Kun tarkastellaan Suomen Nato-jäsenyyteen liittyvää problematiikkaa, niin aivan keskeinen ongelma on suomalaisten sinisilmäinen tai jopa lapsellinen suhtautuminen sopimuksiin. Demokratiaa on ollut ihmiskunnan historiassa nykyistä muotoaan muistuttavassa olomuodossa sellaiset 250 vuotta. Väitän, että yhtäkään demokraattista suurvaltaa ei voi pakottaa pitkällä aikavälillä noudattamaan sopimusta, joka on kansan tahdon vastainen. Sopimuksista, suurista uhrauksista ja geostrategisista malleista välittämättä Yhdysvallat lähti Vietnamista ja supisti avunkin murto-osaan tarvittavasta. Vuonna 1977 toimintansa lopetti "Kaakkois-Aasian Nato" eli SEATO.
Ensimmäinen väitteesi on halpaa retoriikkaa. Esität olevasi ajatuksellista eliittiä joka ymmärtää maailmaa paremmin kuin "suomalaiset". Sen jälkeen vetoat "kansaan". Näin tekivät Väykkä, de Witt, Janitskin ja muut vastaaat eilisiä vaaleja varten. Ei oikein mennyt putkeen.
USA:n lähtö Vietnamista perustui siihen, ettei mätää Etelä-Vietnamin järjestelmää voinut Yhdysvallat enää puolustaa, kun Etelä-Vietnamin väestö ei sitä puolustanut.
SEATO, joka oli nimellisesti Etelä-Aasian puolustusjärjestö (kommunismia vastaan) taas oli järjestö ilman samanlaisia rakenteita kuin NATO:ssa eikä SEATO koskaan saanut aikaan yhtään toimintaa, koska jäsenistö oli intresseiltään liian erilainen. Jäseniä oli Australia (joka hallinnoi Papua-Uutta Guineaa) Ranska, joka oli juuri luopunut ranskalaisesta Indokiinasta, Uusi Seelanti, Pakistan (johon kuului Itä-Pakistan, nykyisin Bangladesh), Filippiinit, Thaimaa, Iso-Britannia (joka hallinnoi Hong-Kongia, Pohjois-Borneota ja Sarawakia) ja Yhdysvallat.
Mitkään sopimukset eivät ole ikuisia, mutta osa on pitkäaikaisia, varsinkin jos ne perustuvat etujen yhteisyyteen, kuten NATO.
Kannattaa myös muistaa, että Nato ei ole "Euroopan puolustusvoimat", vaikka monet Nato maat kuuluvat tähän unioniin ja kohta jo liittovaltioonkin. Nato nojaa sotilaallisen toimintakykynsä osalta lujasti Yhdysvaltojen kapasiteettiin. Sen sijaan eurooppalaisilla jäsenmailla on joitakin poikkeuksia lukuunottamatta hyvin huonot valmiudet taistella alueellisessa suursodassa. On myös kyseenalaista onko Kreikalla ja Turkilla koskaan ollut intressiä edes osallistua eurooppalaiseen suursotaan. Paremminkin on varauduttu välienselvittylyihin toistensa kanssa. Vastaavanlainen asetelmahan vallitsi Romanian ja Unkarin välillä. Kyseiset "liittolaiset" kun käytännössä varautuivat keskinäiseen sotimiseen, koko toisen maailmansodan ajan.
Aivan, Nato ei ole "Europan puolustusvoimat", vaan Pohjois-Atlantin liitto, joka puolustaa jäseniään. Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa.
Kylmän sodan aikana europpalaiset Naton jäsenet pitivät huolta puolustuksestaan ja kyvystään toimia Naton osana. Kun useimmissa eurooppalaisissa valtioissa luultin että Venäjästä on kehittymässä "normaali" valtio, asevoimat muutettiin pitkälti organisaatioiksi jotka pystyivät lähettämään pienehköjä joukkoja kaukomaihin.
Tällä hetkellä eurooppalaiset jäsenmaat jälleenrakentavat kykyään vastata perinteiseen sotaan. Ei tässä ole mitään salaista eikä ihmeellistä ja totta on että vielä Naton kyky Euroopassa nojaa pitkälti Yhdysvaltoihin. Tämä muuttuu kuitenkin päivä päivältä.
EU:n jäsenmaista valtaosa on Naton jäseniä. EU ei ole rakentamassa sitä "EU-armeijaa", koska Nato on jo olemassa. Sitävastoin Narton eurooppalainen pilari on ennen pitkää vahvistumassa ja jos USA vetäytyisi Natosta, josta ei ole todellisia merkkejä, olisi rakenne joka jatkaisi Euroopan puolustusta.
Kannattaa myös miettiä mistä kumpuaa Yhdysvaltojen halu osallistua Natoon? Kun kyseinen puolustusliitto perustettiin oli Hitler lyöty vain muutamaa vuotta aikaisemmin. Ikävänä uhkana leijui myös mahdollisuus siitä, että puna-armeija lähtisi syöksymään kohti Atlantin rantaa. Koska vasta muutama vuosi aikaisemmin oli myönnytelty diktaattoria, oli selvää, että takaisinvaltausta ei haluttu aloittaa enää Normandiasta tai Italian kantapäästä. Tämä ajatus siitä, että köyhää ja kehittymätöntä Eurooppaa piti suojella hyväksyttiin amerikkalaisissa sotaveteraani ja patriootti perheissä ja ajatus kantoi sen 40+ vuotta jonka kylmä sota kesti. Kannattaa muistaa, että sitä amerikkaa jossa Nato luotiin tai joka jaksoi kylmän sodan ei enää ole olemassa. Viimeiset ison kakkosen sotaveteraanit lasketaan lepoon ja myöskään sitä 50-luvun valkoista amerikkaa ei ole olemassa. Latinoille, mustille ja lukemattomille muille vähemmistöille Eurooppa ei ole alkukoti.
Tällä ei ole paljoakaan tekemistä Yhdysvaltain hegemonian kanssa. Nato on ollut Yhdysvalloille myös tapa varmistaa pääsy ensin länsieurooppalaisille markkinoille ja sittemin myös entisten Neuvostoliiton satellittivaltioiden ja muutaman entisen neuvostotasavallan markkinoille. Kaupankäynnillä länsi on menestynyt ja menestyy jatkossakin.
Kun Yhdysvalloissa nyt on staattisen maailmankuvan omaava kiinteistökeinottelija presidenttinä, eikä Yhdysvallat omista Natoa eivätkä jäsenmaat ole siirto- tai jalkamaita DT kiukuttelee. Yhdysvaltojen kongressin molemmat huoneet ovat tästä selkeästi eri mieltä. Nato tulee jatkossa olemaan väline jolla Yhdysvallat tekee itsestään suuremman ja joka myös pitää eurooppalaisten jäsenmaiden turvallisuuden vakaana. Tyypillinen Win Win tilanne.
Mitä viidenteen artiklaan tulee, niin kylmän sodan aikana joitakin poikkeuksia lukuunottamatta Saksaan sijoitetut Nato-joukot oli sijoitettu saksojen sisärajalla limitettyyn taisteluryhmitykseen. Varsovan liiton hyökätessä käytännössä kaikki liittolaiset olisivat joutuneet heti taisteluihin. Voi vain kysyä miksi? Epäiltiinkö sittenkin, että jotkut liittolaiset voisivat tosipaikan tullen ilmoittaa, että "kyseessä on Saksan Liittotasavallan ja Neuvostoliiton keskinäinen ongelma"?
Ehkä oli kyse siitä että jos Neuvostoliitto olisi hyökännyt, olisi tarvittu kaikkien jäsenmaiden joukkoja? Toisin kuin Venäjän aroilla, Saksan keskellä ei ole tilaa strategiseen vetäytymiseen.
Mitä tulee viidennen artiklan pätevyyteen nykypäivänä, niin Saksassa mielipidetiedustelut ovat selvästi osoittaneet, että saksalaiset eivät ole välttämättä valmiita sotimaan edes itäeuroopan Nato liittolaisten vuoksi. Eikä myöskään Ranskassa ole haluja uuteen varustelukierrokseen itäisten jäsenmaiden suojelemiseksi. Tässä palataan taas siihen mitä kirjoitin demokraattisten suurvaltojen mahdollisuudesta tehdän kansan tahdon vastaista politiikkaa.
Saksassa tehdyt mielipidetutkimukset eivät ole ylentävää lukemista. Ne on tosin tehty aikana jona Saksassa ei pidetä sodan mahdollisuutta todellisena.
Vertaisin niitä hieman oletuksiin ennen ensimmäistä maailmansotaa, jolloin työväenluokassa laaja suosiota saaneen sosialismin kannattajat olettivat että työväenluokka ei ryhdy taistelemaan eri maiden työväenluokka vastaan. Kuten tiedämme, toisin kävi ja kun sota syttyi, sitä hurrasi työväenluokka saksassa, ranskassa, britannissa ja venäjällä ja rintamalle oli kiire.
Missään demokraattisessa maassa ei ole halua tai mahdollisuuksia lähteä samanlaiseen varusteluohjelmaan kuin hiilivetyjen pönkittämällä Kremlin yksinvaltiaalla, mutta siitä huolimatta lännessä on korotettu ja korotetaan sotilaallisia menoja. Liian hitaasti, mutta kuitenkin.
Entäs amerikkalaiset? Emme enää elää jälleenrakennusaikaa, vaan EU muodostaa taloudellisen ja poliittisen kilpailijan Yhdysvalloille. Ukrainen sota oli mielestäni selvä vedenjakaja. Amerikkalaisilla nettifoorumeilla ei syntynyt mitään "pelastetaan Ukraina henkeä" vaan asia nähtiin eurooppalaisten ongelmana. Myös sitoutuminen Nato maiden puolustamiseen on selkeästi heikentynyt. "Ettekö te eurooppalaiset voi itse hoitaa omia ongelmianne" oli yleinen henki. Virallisesti myöskään Yhdysvallat ei lähtenyt tukemaan voimakkaasti Ukrainaa. Todellisuudessahan Yhdysvallat näet ymmärsi, että Eurostoliitto vikitteli Ukrainaa raaka-aine, alihankinta ja halvan työvoiman lähteeksi, mutta paskan osuessa tuulettimeen uusi morsmaikku sai sitten yksin tapella kilpakosijaa vastaan.
Amerikkalaisilla nettifoorumeilla ei Ukrainaa mielletty Euroopan osaksi, vaan entiseksi neuvostotasavallaksi ja alussa oli vallallaan Kremlin promovoima kuva että kyseessä oli sisällisota ukrainankielisten ja venäjänkielisten välillä. Kyse ei ollut että "eurooppalaisten" olisi pitänyt hoitaa omat ongelmansa, vaan joku epäselvä kahakka slaavien kesken. Sitähän jotkut vielä esittävät.
Vai että ihan "Eurostoliitto"? Kreml on yrittänyt väittää Maidania CIA:n juoneksi. Nyt se on siis "Eurostoliiton" salakavalaa kolonismia. Kyllä Maidan oli ihan Ukrainan kansan reaktiota ostetun ja korruptoituneen presidentin takinkääntöön pois EU-lähentymisestä joka hänellä oli ollut poliittisena lupauksena suoraan Kremlin syliin ja Venäjän jalkamaan rooliin. Muistetaan että Kreml polkaisi Euraasian Unionin omaksi työkalukseen. Se, kuten monta muuta Kremlin polkaisemaa kv. rakennetta on jäänyt täysin merkityksettömäksi propagandajärjestöksi. Kun ei edes Valkovenäjää saada ruotuun Euraasian Unionissa, vaikka se on muodollisesti on valtioliitossa Venäjän kanssa, kertoo paljon tästä Euraasian unioinista.
Ikävää on että Ukraina on joutunut yksin taistelemaan Kremlin imperialismia vastaan ja että muut kuin Yhdydvallat eivät avoimesti ole toimittanut maalle aseita. Tässä yhteydessä voi pohtia miten Suomen politiikka että sotaa käyvälle maalle ei myydä aseita toimii, jos sitä sovelletaan Suomeen, joka on jäänyt yksin hyökkäyksen kohteena. Naton sisällä ei takuulla tarvitse pohtia sellaista.
Ymmärrän kyllä, että monien on vaikea sulattaa yllä kirjoitettua, koska Suomen oikeistolaisissa piireissä laajasti omaksuttu itäeurooppalainen sivilisaatiotaistelu retoriikka. Sääli vain, että vauras länsieurooppa kuten Saksa ja Ranska näkee Venäjässä ennen kaikkea strategisen yhteistyökumppanin, eikä ikuista aggressoria, jonka taki pitäisi polkaista päälle uusi kylmä sota mielettömän hintaisine varusteluineen ja asevelvollisuuksineen. Yhdysvallat kyllä puolustaa tällä hetkellä itäisiä naton jäseniä, jos niihin hyökätään. Sen sijaan jos laajentumishaluinen eurostoliitto polkaisee idässä jonkun kriisin käyntiin, niin se tappelee joka aloittikin.
Kun kirjoituksenssa lopussa esittää että "eurostoliitto polkaisee idässä jonkun kriisin käyntiin", osoittaa kyllä itse voimallisesti olevansa jalat tukevasti ilmassa.
Koko kirjoituksella oli harvinaisen vähän tekemistä Naton jäsenyyttä puoltavien tai tai sitä vastaan toimivien perusteiden kanssa. Kunhan oli taas "Eurostoliitto"-roskaa.
www.is.fi
