Pekka Haavisto totesi eräässä tuoreessa haastattelussa jotain sen suuntaista, että hän on rauhanneuvottelijana huomannut, että sotilaiden identiteetti on usein kaventunut niin, ettei jäljellä enää juuri muuta kuin vihollliskuva. Vähän samankaltainen ilmiö on havaittavissa vaikka eräiden amerikkalaisten sotilaiden suhteessa afganistanilaisiin tai irakilaisiin. Savage savages- they are evil, kill em all! Ymmärrä siinä sitten paikallisten motiiveja ja tavoitteita. Tuollaista voi jotenkuten ehkä ymmärtää, kun huutelijana on teini-ikäinen sotamies, mutta kun tuollaista kommenttia tulee vanhemmilta aliupseereilta ja upseereilta, niin helvetin huonosti menee. Joissain tapauksissa tuollaista maailmankuvaa tapaa jopa tiedustelun (intelligence) "ammattimiehiltä".
Vähän samanlaista ilmiötä on havaittavissa foorumilla. Olen kuitenkin sitä mieltä, että kun viha ja inho sumentavat järjen ja estävät analysoimasta potentiaalisen vihollisen tarkoitusperiä, niin metsään mennään ja lujaa. Omassa nettikuplassa sitten kähistään ja saadaan maailmankuvaan vahvistusta toisilta samanmielisiltä.
Pöydälläni on kesäksi yksi kertausharjoituskäsky ja yksi veh-kutsu. Kannattaa käydä kertausharjoituksissa. Siellä lähes kaikki ovat täysijärkisiä ihmisiä, jotka eivät näe jokaisen itärajan tieprojektin takana ryssien salajuonia. Elämä ei myöskään pyöri sen ympärillä, että ollaan vitun kiukkuisia jostain Syyrian ilmasodankäynnistä ja pohditaan illat pitkät Armatan valmistajan taloustilannetta. Normaali elämä kuten työ, perhe ja harrastukset ovat lähes kaikilla reserviläisillä niitä keskeisiä elämän sisältöjä. Ne tarjoavatkin huomattavasti enemmän iloa, voimaa ja tarkoitusta elämään kuin jonkun eläkeläispresidentin "maanpetoksen" analysointi 16 vuotta sitten . Arkikin sujuu paremmin kun ei odota oikeistolaista vapahtajaa joka vie meidät nato-onnelaan. Varsinkin kun nämä last-great-white-hopet yksi toisensa jälkeen "paljastuvat ryssien kätyreiksi".