Suomi NATOn jäseneksi - or not?

Pitäisikö Suomen hakea NATOn jäseneksi


  • Äänestäjiä yhteensä
    883
Repesin kun luin Ingsocin postauksen, syystä että puolet on juuri näin, puolet niin ja noin. Suomen kaltaisessa sosialisti maassa on turha odottaa oikeistolaista vapahtajaa...todnäk että seuraava vapahtaja on keskustalainen joka tekee vasemmistolaista ulkopolitiikkaa. Netissä asiat saa suuremman mittasuhteen kuin reaalielämässä, joten foorumille kirjoittelu antaa vaikutelman, että asiat polarisoituu potenssiin sata, mutta hei foorumi on kanava sille.
Se ei poista sitä tosiasiaa, että entinen ylipäällikkö oli ja on maanpetturi.
 
Pekka Haavisto totesi eräässä tuoreessa haastattelussa jotain sen suuntaista, että hän on rauhanneuvottelijana huomannut, että sotilaiden identiteetti on usein kaventunut niin, ettei jäljellä enää juuri muuta kuin vihollliskuva. Vähän samankaltainen ilmiö on havaittavissa vaikka eräiden amerikkalaisten sotilaiden suhteessa afganistanilaisiin tai irakilaisiin. Savage savages- they are evil, kill em all! Ymmärrä siinä sitten paikallisten motiiveja ja tavoitteita. Tuollaista voi jotenkuten ehkä ymmärtää, kun huutelijana on teini-ikäinen sotamies, mutta kun tuollaista kommenttia tulee vanhemmilta aliupseereilta ja upseereilta, niin helvetin huonosti menee. Joissain tapauksissa tuollaista maailmankuvaa tapaa jopa tiedustelun (intelligence) "ammattimiehiltä".

Vähän samanlaista ilmiötä on havaittavissa foorumilla. Olen kuitenkin sitä mieltä, että kun viha ja inho sumentavat järjen ja estävät analysoimasta potentiaalisen vihollisen tarkoitusperiä, niin metsään mennään ja lujaa. Omassa nettikuplassa sitten kähistään ja saadaan maailmankuvaan vahvistusta toisilta samanmielisiltä.

Pöydälläni on kesäksi yksi kertausharjoituskäsky ja yksi veh-kutsu. Kannattaa käydä kertausharjoituksissa. Siellä lähes kaikki ovat täysijärkisiä ihmisiä, jotka eivät näe jokaisen itärajan tieprojektin takana ryssien salajuonia. Elämä ei myöskään pyöri sen ympärillä, että ollaan vitun kiukkuisia jostain Syyrian ilmasodankäynnistä ja pohditaan illat pitkät Armatan valmistajan taloustilannetta. Normaali elämä kuten työ, perhe ja harrastukset ovat lähes kaikilla reserviläisillä niitä keskeisiä elämän sisältöjä. Ne tarjoavatkin huomattavasti enemmän iloa, voimaa ja tarkoitusta elämään kuin jonkun eläkeläispresidentin "maanpetoksen" analysointi 16 vuotta sitten . Arkikin sujuu paremmin kun ei odota oikeistolaista vapahtajaa joka vie meidät nato-onnelaan. Varsinkin kun nämä last-great-white-hopet yksi toisensa jälkeen "paljastuvat ryssien kätyreiksi".

Turha viisastelu ei perusasioita miksikään muuta: Venäjä on ja pysyy ainoana syynä miksi Suomella on puolustuslaitos. Se ei ole vihaa vaan noin neljänkymmenen venäläisiä vastaan käydyn sodan kokemusta, joka vaatii kiihkottomasti Suomelle efektiiviset puolustusvoimat - siis kyvyn pysäyttää veli venäläinen rajan taakse vaikka siellä puolella oltaisiin minkälaisessa imperialismikiimassa.

Nykyinen armeijamme on kuin Maginot-linja tai ritarit haarniskoineen tuliaseajan koittaessa. Vain viime kädessä ydinaseen suoja tekee puolustusvoimastamme modernin ja vakavasti otettavan idän puolelta katsottaessa.

Siksi Suomi NATOon tai oma ydinase ja ohjuskilpi Israelin tapaan. Ainakin tuon ohjuskilven voisimme aivan laillisesti rakentaa ja ettei edes sitä ole saatu aikaan saati NATO-liittymistä Viron kanssa samassa aallossa korostaa, että meillä on liikaa noita rikkiviisaita Moskovan veden kantajia, jotka parhaansa mukaan täälläkin yrittävät hämmentää harvinaisen selkeitä ja kiihkottomia perusasioita.
 
...todnäk että seuraava vapahtaja on keskustalainen joka tekee vasemmistolaista ulkopolitiikkaa.

Kepu vetää vanhasta tottumuksesta YYA-linjan mukaista politiikkaa. Muut puolueet voivat olla samaa mieltä asiasta ja ajatuksissaan olla toisinaan yksittäisissä asioissa kallellaan samaan suuntaan Moskovan kanssa, mutta Kepulla YYA-linja on vahvana verissä vielä nykyäänkin. Se on ollut mielenkiintoista huomata. Sinällänsä ei mikään yllätys, koska onhan kyseessä suomettuneen suomen YYA-politiikan pääarkkitehtipuolue, demarit rinnalla hyvänä kakkosena.
 
Pekka Haavisto totesi eräässä tuoreessa haastattelussa jotain sen suuntaista, että hän on rauhanneuvottelijana huomannut, että sotilaiden identiteetti on usein kaventunut niin, ettei jäljellä enää juuri muuta kuin vihollliskuva. Vähän samankaltainen ilmiö on havaittavissa vaikka eräiden amerikkalaisten sotilaiden suhteessa afganistanilaisiin tai irakilaisiin. Savage savages- they are evil, kill em all! Ymmärrä siinä sitten paikallisten motiiveja ja tavoitteita. Tuollaista voi jotenkuten ehkä ymmärtää, kun huutelijana on teini-ikäinen sotamies, mutta kun tuollaista kommenttia tulee vanhemmilta aliupseereilta ja upseereilta, niin helvetin huonosti menee. Joissain tapauksissa tuollaista maailmankuvaa tapaa jopa tiedustelun (intelligence) "ammattimiehiltä".

Vähän samanlaista ilmiötä on havaittavissa foorumilla. Olen kuitenkin sitä mieltä, että kun viha ja inho sumentavat järjen ja estävät analysoimasta potentiaalisen vihollisen tarkoitusperiä, niin metsään mennään ja lujaa.

En ole tätä Pekka Haaviston kommenttia nähnyt/lukenut/kuullut, joten en ota siihen suoraan sinänsä kantaa.
JOS Pekka Haavisto on noin tarkoittanut, kuten olet tulkinnut hänen tarkoittaneen, väitän että hänellä on asiaan hieman asiaa tuntematon näkemys. Viholliseen/vastustajaan kohdistuva viha on yksi asia, ehdottomasti sotilaan tehokkuuden kannalta kielteinen sellainen. Epäluuloisuus, jopa jonkun silmiin ja korviin "salaliittoteorioilta" vaikuttava epäluuloisuus on sitten toinen asia. Kannattaa käyttää hetki myös sen tuumailuun, miksi asia voi näyttää joskus jopa salaliittohommilta. Se voi johtua myös siitä, että se joka asian salaliittokuvitelmina näkee, ei vain yksinkertaisesti omaa aiheesta sitä samaa tietomäärää kuin se joka hänen silmiinsä näyttäytyy salaliittokuvittelijana.
Meille Suomalaisille on varsin tyypillistä aika voimakaskin naiivius. Se on usein ongelmallista jos/kun naapuri aidan takana on edes puoliovelasti vilpillinen, saati sitten jopa taitava vilpillisyydessään.
Siinä on tämän saman kolikon kääntöpuoli.
 
Yksi keppihevosmahdollisuus on EU:n yhteinen ydinase -hanke

Ydinaseissa on vain se, että laukaisunapilla pitäisi olla se sormi joka myös kärsii vihollisen toimesta ne pelotteen käytön aiheuttavat tuhot. Jos kärsijänä on Suomi ja ydinpelotenapilla on vaikka portugalilainen sormi, ei pelote enää olekaan niin massiivinen.

Ydinaseet ovat niin radikaali ase että en usko muun kuin kansallisen pelotteen toimivuuteen.
 
Jos NAtoon liitytään niin voitaisiin järjestää tämä Vaalimaalla?
 
Ydinaseissa on vain se, että laukaisunapilla pitäisi olla se sormi joka myös kärsii vihollisen toimesta ne pelotteen käytön aiheuttavat tuhot. Jos kärsijänä on Suomi ja ydinpelotenapilla on vaikka portugalilainen sormi, ei pelote enää olekaan niin massiivinen.

Ydinaseet ovat niin radikaali ase että en usko muun kuin kansallisen pelotteen toimivuuteen.

Vaan löytyykö Suomesta poliitikkoa jolle ydinsalkku uskallettaisiin antaa. Tarvittaisiin kylmäverinen, häikäilemätön ja suoraselkäinen henkilö seisomaan käsi napilla.
 
Epäluuloisuus, jopa jonkun silmiin ja korviin "salaliittoteorioilta" vaikuttava epäluuloisuus on sitten toinen asia. Kannattaa käyttää hetki myös sen tuumailuun, miksi asia voi näyttää joskus jopa salaliittohommilta. Se voi johtua myös siitä, että se joka asian salaliittokuvitelmina näkee, ei vain yksinkertaisesti omaa aiheesta sitä samaa tietomäärää kuin se joka hänen silmiinsä näyttäytyy salaliittokuvittelijana.

Olet asian suhteen yleisellä tasolla täysin oikeassa. Turhan moni kuvittelee, että sodankäynti on jotain talvisotaa tai sitten jotain täysin scifi henkistä rymistelyä, jossa mistä tahansa paikasta maapallolla saa kolmen minuutin kuluessa reaaliaikaista satelliittikuvaa jonka erottelukyky on 10 senttiä.

Vanhemmat foorumilaiset muistavat kuinka eräät kansanedustajat puhuivat strategisesta iskusta "james bond juttuina".

Itselleni Venäjän aikeet tulivat selväksi jo syksyllä 1994. Aika selvää oli alusta lähtien, että Venäjä ei tyytyisi siihen asemaan mitä sille kaavailtiin kylmän sodan häviäjänä. Näitä juttuja toi esille Markku Salomaa vuonna 1995 ja Erkki Nordberg vuonna 2003. Putinin kaltaisen miehen nousu johtajaksi ei yllättänyt, eikä se yllänyt ketään muutakaan, joka oli Venäjään ja venäläisiin tutustunut. Sen sijaan suuri yleisö söi suomessa toimittajien kädestä, kun herra toimittaja oli käynyt tapaamassa Pietarin tai Moskovan älykköjä, valtiotieteilijöitä tai sitten vaan istuttu baarissa paikallisten boheemien tai homppeleiden kanssa. Ja kuten niin monta kertaa historiassa aikaisemminkin, seurattiin sitä mitä suu lauloi ja ketään ei kiinnostanut mitä kädet tekivät.

Täytyy sanoa, että monessa mielessä venäläiset ovat olleet hyvin taitavia pelaamaan peliä. Täytyy oikeasti nostaa hattua niille suorituksille, joita on tehty Tsetseeniassa, Geogiassa ja Krimillä. Todella taitavaa peliä, jossa aikaisemmista virheistä on opittu ja kehitettyä sodankäyntiä uuteen suuntaan. Suorastaan valovuosia edellä amerikkalaisia jotka, jotka juoksevat soikea pallo kainalossa irakilaisten soccer matsissa tajuamatta, edes millä säännöillä muut pelaavat. Afganistanissa taas osallistutaan paikalliseen ratsastuskilpailuun mönkijällä. Aluksi homma toimi helvetin hyvin tasaisella ja nopeasti saatiin kolmen kilometrin kaula ratsastajiin, kunnes törmättiin ensimmäiseen jokeen. Kahlaamon tai sillan etsintä jatkuu vieläkin, vaikka ratsastajat ovat kadonneet jo näköpiiristä.
 
Viimeksi muokattu:
Täytyy sanoa, että monessa mielessä venäläiset ovat olleet hyvin taitavia pelaamaan peliä. Täytyy oikeasti nostaa hattua niille suorituksille, joita on tehty Tsetseeniassa, Geogiassa ja Krimillä. Todella taitavaa peliä, jossa aikaisemmista virheistä on opittu ja kehitettyä sodankäyntiä uuteen suuntaan.
Näin se taitaa olla. Venäläiset ovat tosiaan taitavia näissä kuvioissa.
Tähän kun yhdistää tuon aiemmin mainitsemani suomalaisille tyypillisen hyväuskoisuuden, joka on levinnyt myös muualle läntiseen Eurooppaan, niin siinäpä sitä ollaankin vielä ihmeissään.
Tämä naiivius yhdistettynä venäläiseen "pelitapaan" aiheuttaa joskus sen että jopa varsin tökerötkin kuviot jäävät lopulta noteeraamatta ja/tai kuitataan "eihän nyt kukaan noin hölmösti ja avoimesti tuollaista..."
 
Suomessa pitäisi lopettaa näiden "yksin pärjättiin ennen ja pärjätään nykyäänkin" myyttien levittäminen sekä jostain kummallisesta soturikansasta puhuminen koska sille ei ole historiallisia perusteita. Aiheuttaa pelkkää hallaa puolustukselle kun uskotaan "toiseen talvisodan ihmeeseen".
 
Ydinaseissa on vain se, että laukaisunapilla pitäisi olla se sormi joka myös kärsii vihollisen toimesta ne pelotteen käytön aiheuttavat tuhot. Jos kärsijänä on Suomi ja ydinpelotenapilla on vaikka portugalilainen sormi, ei pelote enää olekaan niin massiivinen.

Ydinaseet ovat niin radikaali ase että en usko muun kuin kansallisen pelotteen toimivuuteen.

Vasta-argumentti tietysti on ettei mikään liitto ole uskottava jos se ei ole valmis puolustamaan liiton integriteettiä. Ja toinen että parempi heikonkin liiton ydinsateenvarjo kuin ei ydinsateenvarjoa.
 
Suomessa pitäisi lopettaa näiden "yksin pärjättiin ennen ja pärjätään nykyäänkin" myyttien levittäminen sekä jostain kummallisesta soturikansasta puhuminen koska sille ei ole historiallisia perusteita. Aiheuttaa pelkkää hallaa puolustukselle kun uskotaan "toiseen talvisodan ihmeeseen".
Samaa mieltä!
Olen pitkään ihmetellyt sitä että joillekin Suomea koskeva aseellinen kriisi - siis sota - on kuin joku urheilutapahtuma, jossa tärkeintä on saada aikaiseksi "hyvä matsi" joka olisi mahdollisimman tiukka ja jännittävä.
Toinen lähestymistapa on "Thermopylae" - siinä tavoiteltu lopputulos on se, että kaikki kuolevat..ja siitäkin huolimatta käy kuten Spartallekin kävi, eli huonosti.

Näkisin niin että paras tilanne olisi kun meillä olisi niin kova kyky otella ettei yksikään vastustaja suostu ottelemaan meitä vastaan.
 
Vaan löytyykö Suomesta poliitikkoa jolle ydinsalkku uskallettaisiin antaa. Tarvittaisiin kylmäverinen, häikäilemätön ja suoraselkäinen henkilö seisomaan käsi napilla.

Onko oikeasti MILLÄÄN maalla sellainen järjestelmä, että yksittäinen kaveri, olkoon mikä kontra-yli-jumala hyvänsä, voi laittaa puikot matkaan?

Ainakin Venäjällä jossain vaiheessa asiasta vielä tehtiin lisäkäsittely jossain kenraaliportaassa, ettei pääse "vahinkoja" sattumaan.

Nämä taitavat tietty olla aika turvaluokiteltua kamaa...
 
Tiettävästi Nixon yritti kännipäissään määrätä ydiniskun Pohjois-Koreaa vastaan 1969, mutta hänen omat alaisensa päättivät olla toteuttamatta käskyä
http://www.businessinsider.com/drunk-richard-nixon-nuke-north-korea-2017-1

Suomen tapauksessa pelotteeksi riittäisi ~10 kilotonnin ydinlataus jonka voisi toimittaa perille hornetilla. Tosin ydinpelotteella on rajoituksensa Kyllä Herra Pääministeri voi selittää
 
Suomessa pitäisi lopettaa näiden "yksin pärjättiin ennen ja pärjätään nykyäänkin" myyttien levittäminen sekä jostain kummallisesta soturikansasta puhuminen koska sille ei ole historiallisia perusteita. Aiheuttaa pelkkää hallaa puolustukselle kun uskotaan "toiseen talvisodan ihmeeseen".

Kyllä. Ja toisaalta liittoutuminen on tehtävä sillä tavoin, että saavutettu liitto takaa mahdollisimman hyvin ylipäätään rauhan säilymisen. Sotaa ehkäisevä vaikutus on minusta SE juttu.

Jos kuvitellaan, että joku tosi rankka sota lanaa pariin kertaan Suomen yli ja päästä päähän, niin harvinaisen vähän se lohduttaa, että -onneksi lopulta gotlanti ja assyyria tulivat apuun- ja saatiin tasapeli.

Ymmärrän kyllä poliitikkojenkin vaikeudet tässä kohtaa. Suomi ja Ruotsi yrittävät tasapainoilla niin kauan kuin mahdollista nuoralla, jota heilutetaan kahdesta päästä. Liittoutuminen esitetään usein myös asiana, josta on silkkaa etua....ja eihän se näinkään ole. Sillekin on hintalappunsa ja siksi pitääkin olla tarpeeksi näkemystä valita Hetki.

Niinistö ja Ahtisaari ovat poliitikoistamme olleet ja ovat sellaisia, joista on tekemään tarvittaessa se iso Päätös. Onneksi toinen näistä on tällä hetkellä valtiolaivan ulkopolitiikan ruorissa. Ja toivottavasti Ukolla riittää terveyttä ja intoa vetää vielä yksi 6-vuotinen perään.
 
Suomessa pitäisi lopettaa näiden "yksin pärjättiin ennen ja pärjätään nykyäänkin" myyttien levittäminen sekä jostain kummallisesta soturikansasta puhuminen koska sille ei ole historiallisia perusteita. Aiheuttaa pelkkää hallaa puolustukselle kun uskotaan "toiseen talvisodan ihmeeseen".

Amen!

Gambiitti onnistui täpärästi. Toista kertaa tuskin tulee. Niille vielä jotka glorifioivat yksinjäämistä tai jättäytymistä ja yksin taistelua suurvaltaa vastaan niin kannattaa tutustua aikalaisten kirjoituksiin tästä ihanuudesta ja heidän mielipiteisiinsä siitä, onko pienen maan parempi sotia suurvaltaa vastaan yksin vai yhdessä. Jos siis pakotettuna sotia pitää.
 
Back
Top