Onko oikein minkään puolueen julkisesti NATO-myönteinen väkikään lobannut AIDOSTI jäsenhakemuksen puolesta päästyään vallankahvaan? Ikään kuin koko asia unohtuu sillä hetkellä kun asiaan voisi jotenkin vaikuttaa.
Tietyssä mielessä toivon että tässäkin vitjassa itsestäänselvänä totuutena pidetty päättäjien oma vässykkämäisyys on syynä, koska sen yli pystyy ehkä vielä pääsemään. Valitettavasti pidän ainakin yhtä todennäköisenä sitä mm.
@baikal in mainitsemaa mahdollisuutta että vaikkapa Saksa loputtomassa natsi-apologismissaan ja oman edun tavoittelussaan ei halua "provosoida Venäjää" enempää kun meni jo hyväksymään rajamaista Baltit jäseniksi...ja siitä on aikaa. Sanomattakin selvää että jos näin olisi, se olisi yksi suurimpia valtionsalaisuuksiamme, vaikka kyllähän se Moskovan tiedossa olisi. Saksan näkökulmasta voi näyttää siltä, että hyvinhän suomalaiset pärjää, vahvat puolustusvoimat jne. Ja jos kakka joskus lentää tuulettimeen vaikka Itä- tai Pohjois-Suomessa niin ei siitä välitöntä vaikutusta peruselämään Baijerissa ole. Merkelin nimi lienee kirosana esim. Ukrainassa.
Ajatellaanpa vaikka S.Niinistöä. Olen n. 101% varma, että henkilökohtaisesti mies kannattaisi NATO-jäsenyyttä, mutta nyt erittäin suositun ja erittäin arvostetun mielipidevaikuttajan asemassa hän näyttää A) Suitsivan välitöntä liittoutumisintoa ja B) Pitävän itsellään pelimerkit käsissä "peliliikkeisiin" (esim. Viljasen hylkääminen oikeuskansleriksi). Joku voi tarjota syyksi vässykkämäistä pelkoa uudelleenvalinnasta, mutta olen erittäin varma että mahdollisiin vastaehdokkaisiin verrattuna Salen kansansuosio on sitä luokkaa että ensinnäkin osa varmuuden ja perinteiden (Kepu...osa vasemmistostakin) hengessä jäsenyyttä vastustavista muuttaisi heti kantaansa Ylipäällikön völjyssä. Toisaalta lopuille tuo NATO-asia ei olisi se elämän tärkein asia ja he äänestäisivät Saulia vaikka tämän kanta olisi myönteinen vasten omaa kantaa. Mehän tällä saitilla syömme TurPoa ja kakkaamme puolustuskykyä, joten meille on joskus vaikea hahmottaa että isolle osalle ihmisistä, etenkin siitä porukasta jolla löytyy puntista banskun sijaan persikka, TurPo ja maanpuolustus on henkisesti hyvinkin etäinen sivuseikka, josta ei tiedetä mitään ja mielipiteitä muodostetaan vaikkapa Iltalehden artikkelien mukaan.
Itse elän siinä mielessä hetkessä, että toki toivoisin jäsenyyttä mutta en odota sellaista ennenkuin toisin todistetaan. Tuhkan sirottelu aiheesta ei auta mitään, parempi haalia nyt sitä rautaa lahkeeseen ja mahdollisimman paljon muita yhteistyökuvioita. Ehkä tulee peliliikkeille paikkoja vielä, mutta siihen asti on kaikissa tilanteissa varauduttava henkisesti ja aineellisesti siihen että voimme olla jälleen 'yksin' (yksinkertaistettuna, emmehän me viimeksikään olleet edes Talvisodassa täysin yksin, emmekä takuuvarmasti tänäänkään). Onneksi vastassa ei ole enää Neuvostoliiton resurssit ja omasta takaakin on sentään kohtuullisesti iskukykyä.
