjän sotilaita ja kalustoa. Vaikkei kriisi enää hallitsekaan uutisia, leimahtelevat väkivaltaisuudet separatistien ja Ukrainan joukkojen välillä tämän tästä, eikä tilanne näytä rauhoittuvan. Merkittävä hyökkäys kummalta tahansa puolelta etulinjaa voisi yhä johtaa nopeaan eskalaatioon.
Kremlin sisäpiiristä hiljattain vuodettujen sähköpostien perusteella Venäjä on pyrkinyt vielä viime vuonnakin ruokkimaan levottomuuksia, kuten esimerkiksi Venäjä-mielisiä mielenosoituksia, huomattavasti nykyisiä separatistialueita syvemmälläkin Ukrainassa. Myös maareitin haluaminen Krimille olisi uskottava tavoite niemimaan huoltovarmuuden takaamiseksi.
Ukrainan kriisi voisi kääntyä täysimittaiseksi sodaksi myös, jos Ukrainan hallitus päättäisi yrittää valloittaa Itä-Ukrainan separatistialueet takaisin.
Venäläinen puolustusasiantuntija ja Venäjän armeijan kenraaliluutnantti evp. Jevgeni Buzhinski arvioi viime vuonna, ettei lännessä ymmärretä, että Venäjän presidentti Vladimir Putin ei aio vetäytyä Ukrainasta mistään hinnasta.
Buzhinski sanoo, että myös Ukrainan armeijan täysimittainen hyökkäys maan itäosan separatistialueille johtaisi sotaan, jota "Venäjä ei lopettaisi ennen kuin se on saanut pääkaupungin".
http://www.verkkouutiset.fi/ulkomaat/shirreff_nato_ven-59503
Näihin Natoskenarioihin jos aloittaisin Ruotsista. USA:lla on hankala kivi Nato-kengässään ja se on jäseniksi otetut Baltit. Vähäisesti varustetut ja sivustaltaan täysin suojattomat. Vahvan Puolan ohut kannas ei riitä vaikka Puola myötämielinen olisikin. Puola varmasti mielellään ratkoisi selkkausta jo ennen kuin se on omalla maallaan.
Baltien auttaminen täytyy siis tehdä mereltä. Tanskaan asti kaikki on hyvin mutta sen jälkeen Kaliningrad ja Pietarin alue on jo esteenä ja vesittämässä merialusten käyttöä. Jäljelle jää ilmatiet pohjoisesta ja Suomen sekä Ruotsin satamat.
Jos USA kysyi Suomen sitoutumista Baltien apuun lupaamalla satamat käyttöönsä niin varmasti Suomella oli pari hyvää vastakysymystä: olisimmeko jo mukana konfliktissa jolloin meillä olisi täysi työ maa-alueessamme vai olisiko kyse konfliktiin osallitumisesta ja Natomaan auttamisesta Naton puolesta nauttimatta itse Naton 5. artiklan suojasta. Eihän siinä olisi mitään järkeä vaikka haluaisimmekin auttaa kykyjemme mukaan mutta emme pitkää maarajaamme vaarantaen.
Tuohon olisi ainoa ratkaisu turvatakuut USA:lta tai Nato-jäsenyys.
No entäs Ruotsi. Kaksi Natomaata suojaa Ruotsia sen kahdelta sivulta ja perinteisesti Suomen maavoimat itäisellä sivulla. Jäljelle jää eteläinen suunta jota USA juuri tarvitsee ja lupaa turvata sen suunnan. Tottakai USA turvaa nämä satamat mitä se haluaisi käyttääkin joten tilanne on win-win. Baltien puolustusratkaisu on syntynyt. Tosin jokainen voi miettiä onko Ruotsin rannikko turvattu jos Nato ei niitä tarvitsekaan tai jos Ruotsi kohtaa venäjän ydinaseet tai niiden uhan.
Mahdollisen ydiniskun skenarioon Ruotsi samalla joutui kun satamansa lupasi ja puolestaan Suomen asema ei muuttunut lainkaan. Se on mikä on. Mukana tai ei - uhattuna kuitenkin.
Jos Venäjä ei tarvitse Suomen aluetta, eikä Suomi ei hankaloita Suomenlahden liikennettä niin ohut mahdollisuus on, ettei Suomi joudu operatiivisesti mukaan Baltia-skenarioon sen ensivaiheessa. Toki Suomen tulee pitää alueensa loukkaamisen hinta korkeana. Ja toki Suomi olisi balttien ja Ruotsinkin puolella joista kuitenkin pitäisi Suomen näkökannalta huolta Nato kun kerran on siihen sitoutunut. Suomelle jäisi edelleen oman alueensa varjelu.
Suomen kannalta hyvää tässä sotapelissä on se, että on täysin USA:n ja Naton etujen mukaista, että Suomi pysyy ja kehittyy sotilaallisesti vahvana. Ruotsille tämä on erityisen tärkeää. Samaten nyt tässä sotapelissä on myös USA:lle erityisen tärkeää, että Ahvenanmaa pysyy Suomen hallussa (tai ei missään nimessä Venäjän).
Ainolasta sanoisin, että siteeksi asiassa oli totta mutta sitten hedelmällinen tarkastelu korvattiin rakkikoiran räksyttelyllä. Tyypillinen lööppitarkastelu ilman ammatillista kunnianhimoa siis. Valitettavaa, että nämä median kekkulit eivät välitä vaikka toimivat maamme etujen vastaisesti ja saavat siitä jopa kuukaisipalkan. Meillä on rikollisvaltio kyljessämme, jossa oppositioajatukset palkitaan kuolemalla - silloin pitäisi ymmärtää vastuun merkitys turvallisuuttamme pohtiessa. Olkoonkin, että sitä pitäisi asiallisesti ja julkisesti käsitellä mutta ei lööppien ehdoilla.
Viimeksi muokattu:
jurppi
Ylipäällikkö
Asiaa..
Mutta tuossa lainauksessa ollut ennuste Ukrainan ja Baltian valtaamisesta on melko naivi esitys..
Ikään kuin Venäjän sotajoukoille olisi annettu joku ihmeellinen koskemattomuus ylittää naapurimaiden rajat ilman minkäänlaista vastustusta. Maahanlaskujoukkojakin tulee taivaalta kuin tyhjästä. Ilmeisesti juuri heitä kuljettavat koneet saavat lentää vieraan maan ilmatilassa ilman pienintäkään uhkaa puolustukselta. Kaiken lisäksi Venäjä upottaa NATO:n sotalaivoja ilman mitään esteitä jne. Uskokoon kuka haluaa...
Paradoksi tuossa on siinä että ainakin Suomen oletetaan puolustautuvan mahdollisia rajojen yli hyökkääviä vihollisia vastaan. Miksi muut maat eivät puolustautuisi samalla tavalla?
Mutta, mitäpä siinä pienen Suomenkaan kannattaa puolustautua jos muukaan maailma ei tee mitään puolustautuakseen. Putin valloittaa varmasti koko maapallon ja puolet kuustakin..Mistähän tuollaisia "entisiä NATO:n johtajia" siunaantuu ja mistä saavat palkkansa?
Katsos kun esitetään kauhuskenaarioita, niin saadaan enemmän rahaa. Näinhän se menee.
Joo - samaa mieltä. Edeltävä lainaus olikin lähinnä esimerkki tuoreesta blogikirjoittelusta koskien Suomea ja pohjolaa. USA:n ja euroopan Natomaiden kansalaisia Baltiassa mutta ruumispusseissa muuttaa näiden maiden ulkopolitiikkaakin hyvin ratkaisevasti.
jurppi
Ylipäällikkö
Näin tietenkin saattaisi käydä. Olettaen että jokainen yksittäinen puolustusliiton jäsenvaltio kerrallaan jäisi katsomaan passiivisena sivusta, aina siihen saakka kunnes koittaisi oma vuoro joutua ahdistetuksi. Eihän tällainen hyökkäystaktiikka ole mikään uusi asia historiassa. Viimeksi tätä samaa taktiikkaa käytti Hitler sekä Stalin Eurooppaa valloittaessaan.
Mutta, mielestäni juuri tässä kohtaa edellä kuvattu logiikka pettää. Miksi länsimaat olisivat alkuunsakaan perustaneet ja varustaneet yhteistä, viholliseen nähden kymmeniä kertoja vahvempaa puolustusliittoa jos kuitenkin tositilanteessa haluttaisiin jättäytyä sen tarjoaman turvallisuuden ulkopuolelle?
Ehkä tällainen logiikka (varustaudu ja nauti liittoutumisen hyödyistä mutta kieltäydy tosipaikassa kaikesta yhteisestä vastuusta) olisi uskottavaa ja tuttua suomalaisilta poliitikoilta. Mutta, minusta vain tuntuu että aikoinaan Hitlerin ja Stalinin valtaamiksi jääneissä maissa edelleenkin muistetaan mitä seuraa yksittäiselle valtiolle, ilman yhteiseen puolustukseen sitoutumista.
Siksi en uskokaan että NATO:n puolustusliitto olisi alistunut ja pettäisi omat jäsenmaansa. Tai olisi jo etukäteen valmiina luopumaan tehtävistään?
Nimittäin se on varmaa että mikään määrä ruumispusseja ei tule riittämään jollei hyökkääjää pysäytetä heti alkuunsa.
Mutta voin olla väärässä..ehkä aika näyttää kuinka tässä käy.
Itä-Euroopan mailla on tälle ihan oma terminsäkin: Länsimaiden petos.
Sodan uhatessa Britannia ja Ranska tulkitsivat liittolaisuutta kylmän pragmaattiselta kannalta. Sodan päätyttyä voittajavallat mukaanluettuna USA tekivät täsmälleen samoin. Esim Münchenin sopimus on myöhemmän historian valossa paljastunut kyyniseksi ajanpeluuksi. Britannian armeija ei ollut valmis sotaan ja lisää aikaa ostettiin myymällä liittolainen.
Tshekkoslovakia ja Puola olivat sitoutuneet yhteiseen puolustukseen länsivaltojen kanssa koko 30-luvun. Se ei auttanut heitä paljonkaan.
Ei tainnut täsmällisesti ottaen auttaa pätkääkään.
Eikä se vauhti vähentynyt -44 - ja -45, kun tehtiin rauhoja urakalla. Neukun etupiiriin päädyttiin ja sitä kesti jonkin aikaa.....
Nurkantakanen
Kapteeni
Baltian puolustamisessa epäedullisen maantieteellisen sijainnin lisäksi NATO:n (ja lännen) kannalta haasteellista on se, että monin paikoin ollaan suojelemassa etnisesti venäläisiä Venäjän mahdolliselta miehitykseltä. Narvassa yli 90 % asukkaista on Neuvostoliiton perintönä venäläisiä, Riiassa ja Tallinnassa vajaa 40 %. Kartan siniset täplät Itämeren rannikolla ovat Liepajan ja Ventspilsin satamakaupungit.
Kartan perusteella Viron ja Latvian strategisissa kohteissa on puolustajan kannalta epäedullinen väestöjakauma. Liettua on sen sijaan väestöllisesti yhtenäinen.
Lähteet:
https://en.wikipedia.org/wiki/Russians_in_the_Baltic_states
http://news.postimees.ee/3760757/tallinn-to-increasingly-speak-russian
Kartan perusteella Viron ja Latvian strategisissa kohteissa on puolustajan kannalta epäedullinen väestöjakauma. Liettua on sen sijaan väestöllisesti yhtenäinen.
Lähteet:
https://en.wikipedia.org/wiki/Russians_in_the_Baltic_states
http://news.postimees.ee/3760757/tallinn-to-increasingly-speak-russian
Viimeksi muokattu:
jurppi
Ylipäällikkö
Näinhän se usein on..Historiasta löytyy paljon erilaisia sopimuksia ja tietoa siitäkin kuin niitä on noudatettu. Jotkut maat noudattavat niin jo historian kertomana paremmin ja toiset huonommin. Britit ovat kautta aikojen olleet epäluotettavia. (britit ja venäläiset ovat ehkä samaa tasoa).
Ajan peluusta olen hieman eri mieltä. Ei britit ainakaan vahvistuneet sopimuksen jälkeisenä aikana. Mutta Saksa sai myönnytyksistä vahvistuksia monilla tavoin ennen hyökkäystään Puolaan. Tähän samaan hetkeen ajoittuu myös Itävallan sulautuminen Saksaan (tapahtui kesän/1938 aikana)
Tarkennan sen verran että tsekit petettiin..tosin tsekkien varsinaisina takuumiehenä olivat Ranska ja Venäjä
https://fi.wikipedia.org/wiki/Münchenin_sopimus
Tästä sopimuksesta ei oltu kaikkialla yksimielisiä, mm. Churchill oli erittäin pahoillaan. Hän totesi mm. Mynchenin sopimuksesta tähän tyyliin: "Ympärysvallat saivat valita sodan ja häpeän väliltä. He ottivat häpeän mutta saivat samalla myös sodan"
Puolan osalta sopimus periaatteessa pidettiin. Hitlerin hyökättyä 1.9.1939 Puolaan britit julistivat sodan Saksalla. Heillä ei kuitenkaan ollut enää siinä vaiheessa kykyä Puolan auttamiseen. Aikaisemmin olisi ehkä ollut mutta tilanne karkasi käsistä jo Tsekkien petoksen jälkeen.
Paremman kuvan koko hoidosta saat, kun postaat Euroopasta hyvän ja selkeän kartan maan rajoineen. Se silmien alla tajuat, että Venäjä hyökätessään baltiaan ja Puolaan sotkeutuu sellaiseen hillokeitaaseen, että se itse on todella kusessa. Katso, mitä valtioita on baltian ja Puolan ympärillä....VV on täysi arvoitus kovassa tilanteessa, mutta ne muut.
Kun palstalla hellitään ajatusta siitä, "miten vaikeaa Naton on puolustaa baltiaa ja Puolaa" voi kääntää myös toisinpäin. Katsokaa, jos Venäjä täristää näissä maissa isoin voimin....avautuuko eteläinen sivusta vähän kiusallisesti vastavoimille? Ja paljonko sitoutuu väkeä pitämään yllä saavutettua tilannetta ko. alueella? Riittääkö puoli miljoonaa ukkoa ja akkaa? Onnea Venäjälle pyrkeissään.
Älkää nielkö kaikkea aiheesta totena kirjoitettua ja esitelmöityä liian helposti.
JR49
Respected Leader
Tässäpä todensanoja, joita on pidetty liian vähän esillä. Valloitettuaan Baltian ja puoli Puolaan ei Putin voisi laskea urhoollisia slaavilaisiaan kesälaitumille, vaan uroiden pitäisi kaivautua tiukasti poteroon imperialistien vastaiskujen varalta. Ja se maksaa. Ja se muuten maksaa.
Siinä kuvitteellisessa tilanteessa, miten Venäjän kassa tyhjenisi, kun valtiota pitäisi pitää sotamoodissa... x vuotta? Uutta kalustoa pitäisi tahkota, päällä olisi kaikenlaista talouspakotetta ja kansa rautanyrkin alla. Miten pidetään tavan ihmisten motivaatio yllä? Tilanteessahan Venäjä olisi hyökkääjä. Aika hyvin saavat informaatiosodan velhot kaivaa sanallista arkkuaan, että se hyväksi käännetään.
Tässä olisi minusta jopa oman ketjun aiheeksi. Tiedän jo useammankin strategin saitilta, joka juuri alkoi kalkyloimaan tarvittavien panssaridivisioonien määrää suhteessa bruttokansantuloon...
Panssari Salama
Respected Leader
Tässäpä todensanoja, joita on pidetty liian vähän esillä. Valloitettuaan Baltian ja puoli Puolaan ei Putin voisi laskea urhoollisia slaavilaisiaan kesälaitumille, vaan uroiden pitäisi kaivautua tiukasti poteroon imperialistien vastaiskujen varalta. Ja se maksaa. Ja se muuten maksaa.
Siinä kuvitteellisessa tilanteessa, miten Venäjän kassa tyhjenisi, kun valtiota pitäisi pitää sotamoodissa... x vuotta? Uutta kalustoa pitäisi tahkota, päällä olisi kaikenlaista talouspakotetta ja kansa rautanyrkin alla. Miten pidetään tavan ihmisten motivaatio yllä? Tilanteessahan Venäjä olisi hyökkääjä. Aika hyvin saavat informaatiosodan velhot kaivaa sanallista arkkuaan, että se hyväksi käännetään.
Tässä olisi minusta jopa oman ketjun aiheeksi. Tiedän jo useammankin strategin saitilta, joka juuri alkoi kalkyloimaan tarvittavien panssaridivisioonien määrää suhteessa bruttokansantuloon...
Tässä vaiheessa nykydoktriinin mukaan kai tehtäisiin 'de-eskalointi taktisin ydinasein". Vastahyökkää, ja me käytämme taktisia ydinaseitamme.
Aika hurjaa, ottaen huomioon että heidän sotaharjoituksissa taktiset ydinaseet ilmeisestikin ovat roolitettuna mukana.
Panssari Salama
Respected Leader
^^Toki miehitystä ja sen vaikeutta ydinaseet eivät helpota.
Näissä nykysotaleikeissä ei aina muisteta, että vaikka aiemmin taannoin/muinoin valloittaja sai valloitetuilta alueilta raaka-aineita ja työvoimaa sekä ns sotasaalista niin nykyisin tilanne on lähes päinvastoin. Kauppa vaikeutuu, tulee sanktioita, anastetut alueet syövät työvoimaa ja rahaa. Siinä sota jatkuu päättymättömänä konfliktina ja sissisotana tai valloittajan termein terrorismina. Pahimmillaan myös eristää siinä samalla oman valtionsa niin poliittisesti kuin kaupan ja rahaliikenteen osalta.
Nurkantakanen
Kapteeni
Putinilla on tavoitteena ”vain” Neuvostoliiton rajojen palauttaminen. Duginit ja heidän haaveensa ovat asia erikseen. Putinhan ei hyökkää, vaan on ”pakotettu puolustamaan venäläisiä”, kuten Krimillä ja Itä-Ukrainassa. Aivopesty kansa nielee tarinan ja poikkeusyksilöt päätyvät viettämään leirielämää.
Puola on nykyään NATO:n kovinta ydintä Euroopassa, ei kuulu Putinin suunnitelmaan ja on aivan eri kokoluokkaa väestöltään ja sotilaalliselta voimaltaan Baltian maihin verrattuna. Seuraavana listalla on Valko-Venäjä, joka tosin solmi valtioliiton Venäjän kanssa jo vuonna 1997.
NATO-kenraalit ovat laskeneet tarvitsevansa Baltian puolustamiseen 7 valmiiksi sijoitettua prikaatia mekanisoitua jalkaväkeä, toivottavasti poliitikot ne heille myös antavat. Tuosta voi arvioida, kuinka paljon Venäjä kykenee NATO:n laskelmien mukaan asettamaan joukkoja Baltian operaatioon.
Molemmille osapuolille parasta olisi, että Baltian puolustus olisi niin vahva, ettei Venäjä lähtisi sitä kokeilemaan. Toisaalta, jos neuvottelut sujuvat hyvin Trumpin hallinnon kanssa, ei Putinilla ole edes tarvetta koetella viidennen artiklan pitävyyttä.
Parasta tietysti olisi, että Venäjälle kävisi Neuvostoliitot, Putin silovikkeineen kammettaisiin vallasta ja tilalle tulisi tolkullinen hallinto, joka hautaisi isovenäläisen imperialismin. Ainahan sitä voi uneksia paremmasta.
Puola on nykyään NATO:n kovinta ydintä Euroopassa, ei kuulu Putinin suunnitelmaan ja on aivan eri kokoluokkaa väestöltään ja sotilaalliselta voimaltaan Baltian maihin verrattuna. Seuraavana listalla on Valko-Venäjä, joka tosin solmi valtioliiton Venäjän kanssa jo vuonna 1997.
NATO-kenraalit ovat laskeneet tarvitsevansa Baltian puolustamiseen 7 valmiiksi sijoitettua prikaatia mekanisoitua jalkaväkeä, toivottavasti poliitikot ne heille myös antavat. Tuosta voi arvioida, kuinka paljon Venäjä kykenee NATO:n laskelmien mukaan asettamaan joukkoja Baltian operaatioon.
Molemmille osapuolille parasta olisi, että Baltian puolustus olisi niin vahva, ettei Venäjä lähtisi sitä kokeilemaan. Toisaalta, jos neuvottelut sujuvat hyvin Trumpin hallinnon kanssa, ei Putinilla ole edes tarvetta koetella viidennen artiklan pitävyyttä.
Parasta tietysti olisi, että Venäjälle kävisi Neuvostoliitot, Putin silovikkeineen kammettaisiin vallasta ja tilalle tulisi tolkullinen hallinto, joka hautaisi isovenäläisen imperialismin. Ainahan sitä voi uneksia paremmasta.
Kaiketi vallattu Baltia julistettaisiin vastaavalla tavalla "Äiti Venäjän erottamattomaksi osaksi" kuin Krimin niemimaakin, ja Naton (kuten Ukrainankin) pienimpäänkin "provokaatioon" vastattaisiin samalla tavoin kuin Venäjän varsinaisiin osiinkin kohdistuviin aggressioihin. Kukapa nyt edes unelmoisi hyökkäävänsä Venäjän maaperälle...
Toisaalta olisiko se noin kuitenkaan, kun koko tähänastisen maailmanhistorian hyökkääjä on kuitenkin pääsääntöisesti hyötynyt valloituksistaan.
Valloitetun alueen väestökään ei välttämättä jaksa kovin kauaa merkittävästi vastustella, jos kaikkiin väkivallantekoihin ja muuhun toimintaan vastataan armotta ja rautaisella kädellä niin kuin totalitaarinen diktatuuri vain voi. Yksittäisiä "metsäveljiä" voi toki jäädä toimimaan, mutta ainakin sellaisissa maissa joista puuttuu vuoristo (=kunnolliset pakopaikat) näiden toiminta on todennäköisesti enemmän marginaalia. Ulkovallatkin purkavat mahdolliset pakotteensa jossain vaiheessa, kun omat taloudelliset ja valtapoliittiset edut ajavat niistä ohi.
jurppi
Ylipäällikkö
On aina hyvä ymmärtää reaalisia kokoluokkia. Venäjä on kuin hiiri NATO-norsun rinnalla. Nämä lähtökohdat ratkaisevat myös lopputuloksen.
Jos Putin hylkkää NATO:n jäsenmaihin niin Venäjälle tulee käymään samoin kuin Hitlerin Saksalle aikoinaan. Kun sodan pölyt ovat laskeutuneet, kaatuneet haudattu ja sotasyylliset teloitettu niin kehitys alkaa taas uusista lähtökohdista. Vanhasta Venäjän valtakunnasta jää jäljelle keskeinen venäläisten asuttama osaa Euroopan puoleiselle alueelle. Siperia mennee jakoon uusille omistajille, alueella asuville kansoille ja valtioille. Saattaa olla että joku ulkopuolinenkin koettaa päästä osingoille.
Voittajat huolehtivat siitä ettei Venäjä nouse enää koskaan sotilaallisesti uhkaamaan muuta kansainvälistä yhteisöä. Juuri näinhän kävi Natsisaksalle. Saksan nousu sodan jälkeen toimii erinomaisena esimerkkinä siitä kuinka suuri kansakunta voi totaalisen tappion jälkeen nousta uudelleen taloudelliseksi ja poliittiseksi suurvallaksi. Kuitenkin ilman että se millään tavoin olisi sotilaallisena uhkana naapureilleen.
Näin saadaan taas uusi rauhan kausi joksikin aikaa. Mutta varmaakin varmempaa on se että jossain vaiheessa valtaan nousee taas uusi "suurmies" joka osaa hallita kansaansa. Sekä myös johtaa armeijansa uusiin sotiin jne.
Näin on ollut ja tulee aina olemaan.
- Status