Saattaa hämmästyä slovakkien ja toisaalta suomalaisten mentaliteettien eroavaisuuksista.
- Status
Nils Torvalds on perustellut Nato-kantaansa.
(Jostain syystä en saa tällä laitteella kopioitua, joten käykää linkin kautta katsomassa/edit, onnistuihan se. Teksti linkin jälkeen )
Tiukkaa analyysia eikä mitään Kremlin harhautus
https://m.facebook.com/nilstorvalds/posts/1639324652808693
"Vakavan keskustelun alku!
Olen saanut paljon postia – sekä pettyneitä että myönteisiä reaktioita. Eilen illalla kirjoitin lyhyen vastauksen eräälle ystävälleni. Selvyyden vuoksi haluan julkaista vastaukseni:
Minä tein sen [ulostulon Nato-kannastani] noin viidestä, kuudesta eri syystä.
1. Uskon, että presidentinvaalikampanjaa on käytävä selkokielellä.
2. Näköpiirissä on kausi, jonka aikana eurooppalaisen politiikan sisältö määräytyy saksalais-ranskalaisen yhteistyön pohjalta (Macron-Merkel). Turvallisuus- ja puolustuspoliittinen yhteistyö on ykkösasia.
Tämä johtuu vähintään kolmesta asiasta.
a. Venäjä on arvioitavissa olevan ajan kuluessa ajautumassa uuteen kriisiin. Minä olen kuvannut kriisiä ”nykyaikaistamisalijäämästä” johtuvaksi (demokraattisten ratkaisujen puute, kansalaisyhteiskunnan kehittymättömyys, modernin yhteiskuntarakenteen puute). Venäjä kulkee kohti kriisiä auktoritatiivisessa yhteiskuntajärjestyksessä.
b. (Länsi-)Euroopan turvallisuuspolitiikka on vuodesta 1945 nojannut Yhdysvaltojen läsnäoloon (me olemme siis oikeastaan eläneet USA:n ja NATO:n varjon alla). Donald Trump kovertaa mainittua auktoriteettia ja sanoo samalla, että USA tulevan vuosikymmenen aikana tulee keskittymään enemmän sisäpolitiikkaan kuin kansainvälisiin ja eurooppalaisiin asioihin. Siitä syystä Merkel totesi puolisen vuotta sitten, että Euroopan on entistä vahvemmin tukeuduttava itseensä.
c. Meillä on terrorismihaaste, joka lisäksi noudattaa tiettyä kaavaa. Terroristit ovat olleet tarkkailussa jossain maassa, mutta tiedonkulku ja kyky löytää olennaisin tieto on ollut erinomaisen heikkoa. Me olemme sen ”kierroksen” ulkopuolella ja se on vaarallista.
3. Ruotsi on jättämässä ajatuksen siitä, että ”Suomi ja Ruotsi päättävät yhdessä”. Meidän on siis pakko päättää itsenäisesti, eikä sellaista päätöstä voida tehdä ennen laajaa keskustelua. Ruotsin Keskustapuolue on jo tehnyt päätöksensä (ja paikalla oli viisi tarkkailijaa Suomen Keskustasta).
4. Euroopan tuleva turvallisuus- ja puolustuspolitiikka ei voi olla muuta kuin EU-NATO-hybridi. Se, joka yrittää vakuuttaa itsensä muusta, on itsepetoksen tiellä.
5. Keskustelu, jossa käsketään ”sano kyllä tai ei NATO:lle, on jäänne kylmän sodan ajalta ja se hallitsee meidän sukupolven tapaa ajatella, mutta maailma ei enää ole sen näköinen. Me olimme vuodesta 1944 lähtien osa Neuvostoliiton vaikutuspiiriä. Joillekin poliittisille liikkeille se oli erittäin epämiellyttävä totuus, toisille liiankin miellyttävä. Siinä maailmassa Paasikivi ja Kekkonen elivät ja johtivat maata. Vuoden 1989 jälkeen sellaista vaikutuspiiriä ei enää ole ollut.
Näin, kaikessa lyhykäisyydessään.
Ystävälisin terveisin,
Nicke
Eilisen keskustelun jälkeen on varmasti paikallan vielä selventää asiaa ainakin yhdeltä kannalta. Suomen eduskunta ja hallitus tekevät demokraattiset päätökset. Kansanäänestyksen taakse piiloutuminen olisi poliittisen vastuun pakoilua.
Pekka Haavisto ja minä olemme asiasta täysin samaa miltä. Haavisto on painottanut, että hänen kantansa koskien kansanäänestysten toiminnallisuutta on muuttunut. Se on rohkeaa puhetta vihreältä kansanedustajalta. Meillä on hankalia esimerkkejä siitä, miten kansanäänestyksissä voi käydä.
Kaikessa vakavuudessa voisimme joutua erittäin epämiellyttävään asemaan, jos emme kävisi tätä keskustelua. Ruotsin Keskustapuolueen päätös luopua ”käsi kädessä Natoon tai sen ulkopuolelle” -politiikasta, voi lyhyelläkin katsannolla johtaa siihen, että jäämme yksin. Se olisi vakava ”suomettumissignaali” ja haittaisi pysyvällä tavalla Suomen asemaa EU:ssa. Sen tilanteen välttämiseksi on keskustelu käytävä nyt. Eilinen keskustelu osoitti nimittäin, millainen rooli kansanäänestyksillä on. Kansanäänestyksestä tulee viikunanlehti, johon pukeutuneena poliitikko voi olla ottamatta kantaa. Se vuorostaan halvaannuttaa keskustelun ja estää välttämättömän kansalaiskeskustelun.
Lisäksi vielä yksi argumentti. Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka on sotien jälkeen lähtenyt siitä, että me yksin vastaamme itsestämme. Se oli seurausta siitä, että me vuoden 1945 jälkeen oikeastaan jouduimme Neuvostoliiton etupiiriin. Me saimme kovin vähän ymmärrystä koskien asemaamme (vrt lännessä käytyä Finlandisierung-keskustelua). Suomen oli siis käytettävissä olevin keinoin tultava omillaan toimeen ja Suomea käytettiin siksi koetinkivenä.
Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen yritimme nopeasti hakeutua länteen saadaksemme suojaa ja vähän enemmän ymmärrystä. Tätä pohdintaa käytiin, kun Suomi haki EU:n jäsenyyttä. Mutta EU on kaksisuuntainen katu. Jotta EU voisi ottaa vastuuta meistä, on myös meidän otettava vastuuta EU:n turvallisuudesta. Sellaista lähestymistapaa turvallisuuspolitiikkaan meillä ei aiemmin ole ollut, mutta sen aika on nyt. Skyllan ja Kharybdiksen halauksessa on EU:n ja NATO:n yhdistettävä voimavaransa. Muita vaihtoehtoja ei oikeastaan ole, emmekä me voi jättäytyä ulkopuolelle.
Kaikella ystävyydellä!"
(Jostain syystä en saa tällä laitteella kopioitua, joten käykää linkin kautta katsomassa/edit, onnistuihan se. Teksti linkin jälkeen )
Tiukkaa analyysia eikä mitään Kremlin harhautus
https://m.facebook.com/nilstorvalds/posts/1639324652808693
"Vakavan keskustelun alku!
Olen saanut paljon postia – sekä pettyneitä että myönteisiä reaktioita. Eilen illalla kirjoitin lyhyen vastauksen eräälle ystävälleni. Selvyyden vuoksi haluan julkaista vastaukseni:
Minä tein sen [ulostulon Nato-kannastani] noin viidestä, kuudesta eri syystä.
1. Uskon, että presidentinvaalikampanjaa on käytävä selkokielellä.
2. Näköpiirissä on kausi, jonka aikana eurooppalaisen politiikan sisältö määräytyy saksalais-ranskalaisen yhteistyön pohjalta (Macron-Merkel). Turvallisuus- ja puolustuspoliittinen yhteistyö on ykkösasia.
Tämä johtuu vähintään kolmesta asiasta.
a. Venäjä on arvioitavissa olevan ajan kuluessa ajautumassa uuteen kriisiin. Minä olen kuvannut kriisiä ”nykyaikaistamisalijäämästä” johtuvaksi (demokraattisten ratkaisujen puute, kansalaisyhteiskunnan kehittymättömyys, modernin yhteiskuntarakenteen puute). Venäjä kulkee kohti kriisiä auktoritatiivisessa yhteiskuntajärjestyksessä.
b. (Länsi-)Euroopan turvallisuuspolitiikka on vuodesta 1945 nojannut Yhdysvaltojen läsnäoloon (me olemme siis oikeastaan eläneet USA:n ja NATO:n varjon alla). Donald Trump kovertaa mainittua auktoriteettia ja sanoo samalla, että USA tulevan vuosikymmenen aikana tulee keskittymään enemmän sisäpolitiikkaan kuin kansainvälisiin ja eurooppalaisiin asioihin. Siitä syystä Merkel totesi puolisen vuotta sitten, että Euroopan on entistä vahvemmin tukeuduttava itseensä.
c. Meillä on terrorismihaaste, joka lisäksi noudattaa tiettyä kaavaa. Terroristit ovat olleet tarkkailussa jossain maassa, mutta tiedonkulku ja kyky löytää olennaisin tieto on ollut erinomaisen heikkoa. Me olemme sen ”kierroksen” ulkopuolella ja se on vaarallista.
3. Ruotsi on jättämässä ajatuksen siitä, että ”Suomi ja Ruotsi päättävät yhdessä”. Meidän on siis pakko päättää itsenäisesti, eikä sellaista päätöstä voida tehdä ennen laajaa keskustelua. Ruotsin Keskustapuolue on jo tehnyt päätöksensä (ja paikalla oli viisi tarkkailijaa Suomen Keskustasta).
4. Euroopan tuleva turvallisuus- ja puolustuspolitiikka ei voi olla muuta kuin EU-NATO-hybridi. Se, joka yrittää vakuuttaa itsensä muusta, on itsepetoksen tiellä.
5. Keskustelu, jossa käsketään ”sano kyllä tai ei NATO:lle, on jäänne kylmän sodan ajalta ja se hallitsee meidän sukupolven tapaa ajatella, mutta maailma ei enää ole sen näköinen. Me olimme vuodesta 1944 lähtien osa Neuvostoliiton vaikutuspiiriä. Joillekin poliittisille liikkeille se oli erittäin epämiellyttävä totuus, toisille liiankin miellyttävä. Siinä maailmassa Paasikivi ja Kekkonen elivät ja johtivat maata. Vuoden 1989 jälkeen sellaista vaikutuspiiriä ei enää ole ollut.
Näin, kaikessa lyhykäisyydessään.
Ystävälisin terveisin,
Nicke
Eilisen keskustelun jälkeen on varmasti paikallan vielä selventää asiaa ainakin yhdeltä kannalta. Suomen eduskunta ja hallitus tekevät demokraattiset päätökset. Kansanäänestyksen taakse piiloutuminen olisi poliittisen vastuun pakoilua.
Pekka Haavisto ja minä olemme asiasta täysin samaa miltä. Haavisto on painottanut, että hänen kantansa koskien kansanäänestysten toiminnallisuutta on muuttunut. Se on rohkeaa puhetta vihreältä kansanedustajalta. Meillä on hankalia esimerkkejä siitä, miten kansanäänestyksissä voi käydä.
Kaikessa vakavuudessa voisimme joutua erittäin epämiellyttävään asemaan, jos emme kävisi tätä keskustelua. Ruotsin Keskustapuolueen päätös luopua ”käsi kädessä Natoon tai sen ulkopuolelle” -politiikasta, voi lyhyelläkin katsannolla johtaa siihen, että jäämme yksin. Se olisi vakava ”suomettumissignaali” ja haittaisi pysyvällä tavalla Suomen asemaa EU:ssa. Sen tilanteen välttämiseksi on keskustelu käytävä nyt. Eilinen keskustelu osoitti nimittäin, millainen rooli kansanäänestyksillä on. Kansanäänestyksestä tulee viikunanlehti, johon pukeutuneena poliitikko voi olla ottamatta kantaa. Se vuorostaan halvaannuttaa keskustelun ja estää välttämättömän kansalaiskeskustelun.
Lisäksi vielä yksi argumentti. Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka on sotien jälkeen lähtenyt siitä, että me yksin vastaamme itsestämme. Se oli seurausta siitä, että me vuoden 1945 jälkeen oikeastaan jouduimme Neuvostoliiton etupiiriin. Me saimme kovin vähän ymmärrystä koskien asemaamme (vrt lännessä käytyä Finlandisierung-keskustelua). Suomen oli siis käytettävissä olevin keinoin tultava omillaan toimeen ja Suomea käytettiin siksi koetinkivenä.
Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen yritimme nopeasti hakeutua länteen saadaksemme suojaa ja vähän enemmän ymmärrystä. Tätä pohdintaa käytiin, kun Suomi haki EU:n jäsenyyttä. Mutta EU on kaksisuuntainen katu. Jotta EU voisi ottaa vastuuta meistä, on myös meidän otettava vastuuta EU:n turvallisuudesta. Sellaista lähestymistapaa turvallisuuspolitiikkaan meillä ei aiemmin ole ollut, mutta sen aika on nyt. Skyllan ja Kharybdiksen halauksessa on EU:n ja NATO:n yhdistettävä voimavaransa. Muita vaihtoehtoja ei oikeastaan ole, emmekä me voi jättäytyä ulkopuolelle.
Kaikella ystävyydellä!"
Viimeksi muokattu:
Vanha kommunisti käynnisti Nato-pelin
Torstai 12.10.2017 klo 06.57
Lapin metsätalouspäivät Rovaniemellä, Europarlamentaarikko Nils Torvalds
RKP:n presidenttiehdokas Nils Torvaldsperäsi maanantaina selkokielistä keskustelua vaaleihin ja ilmoitti kannattavansa pikaista liittymistä sotilasliitto Natoon. Oli Torvaldsin kanssa samaa mieltä tai ei, kannanotto toi raikkaan tuulahduksen suomalaiseen turvallisuuspoliittisen keskusteluun.
Se on sitten eri asia, pystyykö Torvalds tuomaan Naton aidosti vaalikeskusteluihin. Kaikki muut ehdokkaat ovat joko Natoa vastaan tai näitä kuuluisia päättäjiä Nato-optioineen: pidetään yllä mahdollisuutta hakea jäsenyyttä, mutta ei sitä kuitenkaan tehdä, ei hyvän eikä huonon sään aikana.
* * *
Kun lukee Suomen turvallisuuspolitiikan terävimmän kärjen viime aikojen(kin) lausuntoja, ei voi päätyä kuin yhteen johtopäätökseen: Nato-jäsenyyttä kierretään kuin kissa kuumaa puuroa.
Syyskuun alussa tasavallan presidentti Sauli Niinistö puhui Ylen Ykkösaamussa EU:n yhteisen puolustuksen kehittämisestä. Niinistö sanoi, että kun eurooppalaiset Nato-maat kehittävät puolustustaan, ne samalla kehittävät eurooppalaista puolustusta. Niinistön mukaan eurooppalaisten Nato-maiden joukot voivat olla "tietysti myös EU-joukkoja".
Neljä päivää Niinistön puheen jälkeen kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo puhui Paasikivi-seurassa. Orpon mukaan "kaikkein oleellisinta on kuitenkin vahvistaa Lissabonin sopimuksen avunantovelvoitetta" - eli siis EU-maiden keskinäistä sotilasavun mahdollisuutta. Nato-yhteistyöstäkin Orpo puhui, mutta muistutti, että "ero jäsenyyden ja kumppanuuden välillä on selvä".
* * *
Keskustan puheenjohtaja, pääministeri Juha Sipilä puolestaan kävi syyskuussa tapaamassa Ranskan presidentti Emmanuel Macronia. Sipilä alleviivasi, miten Suomi haluaa olla Ranskan kanssa edelläkävijänä EU:n puolustusyhteistyön kehittämisessä.
EU-touhut ovat siis in, Nato-jäsenyydestä puhuminen out.
Presidenttiehdokas Nils Torvalds kirjoitti maanantaina, että "Euroopan tuleva turvallisuus- ja puolustuspolitiikka ei voi olla muuta kuin EU-Nato-hybridi. Se, joka yrittää vakuuttaa itsensä muusta, on itsepetoksen tiellä".
***
Venäjä tekee tietysti oman osansa tyrmätäkseen suomalaisen Nato-keskustelun.
Viime viikonlopun Ilta-Sanomissa Venäjän uusi Suomen-lähettiläs Pavel Kuznetsov sanoi, että Suomen Nato-liittoutuminen pakottaisi Venäjän "asianmukaisiin vastatoimiin".
Presidentti Niinistö ei halunnut Suomen Kuvalehdelle ryhtyä arvioimaan "asianmukaisten vastatoimien" sisältöä, mutta muistutti presidentti Vladimir Putinista.
- Putin on sanonut ihan kaiken. Heidän mielestään sen (Suomen Nato-jäsenyyden) jälkeen rajan takana olisi vihollinen, Niinistö kommentoi SK:lle.
* * *
Presidenttiehdokas Torvalds hakee Nato-avauksellaan varmasti myös eroa muihin ehdokkaisiin. On selvää, että suomalaiseen konsensustyyliin Torvalds yritetään leimata höperöijäksi. Ellei sitten Torvaldsin kannatus ala Nato-kannattajien toimesta nousta.
Presidentti Niinistö muistutti Iltalehdelle (IL 30.9.), että hänen toimikaudellaan Suomen ja Naton suhde on huomattavasti tiivistynyt. Tämä pitää paikkansa. Samoin on tiivistynyt suhde Yhdysvaltoihin, jonka kanssa on muun muassa allekirjoitettu puolustussopimus.
Suomi ajaa Yhdysvaltain ja Naton kylkeen, mutta sotilasliittoutumisesta puhuminen on yhä kovin vaikeaa. Suomi liikkuu kuin sumuverhossa, eikä uskalla tehdä lopullisia ratkaisuja, tai ainakaan kertoa niistä.
Kuvaavaa on, että presidentinvaaleissa keskustelun avaajana toimii vanha kommunisti Torvalds.
- Jotta EU voisi ottaa vastuuta meistä, on myös meidän otettava vastuuta EU:n turvallisuudesta. Sellaista lähestymistapaa turvallisuuspolitiikkaan meillä ei aiemmin ole ollut, mutta sen aika on nyt. Skyllan ja Kharybdiksen halauksessa on EU:n ja Naton yhdistettävä voimavaransa. Muita vaihtoehtoja ei oikeastaan ole, emmekä me voi jättäytyä ulkopuolelle, kirjoittaa Torvalds.
JUHA RISTAMÄKI
[email protected]
Venäjän suurlähettiläs väläytti ”vastatoimia”, jos Suomi liittyy Natoon – tällaisia ne voisivat olla
Venäjän Suomen suurlähettiläs Pavel Kuznetsov. (KUVA: Joonas Salo)
Julkaistu: 12.10. 10:55
Jos Suomi liittyisi Natoon, Venäjä vastaisi todennäköisesti taloudellisilla ja poliittisilla keinoilla, arvioi Teija Tiilikainen.
Ilta-Sanomat pääsi ensimmäisenä mediana haastattelemaan Venäjän tuoretta Suomen-suurlähettilästä Pavel Kuznetsovia. Viikonloppuna julkaistussa haastattelussahuomiota herätti etenkin suurlähettilään kommentti Suomen mahdollisesta Nato-jäsenyydestä.
– Jokaisella maalla on suvereeni oikeus itse määritellä kansallisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan linja. Luulen kuitenkin kaikkien ymmärtävän, että Naton sotilaallisen infrastruktuurin tulo lähemmäs meidän rajojamme pakottaa meidät ryhtymään asianmukaisiin vastatoimiin, suomea puhuva Kuznetsov sanoi.
Lausunto ei yllättänyt ulkopoliittisen instituutin johtajaa Teija Tiilikaista.
– Kuznetsovin kommentit jatkavat tuttua ja perinteistä linjaa. Venäjän edustajat ovat vihjanneet Suomen Nato-jäsenyyden aiheuttamista vastatoimista aina kylmän sodan päättymisestä lähtien, Tiilikainen toteaa.
Hän oli mukana neljän hengen asiantuntijaryhmässä, joka selvitti viime vuonna ulkoministeriölle mahdollisen Nato-jäsenyyden vaikutuksia ottamatta kantaa puolesta tai vastaan.
Ulkoministeri Timo Soinin (sin) kiittelemässä raportissa ryhmä arvioi, että Suomen hakeutuminen sotilasliittoon johtaisi Venäjän ”ankaraan ja henkilökohtaiseen reaktioon”.
Mitä se tarkoittaisi?
Suomi tuskin kokisi Ukrainan kohtaloa
Asiantuntijaryhmä ei viime vuonna selvitystä tehdessään uskonut, että Venäjä ryhtyisi sotilaallisiin vastatoimiin.
– Tässä halusimme tehdä eron esimerkiksi Ukrainaan ja Georgiaan. Eikä tilanne ole nähdäkseni vuodessa merkittävästi muuttunut, Teija Tiilikainen sanoo.
Hänen mukaansa vastatoimet olisivat todennäköisesti ”taloudellisia ja poliittisia”. Kysymykseen voisivat tulla erilaiset kaupan rajoitukset tai esimerkiksi suomalaisten diplomaattien karkottaminen Venäjältä.
– Lisäksi on olemassa hybridivaikuttamisen keinoja, kuten rajojen säätely. Niiden ennakoiminen on kuitenkin vaikeaa.
Tiilikainen arvioi, että Venäjä ryhtyisi vastatoimiin ennen kaikkea toteuttaakseen vuosikymmeniä toistelemansa uhkauksen ja säilyttääkseen näin uskottavuutensa.
Uhkasiko Kuznetsov Suomea?
Tulisiko Kuznetsovin IS:lle antamaa lausuntoa pitää suoranaisena uhkauksena Suomea kohtaan? Se riippuu tutkijan mielestä siitä, mihin suurlähettiläs sanoillaan viittasi.
– Jos hän viittasi nimenomaan Suomeen kohdistuviin vastatoimiin, kyse on uhkauksesta. Sotilaallinen liittoutuminen tai liittoutumattomuus ovat jokaisen valtion omia asioita, joihin muiden ei tulisi pyrkiä puuttumaan.
Eri asia on, jos suurlähettiläs vihjasi Suomen Nato-jäsenyyden pakottavan Venäjää muuttamaan sotilaallista strategiaansa ja esimerkiksi perustamaan uusia sotilastukikohtia länsirajalleen.
Ne ovat Venäjän omia sisäisiä asioita, ja reagoiminen Naton laajenemiseen on Tiilikaisen mukaan sinällään ennakoitavissa.
– Joka tapauksessa uskon, että tavallisten suomalaisten korvissa Kuznetsovin sanat kuulostavat uhkaavilta, hän päättää.
Lue myös, miten suomalaispoliitikot arvioivatKuznetsovin lausuntoa.
Viimeksi muokattu:
Platypi
Luutnantti
Ohoh, NATO-myönteinen puheenvuoro Vihreiden nuorilta (Emil Sillanpää). Peukutan
Nosto:
Venäjä on usein viestittänyt liittoutumattomille naapurimailleen, että Natoon liittyminen kostautuisi näille. Puolustusliiton aggressiivinen vastustaminen kuitenkin lähinnä osoittaa, että Suomen ja muiden maiden nimenomaan kannattaa liittyä Natoon. Valtiolla ei ole kovin montaa syytä vastustaa naapurimaidensa itsenäisiä turvallisuuspoliittisia ratkaisuja, elleivät ne olisi esteitä valtion omille aggressiivisille sotilaallisille ja voimapoliittisille toimille. Osa ihmisistä pitää Venäjän reaktioita argumentteina Natoa vastaan, vaikka niihin tulisi suhtautua argumentteina Naton puolesta.
Ylipäänsä Nato-vastaiset argumentit pelaavat usein lähinnä Venäjän pussiin. Suomi ei esimerkiksi Natoon liittyessään kiristäisi Itämeren tilannetta - Euroopan ja Itämeren tilanne on kireä siksi, että Venäjä kiristää sitä omilla toimillaan. Venäjä laskee Suomen jo valmiiksi Naton leiriin, ja tätä asennetta olisi järjetöntä yrittää muuttaa.
Suomi on sopimuksineen, yhteensopivuuksineen ja harjoituksineen jo hyvin lähellä virallista Nato-maata. Nato-optiosta jauhaminen ei turvaa Suomea mitenkään, kun taas liittyminen takaa turvatakuiden ohella yhteiskunnan sekä puolustusvoimien kriisiajan tarpeet.
Koko artikkeli:
Allekirjoittanut oli samalla RU-kurssilla Sillanpään kanssa ja pakko myöntää, että mies on kaikista omituisuuksistaan huolimatta ehkä selväjärkisimpiä Vihreitä nuoria.
Sillanpäältä löytyy myös harmillisen vähän päivitetty youtubekanava jossa on jonkin verran asiaa puolustuspolitiikasta.
Viimeksi muokattu:
Vonka
Supreme Leader
Moskovan ex-lähettiläs Himanen: Suomen haettava Natoon pian – ja ilman kansanäänestystä
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005416214.html
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005416214.html
Panssari Salama
Respected Leader
Olipa oudon kuuloinen julistus stallarilta. Piti kauan miettiä, että olenko todella samaa mieltä vai en? Kommarihöperöiden juttuihin kun olemassa tietty suojakerroin kertaa sata. Outo kaveri tämä Thorvalds on kyllä. Tukea tulee kai joltain Himaselta, ex-stallarilta. Putin?
Ovatko nämä hippiäiset todella samaa mieltä kuin minä? Maalaispoika miettii, että Suomen pitäisi liittyä NATOon asap ja vahvistaa puolustusvoimia kaikin mahdollisin keinoin. Kun näin tulee olemaan, niin aika huono siitä on venäläisen tulla.
Ehkä voi kai todeta, että nämä EU-turvatakuista horisevat ääliöt voidaan lukea pelkästään hyväuskoisiksi höperöiksi. Ehkä kahjoimmat saavat jonkin EU:n suojaduunin (60 donaa/kk) pariksi vuodeksi? Joku pohjaton tampio saattaa kuvitella portugalilaisen kalastajan tulevan puolustamaan Suomea liehuvan EU-lipun alla. Miten typeriä ihmiset voivat ollakaan? Ja kiitos, ei pilkata heitä, koska vammaisia ei pilkata, vaan heitä tulee auttaa kaikin mahdollisin keinoin.
Eli NATO:oon ja panokset omaan todella uskottavaan puolustukseen, kiitos. Yhdistelmä on kirjaimellisesti aika tappava. Aina on parempi seisoa omin jaloin.
Jos ei omin jaloin seiso, niin edessä on sitten rullatuoli tai orjuus.
Ovatko nämä hippiäiset todella samaa mieltä kuin minä? Maalaispoika miettii, että Suomen pitäisi liittyä NATOon asap ja vahvistaa puolustusvoimia kaikin mahdollisin keinoin. Kun näin tulee olemaan, niin aika huono siitä on venäläisen tulla.
Ehkä voi kai todeta, että nämä EU-turvatakuista horisevat ääliöt voidaan lukea pelkästään hyväuskoisiksi höperöiksi. Ehkä kahjoimmat saavat jonkin EU:n suojaduunin (60 donaa/kk) pariksi vuodeksi? Joku pohjaton tampio saattaa kuvitella portugalilaisen kalastajan tulevan puolustamaan Suomea liehuvan EU-lipun alla. Miten typeriä ihmiset voivat ollakaan? Ja kiitos, ei pilkata heitä, koska vammaisia ei pilkata, vaan heitä tulee auttaa kaikin mahdollisin keinoin.
Eli NATO:oon ja panokset omaan todella uskottavaan puolustukseen, kiitos. Yhdistelmä on kirjaimellisesti aika tappava. Aina on parempi seisoa omin jaloin.
Jos ei omin jaloin seiso, niin edessä on sitten rullatuoli tai orjuus.
Viimeksi muokattu:
Björn Wahlrooskin on entinen stallari. Avainsanana entinen.
Ei jumalauta voi ikuisesti olla samaa mieltä tai pitää avoimesti mieltään muutttaneita ja todisteita antaneita kansanvihollisina, varsinkin kun erinäköisiä Kremlin mielistelijöitä vielä pyörii nurkissa ja vain muutama niistä on avoimesti venäläisten pankkien hallituksessa, öljyputkiyhtiöiden konsultteina tai ystävyyden mitalien saajia..
Eikö tässä voisi unohtaa kuka puhuu ja miettiä sitä mitä puhui. Sen jälkeen analysoida itse puhujaa eikä päinvastoin.
Viimeksi muokattu:
Nojatuolistrategi
Ylipäällikkö
Ehkä pääministeri Juha Sipilä voidaan lukea joukkoon:
Lisäksi näyttää siltä, että pienistä kansallisista puolustusbudjeteista lohkaistaan osa yhteisten suorituskykyjen kehittämiseen ja yhteisiin puolustusinvestointeihin:
Mutta aivan varmasti ei sovi odottaa Nato-maa Portugalin tulevan puolustamaan (ei-Nato-maa) Suomea liehuvan EU-lipun alla:
Koko tässä EU-vouhkaamisessa on omasta mielestäni unohdettu se tärkein pointti. On kauhean vaikea nähdä kuviteltavissa olevassa tulevaisuudessa EU:n turvallisuuspolitiikkaa ilman jenkkien tarjoamaa sateenvarjoa.
Yksinkertaisemman ihmisen Occamin partaveitsi jättää siis jäljelle NATOn tai olemisen yksin. Asioista tuleekin olla montaa mieltä, mutta ainakin minä haluaisin verorahojeni ohjautuvan NATO:n jäsenmaksuihin kuin moottoriteiden rakentamiseen Espanjaan. Euroopan maista ehkä Norja on ideaalissa asemassa. Kauppasopimusten turvaamat EU:n edut ilman järjettömiä EU:n maksuja, oma taloutta tukeva valuutta ja turvallisuus on taattu kohtuu uskottavan oman puolustuksen ja NATO:n avulla.
Ymmärrän toki suomalaisissa piilevän NATO-vastaisuuden täysin. Puolen vuosisadan lilluminen puolittaisena Neuvostoliiton satelliittivaltiona jättää väistämättömän jälkensä. Välillä täysin irrationaalisena esiin purskahtava USA-viha on luonnollinen seuraus tästä aivopesusta. (Asiaan ohuesti liittyen olisin halunnut nähdä presidentti Halosen naaman, kun hän luki Tarjan bestistä Hugo Chavesia pirullisesti irvailevan Trumpin viitin sosialismin onnistumisesta. Siinä on voinut kattilat lennellä...
.)
Tiedän, että nämä ovat vain tuuleen huutelua, koska mitään valon tai järjen kajastusta suomalaisessa politiikassa ei ole juuri näkyvissä. Kaikkein karmeinta ja sydäntä kylmäävintä on tämä vallassa olevien poliitikkojen ilmiselvä tavaton vimma asettaa omat edut aina ja joka tapauksessa kansakunnan etujen edelle. Suomi menee Merkelin ohjeistuksessa vaikka lietekaivoon ja lopputulos on sama kuin aina Suomella Saksan kanssa.
Olisipa Suomessa Linkomiehen tai Tannerin kaltaisia johtajia. Mistähän sellaisia voisi löytää?
Yksinkertaisemman ihmisen Occamin partaveitsi jättää siis jäljelle NATOn tai olemisen yksin. Asioista tuleekin olla montaa mieltä, mutta ainakin minä haluaisin verorahojeni ohjautuvan NATO:n jäsenmaksuihin kuin moottoriteiden rakentamiseen Espanjaan. Euroopan maista ehkä Norja on ideaalissa asemassa. Kauppasopimusten turvaamat EU:n edut ilman järjettömiä EU:n maksuja, oma taloutta tukeva valuutta ja turvallisuus on taattu kohtuu uskottavan oman puolustuksen ja NATO:n avulla.
Ymmärrän toki suomalaisissa piilevän NATO-vastaisuuden täysin. Puolen vuosisadan lilluminen puolittaisena Neuvostoliiton satelliittivaltiona jättää väistämättömän jälkensä. Välillä täysin irrationaalisena esiin purskahtava USA-viha on luonnollinen seuraus tästä aivopesusta. (Asiaan ohuesti liittyen olisin halunnut nähdä presidentti Halosen naaman, kun hän luki Tarjan bestistä Hugo Chavesia pirullisesti irvailevan Trumpin viitin sosialismin onnistumisesta. Siinä on voinut kattilat lennellä...
.)Tiedän, että nämä ovat vain tuuleen huutelua, koska mitään valon tai järjen kajastusta suomalaisessa politiikassa ei ole juuri näkyvissä. Kaikkein karmeinta ja sydäntä kylmäävintä on tämä vallassa olevien poliitikkojen ilmiselvä tavaton vimma asettaa omat edut aina ja joka tapauksessa kansakunnan etujen edelle. Suomi menee Merkelin ohjeistuksessa vaikka lietekaivoon ja lopputulos on sama kuin aina Suomella Saksan kanssa.
Olisipa Suomessa Linkomiehen tai Tannerin kaltaisia johtajia. Mistähän sellaisia voisi löytää?
Nojatuolistrategi
Ylipäällikkö
On vaikea nähdä Natoa ilman USAa. Sen sijaan EU on olemassa ilman USAn jäsenyyttä. Mutta totta on, että EU:n turvallisuuspoliittinen kehitys sai vauhtia, kun Trump lausui, että Nato on historiaa. Silloin tuli hätä käteen Euroopan johtajille: jotakin pitäisi tehdä itsekin. Setä Samulin apuun ja hyvään tahtoon ei voi luottaa loputtomiin.
Loogisesti vaihtoehtoja on neljä: 1. Erossa EU:sta ja Natosta (Sveitsin malli). 2. EU:ssa mutta ei Natossa (Suomen malli). 3. Natossa mutta ei EU:ssa (Norjan malli). 4. Kummassakin (22 Euroopan maata). Enemmistö on valinnut jäsenyyden kummassakin järjestössä. Suomessa kummastuttaa vastakkainasettelu luonteeltaan kahden erilaisen järjestön välillä.
Panssari Salama
Respected Leader
Niin. EU on eurooppalaisten demokratioiden talousliitto, ja NATO on eurooppalaisten demokratioiden puolustusliitto. Tämä on molempien ytimessä, vaikka - molemmat - ovat rönsyilleet muihinkin suuntiin.
Hassua, että toinen kelpaa, ja toinen on paha paha paha.
Nojatuolistrategi
Ylipäällikkö
Kumpikin on rönsyillyt. Nato Varsonvanliiton hajoamisen jälkeen terrorisminvastaisiin sotiin yms. EU mm. rakentamaan päällekkäisyyksiä Naton kanssa.
Järjestöjen pitäisi tietenkin täydentää toisiaan, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty. Eikä asiaa auta sekään, että Suomen pääministeri ajaa sellaisia EU-aloitteita, jotka on kopioitu suoraan Naton mallista.
skärdis
Greatest Leader
Eikä missään maassa ole liikehdintää NATO:sta eroamiseksi. Ei Briteissä, ei Espanjassa, ei Belgiassa, eivätkä edes norjalaiset tai islantilaiset vastusta NATO:a.
Meille se taas edustaa jotakin ultimaattista pahuutta. (Ei kaikille, mutta isolle osalle suomalaisia).
Panssari Salama
Respected Leader
Selkeää ja selvää keskustelua NATO:sta ja geopolitiikan paluusta, Himasen kirjan tiimoilta.
Suosittelen
tulikomento
Supreme Leader
Himanen vaikuttaa fiksulta mieheltä. Selkeää argumentaatiota turpo-asioista. Hyvin selittää auki poliitikkojen vaaliman "NATO-option" ja sen että Venäjän sotilasjohdon laskelmissa Suomi lasketaan jo täysin osaksi länsileiriä.
- Status