Suomi NATOn jäseneksi - or not?

[hansai]

Selvitys: Reserviläiset muuta kansaa Nato-myönteisempiä
Saara Pelkonen

KOTIMAA Turun Sanomat 7:40 0

Reserviläisliiton jäsenistö suhtautuu huomattavasti muita suomalaisia myönteisemmin Suomen mahdolliseen NATO-jäsenyyteen.

Asia selviää Taloustutkimuksen Suomen Reserviupseeriliiton, Reserviläisliiton, Maanpuolustuskiltojen liiton ja Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen toimeksiannosta tekemästä kyselystä kansalaisten puolustuspoliittisista näkemyksistä. Kysely toteutettiin huhtikuussa. Myös Reserviläisliitto puolestaan tutki samoja näkemyksiä jäsenkyselyllä helmikuussa.

Vain 14 prosenttia suomalaisista hakisi Nato-jäsenyyttä heti tai lähivuosina. Kuitenkin peräti 33 prosenttia Reserviläisliiton jäsenistä on tällä kannalla. Kielteisesti jäsenyyteen suhtautuu 36 prosenttia suomalaista mutta vain viidennes liiton jäsenistä.
Mahdollisuuden hakea jäsenyyttä myöhemmin säilyttäisi turvallisuuspoliittisessa keinovalikoimassa 44 prosenttia suomalaisista ja 41 prosenttia liiton jäsenistä. Lähes yhtä suuri osuus vastaajista valitsi molemmissa kyselyissä Ei osaa sanoa -vaihtoehdon.

Samansuuntaiset erot toistuvat sukupuolittain tarkasteltuna. Reserviläisliittoon kuuluvista miehistä 34 prosenttia hakisi jäsenyyttä heti tai lähivuosina kun taas Taloustutkimuksen kyselyn miesvastaajista vain 15 prosenttia oli jäsenyyden kannalla. Liiton naisjäsenistä viidennes oli jäsenyyden hakemisen kannalla, kun taas Taloustutkimuksen kyselyssä vain 13 prosenttia naisvastaajista oli tätä mieltä. Vertailun virhemarginaali on kuitenkin suuri, sillä Reserviläisliiton jäsenkyselyyn vastasi vain 92 naista.

Molemmilta vastaajaryhmiltä kysyttiin myös, miten Suomen tulisi ensisijaisesti järjestää sotilaallinen puolustuksensa. Taloustutkimuksen kyselytutkimuksessa 36 prosenttia ilmoitti kannattavansa sotilaallista liittoutumattomuutta, 33 prosenttia pyrkisi kehittämään EU:n sotilaallista yhteistyötä, 12 prosenttia hakisi sotilasliitto Naton jäsenyyttä ja saman suuruinen ryhmä kannatti puolustusliittoa Ruotsin kanssa. Reserviläisliiton jäsenistä peräti 31 prosenttia piti kyselyssä Nato-jäsenyyttä ensisijaisena vaihtoehtona, 27 prosenttia kannatti nykyisenkaltaista, sotilaallista liittoutumattomuutta, 22 prosenttia EU:n sotilaallisen yhteistyön kehittämistä ja 12 prosenttia puolustusliittoa Ruotsin kanssa.

Reserviläisliiton jäsenkyselyyn 2 152 jäsentä. Maanpuolustusjärjestöjen Taloustutkimukselta tilaama haastattelututkimus toteutettiin henkilökohtaisina haastatteluina pääosin vastaajien kodeissa. Tutkimuksessa haastateltiin yhteensä 1 005 henkilöä.
Taloustutkimuksen selvityksessä otos muodostettiin kiintiöpoiminnalla, jossa kiintiöinä olivat kohderyhmän valtakunnallinen ikä-, sukupuoli-, suuralue- ja kuntatyyppijakautuma. Liiton jäsentyytyväisyyskyselyssä poimintaa ei tehty vaan kyselyyn vastanneista 95 prosenttia oli miehiä ja viisi prosenttia naisia.

Selvitys: Reserviläiset muuta kansaa Nato-myönteisempiä

Reserviläisliiton jäsenistö suhtautuu huomattavasti muita suomalaisia myönteisemmin Suomen mahdolliseen NATO-jäsenyyteen.

www.ts.fi

 

[vehamala]

Vähän hämmästyin kun tuostakin kohderyhmästä vain kolmannes oli suoraan liittymisen kannalla ja viidennes vastusti jäsenyyttä.
Tämä saitin äänestyksessä kannatus on sentään lähes 80 %

Toisaalta nyky-NATOssa voi olla mahdollista, ettei jäsenyyshakemuksemme saisi välitöntä kaikkien jäsenmaiden kannatusta (paitsi jos samalla myös Ruotsi olisi mukana hakemassa, ehkä)

Esimakua eri osapuolten toimista uuden valtion hakiessa jäsenyyttä voi halutessaan saada esim. tutkimalla tuoreinta tapausta eli (Pohjois- ??)Makedonian jäsenyysprosessin kulkua.

 

[tiedotusosasto]

USA:n Nato-lähettiläs: Toivottaisimme Suomen tervetulleeksi
Tekijä STT 25.6.2019 | 16:52

Yhdysvallat toivottaisi Suomen tervetulleeksi sotilasliitto Natoon, sanoo Yhdysvaltain Nato-lähettiläs Kay Bailey Hutchison.
Hutchison vastasi Lännen Median kysymykseen puhelinkonferenssissa tiistaina. Lähettiläs oli ilmeisesti varautunut kysymykseen, koska juontajan mukaan se oli jätetty ennakkoon.

Hutchison korostaa, että päätös kuuluu suomalaisille. Suomi olisi hänen mukaansa hieno Nato-partneri.

– Jos he päättävät hakea Nato-jäsenyyttä, minulla ei ole ohjeita tästä, mutta tiedän sydämessäni, että toivottaisimme suomalaiset tervetulleiksi.
Antti Rinteen hallituksen ohjelmassa pidetään ovi auki sotilasliiton jäsenyyden hakemiselle. Ohjelman mukaan ”Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa, joka huolehtii oman puolustuksensa uskottavasta kyvystä”.

– Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan perustaan kuuluu kansallisen liikkumatilan ja valintamahdollisuuksien ylläpitäminen. Tämä säilyttää mahdollisuuden hakea Nato-jäsenyyttä. Ratkaisuja tarkastellaan aina reaaliajassa kansainvälisen turvallisuusympäristön muutokset huomioon ottaen, ohjelmassa todetaan.

Nato on saamassa 30. jäsenensä Pohjois-Makedoniasta kunhan liittymisprosessi on saatu valmiiksi.

STT

 

[Pihkakoski]

Vuosikymmeniä ehdottoman kielteinen ajatukseen liittymisestä NATOon. Näin ne vuodet kuluvat. Ihminen - jos ei nyt muutu niin - kehittyy. Ehkä. Monenlaisen pohdinnan sekä omien totuttujen ajatusmallien haastamisen kautta ei muuta vaihtoehtoa ole jäänyt kuin kyllä-äänen anto bitti-avaruuteen.

Sekä Ei-Nato, että Kyllä-Nato, voivat rationaalisesti - nähdäkseni - perustella kantansa. Kummallakin näkökannalla voidaan esittää skenaarioita joissa oma malli tuottaisi kansakunnalle joko parhaan mahdollisen lopputuloksen tahi vähemmän aiheuttaisi vahinkoa. Valinta kohdallani päätyi erilaisissa skenaario-malleissa/hyötysuhteessa siihen että ulkopuolella NATOn, asemointi Suomella olisi kriisitilanteessa todennäköisesti negatiivisempi.

Kaikkineen, haastava joko/tai ratkaisu. Valitettavasti en usko poliittista tahtotilaa löytyvän prosessin käynnistämiseksi liittoutumiseen.

 

[tiedotusosasto]

oma malli tuottaisi kansakunnalle joko parhaan mahdollisen lopputuloksen tahi vähemmän aiheuttaisi vahinkoa.

Silti minusta vastaapanematon on se seikka, että Venäjältä katsoen olemme jo Natossa - ainostaan ilman 5. turvaa. Ja, että kun Venäjä haluaa pitää meidät 5. ulottumattomissa eli artiklan jota vastaan Venäjä ei asetu, niin se näkee, että alueellamme on siis heille jotakin käyttöä.

Kysymys kuuluu: mitä Venäjä menettää jos Suomea suojaa Naton 5. artiklan turvatakuut?

Voidaan siis perustellusti todeta, että Venäjä haluaa pitää kiinni optiostaan Suomen alueisiin. Ja meidän vässykkäpoliitikot tukevat tätä optiota sen sijaan, että tarjoaisivat omalle kansalleen Nato-option.

 

[Pihkakoski]

Silti minusta vastaapanematon on se seikka, että Venäjältä katsoen olemme jo Natossa - ainostaan ilman 5. turvaa. Ja, että kun Venäjä haluaa pitää meidät 5. ulottumattomissa eli artiklan jota vastaan Venäjä ei asetu, niin se näkee, että alueellamme on siis heille jotakin käyttöä.

Voidaan siis perustellusti todeta, että Venäjä haluaa pitää optiostaan kiinni. Ja meidän vässykkäpoliitikot tukevat tätä optiota.

Eikö tämä juuri ole rationaalista perustelua, mitä yllä pohdit. Samoista lähtökohdista (tosin) tuo voidaan myös ilmaista tavalla jonka lopputulos on negatiivinen kansakunnallemme.
Kaikki skenaariot sisältävät jonkin olettaman lopputulokselle.
Skenaarioiden lähtökohtien ("tasa-arvoisen pisteen") ollessa samoja, voimme päätyä kokolailla erilaisiin lopputulemiin (erilaiset ideologiset painotukset). Todennäköisyyksiä painottamalla, kaikki muuttuu. Asetelmaa ei helpota se, että "paras" tai "todennäköisin" malli voittaisivat jotenkin automaationa.
Jos jotakin opimme historiasta, niin tietyntasoinen jopa epärationaalisuus ei välttämättä ole ole ollut esteenä päätösten tekoon.

Voidaan myös puhua -ismeistä. Laskennallisuuden merkitys karkaa sitä kauemmas, mitä kauempana elettävä kokemusmaailma on eroava todellisuudesta.
Vrt. kommunismin ideologia vs. markkinatalous.

 

[Pihkakoski]

Tai toisin ilmaisten, emme voi luottaa - ainakaan täysin - rationalisuuteen. Päätöksenteon prosessin sisällä on ml. sisäpolitiikka, elementtejä joiden merkityksen arviointi on haasteellista.

 

[Pihkakoski]

Venäjän näkemys Suomen "itsenäisyyteen", ei liene mikään salaisuus. Edes puolivirallisesti. Etupiiriajattelu ei doktriinissa liene mihinkään kadonnut. Orastavan 90-luvun alun glasnostin sekä perestroikan suhteen toive oli infantiili ja lyhytaikainen. Jälkikäteen tarkasteltuna. Valitettavasti.

 

[apumekaanikko]

Alan olla sitä mieltä että koska Natoon liittyminen on suomalaisille niin helv...tin vaikeata ties minkä selkärankaan ja soluseinämiin saakka pesiytyneen suomettuneisuuden takia niin ehkä tosiaan on syytä lähteä viemään yhteistyötä Ruotsin kanssa niin pitkälle kuin vain suinkin mahdollista. Ruotsalaiset alkavat olla valmiita vaikka sotilasliittoon ja Suomessa nykyhallituksenkin väen suusta on kuultu näkemyksiä joiden mukaan Suomi on valmis menemään tässä asiassa niin pitkälle kuin mahdollista.
Ruotsin ja Suomen yhteinen puolustus kuitenkin olisi Euroopan mittapuussa kovaa luokkaa ja Skandinaviassa "uusi Ruotsi-Suomi" olisi varsin kova luu. Kynnys ryhtyä "Ruotsi-Suomea" vastaan olisi kuitenkin aivan eri luokkaa kuin yksin jompaa kumpaa vastaan.
Nato olisi molemmille paras ratkaisu..mutta kun...

Hyvää päättelyä.
Suomen ja Ruotsin yhteiset operatiiviset saati strategiset kyvyt vain ovat puutteelliset idän sotilaallista suurvaltaa vastaan. Sen osalta tarvitaan leveämpiä hartioita.

Se taas, mikä jo mallissasi toimii, on kumppaneiden panoksen tuottama tilannetietoisuus. Tärkeintä on tietää, mitä on tapahtumassa, missä - sekä nyt vai koska.

Tulevan hyökkäyksen laadun ja hyökkäyksen kohteen yllätyksellisyys on minun kuvitelmissani hyvin suuri riski - valmisteluja voitaisiin tehdä enemmän, jos tiedettäisiin, mitä rosvo on puuhaamassa seuraavan viiden päivän, viiden tunnin ja viiden minutin aikana. Myös pienet ja ketterät toimijat voivat saada yhdessä aikaan hienon yhteistyökuvion ja strategisen tilannekuvan. Isojen toimijoiden todennäköinen yhteistyö tuo lisää tietoa ja tarkkuutta; samalla luodaan suurempi kynnys hyökkäykselle.

 

[Kapiainen]

Hyvää päättelyä.
Suomen ja Ruotsin yhteiset operatiiviset saati strategiset kyvyt vain ovat puutteelliset idän sotilaallista suurvaltaa vastaan. Sen osalta tarvitaan leveämpiä hartioita.

Se taas, mikä jo mallissasi toimii, on kumppaneiden panoksen tuottama tilannetietoisuus. Tärkeintä on tietää, mitä on tapahtumassa, missä - sekä nyt vai koska.

Tulevan hyökkäyksen laadun ja hyökkäyksen kohteen yllätyksellisyys on minun kuvitelmissani hyvin suuri riski - valmisteluja voitaisiin tehdä enemmän, jos tiedettäisiin, mitä rosvo on puuhaamassa seuraavan viiden päivän, viiden tunnin ja viiden minutin aikana. Myös pienet ja ketterät toimijat voivat saada yhdessä aikaan hienon yhteistyökuvion ja strategisen tilannekuvan. Isojen toimijoiden todennäköinen yhteistyö tuo lisää tietoa ja tarkkuutta; samalla luodaan suurempi kynnys hyökkäykselle.

Totta - ja toisaalta pitää muistaa sekin että Venäjän sotilaallinen kyky on ehkä jopa yllättävän rajallinen (kun unohdetaan ydinaseet). Aseellinen agressio "Ruotsi-Suomea" vastaan saattaisi kääntyä nopeasti melko karuihin tappiolukuihin hyökkääjän kannalta. Ruotsin Merivoimat on Itämerellä aika kova luu. Se on vähän kuin Suomen Maavoimat Suomen maa-alueilla. Varsin hyvin täsmäkoulutettu ja varustettu tietyn, sinänsä pienen alueen olosuhteisiin. Ruotsin Merivoimat ovat Itämerellä hyvin pitkälti sitä.
Myös Ruotsin ja Suomen Ilmavoimat yhdessä ovat hyvin suorituskykyinen työkalu.
Lisäksi pitää muistaa sekin, että Venäjän olisi äärimmäisen vaikea kääntää sotilaallinen agressio Ruotsia (ja Suomea) vastaan mitenkään itselleen positiiviseksi/ perustelluksi toimeksi maailman silmissä.

Oma lukunsa sitten on vielä erityisesti Ruotsin kahdenväliset yhteistyökuviot muiden kuin Suomen kanssa. Sotilaallinen agressio Ruotsia vastaan vetänee nopeasti mm. USA:n vahvasti mukaan "leikkiin".
Venäläiset ovat ehkä oppineet vähän liian helppoon mellastamiseen omilla lähialueillaan (Tsetsenia, Georgia, Ukraina) ja myös Syyriassa.

 

[Herman30]

Kysyn vaan, paljonko baltteja huoletti "jännitteen syntyminen länsi- tai itärajalle" vuonna 2004 kun liittyivät Natoon?

Heillä hiukan toinen tilanne kuin meillä. Ilman Natojäsenyyttä se jännite rajalla olisi suurempi kuin ollessaan Natojäsen eivätkä he pystyisi vastaamaan siihen ilman Naton selkänojaa.

 

[Creidiki]

Kyynisesti ajatellen Ruotsin kannattaa valita Nato-kantansa päinvastoin Suomen kanssa.

Ruotsin kannattaa liittyä jäseneksi ja torpata Suomen hakemus suoraan tai kulissen takana, saavuttaen siten 5. Artiklan suojan, mutta säilyttäen puskurin itään.

Toisaalta jos Suomi liittyy voi Ruotsi köllötellä Nato-maiden ympäröimänä kaiksessa omahyvisyydessään.

 

[baikal]

Oma lukunsa sitten on vielä erityisesti Ruotsin kahdenväliset yhteistyökuviot muiden kuin Suomen kanssa. Sotilaallinen agressio Ruotsia vastaan vetänee nopeasti mm. USA:n vahvasti mukaan "leikkiin"

Britannian signaali tässä on myös varsin selvä ja vahva.

Venäjän meriliikenteestä äks-prosenttia eli paljon liikkuu edestakaisin Tanskan salmista. Jos Itämeren piiriin syntyy tai synnytetään laaja vakava konflikti, niin saako Venäjä edelleen käyttää Tanskan salmia? Tähän olisi mukava saada pitävä vastaus. Jos salmi suljetaan, niin se iskee kuin miljoona volttia nopeasti venäläiseen elämänmenoon. Onko sillä sellaiseen varaa? Tuskin. Ilmanko se väläyttelee tuota skenaariota koskien mahdollisuutta käyttää ydinasetta.......

 

[apumekaanikko]

Vuosikymmeniä ehdottoman kielteinen ajatukseen liittymisestä NATOon. Näin ne vuodet kuluvat. Ihminen - jos ei nyt muutu niin - kehittyy. Ehkä. Monenlaisen pohdinnan sekä omien totuttujen ajatusmallien haastamisen kautta ei muuta vaihtoehtoa ole jäänyt kuin kyllä-äänen anto bitti-avaruuteen.

Sekä Ei-Nato, että Kyllä-Nato, voivat rationaalisesti - nähdäkseni - perustella kantansa. Kummallakin näkökannalla voidaan esittää skenaarioita joissa oma malli tuottaisi kansakunnalle joko parhaan mahdollisen lopputuloksen tahi vähemmän aiheuttaisi vahinkoa. Valinta kohdallani päätyi erilaisissa skenaario-malleissa/hyötysuhteessa siihen että ulkopuolella NATOn, asemointi Suomella olisi kriisitilanteessa todennäköisesti negatiivisempi.

Kaikkineen, haastava joko/tai ratkaisu. Valitettavasti en usko poliittista tahtotilaa löytyvän prosessin käynnistämiseksi liittoutumiseen.

Kummallakin rannalla haetaan turvallisuutta - kuvitellaan Naton niitä sekä tuovan että vievän, enemmän tai vähemmän, jossain suhteessa ja ties millä perusteilla. Yleisimmät perusteet voisi parametroida ja sitten tehdä tutkimus niiden perusteella => tuloksena saataisiin, millä perusteilla kantaa väestössä perustellaan. Sitten voi kysyä uudelta joukolta, että mitäpä näistä uskotten.

Tuloksesta saisi ainakin emmän analysoitavaa, kuin nykyisistä one-linereista.

Lopuksi voisi kysyä kunkin alan tietäjiltä, miten perusteet pärjäävät todellisuudelle.

Tämäntyyppinen tai parempi lähestymistapa on varmasti alan tutkijaorganisaatioiden käytettävissä per heti. On vain arvovalinta, miten syvällisiä tai pinnallisia tutkimuksia tehdään.

 

[Nojatuolistrategi]

Kernwapens.

Belgialainen lehti De Morgen julkaisi https://www.demorgen.be/nieuws/eindelijk-zwart-op-wit-er-liggen-amerikaanse-kernwapens-in-belgie~b051dc18/tiistaina kopion kohutusta asiakirjasta. Ydinaseista kertovassa jaksossa sanotaan, että niitä on sijoitettu kuuteen yhdysvaltalaiseen ja eurooppalaiseen tukikohtaan. Ne ovat Kleine Brogel Belgiassa, Büchel Saksassa, Aviano ja Ghedi-Torre Italiassa, Volkel Hollannissa ja İncirlik Turkissa.​

https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000006175983.html

 

[Protheon_93]

Tutkija pitää Tarja Halosen Nato-lausuntoa merkittävänä: ”On aikoihin eletty”

Uusi Suomi on ajattelevan, uteliaan ja osallistuvan lukijan päivittäinen uutislehti.

www.uusisuomi.fi

Jo on aikoihin eletty, kun Haloselta tulee kommenttia, että yhteistyö NATOn kanssa harjoitteluissa on hyödyllistä varsinkin mahdollista sodan aikaa ajatellen, ja lausunnosta päätellen Halonen antaa siunauksen harjoitusten jatkumiselle (no sitä ei tarvita, mutta hyvä huomata että tuolla SDPn puolellakin alkaa mielipiteet modernisoitumaan).

 

[skärdis]

Liekö presidentti ollut Hakaniemen torilla liian pitkään ilman lippalakkia?

 

[kaislajääkäri]

Liekö presidentti ollut Hakaniemen torilla liian pitkään ilman lippalakkia?

Vai yrittääkö kääntää huomion muualle?

 

[Pihkakoski]

Kummallakin rannalla haetaan turvallisuutta - kuvitellaan Naton niitä sekä tuovan että vievän, enemmän tai vähemmän, jossain suhteessa ja ties millä perusteilla. Yleisimmät perusteet voisi parametroida ja sitten tehdä tutkimus niiden perusteella => tuloksena saataisiin, millä perusteilla kantaa väestössä perustellaan. Sitten voi kysyä uudelta joukolta, että mitäpä näistä uskotten.

Tuloksesta saisi ainakin emmän analysoitavaa, kuin nykyisistä one-linereista.

Lopuksi voisi kysyä kunkin alan tietäjiltä, miten perusteet pärjäävät todellisuudelle.

Tämäntyyppinen tai parempi lähestymistapa on varmasti alan tutkijaorganisaatioiden käytettävissä per heti. On vain arvovalinta, miten syvällisiä tai pinnallisia tutkimuksia tehdään.

Kansanäänestystä aika ajoin ehdotetaan laajennettavaksi nykyisistä mahdollisuuksista laajempaan, pontimena esim. aktiivisuuden positiivinen kehitys politiikan seurannassa, osallisuuden kokemus.
Ajatus on ehkäpä kaunis, mutta melkoisen infantiili. Erilaiset mahdollisessa julkisessa keskustelussa käytävät aihe-alueiden pohdinnat ovat jo lähtökohtaisesti rajattuja.

Sen sijaan mielipidevaikuttamisen keinoin, puolustuspolitiikkaa ohjaamaan pyrkivien tahojen ei juurikaan tarvitse piitata de facto kansakunnan edusta tai parhaasta saatavilla olevasta tiedosta ja sen pohjalta rakennettavissa olevasta toiminnasta.
Mielipidevaikuttamisessa, ei tunnetilojen luomisen suuntaa kannattane väheksyä. Saattaa olla ettei tämä aika muutenkaan tule historiaan jäämään rationaalisuuden riemukulkuna.

 

[tiedotusosasto]

Verkkouutiset:

Venäjä demonisoi Natoa – Kremlin valheet listattiin

HEIKKI HAKALA | 29.07.2019 | 07:00- päivitetty 28.07.2019 | 22:41
Disinformaatio saa tutkijan mukaan hälyttävän paljon kaikupohjaa lännessä.
Siitä saakka, kun Nato 70 vuotta sitten perustettiin suojaamaan Eurooppaa Neuvostoliiton mahdolliselta hyökkäykseltä, Kreml on pyrkinyt esittämään läntisen puolustusliiton aggressiivisena uhkana.

Neuvostoliiton propagandassa Nato pelkistyi tutkija Janusz Bugajskinmukaan Yhdysvaltojen kontrolloimaksi laajentumishaluiseksi liittoumaksi, jonka tarkoituksena oli edistää kapitalistista hyväksikäytön politiikkaa ja tukahduttaa työtätekevien massojen

– Vladimir Putinin aikana länsivastainen disinformaatio on päivitetty uusin sankarein ja lurjuksin, mutta Nato ja Yhdysvallat ovat säilyttäneet asemansa pysyvinä vastustajina. Kremlin fraseologia ja symbolismi tunkeutuvat edelleen osaksi läntisiä narratiiveja – levisivätpä ne Putinin ymmärtäjien välityksellä tai vain seurauksena siitä, että säännöllisesti toistettujen perättömyyksien korjaaminen on lyöty laimin, Center for European Policy Analysis -ajatushautomossa työskentelevä Bugajski kirjoittaa.

Kreml haluaa hänen mukaansa venäläisten uskovan, että Nato pyrkii eristämään Venäjän ja suunnittelee maan pilkkomista. Läntiselle yleisölle Natosta luodaan kuvaa sotaa lietsovana järjestönä, joka provosoi Venäjää konflikteihin ja rajoittaa eurooppalaisten valtioiden suvereniteettia.

Nato ei pakota ketään jäsenekseen
Viisi Venäjän propagandassa toistuvaa valheellista väitettä on Bugajskin mukaan saavuttanut sellaista kaikupohjaa, että ne voivat vaikuttaa vääristävästi yleiseen mielipiteeseen. Niistä ensimmäinen on syytös Naton aggressiivisesta laajentumisesta.

– Tosiasiassa Nato ei ole määrännyt yhtään maata jäsenekseen, vaan maat, jotka ovat vapauttaneet itsensä Moskovan määräysvallasta, ovat vapaaehtoisesti pyytäneet päästä Naton jäseniksi. Tämä on täydellinen vastakohta Venäjän toimintatavalle – nielaista valtioita sodan, valloituksen, uhkausten ja kiristyksen keinoin, Bugajski toteaa.

Toisen, läntisiinkin tiedotusvälineisiin syötetyn väitteen mukaan Nato olisi kylmän sodan päättyessä luvannut, että mikään entisistä itäblokin maista ei pääsisi puolustusliiton jäseneksi. Todellisuudessa tällaista keskustelua ei virallisissa yhteyksissä koskaan käyty, eikä Nato ole sulkenut oviaan miltään eurooppalaiselta valtiolta.

– Kolmas laajasti hoettu perättömyys on se, että Naton laajentuminen syventää jakolinjoja Euroopassa ja uhkaa Venäjää. Tosiasiassa yhteinen jäsenyys turvallisuusliittoumassa lisää vakautta vähentäessään naapurimaiden keskinäisiä kiistoja, Bugajski sanoo.

Katteettomia uhkakuvia
Myös mielikuva, jonka mukaan Nato uhkaisi Venäjää, on hänen mukaansa pötyä. Kun Kremlin propaganda maalaa kauhukuvia Venäjän rajoille ulottuvasta Natosta, se unohtaa mainita, että yhtä lailla Venäjä ulottuu useiden Nato-maiden rajoille ja että sen Varsovaa, Tallinnaa, Vilnaa ja Riikaa kohtaan esittämillä uhkauksilla on historialliset ennakkotapauksensa.

– Neljänneksi Moskovan Nato-vastainen retoriikka syyttää liittoumaa USA:n imperialismin peitteeksi. Naton jäsenyys näin ollen tukahduttaisi itsenäisen ulkopolitiikan Washingtonin sotkiessa pienet maat yhä uusiin konflikteihin. Tässä sivuutetaan se tosiseikka, että Natossa kaikki päätökset tehdään konsensusperiaatteella, kansalliset asevoimat pysyvät valtion omassa kontrollissa eikä minkään jäsenvaltion ole pakko osallistua yhteenkään Nato-johtoiseen operaatioon, Bugajski huomauttaa.

Kremlin viidennen propagandaväittämän mukaan Naton itäiselle sivustalle sijoitetut eFP-joukot rikkovat Naton ja Venäjän vuonna 1997 solmimaa yhteistyösopimusta. Väite on Bugajskin mukaan erityisen räikeä tilanteessa, jossa Venäjä on itse loukannut eurooppalaisten naapuriensa suvereniteettia ja alueellista koskemattomuutta.

Hän muistuttaa eFP-joukkojen tarkoittavan käytännössä vain neljää rotaatioperiaatteella toimivaa vahvennetun pataljoonan suuruista taisteluosastoa. Samaan aikaan Venäjä on tehnyt olennaisesti mittavampia ja luonteeltaan pysyviä joukkojen ja kaluston siirtoja läntisten rajojensa tuntumaan sekä laiminlyönyt sotaharjoitusten läpinäkyvyyttä koskevia sitoumuksiaan.

– Ottaen huomioon Kremlin syytösten pyörteen, läntisten johtajien yritykset vakuuttaa Moskova siitä, että Nato ei muodosta uhkaa Venäjälle, ovat silkkaa ajan haaskausta. Putin näkee jo pelkän Naton olemassaolonkin uhkana Kremlin pyrkimyksille, sillä puolustusliiton missiona on suojella niiden valtioiden itsenäisyyttä, jotka Venäjä haluaisi alistaa, Bugajski päättelee.