Suomi NATOn jäseneksi - or not?

Pitäisikö Suomen hakea NATOn jäseneksi


  • Äänestäjiä yhteensä
    883
Olen samaa mieltä.
Tosin ei ehkä pitäisi antaa enempää mahdollisuuksia vinkua "salailusta". Tosin eihän mitään ole nytkään varsinaisesti salailtu, on vain todettu asioita tapahtuvan vailla sen isompaa numeroa.

Salailtu tai ei, niin ei tarvitse kuin vilkaista esim. Uuden Suomen blogeja huomatakseen millaista sontaa siellä kirjoitellaan. Moni USA-vihaaja ja Venäjän ymmärtäjä esittää varmana tietona miten presidentti ja puolustusvoimain komentaja ovat syyllistyneet valtiopetokseen allekirjoittaessaan isäntämaasopimuksen. Tämä esitetään jonkinlaisen Barbarossa 2.0:n muodossa että ollaan mukamas annettu Suomen valtioalue amerikkalaisten hyökkäysalustaksi itäänpäin. Aivan uskomatonta p*skaa. Tuo on se väyrysläisten, IPU:n sun muiden hörhöjen näkemys. Ja pelkään pahoin, että saa kyllä kaikupohjaa kaikkien Kekkosen ja YYA-kauden haikailijoiden mielissä. Silloin kun oltiin mukamas "aidosti puolueettomia." Eli YYA-liekanarussa kiinni ja Neuvostoliiton de facto liittolainen.

Saattaa olla myös niin, että vaikka kansa olisikin valtaapitävien suosituksin käännytettävissä niin on valittu tie jossa Natolippua ei heiluteta Venäjän katseiden alla. Liittymisprosessi sisältäisi liian pitkän aikaikkunan jossa olisi vaara antaa tekosyyt Venäjälle alueen tasapainon horjuttamiseen. Tähän voi myös vaikuttaa Trumpin persoona koska jäsenyyttä voi hakea vain jos se on jo jenkkien kanssa ennalta sovittu.

Liian monta uskaliasta peliliikettä jotta poliitikomme uskaltaisivat siihen lähteä versus nykyinen yhä tiivistyvä lähentyminen Naton ja etenkin jenkkien kanssa. Ei välttämättä fiksua jäädä 5. artiklan ulkopuolelle mielestäni mutta näillä mennään.

Nyt pitäisi tämä asema kuitenkin sitten ylösmitata. Siis se, että pidämme Euroopan nurkastamme huolta. USA:lta voisi irrota korkeateknologiaa meidän varustautumiseksemme ja porkkanana vielä hävittäjähanke.

Ehkä noinkin, mutta en enää usko että suomalaisten enemmistöä saataisiin missään tilanteessa kannattamaan NATO-jäsenyyttä. Kylmän sodan aika jätti aivan liian syvät jäljet. YYA:sta ei olla päästy eroon. Se jyskyttää vieläkin ihmisten pääkopassa. Uutta sukupolvea sitten yhdistää näihin menneisyydessä eläviin kategorinen Yhdysvaltojen vihaaminen ja inhoaminen.
 
Ehkä noinkin, mutta en enää usko että suomalaisten enemmistöä saataisiin missään tilanteessa kannattamaan NATO-jäsenyyttä. Kylmän sodan aika jätti aivan liian syvät jäljet. YYA:sta ei olla päästy eroon. Se jyskyttää vieläkin ihmisten pääkopassa. Uutta sukupolvea sitten yhdistää näihin menneisyydessä eläviin kategorinen Yhdysvaltojen vihaaminen ja inhoaminen.
Minä olen taas lähes varma, että jos Niinistö ja hallitus ja ehkä osa oppositiostakin sekä eduskunnan selvä enemmistö sanoisi, että nyt on tilanne tietojemme mukaan sellainen ettemme voi suositella Suomelle kuin liittymistä Natoon ja että jäsenyysneuvottelut on valmiiksi pohjustettu niin liittymisen puolelle kansa kääntyisi.

Kriisitietoutta voisi vielä ryydittää pyytämällä hieman isommat joukot kerralla kertausharjoituksiin ja vaikka reserviläiskirjeellä.
 
Minä olen taas lähes varma, että jos Niinistö ja hallitus ja ehkä osa oppositiostakin sekä eduskunnan selvä enemmistö sanoisi, että nyt on tilanne tietojemme mukaan sellainen ettemme voi suositella Suomelle kuin liittymistä Natoon ja että jäsenyysneuvottelut on valmiiksi pohjustettu niin liittymisen puolelle kansa kääntyisi.

Kriisitietoutta voisi vielä ryydittää pyytämällä hieman isommat joukot kerralla kertausharjoituksiin ja vaikka reserviläiskirjeellä.

Juuri noin. Mutta pessimistinä olen aika vakuuttunut siitä ettei ainakaan eduskunnassa hankkeen taakse saataisi enemmistöä. Presidentti ja hallitus ehkä voisivat asiaa suositella, jos heillä olisi selkeä tilannekuva meitä akuutisti uhkaavasta vaarasta mutta siihen se sitten jäisi, näin pelkäisin. Ja tässä tulee eteen juuri se, että palovakuutusta on turha hankkia enää siinä vaiheessa kun talon nurkka on jo tulessa. Eli liittymispäätös tai kehotus tulisi myöhässä.
 
= eduskunnan enemmistö.

Voimasuhteet muuttuvat. 2019 vaalien jälkeen hallituksen kokoonpano on erilainen. Vas. ja vaikka vihr. hallituksessa takaavat melkoisella varmuudella sen, ettei NATO tule koskaan olemaan asialistalla. Kepun YYA-siipi elää menneisyydessä. SDP on kysymysmerkki, todennäköisesti enemmistönä ovat kielteisesti suhtautuvat.
 
Voimasuhteet muuttuvat. 2019 vaalien jälkeen hallituksen kokoonpano on erilainen. Vas. ja vaikka vihr. hallituksessa takaavat melkoisella varmuudella sen, ettei NATO tule koskaan olemaan asialistalla. Kepun YYA-siipi elää menneisyydessä. SDP on kysymysmerkki, todennäköisesti enemmistönä ovat kielteisesti suhtautuvat.
Hallituksessa voi olla myös koostumus kok-vihr-kesk-rkp

Rinteen SDP kyykkää kumminkin loppusuoralla ja silloin ei vasemmistoakaan mukaan oteta.
 
Mielenkiintoinen kirjoitus mielipideilmastosta.

http://rikukeski-rauska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246407-miten-mahdottomasta-tulee-joskus-mahdollista


Vuosien 2013-2017 aikana kansalaismielipide sotilaallisen liittoutumisen – tai ainakin Nato-jäsenyyden – suhteen näyttää lähestyvän ns. Gaussin käyrän mukaista normaalijakaumaa (taloustutkimuksen selvitys). Yhä suurempi osa suomalaisista seisoo tukevasti harmaalla alueella. Siitä huolimatta, että enemmistö kansalaisista vastustaa Nato-jäsenyyttä ja Suomi julistautuu sotilasliittoihin kuulumattomaksi maaksi, on YYA-vuosilta tuttu puolueettomuuspolitiikka Suomen osalta taakse jäänyttä elämää. Kuten Aaltola toteaa on Suomi siirtymässä sotilaallisen liittoutumattomuuden jälkeiseen aikaan. On varsin perusteltua sanoa, että sotilaallisen liittoutumisen osalta poliitikot menevät edeltä ja kansa tulee mielipiteineen perässä.

Kansalaisten mielipideilmaston kartoittamisessa Maanpuolustuksentiedotuksen suunnittelukunnan (MTS) on keskeisessä roolissa. Tämä pysyvä parlamentaarinen komitea tekee mm. mielipidetutkimuksia ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, maanpuolustuksesta ja turvallisuudesta. Poliittisen päätöksenteon – etenkin ulko- ja turvallisuuspolitiikan – kannalta mielipidetutkimukset ovat hyvä renki, mutta huono isäntä. Historia osoittaa, ettei kansalaismielipidettä voi pitää turvallisuuspolitiikan vakaana ohjaajana – tilanteesta riippuen se on siihen, joko liian hidas tai liian nopea.

Viranomaisten ja johtavien poliittisten toimijoiden hallussa oleva turvallisuuspoliittinen tieto ei itsessään muokkaa kansalaismielipidettä, vaan kansalaismielipiteeseen vaikuttaminen on viime kädessä turvaluokiteltua tietoa ”hallussa pitävien” toimijoiden vastuulla. Kansalaisille jaettavaa tietoa joudutaan aiheen arkaluonteisuuden takia pakostakin suodattamaan. Tämä väistämättä vaikuttaa kansalaisten kykyyn ja mahdollisuuksiin olla aiheesta jotain mieltä – ainakin reaaliaikaisilla tilannetiedoilla. Ulko- ja turvallisuuspolitiikassakin tieto ja mielipide ovat kaksi eri asiaa.

Järkiperäisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa tieto ja poliittinen vastuu kulkevat yhtä jalkaa.
 
Yhä harvempi suomalainen on sitä mieltä, että Suomen pitäisi pyrkiä sotilasliitto Naton jäseneksi. Tämä käy ilmi Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan (MTS) keskiviikkona julkaisemasta haastattelututkimuksesta (siirryt toiseen palveluun).

Myönteisesti Nato-jäsenyyteen suhtautuu 22 prosenttia haastatelluista, kun vuosi sitten jäsenyyttä tuki 25 prosenttia vastaajista. On kuitenkin huomioitava, että muutos mahtuu virhemarginaaliin.

Euroopan unionin pitkään jatkunut velkakriisi ja Britannian EU-ero eivät yllättäen näytä heikentäneen suomalaisten luottamusta unionin tulevaisuuteen.

Yli puolet haastatelluista, 58 prosenttia katsoo, että luottamus unionin tulevaisuuteen on säilynyt ennallaan. Viime vuoden haastatteluissa näin ajatteli vain 45 prosenttia.

Myös suomalaisten luottamus Euroopan unioniin turvallisuutta parantavana instituutiona on lisääntynyt hieman. 60 prosenttia haastatteluun vastanneista arvioi, että EU vaikuttaa Suomen turvallisuuteen myönteisesti. Viime vuonna luku oli 58 prosenttia. Myös tässä kohtaa on huomioitava, että muutos on virhemarginaalissa.
https://yle.fi/uutiset/3-9951600
 
Ruotsissa taas Nato-jäsenyyden kannatus on noususuunnassa:
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000005467874.html

Kannattajia on tuoreen tutkimuksen mukaan 44 prosenttia ja vastustajia 53 prosenttia. Porvariblokin kannattajien keskuudessa Nato-jäsenyyden kannatus on 65 prosenttia.

Suomessa on melko paljon YYA ajalla suomettunutta väestöä (melkein kaikki +50 vuotiaat) joten täällä päästään tuollaisiin lukuihin joskus 2030-luvulla. Lisäksi osalla kansasta on sellainen käsitys, tästä kiitos kuuluu pelkurimaisille politikoille, että NATO option avulla voimme liittyä milloin tahansa... esim jos sota uhkaa, jne.
 
Historia osoittaa, ettei kansalaismielipidettä voi pitää turvallisuuspolitiikan vakaana ohjaajana – tilanteesta riippuen se on siihen, joko liian hidas tai liian nopea

Mitä tämä lause tarkoittaa mielestänne suomalaisessa kontekstissa? Mitä historian opetuksia liittyy tähän teemaan, mikä on mennyt pieleen, kun -on kuunneltu liikaa- yleisöä? Siis silleen oikein dramaattisella tavalla, en tarkoita turpotwittereiden kokemaa maalitusta tai huonoa unensaantia, kun koko lukeva yleisö ei olekaan ääneti seissyt samassa rintamassa.

Tarkoitetaanko tällä Talvisodan aattoa, Jatkosotaan lähtemistä, sodasta irtautumista...luulisi tällä nyt jotain tarkoitettavan?
 
. Lisäksi osalla kansasta on sellainen käsitys, tästä kiitos kuuluu pelkurimaisille politikoille, että NATO option avulla voimme liittyä milloin tahansa... esim jos sota uhkaa, jne.

Tuota mantraa nato kannnattajat toistelee. Ei suomalaiset naton vastustajat nyt noin tyhmiä ole. Ehdottomasti suurin osa ihmisistä jota asia kiinnostaa tietää että tuo "optio" tarkoittaa jotain natoon mahdollista hakemista. Eli ei siis lyödä omalta suunnalta ovia lukkoon lopullisesti. Kyllä ihmiset tietää että hakemus ei ole sama asia kuin liittyminen.
 
Tuota mantraa nato kannnattajat toistelee. Ei suomalaiset naton vastustajat nyt noin tyhmiä ole. Ehdottomasti suurin osa ihmisistä jota asia kiinnostaa tietää että tuo "optio" tarkoittaa jotain natoon mahdollista hakemista. Eli ei siis lyödä omalta suunnalta ovia lukkoon lopullisesti. Kyllä ihmiset tietää että hakemus ei ole sama asia kuin liittyminen.

No kyllä se hakeminen aikatavalla on samaa kuin liittyminen....tietyllä aikajänteellä.

Ja täälläkin tuntuu olevan monilla ajatus että "palovakuutuksen voi hankkia kun talo on tulessa.."
 
Mitä tämä lause tarkoittaa mielestänne suomalaisessa kontekstissa? Mitä historian opetuksia liittyy tähän teemaan, mikä on mennyt pieleen, kun -on kuunneltu liikaa- yleisöä? Siis silleen oikein dramaattisella tavalla, en tarkoita turpotwittereiden kokemaa maalitusta tai huonoa unensaantia, kun koko lukeva yleisö ei olekaan ääneti seissyt samassa rintamassa.

Tarkoitetaanko tällä Talvisodan aattoa, Jatkosotaan lähtemistä, sodasta irtautumista...luulisi tällä nyt jotain tarkoitettavan?

1940 solmittu kauttakulkusopimus, jolla käytännössä Suomi aloitti kiinnittymisensä Saksan kumppaniksi. Eipä asiaa sen ihmeemmin eduskunnalta kyselty. Toinen esimerkki tietysti Ryti-Ribbentrop-sopimus. Kummatkin tehtiin kovassa paineessa. Pieni piiri päätti. Ei ollut aikaa alistaa asioita parlamentarismin pelisäännöille. Toki molemmissa tapauksissa Suomen turvallisuuspolitiikka oli reaktiivista. Reagoitiin muuttuneeseen tilanteeseen. 1940 NL:n raju poliittinen painostus taustalla ja 44 kesällä tietysti kriittinen rintamatilanne.
 
NATO-optio:

http://www.jukkakopra.fi/ajankohtaista/mika-ihmeen-nato-optio/


Termin käyttäjät halunnevat antaa käsityksen, että olisi olemassa menettely, jolla Suomi Naton jäsenyysanomuksen jättäessään ilman muuta hyväksytään jäseneksi. Ei ole olemassa mitään Nato-optiota, eikä sellaisesta ole voinut kukaan sopia.


Naton jäseneksi hyväksymiseksi tarvitaan kaikkien Nato-maiden ( 28) hyväksyntä. Nato ei pyydä jäseneksi, jäsenyyttä on haettava. Jäsenyyden hakeminen kestää kaksi vuotta, sillä päätös jäseneksi ottamisesta tehdään joka toinen vuosi pidettävässä huippukokouksessa. Edellinen Nato-huippukokous oli viime vuonna.

Suomen hakiessa jäsenyyttä on mahdollista, että joku jäsenvaltioista vastustaa pitäessään maatamme liian suurena riskinä pitkän itärajamme takia tai muuten vaan.

Nato-optio on Suomen sisäinen mielentila jossa kuvittelemme saavamme erityiskohtelua kun apua tarvitsemme. Koska tässä tilanteessa Suomi ei halua Natoon liittymällä osoittaa muille Nato-maille halua auttaa heitä tiukan paikan tullen, kuinka voimme kuvitella, että meitä haluttaisiin auttaa kun apua pyydämme? Onko Suomi joku erityinen maa, jota koko maailma ryntää suojelemaan kun hätä tulee?
 

:salut: Minusta Salen ja kumppaneiden turpo-linja kantaa hedelmää. Kun sisäpoliittisesti NATO-jäsenyys on mahdottomuus, on Suomi silti omalla sotilaallisella yhteistyöllään tehnyt itsestään hyvän kumppanin sotilasliitolle, jota kannattaa kriisitilanteessa tukea. Ja joku Väyrynen hengenheimolaisineen haluaisi romuttaa kaiken tämän. :mad:
 
Tuossa muuten kantaa NATO:n sisäpuolelta:
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000005470067.html

edit. Jos kohteliaasti avaan tuota siis - NATO tuntee nykyoloissa moraalista velvoitetta puolustaa Suomea ja Ruotsia, vaikkeivat jäseniä olekaan.

Se pointti tuossa amiraalin puheessa on, että lupaamalla jo nyt tukea Ruotsille ja Suomelle Nato vähentää Venäjän suunnitteluvapautta näiden maiden suhteen. Samalla Nato viestittää ja rohkaisee muillekin valtioille Natokumppanuuden jo olevan turvattu askel puolustupoliittisesti ja -strategisesti. Näin Natokumppanuus on myös toimiva askel jäsenyyteen koska se suojaa tätä prosessia.
 
Back
Top