Suomi NATOn jäseneksi - or not?

Pitäisikö Suomen hakea NATOn jäseneksi


  • Äänestäjiä yhteensä
    883
Minua on haitannut jo kotvan turpokeskustelujen "jos Venäjä tekee" - teema. Vuosia ja vuosia se on tehnyt jo ja tekee edelleen. Ei sitä tarvitse enää arvioida jos-tendenssissä, kyllä se tekee. Panssarilauttaa Pälkäneelle ja Pöytyälle se ei ole vielä ajellut, mutta kaikkea -alemmantason- toimintaa vihamielisessä tai ainakin negatiivisessa mielessä se on harjoittanut ja harjoittaa.

Mitään "entäsjosse"a ei ole enää vaan "kunsetekee" on realitya. Tuon pitää olla turpoilun lähtökohta, mutta vaikka kuinka vankka turpo onkin aina kyseessä, niin tuotto on entäsjossea.
 
Entäs jos SE teki SEN jo= nykytilanne`?

Minulla on pikkuhiljaa (poliitikkojen lausunnoista johtuen) muodostunut sellainen vahva epäilys ettei esim. Ruotsin ja Suomen NATO-jäsenyysneuvotteluita haluttaisikaan käsitellä samanaikaisesti. Jopa niin että asiasta on mahdollisesti jo kerrottu Suomen johtajille. Mutta toivon toki olevani väärässä.
 
Ruotsin ja Suomen NATO-jäsenyysneuvotteluita haluttaisikaan käsitellä samanaikaisesti.

Niin ja onko Ruotsi loppujen lopuksi niin halukas luopumaan parisatavuotisesta puolueettomuusstatuksestaan, olipa se validi tai ei?

Nythän Ruotsi ja Suomi käyttävät Nato-korttia vähän silleen: jos kiusaat mua niin laitan hakemuksen menemään....asetelma, joka voi toimia tai sitten ei. Maat tuskin haluavat ryhtyä baltian takuumiehiksi ja onko siihen syytä, kun baltit ovat Natossa? Jos Nato ei voi estää hyökkäystä Tallinnaan, niin näinköhän sitä voi estää Suomi ja Ruotsikaan?

Melkoista pallottelua ja on se joku taivaan onni, jos tästä vaiheesta kuivin jaloin tullaan selviämään.
 
Minulla on pikkuhiljaa (poliitikkojen lausunnoista johtuen) muodostunut sellainen vahva epäilys ettei esim. Ruotsin ja Suomen NATO-jäsenyysneuvotteluita haluttaisikaan käsitellä samanaikaisesti. Jopa niin että asiasta on mahdollisesti jo kerrottu Suomen johtajille. Mutta toivon toki olevani väärässä.

Erikoista tässä kaikessa onkin Saulin vahvaksi mantraksi kasvanut usko Lissabonin sopimuksen luomaan velvoitteeseen ja heti vaalien jälkeen oman(entisen) puolueen Mepin totaalinen sopimuksen alasampuminen...
 
Erikoista tässä kaikessa onkin Saulin vahvaksi mantraksi kasvanut usko Lissabonin sopimuksen luomaan velvoitteeseen ja heti vaalien jälkeen oman(entisen) puolueen Mepin totaalinen sopimuksen alasampuminen...
Minä nyt en menisi näistä Saulin teeseistä vetämään vielä lopullisia suuntaviivoja. Jättäisin nimittäin auki vielä ne vaihtoehdot, että esitettyjä ratkaisuja käytetään jotta Natoratkaisuista ei tarvitsisi puhua ja sikäli tehdä sisäpoliittisia sitoumuksia. Ja nyt EU yhteistyö tuo joka tapauksessa etua mm kalustohankinnoissa ja EU rahoituksen suhteen. Selkeitä hyötyjä vaikkakaan ei mitään tekemistä turvatakuiden kanssa.

Edit - pari lyötivirhettä.
 
Viimeksi muokattu:
Minä nyt en menisi näistä Saulin teeseistä vetämään vielä lopullisia suuntaviivoja. Jättäisin nimittäin auki vielä ne vaihtoehdot, että esitettyjä ratkaisuja käytetään jotta Natoratkaisuista et tarvitsisi puhua ja sikäli tehdän sisäpoliittisia sitoumuksia. Ja nyt EU yhteistyö tuo joka tapauksessa etua mm kalustohankinnoissa ja EU rahoituksen suhteen. Selkeitä hyötyjä vaikkakaan ei mitään tekemistä turvatakuiden kanssa.

Ei tietenkään, mutta itse asia on varmasti melko lähellä miten kuvaat yllä..
 
Linkki: http://www.iltalehti.fi/politiikka/201802022200717039_pi.shtml
Amiraali Kaskeala: USA:n poliittinen voima ja sotilaallinen suorituskyky on Suomen viimeinen turva

Jos sota yllättäisi, Suomi ei enää tappelisi viimeiseen jääkäriinsä.

Setä Samuli auttaa Suomea, jos on uskominen entiseen Suomen puolustusvoimain komentajaan.

- Minä pidän Yhdysvaltoja poliittista voimaa ja sotilaallista suorituskykyä ikään kuin Suomen viimeisenä turvana, mikäli Suomi joutuisi sotilaallisella voimalla uhatuksi tai jopa sen käytön kohteeksi, amiraali evp Juhani Kaskeala sanoi ulkopoliittisen instituutin seminaarissa keskiviikkona.

Kaskeala oli panelistina instituutin seminaarissa. Instituutti julkaisi tiistaina selvityksen, joka ruotii Yhdysvaltojen kansainvälistä roolia ja muun muassa Itämeren alueen turvallisuutta Donald Trumpin aikana.

Yhdysvaltain intressissä on Kaskealan mukaan tukea Suomen puolustusta, koska näin se tulee tukeneeksi Itämeren alueen vakautta.

- Sen takia Suomi on tästä hyötynyt. Ei meidän sinisten silmiemme takia, vaan sen takia, että on Yhdysvaltain intressissä tukea Suomen puolustuksen vahvistamista.

JASSM-ohjukset
Kaskeala kertoi esimerkin omalta virka-ajaltaan. Suomi teki hänen mukaansa töitä kymmenen vuotta saadakseen käyttöönsä kauaskantoiset JASSM-risteilyohjukset. Ratkaisevan lausunnon Kaskealan mukaan teki lopulta United States European Command, Yhdysvaltain Euroopan-joukkojen päämaja.

- Siis se, joka on vastuussa Yhdysvaltain Euroopan-puolustuksen järjestelyistä, teki sen ratkaisevan lausunnon, että Suomelle voitiin myöntää nämä.

JASSM on Kaskealan kuvauksen mukaan kynnysasejärjestelmä, jolla ”puolustuksen ennaltaehkäisykykyä voitiin ratkaisevasti parantaa”.

Yhdysvallat on luvannut saman ohjuksen myös Puolalle. Kaskealan mukaan perusteluna on Venäjän Iskander-ohjus ja ballististen ohjusten tuoma uhka. JASSM-ohjuksella pyritään Kaskealan mukaan eliminoimaan ballististen ohjusten uhkaa ja luomaan pelote.

Boeingin edustaja
Kaskeala myönsi seminaarissa, että hän on puolueellinen. Kaskeala edustaa Suomessa Boeingia, joka tarjoaa Super Hornet -taistelukoneita ilmavoimille. Hän kertoi motiivikseen sen, että Suomelle on erittäin tärkeää, että yhteistyö Suomen ja Yhdysvaltain kanssa jatkuu.

Yhdysvallat on Kaskealan mukaan tyytyväinen Pohjoismaiden puolustusyhteistyöhön. Hän sanoi, että Suomen, Ruotsin ja Norjan ilmapuolustus pohjoisessa on käytännössä integroitu yhteen, sillä maiden ilmavoimilla on yhteinen tilannekuva ja yhteinen johtamisjärjestelmä.

Lisäksi rutiininomaisten yhteisten harjoitusten pohjalta on hänen mukaansa saatu aikaan varteenotettava ennaltaehkäisykyky.

Tällä viikolla loppui ilmavoimaharjoitusten ”vaalikaranteeni”, kun Yhdysvaltojen ja Suomen oli tarkoitus harjoitella jälleen yhdessä. Suomen Horneteiden kanssa harjoituksiin piti osallistua F-16-hävittäjiä Ohion kansalliskaartista, jonka lentokalustoa on parhaillaan sijoitettuna Ämarin lentotukikohtaan Virossa. Yhdysvallat oli varannut hävittäjiensä tueksi myös KC-135 -ilmatankkauskoneen.

Kaikki harjoitukset jouduttiin kuitenkin perumaan Viron huonon sään vuoksi.

Tuppurainen yllätti

Seminaarin panelistina niin ikään puhunut SDP:n kansanedustaja Tytti Tuppurainen hieman yllätti seminaariyleisöä sanomalla, että Suomi voi olla mukana Euroopan unionin tiivistyvässä yhteistyössä, "sen kaikissa ytimissä".

- Tai sitten vaihtoehto voi olla sopeutuminen joidenkin Venäjän legitiimeinä pitämiin intresseihin. Ja sitten ulkopolitiikka ja jossain määrin sisäpolitiikka sopeutetaan näihin valintoihin, Tuppurainen sanoi.

Jos Tuppuraisen lausunto kuvaa puolueen sisäistä keskustelua, ainakin osa sosiaalidemokraateista saattaa olla kypsä palaamaan Paavo Lipposenpolitiikkaan, mikä helpottaisi yhteistyön löytämistä kokoomuksen kanssa hallitusneuvotteluissa seuraavien vaalien jälkeen.
 
Erikoista tässä kaikessa onkin Saulin vahvaksi mantraksi kasvanut usko Lissabonin sopimuksen luomaan velvoitteeseen ja heti vaalien jälkeen oman(entisen) puolueen Mepin totaalinen sopimuksen alasampuminen...

Lienee faktaa, että näiden EU:n turvatakuiden perään haikailevat pääasiassa Suomi ja jossain määrin kaiketi myös Ruotsi. Kumpikin oman maantieteellisen asemansa takia. Sitten taas voin kuvitella, että jotain Itävaltaa ja esim. Irlantia asia tuskin voisi vähempää kiinnostaa. Ja kumpikin ovat EU:n jäsenmaita ilman NATO-jäsenyyttä. Sanoisin, että tässä valossa nähtynä Suomi on kyllä aika yksin. Kun kerran valtaosa EU-maista kuuluu sotilasliittoon ja turvallisuusratkaisu on lyöty lukkoon NATO:n kautta, niin ei näitä kiinnosta käydä rakentelemaan mitään päällekkäisiä rakenteita vain siksi, että Suomi tätä toivoo.
 
Entäs jos SE teki SEN jo= nykytilanne`?
Tätä pidän selvänä, ainakin selittäisi Ylipäällikön venkoilun asiassa.

Kun puoluejohtajat ovat alkaneet heittelemään kaikenlaista kevyttä aiheen tiimoilta, on käsky käynyt Mäntyniemeen ja sen jälkeen on ollut pitkään ihan hiljaista. Muistaakseni näin on käynyt 2014 ja 2015.

Asiasta voidaan tuskin koskaan järjestää kansanäänestystä, koska sen ympärillä olevia kuvioita ei vaan voida käsitellä julkisesti. Tuskin edes eduskunnassa eikä varsinkaan parlamentaarisissa valiokunnissa.

Luulen - tai ainkain hitosti toivon - että Ylipäällikön yksittäisen lausahduksen takana on toinen puoli totuudesta.

Maailmanhistoriassa hätätilassa syntyy liittoutumia hakematta mitään [Nato-]jäsenyyksiä. Niitä vain syntyy, kun tilanne on tarpeeksi kriittinen.” Puolustusministeri totesi samoihin aikoihin, että: ”Jos rähinä alkaa, niin kyllä liittokuntia syntyy

Muuan Mattis piipahti.
 
Lienee faktaa, että näiden EU:n turvatakuiden perään haikailevat pääasiassa Suomi ja jossain määrin kaiketi myös Ruotsi.

Näkisin näiden puheiden mitä turvatakuisiin tulee, liittyvän samaan jargoniaan kuin Nato-optio ja muut huuhaat. Suomen osalta tämä on suuressa määrin poliittista varjonyrkkeilyä Venäjän kanssa, jonne tuupataan aina kun voidaan, viestejä siitä mitä Suomen suvereniteetin kiistämisestä voi seurata tai mikä hinta sille on syytä laskea. Ei välttämättä konkreettisia määritelmiä mutta poliittiseen vuoropuheluun käypiä siinä kun Venäjänkin höpinät.

Suomella kun on vuosikymmenien kokemus tälläisestä ”keskustelusta”. Mieleen tulee mm reserviläiskirje, maamiinojen korvaus, nopean toiminnan monet argumentit jne. Sitten kun on todellisia pelimerkkejä: isäntämaasopimus, yhteistyösopimus, Jasm ja monet muut niin niilläpä ei retostellakaan (paitsi kun punaviherpiiparit nostaa niitä tikun nokkaan ja heiluttaa Venäjälle).

Ja tämä tietenkin liittyy tähän julkisuuden kautta vaikuttamiseen, asennevaikuttamiseen jne. Itse ammattilaisten kesken näistä tuskin on mitään epäselvyyttä, että miten kukin makaa.
 
Viimeksi muokattu:
- Sen takia Suomi on tästä hyötynyt. Ei meidän sinisten silmiemme takia, vaan sen takia, että on Yhdysvaltain intressissä tukea Suomen puolustuksen vahvistamista.

Lainasin yltä. Tästähän sitä on koitettu kaakattaa.

Yhdysvaltain intressi = Itämeren rauhan tae. Jos intressi poistuu, niin auta armelias.
 
Erikoista tässä kaikessa onkin Saulin vahvaksi mantraksi kasvanut usko Lissabonin sopimuksen luomaan velvoitteeseen ja heti vaalien jälkeen oman(entisen) puolueen Mepin totaalinen sopimuksen alasampuminen...
Lissabon'in sopimuksen merkitys rajoittuu sellaisten turvallisuusasioiden hoitoon jotka eivät kuulu NATO:n yhteistyön alaisuuteen..Tai rikoksen/hyökkäyksen kohteeksi joutunut (-eet) eivät näe tarpeelliseksi hoitaa asiaa sotilaallisen järjestelmän kautta.

Tällaisia voivat olla vaikka terrori-iskut (kuten Ranskan kohdolla kävi) tai rajat ylittävä pakolaisuus, ilmasto asiat, suurkatastrofit jne.

Sotilaallisen osuuden EU:n yhteisestä puolustuksesta hoitaa tulevaisuudessakin NATO. Eikä ole tarkoituksena luoda uutta ja päälleikkäistä sotilaallista organisaatiota eurooppalaisille NATO:n jäsenmaille. Juuri tässä piilee jonkinlaiset "sopan ainekset" myös Suomen osalta. Eme ole NATO:n jäsen. Emme pääse (ainakaan suoraan) vaikuttamaan jäsenmaiden tekemiin päätöksiin. Mutta mitä siinä vaiheessa tapahtuu kun/jos Suomi hakee NATO:n jäsenyyttä? Asettuuko esimerkiksi joku EU:n (ja NATO:n) jäsen vastustamaan tai viivyttämään Suomen hakemusta. Tai asetetaanko Suomelle jonkinlaisia erityisiä vaatimuksia ja mitä tahansa, ehtona NATO:n mahdollisen jäsenyyden suhteen.

Kun mukana sopassa on yli 20 jäsenmaata niin kaikenlaisia mielipiteitä ja kannanottoja saattaa syntyä..Enkä usko että Venäjä on omilla toimillaan ainakaan helpottamassa Suomen jäsenyyshaaveita.

Suomi on pelannut pelinsä huonosti. Meidän olisi pitänyt hakeutua jäseneksi silloin kun muut Euroopan itälaidan valtiot otettiin jäseniksi. Jäsenyys olisi kaikissa tapauksissa suuri lisäys maamme puolustuksen uskottavuuteen. Tottahan NATO:sta olisi mahdollista myös päästä eroon, siinä tapauksessa jos siitä alkaisi olla haittaa Suomen sotilaallisella puolustamiselle.
 
Viimeksi muokattu:
– Mikä on sellainen unioni, joka ei ensimmäisenä tehtävänään takaa kansalaistensa turvallisuutta? Minusta se ei ole minkäänlainen unioni
-eräs ajattelija

IL: Suomalaismepin kysymys paljasti EU:n turvatakuukuplan – Suomi oudossa tilanteessa

Jaa artikkeli:
Facebook138TwitterWhatsApp


Uusi Suomi
Luotu:
5.2.2018 09:53
  • Kuva: Heidi Kähkönen
    henna_virkkunen_100211.jpg

    Henna Virkkunen.

KOTIMAA
|
ULKO- JA TURVALLISUUSPOLITIIKKA
Europarlamentaarikko Henna Virkkunen (kok.) kysyi Euroopan komissiolta, miten se on valmistellut EU:n niin sanotun turvatakuulausekkeen edistämistä ja käytännön sisällön tulkintaa.Iltalehden mukaan Virkkunen hämmästyi saamaansa vastausta: komissio ei näytä tehneen asialle mitään.
Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 42 artiklan 7. kohdassa määrätään, että jos jokin jäsenvaltio joutuu alueeseensa kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, muilla jäsenvaltioilla on velvollisuus antaa sille apua kaikin käytettävissään olevin keinoin. Tätä artiklaa käytettiin kerran, marraskuussa 2015, kun EU-maat antoivat terroristien ravistelemalle Ranskalle kriisinhallinta-apua.
Tämän jälkeen Suomi – etunenässä presidentti Sauli Niinistö – on kysellyt, minkälaisen turvatakuun Lissabonin sopimus EU:n jäsenmaille oikeastaan antaa. Tämä kiinnostaa erityisesti Suomea Naton ulkopuolisena EU-maana.


Euroopan parlamentti kehotti tammikuussa 2016 komission varapuheenjohtajaa ryhtymään toimiin laatiakseen käytännön järjestelyjä ja suuntaviivoja keskinäisen puolustuksen lausekkeen soveltamiseen. Kyseisellä varapuheenjohtajalla, ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealla edustajalla Federica Mogherinilla kesti puoli vuotta vastata Virkkusen kysymykseen tilanteen kehittymisestä.
– Vaikka tiesin, etteivät nämä EU:n turvatakuut kovin paljon muita maita kiinnosta, olin kyllä hiukan yllättynyt siitä, ettei komissio näytä tehneen mitään valmistelua asian suhteen. Pariisin iskuista on kuitenkin jo yli 2 vuotta, Virkkunen hämmästelee.
Hänen mukaansa suomalainen keskustelu muun muassa presidentinvaalien aikana on tähän nähden erikoista.
– Kyllä mielestäni Suomi on tällaisen aika erikoisen turvallisuuskuplan ympärilleen rakentanut, juuri siitä näkökulmasta, että nämä EU:n turvatakuut nyt kovasti korostuu. Niillä ei kuitenkaan sotilaallista sisältöä ole. Ja ehkä vähän on tuudittauduttu sen varaan, että tähän voitaisiin nyt jollakin tavalla tukeutua, Virkkunen sanoo Iltalehdelle.
Virkkusen mukaan Suomen tilanne on erikoinen siksikin, että tiivistä Nato-yhteistyötä tekevä Suomi hyödyntää Natosta kaiken muun paitsi ”kaikkein olennaisimman” eli turvatakuut.
https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/24...uomi-oudossa-tilanteessa#.WngOW_TD-QM.twitter
 
Tämähän on selvää kuin pläkki. Ymmärrän täysin maita jotka jo ovat NATO;ssa, miksi heitä kiinnostaisi joku ihme EU-turvatakuu.
Suomi yhteistyössä NATO-maiden kanssa siinä määrin että Venäjä pitää meitä vihollisena mutta emme saa jäsenyyden tuomaa turvaa.

Juuri näin... Ja, vielä paremmin asian ymmärtää kun asettuu vaikkapa jonkun pienen eurooppalaisen maan edustajien/päättäjien asemaan..
- miksi ihmeessä pitäisi muuttaa 1.000 miljoonan kansalaisen ja yli 30 valtion yhteistä puolustusjärjestelmää?
- siis mitä järkeä olisi perustaa uusi puolustusjärjestelmä pelkästään siitä syystä että pieni 5 miljoonan asukkaan Suomi haluaa sellaista?
- haluaa itselleen turvatakuita tai apua mahdollista Venäjän hyökkäystä/muuta agressiota vastaan, mutta ei kuitenkaan ole halukas yhteiseen rintamaan muiden EU-maiden kanssa?
- siitäkään huolimatta että kaikki muut EU:n jäseninä olevat Venäjän rajanaapurit ovat hakeutuneet NATO:n jäseniksi?
- miksi Suomi joka on Venäjän rajanaapuri ja omaa pitkän yhteisen rajan Venäjän kanssa ei luota samaan puolustusjärjestelmään kuin kaikki muut?
- mikä järki on siinä että Suomi pyrkii hakemaan USA:n takuuta puolustukselleen mutta samanaikaisen hylkää NATO:n yhteisen puolustusjärjestelmän?

Suomen valtion johto esiintyy suorastaan skitsofreenisena oman maansa puolustusvalmiuden suhteen.

NATO:n nykyisten jäsenmaiden ymmärrystä ei varmasti lisää se tieto ettei suomalaiset halua ärsyttää Venäjää oman puolustusratkaisunsa osalta. Siksi Suomi voi sitoutua vain sellaiseen puolustusliittoon jonka myös Venäjä katsoo Suomelle sopivaksi.
- toistaiseksi Venäjä ei ole vastustanut EU:n mahdollista sitoumusta jäsenmaiden yhteiseen puolustukseen.
- Mutta mitä tapahtuukaan jos Venäjä ilmaisee etteivät he tule hyväksymään Suomen liittymistä edes EU:n jäsenmaat kattavaan puolustusliittoon?

Minä ymmärrän erinomaisen hyvin jos esim. Ranskan presidentti Macron kysyy suoraan Putin'ilta mitä mieltä Venäjä on Suomen liittoutumisesta. Toki saman kysymyksen voi esittää Trump, Merkel tai kuka tahansa. Jo pelkästään siitä syystä että myös Suomen omat päättäjät hakevat joka tapauksessa mahdolliselle sotilaalliselle liittoutumiselle hyväksynnän venäläisiltä.

Tulee mieleen vanha sitaatti: " Ruotsalaisia emme halua olla, venäläisiä me......". Mutta, taitaapa olla jo niin että poliitikot eivät enää muistakaan mitä me haluamme olla.
 
Back
Top