Panssari Salama
Respected Leader
Kahdenvälinen sopimus allekirjoitettu Ranskan kanssa. Asiaa!
Nimimerkillä NATO-jäsenyyttää odotellessa (en pidätä hengitystäni)
Nimimerkillä NATO-jäsenyyttää odotellessa (en pidätä hengitystäni)
Nojatuolistrategi
Ylipäällikkö
Kolme kuukautta.
Ruotsin voi olla vaikea liittyä Natoon, jos Suomi ei lähde mukaan.
Ruotsin tavoite mahdollisessa konfliktissa on Economistin mukaan kyetä puolustautumaan kolmen kuukauden ajan kunnes apu saapuu paikalle. Nämä kaksi tavoitetta – riittävä puolustuskyky ja sen varmistaminen, että apua saadaan – ovat arvostetun talouslehden mukaan korkealla Ruotsin seuraavan hallituksen agendalla.
”Vaikka Ruotsi ei olekaan Naton jäsen, on se sosialidemokraattisen pääministeri Stefan Löfvenin aikana liikkunut niin lähelle puolustusliittoa kuin sen ulkopuolelta käsin on mahdollista”, tästä löytyvässä jutussa todetaan.
Economistin mukaan Ruotsi on herännyt Venäjän uhkaan Pohjolassa. Lehti huomauttaa Ruotsin puolustuskomission todenneen hiljattain raportissaan ykskantaan, että ”suurempi eurooppalainen konflikti voisi alkaa hyökkäyksellä Ruotsiin”.
https://www.verkkouutiset.fi/economist-ruotsi-ei-halua-jattaa-suomea-pulaan-liittymalla-natoon/
Ruotsin tavoite mahdollisessa konfliktissa on Economistin mukaan kyetä puolustautumaan kolmen kuukauden ajan kunnes apu saapuu paikalle. Nämä kaksi tavoitetta – riittävä puolustuskyky ja sen varmistaminen, että apua saadaan – ovat arvostetun talouslehden mukaan korkealla Ruotsin seuraavan hallituksen agendalla.
”Vaikka Ruotsi ei olekaan Naton jäsen, on se sosialidemokraattisen pääministeri Stefan Löfvenin aikana liikkunut niin lähelle puolustusliittoa kuin sen ulkopuolelta käsin on mahdollista”, tästä löytyvässä jutussa todetaan.
Economistin mukaan Ruotsi on herännyt Venäjän uhkaan Pohjolassa. Lehti huomauttaa Ruotsin puolustuskomission todenneen hiljattain raportissaan ykskantaan, että ”suurempi eurooppalainen konflikti voisi alkaa hyökkäyksellä Ruotsiin”.
https://www.verkkouutiset.fi/economist-ruotsi-ei-halua-jattaa-suomea-pulaan-liittymalla-natoon/
Kestääkö Suomi niin pitkään?
Kolmessa kuukaudessa Suomi on tuhonnut hyökkääjän sitä varten varaamat joukot, vihollinen joutuu joko neuvottelemaan tai panostamaan uuteen hyökkääykseen lisää resursseja.
Suomi tarvitsee diplomaattista tukea neuvotteluihin sodan päättämiseksi sekä materiaalin täydennystä jos on tarve jatkaa seuraavan erään.
Ranska peesasi Britanniaa ja Yhdysvaltoja turvallisen matkan päästä, tuki heiltä hankitulle materiaalille olisi jo ihan riittävästi, odotuksia ei muuten ole.
Minusta on ollut jo pidempään..
Olen kuullut ja lueskellut kenraalin juttuja lähi-idän komentajuuden ajoilta ja minulla on ollut useampaan otteeseen vaikeuksia löytää historiankirjoituksesta samaa konfliktia jossa hän komentajana toimi..sen verran ovat muistelot lennokkaita.
Näin täysin amatöörinä ja nojatuolipsykologina olen joskus tuuminut että liekö taustalla jokin alitajuinen isä-syndrooma? Tarkoitan sitä että isänsä kuitenkin oli MRR ja muutenkin sotasankari - pojan kohtaloksi koitui elää isäänsä rauhallisemmassa maailmassa, joten isän veroinen sodassa ansioituminen ei ollut mahdollista. Niinpä lähi-idän kriisi paisui muisteloissa lähes WWII:n kaltaiseksi sodaksi.
No, tiedä häntä..
Mutta ainakin siitä olen kenraalin kanssa eri mieltä että gurkhat olisivat huonoja sotilaita koska eivät kaikki oikein osaa ajaa autoa
Ja brittien gurkhat kyllä osaavat ajaa, muiden maiden ovatkin vähän vaihtelevampaa tasoa ja eivät suoraan vertailukelpoisia.
Jos BEF aktivoitaisiin meidän tueksemme niin gurkhia mitä todennäköisemmin saataisiin Suomeenkin ja se olisikin oikea valinta.
Itse Kustusta en välitä pätkän vertaa, enkä pidä miestä minään suurena johtajana tai edes suurena sotilaana. Supliikkimies ja poliitikko sen sijaan henkeen ja vereen.
Eikä se Kustu ole puhunut tai kirjoittanut tietääkseni mistään gurkhista vaan ihan nepalin armeijan sotilaista, jotka palvelivat Libanonissa rauhanturvaajana.
Nepalilaisten toimintaa alueella haittasi se, että ajotaitoisia oli vähän ja muiden pataljoonien piti sitten tukea heidän toimintaansa. Nepalilaisten olematon kielitaito aiheutti myös ongelmia. Eräänkin kerran paikalliset taistelijat olivat vain kävelleet nepalilaisten asemiin ja vallanneet ne. Siinä vaiheessa Unifilin esikunnasta oli ilmoitettu, että puutteellinen kielitaito ei käy enää selitykseksi ja asemat on vallattava takaisin. Nepalilaisia komentava upseeri sitten kysyi kotimaastaan ohjeita, että minkä verran tappioita saa tulla hyökkäävälle osastolle. Vastaus oli, että korkeintaan 100%.
Kusti kyllä korosti myös, että nepalilaiset ammattisotilaat olivat muuten kyllä erittäin sopeutuneita sotilaselämään. Kaatumisia pidettiin lähinnä työtapaturmina eikä ne aiheuttaneet mitään suurempia mielenliikutuksia joukoissa.
Eikä se Kustu ole puhunut tai kirjoittanut tietääkseni mistään gurkhista vaan ihan nepalin armeijan sotilaista, jotka palvelivat Libanonissa rauhanturvaajana.
Nepalilaisten toimintaa alueella haittasi se, että ajotaitoisia oli vähän ja muiden pataljoonien piti sitten tukea heidän toimintaansa. Nepalilaisten olematon kielitaito aiheutti myös ongelmia. Eräänkin kerran paikalliset taistelijat olivat vain kävelleet nepalilaisten asemiin ja vallanneet ne. Siinä vaiheessa Unifilin esikunnasta oli ilmoitettu, että puutteellinen kielitaito ei käy enää selitykseksi ja asemat on vallattava takaisin. Nepalilaisia komentava upseeri sitten kysyi kotimaastaan ohjeita, että minkä verran tappioita saa tulla hyökkäävälle osastolle. Vastaus oli, että korkeintaan 100%.
Kusti kyllä korosti myös, että nepalilaiset ammattisotilaat olivat muuten kyllä erittäin sopeutuneita sotilaselämään. Kaatumisia pidettiin lähinnä työtapaturmina eikä ne aiheuttaneet mitään suurempia mielenliikutuksia joukoissa.
Viimeksi muokattu:
Nojatuolistrategi
Ylipäällikkö
Ja taas kansankodissa on kaikki hyvin.
Suomi sai paljon myötätuntoa ympäri maailman jo lokakuussa ennen talvisotaa, ja sodan alku synnytti suurta neuvostovastaisuutta. Erityisesti Etelä-Amerikan valtiot ja Ranska tuomitsivat Neuvostoliiton hyökkäyksen vihamielisin sanoin. Tärkeätä apua Suomi sai kansainväliseltä lehdistöltä, joka seurasi sotaa tarkasti ja oli kommunistisia lehtiä lukuun ottamatta Suomen puolella. Kansainliitto kutsuttiin joulukuun alussa koolle Suomen ehdotuksesta käsittelemään Neuvostoliiton hyökkäystä. Neuvostoliitto erotettiin Kansainliitosta ja jäsenmaita kehotettiin auttaman Suomea. Päätöksellä oli huomattava merkitys erityisesti Länsi-Euroopan maiden keskuudessa, sillä ne saivat sen ansiosta selvän poliittisen mandaatin ja kehotuksen auttaa Suomea.[108]
Ranska ja Yhdistynyt kuningaskunta päättivät helmikuun 5. päivänä retkikunnan lähettämisestä Suomen avuksi. Ensimmäisten joulukuussa tehtyjen suunnitelmien mukaan Petsamon vesille olisi lähetetty liittoutuneitten laivasto-osasto ja mahdollisesti jopa joukkoja valtaamaan takaisin Neuvostoliiton miehittämän Petsamon manneralue. Petsamon merkitys ymmärrettiin kuitenkin pian Suomelle vähäiseksi, ja lisäksi se ei olisi antanut länsivalloille tilaisuutta pysäyttää Saksan elintärkeä rautamalmituonti Kiirunan-Jällivaaran alueelta. Sen vuoksi helmikuun 5. päivänä päätetty operaatio koostui maihinnoususta Norjan rannikolle, etenemisestä Pohjois-Ruotsin malmialueille ja tilanteen salliessa pienemmän osaston jatkamisesta Suomeen. Viimeisen vaiheen olisi voineet estää Saksan voimakkaat vastatoimet Ruotsissa.[109]
Operaation perusongelmana oli, että Ruotsin ja Norjan suhtautuminen niiden alueiden käyttöön oli kielteistä. Erityisesti Britannia arkaili käynnistää operaatiota ilman Ruotsilta ja Norjalta saatuja takuita vapaasta läpikulusta. Lisäksi Suomikaan ei ollut yksiselitteisen halukas pyytämään julkisesti retkikuntaa avukseen, koska se ei olisi ollut ratkaiseva sotilaallinen apu, mutta olisi saattanut kietoa Suomen mukaan suursotaan. Ranska ja Britannia myös esittivät erillisiä tarjouksia ja antoivat avun määrästä ja ajankohdasta ristiriitaisia tietoja, mikä teki suomalaiset varautuneiksi.[110]
Aikataulun mukaan liittoutuneiden osastot, noin kolmen divisioonan vahvuus, oli lähtenyt liikkeelle satamistaan 15. maaliskuuta ja aloittanut maihinnousun Norjassa viisi päivää myöhemmin. Suomen rauhanneuvottelujen kestäessä Ranska ehti jo määrätä operaation sen joukkojen osalta käynnistetyksi 12. maaliskuuta, ja myös britit valmistautuivat noina päivinä liikkeellelähtöön. Suomen tekemä rauha kuitenkin keskeytti molempien toiminnan 13. maaliskuuta.[111]
Ruotsin ilmavoimien varustama ruotsalaisvapaaehtoisista koottu lentolaivue Flygflottilj 19 (F19) vastasi Pohjois-Suomen ilmatilan puolustuksesta vajaalla parillakymmenellä koneella tammikuusta 1940 lähtien. Suomalaistunnusten alla lentäneen omavaraisen ruotsalaislaivueen ansiosta asutuskeskuksille saatiin suojaa pommituksilta ja Suomen ilmavoimien omat koneet saattoivat keskittyä eteläisen Suomen puolustamiseen. Sodan jälkeen lentokoneet palautettiin Ruotsiin. Yksikkö toi Ruotsin ilmavoimille merkittävää kokemusta taistelutoiminnasta.
Vihollisuuksien alkuvaiheessa Suomen sotatarvikkeiden riittävyydeksi arvioitiin.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Talvisota
Ranska ja Yhdistynyt kuningaskunta päättivät helmikuun 5. päivänä retkikunnan lähettämisestä Suomen avuksi. Ensimmäisten joulukuussa tehtyjen suunnitelmien mukaan Petsamon vesille olisi lähetetty liittoutuneitten laivasto-osasto ja mahdollisesti jopa joukkoja valtaamaan takaisin Neuvostoliiton miehittämän Petsamon manneralue. Petsamon merkitys ymmärrettiin kuitenkin pian Suomelle vähäiseksi, ja lisäksi se ei olisi antanut länsivalloille tilaisuutta pysäyttää Saksan elintärkeä rautamalmituonti Kiirunan-Jällivaaran alueelta. Sen vuoksi helmikuun 5. päivänä päätetty operaatio koostui maihinnoususta Norjan rannikolle, etenemisestä Pohjois-Ruotsin malmialueille ja tilanteen salliessa pienemmän osaston jatkamisesta Suomeen. Viimeisen vaiheen olisi voineet estää Saksan voimakkaat vastatoimet Ruotsissa.[109]
Operaation perusongelmana oli, että Ruotsin ja Norjan suhtautuminen niiden alueiden käyttöön oli kielteistä. Erityisesti Britannia arkaili käynnistää operaatiota ilman Ruotsilta ja Norjalta saatuja takuita vapaasta läpikulusta. Lisäksi Suomikaan ei ollut yksiselitteisen halukas pyytämään julkisesti retkikuntaa avukseen, koska se ei olisi ollut ratkaiseva sotilaallinen apu, mutta olisi saattanut kietoa Suomen mukaan suursotaan. Ranska ja Britannia myös esittivät erillisiä tarjouksia ja antoivat avun määrästä ja ajankohdasta ristiriitaisia tietoja, mikä teki suomalaiset varautuneiksi.[110]
Aikataulun mukaan liittoutuneiden osastot, noin kolmen divisioonan vahvuus, oli lähtenyt liikkeelle satamistaan 15. maaliskuuta ja aloittanut maihinnousun Norjassa viisi päivää myöhemmin. Suomen rauhanneuvottelujen kestäessä Ranska ehti jo määrätä operaation sen joukkojen osalta käynnistetyksi 12. maaliskuuta, ja myös britit valmistautuivat noina päivinä liikkeellelähtöön. Suomen tekemä rauha kuitenkin keskeytti molempien toiminnan 13. maaliskuuta.[111]
Ruotsin ilmavoimien varustama ruotsalaisvapaaehtoisista koottu lentolaivue Flygflottilj 19 (F19) vastasi Pohjois-Suomen ilmatilan puolustuksesta vajaalla parillakymmenellä koneella tammikuusta 1940 lähtien. Suomalaistunnusten alla lentäneen omavaraisen ruotsalaislaivueen ansiosta asutuskeskuksille saatiin suojaa pommituksilta ja Suomen ilmavoimien omat koneet saattoivat keskittyä eteläisen Suomen puolustamiseen. Sodan jälkeen lentokoneet palautettiin Ruotsiin. Yksikkö toi Ruotsin ilmavoimille merkittävää kokemusta taistelutoiminnasta.
Vihollisuuksien alkuvaiheessa Suomen sotatarvikkeiden riittävyydeksi arvioitiin.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Talvisota
Finlands sak är vår.
Joo, sen mitä olen kuullut mm. sellaisilta (britti)kollegoilta jotka ovat palvelleet gurkhien kanssa, niin ei juuri pahaa sanottavaa ole gurkhista kuulunut. Ei kurinpito-ongelmia, siinä missä muut sotilaat (brittien ja muidenkin) armeijoissa läträävät viinan kanssa ja hölmöilevät, gurkhat kuulemma lähinnä istuvat kasarmin pihalla nuotion ympärillä, paistavat kanaa ja laulavat sikäläisiä kansanlauluja. Gurkha-joukon sisäinen kuri on kova, päällystön ei juuri tarvitse kuria pitää. Vastineeksi gurkhaa on upseerin kohdeltava ihmisenä, ei "roskasakkina" kuten brittiarmeijassa on vuosisatojen saatossa ehkä upseereilla vähän ollut huonona tapana tehdä.
Äärimmäisen lojaaleja ja velvollisuudentuntoisia ja sotilaana ololle omistautuneita kavereita ja pelottomia taistelijoita.
Äärimmäisen lojaaleja ja velvollisuudentuntoisia ja sotilaana ololle omistautuneita kavereita ja pelottomia taistelijoita.
kimmo.j
Respected Leader
Suomalaisena tuollainen brittiläinen luokkayhteiskunnan asenne kuulostaa oudolta, mutta ei ensimmäinen kerta kun siitä kuulee.
Itseäni pelottaisi lähteä sellaisen joukon kanssa sotaan, jota olisin kohdellut kuin roskasakkia. Saisi pelätä onnettomuutta koko ajan.
Meidän systeemin hyviä puolia.
Vain Suomalaiset voivat uskovat tällaista paskaa. Jos Ruotsi kokee että Suomesta on sille enemmän haittaa kuin hyötyä, niin Ruotsi liittyy NATO:on Suomen kannasta riippumatta nopeammin kuin minulta lentää laatta Surströmming purkkia avatessa.
No, jokusen kerran on saanut silmät pyöreinä katsella brittien ja myös jenkkien meininkiä. Kuri, tai se mitä he kutsuvat kuriksi, on joskus todella kovaa - tai ei se ole kovaa, se on rajua - suomalaisesta näkökulmasta. Ja jos Suomen armeijassa on joku joskus tunnistanut henkilöstöryhmien välistä kuilua niin sanoisin että se ei ollut kuilu, ainoastaan pienenpieni painauma
Heillä taitaa olla elämään ja sotiluuteen liittyviä aika voimakkaita kunniakoodejakin? Suvussa siirtyvä sotiluus otetaan todella vakavasti, mutta kuitenkin itämaisella kohtalouskolla. Siinä voi olla kombo, joka tuottaa hengenlujuutta vaativissa oloissa ja tehtävissä. Kenttäkelpoisuus ja tunnottomuus olosuhteille lienee myös tavan länkkäriä lujempaa.
Ei riipu vain -meistä-. Se riippuu myös hyökkääjän tavoitteista, potentiaalista ja tahtotiloista. Suomihan voi kestää 30 vuotta, jos hyökkääjä sen sallii.
Tuo kolmen kuukauden kestämisaika on vilahdellut parin viime vuoden aikana monta kertaa eri yhteyksissä ja eri maiden edustajien lausumana. Liekö sattumaa vai onko joku perusodotusarvo saatavalle avulle, en tiedä. Vai onko se aikasuure, joka heitetään siksi, että se kuulostaa sopivalta, en tiedä.
Suomalaisten omat arviot sitten liikkuvat tunneista kuukausiin, toki eroa on arvioijissakin silloin, eipä sillä.
Minun perstuntuma on sellainen, että kun alkuhässäkästä selviää, niin sitten hieman helpottaa....paitsi ei paljon.
Jos Suomeen kohdistuisi iso hyökkäys luokkaa kohtuullinen armeija, niin jotkut väittävät, että sellaisen hyökkäysarmeijan on harjoiteltava manööveria noin 8 viikkoa, jotta homma voidaan edes kuvitella vietävän päätyyn. Ei ole pitkä aika, kun amerikkalainen prikaatikenraali tästä puhui liittyen baltian puolustamiseen.
Persianlahti ykkösen manööverejä treenattiin melko huolella pari kuukautta.
Eli meillä saattaa olla vähän heikko käsitys siitä, mitä tarkoittaa suurehkon sotilaallisen peliliikkeen valmistaminen eritoten hyökkäykseen. Kaikesta päätellen tuollainen harjoitus joka tapauksessa olisi aika lailla ns. lähialueella ja se signaloisi taatusti.
Siitä olen varma, että Suomessa ei jäädä kyyristelemään, jos tilanne vaatii. Kun joku kriittinen temppu tapahtuu siellä niin, se laukaiseen viimeistään jotain meilläkin.
No näin olen ymmärtänyt. Kuningattaren/kuninkaan palveleminen brittiarmeijassa kulkee suvussa ja on myös (ainoakin) tie kotikulmilta maailmalle. Lisäksi Iso-Britannia käsittääkseni huolehtii varsin hyvin sitä palvelleista gurkhista palveluksen jälkeen. Näinollen palvelus sotilaana takaa paitsi gurkhalle itselleen niin myös hänen perheelleen hyvän toimeentulon loppuiäksi.
Kaikkineen nerokas veto briteiltä: Nepalissa kun riittää melko pieni kuukausittainen puntamäärä kohtalaisen leveäänkin leipään = pikkurahalla saa tässä kohtaa varsin ison vastineen. Ylipäätään britit ovat ilmeisesti hoitaneet tämän gurkha-homman varsin hyvin ja molemmat osapuolet hyötyvät yhteistyöstä.
Tosin se kyllä sopii hyvin jo yhteistyön alkuhistoriaankin: sehän taisi mennä jotenkin niin että britit ja gurkhat sotivat vuoristossa keskenään. Olivat niin kova vastus että britit ehdottivat yhteistyötä ja gurkhat suostuivat.
Jotenkin näin se taisi mennä?
Hypoteettinen kysymys jos ei ensin määritellä vastapuolen resursseja. Venäjä kun nykyskenarioissa ei taistelisi ainoastaan Suomea vastaan vaan EU ja muut yhteistyösopimukset sekä kansainvälinen yhteisö pakotteineen olisivat jollakin tavalla myös mukana selkkauksessa mahdollisesti naapurimaittemme lisäksi. Jos olisimme yksin vs Venäjä niin toki tilanne olisi aika lohduton mutta ei Venäjälle ilmainen silloinkaan.
Sama muistikuva. Ja muistaakseni kuin tilauksesta myös yhteinen vihollinen löytyi jostain kulmilta.
No, jokusen kerran on saanut silmät pyöreinä katsella brittien ja myös jenkkien meininkiä. Kuri, tai se mitä he kutsuvat kuriksi, on joskus todella kovaa - tai ei se ole kovaa, se on rajua - suomalaisesta näkökulmasta. Ja jos Suomen armeijassa on joku joskus tunnistanut henkilöstöryhmien välistä kuilua niin sanoisin että se ei ollut kuilu, ainoastaan pienenpieni painauma
Tuo kannattaa pitää mielessä, kun Suomessa järjestetään kansainvälisiä harjoituksia ja vierailuja.
Järkevyyttä ja kohteliaisuutta pidetään heikkoutena ja voimaa kunnioitetaan
Tämä kannattaa muistaa oli vastassa mikä tahansa euroopan etelän vetelä, white trash tai vaikka sitten joku vuoristoapina.
Panssari Salama
Respected Leader
Itse ottaisin meidän tyylille mallia ehkäpä vain ja ainoastaan iipoista. Kutsunnat, motivoituneeseen reserviin perustuva armeija, vihamieliset naapurit joille ei anneta periksi. What's there not to like.
Nojatuolistrategi
Ylipäällikkö
Tarkennettu arvio.
“Ruotsin tavoite mahdollisessa konfliktissa on Economistin mukaan kyetä puolustautumaan kolmen kuukauden ajan kunnes apu saapuu paikalle.”
Pääsyyttäjä Tomas Lindstrand on päättänyt, ettei Sverker Göransonin kommentti, että Ruotsi ei pysty puolustautumaan hyökkääjää vastaan viikkoa kauempaa, johda jatkotoimiin.
https://yle.fi/uutiset/3-6477258
Pääsyyttäjä Tomas Lindstrand on päättänyt, ettei Sverker Göransonin kommentti, että Ruotsi ei pysty puolustautumaan hyökkääjää vastaan viikkoa kauempaa, johda jatkotoimiin.
https://yle.fi/uutiset/3-6477258
Kaksi kuukautta ja kolme viikkoa.
LEHTIKUVA / ANTTI AIMO-KOIVISTO
Sotilasprofessori: Tämä on Naton suuri ongelma
VEIKKO JARMALA | 14.10.2018 | 09:30- päivitetty13.10.2018 | 21:45
Jyri Raitasalon mukaan kylmän sodan jälkeiseltä Natolta puuttuu todellinen tarkoitus.
Vaikka Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpia on syytetty liiketoiminta-ajattelusta Naton suhteen, ovat sotilasliiton eurooppalaiset jäsenmaat suhtautuneet siihen juuri samalla tavalla, kirjoittaa Maanpuolustuskorkeakoulun sotilasprofessori, everstiluutnantti Jyri Raitasalo amerikkalaisessa National Interest–lehdessä.
– Tämä ”Mitä minä siitä hyödyn”-asenne saattoi kehittyä ja muhia sinä aikana, kun Eurooppaan ei kohdistunut sotilaallisia uhkia.
Joukkojen valtuuttaminen Afganistaniin oli hyväksyttävää niin kauan kuin vaaditut miesmäärät olivat alhaiset. Osallistuminen joukkojen lähettämiseen Afganistaniin nähtiin ”jäsenmaksuna”, joka pitäisi maksaa, mutta mitä pienempi jäsenmaksu, sen parempi.
Vuosien 1989‒2013 aikana Nato-Eurooppa ei kohdannut mitään äärimmäistä uhkaa ja eurooppalainen puolustus on päässyt pahasti rapautumaan.
Vaikka liittouman jäsenvaltioiden määrä on kaksinkertaistunut kylmän sodan jälkeen, on sen yhteen laskettu panostus puolustukseen kutistunut 20 prosenttia. Raitasalon mukaan ongelma on eurooppalaisten päättäjien asenteissa.
– Eurooppalaisten jäsenvaltioiden poliitikot eivät tunnusta tai eivät ota vakavasti ”vanhanaikaisia” sotilaallisia uhkia itsenäisten valtioiden alueelliselle koskemattomuudelle.
Pelotevaikutus ja puolustus olisivat mitä parhaimmat tehtävät Natolle. Niitä varten liitto on alun perin perustettukin. Nykypäivän Nato on keskittynyt sukupuoliasioihn, terrorismiin, väkivaltaiseen ääritoimintaan, hybridiuhkiin, energiaturvallisuuteen, informaatio- ja kyberuhkiin.
– Jos Afganistanin, Irakin ja Libyan sodat ovat opettaneet mitään ”uusien uhkien” sotilaallisesta hallinnasta eri puolilla maailmaa, niin sen, että kyseessä on tehtävä, josta läntiset asevoimat eivät pysty millään järkevällä tavalla suoriutumaan.
Epätasainen taakanjako ei Raitasalon mukaan ole Naton suurin ongelma. Todellinen ongelma on hänen mukaansa yhteisen sotilaallisen tarkoituksen puuttuminen.
– Euroopassa puhutaan kovaa Venäjästä ja viidennestä artiklasta. Tämä on luonnollista 25 vuoden alisuorittamisen jälkeen puolustusksessa, puuttuu isolta osalta Eurooppaa uskottavat sotilaalliset kyvyt pelotteeseen ja puolustukseen, Jyri Raitasalo sanoo.
Hänen mukaansa tämä tiedostetaan ainakin päättäjätasolla.
– Oikea ongelma on, ettei Naton 29 jäsenvaltiolla ole sellaista yhteistä merkityksellistä jaettua kuvaa sotilaallisista uhkista, joka sotilasliitolla tulisi olla.
https://www.verkkouutiset.fi/sotilasprofessori-tama-on-naton-ongelma/