Suomi NATOn jäseneksi - or not?

Pitäisikö Suomen hakea NATOn jäseneksi


  • Äänestäjiä yhteensä
    410

Nojatuolistrategi

Ylipäällikkö
Vuosikymmen on pitkä aika. Miten maailma muuttui 2009...2019 aikana?

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö toivoi hiljattain keskustelua Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Hän itse on ottanut kiitettävästi kantaa muun muassa perinteisissä uudenvuodenpuheissaan ja muissa tilaisuuksissa. Toki häneltä keskustelua voi odottaakin, ja kansalaisena sellaista melkein vaatia, johtaahan tasavallan presidentti Suomen perustuslain mukaan ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa.

Yhteisen puolustuksen periaate muodostaa liittokunnan olemassaolon oikeutuksen. Perustamissopimuksen 5. artiklan kautta NATO-maat ovat sitoutuneet yhteiseen puolustukseen: hyökkäys yhtä jäsenmaata kohtaan on hyökkäys niitä kaikkia kohtaan. Jokainen jäsenmaa on velvoitettu auttamaan hyökkäyksen kohteeksi joutunutta jäsenmaata ”sopivaksi katsomallaan tavalla, mukaan lukien asevoiman käyttö”.

Vähemmän tunnettuja, mutta keskeisen tärkeitä ovat myös sopimuksen artiklat 3 ja 4. Kolmannessa artiklassa jäsenmaat sitoutuvat rakentamaan omaa puolustustaan parhaaksi katsomallaan tavalla ja neljännessä artiklassa todetaan jokaisen NATO-maan mahdollisuus pyytää toinen toisiltaan turvallisuuskonsultaatioita kokiessaan uhkaa turvallisuudelleen tai alueelliselle koskemattomuudelleen.

Artikla 3 kuvaa järjestön jäsenten arkipäivää – jäsenet ovat sitoutuneet kehittämään ja ylläpitämään oman maansa puolustusta. Artikla 5 on pantu toimeen yhden ainoan kerran (Yhdysvaltoihin 11.9.2001 tapahtuneen terroristihyökkäyksen jälkimainingeissa), artikla 4 taas useammin. Muun muassa keväällä 2014 NATO kokoontui 4.artiklan mukaisiin turvallisuuskonsultaatioihin Puolan pyynnöstä koskien tilannetta, joka oli syntynyt Venäjän aggressiivisista toimista Krimillä ja itäisessä Ukrainassa.

Suomessa on opittu kunnioittamaan ja seuraamaan eritoten tasavallan presidentin osoittamaa turvallisuuspoliittista suuntaa. NATO-gallupeissa tämä näkyy siinä, että yli puolet vastaajista olisi valmis hyväksymään Suomen NATO-jäsenyyden, mikäli valtiojohto sitä esittäisi. Tästä on tulkittavissa, että NATO-jäsenyys on Suomessa pitkälti myös kysymys ulko- ja turvallisuuspoliittisesta johtajuudesta.

Jos ja kun presidentti Niinistön toivoma keskustelu lähtee käyntiin, kaikkien keskustelijoiden pitäisi muistaa yksi tärkeä perusasia: mitään erityistä ”optiota” ei Suomen NATO-jäsenyyteen ole olemassa.

https://www.verkkouutiset.fi/punainen-lanka-on-yhteinen-puolustus/
Presidentin kanta, Ruotsin ratkaisut - ja ties mikä - voi vielä kääntää kansan mielen.
 

Kapiainen

Ylipäällikkö
Oma veikkaus lähitulevaisuuteen on, että Venäjä jatkaa valitsemallaan tiellä ja länsinaapurissa laitetaan paperit sisään jos Venäjä ryhtyy kolmanteen Gruusia/Ukraina -tyyppiseen operaatioon. Valko-Venäjän anneksaatio olisi esimerkki tällaisesta kehityksestä. Siinä vaiheessa "Nato-optio" paljastuu kotimaan politiikan bluffikortiksi ja meillä on astetta kusisemmat paikat, koska Venäjän laajentumispolitiikan jatkuessa Euroopassa vaihtoehdot NATOn ulkopuolella on a) laajentaa Ukrainan konfliktia maayhteydellä Krimille, Transnistrian ollessa potentiaalinen sivumauste, tai b) Operaatiot Suomen alueella. Pan-slavismi voi toki myös nostaa päätään Balkanin suunnalla, mutta nämä operaatiot nojaisivat paikalliseen väestöön versus Venäjän sotilashenkilöstön laajempaan käyttöön.

NATO ei ole paperitiikeri niin kauan kuin USAn sotilaalliset kyvyt ovat uskottavia. Jos NATO nojaisi pelkästään Euroopan omiin kykyihin, on se yhtä uskottava kuin EUn armeija.
Sanotaan mitä sanotaan niin kyllähän sen todennäköisyys kasvaa päivä päivältä että Venäjä jonkintasoisen operaation jossakin lähialueillaan toteuttaa.
Putinin hallinto taitaa tarvita sopivan "uhan" tasaisin väliajoin että se "uhka" voidaan hoitaa ja "pelastaa Venäjä USA:n ja NATO:n salakavalalta toiminnalta".
Shaakasvili veikkasi kohteen olevan Suomi tai Ruotsi. En osaa sitä arvioida, mutta muistutan taas siitä että sodankuva on muuttunut ja sota, hyökkäys tai taistelu ei välttämättä aina olekaan tankkeja ja ilmarynnäköitä. Parhaimmillaan/pahimmillaan se on jotakin ettemme oikein edes tiedä onko tämä vai eikö tämä ole ja jos onkin niin mitä tämä on. Meillä se voi näyttäytyä vielä erilaisena kuin mitä se operaation toteuttajan yleisölle näyttäytyy.
Parhaimmillaan/pahimmillaan se ei saa meitä ja/tai Ruotsia hakeutumaan Natoon ja Venäjä kääntää tilanteen omalle väelleen jotenkin niin että se esti Natoa etenemästä Ruotsiin ja Suomeen.
 

Iso-Mursu

Ylipäällikkö
No niin. Meillä on kohta pääministeri jonka mukaan Suomi ei kelpaa Natolle
 

inscout

Kenraali
@inscout

Kuule olet aika hienosti pohtinut Natoon liittyviä asioita ja analyysisi on jopa syvempää kuin monissa valtakunnallisissa medioissa.

Kun tarkastellaan Suomen Nato-jäsenyyteen liittyvää problematiikkaa, niin aivan keskeinen ongelma on suomalaisten sinisilmäinen tai jopa lapsellinen suhtautuminen sopimuksiin. Demokratiaa on ollut ihmiskunnan historiassa nykyistä muotoaan muistuttavassa olomuodossa sellaiset 250 vuotta. Väitän, että yhtäkään demokraattista suurvaltaa ei voi pakottaa pitkällä aikavälillä noudattamaan sopimusta, joka on kansan tahdon vastainen. Sopimuksista, suurista uhrauksista ja geostrategisista malleista välittämättä Yhdysvallat lähti Vietnamista ja supisti avunkin murto-osaan tarvittavasta. Vuonna 1977 toimintansa lopetti "Kaakkois-Aasian Nato" eli SEATO.

Kannattaa myös muistaa, että Nato ei ole "Euroopan puolustusvoimat", vaikka monet Nato maat kuuluvat tähän unioniin ja kohta jo liittovaltioonkin. Nato nojaa sotilaallisen toimintakykynsä osalta lujasti Yhdysvaltojen kapasiteettiin. Sen sijaan eurooppalaisilla jäsenmailla on joitakin poikkeuksia lukuunottamatta hyvin huonot valmiudet taistella alueellisessa suursodassa. On myös kyseenalaista onko Kreikalla ja Turkilla koskaan ollut intressiä edes osallistua eurooppalaiseen suursotaan. Paremminkin on varauduttu välienselvittylyihin toistensa kanssa. Vastaavanlainen asetelmahan vallitsi Romanian ja Unkarin välillä. Kyseiset "liittolaiset" kun käytännössä varautuivat keskinäiseen sotimiseen, koko toisen maailmansodan ajan.

Kannattaa myös miettiä mistä kumpuaa Yhdysvaltojen halu osallistua Natoon? Kun kyseinen puolustusliitto perustettiin oli Hitler lyöty vain muutamaa vuotta aikaisemmin. Ikävänä uhkana leijui myös mahdollisuus siitä, että puna-armeija lähtisi syöksymään kohti Atlantin rantaa. Koska vasta muutama vuosi aikaisemmin oli myönnytelty diktaattoria, oli selvää, että takaisinvaltausta ei haluttu aloittaa enää Normandiasta tai Italian kantapäästä. Tämä ajatus siitä, että köyhää ja kehittymätöntä Eurooppaa piti suojella hyväksyttiin amerikkalaisissa sotaveteraani ja patriootti perheissä ja ajatus kantoi sen 40+ vuotta jonka kylmä sota kesti. Kannattaa muistaa, että sitä amerikkaa jossa Nato luotiin tai joka jaksoi kylmän sodan ei enää ole olemassa. Viimeiset ison kakkosen sotaveteraanit lasketaan lepoon ja myöskään sitä 50-luvun valkoista amerikkaa ei ole olemassa. Latinoille, mustille ja lukemattomille muille vähemmistöille Eurooppa ei ole alkukoti.

Mitä viidenteen artiklaan tulee, niin kylmän sodan aikana joitakin poikkeuksia lukuunottamatta Saksaan sijoitetut Nato-joukot oli sijoitettu saksojen sisärajalla limitettyyn taisteluryhmitykseen. Varsovan liiton hyökätessä käytännössä kaikki liittolaiset olisivat joutuneet heti taisteluihin. Voi vain kysyä miksi? Epäiltiinkö sittenkin, että jotkut liittolaiset voisivat tosipaikan tullen ilmoittaa, että "kyseessä on Saksan Liittotasavallan ja Neuvostoliiton keskinäinen ongelma"?

Mitä tulee viidennen artiklan pätevyyteen nykypäivänä, niin Saksassa mielipidetiedustelut ovat selvästi osoittaneet, että saksalaiset eivät ole välttämättä valmiita sotimaan edes itäeuroopan Nato liittolaisten vuoksi. Eikä myöskään Ranskassa ole haluja uuteen varustelukierrokseen itäisten jäsenmaiden suojelemiseksi. Tässä palataan taas siihen mitä kirjoitin demokraattisten suurvaltojen mahdollisuudesta tehdän kansan tahdon vastaista politiikkaa.

Entäs amerikkalaiset? Emme enää elää jälleenrakennusaikaa, vaan EU muodostaa taloudellisen ja poliittisen kilpailijan Yhdysvalloille. Ukrainen sota oli mielestäni selvä vedenjakaja. Amerikkalaisilla nettifoorumeilla ei syntynyt mitään "pelastetaan Ukraina henkeä" vaan asia nähtiin eurooppalaisten ongelmana. Myös sitoutuminen Nato maiden puolustamiseen on selkeästi heikentynyt. "Ettekö te eurooppalaiset voi itse hoitaa omia ongelmianne" oli yleinen henki. Virallisesti myöskään Yhdysvallat ei lähtenyt tukemaan voimakkaasti Ukrainaa. Todellisuudessahan Yhdysvallat näet ymmärsi, että Eurostoliitto vikitteli Ukrainaa raaka-aine, alihankinta ja halvan työvoiman lähteeksi, mutta paskan osuessa tuulettimeen uusi morsmaikku sai sitten yksin tapella kilpakosijaa vastaan.

Ymmärrän kyllä, että monien on vaikea sulattaa yllä kirjoitettua, koska Suomen oikeistolaisissa piireissä laajasti omaksuttu itäeurooppalainen sivilisaatiotaistelu retoriikka. Sääli vain, että vauras länsieurooppa kuten Saksa ja Ranska näkee Venäjässä ennen kaikkea strategisen yhteistyökumppanin, eikä ikuista aggressoria, jonka taki pitäisi polkaista päälle uusi kylmä sota mielettömän hintaisine varusteluineen ja asevelvollisuuksineen. Yhdysvallat kyllä puolustaa tällä hetkellä itäisiä naton jäseniä, jos niihin hyökätään. Sen sijaan jos laajentumishaluinen eurostoliitto polkaisee idässä jonkun kriisin käyntiin, niin se tappelee joka aloittikin.
Kiitos kommentistasi:). Joskin pelkään sen osoittavan enemmänkin julkisen keskustelun heikkoutta kuin minun hyvyyttäni.

Mitä itse olen Nato-ulostuloja lukenut tämän palstan ulkopuolella niin ne tuntuvat jakautuvan kahteen eri pääkategoriaan. Toisaalta tunteen palolla kirjoitettuihin "Venäjä pahuus, Venäjä hyökkää ja meidän on liittouduttava / USA paha, USA tappaa kaikkialla, emme saa liittoutua" ja toisaalta "olemme länttä, meidän on kuuluttava länteen ja istuttava pöydissä"- argumentointiin. Kumpikaan ei oikein vakuuta ainakaan minua. Jos edes joskus pyrittäisiin (ja myönnän sen vaikeuden) taustoittamaan asiaa laajemmin, pohdittaisiin mitä Nato oikeasti on ja mitä se ei ole, miten se on muuttunut ja mihin se on menossa. Eli mitä sinäkin tuossa kirjoitat. Ei siitä yhteisymmärrykseen varmasti maassa päästäisi, mutta uskon, että sellainen lähestymistapa olisi kaikkein paras tapa päästä oikeaan keskusteluun asiasta.

Onhan se hassua, että tällä palstalla (jonka jäsenkuntaa voi tuskin pitää neutraalina asian suhteen:)) näkee parempaa argumentointia asian puolesta ja vastaan kuin poliitikoilta tai virkamiehiltä joiden pitäisi ihan palkkansa eteen näitä asioita miettiä.

@Kapiainen olen samaa mieltä kanssasi Venäjän muodostamasta sotilaallisesta uhasta. Ei siitä kahta sanaa. Sen sijaan hieman kyseenalaistan tuota "Hannibal ante portas" maailmankuvaa jonka mukaan olemme jo sodassa kaiken aikaa vaikka emme edes sitä huomaa. Tuollainen näkemys on mielestäni vaarallinen koska se alkaa muuttumaan itseään toteuttavaksi profetiaksi jossa jokainen Venäjän sanoma sana tai liikahdus aletaan tulkitsemaan sotatoimena. Joskus kun lukee arvioita nykyään esimerkiksi Venäjän sotaharjoituksista niin tulee kyllä sellainen tunne, että itse asiassa jo se, että Venäjällä on armeija on todiste sen väistämättömästä hyökkäyksestä.

Myönnän, että suhtaudun tähän nykyiseen "hybridisodan" termiin hyvin kriittisesti. Kun esimerkiksi olen seurannut tätä keskustelua maailmalla Venäjän infovaikuttamisesta niin kovin usein se tuntuu olevan enemmän puhetta kuin konkreettisia todisteita operaatioista. Suomen vastaisesta trollaamisesta kirjoitettiin paljon, mutta kun sitä sisältöä alkoi hakemaan niin aika ohkaiseksi jäi konkreettiset todisteet ainakin mitä itse olen lukenut.

En väitä etteikö infovaikuttamista tapahdu. Esim. RT:n perustaminen ja sen formaatti on ensimmäinen todella merkittävä konkreettinen pyrkimys ja työkalu todelliseen infovaikuttamiseen lännessä. Tämä on oikeasti vaarallinen menetelmä syistä joita on tässä turha käsitellä. Mutta nuo Twittertrollaukset ovat mielestäni täyttä höpinää jo viestinnän perusfaktojen näkökulmasta.

Merkittävä syy, miksi pidän tällaista "vihollinen on kaikkialla" lähestymistapaa vaarallisena on myös se, että ilman konkretiaa se voi alkaa saamaan ihmiset pitämään koko asiaa vainoharhana. Ja se heikentää ihmisten uskoa viranomaisten ymmärrykseen ja motiiveihin esim. juurikin Nato-keskustelussa. Tällä en nyt siis tarkoita sinua vaan julkista keskustelua.
 

SJ

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Sama nainen oli ehdolla presidentiksi, kuulostaa puolueen kermalle.
Entä sitten? Kyseinen henkilö todettiin pian tämän jälkeen olevan taivaallisen tietämätön koko aiheesta ja sinä puhut sen perusteella "puolueen kannasta"! Puhumattakaan siitä seikasta, että kyseessä on varsin uusi puolue, jossa on tapahtunut valtavia henkilöstömuutoksia, niin onko se nyt niin ihme, jos "puolueen kerma" ei ole kaikissa asioissa ajantasalla?

Ja muistaakseni tämä asia on käsitelty ainakin kerran aikaisemminkin, en tiedä olitko osallisena, mutta koeta nyt saada tämä asia jakeluun. PS puolueesta ei tarvitse pitää, mutta koeta pitää argumentit järjellisinä. Epäilemättä tuollaiset heitot ovat helppoja, mutta älyllisesti tuo on vihervasemmiston tasolla.
 

Rannari

Ylipäällikkö
Hän kuitenkin edustaa puolueensa terävintä kärkeä ja puolueenkin mielestä pätevin henkilö ylipäälliköksi. Ei paljoa pelivaraa jää.
Siitä voi tosiaan lähteä että persujen mielestä Huhtasaari oli puolueen puolustusosaamisen terävä kärki koska häntä ajettiin ylipäälliköksi saakka. Ei kai sinne läpällä ketään ehdotella?
 

Pandahki

Kapteeni
Kiitos kommentistasi:). Joskin pelkään sen osoittavan enemmänkin julkisen keskustelun heikkoutta kuin minun hyvyyttäni.

Mitä itse olen Nato-ulostuloja lukenut tämän palstan ulkopuolella niin ne tuntuvat jakautuvan kahteen eri pääkategoriaan. Toisaalta tunteen palolla kirjoitettuihin "Venäjä pahuus, Venäjä hyökkää ja meidän on liittouduttava / USA paha, USA tappaa kaikkialla, emme saa liittoutua" ja toisaalta "olemme länttä, meidän on kuuluttava länteen ja istuttava pöydissä"- argumentointiin. Kumpikaan ei oikein vakuuta ainakaan minua. Jos edes joskus pyrittäisiin (ja myönnän sen vaikeuden) taustoittamaan asiaa laajemmin, pohdittaisiin mitä Nato oikeasti on ja mitä se ei ole, miten se on muuttunut ja mihin se on menossa. Eli mitä sinäkin tuossa kirjoitat. Ei siitä yhteisymmärrykseen varmasti maassa päästäisi, mutta uskon, että sellainen lähestymistapa olisi kaikkein paras tapa päästä oikeaan keskusteluun asiasta.

Onhan se hassua, että tällä palstalla (jonka jäsenkuntaa voi tuskin pitää neutraalina asian suhteen:)) näkee parempaa argumentointia asian puolesta ja vastaan kuin poliitikoilta tai virkamiehiltä joiden pitäisi ihan palkkansa eteen näitä asioita miettiä.

@Kapiainen olen samaa mieltä kanssasi Venäjän muodostamasta sotilaallisesta uhasta. Ei siitä kahta sanaa. Sen sijaan hieman kyseenalaistan tuota "Hannibal ante portas" maailmankuvaa jonka mukaan olemme jo sodassa kaiken aikaa vaikka emme edes sitä huomaa. Tuollainen näkemys on mielestäni vaarallinen koska se alkaa muuttumaan itseään toteuttavaksi profetiaksi jossa jokainen Venäjän sanoma sana tai liikahdus aletaan tulkitsemaan sotatoimena. Joskus kun lukee arvioita nykyään esimerkiksi Venäjän sotaharjoituksista niin tulee kyllä sellainen tunne, että itse asiassa jo se, että Venäjällä on armeija on todiste sen väistämättömästä hyökkäyksestä.

Myönnän, että suhtaudun tähän nykyiseen "hybridisodan" termiin hyvin kriittisesti. Kun esimerkiksi olen seurannut tätä keskustelua maailmalla Venäjän infovaikuttamisesta niin kovin usein se tuntuu olevan enemmän puhetta kuin konkreettisia todisteita operaatioista. Suomen vastaisesta trollaamisesta kirjoitettiin paljon, mutta kun sitä sisältöä alkoi hakemaan niin aika ohkaiseksi jäi konkreettiset todisteet ainakin mitä itse olen lukenut.

En väitä etteikö infovaikuttamista tapahdu. Esim. RT:n perustaminen ja sen formaatti on ensimmäinen todella merkittävä konkreettinen pyrkimys ja työkalu todelliseen infovaikuttamiseen lännessä. Tämä on oikeasti vaarallinen menetelmä syistä joita on tässä turha käsitellä. Mutta nuo Twittertrollaukset ovat mielestäni täyttä höpinää jo viestinnän perusfaktojen näkökulmasta.

Merkittävä syy, miksi pidän tällaista "vihollinen on kaikkialla" lähestymistapaa vaarallisena on myös se, että ilman konkretiaa se voi alkaa saamaan ihmiset pitämään koko asiaa vainoharhana. Ja se heikentää ihmisten uskoa viranomaisten ymmärrykseen ja motiiveihin esim. juurikin Nato-keskustelussa. Tällä en nyt siis tarkoita sinua vaan julkista keskustelua.
"Hybridisota" tuntuu olevan vain lehdistön sensaationhakuisuutta. Muutenhan olisimme olleet hybridisodassa jo heti viimeisen maailmanpalon jälkeen, kun Stalinin lakeijat mielipidevaikuttivat kotimaan kamaralta ja punatähtiset Migit teki Helsigin ylilentoja kutsutta.

Mitä tulee NATO-pohdintaan, Suomen kannalta päädyn itse aina seuraavaan loogiseen dilemmaan:
Jos sota ei tule, on parempi olla kuulumatta NATOon, mutta jos sota tulee, on parempi kuulua NATOon.
Jos sota tulee, emme voi liittyä NATOon, jos sotaa ei tule voimme liittyä NATOon.

NATO-optiota ei siis ole kuin rauhan aikana, mutta jos haluamme limitoida katastrofaalista riskiä (mitä sota Suomessa olisi!) NATOon liittyminen on vaihtoehdoista parempi. Toki vasta-argumentti sillekin on, että liittyminen altistaa Suomen osaksi potentiaalista suursotaa jossa se ei välttämättä muuten olisi osallisena. Geograafinen sijaintimme toki todennäköisesti altistaa meidät kyseiselle sodalle nyt muutenkin, mutta ei välttämättä samassa mittakaavassa.

Summa summarum, itseltä varovainen jees NATOlle - minimoidaan katastrofaaliset riskit.
 

Ingsoc

Ylipäällikkö
Ei kannata myöskään unohtaa sitä, että Suomelle tarjottiin Natossa sellaista roolia josta kannatti kieltäytyä.

Miksi Suomi sanoi ei Natolle? Tässä syy
22.03.2015 klo 20:51
Naton hintalappu oli luultua suurempi Suomea painostettiin puolustamaan Viroa.

Yhdysvaltojen presidentti Bill Clinton ja Suomen presidentti Martti Ahtisaari vuonna 1997, jolloin Clinton ja Venäjän presidentti Boris Jeltsin neuvottelivat Suomessa Naton laajenemisesta Baltiaan.

Yhdysvaltojen presidentti Bill Clinton ja Suomen presidentti Martti Ahtisaari vuonna 1997, jolloin Clinton ja Venäjän presidentti Boris Jeltsin neuvottelivat Suomessa Naton laajenemisesta Baltiaan.

Yhdysvaltojen presidentti Bill Clinton ja Suomen presidentti Martti Ahtisaari vuonna 1997, jolloin Clinton ja Venäjän presidentti Boris Jeltsin neuvottelivat Suomessa Naton laajenemisesta Baltiaan. IL-ARKISTO
Paavo Lipposen hallituksen aikana 1997 Suomi väisti Natoon liittymisen. Vanhat Naton jäsenmaat olisivat halunneet Suomen ottavan Ruotsin kanssa vastuun Baltian puolustamisesta.

Paavo Lipposen hallituksen aikana 1997 Suomi väisti Natoon liittymisen. Vanhat Naton jäsenmaat olisivat halunneet Suomen ottavan Ruotsin kanssa vastuun Baltian puolustamisesta.

Paavo Lipposen hallituksen aikana 1997 Suomi väisti Natoon liittymisen. Vanhat Naton jäsenmaat olisivat halunneet Suomen ottavan Ruotsin kanssa vastuun Baltian puolustamisesta. IL-ARKISTO
Yhdysvallat, Saksa ja Britannia painostivat Suomea liittymään Natoon 1990-luvun puolivälissä. Suomi ei kuitenkaan halunnut liittyä, sillä Suomi olisi joutunut antamaan turvatakuut Virolle.
Naton itälaajennuksen arkkitehti, Yhdysvaltain apulaisulkoministeri Ronald Asmus kaavaili Tanskaan Natolle johtoesikuntaa, jossa Suomi ja Ruotsi olisivat ottamassa vastuuta Baltian puolustuksesta.
– Silloin oli sellainen henki, että Naton vanhat jäsenmaat olivat työntämässä Baltian turvallisuutta meidän kontollemme – että Suomi ja Ruotsi olisivat olleet Baltian turvallisuuden takaajia, entinen puolustusvoimien komentaja, amiraali evp Juhani Kaskeala kertoo Iltalehden Nato-Extra -lehdessä.
– Tämä käsitys varmasti vaikutti siihen, että Suomi ei halunnut liittyä Natoon, Kaskeala sanoo.
Britannian ulkoministeri Douglas Hurd ehdotti suoraan, että Suomi ja Ruotsi ottaisivat vastuun Baltian maista.
Ei realistista
Presidentti Martti Ahtisaari sanoi Yhdysvaltain ulkoministerille Warren Christopherille, että tämä ei ole realistista. Pohjoismaat eivät voi taata Baltian turvallisuutta. Suomen mielestä vain Yhdysvaltain sotilaallinen pelote riittää ennalta ehkäisemään Venäjän voimankäytön.
Ratkaisut huipentuivat maaliskuussa 1997, kun Venäjän presidentti Boris Jeltsin ja Yhdysvaltain presidentti Bill Clinton neuvottelivat Helsingissä. Clinton taivutti Jeltsinin hyväksymään Naton laajenemisen Venäjän rajoille.

Clinton jyräsi nurin Jeltsinin, joka yritti saada Clintonilta salaisen kahdenkeskisen lupauksen siitä, että Nato ei laajene Neuvostoliitosta itsenäistyneisiin maihin eli Baltiaan.
Paavo Lipponen väisti Suomen jäsenyyden yhdessä presidentti Martti Ahtisaaren ja varapääministerin, kokoomuksen valtiovarainministerin Sauli Niinistön kanssa.

Paavo Lipponen väisti Suomen jäsenyyden yhdessä presidentti Martti Ahtisaaren ja varapääministerin, kokoomuksen valtiovarainministerin Sauli Niinistön kanssa.

Paavo Lipponen väisti Suomen jäsenyyden yhdessä presidentti Martti Ahtisaaren ja varapääministerin, kokoomuksen valtiovarainministerin Sauli Niinistön kanssa. IL-ARKISTO
Clinton sanoi, etteivät he voi noin vain mennä kahteen pekkaan miestenhuoneeseen ja sopia salaisesti yhtään mitään, koska kaikki tulee joka tapauksessa julki. Clinton piti pintansa ja teki selväksi, ettei Baltian maita jätetä ulos Natosta.
Lopulta Jeltsin luovutti väittelyn ja tokaisi: No niin, yritin.
Väistöliike
Keskustelut on kuvattu sanatarkasti Ronald Asmuksen kirjoittamassa kirjassa Opening Nato’s Door, joka ilmestyi kymmenen vuotta sitten.
Helsingin-kokouksessa Venäjä tosiasiassa joutui antamaan periksi sille, että Baltian maat liittyvät Natoon – kuten vuosia myöhemmin kävikin.
Tämä oli Suomelle iso helpotus. Jos Baltian-maita ei olisi huolittu Natoon, Suomi olisi saattanut joutua vastaamaan ainakin Viron puolustuksesta samalla kun Yhdysvallat olisi livennyt pois Pohjois-Euroopasta.
Suomi teki taitavan väistöliikkeen. Suomi kieltäytyi jäsenyydestä välttyäkseen puolustamasta Viroa. Samalla Suomi edesauttoi Baltian maiden liittymistä ja siten pakotti Yhdysvallat takaamaan Itämeren alueen turvallisuutta.
Osaltaan Suomi hiukan helpotti myös Jeltsinin pahaa mieltä. Suomenlahden pohjoisrannikko pysyi toistaiseksi liittoutumattomana. Meritie Pietariin ei olisi pelkkää Naton vettä.
Voit lukea lisää Iltalehden uudesta Nato-extrasta. Erikoislehteä myydään yhdessä lltalehden kanssa.
OLLI AINOLA

Suomen ratkaisu oli loppujen lopuksi rationaalinen ja vastuullinen. Ei Suomesta ole Baltian puolustajaksi ja takuumieheksi.
 

VLF

Kapteeni
Lahjoittaja
Juu, nuo vaatimukset on olleet silloin tosi kovat. Ja eihän tuo Viron puolustuksessa avustaminen olisi ihan helppo homma tänäkään päivänä, vaikka sitä tehtäisiin yhdessä Ruotsin kanssa. Tietysti ajat ja ympäristö on muuttuneet. 95-97 Virossa ei käytönnössä vielä ollut vuoden 91 uudelleen itsenäistymisen jälkeen omaa puolustusta ja muutenkin koko hallinto ja turpo-puoli oli täysin rakennusvaiheessa. Sellaisen maan puolustaminen naapurista käsin on todella vaikeaa. Mutta nythän tilanne ei ole ollenkaan näin vaikea. Nyt sielä on toimiva hallinto ja 60000 miehen vahvuinen reserviläisarmeija. Apujoukot saa tänäpäivänä tulla valmiiksi katettuun pöytään. Muissa Baltian maissa tilanne ei taida valitettavasti vielä olla yhtä hyvä kuin Virossa.
 

Ingsoc

Ylipäällikkö
Suomen ehdottomasti tärkein ja merkittävin operaatio ulkomailla vuoden 1944 jälkeen on ollut tuki Viron uusille asevoimille. Jotkut kehitysmaissa hoidetut jäätelö-operaatiot eivät ole mitään siihen verrattuna.

Suomalaiset vapaaehtoiset ja puolustusvoimat saattoivat Viron maanpuolustuksen kestävälle uralle. Oman vaatimattoman panokseni annoin varusmiehenä valmistelemalla Viroon siirrettävää kalustoa. Tästä toki piti pitää turpa kiinni, mutta ehkä sen uskaltaa paljastaa kun asia on tuotu julkisuuteen jo ajat sitten.
 

yrjö

Ylipäällikkö
Siitä voi tosiaan lähteä että persujen mielestä Huhtasaari oli puolueen puolustusosaamisen terävä kärki koska häntä ajettiin ylipäälliköksi saakka. Ei kai sinne läpällä ketään ehdotella?
No ei voi. Olihan SDP:n ehdokas Haatainen ja RKP:n Torvalds ja Vasemmistoliiton Kyllönen. Ihan tunnettuja, mutta ei puolueen ykkösketjua. Pakko vaaleihin on joku heittaa kaikkien, että näkyvyys säilyy. Ja tulihan Huhtasaari kolmanneksi, vaikka täysi hörhö siis onkin.
 

aj77

Ylipäällikkö
Tuo on toki yksi tapa nähdä asia.

Toisaalta ei Neuvostoliitto hyökännyt kylmän sodan aikana Ruotsiin tai Suomeen tai moneen muuhunkaan Natoon kuulumattomaan maahan joten en itse oikein osta tuota näkökulmaa.

Minkä lisäksi voidaan miettiä onko nykypäivän Nato sama asia kuin 70-luvun Nato. Tai, mikä itselleni on se olennainen kysymys, onko vuoden 2040 Nato sama kuin nykypäivän Nato.
NL hyökkäsi tai painosti useita maita jotka eivät kuuluneet Natoon. Ihan jokaista naapuriaan. Naton 5.artikla takasi suojan jäsenille ja osoitti tehonsa. Muut sai nauttia ihanasta naapurista.
 
  • Tykkää
Reactions: PSS

PekkaSavo

Ylipäällikkö
Janne Riiheläinen @veitera
Johannes Yrttiaho: "Asevarustelu, hävittäjähankinnat, käytännössä sitoutuminen Yhdysvaltojen sotilasblokin kanssa. Näitä asioita on pidettävä esillä ja vaadittava suunnanmuutosta."
Joku vois kysellä miksi uudelleentwiittailu. Ehkä siksi että Yrttiaho on mahorkkamiehiä? Vai onko eräs toinenkin?

Ajatellaanko jossakin että nyt on suuret mahdollisuudet että tehdään
vasemmistolaista "rauhanpolitiikkaa"
 
Viimeksi muokattu:

inscout

Kenraali
NL hyökkäsi tai painosti useita maita jotka eivät kuuluneet Natoon. Ihan jokaista naapuriaan. Naton 5.artikla takasi suojan jäsenille ja osoitti tehonsa. Muut sai nauttia ihanasta naapurista.
Ottamatta tuohon väitteeseen kantaa, niin yleinen totuus on että suurvallan tai sellaiseksi haluavan naapurina ei aina ole kivaa:(.
 

Benelli

Ylipäällikkö
Se että Venäjä rikkoisi 5:n artiklan ilman että aloittaa samalla ennaltaehkäisevän iskun olisi heille ihan helvetin paha riski.
Heidän kannaltaan pahimmassa tapauksessa ensimmäinen havainto vastatoimista on kun häiveydinohjuksilla sekä häivekoneiden kantamilla ydinaseilla ja muilla täsmäaseilla tuhotaan suurin osa heidän ydinasekapasiteetista mitä seuraa välitön ultimatum joka vaatii välitöntä vihamielisten toimien lopettamista ja mikä tahansa vastaisku tulisi johtamaan koko Venäjän siviiliväestön tuhoutumiseen.
 
Top