Suomi NATOn jäseneksi - or not?

Pitäisikö Suomen hakea NATOn jäseneksi


  • Äänestäjiä yhteensä
    883
Vakaan oloinen tämä Natomaan johtaja...hyviä talousvinkkejäkin jakelee..

Erdogan jyrisi kannattajilleen: ”Jos teillä on dollareita tyynyjenne alla, menkää vaihtamaan ne liiroiksi”

Turkin presidentti Recep Tayyip Erdogan kehotti turkkilaisia ostamaan kotimaan valuuttaa. (KUVA: Reuters)
Julkaistu: 11.8. 18:46

Turkin presidentti syyttää maan valuutan heikentämisen olevan Turkin vastustajien ”ohjus” taloussodassa.

Turkin presidentti Recep Tayyip Erdogan on jälleen vedonnut turkkilaisiin sanoen, että taloussotaa ei hävitä.

Lauantaina AK-puolueensa kannattajille puhunut Erdogan julisti, ettei Turkki ole kriisissä tai menossa konkurssiin. Hän syytti Turkin liiran kurssin romahtamisen olevan vastustajien ”ohjus”, jolla käydään taloussotaa Turkkia vastaan.

– Tiedämme varsin hyvin, ettei kyse ole dollarista, eurosta tai kullasta. Ne ovat vain luoteja, tykinkuulia ja ohjuksia, joita käytetään taloussodassa maatamme vastaan, Erdogan sanoi.

Erdogan uhosikin, että Turkki on valmis käymään kauppaa paikallisilla valuutoilla Kiinan, Venäjän ja Ukrainan kanssa.

https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000005788340.html
 
En muista, että asiaa olisi ennen kysytty näin.

"Lännen Media: Yli kolmannes olisi valmiita Nato-jäsenyyteen, jos presidentti Sauli Niinistö sitä suosittelisi
https://yle.fi/uutiset/tuoreimmat
12.8.2018 klo 05:00

Puolueista rkp:n, sinisten ja kokoomuksen kannattajat suhtautuvat myönteisimmin.

Suomalaisista 35 prosenttia kannattaa Nato-jäsenyyden hakemista, jos tasavallan presidentti Sauli Niinistö sitä suosittelisi, ilmenee Lännen Median teettämästä kyselystä. Puolet kansalaisista ei kuitenkaan lämpene sotilasliitto Natolle siinäkään tapauksessa, että se presidentin mielestä olisi Suomen edun ja turvallisuuden mukaista.

Aiemmin noin 20 prosenttia suomalaisista on kannattanut Natoon liittymistä. Ulkopoliittisen instituutin johtajan Teija Tiilikaisen mukaan presidentin myönteinen Nato-kanta lisää kansalaisten Nato-kannatusta, mutta suosittu presidenttikään ei takaa sitä, että kansalaiset olisivat aina samaa mieltä hänen kanssaan yksittäisistä sisältökysymyksistä.

Puolueista rkp:n kannattajat ovat myönteisimpiä. Heistä 72 prosenttia kannattaisi liittymistä, mikäli Niinistö suosittelisi. Sinisten (64 %) ja kokoomuksen (62 %) kannattajat ovat seuraavaksi myönteisimpiä. Perussuomalaisista Natoa kannattaa vain 30 prosenttia presidentin suosittelusta huolimatta.

Taloustutkimuksen tekemään puhelimitse tehtyyn mielipidemittaukseen osallistui 1 007 henkilöä kesä-heinäkuun taitteessa. Mittauksen virhemarginaali on kolme prosenttiyksikköä."
 
Tätä olen pidemmän aikaa ihmetellyt. Ovatko PS:n kannattajat "itsenäisen ja uskottavan puolustuksen" nimeen vannovia ?

Niin..eikös tämä ole Luukkaisen kampanjapäällikkö?

Kolumni: Takaako sotilaallinen liittoutuminen turvallisuutta sen enempää, kuin liittoutumattomuus rauhaa?

12.8.2018



Olen vuosien saatossa ollut mukana, kuunnellut ja nähnyt lukemattomia turvallisuuspolitiikkaan ja turvallisuuteen liittyviä keskusteluja. ”Pitäisikö Suomen liittyä NATO:on, pitäisikö muodostaa EU:lle omat joukot, pitäisikö muodostaa pohjoismainen puolustusliitto tai ainakin panna hynttyyt yhteen Ruotsin kanssa?”. Kaikkea tätä ja paljon muuta on ehdotettu ja vuodesta toiseen keskusteluiden outoina lintuina pysyvät ne, jotka eivät kannata sotilaallista liittoutumista kenenkään kanssa.

Turvallisuus on valtion tasolla laaja käsite. Iso sana, jonka jokaisen aspektin huomioon ottaminen vaatisi etenkin kansalaiskeskustelulta melkoista venymistä. Usein näyttää siltä, että mielipide ja tunne vie ihmistä ja päätöksien tai niiden tekemättä jättämisten seuraukset unohdetaan, kaikkein pinnallisimpia lukuunottamatta.

Tällaisia pinnallisia seurauksia ovat esimerkiksi toteamus siitä, että NATO on käytännössä ainoa potentiaalinen keino turvautua Venäjän alati läsnä olevalta, joskin vuosien ja vuosikymmenten välillä melko eri tasoiselta uhalta. Usein samaan hengenvetoon ympätyn väittämän mukaan Suomella ei myöskään ole yksin mahdollisuuksia suojautua, mikäli itänaapurimme päättää Suomen vallata. Toinen pinnallinen näkemys on se, että NATO-jäsenyys ärsyttäisi Venäjää niin pitkälle, että se hyökkäisi lopulta NATO:a vastaan ja sen ohella Suomeen.

Molemmissa väittämissä on puolensa, mutta ottaen huomioon esimerkiksi Suomen ajautumisen yhä lähemmäksi länttä ja lisääntyvän sotilaallisenkin yhteistyön niin Yhdysvaltojen/NATO.n kuin EU:nkin kanssa, voisi nykyisen tilanteen vallitessa kuvitella Venäjän olevan jo koko lailla äärimmäisen ärsyyntynyt, eikä todellista sotilaallista uhkaa kohdistu Suomeen vieläkään.

Samoin NATO-jäsenyyden kannattajien väite siitä, ettei Suomea voida puolustaa muuten kuin NATO:n avulla, on melkoista huuhaata. Maan kun voi pommittaa niin tasaiseksi kuin tahtoo ja jopa ilmaherruudesta luopuminen on joten kuten siedettävää, jos miehityksen, huom. Miehityksen torjuntaan tarvittavat edellytykset ovat muilta osin kunnossa.
Onnistunut miehitys kun vaatii yksipuolista sotilaallista läsnäoloa ja sen saavuttaminen edes nykyisen, varjoksi entisestään leikatun reservimme läsnäollessa on melkoisen vaikeaa, tai ainakin tulee niin rahassa, mieshukassa kuin materiaalinkin osalta helvetin kalliiksi.

Lisäisikö NATO turvallisuuttamme? Onko Suomi parhaiten turvassa ”liittoutumattomana” (lainausmerkit siksi, että liittoutumattomuuden kyseenalaiseksi asettavia sopimuksia on jo tehty)? Mistä me sen tietäisimme, mutta pöydällä retkottavat tosiasiat osoittavat siihen suuntaan, ettei NATO-jäsenyys ainakaan vähennä sodan mahdollisuutta.

NATO on yksi sotaisimmista instituutioista maailmassa ja jäsenyys edellyttäisi myöskin Suomen osallistumista operaatioihin itsenäisten kansakuntien tuhoamiseksi, missä ikinä NATO sellaisia päättäisi harjoittaakin.

Säännöt kerhossa myöskin sanovat, että jos veli lyö veljeä, kaikki muut lyövät sitä kuka löi ensiksi.

Sodat ovat siis NATO:n kannalta kiellettyjä, elleivät ne ole sen itsensä aloittamia tai ainakin hyväksymiä.

Kuinka suuri riski liittoutumattomuudessa sitten piilee?

Vertaus voisi löytyä yksin kaupungin kaduilla kävelemisestä iltaisin. On pimeää, eikä eteen oikein tahdo nähdä, eikä taakse näe muutenkaan. Kaikenlaista voi sattua ja siksi tuleekin olla varovainen. Ei kuitenkaan ole pahitteeksi kyetä puolustamaan itseään, tarvittaessa tappavaakin voimaa käyttäen. On hyvä opetella kulkemaan niin, että näkee mahdollisimman laajan alueen kerralla ja pyrkiä pysyttelemään valossa.

Tiedät, että pimeydessä voi lurkkia joku, joka tahtoo lompakkosi, ruumiinaukkojasi tai henkesi, mutta joudut kulkemaan kaduilla tänään ja huomennakin.

Tuoko NATO sodan omalle portillemme vai pitäisikö se sodan poissa? Oma mielipiteeni on selvä enkä kannata NATO-jäsenyyttä nyt enkä koskaan.

Tiedän, että mielipiteitä on monia ja tiedän, ettei keskustelu aiheen tiimoilta tule pysymään asiallisena.

Tiedän myöskin sen, että jokainen, joka vastustaa NATO:a, saa jonkin asteisen Putinistin tai muun ryssämielisen leiman.

Se hinta on maksettava siitä, että Suomi on ja pysyy liittoutumattomana, rauhan puolesta puhuvana maana ja mahdollisimman kaukana suurvaltojen kiistoista.

Petri Perta

 
Niin..eikös tämä ole Luukkaisen kampanjapäällikkö?

Kolumni: Takaako sotilaallinen liittoutuminen turvallisuutta sen enempää, kuin liittoutumattomuus rauhaa?

12.8.2018



Olen vuosien saatossa ollut mukana, kuunnellut ja nähnyt lukemattomia turvallisuuspolitiikkaan ja turvallisuuteen liittyviä keskusteluja. ”Pitäisikö Suomen liittyä NATO:on, pitäisikö muodostaa EU:lle omat joukot, pitäisikö muodostaa pohjoismainen puolustusliitto tai ainakin panna hynttyyt yhteen Ruotsin kanssa?”. Kaikkea tätä ja paljon muuta on ehdotettu ja vuodesta toiseen keskusteluiden outoina lintuina pysyvät ne, jotka eivät kannata sotilaallista liittoutumista kenenkään kanssa.

Turvallisuus on valtion tasolla laaja käsite. Iso sana, jonka jokaisen aspektin huomioon ottaminen vaatisi etenkin kansalaiskeskustelulta melkoista venymistä. Usein näyttää siltä, että mielipide ja tunne vie ihmistä ja päätöksien tai niiden tekemättä jättämisten seuraukset unohdetaan, kaikkein pinnallisimpia lukuunottamatta.

Tällaisia pinnallisia seurauksia ovat esimerkiksi toteamus siitä, että NATO on käytännössä ainoa potentiaalinen keino turvautua Venäjän alati läsnä olevalta, joskin vuosien ja vuosikymmenten välillä melko eri tasoiselta uhalta. Usein samaan hengenvetoon ympätyn väittämän mukaan Suomella ei myöskään ole yksin mahdollisuuksia suojautua, mikäli itänaapurimme päättää Suomen vallata. Toinen pinnallinen näkemys on se, että NATO-jäsenyys ärsyttäisi Venäjää niin pitkälle, että se hyökkäisi lopulta NATO:a vastaan ja sen ohella Suomeen.

Molemmissa väittämissä on puolensa, mutta ottaen huomioon esimerkiksi Suomen ajautumisen yhä lähemmäksi länttä ja lisääntyvän sotilaallisenkin yhteistyön niin Yhdysvaltojen/NATO.n kuin EU:nkin kanssa, voisi nykyisen tilanteen vallitessa kuvitella Venäjän olevan jo koko lailla äärimmäisen ärsyyntynyt, eikä todellista sotilaallista uhkaa kohdistu Suomeen vieläkään.

Samoin NATO-jäsenyyden kannattajien väite siitä, ettei Suomea voida puolustaa muuten kuin NATO:n avulla, on melkoista huuhaata. Maan kun voi pommittaa niin tasaiseksi kuin tahtoo ja jopa ilmaherruudesta luopuminen on joten kuten siedettävää, jos miehityksen, huom. Miehityksen torjuntaan tarvittavat edellytykset ovat muilta osin kunnossa.
Onnistunut miehitys kun vaatii yksipuolista sotilaallista läsnäoloa ja sen saavuttaminen edes nykyisen, varjoksi entisestään leikatun reservimme läsnäollessa on melkoisen vaikeaa, tai ainakin tulee niin rahassa, mieshukassa kuin materiaalinkin osalta helvetin kalliiksi.

Lisäisikö NATO turvallisuuttamme? Onko Suomi parhaiten turvassa ”liittoutumattomana” (lainausmerkit siksi, että liittoutumattomuuden kyseenalaiseksi asettavia sopimuksia on jo tehty)? Mistä me sen tietäisimme, mutta pöydällä retkottavat tosiasiat osoittavat siihen suuntaan, ettei NATO-jäsenyys ainakaan vähennä sodan mahdollisuutta.

NATO on yksi sotaisimmista instituutioista maailmassa ja jäsenyys edellyttäisi myöskin Suomen osallistumista operaatioihin itsenäisten kansakuntien tuhoamiseksi, missä ikinä NATO sellaisia päättäisi harjoittaakin.

Säännöt kerhossa myöskin sanovat, että jos veli lyö veljeä, kaikki muut lyövät sitä kuka löi ensiksi.

Sodat ovat siis NATO:n kannalta kiellettyjä, elleivät ne ole sen itsensä aloittamia tai ainakin hyväksymiä.

Kuinka suuri riski liittoutumattomuudessa sitten piilee?

Vertaus voisi löytyä yksin kaupungin kaduilla kävelemisestä iltaisin. On pimeää, eikä eteen oikein tahdo nähdä, eikä taakse näe muutenkaan. Kaikenlaista voi sattua ja siksi tuleekin olla varovainen. Ei kuitenkaan ole pahitteeksi kyetä puolustamaan itseään, tarvittaessa tappavaakin voimaa käyttäen. On hyvä opetella kulkemaan niin, että näkee mahdollisimman laajan alueen kerralla ja pyrkiä pysyttelemään valossa.

Tiedät, että pimeydessä voi lurkkia joku, joka tahtoo lompakkosi, ruumiinaukkojasi tai henkesi, mutta joudut kulkemaan kaduilla tänään ja huomennakin.

Tuoko NATO sodan omalle portillemme vai pitäisikö se sodan poissa? Oma mielipiteeni on selvä enkä kannata NATO-jäsenyyttä nyt enkä koskaan.

Tiedän, että mielipiteitä on monia ja tiedän, ettei keskustelu aiheen tiimoilta tule pysymään asiallisena.

Tiedän myöskin sen, että jokainen, joka vastustaa NATO:a, saa jonkin asteisen Putinistin tai muun ryssämielisen leiman.

Se hinta on maksettava siitä, että Suomi on ja pysyy liittoutumattomana, rauhan puolesta puhuvana maana ja mahdollisimman kaukana suurvaltojen kiistoista.

Petri Perta


Ihan mielenkiintoinen ja valaiseva teksti. Hieman kuten arvelinkin ja edustanee PS:n kannattajien valtavirtaa ? Se että pj Halla-aho itse kannattaa sotilaallista liittoutumista (käsittääkseni) ei näy eikä tunnu sitten puolueessa sen ihmeemmin.
 
Niin..eikös tämä ole Luukkaisen kampanjapäällikkö?

Kolumni: Takaako sotilaallinen liittoutuminen turvallisuutta sen enempää, kuin liittoutumattomuus rauhaa?

12.8.2018



Olen vuosien saatossa ollut mukana, kuunnellut ja nähnyt lukemattomia turvallisuuspolitiikkaan ja turvallisuuteen liittyviä keskusteluja. ”Pitäisikö Suomen liittyä NATO:on, pitäisikö muodostaa EU:lle omat joukot, pitäisikö muodostaa pohjoismainen puolustusliitto tai ainakin panna hynttyyt yhteen Ruotsin kanssa?”. Kaikkea tätä ja paljon muuta on ehdotettu ja vuodesta toiseen keskusteluiden outoina lintuina pysyvät ne, jotka eivät kannata sotilaallista liittoutumista kenenkään kanssa.

Turvallisuus on valtion tasolla laaja käsite. Iso sana, jonka jokaisen aspektin huomioon ottaminen vaatisi etenkin kansalaiskeskustelulta melkoista venymistä. Usein näyttää siltä, että mielipide ja tunne vie ihmistä ja päätöksien tai niiden tekemättä jättämisten seuraukset unohdetaan, kaikkein pinnallisimpia lukuunottamatta.

Tällaisia pinnallisia seurauksia ovat esimerkiksi toteamus siitä, että NATO on käytännössä ainoa potentiaalinen keino turvautua Venäjän alati läsnä olevalta, joskin vuosien ja vuosikymmenten välillä melko eri tasoiselta uhalta. Usein samaan hengenvetoon ympätyn väittämän mukaan Suomella ei myöskään ole yksin mahdollisuuksia suojautua, mikäli itänaapurimme päättää Suomen vallata. Toinen pinnallinen näkemys on se, että NATO-jäsenyys ärsyttäisi Venäjää niin pitkälle, että se hyökkäisi lopulta NATO:a vastaan ja sen ohella Suomeen.

Molemmissa väittämissä on puolensa, mutta ottaen huomioon esimerkiksi Suomen ajautumisen yhä lähemmäksi länttä ja lisääntyvän sotilaallisenkin yhteistyön niin Yhdysvaltojen/NATO.n kuin EU:nkin kanssa, voisi nykyisen tilanteen vallitessa kuvitella Venäjän olevan jo koko lailla äärimmäisen ärsyyntynyt, eikä todellista sotilaallista uhkaa kohdistu Suomeen vieläkään.

Samoin NATO-jäsenyyden kannattajien väite siitä, ettei Suomea voida puolustaa muuten kuin NATO:n avulla, on melkoista huuhaata. Maan kun voi pommittaa niin tasaiseksi kuin tahtoo ja jopa ilmaherruudesta luopuminen on joten kuten siedettävää, jos miehityksen, huom. Miehityksen torjuntaan tarvittavat edellytykset ovat muilta osin kunnossa.
Onnistunut miehitys kun vaatii yksipuolista sotilaallista läsnäoloa ja sen saavuttaminen edes nykyisen, varjoksi entisestään leikatun reservimme läsnäollessa on melkoisen vaikeaa, tai ainakin tulee niin rahassa, mieshukassa kuin materiaalinkin osalta helvetin kalliiksi.

Lisäisikö NATO turvallisuuttamme? Onko Suomi parhaiten turvassa ”liittoutumattomana” (lainausmerkit siksi, että liittoutumattomuuden kyseenalaiseksi asettavia sopimuksia on jo tehty)? Mistä me sen tietäisimme, mutta pöydällä retkottavat tosiasiat osoittavat siihen suuntaan, ettei NATO-jäsenyys ainakaan vähennä sodan mahdollisuutta.

NATO on yksi sotaisimmista instituutioista maailmassa ja jäsenyys edellyttäisi myöskin Suomen osallistumista operaatioihin itsenäisten kansakuntien tuhoamiseksi, missä ikinä NATO sellaisia päättäisi harjoittaakin.

Säännöt kerhossa myöskin sanovat, että jos veli lyö veljeä, kaikki muut lyövät sitä kuka löi ensiksi.

Sodat ovat siis NATO:n kannalta kiellettyjä, elleivät ne ole sen itsensä aloittamia tai ainakin hyväksymiä.

Kuinka suuri riski liittoutumattomuudessa sitten piilee?

Vertaus voisi löytyä yksin kaupungin kaduilla kävelemisestä iltaisin. On pimeää, eikä eteen oikein tahdo nähdä, eikä taakse näe muutenkaan. Kaikenlaista voi sattua ja siksi tuleekin olla varovainen. Ei kuitenkaan ole pahitteeksi kyetä puolustamaan itseään, tarvittaessa tappavaakin voimaa käyttäen. On hyvä opetella kulkemaan niin, että näkee mahdollisimman laajan alueen kerralla ja pyrkiä pysyttelemään valossa.

Tiedät, että pimeydessä voi lurkkia joku, joka tahtoo lompakkosi, ruumiinaukkojasi tai henkesi, mutta joudut kulkemaan kaduilla tänään ja huomennakin.

Tuoko NATO sodan omalle portillemme vai pitäisikö se sodan poissa? Oma mielipiteeni on selvä enkä kannata NATO-jäsenyyttä nyt enkä koskaan.

Tiedän, että mielipiteitä on monia ja tiedän, ettei keskustelu aiheen tiimoilta tule pysymään asiallisena.

Tiedän myöskin sen, että jokainen, joka vastustaa NATO:a, saa jonkin asteisen Putinistin tai muun ryssämielisen leiman.

Se hinta on maksettava siitä, että Suomi on ja pysyy liittoutumattomana, rauhan puolesta puhuvana maana ja mahdollisimman kaukana suurvaltojen kiistoista.

Petri Perta


Lopussa kiteytys seisoo:

Tiedät, että pimeydessä voi lurkkia joku, joka tahtoo lompakkosi, ruumiinaukkojasi tai henkesi, mutta joudut kulkemaan kaduilla tänään ja huomennakin.

Tuoko NATO sodan omalle portillemme vai pitäisikö se sodan poissa? Oma mielipiteeni on selvä enkä kannata NATO-jäsenyyttä nyt enkä koskaan.

Tiedän, että mielipiteitä on monia ja tiedän, ettei keskustelu aiheen tiimoilta tule pysymään asiallisena.

Tiedän myöskin sen, että jokainen, joka vastustaa NATO:a, saa jonkin asteisen Putinistin tai muun ryssämielisen leiman.

Se hinta on maksettava siitä, että Suomi on ja pysyy liittoutumattomana, rauhan puolesta puhuvana maana ja mahdollisimman kaukana suurvaltojen kiistoista.

Petri Perta

Petri on puhunut.
 
Ihan mielenkiintoinen ja valaiseva teksti. Hieman kuten arvelinkin ja edustanee PS:n kannattajien valtavirtaa ? Se että pj Halla-aho itse kannattaa sotilaallista liittoutumista (käsittääkseni) ei näy eikä tunnu sitten puolueessa sen ihmeemmin.

Tämän tuoreempaa ei löytynyt..entisen puheenjohtajan ajalta.

1.2 Nato-jäsenyys

Perinteisesti maanpuolustushenki on ollut Suomessa korkealla, samaten Puolustusvoimien arvostus. On syytä olettaa, että näin on siksi, koska kansa laajasti kokee isänmaamme puolustamisen arvoiseksi ja kokee olevansa vastuussa sen puolustamisesta.

Perussuomalaisten mielestä sotilaallinen liittoutumattomuus on palvellut Suomea niin hyvin, että tämän linjan muuttamiselle täytyy olla painavat syyt. Natojäsenyydelle ei ole esitetty mitään konkreettisia perusteluja, jotka antaisivat varmuudella olettaa, että maamme puolustaminen olisi paremmalla tolalla sen myötä. Sen sijaan liikkumavaramme turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä kapenisi ja saisimme uusia – muun muassa kansainväliseen kriisinhallintaan liittyviä – velvoitteita liittokunnan sisällä.

Kannatamme kansallista puolustusratkaisua: sotilaallisesti liittoutumaton Suomi valmistautuu puolustamaan koko maata yleiseen asevelvollisuuteen perustuvan alueellisen puolustusjärjestelmän kautta. Tukea pitää etsiä, mutta sen varaan ei voi heittäytyä. Saamme tositilanteessa apua vain, jos siitä on hyötyä antavalle osapuolelle.

Suomen poliittinen ja tiedotuksellinen eliitti on kuitenkin jo vuosia pyrkinyt viemään maatamme hivuttamalla kohti Nato-jäsenyyttä. Kansa vastustaa, mutta sitä valmistellaan liittymiseen muun muassa väittämällä, että yleinen asevelvollisuus säilyisi maassamme myös Nato-jäsenyyden vallitessa. Jäsenyys todennäköisesti johtaisi ennen pitkää asevelvollisuudesta luopumiseen, ja sen myötä maanpuolustustahto heikkenisi.

Nato-jäsenyyden taloudellinen hintakin on kova. Se ei ole ratkaisu puolustusmäärärahojen niukkuuteen. Hallinto- ja toiminnalliset menot olisivat Naton jäsenenä vuositasolla arviolta sata miljoonaa euroa. Lisäksi on syytä muistaa, että Naton suositus jäsenmaan puolustusbudjetille on 2 % bruttokansantuotteesta, kun Suomella menee tätä nykyä arviolta 1,3 % puolustusmenoihin. Sanalla sanoen Perussuomalaiset on Nato-kriittinen puolue, jolle Nato ei ole mörkö eikä taikasana. Puolue kannattaa ensisijaisesti oman puolustuksen saattamista kuntoon ja toissijaisesti Nato-selvityksen tekemistä, jossa ynnätään jäsenyyden hyödyt ja haitat.

Suomi seuraa turvallisuusympäristönsä kehitystä ja tekee päätöksensä itsenäisesti. Suomea puolustavat suomalaiset. Siksi meillä tulee olla omat vahvat, koko kansan Puolustusvoimat – myös siinä tapauksessa, että päätyisimme hakemaan Natojäsenyyttä. Tällöin todennäköisin vauhdittaja olisi Ruotsin hakemus. Perussuomalaisten mielestä tässäkin tapauksessa asiasta on järjestettävä neuvoa antava kansanäänestys.
https://www.perussuomalaiset.fi/wp-content/uploads/2013/04/Turvallisuuspoliittinen.pdf
 

Vaikuttaa olevan aika lähellä esim. demareiden ja kepun kantoja. Eli ei suuria irtiottoja suuntaan eikä toiseen. Kuitenkin minua huvittaa tuo mukana oleva ilmaisu siitä miten poliittinen eliitti pikkuhiljaa hivuttaa Suomea Nato:n jäseneksi, luonnollisesti kansan selän takana. Oikein populistien tyyliin ja tässä mielessä PS:n näkökanta lähenee jo esim. vassareiden monkunaa siitä miten Suomea Natotetaan.
 
Vaikuttaa olevan aika lähellä esim. demareiden ja kepun kantoja. Eli ei suuria irtiottoja suuntaan eikä toiseen. Kuitenkin minua huvittaa tuo mukana oleva ilmaisu siitä miten poliittinen eliitti pikkuhiljaa hivuttaa Suomea Nato:n jäseneksi, luonnollisesti kansan selän takana. Oikein populistien tyyliin ja tässä mielessä PS:n näkökanta lähenee jo esim. vassareiden monkunaa siitä miten Suomea Natotetaan.
PS kait sentään pitäisi kuitenkin....arvaat varmaan ;)
 
Varmaan näinkin...perin pöljä lausunto..
tarkoitin lähinnä sitä, että vasemmistoliitto saattaisi tehdä lisää puolustusvoimauudistuksia, koska meitä ei mikään uhkaa...tai ainakaan rauhanaseet..
Ymmärsin kyllä mitä tarkoitit, kaikki kyllä tietävät vasureiden kannan.

En voi sille mitään että nämä sapettavat itseäni suunnattomasti koska toivoisin persuilta parempaa.
Tuossa haastattelussa oli myös tämä helmi:

"– Minä olen tässä kysymyksessä poikkeuksellisen Venäjä-myönteinen jopa perussuomalaisissa."

Lankeaa aika varjo noitten liittoutumattomuuspuheiden päälle, kun ne laittaa tuohon kontekstiin.
 
Back
Top