On kyllä virolaiset juuret mutta minä (ja kovin moni virolainenkin) en pidä häntä virolaisena. Syntynyt Ruotsissa, käynyt koulut ja elänyt suurimman osan elämästään USA;ssa. Vasta 90-luvun alussa muuttanut Viroon. Ja nytkin asuu enimmäkseen USA;ssa pitämässä luentoja. Hänen elämänarvonsakin enemmän vapaamielisen liberaalit kuin konservatiivisilla virolaisilla.
By: Kyle Rempfer 3 days agoA soldier with mountain infantry brigade 23 of the German Bundeswehr takes part in an exercise near the Bavarian village Bad Reichenhall in March 2016. (Christoff Stache/Getty Images)
For the largest economy in Europe, Germany’s military — the Bundeswehr — sure is small.
In fact, although smaller missions, like those in Afghanistan, remain possible, a larger conflict would likely catch the Bundeswehr off-guard, said Hans-Peter Bartels, parliamentary commissioner for the armed forces, in an interview with a German magazine.
Although the budget has increased slightly following criticism by U.S. President Donald Trump, the operational readiness of the German forces has further deteriorated this past year.
“The hard currency, in which the success of the [defense] minister is measured, is the readiness of the Bundeswehr,” Bartels said. “And that has not really improved in the last four years, but rather has become worse.”
“While foreign missions with small contingents went well, the Bundeswehr as a whole cannot currently be used in the collective defense,” he added.
Reports of the operational ineffectiveness of the Bundeswehr has made its rounds, according to the Washington Post.
For instance, German military pilots are reportedly using privately owned helicopters to train because so many of their own are in need of repair. And as recently as November, half of the country’s tank force was out of commission as well, the Post reports.
In October, Defense News reported that the German Navy’s fleet of six submarines was completely out of commission after its only operational sub had an accident off the coast of Norway.
Sign up for our Daily News Roundup
The top Defense News stories of the day
Subscribe
Bartels is a member of the center-left Social Democrats in the German parliament, or Bundestag. His party has been working to form a governing coalition with Chancellor Angela Merkel’s conservative Christian Democratic Union, according to the German public news service Deutsche Welle.
While both parties agree that the Bundeswehr’s standing force of only 178,000 soldiers and outdated material is ineffective, the scale of needed growth is up for debate.
Defense Minister Ursula von der Leyen supports an increase in the defense budget of up to 2 percent by 2024 — the previously agreed upon mark by NATO member-states.
For reference, German defense spending this year will reach roughly $43 billion, or 1.26 percent of the country’s gross domestic product.
But Deutsche Welle reports that the SPD is calling an increase in defense spending of that size “crazy,” and turning it into a campaign issue that could threaten the governing coalition.
Furthermore, the two parties are not in agreement as to whether the NATO spending marks are in fact binding. The CDU sees the 2 percent mark as non-negotiable, but the SPD has maintained that the number is more of a guideline than a hard rule.
The split is reflected in the political fighting between the parties, where the CDU has promised voters that it will meet the 2 percent goal, while the SPD calls that number an “unnecessary and unrealistic” increase to the defense budget.
Germany’s Bundeswehr has come under fire within the country for other reasons as well, such as the attempts to bolster recruiting by enlisting 17-year-olds, according to an earlier interview with Bartels.
“Incidentally, the average age of all new hires will tend to go up because the Bundeswehr is no longer just about recruiting young people, but also new hires and returnees,” Bartels explained in the interview. “I do not think that the proportion of underage soldiers will rise.”
The debate over the age of recruits, and whether Germany should meet the 2 percent quota at all, highlights the trouble the country faces in convincing its voters to grow their military.
Tämä on helppo uskoa..
Poliitikot juuttuivat siihen paskaan, eli jos Venäjä liennyttää eikä ole uhka niin silloin Natojäsenyyttä ei tarvita. Jos Venäjä on uhka ja agressiivinen niin Natojäsenyyttä ei voida hakea.
Näinpä. Olen jo vähän aikaa pistänyt toiveeni tuohon länsinaapuriin. Jos Ruotsi saisi sen hakemuksen laitettua vetämään, niin ehkä se olisi riittävä kiihoke meidän poliittiselle johdolle ryhtyä puuhaamaan hakupapereiden täyttöä. Suomesta itsestään sisäsyntyisesti sitä hakemusta ei juurikaan noista @tiedotusosasto :n mainitsemista syistä tulla tekemään.
Tähän mennessä tapahtuneiden operaatioiden pohjalta näyttäisi siltä että Venäjän toteuttamat hyökkäykset, miehitykset ja painostukset kohdistuvat erityisesti rajanaapureihin tai muille lähialueille. Eikä koskaan, eikä missään tapauksessa sellaisiin kohteisiin jotka ovat NATO:n jäseniä. Eli tällä logiikalla (jota myös yllä, omassa viestissäsi, ennustat) Venäjän uhka kohdistuu tulevaisuudessakin ainoastaan sotilaallisesti liittoutumattomiin maihin. Tuohon yllä olevaan listaan voi näillä edellytyksillä lisätä Valko-Venäjän ja Suomen.
Pidän täysin varmana että tämä sama jako Venäjän mahdollisuuksissa tulee säilymään myös tulevaisuudessa. Venäjällä ei ole sellaisia resursseja joita se voisi käyttää Puolustusliiton jäsenmaita vastaan..Sotilaallinen hyökkäys NATO:a vastaan johtaisi aina ja kaikissa tapauksissa Venäjän tappioon. Tällaisessa tapauksessa jäisi epäselväksi vain se miten suureksi sodaksi hyökkäys eskaloituisi.
Suomen osalta kannattaa aina katsoa karttaa ja geopoliittista asemaamme. Se kertoo erittäin paljon siitä mihin Suomi mahdollisesti joutuu osallistumaan. Meillä on pitkä yhteinen maayhteys Venäjän kanssa. Kaikkiin muihin suuntiin olemme meren takanainen alue (Suomenlahti, Itämeri, Pohjanlahti). Venäjälle Suomen alue muodostaa strategisesti erittäin merkittävän mahdollisuuden vahvistaa asemaansa Pohjois-Euroopassa. Juuri tämän vuoksi Napoleon ja Aleksanteri I tekivät sopimuksen Suomen asemasta osana Venäjää (Tilsit 1807). Tällä mandaatilla ja seuraavana vuonna Ruotsia vastaan käymänsä sodan oikeutuksella Venäjä sai haltuunsa Suomen. Tämä sopimus (yhdessä Ruotsia vastaan käydyn sodan lopputulos ja rauhansopimus, Hamina 1809)) nähdään Venäjällä edelleenkin validina perustana Suomen alueeseen kohdistuville vaatimuksille.
Tässä vielä kyseisen Haminan rauhansopimuksen mukainen aluejako. Jatkan vielä hieman siitä miten venäläiset näkevät Suomen aseman.
Nykyään tilanne Itämeren alueella on Venäjän kannalta huomattavasti ikävämpi kuin aikaisemmin. Venäjällä on pääsy Itämerelle vain pieneltä alueelta Suomenlahden pohjukasta sekä täysin maayhteyksiä vailla olevasta ja muusta Venäjästä eristyksissä olevasta Kaliningradista.
Kaiken lisäksi Baltianmaat, Puola ja Itäinen Saksa, jotka aikaisemmin olivat Venäjän alaisuudessa, ovat nykyään itsenäisiä valtioita sekä Puolustusliiton ja EU:n jäsenmaita. Jokainen ymmärtää ettei Venäjällä ole minkäänlaisia mahdollisuutta palauttaa valtaansa niiden osalta.
Vain Suomen alue antaisi Venäjälle mahdollisuuden päästä paremmin Itämerelle. Toisekseen Suomi tarjoaa Venäjälle turvallisen sekä vahvan ja helposti puolustettavan osuuden Luoteisrajalleen. Puhumattakaan siitä että Suomi antaisi alueellisesti vahvan infrastruktuurin/tukialueen myös tulevaisuudessa Arktiselle alueelle suuntautuvalle toiminnalle. Teollisuudelle ja liikenteelle jne. Suomi on laaja sekä harvaan asuttu alue jossa olisi tulevien vuosisatojen aikana elintilaa moninkertaisesti nykyistä suuremmalle määrälle venäläistä asutusta.
Venäjällä ollaan jo pitkällä suunnitelmien toteutuksessa Suomen osalta. He ovat vahvistamassa osuuttaan Suomen perusenergian tuottajana. Fennovoiman valmistumisen jälkeen käytännössä likimain puolet maamme perusenergiasta tulee Venäjältä, välittömäisti ja välillisesti.
Suomesta on hankittu merkittävästi kaivosteollisuuden sekä muun perusteollisuuden tuotantolaitoksia. Saman aikaisesti suomalainen teollisuus on tehnyt Venäjälle erittäin suuria investointeja. Yksistään valtion (enemmistö)omisteinen Fortum on mukana yli viiden miljardin investoinneissa Venäjälle. Tavallaan myös Fortumin investoinnit Saksaan tulevat kasvattamaan yhteistyötä Venäjän suuntaan. Suomalaisen yhteiskunnan sitoutuneisus Venäjään kasvaa koko ajan. Jokainen osannee ajatella mitä tämä merkitsee esimerkiksi tilanteessa jossa Suomen hallinnon ja Venäjän tavoitteet ovat erilaisia.
Jos Venäjällä olisi samanlainen demokraattinen yhteiskuntajärjestelmä kuin läntisissä markkinatalousmaissa kaikki tämä teollisen ja kaupallisen yhteistyön lisääntyminen olisi jopa hyvää kehitystä myös Suomelle. Nykyisen kaltaisen rikollisuuden ja diktatuurihallinnon vallitessa (ja Venäjän laajentumispyrkimyksen huomioiden) tilanne on täysin päinvastainen.
Venäjä (siis hallinnon johto) ei suinkaan pelkää NATO:a millään tavoin oman turvallisuutensa osalta. Eikä sellaiseen ole mitään tarvettakaan. Venäjän näkökulmasta ongelma muodostuu pelkästään siitä että Puolustusliiton jäsenyys estää Venäjää palauttamasta valtaansa aikaisemmin hallitsemissaan maissa. Tästä samasta syystä myös Suomen NATO-jäsenyys muodostaisi Venäjän nykyiselle hallinnon tavoitteille ylitsepääsemättömän esteen.
Mutta, ehkä Suomen vasemmisto ja keskusta (ja heidän kannattajansa) näkevät paremmaksi elää tulevaisuudessa venäläisen hallinnon mukaan toimivassa yhteiskunnassa. Toki sen minä heille suon. Vaikea sitä on demokraattisesti toimivassa valtiossa estääkään.
Kirjoituksen ladattu ironia on varsin paikallaan. Mitenköhän helvetissä tuonne päättäjien paikoille saataisiin yya-immuuneja ja neuvostolobotomialta välttyneitä poliitikkoja.
Milloin äänestys pitäisi mielestäsi järjestää?
Luin saman artikkelin. Ikävää mutta totta..
Kysymys ei ole pelkästään siitä että Venäjä yrittäisi vaikuttaa suomalaisten äänestäjien mielipiteisiin.
