Niin..eikös tämä ole Luukkaisen kampanjapäällikkö?
Kolumni: Takaako sotilaallinen liittoutuminen turvallisuutta sen enempää, kuin liittoutumattomuus rauhaa?
12.8.2018
Olen vuosien saatossa ollut mukana, kuunnellut ja nähnyt lukemattomia turvallisuuspolitiikkaan ja turvallisuuteen liittyviä keskusteluja. ”Pitäisikö Suomen liittyä NATO:on, pitäisikö muodostaa EU:lle omat joukot, pitäisikö muodostaa pohjoismainen puolustusliitto tai ainakin panna hynttyyt yhteen Ruotsin kanssa?”. Kaikkea tätä ja paljon muuta on ehdotettu ja vuodesta toiseen keskusteluiden outoina lintuina pysyvät ne, jotka eivät kannata sotilaallista liittoutumista kenenkään kanssa.
Turvallisuus on valtion tasolla laaja käsite. Iso sana, jonka jokaisen aspektin huomioon ottaminen vaatisi etenkin kansalaiskeskustelulta melkoista venymistä. Usein näyttää siltä, että mielipide ja tunne vie ihmistä ja päätöksien tai niiden tekemättä jättämisten seuraukset unohdetaan, kaikkein pinnallisimpia lukuunottamatta.
Tällaisia pinnallisia seurauksia ovat esimerkiksi toteamus siitä, että NATO on käytännössä ainoa potentiaalinen keino turvautua Venäjän alati läsnä olevalta, joskin vuosien ja vuosikymmenten välillä melko eri tasoiselta uhalta. Usein samaan hengenvetoon ympätyn väittämän mukaan Suomella ei myöskään ole yksin mahdollisuuksia suojautua, mikäli itänaapurimme päättää Suomen vallata. Toinen pinnallinen näkemys on se, että NATO-jäsenyys ärsyttäisi Venäjää niin pitkälle, että se hyökkäisi lopulta NATO:a vastaan ja sen ohella Suomeen.
Molemmissa väittämissä on puolensa, mutta ottaen huomioon esimerkiksi Suomen ajautumisen yhä lähemmäksi länttä ja lisääntyvän sotilaallisenkin yhteistyön niin Yhdysvaltojen/NATO.n kuin EU:nkin kanssa, voisi nykyisen tilanteen vallitessa kuvitella Venäjän olevan jo koko lailla äärimmäisen ärsyyntynyt, eikä todellista sotilaallista uhkaa kohdistu Suomeen vieläkään.
Samoin NATO-jäsenyyden kannattajien väite siitä, ettei Suomea voida puolustaa muuten kuin NATO:n avulla, on melkoista huuhaata. Maan kun voi pommittaa niin tasaiseksi kuin tahtoo ja jopa ilmaherruudesta luopuminen on joten kuten siedettävää, jos miehityksen, huom. Miehityksen torjuntaan tarvittavat edellytykset ovat muilta osin kunnossa.
Onnistunut miehitys kun vaatii yksipuolista sotilaallista läsnäoloa ja sen saavuttaminen edes nykyisen, varjoksi entisestään leikatun reservimme läsnäollessa on melkoisen vaikeaa, tai ainakin tulee niin rahassa, mieshukassa kuin materiaalinkin osalta helvetin kalliiksi.
Lisäisikö NATO turvallisuuttamme? Onko Suomi parhaiten turvassa ”liittoutumattomana” (lainausmerkit siksi, että liittoutumattomuuden kyseenalaiseksi asettavia sopimuksia on jo tehty)? Mistä me sen tietäisimme, mutta pöydällä retkottavat tosiasiat osoittavat siihen suuntaan, ettei NATO-jäsenyys ainakaan vähennä sodan mahdollisuutta.
NATO on yksi sotaisimmista instituutioista maailmassa ja jäsenyys edellyttäisi myöskin Suomen osallistumista operaatioihin itsenäisten kansakuntien tuhoamiseksi, missä ikinä NATO sellaisia päättäisi harjoittaakin.
Säännöt kerhossa myöskin sanovat, että jos veli lyö veljeä, kaikki muut lyövät sitä kuka löi ensiksi.
Sodat ovat siis NATO:n kannalta kiellettyjä, elleivät ne ole sen itsensä aloittamia tai ainakin hyväksymiä.
Kuinka suuri riski liittoutumattomuudessa sitten piilee?
Vertaus voisi löytyä yksin kaupungin kaduilla kävelemisestä iltaisin. On pimeää, eikä eteen oikein tahdo nähdä, eikä taakse näe muutenkaan. Kaikenlaista voi sattua ja siksi tuleekin olla varovainen. Ei kuitenkaan ole pahitteeksi kyetä puolustamaan itseään, tarvittaessa tappavaakin voimaa käyttäen. On hyvä opetella kulkemaan niin, että näkee mahdollisimman laajan alueen kerralla ja pyrkiä pysyttelemään valossa.
Tiedät, että pimeydessä voi lurkkia joku, joka tahtoo lompakkosi, ruumiinaukkojasi tai henkesi, mutta joudut kulkemaan kaduilla tänään ja huomennakin.
Tuoko NATO sodan omalle portillemme vai pitäisikö se sodan poissa? Oma mielipiteeni on selvä enkä kannata NATO-jäsenyyttä nyt enkä koskaan.
Tiedän, että mielipiteitä on monia ja tiedän, ettei keskustelu aiheen tiimoilta tule pysymään asiallisena.
Tiedän myöskin sen, että jokainen, joka vastustaa NATO:a, saa jonkin asteisen Putinistin tai muun ryssämielisen leiman.
Se hinta on maksettava siitä, että Suomi on ja pysyy liittoutumattomana, rauhan puolesta puhuvana maana ja mahdollisimman kaukana suurvaltojen kiistoista.
Petri Perta