Mielenkiintoista! Ainola Iltalehdessä:
--
Näkökulma: Presidentti Niinistö ei halua poliittista päällystakkia - taustalla kova Nato-peli
Tänään klo 01:35
Niinistö ei halua Viljasesta itselleen poliittista päällystakkia, kirjoittaa Olli Ainola.
AOP
Tasavallan presidentti
Sauli Niinistö ei halua nimittää valtiosääntötuntija
Veli-Pekka Viljasta oikeuskansleriksi.
Helsingin Sanomat uutisoi, että oikeusministeriö veti pois nimitysesityksensä sen jälkeen, kun presidentti oli näyttänyt punaista valoa.
Mitä sellaista Niinistöllä on hampaankolossaan, jonka vuoksi Viljanen ei kelpaa?
On varmasti monta syytä. Viljaselta esimerkiksi puuttuu syvällinen käytännön kokemus ylimmästä hallinnosta. Viljanen on yksinpuurtaja-asiantuntija.
Jotkut kokoomuslaiset pilkkaavat häntä perustuslakifundamentalistiksi eli "änkyräksi". Viljasta on pidetty vasemmistolaisena, hänen henkinen kotinsa lienee SDP.
Oli Niinistökin poliittisen uransa alussa vähän samantapainen änkyrä. Tämä puoli Niinistössä korostui 1990-luvun alkupuolella, kun Suomi loi nahkansa ja liittyi unioniin. Viljasta lähellä olevat demarit sen sijaan olivat perustuslakiasioissa vielä tuolloin käytännön koulimia joustavia pragmaatikkoja; olihan SDP:llä ulkopolitiikan valta.
Niinistön kudelma
Olen vakuuttunut, että Niinistön silmissä Viljanen sinetöi kohtalonsa viime syksynä. Viljanen uhkasi Niinistön ulko- ja turvallisuuspoliittista kudelmaa.
Mikä on Niinistön kudelma?
Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittista keskustelua hallitsee kaksi konservatiivista koulukuntaa. Toisen koulukunnan mielestä Suomen pitää liittyä Natoon. Toisen mielestä Natoon taas ei pidä liittyä.
Sauli Niinistö livahtaa kummankin koulukunnan kannattajien välistä. Hän painelee heidän ohitseen politiikallaan, josta ulkoministeriössä kuulee käytettävän nimitystä Kolmas tie. Niinistö ikään kuin kannattaa kumpaakin koulukuntaa.
Saksalaisilla on tällaisesta politiikasta mainio ilmaisu: spagaatinhallinta. Ruotsissa taas puhutaan Hultqvistin doktriinista sikäläisen sosiaalidemokraattisen puolustusministerin
Peter Hultqvistin mukaan. Hultqvist on Niinistön luottoministeri Ruotsin hallituksessa.
Spagaatti Natoon
Niinistön ja Hultqvistin spagaatti on se, että Natoon kuulumattomat Suomi ja Ruotsi ovat lupautuneet tukemaan Baltian puolustusta.
Ruotsi antaa lentokenttiään ja satamiaan Naton eli käytännössä Yhdysvaltain puolustusvoimien käyttöön. Samalla Ruotsi saa amerikkalaisten epäviralliset turvatakeet.
Suomen antama tuki on vaatimattomampaa, muttei lainkaan merkityksetöntä tai riskitöntä. Suomi ei saa ainakaan yhtä kattavia epävirallisia turvatakeita kuin mitä Ruotsi.
Suomen antama sotilaallinen apu voi toteutua esimerkiksi tilanteessa, jossa Norjan sodanjohto pyytää, että Virossa venäläisiä vastaan käydyissä sotatoimissa siipeensä saanut amerikkalainen hävittäjä voisi laskeutua suomalaiselle varakentälle saamaan huoltoa ja täydennystä.
Viro on vuosikaudet painostanut Suomea antamaan sotilaallista apua kriisitilanteessa, mieluiten vieläpä niin, että Suomi tekisi valtiosopimuksen. Sauli Niinistön aikana maat ovat tehneet poliittisen kompromissin, joka on rauhoittanut Viron hallitusta.
Virallisia papereita ei ole tehty, vaan ongelma on hoidettu puhumalla. Suomi on vakuuttanut Virolle, että Suomi ei käännä tälle selkäänsä sodan aikana.
Riita eduskunnassa
Naton Itämeren-alueen puolustussuunnitelma - ensimmäinen 25 vuoteen - valmistui viime vuonna.
Suomella on siihen kytkös, jota on järjestelty poliittisella ja sotilaallisella tasolla. Jotta Suomi voisi hoitaa osansa näistä monen maan kesken tehdyistä sitoumuksista, Suomen sodanjohdon operatiivisten päätösten pitää perustua lakiin.
Tällaista lainsäädäntöä ei Suomessa ole entuudestaan. Siksipä hallitus antoi viime vuonna eduskunnalla lakiesityksen ulkomaisen sotilaallisen avun antamisesta ja vastaanottamisesta.
Lakiesitys kuitenkin törmäsi eduskunnan perustuslakivaliokuntaan - ja Viljaseen. Valiokunnan asiantuntijana Viljanen hylkäsi ajatuksen siitä, että presidentti voisi kiiretilanteessa tehdä päätöksen esimerkiksi edellä kuvatun tapaisesta Nato-koneen auttamisesta.
Viljanen oikeastaan vaati ex-pääsihteeri
Seppo Tiitisen (kesk) kanssa, että perustuslakia pitää muuttaa, jos presidentille annetaan valta päättää kiireellisessä tilanteessa avusta, jossa käytetään aseellista voimaa.
Tämä muodostui myös perustuslakivaliokunnan kannaksi sekä myöhemmin vielä eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan kannaksi. Ulkoasiainvaliokunta pyyhki presidentin kiireellisen päätösmenettelyn pois hallituksen lakiesityksestä.
Jo tätä ennen viime joulukuussa SDP:n, vasemmistoliiton ja ilmeisesti osin myös keskustan edustajat olivat riitauttaneet hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon. Eduskunnan kannaksi kirjattiin hallituksen harmiksi lausuma, jonka mukaan Suomi ei salli "alueensa käyttämistä vihamielisiin tarkoituksiin muita valtioita vastaan".
Niinistön kudelman ydin on se, että Suomi luo lailliset puitteet mahdollisuudelle osallistua Naton Itämeren aluetta koskevan puolustussuunnitelman toimeenpanoon. Eduskunnassa on oppositio, joka yrittää purkaa kudelmaa.
Viljanen on antanut purkajille ratkaisevaa apua. Ei kai ihme, jos se harmittaa Niinistöä.
Vielä kauheampaa Niinistön kannalta voisi olla vain se, että Viljanen oikeuskanslerina pääsisi vahtimaan Niinistön päätösten lainmukaisuutta. Sehän olisi aivan hirmuista.
OLLI AINOLA
[email protected]
