JOS Nato aikoo tosissaan puolustaa Baltian maita, niin silloin Natolla ei ole varaa ottaa riskejä Suomen tai Ruotsin joutumisesta Venäjän hallintaan tai vaikutuspiiriin. Tämän vuoksi Nato omien etujensa ja Baltian maiden puolustamisen edellytykset turvatakseen aivan varmasti on valmis tukemaan Suomea ja Ruotsia kaikissa olosuhteissa, vaikka nämä eivät olisikaan jäseniä.
JOS Natolla ei ole todellista aikomustakaan puolustaa Baltian maita, niin silloin Suomella ja Ruotsilla ei ole Naton kannalta merkitystä, jolloin näitä kaikkia Itämeren alueen pikkuvaltioita voidaan käyttää poliittisena kauppatavarana jonkun suuremman "diilin" saamiseksi tai tavoitteen saavuttamiseksi. Tällaisessa tilanteessa Nato-jäsenyys voisi olla Suomelle hyödyllinen, koska silloin Suomella ei olisi muuta mahdollisuutta kuin tarttua paperiseen 5. artiklaan kuin hukkuva oljenkorteen, samalla toivoen pystyvänsä vetämään sillä vaikka sen Belgian ja Luxemburginkin torvet töristen tuhoisaan suursotaan Venäjää vastaan. Mitään viitteitä tällaisesta tilanteesta ei kuitenkaan ole, joten nyt on hyvät kortit kädessä ja niillä kannattaa vähän pelata, että saadaan rusinat pullasta ilman ennenpitkään rasitteiksi muodostuvia velvoitteita.
Ottavatko Kremlin resonaattorit
@Ingsoc ja
@Laamanator sitten vastuun 100 000 tappioista, jos Kremlin roisto ottaa asiakseen kokeilla Suomea?
Epäilen, että eivät.
Höpsis. Jos Venäjä tulisi sukkana läpi ylämummoon, vaikka suoriltaan heti suurten harjoitustensa päätteeksi, niin sota olisi ohitse jo ennen kuin olisi ehtinyt edes alkaa. Taistelutappiot, jos niitä ylipäätään edes kummallekaan osapuolelle kertyisi, jäisivät ehkä korkeintaan kolminumeroisiksi.
Jos valmistautumisaikaa on riittävästi sotakoneen käynnistämiseen ja taistelut kestäisivät vaikka kaksi viikkoa ennen Suomen hallituksen taipumista Venäjän "tarjoamaan" diiliin, niin 14 vuorokauden kiivaat taistelut esimerkiksi maaliskuun -40 verisimpien hetkien tuhannen kaatuneen päivävauhdilla tuottaisi sekin "vain" noin 14 000 miehen tappiot kaatuneina. Tämäkin on täysin teoreettinen ja periaatteellinen hypoteesi.
Sen sijaan 100 000 miehen tappioiden kertyminen edellyttäisi jo pitkäaikaisen ja intensiivisen sodan, jonka taistelut kuluttaisivat runsaasti myös Venäjän voimia ja konfliktin laajenemisen riski olisi koko ajan merkittävä sekä riskin kehittymisen trendi nouseva. Venäjä ei omien intressiensä ja doktriininsa mukaisesti ole halukas sitoutumaan tällaiseen konfliktiin tai sitomaan niin suuria voimia pelkästään Suomea vastaan, koska sen päävastustaja ja tavoitteet ovat aivan muualla, vaan Kreml tekee kaikkensa välttääkseen sen - tai ainakin estääkseen tällaisen tilannekehityksen.
Ymmärrän toki, että esittämäsi 100 tuhatta on vain periaatteellinen heitto. Jos suomalaisia olisi sodan päättyessä nurin 100 tuhatta, niin myös venäläisten tappiot laskettaisiin helposti 100 - 200 tuhannessa + valtava määrä parasta ensilinjan kalustoa tuhoutuneena ja vaurioituneena enemmän tai vähemmän korjauskelvottomaksi. Se olisi nykyiselle Venäjälle ja sen asevoimille karmaiseva isku ja vieläpä tilanteessa, jossa varsinaiset päävastustajat ovat vielä lyömättä ja kaikki tärkeimmät tavoitteet saavuttamatta.
Suomen painostamiseen löytyy paljon parempia ja tehokkaampiakin keinoja kuin sotilaallinen voimankäyttö enkä jaksa pitää sitä niin todennäköisenä ja merkittävänä mörkönä kuin tämän foorumin monista kiihkeimmistä kirjoituksista voisi päätellä. Koko Baltian maiden valtausskenaariokin on lopulta aika teoreettista spekulaatiota ja on jossain määrin hankalaa löytää todellisia syitä, miksi Venäjä oikeasti lähtisi sellaista hanketta toteuttamaan ja mitä hyötyä siitä todella sille olisi. Varsinkin kun sen omien etujen mukaista on Itämeren säilyttäminen mahdollisimman rauhallisena ja jännitteettömänä sekä normaaleiden suhteiden säilyttäminen kaikkiin länsimaihin, joiden edellytyksenä on tietenkin vakaan geopoliittisen ja sotilaallisen voimatasapainon säilyttäminen. Yöuniaan ei kuitenkaan Venäjän potentiaalisen uhan takia kannata menettää tai edes kehittää vaahtojarruja suupieliin.
