Suomi NATOn jäseneksi - or not?

Pitäisikö Suomen hakea NATOn jäseneksi


  • Äänestäjiä yhteensä
    883
Suomalaispoliitikot ovat Naton suhteen julkisuusuudessa kuin haavanlehdet. Mielummin väistävät kulloistakin tuulenhenkäystä ja lepattavat kuka mihinkäkin suuntaan vienosti kannanoton muotoilua muuttaen.

Osa hämmennyksestä johtuu Trumpin pesoonasta ja vailla diplomatiaa tapahtuvasta USA:n hallinnon poukkoilusta. Nato-optiosta ei puhuta koska se on jo kaluttu ja todettu pelkäksi haavekuvaksi. Sen tarkoitus lienee alunperinkin ollut välttää konkreettista keskustelua.

Kyllä tämä nöyristely ja itsensäkieltäminen on paljon Trumpia aikaisempaa.
Miksi keskustelua sitten vältellään. Mm presidentin toimesta. Joillakin se liittyy äänestäjien oletettuu käyttäytymiseen - on helpompi seistä kynnyksellä kuin astua kumpaankaan Natokantaan. Niinistön voisi kuvitella välttelevän kantansa jyrkkää ilmaisemista jotta voi pitää itsellään option sen kunkin tilanteen mukaiseen joustamiseen. Venäjälle mieliksi mutta päivä päivältä enemmän länteen ja USA:n tukeutuen. Ja samalla voimavarojen mukaan itse valmistautuen.

Jos ajattelisimme, että meillä tutkittaisiin liittymisen mahdollisuuksia tai Naton kanssa prosessin suunnittelua niin meidän valtiojohto ei tätä osaisi mitenkään viedä läpi kansakunnan keskustelun kautta vaan silloin sitä vasta hiljaa Natosta oltaisiinkin.

Kuvaavaa on, että Väyrynen ilmoitti tukevansa Niinistön viimeaikaista kannanottoa Kokoomuksen puoluekokouksen myötä tulleisiin Nato-kannanottoihin. Tuo Väyrysen tuki lienee kuin Breznevin suudelma jos Niinistön tarvitsisi ajatella asiaa sisäpoliittisesti. Puuttuisi vain, että Tuomiojakin tukisi Niinistöä ja poliittisen itsemurhan tie olisi valmiina.
Et ilmeisesti ole seurannut poliittista keskustelua. Tuomioja on ilmoittanut tukevansa Niinistöä.

Naton puolelta ei ole mitään esteitä ilmoitettu, vaan päinvastoin on vuodettu että pikatie on valmiina.
Edessä on siis myös ne ajat joissa ehkä kaikki muut paitsi Niinistö joutuvat valitsemaan värinsä. Väistämättä tämä tulee eteen jos Ruotsi harkitsee jäsenyyttä mutta se olisikin kotimaisille poliitikoille helpotus: Natoa voisi kannattaa ja syy menisi ruotsalaisille.

Isoin pullonkaula ja ero mm Ruotsiin on siinä, että päämedioiden toimitukset ovat edelleen vihervasemmistolaisia. Mitä se sitten nykyään tarkoittaakin mutta konservatiivisuus, patriotismi, kansalliset arvot ja maanpuolustushenki eivät ainakaan siihen sisälly. Menee vielä melkoinen tovi, että yliopiston toimittajalinjan opiskelijat ja opettajat vaihtavat samettibleiserit ja Marimekon raitapaidat tai risuparrat businesasuihin.

En tiedä paljonko sinä seuraat Ruotsin mediaa, mutta siellä media on kyllä punaisempaa ja vihreämpää kuin meillä. Ruotsi ei myöskään pomppaa Natoon, ilman että joko demarit tai ruotsidemokraatit halkeavat. Molemmissa on jäsenyyden kannattajia, ja ruotsidemokraateissa enemmän, mutta molempien puolueiden johto on jäsenyyttä vastaan. Demarit pelkäävät puolueen hajoavan ja vasemman laidan hyppäävän vassareihin, jos liputtavat jäsenyyden puolesta. Ruotsidemokraattien johto, no en viitsi sanoa.

Onneksi verkkojulkaisut ja yksityiset blogit ovat jo vastapainona toimituksille ja verkossa tapahtuva mielipidevaikuttaminen ei olekaan enää mediatalojen yksinoikeus. Toivoakin siis on.

Edit:
Vielä Niinistöön palatakseni. Aiemmin miehestä pitäneenä toivon, että juristi miettii tämän tarkkaan eikä vain ole oire ikääntymisestä. Eli kun Natoikkuna on nyt kovin ahdas niin käytämme asemaamme mahdollisimman myönteisen meitä ja varusteluamme tukevan ilmapiirin luomiseen. Tämä Naton yhteistyökumppanien kautta ja etenkin USA:n ja asehankintojen suuntaan. Mm HX hankkeessa tätä asennetta voi ylösmitata sekä jo nähdyin monin sopimuksin. Ja samalla valmistellen, että totaalikriisissä olemme taho jota kannattaa auttaa. Apu ei välttämättä ole sidottu jäsenyyteen jos vain omaamme itsekin kohtuullisen iskukyvyn. Ja mehän omaamme.

Kerro nyt mihin perustat tämän ikkunan olevan ahdas
 
Yleensä olen arvostanut Aaltolan puheita, mutta tämä meni vanhanajan "vain harvat ja viisat ymmärtävät ulkopolitiikkaa" puolelle ja jäi täysin mystiseksi. Ehkä olen vain niin yksinkertainen etten ymmärrä Aaltolaa ja sinua.

No miksi juuri ulkopolitiikka olisi niin yksinkertaista ja suoraviivaista kaikista politiikan lajeista puhuttaessa....höh, ei varmasti ole. Tekijöitä on liian paljon ja kaikkea tietoa ei vaan ole jaossa, ei sitä ole sulla ja ei sitä ole mulla ja onko edes Aaltolallakaan`?

Himokkuutesi tehdä oivalluksia Occamin partahöylää käyttäen ei vaan toimi kansojen välisissä suhteissa, usko pois.
 
Onpa todella fiksu, kiihkoton ja harkittuun analyysiin perustuva kirjoitus:
Avaus: Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys vahvistaa Pohjois-Euroopan turvallisuutta – puheenvuoro julki molemmissa maissa
Tunnetut ruotsalaiset ja suomalaiset ulkopolitiikan tekijät, kokeneet tutkijat ja tarkkailijat haastavat yhteisessä puheenvuorossaan maitaan valmistelemaan samanaikaista Nato-jäsenyyttä. Kirjoittajien mukaan paras tilanne Pohjolan turvallisuudelle on, jos kaikki viisi pohjoismaata kuuluvat Natoon. Julkaisemme artikkelin yhtä aikaa ruotsalaisen Svenska Dagbladet -lehden kanssa.
UUTISET19.06. 20.00
JOEL MAISALMI

Suomen ja Ruotsin liput liehuvat yhä useammin rinnakkain sotilaallisissa yhteyksissä. Suomen ilmavoimat osallistuivat sotaharjoitukseen yhdessä Ruotsin ilmavoimien kanssa Visbyssä syksyllä 2016.


Sadan kuluneen vuoden aikana on pyritty monin tavoin vahvistamaan Suomen ja Ruotsin yhteenkuuluvuutta. Vaikka kokemuksemme ovat erilaiset, monet turvallisuuspolitiikkamme perusedellytyksistä ovat yhteisiä. Olemme toisistamme riippuvaisia, ja yhden linjaratkaisuilla on seurauksia toiselle. Kokemuksissa, näkökulmissa ja ehkä eduissakin on toki myös eroja. Avoin maiden välinen keskustelu auttaa paremmin näkemään nämä erot.

Suomen ja Ruotsin turvallisuuspolitiikka nojaa sotaa ehkäisevään pelotekykyyn, joka taas rakentuu oman kansallisen puolustuksen, laajojen verkostojen ja muiden maiden kanssa harjoitettavan kahdenvälisen sotilaallisen yhteistyön varaan. Yhteistyö on välttämätöntä nykyisessä turvallisuuspoliittisessa tilanteessa, jossa Venäjä on haastanut Euroopan turvallisuusjärjestyksen ja osoittanut taipumusta käyttää sotilaallista voimaa poliittisiin tarkoituksiin.

Venäjä on näin rikkonut avoimesti kansainvälistä oikeutta ja Etyjin periaatteita, joita se on ollut itse neuvottelemassa ja hyväksymässä.
Venäjä lisää joukkojensa varustusta ja uhkaa ydinaseiden käytöllä. Pienten naapurimaiden tulee sen takia hakea vahvempien kumppaneiden tukea, jotta niillä olisi sotaa ehkäisevää puolustuskykyä Venäjän mahdollista aggressiota vastaan.

Tässä tilanteessa on selvää, että entisaikojen sotilaallisesti liittoutumaton politiikka (”puolueettomuuspolitiikka” tai ”liittoutumattomuus”) ei vastaa muuttuneita tarpeita. Sekä Ruotsi että Suomi hakevat avoimesti tukea toisiltaan ja useilta Nato-mailta, erityisesti Yhdysvalloilta.

Suomi ja Ruotsi ovat kehittäneet keskinäistä puolustusyhteistyötä, joka ei ole muodollinen liitto mutta jonka on selvästi sanottu toimivan myös rauhan ajan ulkopuolella. Sen lisäksi molemmat maat kehittävät samanaikaisesti yhteyksiään monien Nato-maiden ja Naton itsensä kanssa; ei vähiten Naton kanssa solmitun, sekä Suomen että Ruotsin ratifioiman isäntämaasopimuksen pohjalta.
Tässä suhteessa tärkein on transatlanttinen yhteys. Siitä on molempien maiden poliittinen johto tietoinen.

Suomi ja Ruotsi ovat solmineet puolustusyhteistyön syventämistä koskevia sopimuksia Yhdysvaltain kanssa. Toukokuussa 2018 näiden kolmen maan puolustusministerit allekirjoittivat tämän yhteistyön kolmikantaista kehittämistä koskevan aiejulistuksen.

Yhteistyötä Ison-Britannian kanssa syvennetään myös Brexitin jälkeen.
On erinomaista, että syvennämme nyt konkreettista keskinäistä puolustusyhteistyötämme ja yhteistyötä Yhdysvaltain kanssa, mutta meidän tulee käydä keskustelua ja syventää yhteistä analyysiä siitä, miten jatkamme maidemme etenemistä kohti täysimääräistä Nato-jäsenyyttä.
ANSSI JOKIRANTA / ARKISTO

K9-panssarikanuuna puhuu maavoimien vaikuttamisharjoituksessa Rovajärven ampuma-alueella. Ruotsin puolustusministeri Peter Hultqvist ja Suomen puolustusministeri Jussi Niinistö seurasivat yhdessä tätäkin harjoitusta.

Sotilasstrategiselta kannalta Pohjoismaiden ja Baltian maiden muodostama alue on yhtenäinen. Jos Venäjä ryhtyisi hyökkäystoimiin jotain pohjoismaata tai Baltian maata vastaan, se koskisi väistämättä sotilaallisesti myös Suomea ja Ruotsia. Siksi politiikkamme Venäjän suhteen tulee olla sotaa ehkäisevää, jotta estäisimme ennalta konfliktien syttymisen. On tärkeää, että molemmat maat kaikissa oloissa panostavat omaan kansalliseen puolustukseensa. Mutta paras tapa varmistaa, että pelotteemme ehkäisee Venäjän mahdollisia Itämeren alueeseen kohdistuvia sotilaallisia aikomuksia, ja samalla merkittävästi lisätä Suomen ja Ruotsin puolustuskykyä, olisi molempien maiden jäsenyys Natossa.

Myös pohjoismaista yhteistyötä hyödyttäisi merkittävästi, mikäli kaikki viisi pohjoismaata olisivat Naton jäseniä. Naton sisällä Pohjola muodostaisi tärkeän alueellisen pilarin läntisessä puolustusjärjestelmässä. Tämä hyödyttäisi koko liittokuntaa ja myös vahvistaisi Itämeren alueen vakautta.
Erittäin hyödyllisiä ovat yhteisharjoitukset, joita on järjestetty Suomen, Ruotsin ja useiden Nato-maiden kesken. Ruotsi järjesti Aurora-harjoituksen syksyllä 2017, Norja pitää Trident Juncture -nimisen harjoituksen syksyllä 2018, ja Suomen hallitus on päättänyt järjestää laajan kansainvälisen harjoituksen kansallisen pääsotaharjoituksen yhteydessä vuonna 2021.

Joukko-osastoja ja esikuntia harjoitetaan toimimaan yhdessä taktisesti ja operatiivisesti.
Jotta nopeasti ilmaantuvissa tilanteissa kyettäisiin toimimaan, tarvitaan kuitenkin pidemmälle meneviä suunnitelmia ja sotaa ehkäisevää puolustussuunnittelua. Tämä ei ole mahdollista Suomen ja Ruotsin nykyisessä liittoutumattomassa tilanteessa, eikä sitä voi improvisoida konfliktin jo käynnistyttyä. Liittoutumattomien maiden kahdenväliset yhteistyöjärjestelyt ovat väistämättä rauhan ajan rakennelmia, jotka eivät merkitse sitovia puolustustakuita, eikä niitä ole tarkoitettukaan luomaan perustaa yhteiselle, operatiiviselle puolustussuunnittelulle.

Nato sen sijaan on tällaisen suunnittelun luonnollinen kehys. Tähän työhön osallistuminen olisi olennaista paitsi Suomen ja Ruotsin puolustukselle myös sotilaallisten hyökkäysten ehkäisemiselle koko Itämeren alueella. Arktiksen kehitystä ajatellen on erittäin tärkeää, että suunnittelu kattaa myös arktisen alueen.

Toisinaan väitetään, että Ruotsin ja Suomen Nato-jäsenyys merkitsisi perusteellista turvallisuuspoliittisen tilanteen muutosta ja että jännitys Pohjois-Euroopassa kasvaisi sen takia, että Venäjä kokee kasvanutta uhkaa. Tällaiset väitteet ovat todellisuudelle vieraita. Venäjän retoriikan taustalla on mieluumminkin sen halu maksimoida oma sotilaallinen toimintavapautensa kaikissa mahdollisissa tilanteissa.

Suuri muutos on sitä paitsi jo tapahtunut, kuten edellä on todettu. Suomen ja Ruotsin jo nyt pitkälle menevä yhteistyö Naton ja yksittäisten länsimaiden kanssa sekä EU:n puolustuspolitiikan kehitys merkitsevät, että liittoutumattomuus ei Moskovan silmissä ole uskottavaa. Sen sijaan Venäjä pitää Suomea ja Ruotsia kiinteänä osana länttä ja ajattelisi todennäköisimmin näin myös konfliktitilanteessa. Se taas merkitsee, että liittoutumattomuus on muuttunut tarkoituksensa vastaiseksi ulkopuolisuudeksi.

Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyden myötä lännen yhteenlaskettu sotaa ehkäisevä kyky muodostuisi nykyistä merkittävästi suuremmaksi. Se johtaisi todennäköisesti Venäjän hetkelliseen ärtymiseen, kun Kreml ymmärtäisi, ettei sillä enää olisi sotilaallista toimintavapautta hyökätä naapurimaihin joutumatta sotaan koko läntistä maailmaa vastaan. Jonkin ajan kuluttua Venäjä hyvin todennäköisesti hyväksyisi uuden tilanteen, joka olisi nykyistä huomattavasti vakaampi. On siksi rauhan edun mukaista, että Suomi ja Ruotsi integroituisivat muiden länsimaiden kanssa myös sotilaallisesti.

Puheenvuoro ilmestyy samanaikaisesti Suomessa Lännen Median sanomalehdissä ja Ruotsissa Svenska Dagbladetissa.

Puheenvuoron kirjoittajat
Frank Belfrage
Suurlähettiläs, Ruotsin hallituksen kabinettisihteeri 2006–2014
Tomas Bertelman
Suurlähettiläs (Madrid, Riika, Varsova, Moskova). Kirjoitti hallituksen selvityksen Ruotsin kansainvälisestä puolustusyhteistyöstä 2014. Ruotsin sotatieteellisen akatemian (KKrVA) jäsen.
Yrsa Grüne
Journalisti, ulko- ja turvallisuuspoliikan kommentaattori. Pääkirjoituskirjoittaja Hufvudstadsbladetissa (HBL) 2009–2016; kolumnisti, HBL:n bloggaaja 2016–.
Hannu Himanen
Suurlähettiläs. Toiminut turvallisuuspolitiikan tehtävissä ulkoministeriössä 1980-luvulta; suurlähettiläs Jakartassa, Geneven YK-järjestöissä ja Moskovassa (2012–2016); turvallisuuspoliittinen kirjoittaja ja kommentoija.
Bo Hugemark
Eversti (evp), entinen sotahistoriallisen osaston päällikkö, Ruotsin Atlantti-seuran kunniapuheenjohtaja. Ruotsin sotatieteellisen akatemian (KKrVA) jäsen.
Jaakko Iloniemi
Suurlähettiläs, ministeri. Ulkoministeriössä 1965–1983, muun muassa suurlähettiläs Washingtonissa; sen jälkeen elinkeinoelämän tehtävissä ja EVA:n toimitusjohtaja (1990–2000). Turvallisuuspoliittinen kommentoija ja kirjoittaja.
Liisa Jaakonsaari
Europarlamentaarikko vuodesta 2009. Suomen Atlantti-seuran puheenjohtaja (2009–), sosialidemokraattien kansanedustaja (1979–2009), ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja (1999–2007), työministeri (1995–1999).
Diana Janse
Suurlähettiläs (Damaskus/Beirut, Tbilisi/Jerevan), virkavapaalla.
Pauli Järvenpää
Suurlähettiläs, valtiotieteen tohtori, vanhempi tutkija Tallinnassa sijaitsevassa tutkimuslaitoksessa International Centre for Defence and Security (ICDS). Puolustuspolitiikasta vastaava puolustusministeriön ylijohtaja (2002 –2010), Suomen suurlähettiläs Afganistanissa (2010–2013); Ruotsin sotatieteellisen akatemian (KkrVA) kutsuttu jäsen.
Johan Molander
Suurlähettiläs (Moskova, Helsinki), laaja kokemus aseidenriisunnasta.
Juha Pyykönen
Prikaatikenraali (evp), valtiotieteiden lisensiaatti. Puolustusvoimissa 1980–2015; kriisinhallinnan johtotehtävissä sekä EU:n että Naton päämajassa kolmella vuosikymmenellä.
Jukka Tarkka
Valtiotieteen tohtori. Julkaisee historiantutkimuksia ja kolumneja; kansanedustaja 1995–1999.
Katarina Tracz
Ruotsalaisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan ajatushautomon Frivärldin johtaja.
Mike Winnerstig
Filosofian tohtori, Ruotsin sotatieteellisen akatemian (KKrVA) jäsen.

Voi vain allekirjoittaa kaikki.
 
Viimeksi muokattu:
The head of Nato has warned that the deep divisions between the US under Donald Trump and its European allies are not going away and there is no certainty that the transatlantic relationship and its military alliance will survive.

Against a backdrop of Trump’s open baiting of the German chancellor, Angela Merkel, over immigration and her domestic difficulties, Jens Stoltenberg has called for all Nato members to work to avoid a disastrous breakdown in western unity.

Writing in the Guardian, Nato’s secretary general admits that “political storm clouds” are putting a strain on the ties that bind the Nato allies. But, in an appeal to leaders before the military alliance’s summit in July, the former prime minister of Norway says that “where differences persist, we must limit any negative impact on our security cooperation”.
https://www.theguardian.com/world/2018/jun/19/transatlantic-relationship-at-risk-says-nato-chief

Parempi vain pysyä sieltä ulkona tällä hetkellä. Neutraali on paljon parempi tila kuin liittolainen.
 
https://www.theguardian.com/world/2018/jun/19/transatlantic-relationship-at-risk-says-nato-chief

Parempi vain pysyä sieltä ulkona tällä hetkellä. Neutraali on paljon parempi tila kuin liittolainen.
Suomi osana "eurooppalaista NATO:a" , olettaen että Trump päättää vetää USA:n siitä pois, on asemaltaan edelleenkin paljon vahvempi, kuin Suomi, joka ei ole sotilaallisesti liittoutunut. Sitten vielä siihen päälle kahdenväliset sopimukset, joita onkin jo tehty.

NATO on ennen kaikkea (Länsi-)Euroopan puolustusliitto. USA:n poistuminen olisi varmasti melkoinen shokki. Mutta mielestäni sellaisessa maailmassa, jossa myös jenkit käyttäytyisivät vain ja ainoastaan oman intressinsä mukaisesti, kuten Venäjät ja Kiinat tekevät nyt, siellä olisi entistä turvattomampi olla yksin Putinin naapurina ja oikkujen kohteena.
 
Suomi osana "eurooppalaista NATO:a" , olettaen että Trump päättää vetää USA:n siitä pois, on asemaltaan edelleenkin paljon vahvempi, kuin Suomi, joka ei ole sotilaallisesti liittoutunut. Sitten vielä siihen päälle kahdenväliset sopimukset, joita onkin jo tehty.

NATO on ennen kaikkea (Länsi-)Euroopan puolustusliitto. USA:n poistuminen olisi varmasti melkoinen shokki. Mutta mielestäni sellaisessa maailmassa, jossa myös jenkit käyttäytyisivät vain ja ainoastaan oman intressinsä mukaisesti, kuten Venäjät ja Kiinat tekevät nyt, siellä olisi entistä turvattomampi olla yksin Putinin naapurina ja oikkujen kohteena.

Samaa mieltä. Natohan on avoinna vain eurooppalaisjäsenille. Muita ei enää huolita. Ja jatkossa taas Naton (eurooppa-leiri) ja USA -suhde on pakostakin ainakin lähes yhtä tiivis kuin ennenkin.
 
Jos Jenkit lähtee Natosta ydinasepelote siirtyy Ranskan ja Brittien harteille. Brittien ollessa Brexit tilanteessa Nato vaikuttaa epävakaalta. Olisi helpompi jos Natolla olisi oma pumppunsa ja pelotteensa paperien sijasta.
 
Putin on voinut yksityisesti sanoa Salelle yllättävän suoraankin, että jos liitytte Natoon, niin se on teille lopun alku. Montako miljoonaa turvapaikanhakijaa haluatte itärajalle?

Miten muuten on selitettävissä, että Sale kannatti ennen suoraan Natoa, mutta nyt yhtäkkiä muka ei kannatakaan? Onko kukaan kysynyt häneltä, että miksi kannatitte Natoa syvän rauhantilan aikana, mutta nyt kun turvaa tarvitaan, niin vastustatte sitä? Epäloogista ja tästä olenkin päätellyt, että kulisseissa on tullut vahva viesti idästä, että Suomen NATO-jäsenyys on ns. Red Line, jonka ylittäminen triggeröi vastatoimet tai jopa pre-emptive striken
Jos tuo pitää paikkaansa niin Venäjän täysimittainen hyökkäys on vain ajan kysymys.
Tiedämme että Putin ei hyökkäisi vain Naton laajenemisen estämiseksi eli tämä tarkoittaisi vain muutosta aikataulussa.

Toisaalta omatkin valmistelumme ovat kesken ja voi olla mahdollista että eivät ole valmiita käymään sotaa kahdella eri rintamalla eli parempi aikaikkuna saattaa tulla vielä.
 
Vaan kyllä Suomen oikeasti kannattaisi aktiivisesti ajaa neuvotteluja Ruotsin kanssa yhteisestä NATO-hakemuksesta. Muuten voi käydä niin, että Ruotsi liittyy ja täällä edelleen änkytetään, että meillä vain 25% kannattaa Natoa, niin ei me voida hakea. Sit nähdään paniikinomaisia puheita TV:ssä Suomen kansalle, kun Sipilä tai joku muu vapisevalla äänellä selittää, kuinka nyt on tiukka paikka ja kannattakaa please kansalaiset nyt Natoa, vaikka teille 50 vuotta onkin päinvastaista opetettu. Ei ole järkevää, että Ruotsin tai jonkun muun maan annetaan sanella meille aikataulut ja liittymisehdot Natoon, kun ei hyvissä ajoin haettu

Tämä saattaisi johtaa siihen, että Venäjä pelaisi Suomen ulos Ruotsin kanssa yhteisestä Nato-hakemuksesta yksinkertaisesti tekaisemalla jonkinlaisen vakavahkon kriisin Suomen ja Venäjän välille. Kriisin lajia en osaa arvata ennalta, mutta Venäjä on jo aiemmin osoittanut, että se pelaa kansainvälisessä politiikassa aivan omilla säännöillään, eikä juuri välitä muut siitä ajattelevat. Kiistävät vain kaiken ja väittävät, että syy on suomalaisissa.

Suomen Nato-jäsenyysneuvottelut sakkaisivat siihen pisteeseen ja voisimme vain vilkuttaa Ruotsille, kun se livahtaa häntä koipien välissä Natoon jättäen meidät pöyhimään paskakasaa parhaan kykymme mukaan.
 
Back
Top