Honcho
SMLNKO M/83
Kaikki tuo...sitten Stalin katsoo ensin vierestä kotiarmeijan teurastusta ja ikäänkuin huonona vitsinä Neuvostoliitto jäi huseeraamaan maahan Saksan jälkeen melkein 50 vuodeksi. Ei käy Puolaa kateeksi, olisiko niin että se on nyt ensimmäistä kertaa historiassaan sellaisessa asemassa että ei ole aina paskimmassa välikädessä joka valloittajan tiellä...
Jostakin luin että myös Varsovan liiton suunnitelmissa Puolan rooli olisi ollut tarjota ensimmäiset tykinruoat hyökkäyssodassa NATOa vastaan.
Huhta
Greatest Leader
Olen ollut luulossa, että presidenttikausien määrä yhdelle henkilölle on rajattu kahteen sitten Kekkosen päivien. Ilmeisen väärässä.
Itämeren ja Baltian puolustuksen kannalta Suomella on suuri merkitys molemmille osapuolille.
Jos Suomi on Naton jäsen, loppuu kauppatavarana oleminen siihen.
Natin jäsenmaan "myyminen" lopettaa samantien koko Naton. Onhan sekin ajan saatossa mahdollista etteivät USA ja muut Nato-maat koe järjestöään niin tärkeäksi/se on korvattu muilla liitoilla. Sitä hetkeä ei kuitenkaan nykytilanteessa ole näköpiirissä.
Eli: se etu josta ei voi luopua ei ehkä ole Suomi itsessään, vaan Nato.
vastarannankiiski
Kenraali
Tismalleen samaa mieltä mitä molemmat herrat sanovat! Samalla kun suomi tippuu pois pelattavien listalta, kavenee Venäjän pelivarakin huomattavasti. Tästä seuraa todennäköisesti Venäjälle tyypillisiä kv-itkupotkuraivareita, mököttämistä ja kiukuttelua, ehkä uhoamistakin, mutta tuskin sen pahempaa.
Ja vaikka kyynisesti ajattelee että suomea pelattaisiin pelinappulana Naton jäsenenäkin, on sen mahdollisuus siltikin pienempi jäsenyydellä kun ilman.
Venäjä laittaa Suomen päreiksi ollaan Natossa tai ei, jos se arvioi että Nato tulisi väkivalloin tai meidän luvalla käyttämään aluettamme hyväksi. Tästä syystä isäntämaasopimus ilman Nato-jäsenyyttä on se kaikkein huonoin vaihtoehto, koska Venäjälle näyttäydymme Naton tukialueena josta syystä Nato tulee aluettamme käyttämään, ja samalla Venäjä voi surutta iskeä kimppuumme ilman pelkoa 5. Artiklan toimeenpanosta koska Naton jäsen emme ole.
Näin se minusta on. Suomi nykytilassa on pahimmassa mahdollisessa välikädessä.
Venäjän kartoissa ehdottomasti vihamielinen alue/Naton käytössä oleva alue.
Naton kannalta katsoen Suomen alue on hyvin suurella todennäköisyydellä Naton käytössä, jopa niin että Suomi itse sitä pyytää, velvoitetta auttamiseen ei kuitenkaan ole. Tämä tekee Suomesta hyvän "kauppatavaran", joka on helppo vaihtaa vaikka Viroon kun tilanne (kriisi Baltiassa) on edennyt sopivaan vaiheeseen.
Tämän ymmärtäminen ei ole mitään "rakettitiedettä".
vastarannankiiski
Kenraali
Ei ole ei. Itse asiassa, toveri @Sardaukar on puhunut tästä samasta aikaisemmin ja herätellyt ajattelemaan asiaa.
SvenDufva
Kersantti
Suomi ja miltei kaikki suomalaiset joiden kanssa asiasta olen keskustellut eivät uskalla ajatella puolustus- ja turvallisuuspolitiikasta loogisesti.
Suomi on ollut muodollisesti itsenäinen mutta suuren osan ajasta ei sotilaaallisesti suvereeni jo sata vuotta, Mutta milloin kansamme alkaisi viimein uskaltaa olla kokonaan itsenäinen Moskovasta? Eli milloin kansamme uskaltaa korjata maanpuolustuksemme itsepetoksen tilasta todelliseksi suvereniteetin takuumieheksi NATO-jäsenyyden tai ydinaseen kautta?
Milloin jokainen uskaltaa olla looginen ja todeta avoimesti että vain kolme asiaa on mahdollista ja olemme aina vähintään yhdessä seuraavista, NATO-jäsenyys, ydinasevalta tai Moskovan etupiirin osana oleminen eli Moskovan vasalliasema, sekä tunnustaa oman kantansa sen oikealla nimellä?
- Armeijamme on olemassa vain Venäjän varalle - tämän myöntää valtaosa suomalaisista, moni jopa vihervasemmistossa jos asiasta alkaa tosissaan keskustella.
- Venäjä on avoimessa konfliktissa murskaavan ylivoimainen ydinaseista johtuen, luultavasti muutenkin jos liikekannallepanoa ei ehditä ajoissa tehdä. Moni varsinkin armeijan käynyt pienen keskustelun jäleen ei kiellä tätä, varsinkin kun huomioidaan Venäjän joukkotuhoaseet ja nykyinen imperialistinen asenne.
- Siksi Suomi tarvitsee enemmän voimaa kuin mitä sillä nyt on, ratkaisevasti, jos oikeasti halutaan uskottava puolustus Suomen takuuksi, kuten varsinkin vihervasemmistomme mutta miltei kaikki muutkin nyt tosiasiassa valehtelevat Suomella nyt olevan. Jotka lopulta myöntävät edelliset kohdat eivät lopulta voi kiistää tätäkään kohtaa.
- NATOon ei voida liittyä joko siksi kun "USA on paha" kuten stalinistimme, Kekkonen ja YYA-KGB Suomen aivopesi, tai koska pelätään Putinia. SIksi suuri osa suomalaisista kiusaantuneena vaatii NATO-kansanäänestystä jottei asiasta tarvitsisi keskustella. Gallupit kun tukevat tuollaisen pään pensaaseen panemisen olevan suomalainen tyhmyyden "group think" tilanne.
- Ydinasetta ei voida hankkia kun on nuo sopimukset ja suomalaiset noudattavat lakeja oman etunsa vastaisestikin sekä koska ydinaseet ovat paha ja tabu (siis lännen ydinaseet) koska Sirola-opiston stalinistinen KGB-propaganda eli "rauhankasvatus" niin Suomen aivopesi.
Suomi on ollut muodollisesti itsenäinen mutta suuren osan ajasta ei sotilaaallisesti suvereeni jo sata vuotta, Mutta milloin kansamme alkaisi viimein uskaltaa olla kokonaan itsenäinen Moskovasta? Eli milloin kansamme uskaltaa korjata maanpuolustuksemme itsepetoksen tilasta todelliseksi suvereniteetin takuumieheksi NATO-jäsenyyden tai ydinaseen kautta?
Milloin jokainen uskaltaa olla looginen ja todeta avoimesti että vain kolme asiaa on mahdollista ja olemme aina vähintään yhdessä seuraavista, NATO-jäsenyys, ydinasevalta tai Moskovan etupiirin osana oleminen eli Moskovan vasalliasema, sekä tunnustaa oman kantansa sen oikealla nimellä?
Viimeksi muokattu:
Minun osaltani nyt.
Ongelma on siinä että valitaanpa mikä tahansa näistä kolmesta, ei se siunaa Suomea yhtään fiksummilla herroilla. Oletetaanpa että valitsemme Nato-jäsenyyden ja ulkopoliittinen liturgiamme kirjoitetaan uudelleen sen pohjalta. Siitä tulee uskonkappale joka on yhtä pyhä ja loukkaamaton kuin YYA oli aikanaan ja sen epäileminen on kerettiläisyyttä joka on julkisesta keskustelusta tulella poltettava. Ainoa asia jolla suomalainen poliitikko kunnallisvaltuustosta lähtien kykenee erottautumaan on vaatimus entistä tiukemmasta integraatiosta ja entistä läheisemmästä yhteistyöstä. Liitto Naton kanssa on yhtä vaarallinen kuin liitto Moskovan kanssa jos omat herrat ovat kiinnostuneempia omasta vaikutusvallasta kotona kuin Suomen turvallisuudesta.
Näistä vaihtoehdoista ainoa joka lisää Suomen liikkumavaraa on oma ydinase ja sekin vain siinä tapauksessa että ulkovallat uskovat että Suomi on valmis käyttämään sitä. Vrt Israel ja Samson-optio. Oletetaan että Suomi kehittää oman ydinaseen ja solmii kahdenvälisen liiton USA:n kanssa. Se takaisi toimintavapuden rauhan aikana mutta varmistaisi Suomen joutumisen täysimittaisen ensi-iskun kohteeksi sodan sattuessa. Decisions decisions.
SvenDufva
Kersantti
Loogisesti ainoista vaihtoehdoista eli NATO-jäsenyydestä, omasta ydinaseesta tai Moskovan vasalliasemasta tietysti hyväksyn vain kaksi ensimainittua.
On kuitenkin huomattava, että avoimessa konfliktissa Suomi on ydinaseiden kohde kaikissa skenaarioissa, mutta efektiivisen terrorin ja kiristyksen kohde vain viimemainitussa. Paras taso saavutetaan kun molemminpuolinen tuho on varmistettu MAD-opin mukaisesti. NATO:n ydinsateenvarjo tai oma riittävän kovatasoinen ydinase (miltei - Pietarin kostotuhokyky riittäisi) tarjoaisi sen. Poliitikkomme ovat aina keskinkertaisia mutta silti NATO-liittolaisuuden väittäminen samanlaiseksi Venäjän vasalliaseman pahojen skenaarioiiden kanssa ei kestä tarkastelua ottaen huomioon mitä Moskovalle kokonaan alisteisissa paikoissa on tapahtunut, YYA-Suomi mukaan lukien (silloin tosin oli asteen verran suojanamme seniilien neuvostojohtajien passiivisuus, johon nyt ei todellakaan voi luottaa).
Ja vaikka täällä vitsaillaan ettei Suomessa ole tarpeeksi munakasta poliitikkoa napin painajaksi ainakaan selvin päin, on vastaiskun logiikka kovasti toisenlainen - hajautettu Suomen ydinase laukaistaan pelastuneista kohteista doomsday-protokollalla ensi-iskusta hengissä säilyneen paikallisen kipparin aloitteesta (esim. Suomen ydinristeilyohjuksin aseistetusta sukellusveneestä tai Käsivarren Lapin korpitukikohdasta).
Lennart Meri aikanaan esitteli Suomeen suunnattuja SS-ydinohjuksia Virosta, jotka olivat valmiudessa jo YYA-aikana joten Moskovalle kumartelunkin vaihtoehdossa Suomi on jo Neuvostoajan historian todistamana avoimessa konfliktissa Venäjän ydinaseiden iskun maalialuetta. Ja Putin on palauttamassa Venäjän sotilaallista kykyä tuon ajan mallin mukaan, joten ydinaseistetut Iskanderit ym. ovat jo olemassa Suomenkin varalle miltei varmasti.
Huhta
Greatest Leader
En voi ymmärtää, mitä ihmettä on ajateltu tuota säädettäessä... Haluttiin mahdollistaa venäläistyyppinen järjestely, jossa Medvedev käy välillä pyörähtämässä presidenttinä, kunnes Putin ottaa jälleen ohjakset myös de jure?
vastarannankiiski
Kenraali
Onko näin? Onko näin käynyt muissa Nato-maissa, kuinka monessa, ja olisiko suomi poikkeus? Jos Suomi olisi poikkeus muista Nato-maista niin miksi?
Kyllä. Suomi on ollut molempien puolien maaliluetteloissa jo 50-luvulta lähtien. Kannattaa jokaisen vaan totutella siihen ajatukseen että näin asia on nykypäivänäkin tätä tekstiä kirjoitettaessa ja luettaessa. Ydiniskukohteet ovat luonnollisesti korkealla punaleimalla varustettuja ydinasemaissa, mutta hyvän kuvan tästä antaa se, että ainoastaan ensimmäiset maalitetut kohteet 50-luvulla on voitu julkaista vanhentuneina tutkijoiden käyttöön, siis pelkästään Yhdysvaltojen toimesta. Kaikki tätä tuoreemmat ovat hyshys-osastoa edelleen. Asiastahan kirjoitettiin takavuosina muutamia juttuja ja näiden mainintojen perusteella suomessa oli vajaat parisenkymmentä iskukohdetta Yhdysvaltojen ydinpommituslaivueille maalitettuna, lähinnä estämään ja kiistämään Neuvostoliiton aluehallintaa suomessa puna-armeijan vyöryessä rajojen yli YYA-sopimuksen puitteissa kolmannen maailmanpalon sytyttyä. Jos aihe kiinnostaa enemmän niin Jukka Rislakin kirja "Paha sektori - Atomipommi, kylmä sota ja Suomi" kannattaa lukaista, vaikka mitään megaluokan paljastuksia siellä ei ole, koska suurin osa mielenkiintoisesta tiedosta on edelleen korkealla punaleimalla varustettua.
Itse en tosiaan usko suomen ydinaseeseen. Uskon että meillä on enemmän liittolaisia ja tukea saatavissa ilman ydinasetta kun sen kanssa. Kannatan vahvaa sotilaallista yhteistyötä ja integraatiota potentiaalisten liittolaisten kanssa.
PS. Jos Nukemap ei ole vielä tuttu, niin kannatta kokeilla. Esimerkiksi mitä jälkea tulee aikaiseksi jos Tsar-bomba tiputettaisiin esimerkiksi oman kesämökin paskahuussin kohdalle.
https://nuclearsecrecy.com/nukemap/
Viimeksi muokattu:
tulikomento
Supreme Leader
Väykkä, tuo turvallisuuspolitiikan Ajatusten Tonava lataa perusvarmaa tekstiä. YYA:n ja suomettumisen "raikkaan" tuulahduksen voi aistia helposti.
http://paavovayrynen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236416-selkeytta-ja-vakautta-suomen-linjaan
Vain pieni vähemmistö suomalaisista tukee Suomen liittymistä sotilasliitto Natoon. Kun suoralla Nato-jäsenyydellä ei ole kannatusta, liittoutumiseen pyritään Euroopan unionin kautta.
Liittoutumisen ajatus oli esillä jo unioniin liityttäessä. Silloin käyty keskustelu on palautunut elävänä mieleeni, kun olen kirjoittanut uutta näytelmääni ”Manu ja minä”.
EU-jäsenyyden ajajat Mauno Koivistoa myöten perustelivat jäsenyyttä turvallisuudella. Me jäsenyyden vastustajat taas pelkäsimme, että jäsenyys heikentäisi Suomen turvallisuutta, kun se saattaisi johtaa Suomen sotilaalliseen liittoutumiseen ja Nato-jäsenyyteen.
Neuvotteluihin valmistauduttaessa jouduin ulkoministerinä suoranaiseen selkkaukseen Mauno Koiviston kanssa. Pidin kiinni siitä, että Suomi voi liittyä unioniin vain siinä tapauksessa, että voimme säilyttää puolueettomuusasemamme. Koivisto puolestaan oli sitä mieltä, että puolueettomuudesta oli luovuttava.
Keskusta oli neuvotteluissa avainasemassa. Meidän kantamme voitti. Liittyessään unioniin Suomi säilytti puolueettomuutensa ytimen, sotilaallisen liittoutumattomuuden ja itsenäisen puolustuksen.
http://paavovayrynen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236416-selkeytta-ja-vakautta-suomen-linjaan
Vain pieni vähemmistö suomalaisista tukee Suomen liittymistä sotilasliitto Natoon. Kun suoralla Nato-jäsenyydellä ei ole kannatusta, liittoutumiseen pyritään Euroopan unionin kautta.
Liittoutumisen ajatus oli esillä jo unioniin liityttäessä. Silloin käyty keskustelu on palautunut elävänä mieleeni, kun olen kirjoittanut uutta näytelmääni ”Manu ja minä”.
EU-jäsenyyden ajajat Mauno Koivistoa myöten perustelivat jäsenyyttä turvallisuudella. Me jäsenyyden vastustajat taas pelkäsimme, että jäsenyys heikentäisi Suomen turvallisuutta, kun se saattaisi johtaa Suomen sotilaalliseen liittoutumiseen ja Nato-jäsenyyteen.
Neuvotteluihin valmistauduttaessa jouduin ulkoministerinä suoranaiseen selkkaukseen Mauno Koiviston kanssa. Pidin kiinni siitä, että Suomi voi liittyä unioniin vain siinä tapauksessa, että voimme säilyttää puolueettomuusasemamme. Koivisto puolestaan oli sitä mieltä, että puolueettomuudesta oli luovuttava.
Keskusta oli neuvotteluissa avainasemassa. Meidän kantamme voitti. Liittyessään unioniin Suomi säilytti puolueettomuutensa ytimen, sotilaallisen liittoutumattomuuden ja itsenäisen puolustuksen.
vastarannankiiski
Kenraali
Tyypillistä Kekkoslovakian aikaista vasallivaltion YYA-liturgiaa. Ihan samaa linjaa vetää yllättävän moni Kepulainen nykyäänkin, jos ei avoimesti niin kulisseissa ainakin. Samanlaista raikasta tuulahdustahan havaitsee Vanhasen, Kääriäisen ja Anttilan kommenteista aina Nato-jäsenyydestä puhuttaessa. Siksi Kepua täytyy pitää silmällä vähintään yhtä tiukasti kun vasemmistokenttää, kuten olen aikaisemminkin sanonut.
Honcho
SMLNKO M/83
Tästä rohkenen olla kyllä eri mieltä. Kyllä huomattavasti parempana pidän tiiviitä NATO-yhteyksiä kuin olla ilman. Esimerkiksi Valko-Venäjä ja Etelän varakkaat "-stanit" tuskin näyttäytyvät Venäjälle NATOn tukialueina mutta pelätä ne saavat silti Venäjää, mielestäni enemmän kuin Suomi. Nykymallin Venäjä ei tee sotaanlähtöpäätöksiään minkään strategisten, NATO-vastaiseen yhteenottoon liittyvien tekijöiden mukaisesti, semminkin kun se tulisi väistämättä häviämään sellaisen sodan joko hyvin nopeasti tai hieman hitaammin. Venäjälle sodat tuntuvat olevan puhtaasti sisäpoliittinen ja oman kansan hallintaan tähtäävä asia, joka pitää nykyisen rikollisen porukan vallassa pidempään.
Jos otetaan pieni ajatusleikki: Jostakin syystä Suomen NATO-jäsenyys on mahdoton, jokin kulissien takainen syy estää sen. No, minäpä väitän että rähmälläänolo ja NATO-kontaktien välttäminen ei tekisi Suomen asemasta 5.artiklan ulkopuolella yhtään turvallisempaa. Kyllä nykyinen tiivis NATO- ja länsiyhteistyö jopa ilman turvatakuita on meille parempi kuin jonkinlainen avoimempi välitilassa vellominen. Meitä pidetään luotettavana tahona ja saamme sofistikoitunutta aseistusta, toki kovaa valuuttaa vastaan. Meitä epäilemättä konfliktissa autettaisiin jotenkin, vaikka suorasta sotilaallisesta väliintulosta tuskin kannattaisi isoja toiveita elätellä. Venäjä on nykymeiningillään klassinen koulukiusaaja - se valitsee helppoja kohteita ja on raaempi pelokkaille hännystelijöille kuin niille, jotka uskaltavat pistää sille räväkästi kampoihin. Luonnollisesti se joka uskaltaa vastustaa isompaa koulukiusaajaa yksinään voi saada ikävästi nekkuunsa, mutta itsekin nenänsä verille saanut kiusaaja viimeistään toisella kerralla saattaa harkita uudestaan. Parhaassa tapauksessa päätyy alun perinkin vain haukkumaan ja pelottelemaan. Pelokkaiden hännystelijöiden tapauksessa tähän ei välttämättä ole tarvetta, etenkin kun haluttuun lopputulokseen päästään usein ilman väkivaltaa.
Toinen esimerkki: Case Ukraina. Joku saattaisi käyttää sitä esimerkkinä siitä, miten vaarallinen on länsisuuntaus ilman tiukkoja turvatakuita. Itse näen Krimin ja Donbassin ryöstön ennemminkin seurauksena siitä "huonosta avioliitosta" mikä Venäjän ja Ukrainan välillä on vallinnut Neukkulan romahduksesta alkaen. Ukrainan kansa uskalsi nykäistä itsensä vihdoin irti Venäjästä Lännen suuntaan ja sai sitten Venäjältä nenilleen, Lännen reaktioiden ollessa kaksijakoisia (oikeaa apua sekä Merkelin tuhoisaa "ei saa provosoida" perseilyä). Toisaalta nenilleen sai myös Venäjä. Se ei saa ryöstösaaliistaan mitään taloudellista etua vaan on kovaa vauhtia menettämässä paljon olemassaolevaakin niiden vuoksi. Se kohtasi selvästi odottamattoman kovaa sotilaallista(kin) vastarintaa mistä seurauksena valtiosalaisuuden tasolla hyssyteltyjä sotilashautausmaita mm. Rostovin seudulla ja hiljaiseksi maksettuja / peloteltuja omaisia. Venäjä on suurelta osin hylkiövaltio eikä sillä ole yhtään oikeaa liittolaista. Ukraina menetti ihmisiä ja alueita mutta se on jo tiivistänyt rivejään siten ettei marssi Kiovaan tai edes maareitti Krimille liene enää kovin realistinen tavoite Kremlin ajatuksissa. Ukraina koki karvaasti mitä ero huonosta avioliitosta voi maksaa, mielestäni se kannatti silti tehdä.
Eli lyhyesti tiivistäen: Vaikka emme koskaan olisi NATOn jäseniä, koen että nykyinen tiukka yhteistyö vahvistaa meitä silti eikä sillä todellisuudessa ole mitään käytännön merkitystä Moskovan päätöksille. Jonkun Suomen muodostaman 'tukialueen' saaminen pois pelistä hirveään hintaan ei muuttaisi sitä isoa kuvaa että Venäjä häviäisi selkeästi NATOa vastaan heikenneillä voimillaan, eikä mahdollisista Suomelta riistetyistä kaistaleista olisi sille mitään reaalista hyötyä koskaan. Venäjä tietää myös ettei NATO hyökkää sitä vastaan ensin. Toki toivoisin meille jäsenyyttä, mutta en yhdy näkemykseenne siitä että nykytilanne olisi jotenkin huonoin mahdollinen. Kyllä jonkinlainen myönnyttelylinja ja länsisidoksien välttäminen olisi minun mielestäni vaarallisempaa. Esim. Isäntämaasopimus ei velvoita Suomea yhtään mihinkään ilman oman hallituksemme päätöstä. Venäjä räksyttää. Mutta se räksytys on tulkintani mukaan sellaista, missä haukkuva koira ei pure. Ainakaan parempi ei olisi ollut jättää tekemättä mitään Venäjän pelosta johtuen. Oli sitten 5. artikla turvana tai ei.
Huhta
Greatest Leader
Olen samaa mieltä kuin @Honcho yllä.
Ajatellen myös Nato-jäsenyyden mahdollisuuden aukeamista tulevaisuudessa on hyvä, että olemme mahdollisimman lähellä jo valmiiksi. Pienempiä askeleita kerralla, ja hupsis, yhtenä päivänä suomalaissotilaan hihassa on siniristilipun lisäksi samoja värejä edustava Naton lippu.
BTW, epäilen Googlen olevan Venäjän kätyri tuon mauttoman hakuehdotuksen perusteella. Kenelle voin ilmoittaa?
Ajatellen myös Nato-jäsenyyden mahdollisuuden aukeamista tulevaisuudessa on hyvä, että olemme mahdollisimman lähellä jo valmiiksi. Pienempiä askeleita kerralla, ja hupsis, yhtenä päivänä suomalaissotilaan hihassa on siniristilipun lisäksi samoja värejä edustava Naton lippu.
BTW, epäilen Googlen olevan Venäjän kätyri tuon mauttoman hakuehdotuksen perusteella. Kenelle voin ilmoittaa?
miheikki
Greatest Leader
NATO- kannatustani heikentävä virke. Haluaisin PV:n hakevan vain oppia tukemaan kotimaan puolustusta. Eikä kehittävän itseään monikansallisiin operaatioihin.
Linkissä interaktiivinen kartta, josta näkee tietoa NATOn suhteista eri valtioihin.
http://www.nato.int/nato-on-the-map...n=170501+map+poseidon&lang=en&infoBox=Finland
vastarannankiiski
Kenraali
Hyvin persusteltu ja koko tekstissa on perää.
Sanottakoon näin että isäntämaasopimus on erittäin huono jos sitä verrataan täysjäsenyyteen. Isäntämaasopimusta täydelliseen yksinoloon on vaikeampi verrata, koska molemmat ovat niin huonoja vaihtoehtoja.
Monikansallisiin opertaatioihin valmistautuminen on välttämätön paha, jo ihan 5. artiklan kannalta. Kun se laitetaan toteen, operaatiosta tulee monikansallinen ja saattaapi tulla vielä siinäkin mielessä että me olemme se kohdemaa.
Viimeksi muokattu:
Mainittakoon, että isäntamaasopimus mahdollistaa harjoittelut ja yhteisoperaatiot maaperällämme tällä hetkellä mutta niin nyt kuin tulevaisuudessakin sen käyttö edellyttää, että Suomi kutsuu joukkoja maahansa. Nythän suht vakaassa tilanteessa suurin hyöty tulee yhteisistä sotaharjoituksista ja niiden harjoittavasta vaikutuksesta puolustusvoimillemme sekä saatujen kontaktien ja verkoston hyödyistä.
Monikansalliset operaatiot ovat lähes ainoita mahdollisia tilanteita joissa puolustusvoimamme saa suoraa operatiivista kokemusta konflikteista ja aseellisista yhteenotoista. Lisäksi koska ne ovat partneriutemme myötä itse valittavissamme niin yleensä niihin sisältyy myös humanitaarisia arvoja ja ovat tukena ulkopolitiikallemme.
Ja vaikka olisimme Nato-jäseniä niin nämä edellämainitut valinnanmahdollisuudet eivat poistu.
Monikansalliset operaatiot ovat lähes ainoita mahdollisia tilanteita joissa puolustusvoimamme saa suoraa operatiivista kokemusta konflikteista ja aseellisista yhteenotoista. Lisäksi koska ne ovat partneriutemme myötä itse valittavissamme niin yleensä niihin sisältyy myös humanitaarisia arvoja ja ovat tukena ulkopolitiikallemme.
Ja vaikka olisimme Nato-jäseniä niin nämä edellämainitut valinnanmahdollisuudet eivat poistu.
Viimeksi muokattu: